haamatka

Täällä päivien on pakko alkaa myöhemmin kuin mihin olemme “tottuneet”.  Aamiainen on saatavilla 8.30 – 10.30. Niinpä heräsimme myöhään ja menimme aamiaiselle ennen kymmentä. Rannalle ehdimme ennen yhtätoista tunniksi paahtumaan. Rantareissun jälkeen lähdimme tutkimaan lähdettä joka pitäisi olla hyväksi vaikka mille elimelle. Krista metsästi mutaa. Lähde ei ollut kummoinen löytö, se oli putki jonka päällä luki lähteen nimi. Krista innoistui tekemään itselleen kokovartalo savinaamion, jonka kuivumista odotimme tunnin verran. Tämän tunnin pääviiteenä oli Juhan ääneenlukema Maailmojen sota -kirja. Juha luki kirjaa ääneen, koska Krista haisi niin pahalle että Juha ei päästänyt sitä lähelle.
Savien pesun jälkeen kävimme lounaalla ja sitten pulahdimme paikan altaaseen.
Illan ohjelmaksi valitsimme siirtymisen rantaa pitkin toiseen kylään nimelta Saint Angelo ja siellä kirkasvetisemmälle rannalle. Ranta siellä ei ollut sen kummoisempi kuin täällä, mutta vesi oli kirkkaampaa. Illan ateriana oli paikallisen tavan mukaan pitsaa. Paluumatka rantaa pitkin tehtiin pimeässä ja omalla vastuulla. Rannalla on yksi kohta jonne ei kai pitäisi mennä, ainakaan kylttien mukaan. 🙂
Opettelemme kumpikin Italiaa paikan omistajan Peppen kanssa. Meidän on hieman pakko, sillä Peppe ei juurikaan puhu englantia emmekä me juurikaan puhu italiaa. Viikon jälkeen olemme varmasti taitavia italiassa.

In Ischia the days start later that what we are “used to”. Breakfast is available from 8.30 to 10.30. So we woke up late and went for a breakfast before ten. We made it to the beach before eleven, which ment atleast one full hour under the burning sun. After the beach we went to a fountain which should be good for this and that organ. Krista was hunting mud. The fountain was much to look at, just a pipe on a wall of a house and name on top of it. Krista made her self a full body mud cover. We had to wait an hour to dry it out. During this hour Juha read out loud the book War of the worlds. The reason for this was that Krista smelled so bad that Juha wouldn’t let her near him.
In the evening we went along the beach to another village. That village had more clearer water on the beach. For dinner we had pizza. We had to walk back in darkness in a slightly dangerous part of the beach. Apparently one should wander in there according to the warning signs… 🙂
We are learning to speak italian with the owner of the place Peppe. We sort of have to, because Peppe doesn’t speak so good english and we don’t speak so good italian. After a week of this we’ll surely be excelent in italian.

[Best_Wordpress_Gallery id=”23″ gal_title=”20.08.2006″]

Saavuimme junalla kymmenen aikaan Napoliin (tämä myös tarkoittaa että heräsimme myöhään!). Tällä kertaa ei tullut aamiaista eikä muutakaan kummallista. Olimme saaneet sähköpostilla ohjeet italialaisilta kuinka päästä Napolista Ischiaan. Ensimmäinen vaihe oli ottaa taksi jolla matkasimme lauttojen / laivojen luo. Taksikuski ei puhunut englantia, mutta karkealla italialla pääsimme helposti satamalle. Satama ei ollutkaan niin helppo. Meidän piti ottaa lautta tai vene kohti Ischiaa, mutta epähuomiossa ostimme liput lautalle tai laivalle joka lähti liikkeelle vasta 13.55. Tämän erehdyksen jälkeen ostimme liput lautalle joka lähti 10.55. Krista onnuistui myymään vain pienellä tappiolla ensin ostamamme väärät liput. Lautta lähti sopivasti 25 minuuttia myöhässä. Saavuttuamme Ischiaan meidän piti hankkia bussiliput ja mennä bussilla nro 5 viimeiselle pysäkille, jossa meitä olisi vastassa italialaiset.
Bussiliput allekirjoittanut osti liput todella huonolla italialla ja samaan aikaan kaunis blondi hankki saaren karttaa. Kun kumpikin oli hankittu lähdimme bussilla kohti Marontia. Onneksi bussipysäkki oli viimeinen pysäkki sillä muita pysäkkejä oli mahdoton tunnistaa edes pysäkin kohdalla. Marontissa tapasimme iloiset italialaiset jotka saattoivat meidät majapaikalle. Majapaikalla meille oli luvassa tervetuliaismalja. Saimme kannullisen vastapuristettua sitruunamehua. Meidät istutettiin varjoon ja ystävät ympärille. Kuvaaja sanoi italiaksi (tämän saimme tietää myöhemmin) useita kertoja veljelleen nyt! nyt!, mutta viileä vesisuihku ei tahtonut tulla. Lopulta vesisuihku tuli ja Juha kastui täysin märäksi, Krista vain hieman. Tästä on kaksi kuvaa todisteena.
Meille esiteltiin paikka, joka on upea, kerrassaan upea, sekä ranta. Ranta on pitkä ja vain osittain ilmainen. Näkymät täällä ovat upeat, varmasti niin naisten kuin miesten mieleen. 😉
Italialaiset hyvästeltyämme menimme aurinko piiloon huoneistoomme. Täällä aurinko on murhaavan kuuma keskipäivästä iltapäivään.
Illemmalla menimme rannalle, tutuistuimme koko ranta-alueeseen ja kävimme toistaiseksi halvimmalla ravintola-illallisella (5 euroa). Toki illallinen oli pienin tähän mennessä, mutta tällä kuumuudella ei juuri huvitakaan syödä. Huomenna paahdamme itseämme rannalla.

We arrived to Napoli at 10 o’clock, which means that we slept late. This time we did’t get any breakfast in the train. We had gotten an email from the italians which contained the information on how to get to Ischia. First we had to take a taxi to the port. This was easy. Next we had to buy tickets to a boat or a ferry to Ischia. At first we mistakenly bought tickets to a boat (or ferry…) which left at 13.55. After this mistake we managed to buy tickets to a ferry which left at 10.55. Krista managed to sell the incorrect tickets with only small loss of money. In Ischia we had to buy tickets to a bus and get of the bus at the last stop. Juha bought the tickets with bad italy and the beautifull blond got the map of the island. With the tickets and the map we headed to Maronti. It was our luck that the busstop were we had to get of was the last one, because it was impossible to recognize the busstops even at the busstop.
In Maronti we met the italians. They showed us the way to the hotel were we’ll be staying for a week. At the hotel we got a welcoming surprise. This surprise contained fleshly squised citron juice and a water shower surprise (look at the pictures). Juha got completely wet and Krista just a little bit.
The place is very beautiful. The beach is long but only partly free of charge. The views are magnificent. After we sayed goodbuy the the italians we went to hide from the sun in our room. The sun in here is extremely hot during the day.
In the evening we went to the beach and walked around the entire beach. We went for the cheapest restaurant dinner so far (only 5 euros). It was also the lightest ever, with this heat one doesn’t want to eat so much. Tomorrow we’ll burn ourselfs in the beach.

[Best_Wordpress_Gallery id=”22″ gal_title=”19.08.2006″]

Heräsimme Venetsiassa kuuden jälkeen. Junaherätyksessä oli tällä kertaa jotain poikkeuksellista. Saimme juna-aamiaisen. Se oli paketti, jonka sisältä paljastui 2 kroisattia (toisessa oli hilloa sisällä), mehu ja “virkistävä pyyhe” (paperipyyhe). Tämän lisäksi saimme kupin kahvia (ja Krista teetä). Tämä oli todella positiivinen yllätys allekirjoittaneelle, jonka ensimmäinen huoli Venetsiassa olisi ollut aamiainen.
Venetsia on mukavan rauhallinen kaupunki seitsemän aikaan aamulla. Turistit ovat poissa, kauppiaat ovat poissa ja suurin osa liikkeistä on kiinni. Aamu olikin ehkä parasta aikaa Venetsiassa. Kanaalien kaupunki on sitä mitä leffoissa ja kuvissa on näytetty. Kaupunki jossa ei ole pyöriä, autoja, skoottereita tai muitakaan maakulkupelejä. Eteneminen tapahtuu vain jalan tai veneillä.
Aamulla kuljeksimme pitkin katuja. Menimme pitkin poikin katuja ja palasimme välillä takaisin juna-asemallekin. Löysimme torin jolla myytiin hedelmiä ja kaloja. Krista pällisteli mereneläviä pitkän tovin ihastuksissaan. Ostimme itsellemme hedelmä lounaan ja siirryimme syömään sitä. Tämän jälkeen kuljeksimme vielä tovin kunnes kello oli yli keskipäivän ja aurinko alkoi paahtaa armottomasti. Etsimme varjoisen sivukujan ja otimme parin tunnin torkut varjossa kanaalin äärellä.
Torkkujemme jälkeen lähdimme San Marcon aukiolle ja menimme San Marcon Basilikaan ihmettelemään.
Kirkon jälkeen lähdimme vesibussilla Lidoon rannalle ihmettelemään. Lidosta ostimme myös päivän luonaan, jota sitten mussuttillimme onnessamme aurinkorannalla. (Jätkät huomio kuvien suhteen!)
Rannalta palasimme takaisin pääsaarten puolelle kuljeksimaan taas pitkä tovi. Kuljeksittuamme oman aikamme menimme syömään illallista. Illallinen osoittautui mielenkiintoiseksi operaatioksi. Menimme Kirjamme (Europe on a shoestring) suosittelemaan ravintolaan syömään. Tavoitteena oli syödä hyvin ja juoda pullo punaviiniä. Lopputulos oli että Kristalla oli pienehkö lautasellinen täynnä jotain mereneläviä ja minulla oli pienehköllä lautasella kolme pihviä. Ei mitään lisukkeita ellei leipää lasketa siksi ja sitten tietenkin se pullo punaviiniä. Onneksemme päivä oli yhä kuuma, joten tulimme tästäkin määrästä ruokaa täyteen.
Aivan illan päätteeksi päätimme vielä lähteä käymään Huokausten sillalla, jolle jäi päivällä pysähtymättä. Aikaahan meillä oli kuitenkin runsaat puolitoista tuntia mennä niin kauas juna-asemista kuin mahdollista. Kun aikaa oli jäljellä tunti lähdimme suunnistamaan takaisin. Valitettavasti eksyimme pahan kerran. Lopulta kysyimme apua poliisilta, joka saattoi meidät yhden kadun päähän ja sanoi että tätä pitkin pääsee juna-asemalle. Hän näytti että aikaa kuluu 50 minuuttia. Meillä oli aikaa jäljellä 55 minuuttia ja tavaroiden noutoon oli aikaa 50 minuuttia. Emme yhä tienneet missä olimme kartalla sillä kadut eivät sopineet siihen kohtaan karttaa missä poliisi oli näyttänyt meidän olevan. Lähdimme puoliksi juosten puoliksi kävellen ja karttaa vilkuillen eteenpäin. Epätoivon hetkellä nappasimme käyttöön viimeisen oljenkorren eli GPS:n. Sen avulla löysimme yhä osittain juosten juna-aseman ja aikaakin jäi 25 minuuttia. Juna-asemalla hajaannuimme niin että minä noudin tavarat ja Krista huolehti itsestään. Tavaroiden nouto vie oletettua kauemmin sillä työntekijät katselivat jotain (ehkäpä jalkapalloa) eivätkä alkuun halunneet palvella. Hetken päästä, hitaasti ja yhä jotain katsellen he hakivat laukut ja rahastivat. Kahta rinkkaa kantaen allekirjoittanut vääntäytyi junallemme, jonne Krista saapui lähes samaan aikaan. Edessä on taas yksi yö junassa nukkuen, tällä kertaa “comfort” -vaunussa. Se muuten tarkoittaa sitä että huoneessa nukkuu vain neljä kuuden sijasta.

We woke up in Veniz after six in the morning. This time we got breakfast in the train. The breakfast was two croisants, a juice and “a refreshing towel” (a papertowel). We also received a cup of coffee / tee. This breakfast was a positive surprise for Juha, whose first concerne in Veniz would have been breakfast.
Veniz is a beacefull city at seven in the morning. All the tourists and shopkeepers are gone. Most of the stores are closed. The city is like it is in the movies and in the pictures. A city without bikes, cars, motocycles or any other land vehicles.
In the morning we walked along the streets and once returned back to the train station. We found a market which had seafood and fruits. We bought our lunch and moved on to eat it along one of the canals. After our lunch (or late breakfast) we walked until it was noon and the sun started to burn. We found a small cool street and went to sleep for an hour or two in shades near a canal. After our little nap we went to San Marcos squere and went to see the Basilica San Marco.
After the church we took a waterbus to Lido. In Lido we bought our dinner and went to a beach to eat it.
After two hours of beach we returned back to the main islands. There we walked until dark and went to eat our proper dinner with some wine. This time the dinner was a strange surprise. In the end Krista had a smallish plate full of some sort of seafood I had a smallish plate with three stakes in it. We also had a bottle of wine and some bread. That was it. Nothing green, no potatoes, no rice, nothing. Luckily we weren’t that hungry.
On our last thing in Veniz we went to see a Bridge of Sighs, because we “had plenty of time”. We got lost very badly on our way back to the trainstation and ended up asking help from a police officer. He showed us the way back to trainstation and told us that it takes 50 minutes to get there. We had 55 minutes left until the train leaves and 50 minutes time to get our luggage. The police had shown us where we are on the map, but we couldn’t get the streets and the place match, we still didn’t know were we were and we had only a direction where to go. We used as our last straw the GPS that I had with me. It showed us the way and after some running and walking we were in the trainstation with 25 minutes to spare. It took me a surprisingly long to get our luggage out because the persons in the luggage storage were watching something and weren’t eager to work. We got in time to the train and we are facing yet another night in a train, this time in a “comfort” cabin. Which means that there will be sleeping only four instead of six.

[Best_Wordpress_Gallery id=”21″ gal_title=”18.08.2006″]

Heräsimme aamulla aikaisin, kuten tapoihimme jo kuuluu ja suuntasimme kohti Carcassonnen juna-asemaa. Ensimmäinen junamatka meni postikortteja kirjoitellessa. Toinen junamatka meni kortteja viimeistellessä ja suunnitellessa taistelusuunnitelmaa Lyonin asemalle, jossa vaihtoaikaa on vain 12 minuuttia ja kortit pitäisi ehtiä tiputtamaan postilaatikkoon vielä Ranskan puolella.
Valitettavasti seisoimme käytävällä puoli tuntia turhaan, jonka jälkeen luovutimme ja menimme takaisin istumaan. Krista sai kuulla viereiseltä matkustajalta että juna on myöhässä vaivaiset 45 minuuttia. Ranskalaisiin juniin voi luottaa kuin kallioon. :I Lyonissa ensitöiksemme selvitimme uuden junamahdollisuuden Geneveen. Seuraava juna lähti vasta 17.20, joten päivä Genevessä muuttuikin päiväksi Lyonissa.
Koska Juha oli hirvittävän nälkäinen hän otti käyttöönsä viimeisen McDonalds käyntikertansa. (Rakkaan vaimon asettama sääntö, 3 McKertaa matkan aikana) Viimeinen McKerta osoittautui todelliseksi bonukseksi, sillä siltä McDonaldsilta löytyi se mitä Juha oli kovasti mainostanut McWi-Fi, ilmainen langaton nettiyhteys. Niinpä Juhan lounas muuttui puolitoista tuntikseksi nettisessioksi hampurilaisten kanssa.
Tämän nettisession jälkeen lähdimme viettämään Kristan puolitoista tuntista, mikä tarkoitti kävelyä Lyonin juna-aseman lähikortteleissa. Sen jälkeen kävi Krista syömässä upean ja ison salaatin. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Geneveä.
Ensi yön vietämme taas makuuvaunussa nukkuen ja seuraavana aamuna heräämme iloisina ja latautuneina Venetsiassa!

We woke up early again, as we do every “train morning”. We were facing a full day of train travelling. In the first train we wrote some post carts, we continued writing them in the second. In the second train we also planned how we are going to drop them of in the following station because they need to be dropped of in France.
Unfortinately we stood half an hour on the hall way for nothing. We returned to our seat only to find out that the train was 45 minutes late. So we missed our next train by half an hour. First thing we did in Lyon was to find out a train to Geneve. The next train left 17.20, so the day in Geneve turned in to a day in Lyon.
Since Juha was starving he used his last McDonalds card (the dear wife has set a rule that Juha can use only three times the McDonalds during the trip). This McDonalds visit was golden. This McDonalds had the free wireless internet connection Juha had talked trough all the trip. So Juha’s lunch turned in to a one and a half hour long trip in the internet (with burgers).
After Juhas internet trip we went to spend Krista’s one and half hour, which ment a walking trip and a big salad for Krista. Now we are in Geneve and we are preparing to spend the next night in coucette.

[Best_Wordpress_Gallery id=”20″ gal_title=”17.08.2006″]

Heräsimme aamulla aikaisin siirtyäksemme kaupunkiin nimeltä Sète. Siellä tapasimme Kristan ystävät Margarethin ja Michaelin Austraalian reissulta. Olimme eilen tutkineet juna-aikatauluja ja päätyneet siihen että joudumme menemään kaksi tuntia etukäteen paikan päälle. Niinpä aamulla hyppäsimme ensimmäiseen junaan Naurbonneen ja sieltä pikavaihdolla kohti Sèteä. Setessä tapaamispaikaksi informaatiopiste. Informaatiopiste olikin hämmästyttävän kaukana juna-asemalta kaupungin keskustassa ja sinne päästäkseen piti kävellä parin epäilyttävän korttelin läpi. Matkalla informaatiopisteelle näimme jotain ainutlaatuista, nimittäin PuudelinPaskanPutsaajan. Tämä kunnianhimoinen ammattilainen menee skootterilla vesisäiliö selässä pitkin katuja ja pesee (tallottuja) puudelin paskoja irti kadusta.
Informaatiopisteeltä ostimme kaupungin kartan ja sen avulla siirryimme kiven heiton päähän kanaalin varrelle syömään aamiaistamme josta oli nyt muodostunut brunssi. Kartta oli tuikitarpeellinen…
Kahdentoistamaissa tarkastellessamme karttaa huomasimme että informaatiopisteitä on itseasiassa kaksi tässä kaupungissa. Hienoinen jännitys syntyi välittömästi. Toinen informaatiopiste oli huomattavasti lähempänä juna-asemaa. Onneksemme Margareth oli tarkoittanut juuri tätä informaatiopistettä, eikä itseasiassa ollut tietoinen toisen olemassa olosta. Margareth ja Michael olivat tulleet Sèteen katsoakseen paikallisia turnajaisia. Heidän turnajaiset ovat vinkeä viritelmä hevonen+peitsi+panssarointi -konseptista. Heillä turnajaisten tämä osuus muodostui vene+miehistö+”ritari”+peitsi+kilpi. Miehistö soutaa venettä vauhdilla kohti toista ja ritarit koittavat pukata toisensa pois veneestä peitsen avulla. Valitettavasti tätä emme päässeet livenä näkemään, sillä sitä tapahtuu vain lauantaisin. Margareth oli saanut väärää informaatiota. Muokkasimme suunnitelmiamme sen verran että lähdimme kiertämään Sèteä sen kanaaleja pitkin. LÖydettyämme hyvä ruokapaikka pysähdyimme syömään. Krista, Margareth ja Michael söivät jonkin paikallisen ison hyvän kalan ja Juha lihavartaita. Iltapäivällä oli tarkoitus mennä vielä veneretkelle, mutta kun tulimme veneen luo se oli jo täynnä. Niinpä päätimme poistua Sètestä läheiselle mahtavan mittaiselle rannalle. Valitettavasti ranta oli niin iso, että vähäpukeisia naisia oli harvassa. En lähtenyt heitä varta vasten kameralla metsästämään, pistän kaikki “vähäpukeinen nainen” -kuvamunat yhteen koriin jonka nimi on Ischia.
Iltaamme varjosti ongelma. Emme eilen saaneet varattua junamatkaa kohti Venetsiaa, koska junat olivat täynnä. Paras mitä meillä oli oli junalippu Nizzaan illalle. Sieltä pitäisi sitten onnenkantamoisella saada lippu Venetsiaan. Päätimme Agdissa, junaa odotellessa alkaa jonottamaan lippuluukulle ja koittaa vielä kerran onneamme. Jonotuksen vuoksi me jouduimme jättämään väliin kolme junaa Carcassonneen, mutta se kannatti. Nyt meillä on junaliput yöjunassa Venetsiaan. Tosin koko 17. päivä menee junassa. Lähdemme (taas) aikaisin aamulla liikkeelle ja matkaamme jatkuvasti aina iltapäivään saakka kunnessa saavumme Genovaan, jossa meillä on useita tunteja aikaa ennen yöjunaa kohti Venetsiaa.
Näin saimme poistettua yhden ongelman, mutta loimme samalla toisen. Koska kello oli niin paljon kaikki kaupat olivat kiinni. Emme voineet ostaa ruokaa iltaa tai huomista aamua/päivää varten. Juoksemalla ja etsimällä löysimme lopulta pitserian josta ostimme iltapalan. Juna-asemalta ostimme kalliilla huomisen aamupalan. Parilla leivällä pitää kestää aina Genovaan saakka, jossa ehdimme syömään.

This morning we woke up again early this time we were going to a day trip in to Sète where we met Margareth and Michael. They are Krista’s friends from Australia. We had studied the time tables for trains and come to the conclusion that we had to be early in Séte or we’d miss the meeting. We were two hours early in Sète, but all that time was needed, when we started to find the tourist information where the meeting was supposed to happen. The tourist information was in the center of the town, which was a long walk from the train station trough some very shady looking blocks.
We bought a map from the tourist information and went to eat our breakfast which now was a brunch to a canal less than hundred meters away from the tourist information. The map was very usefull.
In Sète we were supposed to see some local tournament which contains boats, spears and shields :). We never got to see it live because they do it only on saturdays. Margareth was wrongly informed apparently. We changed our plans and went to walk along the canals until we found a good place to eat. In the afternoon right after our lunch we tried to get a boat ride along the canals but we were too late, the boat was full already. We decided not to wait another our for a boat ride and went to beach. The beatch was very long and there for nice and quiet. We took a quick swim in the sea which was quite cold, but not too much :).
Our main problem for the day was our train tickets to Veniz, which we didn’t have. We tried to book them yesterday but we couldn’t because the trains were full. We decided to try our luck again in Agde, where we missed three train to carcassonne when we lined for the ticket office. Fortinately it was worth it, we got tickets to Veniz. We now have to travel by train 24 hours, but the train to Veniz is a night train as we hoped it would be. After solving this problem we had created another one. All the stores we closed for today so we couldn’t buy food for this evening, tomorrow morning and tomorrow day. After running and searching we found a pitzeria which sold us our dinner and in the end we were forced to buy an expencive bread breakfast from the train station. In the end all is well and tomorrow we’ll head to Veniz Italy.

[Best_Wordpress_Gallery id=”19″ gal_title=”16.08.2006″]

Kahden euron tutkimuksen tuloksena on että 50% testihenkilöistä nukkui lähes yhtä hyvin kuin nukkumavaunussa. 50% testihenkilöistä nukkui noin neljään saakka yöllä yhtä hyvin ja siitä eteenpäin huomattavasti huonommin. Henkilöiden suojaamiseksi heidän nimensä on vaihdettu: Jaakko koki junassa nukkumisen istuvaltaan huonommaksi kokemukseksi kuin makuuvaunu. Maija taasen koko junassa nukkumisen istuvaltaan lähes yhtä mukavaksi kuin makuuvaunu.
Juhan rannekello herätti hänet 5.30. Hän herätti Kristan, Krista mutisi jotain ja veti takin paremmin peitoksi. Muutaman minuutin kuluttua Juha kysyi: “Siirränkö kellon herättämään myöhemmin?”, johon Krista vastasi kiukkuisesti “Mä en puhu sulle nyt”. Tästä hieman hämmentyneenä Juha otti varusteet alas ja valmistautui poistumaan junasta. 10 minuuttia ennen pysäkkiä Juha ilmoitti Kristalle että nyt tarttis nousta, 10 minuutin päästä noustaan pois junasta. “Ai jaa! Me ollaan perillä! Olisit heti sanonut! Mä luulin että sä puhut mulle keskellä yötä kun et saa itse unta” … …
Saavuimme Carcassonneen aamulla hieman jälkeen kuuden. Mikään paikka ei ollut auki siihen aikaan. Niinpä etsimme tiemme majataloehdokkaan luo ja sitten siirryimme seuraamaan paikallisia. Heitä seuraamalla löysimme ravintolan joka oli auki jo 6.30. Valitettavasti he eivät tarjonneet meille ruokaa, ennen kuin klo 7.00 koska silloin saapui töihin ensimmäinen henkilö joka osasi puhua englantia :). Söimme aamiaiseksi kroisantteja ja leipää, juotavana oli appelsiinimehua, teetä ja kahvia. Syötyämme (ja päivitettyämme blogin) lähdimme mahdolliselle majapaikalle. Meillä kävi melkoinen tuuri, sillä heillä oli yksi huone vapaana. Otimme sen kahdeksi yöksi. Emme siis menekään MountPellierille. Pääsimme huoneeseen vasta klo 10.00, siihen saakka tapoimme aikaa kävelemällä kaupungin vanhassa osassa. Evääksi ostimme hieman alle sata grammaa erilaisia herkullisia suklaa…juttuja. Huoneeseen päästyämme otimme muutaman tunnin torkut tasaamaan viime yön koetta.
Iltapäivällä lähdille kohti Keskiaikaista Carcassonnea eli itse kaupunkilinnoitusta. Paikka on nätin näköinen, mutta sisällä on vain museoita, ravintolointa ja krääsäkauppoja. Maksullisina alueina on vanha linna (joka on näkemisen arvoinen), parit museot (kidutusmuseo oli mielenkiintoinen allekirjoittaneen mielestä) sekä teatteri ja kirkko. Kävimme näistä vanhassa linnassa (ja Juha kidutusmuseossa). Se oli hyvinkin näkemisen arvoinen. Valitettavasti reissumme linnassa päättyi hieman ennenaikaisesti kovaan sateeseen. Sadevarusteet päällä talsimme takaisin majapaikalle ja suuntasimme syömään.
Kävimme mukavalla ravintolaillallisella ja talsimme (taas) sateessa majapaikalle. Huomenna Sèteen tapaamaan tuttuja.

Our last nights test results are that 50% of the test persons didn’t mind sleeping in a chair, but 50% did. Based on these resulsts we probably won’t do this again.
The wake up in the train didn’t go as planned. When Juha tried to wake up Krista she thought Juha is just harrashing her in the middle of the night so she didn’t wake up, but tried to sleep. Juha didn’t quite understand this so he let her sleep another 20 minutes before the second and last try to wake her up. This time Krista understood that we are arriving to Carcassonne…
We were so early in Carcassonne that nothing open yet. We managed to find a restaurant which was open, but they didn’t serve us breakfast until 7.00 because nobody spoke english. The first one who could speak came to work at 7.00 :).
We got lucky with our hotel. They had just one free room, which we took. We had to kill some time before we could get in to our room, so we went for a walk in the old part of the town. After 10.00 we took a little nap to even out the results of last nights test.´
After the nap we went to the walled town of Carcassonne. It is filled with restaurants and stores. You have to pay for the interesting parts which are the old castle, teather, church and few special museums. We went to see the old castle (and Juha saw a museum of torture). Our trip ended just little bit short when a strong rain started. We headed back to our hotel and then to eat.
After a nice restaurant dinner we walked (again) in the rain back to our hotel. Tomorrow we’ll go to Sète to meet some friends.

[Best_Wordpress_Gallery id=”18″ gal_title=”15.08.2006″]

Heräsimme kohtuu aikaisin (klo 6.15) jotta pääsemme aikaisella junalla Pariisiin ja siellä Louvreen. Olimme Louvressa jonottamassa klo 8.45. Jonot olivat kohtuulliset, emme jonottaneet puolta tuntiakaan. 🙂 Louvre oli hieno paikka kiertää. Kävimme luonnollisesti heti ensitöiksemme pällistelemässä hädin tuskin tunnettua taulua nimeltä Mona Lisa. Sen jälkeen kiertelimme aina kahteen saakka pitkin poikin Louvrea. Lopussa jakaannuimme puoleksi tunnuksi kahtia ja tutkimme kumpikin yksin Louvrea. Tämä oli ensimmäinen eroaminen matkamme aikana! Se meni hyvin…
Louvren jälkeen lähdimme kohti Salvin showroomia. Tällä kertaa pääsimme näkemään sen ikkunan läpi. Lattia oli kunnossa, liike siistin näköinen, mutta kiinni. Ei nuotteja Kristalle siis.
Tappiosta lannistumatta lähdimme ostamaan junalippuja kohti seuraavaa määränpäätämme, joka on Montpellier. Tuon kaupungin valitsimme lähinnä siksi että se on lähin kaupunki Seteen nähden, josta löysimme mahdollisen majapaikan. Seteen me menemme koska tapaamme Margaret ja Michaelin siellä keskiviikkona. Valitettavasti MontPellieriin menee yöjunia vain viikonloppuisin. Me halusimme matkata yön junassa, sillä meillä ei ole majapaikkaa tulevaksi yöksi. Niinpä pyysimme yöjunaa johonkin suuntaan Etelä-Ranskaa josta sitten otamme aamujunan Montpellieriin. Reittimme muodostui seuravaavaksi: Yöjunalla Carcassonneen ja aamujunalla sieltä Montpellieriin. Pohdimme mahdollisuutta jäädä Carcassonneen, joka on lukemamme mukaan paljon kauniimpi kaupunki kuin Monpellier. Carcassonnen puolesta puhuu myös se että tiedämme pelin Carcassonne, kun taas Montpellieriestä emme tiedä mitään.
Loppupäivä kului shoppaillessa. Emme ostaneet juuri mitään. Ruokaostokset osoittautuivat myös haasteellisiksi, sillä huomenna on joku ranskalainen pyhäpäivä, jonka vuoksi kaupat menivät kiinni yllättävän aikaisin. Ai niin, tulevasta yöstä. Halusimme testata kuinka mukavasti voi kahdella (2) eurolla nukkua, niinpä otimme istumapaikat yöjunasta. Kaikkea on pakko koittaa.

We woke up at 6.15 so we could get early to Paris and in to Louvre. We were in Louvre in front of not so well known painting called Mona Lisa around 9.30. We spend several hours in Louvre and in the end we even split up for half an hour. This was the first time we split up during this trip.
Our second stop Salvi’s showroom was still closed. Krista couldn’t buy her harp notes. After this we went to buy our train tickets. We wanted to go by night train to MontPellier, but this wasn’t possible. After several options and switching and thinking we got tickets to a night train to Carcassonne and from there a morning train to MontPellier. We’re thinking of staying in Carcassone because we have read that it is more beautiful than Montpellier, also we know a game called Carcassonne but we don’t know anything about Montpellier.
Rest of the day in Paris was spent by shopping. We didn’t  buy much.
About the night train, we wanted to test how comfortable can one sleep when you pay 2 euros, so we have sitting places in the train. 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”17″ gal_title=”14.08.2006″]

Heräsimme tänäänkin myöhään ja olimme vielä myöhempään liikkeellä. Kävimme kaupungilla syömässä paikallista ruokaa nimeltään Welsh. Se koostuu leivästä, kinkusta, juustosta, kananmunast, oluesta ja ranskalaisista. Sopivasti sekoitettuna ;).
Janika opasti meidät paikalliseen ilmaiseen (!) eläintarhaan ja lähti itse kotiin. Me kulutimme pari tuntia ihmetellen karvaisia, pörröisiä ja lutuisia pieniä sekä isoja eläimiä.
Illalla olemme syöneet Juhan tekemiä täytepatonkeja ja maistelleet 85 sentin kouhuviiniä. Krista ei kuitenkaan tullut täyteen Juhan leivistä vaan söi ilmeisesti kohtuu tuoreita katkarapuja. Kuohuviini on kohtuullista. Sanotaan vaikka että kyllä kalliimmalla saa huonompaa.

Today we woke up even later and were up and moving after two in the afternoon. We went down town to eat a local food named Welsh. It is made of bread, ham, cheese, egg, beer and french fries.
Janika showed us the way to a free (!) zoo and went home her self. We spent two hours looking at the fuzzy, fluffy and cute little and big animals.
In the evening we have eaten breads which were made by Juha. Krista was still hungry after the sandwhiches so she ate quite fresh shrips. We have also drank the 85 cent sparkling wine. The wine was Ok. Lets say that you can buy more expencive and worse sparkling wine easily.

[Best_Wordpress_Gallery id=”16″ gal_title=”13.08.2006″]

Päivä alkoi rennosti. Heräsimme kymmenen jälkeen ja olimme liikkeellä vasta kahdentoista jälkeen. Kävimme ensin kaupungilla hieman shoppailemassa, sitten syömässä ja sitten lisää shoppailemassa. Me tässä kohtaa tarkoittaa naisia, Juha lähinnä seurasi naisten perässä ja katseli lyhyitä “muotinäytöksiä”.
Shoppailun jälkeen kävimme ostamassa illan ruuan. Samalla kauppareissulla bongasimme 85 sentin kouhuviinipullon. Häistämmehän on kulunut nyt kaksi viikkoa, emmekä ole ainakaan viikkoon juonut kuohuviiniä joten päätimme törsätä ja ostimme pullollisen sitä. Illalla saimme vihdoin auki eilen ostamamme punaviinipullon. Viini oli hyvää vaikka maksoikin 1,26. Viinin nimi on Corbières ja se on viime vuoden mallia.
Kouhuviinin testauksen joudumme lykkäämään huomiselle, jotta se ehtii jäähtymään riittävästi.

The day started very slowly. We woke up after 10 and were up and moving after noon. We went down town to shop, then eat and then shop some more. We in this case means the women in the group, Juha mainly followed the ladies and watched short “fasion shows”.
After the shopping we went to buy our dinner. In the store we found a bottle of sparkling wine with a price tag of 85 cents. We had to buy it. Two weeks has passed since our wedding and we haven’t had sparking wine atleast for a week. Today we got time to drink the wine we bought yesterday. It was good despite it’s low price. Wines name is Corbieres and it was last years bottle. Tomorrow we will test the sparkling wine so it can cool enough.

[Best_Wordpress_Gallery id=”14″ gal_title=”12.08.2006″]