Ajoaika: Keskikulutus: l / 100km Kokonaiskilometrit: 2165 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Poikkeuksellinen aamu. Heti kun koko perhe oli hereillä, lähdettiin kaupungille. Ajatuksena oli italialainen aamiainen – jotain makeaa, surullisen kokoinen kuppia kahvia ja sitten kotiin oikealle aamiaiselle.
Valitsemamme(Kristan valitsema) paikka oli loistava ja Veikollekin löytyi gluteeniton juttu – suklainen pikkusyötävä. Isänniltä opimme, että lapset juovat maitoa aamulla, joten Veikolla oli lasi maitoa ja suklaasyötävä. Aamiaisen jälkeen takaisin talolle, jossa pienen miehen kriisi, mistä selvittiin pistämällä poika altaaseen 10 minuutiksi, sitten oli seuraava pienen miehen kriisi, josta selvittiin syötämällä lisää ruokaa poikaan. Kriisien seurauksena aamuinen torikierros jäi väliin, mutta vastineeksi saatiin kriisitön meno päiväkotiin.
Päiväkodista noudon yhteydessä käytiin autosta hakemassa Veikon uusi puhallettava vene, sekä aikuisten tuoli, sillä altaassa kellui nyt omistajien puhallettava krokotiili. Vesi oli niin kiinnostavaa, että pieni herra päätti skipata jätskin – sitä ei tänään tarvita.
Altaassa köllittiin, vesipyssyillä sodittiin, opeteltiin kiipeämään puhallettavien esineiden päälle ja yleisesti dissattiin krokoa, koska se syö kaiken. Ajattelin, että 30 minuuttia kestän iltapäivän aurinkoa – ajattelin väärin. Poistuessamme altaasta oli jo myöhäistä rasvata ja allasleikit loppuivat isän osalta siihen. Veikolle tauko ja ehdotimme tauolla, jo ehkä 10 kertaa, jätskille menoa. Lopulta kaikki päätyivät konsensukseen, että jätski oli hyvä tähän väliin ja torille mentiin.
Kristan operaatio saada tuoreella mintulla varustett vissy hyppäsi taas pykälän eteenpäin. Nyt hän tilasi “Ugo sensa alcohol” ja sai liki sen mitä halusi. Nyt siinä on enää ylimääräisenä Sambuka tjsp, joka pitää saada siitä pois. Vielä kierros tai kaksi ja hän on täydellisen drinksun äärellä.
Jätskien jälkeen talolle ja altaaseen isäntien lapsien kanssa. Leikkien loputtua, herra tetsasi omatoimisesti sisään, vaihtoi vaatteet ja tuli kertomaan allekirjoittaneelle “mangia, tu e io. mangia”. “Syömään, sinä ja minä”. Veikko puhui minulle italiaa. Alamme olemaan hyvän äärellä.
Illan ohjelmassa allekirjoittaneelle oli Calisthenics treeniä. Treenit kestivät puolitoista tuntia. Puolituntia tekniikkaa, tunti voiman rakentamista. Jännitti mennä, sillä kyljessä on nyt jotain häikkää, tulee 2019 fiboja, mutta menin silti. Se ei haitannut treeneissä kuin vähän. Minun tekemisiä kuvattiin myös, koska ensimmäistä kertaa ikinä tekemäni “kynttilä taaksepäin” tjsp, meni yllättävän hyvin. Huomenna tulee tuntumaan tämä treeni. Sikäli kylki ei estä, tulen treenaamaan BJJ:tä ja Calisteniksiä kesän ajan.
Ajoaika: Keskikulutus: l / 100km Kokonaiskilometrit: 2165 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Jooga-aamu. Joogatessa huomasin ongelmaa kyljessä, mahdollisesti venäytin jotain ekoissa BJJ treeneissä? Pitää jättää treeni väliin, sillä pari helppoa joogalikettäkin tuntuu kyljen kanssa ikävältä. Lyhyt lenkkeily, mikä pisti sinetöi sen, että tänään ei mennä treeneihin.
Päivä paloi vauhdikkaasti ohi ja iltapäivällä oli taas jäts… pojan nouto päiväkodista edessä. Jälleen kerran naisjoukkue halusi liittyä jätskeilyyn, mitä me ei välttämättä oltaisi tehty, mutta jos kaikki tulee niin sitten…
Tällä kertaa kotoan tiesimme varustautua leluilla, pari autoa, hankkimamme vene mukaan. Suihkulähteellä kuuluu leikkiä jätskin jälkeen ja voi pojat sitä leikkimistä. Ensinnäkin, vene oli hitti, löytyi välittömästi toinen poika jonka kanssa veneen uittaminen oli parasta ideaa ikinä. Auto käsiin repusta ja niiden kanssa pojan luo “Giocare con me” ja siitä lähdettiin. Jossain kohtaa matkaa Veikko teki virheaskeleen ja yksi kenkä oli märkänä. “Ei haittaa, otetaan kengät pois”, tästä seurasi tasainen kastumisen eskalaatio. Kun pojan takapuoli oli märkä, leikkijöitä oli kolme ja meno villiä vanhemmat ottivat vinkkiä italialaisista vanhemmista ja siirtyivät kahvilaan (bar) aperatiiveille. Aperatiivit saatuamme pöytään leikkijän shortsit oli läpi märät, samoin paita. Muut leikkijät oli vielä suurilta osin kuivia. Paita pois ja takaisin leikkihin. Jossain kohtaa hän viuhahti meidän ohi ja heitti “Posso avere kivinko” tjsp – unohdimme ennen kuin ehdimme kirjoittaa ylös. Selvästi lausuttu italialinen sana, mitä kumpikaan meistä ei tiedä. Vähän myöhemmin parin muun muksun lenkkarit oli läpi märät ja lensi nurtsille sukkineen. Tässä kohtaa meidän sankari ui käsipohjaa suihkulähteen altaassa. Toivottavasti, toivottavasti kesätalon omistajat pistävät pystyyn sen uima-altaan mistä on puhuttu kiihtyvällä tahdilla, sillä meidän herra taitaa haluta uida näin kuumalla. Käsipohja uinti kiellettiin, se oli pikkasen liikaa. Leikkien päättyessä kolmesta lapsesta kuivia oli 0 kappaletta. Lapset erosivat omille teilleen, me kävellen kohti kesätaloa.
Kristan tavoite saada minttuvissyä on tasaisesti edistymässä. Tavoite on saada siis tuoretta minttua ja vissyä. Tähän saakka on saatu minttuesanssia ja vissyä, joten tänään koitettiin lime + vissy. Lopputulos oli sitruuna + vissy. Bongasimme naapuripöydästä pojalta juuri oikeanlaisen juoman kädessä ja pika Google translaten jälkeen Krista lähestyi pöytää “Cos’è quello?” seurasi selventävä keskustelu, ja luullakseni drinkin nimi on “Hugo”, eli italialaisittain “ugo”. Tulevina iltoina selviää saadaanko tällä oikea drinksu.
Kesätalolla oli suuri riemu, PIRUN ISO, uima-allas oli pystetty sisäpihalle. Sen täyttämiseen menee kuulemma pari päivää. Laskeskelin, että sinne menee ~15 kuutiota vettä. Allas kuulemma lämpeää parissa viikossa ~30 asteeseen. Tänään, nukkumaan mentäessä, vettä oli nilkkoihin saakka alla. Vesisota oli luonnollisesti käynnissä, ammuin italialaisia lapsia tynnyrissä vesipyssyllä. Veljespari toimitti ja minutkin saatiin kasteltua erityisesti kun toinen tajusi kiivetä ulos altaasta ja alkaa kiertää sitä yllättäen minut altaan ulkopuolella kyykyssä vaanimassa veljeä altaassa.
Ajoaika: 0 Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: Kokonaiskilometrit: 2165 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Rutiinia, normaalia arkea, sitä tämä on. Keskustelemme päivittäin kuinka helppoa ja mukavaa elämä kesätalolla on. Tämä pieni kaupunki on juuri sopivan kokoinen, Veikko on saanut päiväkodista hyvin kiinni, tänään hän kysyi minulta “Giocare con me?” “Leikitkö kanssani?” päiväkoti-italia alkaa olemaan toimivalla tasolla.
Tänne lähtiessämme perheen ainut naispuolinen ja terveellisestä ruokailusta kiinni pitävä henkilö totesi, että “Kesällä ei sitten syödä jätskiä joka päivä.”. Miespuoliset kuuli tämän, ymmärsi ja päätti jättää omaan arvoonsa. Kesällä on kuuma, jäähdykseen ainut oikea valinta on jätski ja kuten Veikko sanoi “Jos on huono keli, niin sitten ei syödä”. Vaikuttaa siltä, että kuumuus alkaa puremaan myös naisiin, koska tänään tuli pyyntö “Voisitteko päiväkodin jälkeen tulla kesätalolle hakemaan mut ja mennään yhdessä jätskille?” – ihan niin kuin hän olisi hokannut, että me käydään joka päivä jätskillä. Kuinka helppoa on käydä jätskillä? – Se on ensimmäinen liike, minkä ohi kävellään päiväkodista tultaessa. Kolme pientä palloa, kaksi omaan mukiin ja yksi vohvelituuttiin, siitä seuraa 3.5 € vahinkoa lompakkoon. Kohtuullinen vaihtokauppa väittäisin.
Viikonloppuseikkailut on nyt keskiössä. Niin keskiössä, että olemme muuttaneet toimintamallia ja pakkaamme autoa viikolla hissukseen. Kuljemme sen ohi aina kun menemme päiväkotiin tai kaupungille, käytännössä aina paitsi silloin kun mennään treenihin. Tänään sinne meni 45 litraa vettä, työkalut ja minun vaatepakkauskuutio. Sunnuntaina auto puretaan, maanantaina vielä tiskataan ja käsitellään pakkauksen purkua ja tiistaina pakataan jo takaisin. Tämä pitäisi tehdä lähdöstä ja ekasta aamusta/illasta mukavan rennon.
Leikkien, siivousten ja pakkausten jälkeen kun pienin mies oli sammunut sänkyyn oli aikuisten aika siirtyä taas torille pikku iltamyssylle italialaiseen tyyliin. Aperol + minttuvissy ja sipsinaot teki lommoa lompakkoon 5.5 euroa. Arjen luksusta saa yllättävän halvalla, jätskit + drinkit 9€. Tätä voisi tehdä joka päivä ja lommo lompakkoon olisi vielä täysin nieltävissä. Onneksi treeni-illat estää tälläisen rentoutumisen ja tuhlaamisen joka illallta.
Mä alan ihan kohta oikeasti opettelemaan italiaa…. sen verta mukavaa tämä on. Veikon sanostoa lainaten, “Niin mukavaa, että TAIVAS RÄJÄHTÄÄ“. Hevisaurukset vaikuttaa herran sanastoon jonkin verran, toisaalta myös päiväkoti – nyt kumpikin on kuullut herran toteavan “oh my god”. Sillä ei ole sen isompaa merkitystä ollut, se on vaan jotain mitä on sanottu, maisteltu ja koitettu mihin se oikein käy. 😀
Ajoaika: 0 Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: Kokonaiskilometrit: 2165 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamu menee rutiinilla, paitsi että tänään alkoi taas joogaus. Varttia yli seitsemän pihalla joogamatolla ja 45 minuuttia itsensä avaamista. Maailma näyttää niin paljon paremmalta. Toki, kaksi poikaa oli jossain kohtaa minun naamalla temppuilemassa, mutta toinen niistä ymmärtää Suomea ja toinen äänensävyä, joten häiriö oli minimaalinen.
Krista lähti ensimmäisenä meistä testaamaan salia. Hänellä oli edessä koetunti toiminalliseen liikuntaan. Koska tämä on Italia, asiat muuttuvat lennosta. Hänelle kerrottiin, että ei ole olemassa koetunteja, heti pitää maksaa kk-maksu ja ilmoittautumismaksu tjsp. KK maksun hän maksoi, koska vaihtoehtoja ei ollut, mutta ilmoittautumismaksun sai tällä kertaa jättää maksamatta, sen 20€ voi maksaa seuraavalla kerralla. Onneksi rouvan tunti oli rahanarvoinen. Hän tulee jatkamaan toiminnallista treenausta koko kesän. Rouvan Italian kielen sanasto on hippasen ohuella kehon osien, asentojen ja voimannostoon liittyvässä pelinkentässä, joten hienosäätö ohjeistus meni välillä vähän ohi. Ei hätiä mitiä, kesätalolla luntataan sanastoja ja uskon että rouva saa tämän haltuun kesän aikana.
Pyykin levittämisestä ja auringonpaahteesta voin sanoa sen verta, että levitin ekana sinisen lakanan kaksin kerroin taitettuna parin tuolin päälle, sitten levitin muut pyykit telineeseen ja toinen lakanan toisen tuoliparin päälle. Kun olin tämän saanut tehtyä, sininen lakana oli jo kuiva päälipuolelta, joten käänsin sen ympäri. Se oli kokonaan kuiva …. 20 minuutissa?
Iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin Pordenoneen kaupoille. Kristan rakastama roskaton kauppa, CONAD supermarket ja Bricofer “tee-se-itse” kauppa. Bricofer osoittautui napakympiksi, löydöksi jopa. Se on kuin Puuilo tai K-rauta. Sieltä löytyy jopa puuta, millä voin tehdä kenttäkorjauksen keittiön tuoliin, sikäli näen sen pakolliseksi (ja tosi likellä ollaan). Nippusiteitä, saniteettinestettä ja 30 litran vesikanisteri. Nyt auton vesivarannot on 2+5+15+30 ja 10L suihkuvesi. Katotaan josko tämä riittäisi.
Illalla oli minun vuoro lähteä salille. Edessä oli Brasilian Jujitsu treenit. Se on lonkkaystävällisintä treeniä mitä löysin alueelta. Magasalejan täällä ei ollut. Painiminen ei ole ollut minun juttu ja salista sekä sen toimintatavoista riippuu kovasti sen kuinka rasittavaa se on lonkalle. Kristan kokemuksista viisastuneena olin varautunut kaikkeen. Minulle maailma oli kovin erilainen. Ensimmäinen harjoittelutunti oli tosiaan ilmainen, vetäjä puhuu englantia, kaikki treenaajat puhuu englantia, joten kielimuuria ei ole. Itaaaaalia…. mikään ei ole oletetun mukaista tai toimi samalla tapaa kahdelle eri henkilölle. Minun suunnattomaksi riemuksi osoittautui, että täällä treenataan teknisesti eikä lonkka ole, ainakaan ekan tunnin pohjalta, mikään tekijä. Tulen siis harrastamaan painia pari kuukautta, siitä tulee erittäin hyvää kuntoilua ja lisää omaan tekniikkarepertuaariin. Näin lyhyessä ajassa voin koittaa oppia perusteista jollekin tasolle, mutta kovin kauas ei tulla pääsemään. Blogia kirjoittaessa voin huomata jo useamman paikan olevan hieman kipeä. Lihaksia on käytettyä ja kehoa on hieman runtattu. Tästä tulee kivaa!
Ajoaika: 1 h Keskikulutus: 10.3 l / 100km Kokonaiskilometrit: 2111 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamiasen jälkeen pakkaus ja liikkeelle. Koko tiimi osallistui pakkaukseen ja pakkaus oli kiitettävän nopeasti tehty. Opimme miten tätä pakkausta saa paranneltua ja kaikki näyttää lupaavalta.
Tämän päivän reissun kohteena oli Brussa ja luonnonranta. Olimme hyvässä ajassa paikalla ja löysimme sattumalta matkailuautojen parkkipaikan, missä saa olla ilmaiseksi kunhan käy läheisessä ravintolassa asiakkaana. Palveluja paikassa ei ole, tai no 5€ saa tyhjentää vessan ja lisää vettä, mutta muuta palvelua ei löydy.
Koska olimme paikalla hyvissä ajoin ennen lounasta, päätimme tehdä pienen pyörälenkin, tulla takaisin autolle syömään ja vasta sitten lähteä rannalle. Tämä on jonkinlainen luonnonsuojelualue, joskin se näyttää aika paljon viljeltyltä alueelta, jossa ylimääräistä kasvillisuutta.
Tutkimme nurkkia, istuimme laiturilla ja palasimme syömään. Laiturilta olisi pitänyt lähteä jokin laiva/lautta, mutta ei tänään, koska heillä oli “hallinnollisia ongelmia”. Tämän saimme selville, koska saksalainen pariskunta olisi halunnut mennä veneellä ja kun sitä ei näkynyt toinen heistä lähti selvittämään missä viipyy. Krista pääsi poistamaan ruostetta Saksasta, Veikko ja minä ihmeltetiin kalaa ja fleksattiin meidän italialla “Guard! Piccolo kala!”. Pyöräilystä voidaan todeta, että kolmen letka toimii, Veikko on kiinni minun pyörässä followmellä ja yhdessä me olemme pysäyttämätön maastopyörä.
Ruokailu auton vieressä, retkipyödän ja -tuolien kanssa. Elämä ei paljon paremmin voisi olla. Ruokailun jälkeen vanhimmat meni päivätorkuille ja luki hetken kirjaa, pienimmän viihdyttäessään itseään ohjelmilla. Torkkujen jälkeen, kamat kasaan ja rannalle. Matkalla bongattiin jätskiä, joten oli pakko pysähtyä ja syödä jätskiä. Rannalle päästyä pieni mies osoitti oikeaa asennetta “Kengissä on jo hiekkaa, EI HAITTAA!” ja kengät lähti jalasta.
Rannalla täytettiin waverider puhallettava vene ja aikuisille kelluketuoli, rakenneltiin linna ja altaita uudelle laivalle, joku luki kirjaa. Useamman yrityksen jälkeen waveriderilla ratsastamisesta saatiin kiinni. Veneen kanssa merelle, hyppy päälle ja aallot vievät rantaan. Pieni kisakin saatiin äidin ja pojan välille. Waverider voitti helposti, ellei äiti käyttänyt käsiä apuna. Parin tunnin jälkeen seurue oli valmis palaamaan autolle, jätskikiskan kauta. Pääsyy oli se että pienin meistä tärisi kylmästä ja totesi “ei haittaa”. Pelkään, että haittaa.
Autolla oli luvassa suihkua kaikille. Vesi oli ollut auton katolla koko päivän lämpeämässä ja oli erittäin mukavan lämmintä. Tällä kertaa kaikki ei mennyt yhtä sujuvasti kuin ekalla kertaa, mutta lopulta homma saatiin toimimaan. Tuuli aiheutti oman uuden haasteen. Vettä riitti kolmen pikapesuun ja pikkasen jäi yli. Ensikerralla päästään parempaan tulokseen, sillä nyt parin yrittämän jälkeen ymmärsin homman paremmin. Ekalla kerralla mukana oli tuuria.
Illalla ravintolaan, Veikko leikkialueille ja ruokaa nassuun. Ravintolasta palatessamme ihmettelimme, kumpikin aikuisista on hieman palanut käsistä. Mitä ihmettä? Rasvasimme hyvin rantaa varten. Pohtiessamme tajusimme, että pyöräreissu ilmeisesti on ollut riittävästi aiheuttamaan nämä pienet polttamat. Täällä pitää olla taas tosi tarkkana tuon rasvaamisen kanssa. Päivä lienee hyvä aloittaa sillä.
Kello on hieman yli yhdeksän, vatsat täynnä, auto kohtuullisessa lämpötilassa. Aika minunkin kömpiä sänkyyn nukkumaan. Nettiä täällä ei ole nimeksikään, joten blogi tuupataan kun verkkoa saadaan.
Ajoaika: Keskikulutus: l / 100km Kokonaiskilometrit: 289427 Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Torstaina, perinteikkään jätskituokion jälkeen temppuilimme muiden kera suihkulähteellä / vesijutskalla ja Veikko onnistui hyppäämään vesiesteen yli. Kun tämä saatiin haltuun, sitä tehtiin jonkin verran. Parin virheen vuoksi polvet pysyvät auki, mutta eipähän kastunut kengät… 😐
Pihalla vesisota on edennyt seuraavaan vaiheesen. Puutarhaletkun haltuun saaminen on se tavoite, sen jälkeen voi rajattomasti kastella toisia. Veikko kävi välillä sisällä raportoimassa riemulla sitä kuinka märkä hän on.
Torstaina pakattiin osittain auto viikonlopun reissua varten. Kaupassa, apteekissa ja herraties missä käynti vei koko sakilta kaiken mehun ja kesätalolla valot sammui viimeisestäkin sankarista joskus yhdeksän aikaan, miespuoliset oli sammunut jo kahdeksan aikaan.
Perjantai ja päiväkodin kevätkauden päättöjuhla! Päiväkodista kotiin pariksi tunniksi leikkimään ja sitten lähtö. Erikseen pyydetty valkoinen paita pienimmälle ja ykköset aikuisille, perhepotretti ja matkaan useita satoja metrejä kirkolle.
Kukaan meistä ei tiennyt miten tämä homma menee. Kirkon edessä hengailtiin ja tarkkailtuamme hetken erotimme natiivit jenkeistä. Jenkit, ja me, seisovat aukealla auringonpaahteessa, natiivit kirkon vieressä puiden varjoissa. Siirryimme natiivien ääreen ja kas kummaa, siellä oli melkoisesti viileämpää. Sitten alkoi hässäkkä. Lapset oli löytänyt sisiliskon. Sen ympärillä oli kaikki, osa koitti ottaa sitä kiinni ja mm. Veikko onnistui nostamaan liskon hännästään. Sopiva määrä aikuisia, minä mukana oli kertomassa “EI, EI oteta liskosta kiinni”. Kiljuntaa ja riemua, voi lisko parkaa. Kun massa alkoi mennä kirkkoon, mekin menimme. Kirkossa Veikko ohjattiin muualle ja meidät istumaan violettien penkkiin.
Kirkko-ohjelma oli selkeä. Lasten yhteisesityksiä pari, sitten pappi sai lahjan koska 25 vuotta kylän pappiutta tuli täyteen, sitten nuorimmat sai mitallin kaulaan – yksi kerrallaan, sitten oli 4 -vuotiaiden esitys ja mitalli kaulaan, sitten 5-vuotiaiden esitys ja valmistujaiskääröt käteen. Jokaisesta otettiin kuva open kanssa. Sitten olikin kirkko-osuus ohi. Se kesti kiitettävään pitkään, muksuja oli paljon.
Kirkko-osuuden jälkeen kulttuurierot alkoi näkyä hieman enemmän. Kirkon jälkeen siirryttiin viereiseen rakennukseen, käsittääkseni vielä kirkon tiloja ja siellä oli ruokatarjoilu. Kokista, mehua ja vettä lapsille, sekä pomppulinna. Ruokana hampurilainen ja ruokalapun kanssa sai … oluen! Jokainen aikuinen sai oluen ja jokaisesta lapsen hampparilipusta sai oluen. Jos sen jälkeen jäi vähän olutjano, lisätuopin sai hintaan 2.5€. Jossain vaiheessa hanan takana oli 10-12 vuotias tyttö kaatelemassa oluita. Pikkasen eri meno kuin Suomessa.
Lopettelimme jatkot siellä yhdeksän aikaan. Pienin meistä oli punainen, hikinen ja silmänaluset mustat kuin zombiella. Iltatoimien jälkeen sängyssä herra oli useita sekuntteja aktiivisena ennen kuin lyhty sammui. Minäkin hiivin nukkumaan, kello on jo melkein kymmenen
Ajoaika: Keskikulutus: l / 100km Kokonaiskilometrit: 289427 Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamu rutiinilla, työpäivä ja Krista saapui kotiin! Hän on nyt tason kolme Suzuki harppuope, yhä ensimmäinen Suomessa.
Reissuilta palattuaan Kristalla oli antaa pieni matkustustietoa: Kaikki bussit ja junat ja lentokoneet olivat Italiassa täysin ajallaan tai korkeintaan 5 min myöhässä. Kaikki toimi oikein hyvin ja helposti. Sen sijaan en suosittele käyntiä paikallisjunan vessassa. Siellä toimi vielä tekniikka perinteisesti eli kaikki tippuu raiteille. Pönttöjen ilmanvaihto on kyllä tosin erinomainen, suorastaan raikas.
Veikon nouto tapahtui koko perheen voimin ja päiväkodilla oli iloinen perhekohtaaminen. Päiväkodin jälkeen luonnollisesti jätstkille – koko perhe, sateesta välittämättä.
Illalla sain alkaa suunnittelemaan arkea täällä. Miten pyöritän työpäivän ja kesän urheilun, miten saan työpisteen toimimaan kunnolla. Työpisteellä hokasin, että saan USB johdolla tehtyä tabletista yhden näytön lisää. Sitten keksin, että voisin toisella ohjelmalla saada lisättyä myös Foldin ja tästä se homma sitten lähti tasaiseen tahtiin lapasesta. Blogia kirjoittessa näyttöjä on seitsemän
Läppäri
2x matkanäyttö
2x fold
2x tabletti (e-ink ja normaali)
Työpistettä tuunatessani kuulostelin kun loppuperhe valmistautui tulemaan sisälle taloon. Koska pihalla oli satanut ja siellä mentiin paljoin jaloin piti jalat pestä ennen kuin tullaan sisään. Onneksi talon seinässä on puutarhaletku kunnon suuttimen kanssa. Jossain kohtaa kuuluu kiljuntaa, mikä ei kuulostanut Veikolta ja hetkeä myöhemmin täällä työhoneessani oli pieni mies huutamassa
“Papaa! Papaa! Guarda, guarda!” Nousen ylös ja menen hänen kanssa makuuhuoneeseen, jossa on hyvin kasteltu äiti. Veikko huutaa: “TADAA!” ja näyttää äitiä. 😀 ylpeästi kasteltu 😀
Kun pieni herra lopulta oli saatu nukkumaan oli aika purkaa minun työpistettä hieman ja jättää toinen Fold toimimaan itkuhälyttymenä, kun me aikuiset siirryimme läheiseen kahvilaan nauttimaan lasilliset juotavaa. Siinä samassa kun irrotin Fold2 seinästä sen etunäyttö irtosi :-O. Näytön kiinnitysliimaus petti. En tiedä miten korjauttaa sitä täällä, en tiedä uskallanko korjauttaa sitä täällä.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Korjausta eiliseen blogiin. Kirsta pääsi oppuillasta puhumaan muutaman sanan saksalaisen harpunsoitonopettajan kanssa, eli kaikkia kieliä tuli käytettyä ja tarkennuksena italia oli pääkieli, sitä käytettiin koko ajan.
Aamu miesten talossa toimii rutiinilla, isä herää tekee aamiaista, poika herää tulee aamiaiselle ja siirtyy välittömästi leikkimään. Isä liittyy leikkeihin mukaan aamutoimet lopetettuaan. Kello soi, aika lähteä päiväkotiin, pojalla on nälkä, koko matka päiväkotiin mussutetaan jotain ruokaa ja kävellään aitojen päällä. Päiväkodilla juostaan sisään ja isä poistuu ryhdikkäästi.
Olemme ilmeisesti reissaat riittävästi, sillä täällä elämä on hyvin “normaalia”, rutinoitunutta. Kaikki on tuttua. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Perillä ei olla oltu vielä edes kahta viikkoa. Tämä normaaliuden tunne on niin … yllättävä?, että juttelimme tästä puhelimitse. Kummallakin sama. Seuraavaksi kai tarvii opetella italiaa ihan kunnolla. Kieli on itseilmaisun suhteen rajoite, arki pyörii ihan helposti ilman kunnon osaamista.
Päivän iso agenda oli kauppareissu ja ennen kaikkea pyykkien pesu. Suoraa päiväkodista pesulaan ja kamat pyykkiin. Molemmat istumaan pesulan ulkopuolelle, koska sisällä ei kuulunut internet. Toinen katseli Disney+, toinen asenteli ohjelmistoja palvelimilleen. Kun pyykit oli valmiit ripsahteli pari isoa vesipisaraa. Päätimme mennä jätskille ja odottaa että pikkusade menee ohi. Jätskiä syödessä alkoi sataa kuin ämpäristä kaatamalla. Odottelimme vartin eikä loppua näkynyt pilville tai sateelle. Niinpä heitimme pyykkikassit pään yli “sateensuojaksi” ja lähdimme kesätalolle kaatosateessa. Minua nauratti koko matka, koska takaani kuului koko matkan erilaisia variaatioita
“Mä en jaksa tätä sadetta”, “Täällä sataa ihan liikaa”, “Mä en jaksa että mun vaatteet kastuu”, “Mä en jaksa, mun räpylät (paljasjalkakengät), ei pidä vettä”, “Täällä sataa ihan liikaa, mä en jaksa”
Kärsimys oli hyvin kuultavissa, viestinnästä huolimatta hän tuli puolijuoksua mukana läpi sateen kesätalolle saakka.
Kesätalolla vaihdoimme kuivaa päälle ja leikimme leegoilla kunnes sade loppui. Sitten olikin aika käydä kauppareissu ja ostaa viimeinen pussi karkkia ennen kuin äiti tulee ja tämä hupi loppuu. Talo on siisti, mutta pojat on ruokailun puolesta ihan hunningolla. Onneksi äiti tulee korjaamaan ruokailun.
Krista on matkalla takaisin ja huomenna on koko perhe taas kasassa.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Eilen, sunnuntaina otimme aamun rennosti leirintäalueella. Näyttää siltä, että pieni herra on oppimassa kielen lisäksi kultuurin nopeammin kuin minä. Perinteikkäästi opettelen kulttuuria syömällä paikallisia ruokia, mutta en juuri muuta ruoka-aikoja. Pieni mies taasen on menossa suoraan paikalliseen tyyliin: aamianen on pieni makea (karkki) ja pieni kahvi (vettä). Varsinainen kunnon ruoka syödään vasta joskus iltapäivällä tai peräti illalla. Juuri ennen nukkumaan menoa vielä safkaa nassuun – ihan kuin paikalliset. Katotaan palaa nuo tavat perinteiseen suomalaiseen suuntaan vielä kesän aikana.
Päivän tavoitteena oli eläintarha, jota tässä vaiheessa pidin liian vähäisenä tavoitteena. Päivässä on selvästi tilaa pienelle kaupunkitepastulle. Niinpä pistin auton nokan osoittamaan eläintarhan vieressä olevaa Bibionen kaupunkia päin. Tarkkaanottaen sen keskellä olevaa jättimäistä parkkipaikkaa, joka on keskiviikkoisin torialue. Siellä pitäisi olla tilaa.
Matkalla Bibioneen selvisi, että jokainen italialainen pyrkii kohti rantakaupunkeja, juuri nyt. Lähtiessämme Caorlesta kaupunkiin tulevien kaistalla oli kilometrien mittainen mateleva jono. Sama oli edessä Bibioneen mentäessä. Pitkä, pitkä mateleva jono. Yhdessä vaiheessa sporttimersu veteli S-kuviota autoni takana. Jäi täysin epäselväksi mitä se sankari koitti tehdä oikein. Googlen opastamana lähdin ajamaan yhden pikku kylän läpi ja se mersu jäi sinne jonoon. Johtuen tuosta reitistä leikkasin jonoon sisään kahden kilometrin päästä. Jono mateli ~20 km/h ja kylän läpi vedettiin 70 km/h. Taisin tehdä melkoisen ohituksen jonossa…
Bibionessa jättiparkki olikin yli puoliksi torikäytössä, vaikka ei ollut keskiviikko. Itaaaaalia. Lähdin ajamaan kohti eläintarhaa ja pysähdyin heti kun löytyi sopiva paikka. Takapenkillä oli nukuttu liki tunnin verran, joten vähän tokkuraisen pikku miehen kanssa lähdettiin katselmaan Bibionea. Kaupunki on turistirysä saksalaisille. Huonoon / yksinkertaiseen italiaani vastattiin takaisin Saksalla. Olin ylpeä siitä, että väänsin todenteolla italiaa ja onnistuin olemaan ymmärrettävä. En tosin pystynyt hallitsemaan kieliä kun minulle puhuttiin takaisin eri kielellä. Vastasin takaisin englanniksi jos tarjoilia kysyi jotain englanniksi ja sitten jatkoin italialla. Itseäni enemmän yllätti se, että kun tarjoilija puhui minulle saksaa, minä vastasin takaisin saksasi automaagisesti kuten “ja” “nein”, ymmärsin luvut ja varsinaisen sokelluksen tein taas italiaksi. Tämä kielijonglääräys ei tosi ole mitään siihen verrattuna mitä rouva veti tentissään Cagliarissa. Hän puhui italiaa, ruotsia, englantia ja hänelle koitettiin puhua ranskaa. Saksalaisen kanssa hän ei ehtinyt puhumaan, joten yksi kielistä jäi käyttämättä kun huomioidaan että me juttelimme suomeksi.
Bibionessa kävimme syömässä ja shoppailemassa. Minulle uusi viskimaistelulasi hajonneen tilalle (Solo questo bicchiere – Quatro euro – Si, prego – Grazie – Arrivedechi (Veikko huusi CIAO!)) Ja koska spekuloin, että vedellä tullaan lutraamaan paljon ostimme pikku kelluke veneen sekä vesileluveneen.
Eläintarhassa puhelimme italiaa minkä pystyimme “Guarda! (katso)”. Pieni herra yllätti minut yhdessä vaiheessa “Tartaruga! Tartaruga Guarda papa Tartaruga! Tre Tartaruga”, sormea seuraten minulle selvisi mikä on tartaruga, se on kilpikonna. Hylkeitä seuratessamme herra huuteli parille tytölle “Guarda! Guarda!”, mutta kun tällä ei saatu aikaan tulosta hän kysyi minulta mikä on hylje. “Foca”. “Guarda Foca! Focaa” ja nyt saatiin tulosta. Tytöt tulivat katsomaan ja ihmettelemään “Foca!” Muusta höpötyksestä emme saaneet selvää. Tarvitsemme verbejä lisää ja kielestä saadaan jotain hyödyllistä irti.
Paluumatka kesätalolle meni luppoisasti. Kesätalolla kesätalon omistajilla oli vieraita käymässä, koska jaamme pihan purin kamani heidän katsellessa. Heillä oli jenkkiperhe tukikohdasta vierailijana. Juttelin jenkin kanssa hyvän hetken auton sähköistä. Hän on ajatellut eläköidyttyään tekevänsä itse matkailuauto modin ja häntä kiinnosti sähköt erityisesti.
Auton purun ja ruokailun aikana pihalla lähti eeppinen vesipyssysota käyntiin, johon mekin liityimme. Kaikki 9 asetta oli käytössä, lapsia oli kuusi aikuisia kaksi (minä ja jenkki). Kaikki oli eeppisen merkinä kun sota lopeteltiin. Olin aivan kuitti ja taisin nukahtaa Veikkoa ennen.
Maanantai täällä oli se “Republic day”. Veikko opetteli käyttämään TV:tä, kaukosäädintä ja Disney+aa TV:ssä. Kombo, jota ei löydy kotoa. Kärsivällisen koulutuksen jälkeen pieni mies melkein osasi, mutta näppäili tappavan tasaisesti itsensä jonnekin. Toinen koulutussessio tuotti tulosta ja pystyin tekemään melkein häiriöttä lyhennetyn työpäivän.
Eräitä hupaisia asioita oli herran karkkien syönti. Hedelmätoffeekarkit avattiin yksi kerrallaan kääreistään samalla kun katsottiin sarjaa, sitten juostiin sen minkä jaloista pystyi keittiöön, laitettiin se roska roskiin ja vauhdilla takas. Onnistuin kuvaamaankin yhden kierroksen tätä.
Kävimme illalla leikkipuistossa, jossa on kirjakaappi. Otin itselleni sieltä pari italiankielistä Aku Ankkaa ja yhden pokkarin. Siinä tavoitetta arki-illoille.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 1944 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1
Eilen illalla meinasin, että me nukutaan peitoilla, sen verta lämmintä on. Kömpiessäni sänkyyn peiton alle, hetken värjöttelyn jälkeen hain takaluukusta makuupussit. Tuuletus toimii! Hyvä, että hainkin, makuupusseja tuli käytettyä.
Takana on yö vailla yhtään ylimääräistä heräämistä. Kaikki meni puikkoihin. Aamun oli hyvä nousta levänneenä. Kattotuuletin jäähdyttämään ja ruuanlaittoon. Kaikki meni rutiinilla, mutta aikaa paloi. Kaikenkaikkiaan 3 tuntia meni aamiaiseen tekemiseen & syömiseen, tiskaukseen, sängyn (turhaan) pakkaamiseen, pyörien pakkaamiseen, hetken rentoutumiseen. Edessä on päivä AquaPark Pra’ Delle Torrissa, siellä pitäisi olla “kaikkea”.
Tämä on päivä on erinäisten ideoiteni testauspäivä.
Koska luvassa on kaunis, kaunis aurinkoinen päivä, haluan testata kuinka paljon meillä on ylituotantoa sähkössä? Joka ikinen laite mitä löytyi, kuulokkeista varaluuriin ja tähän läppäriin löytiin kiinni hupiakkuun.
Autoa pakatessa heräsi ajatus, mitä jos jätän tuulettimet kierrättämään ilmaa sänkyosaston yli sen minkä ne voi? Näin tehtiin, lähtiessämme “jäähdytystuuletus” kierrätti ilmaa autossa.
Minulla on uusi paranneltu kenttäsuihku sekä suihkuverho (pressu). Pystyykö käymään suihkussa keskellä asuntoauto parkkipaikkaa, vailla mitää suojaa?
Olen rennosti selvittänyt asiat etukäteen. Esim pyöräsiirtymisreittiä katsoin vasta nyt “tarkemmin”. Näyttäisi siltä, että mennään autotien viertä koko matka. Se ei edes Followme – tandem osan kanssa kuulosta hyvältä. Niinpä katselin karttaa tarkkaan ja näin pyörätieviivan kaiken lisäksi. Lähdin seuraamaan sitä vastoin Googlen ohjeita. Tämä vei meidät Caorlen sisään ajalemaan. Ajoimme peräkaanaa erilisenä yksikkönä kunnes pyörätie yksinkertaisesti loppui. Sitten oli aika, kaupungin keskustassa, laittaa pyörät kiinni. Tämä reitti antoi meille upeita maisemia ja hienoa näkymää Caorlen kaupungista, mikä on selvästi kalastuspainotteinen ja toisaalta täys turistirysä. Reittivalinnassa oli yllättävä este. Päästyämme Caorlen toiselle puolen tuli vastaan lauttakohta. Italialaiseen tyyliin siinä kerrottiin, että lautta operoi aikavälillä 08:00 – 00:00. Kuinka usein tällä välin puuttui täysin. Kerran tunnissa? Vartin välein? Heti ku viittii? Takapyörästä kyseltiin “Koska ollaan perillä?” ja olin jo valmis kääntymään ympäri kun lautta ilmestyi näkyviin. Saimme lauttaosuuden pieneen reissuumme. Tämän jälkeen Google ohjasi takaisin autotien ääreen. Katsoin, että rantaa pitkin ei tosiaan pääse, pakko mennä autotielle. Suureksi ylllätyksekseni autotien vieressä meni pyörätie, paluumatkalla selvisi, että se menee ihan tänne parkkipaikalle saakka. Ihan kuin joku olisi ajatellut tämän….
Minulla ei myöskään ollut selvää käsitystä minkälainen paikka on kyseessä, joten vesivarustelumme oli spekulatiivinen. Kelluke Veikolle, pari puhallettavaa donitsia, pyyhkeet, aurinkorasvaa – runsaasti vettä ja valmiiksi pussitettua napoa. Olin selvästi liian konservatiivinen. Olisi kannattanut ottaa kaikki vesipatjat ja jutut mukaan, ehkä pari vesipyssyä. Ensi kerralla tiedän paremmin!
Saimme silti poltettua 4 tuntia piraattivenealtaassa. Jossain kohtaa pari lasta ryhtyi meidän kanssa leikkimään. He tuli tarkoituksella härnäämään piraattilaivan vesipyssyn eteen ja tästä lähti puolituntia kestänyt leikki missä välillä me oltiin pyssyn ampuma-alueella, välillä he. Välillä jahdattiin toisiamme vedessä ilman tykkejä ja ruiskittiin mikä ehdittiin. Laivat vaihtuivat, leikki ei. “Me vs Ne” on universaalileikki. He eivät puhuneet italiaa, eivät ymmärtäneet minun saksaa, eikä englantia. Enkä saanut selvää heidän kielestä, joten kansallisuus jäi epäselväksi.
Iltapäivällä kolmen aikaan isä tarvi päivätorkut, joten palasimme pyyhkeillemme, joilla minä torkahdin 20 minuutin torkut ja herra oli liimattuna viereeni Disney+n avulla.
Alueen muut viihdykkeet aukesi kun minä heräilin. Söimme burgerin + ranet (ainut gluteeniton kama mitä löytyi) ja kävimme lastenleikki alueella, missä pääsimme näkemään kun siellä meitä ennen olleet 3 lasta sai ilmapallomiekan. Piirtelimme, ihmettelimme ja leikimme, mutta palloa ei tultu tarjoamaan Veikolle. Jossain kohtaa hän kysyi minulta “mitä on saanko pallon Italiaksi? Posso avere…. mitä papaa?” => Google translate “Posso avere un palloncino” kerron, pari harjoituskierrosta ja sitten hyvin hiljaa pallontekijää kohti täydellinen toisto. Kristan tankkaukset “posso avere un” -lauseesta on näemmä purrut. Useita yrityksiä Veikolta, mutta mies ei vain kuullut. Ehdotin, että heiluta kättä, sano Ciao ja sitten kun hän tervehtii kerro toiveesi. Herra yritti ja yritti, sydän meinasi särkyä ja ajattelin alkaa toimiin itse, mutta sitten käden heilutus huomattiin ja kuultiin “Ciao!” Veikko: “Posso avere una palloncino” I-mies: “Posso avere un palloncino! SI! topo(hiiri)” Juha: “I’m sorry, we are learning Italian. What did you say about a mouse?” I-mies: “No problem! Does he (Veikko) speak english? Do you want a sword or a mouse” Juha: “No, unfortunately. I’ll ask in Finnish. Miekka vai hiiri?” Veikko: “Miekka!” Juha: “Sword” Ja näin pieni mies sai miekan, joka vain vähän muistuttaa fallosta. Sen kanssa seikkailtiin alueen tivoliin/huvipuistoon, joka aukesi 17:30. Siellä kävimme pomppulinnaosuudessa ja yhdessä laitteessa (jokainen maksoi erikseen), valittu laite “juna”. Pomppulinnassa saimme sekoilun kohdalleen, jonka myötä oli eeppisin poliisi ja rosvo -leikki pomppulinnassa. Tänne voidaan palata äidin kanssa.
Puoli seitsemän olin aivan valmis lähtemään autolle, jonne pyöräillään vielä 30 minuuttia. Autolla nälkäinen ja väsynyt mies tutki testien tuloksia. Auto on ollut suoran auringonpaisteen alla, vailla mitään varjoa aamusta iltaan. Päivän lämpötila on 27-29 astetta varjossa. Auto olisi normaaliolosuhteissa sauna.
Akku kelluu 13.1 voltissa, kuin sähköä ei olisi käytetty. Aurinkopaneeli on upea!
Auton sisällä ei ole sauna, lämpötila on melkein viileä! Iltaa vasten sen voi saada viileäksi sänkyalueelle. Jotta ylimääräistä lämpökuormaa ei tuotettu autoon, teimme ruuan ulkona retkipyödän äärellä ja testasimme Veikon uutta tuolia. Ei optimaalinen, silti tämän kanssa herra yltää pöydälle saakka
Achievement unlocked – suihkussa julkisella parkkipaikalla. Tämä on heti kakkosena suihkutteluistani. Ykkösenä on kansallispuistossa ukkosmyrkyssä kylmällä vedellä. Vesi oli lämmennyt mukavaksi auton takaluukussa. Pressuverho toimi ja pumpulla varustettu suihkukahva toimitti. Ainut haaste on, että se siirtää 3 litraa minuutissa ja suihkupussi on 10 litraa. Suihkuaikaa on siis 3 minuuttia. Sillä sai ison ja pienen miehen pestyä, mutta kolmannelle ei jää vettä.
Suihkun jälkeen aloitimme iltatoimet. Veikko nukkumaan, minä laittamaan paikkoja kiinni. Puolentoista tunnin oma hetki pitää sisällään viestien lukemisen ja blogaamisen. Enempää ei ehdi. Olen todella tyytyväinen auton kyvykkyyksiin ja odotan ensi yön olevan viileä, yhtenäinen ja palauttava. Merkittävä päivitys aikaisempiin öihin.
