Nantes

2018-06-30
Ajoaika: 1h 40 min
Keskikulutus: 12.6 l/100km
Keskinopeus: 76
Kokonaiskilometrit: 3576km
Aamulla heräsimme rivakasti, pakkasimme auton ja lähdimme matkaan. Tavoitteenamme oli olla Nantesissa ennen kuin kaupunki kunnolla herää. Kävimme ostamassa patongin heti ensitöiksemme, ennen kuin poistuimme edes Dompier sur mer:stä. Auton tuulilasi oli eeppisessä kuollut ötökkä tahmassa. En ollut putsannut tuulilasia Le Mansista takaisin ajon jälkeen. JÖSSES siinä oli ötökkää ja paskaa. Onneksi auto piti tankata, joten pysähdyimme ensimmäisellä huoltoasemalla missä tuulilasin pesu oli mahdollista. Krista tankkasi, minä hinkkasin tuulilasia puhtaaksi. Minun maksaessa kassalle laskua Krista hinkkasi tuulilasia puhtaaksi. Pesuoperaation lopputulos oli mahtava, vastoin olettamuksiamme tuulilasi oli taas puhdas.
Nantesissa ensimmäinen stoppi oli kauppa, mistä ostimme sen mitä Juha jätti merkkaamatta kauppalistaan torstaina. Autolle löytyi näppärä parkkipaikka, joten kauppareissun jälkeen pakkasimme repun päivän riessua varten kuntoon ja lähdimme menemään. Juhan listalla oli Machines of the Isle of Nantes ja erityisesti norsulla meneminen. Paikalle päästyämme onnistuimme vahingossa menemään kiinniolevaan ravintolaan sisälle. Kävimme onnistuneesti vessassa ja pyrkiessämme (turhaan) ulos, nyt lukossa olevasta ovesta, ilmestyi paikalle mies joka kertoi paikan olevan kiinni ja osoitti hätäuloskäynnin. Hälytysten saattamana ja vartijan yllättäen poistuimme ravintolasta. Heti kättelyyn selvisi, että tänään ei norsulla mennä teknisten vikojen vuoksi. Tutustuimme silti paikalla olevaan La Galerie Des Machines -näyttelyyn. Saarelle rakennetaan siis eeppisiä mekaanisia juttuja. Niin eeppisiä että niiden rakentaminen vie vuosia. Sillä välin kun sitä kokonaisuutta rakennetaan sen osia on näytillä La Galerie Des Machines -osuudessa. Paikka on Steampunk taivas. Massiivisia mekaanisia tai hydraalisia koneita, jotka näyttävät erinäisiltä eläimillä tai ötököiltä – eeppistä.
Nantesissa oli tänään pirun kuuma ja kostea. Miehistö hyytyi alta-aikayksikön tässä kelissä. Mekaanisten eläinten jälkeen seurue oli sopivan kärttyisä ruokatauolle. Ruokatauon jälkeen nukuimme kauniissa maisemassa meren (?) äärellä. Torkkujen jälkeen oli luvassa kävely ja seikkailu Nantesin vanhassa osassa. Kävimme kääntymässä Galerie du Grand T:ssa. Paikka on nätti, mutta “meh”. Matka tämän jälkeen vie kahvilaan lukemaan kirjoja ja tekemään viikkokatselmointia.
Ranska vastaan Argentiina peli alkoi joskus neljän jälkeen. Kadulta kuuluvasta metelistä voimme päätellä koska Ranska teki maalin. Neljän jälkeen, ennen seitsemää illalla Ranskassa ei saa ruokaa ravintolasta. Sieltä saa juotavaa. Niinpä haimme täytetyt patongit ruuaksemme. Patogit söimme Saint-Pierre-et-Saint-Paulin katedraalin varjoisilla rappusilla. Kävimme samantein katsomassa kirkon ja sen kryptan. Samalla suunnittelimme iltaa. Päädyimme hotellimajoitukseen – kummankin ollessa hyvin väsyneitä. Yksi patonki ei riittänyt nälän taittamiseen, joten otimme vielä toisen patongin samasta liikkeestä matkalla hotellille.
Hotelilla suihku ja lysähtäminen sänkyyn. Päivän kuumuus ja kosteus oli imenyt kaiken mehun seikkailijoista.
« 1 of 2 »

Ranskalaiset oppii englantia

2018-06-29
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Talossa oli hyvin rauhallista aamulla. Unta urheimmalla herääjällä oli vyön alla vähän yli viisi tuntia. Ei aamulenkkiä tai aamukuntoilua, vain aamiaista ja uutisten tuijottamista. Päivä lähti käyntiin heti aamulla tilannetarkistuspalaverilla. Onneksi kahden tunnin aikana kahvi oli ehditty nauttimaan sen verta paljon, että mies oli täysin hereillä.
Tänään La Rochellessa oli Camacin myyntinäyttely. Se oli Kristan päivän ohjelma. Valitettavasti näyttelystä kertovalla webbisivuilla ei kerrottu mihin aikaan näyttely on auki. Sovimme päivän suunnitelmaksi seuraavaa: Krista lähtee kahdelta liikkeelle, käy tankkaamassa kaikki astiamme erinäisillä tuotteilla roskattomassa kaupassa ja sitten menee Camacin näyttelyyn. Me tapaamme klo 16.00 pitsaperjantai nimissä eilisellä ravintolalla, koska siellä oli mahtavat pitsat.
Noooh, Ranskassa kun ollaan, hommat menee just niin ku halutaan. Camac näyttely alkaa neljän jälkeen, sitä ennen on konsettia ja jotain häslinkiä. Krista kävi ostoksilla ja hengaili kaupungilla kunnes minä saavuin paikalle. Ranskassa ei syödä neljältä, koska ravintolat eivät ole auki – höpsöt turistit ei vaan tiedä tätä. Löysimme läheltä ravintolan jossa oli service non-stop, eli he palvelevat (hitaasti) koko päivän. \o/  Täällä on turistikausi alkamassa, se näkyy mm siinä että tarjoilijat sekä asiakaspalvelijat koittavat puhua englantia! Krista vieraillessa yhdessä ekolaukkuliikkeessä, kesäharjoittelija laitettiin käymään pitkät esittelyt liikkeen toimintaperiaatteista Kristan kanssa englanniksi. Kristan halukkuutta olla kuuntelemassa ei kysytty, se oletettiin. Ravintolassa taasen, tarjoilija hyvin nopeasti vaihtoi englantiin. Krista puhui ranskaa, tarjoilija vastasi hänelle ranskaksi sekä englanniksi ja puhui minun kanssa englantia. Täällä vanhemmat työntekijät pistävät nuoremmat työntekijät puhumaan englantia. Sitä oikein kannustetaan! Wooo! Lähtiessämme reissuun kaikkien saatesanat oli että englannilla ei pärjää. Me taisimme osua siihen ainoaan pikku kaupunkiin, jossa sillä pärjää tai sitten asenteet ja kielitaito on muuttumassa täällä.
Ruokailun jälkeen kävimme ostelemassa ruuat torilta. Juhan oli pitänyt päivittää kauppalista pitämään sisällä muunmuassa Nantesiin sovitut ostettavat ruuat. Juha ei ollut tehnyt sitä, eikä yhtään muistanut koko Nantensiin lähdön valmistautumista. Joten ostimme vakiolistan mukaan. Tässä kohtaa kumpikaan ei huomannut ongelmaa. Toriostosten jälkeen jakaannuimme taas. Krista meni takaisin Camacin myyntiesittelyyn ja Juha lähti ostamaan Bowmoren 9 vuotiasta viskiä.
Kristan saavuttua illalla kämpille alkoi auton pakkaus – tämänkin Juha oli unohtanut aivan täysin. Krista aloitti pakkaamisen, Juha pakkaamisen suunnittelemisen. Tässä kohtaa havaittiin mitä kaikkea jäi ostamatta torilta. Joku paikkaa huomenna Nantesissa virheensä. Tappiot eivät ole aivan mahdottomat, ei mitään mitä raaka käteinen ja hyvin suunniteltu kauppareissu ei pystyisi paikkaamaan 🙂
Yhdeksältä kumpikin on aivan valmiita nukkumaan. Koko päivä on mennyt unentokkurassa sähläten ja välillä tuiskien. Alamme tulla vanhoiksi, jos näin pieni unenpuute, lähes täysin vieraassa maassa, vie kummaltakin yhden päivän.

Sosialisointia La Rochellessa

2018-06-28
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Ylös, aamianen, epäonnistunut patongin noutolenkki, töitä. Aamulla työt alkoivat niin aikaisin, että jouduimme aikaistamaan aamulenkkiä. Olimme leipomon luona seitsemältä, jolloin se aukeaa. Emme tarvinneet patonkia, tarvitsimme kahvipullaa! Valitettavasti, ranskalaiseen tyyliin, seitsemältä aloitettiin kaupan valmistaminen kaupankäyntiin. Tämä tarkoitti sitä, että varttia yli seitsemän, kun meidän oli aivan pakko lähteä juoksemaan takaisin, leivokset eivät olleet vielä tulleet hyllyyn. Niiden hyllyjä vasta putsattiin. Tyhjä purkki kädessä juokseminen edes takas on kovin raskasta sielulle, etenkin kun leivoskin oli jo valittuna etukäteen.
Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi ja pitkäksi. Tänään piti lopettaa ajoissa ja mennä toisen maailmansodan aikaiseen bunkkeriin ennen illan uusien tuttavuuksien tapaamista. Valitettavasti työt muuttivat suunnitelmia niin että bunkkeri piti heittää listalta pois. Onneksi illan tapaamiseen ehdittiin ongelmitta. Odotellessamme tapaamispaikalla bongasimme Marimekko hameella varustetun naisen. Perheen menessä ohi tunnistimme tutun kielen – suomalainen perhe! Kunnon suomalaiseen tapaan annoimme heidän mennä ohi sanaakaan sanomatta, joten he eivät välttämättä tunnistaneet meitä. He ovat ensimmäiset tunnistamamme suomalaiset sitten kesän alun. Taisimme viimeksi kohdata muita suomalaisia Köpiksessä.
Vietimme illan kierrellen satama-aluetta, jutellen, syöden ja juoden magassa tutustumani henkilön kanssa. Aika lensi vauhdilla ja “vasta” yhdentoista aikaan tajusimme lopettaa ja lähteä takaisinpäin kämpille nukkumaan.
Pyöräily pimeässä ei ole mikään ongelma, sillä olen korjannut Kristan polkupyörän dynamon. No ei aivan näin. Se lamppu on valovoimaltaan mahdollisesti surullisin polkupyörän lamppu, minkä olen ikinä nähnyt. Pyöräilimme, keskiyön pimeydessä, kännykän ledin valaistessa tietämme. Pääsimme kotiin ongelmitta. Paluumatkalla tosin pysähdyimme viettämään iloisen hetken Lutra Lutria ihastellen. Perheellinen niitä oli poissa vedestä syömässä ruohikolta jotain. Olin parhaimmillaan alta metrin päässä nuoresta saukosta. Että se oli söpö! Melkein yhtä söpö kuin rotta 🙂.
– Lutra lutra lutraa.
– Lutraako lutra lutra?
– Lutraa.

Ranskalainen arki

2018-06-27
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Ylös, aamianen, patongin noutolenkki, töitä. Aamut ovat rutinoituneet kovin ranskalaisiksi. Tuntuu mahtavalta juosta hakemaan patonkia. On tylsä juosta patonki kädessä takaisin. On mahtavaa syödä tuoretta pantonkia kahvin kera. Aamut ovat yhtä vuoristorataa tunteiden puolesta.
Joudun jatkokehittämään työpistettäni. Tämän paikan tuolit ovat OK lyhyt aikaiseen istumiseen, mutta eivät toimi pitkässä käytössä. Lonkkien kanssa on ongelmia. Niinpä tein itselleni seisomapisteen. Se toimii, se korjaa tuoliongelman ja antaa mahdollisuuden kehittää parempaa ryhtiä. Hyvää taukojumppaa tulee aina kun vaihdan takaisin istumaversioon edes hetkeksi.
Täällä lämpötila on lähtenyt hissuukseen karkaamaan lapasesta. Nyt pikku kaupungin mittarit näyttivät 37.5 astetta lämmintä. Asunnon ilmastointi ei pysty enää kompensoimaan tätä kuumutta. Its getting hot in here, so take of all your clothes! Tämä alkaa hetki hetkeltä muistuttamaan enemmän ja enemmän viime kesän Torino reissua.  Raikas, tähän saakka nauttimani, tuulikin on lakannut. Jäljellä on vain tuskainen kuumuus. Postiiviisella puolella on se, että nyt en pala, ei tossa auringonpaisteessa pysty olemaan niin kauaa. Toisaalta Krista koittaa raportoida, että kauppareissulla niskani olisi palanut. Kieltäydyn uskomasta.
Ilta menikin mässytellessä ja tämän viikon teemaa toistaessa. Kristalle konttorihommia, minulle säätöä. Illan aikana pääsimme toistamiseen todistamaan että vuokranantajamme on aloittanut kompostin käytön! Yksi kompostoiva perhe lisää maailmassa 🙂

Iso, pimeä tunneli

2018-06-26
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Raikkaasti ylös, aamiaiselle, uutisille ja sitten lenkille. Aamulenkki vei kanaalia pitkin isolle, pimeälle tunnelille. Kävimme ihastelemassa tunnelin alkua, sitten juoksimme läheiselle kuntoilupuistoille. Kuntoilupuistossa tehtiin yleiskuntoilua ja ennen kaikkea minun oikealle kädelle fysioterapeutin ohjeistamia vahvistusliikkeitä. Se pitää kuntouttaa parempaan treenikuntoon kuin mitä se oli ennen leikkausta. Kuntoilun jälkeen ihastelimme paikallisia mopoja. Uskaltauduimme silittämäänkin niitä! Ne pöllyää ! Pöllyää isosti kun niitä rapsuttaa. Ne myös tykkää tosi paljon aidan tältä puolelta löytyvästä ruohosta. Sitä on hyvä syöttää niille.
Työpäivä meni raikkaan vauhdikkaasti ohi. Ruokailut, aamiaista lukuunottamatta, on siirtynyt ulos. Keli on lämmin, mutta tuulinen – niin kovin tuulinen.
Illan ohjelma minulle oli vihdoin sen synkän, pitkän tunnelin läpikävely. Otin mukaan vettä, otsalampun sekä olkalaukun, koska ajattelin tunnelin jälkeen istua ja hengailla toisessa päässä.
Tunneliin meneminen oli hienonen itsensä ylittäminen – kyllä toisen pään valo näkyy, mutta silti. Otin otsalampun käteen ja lähdin kävelemään. Käveltyäni pienen ikuisuuden verran iski pieni jännä päällä. Lampun valovoima hyytyy, selvästi hyytyy – voi perse. Erityisesti kun Krista kysyi ennen kuin lähdin, että “Onhan siinä virtaa?” – “On. on”… Voi perse, perse. Otin kännykän esille ja tarkistin, että sen ledi pystyy näyttämään edes jotain – toimii. Talsittuani muutaman minuutin – pienen iäisyyden – eteenpäin tajusin, että lampun valovoima ei enää laske. Se näennäinen valovoiman laskeminen johtui siitä että olin niin syvällä tunnelissa, että päivänvalo ei enää auttanut. Tunnelissa käveleminen oli teknisesti helppoa, hankalinta oli olla jännittämättä. Matkan varrella tuli vastaan erilaisia viemäreitä, jotka toivat vettä ylhäältä käsin – jokainen niistä oli synkkä vankila sille joka sinne tippuu ylhäältä. Toinen mahdollisuus on että kukin reikä oli reikä jonnekin sanoinkuvaamattomaan ja kalterit olivat suojelemassa meitä niiltä – tai toisinpäin. Loppupuolella vettä tuli useammasta eri suunnasta, sitä tursusi tunnelin reunasta läpi, tippui katosta ja ruiskui seinän alalaidasta. Kaikki tämä oli onneksi hyvin vähäistä.
Tunnelista ulospäästyäni fiilis oli mahtava. Jostain syystä tunnelin sisällä olin hikoillut kuin pistetty sika, vaikka siellä oli viileämpää kuin ulkona. Jäin hengailemaan tunnelin toiseen päähän yläreunalle ja katselin kun paikalle ilmestyi ensin yksi kalastaja, sitten toinen ja ennen poistumistani vielä pari lisää. Rauhallinen hengailupaikkani oli mennyttä. Ilta tuli vietettyä asunnolla säätäen palvelimia. Krista oli tämän koko episodin ajan ollut kotona tekemässä konttorihommia.

Arkea, aurinkoa piilossa kämpillä

2018-06-25
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Aamu, aamulenkki, maanantaiaamun kauhistukset. Juoksinko turhaan astia kädessä kylälle? – Kyllä! Lihakauppias on lähtenyt kesälomalle, ja vaikka ei ole olisikaan, maanantaisin he pitää välipäivän. Hieromme silmiämme kun suklaaputiikki on jo auki, vaikka kello on 7.15 – eihän se koskaan ole näin aikaisin auki. Jatkamme matkaa kohti meidän vakiopagetteriaa ja ja (!) SE ON KIINNI! Sekin on kiinni maanantaisin! Sen takia! Sen takia se suklaaputiikki on auki. Haemme patonkimme sieltä ja aamu on pelastettu. Otimme samalla, kun kerran suklaakaupassa olimme, itsellemme iltapäivän kahvihetkeen jotkut kivat pikku leivokset – pakko oli! Takaisin ei voi juosta tyhjän astian kanssa eikä patonki sinne mahtunut.
Loppupäivä menikin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Töiden jälkeen minä kävin ostamassa lihaa läheisestä ruokakaupasta. Polkupyörän vaiheet toimivat kuin ajatus. Sitten kun saan isännältä jotain millä poistaa rasva satulan varresta saan sen satulan pysymään ylhäällä. Siinä on jostain käsittämättömästä syystä jotain rasvaa, eikä sitä saa kiristettyä millään pysymään missään korkeudessa tai olemaan kääntymättä. Krista teki konttoritöitä koko illan ja minä, minä säädin kotona olevien palvelimien turvakopiointia kuntoon. Pihalla on tajuntaa sulattavat 29 astetta lämmintä, kun tulee. Kun ei tulee hattu sulaa päähän. Onneksi talossa on ilmastointi.

Rentoutumista turismin sijaan

2018-06-24
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Heräsimme aikaisin, mutta liikuimme rauhallisesti. Aamulla oli luvassa sunnuntaitori. Saavuimme kylämme torille yhdeksän jälkeen ja aloimme ostelemaan. Lihatiskin kesähessu oli valmistautunut. Hän hymyily, ei punastunut ja heitti itsevarmasti:”Hi, how are you today?” – Tästä käynnistyi kahden toisiaan 100% ymmärtävän miehen keskeinen kaupankäynti. Minä vastasin kohteliaasti kysymykseen “Good, and you?” samalla ojentaen astian. Hän vastasi “Good. The usual?”, johon minä, luonnollisesti, “Yes”. Hänen tehdessään töitä minä kaivoin rahat valmiiksi. Kun hän ojensi purkkia, minä ojensin rahoja. Häneltä tuli sanat “Perfect! Have a nice day” ja minulta “Merci. Aurevuo!”. Kumpikin hymyily kuin Naantalin aurinko koko myyntitapahtuman ajan. Krista käyttää sanastoaan merkittävästi paremmin ja kyselee aina ostellessaan jonkin uuden asian nimeä ja käyttää aikaisemmilla kerroilla opittuja sanoja. Myyjä kehuu niin penteleesti ja avuliaasti auttaa uusien sanojen oppimisessa. Ostoskokemus on todella lämmin ja mieltä ylentävä. Minulla oli edessä uusi kohde: pastatiski. Menin tiskille, “Bonjour” ja pohtimaan. Tiskiltä kuuluu, “Bonjour” ja “ranskaa, ranskaa, englese” tms, johon minä “Yes, I unfortunately speak only english”, jonka jälkeen myyjä vaihtoi hyvin sujuvaan englantiin ja kysyi tiedänkö miten homma toimii. Olen veteraani pastatiskillä, teinhän tätä samaa Italiassa useamman kerran, joten homma meni rivakasti – englanniksi.
Erittäin mieltä ylentävän torikierroksen jälkeen kävelimme asunnollemme. Samalla suunnittelimme loppureissumme rakenteen suurpiirteisesti. Reissua on niin vähän jäljellä! Emme ehdi kaikkialle! Otamme mitä ehdimme 🙂.
Nyt olemme todella kotiutuneet. Arki on rentoa, meillä on kummallakin sen verta rento fiilis, että ideat lentää, omat jutut kiinnostaa ja homma tuntuu olevan hanskassa. Näemmä tähän tilaan pääsemiseen tarvitaan yksi kuukausi paikan päällä eloa.
Iltapäivällä teimme omia juttujamme. Minä rakentelin kotilabraani eteenpäin, Krista luki kirjaa. Pätsäsin WLAN-tukiaseman firmwaren, viritin kikkailu VPN:t Kristalle – kaikenlaista. Suunnitelmissa oli, aamulla vielä, mennä torneille tai bunkkeriin La Rochellessa, mutta meillä oli niin kivaa tehdessämme omia juttujamme, että päätimme jättää moisen kuntoilun väliin. Suunnittelimme kuitenkin illalla menemämme The Corriganssiin sessiota kuuntelemaan, mutta kun lähdön hetki oli lähellä kummallakin oli vieläkin kivaa oman säätönsä kanssa, joten jätimme senkin väliin.
Lopulta päädyin tuunaaman käyttämäni polkupyörän vaihteistoa. Rakensin adhoc polkupyörän tuunauspisteen. Tavoitteena oli saada takarengas, polkimet ja vaihteet pyörimään vapaasti – onnistuin.

Juhannusshoppailua?

2018-06-23

Toinen meistä mieluummin korventuu ja toinen taasen mieluummin paleltuu

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Eilisen shoppailun tulos jäi vähän laihaksi, joten tämä päivä aloitettiin heti vahvasti shoppailulla. Tämä tarkoitti sitä että jaksoimme raahautua ulos talosta jo vähän ennen yhdeksää. Aamun Google mapsin avulla tehty tiedustelu vahvisti yleistä ymmärrystämme. La Rochellessa kaikki kaupat on joko keskustassa sillä yhdellä alueella, missä olemme jo pyörineet, tai yhdessä kauppakeskuskeskittymässä. Koska kauppakeskus on matkalla La Rochellen keskustaan aloitimme sillä.
Shoppailu on täällä niin mukavaa kuin se voi olla. Myyjät aidosti koittavat keskustella, tarvittaessa englanniksi, ja auttaa. Toki he puhuvat suoraan päätöksentekijälle, eli Kristalle ja Kristan ohjeistaessa heitä puhumaan minulle, he puhuvat ensin minulle ja sen jälkeen Kristalle. Kenelläkään ei ole epäselvää kuka lopulta päättää ja kuka lopulta maksaa laskun. Shoppailu oli tällä kertaa ihanan miehisen tehokasta – heti kättelystä löytyi oikeaa kokoa ja oikeita vaatekappaleita.
Onnistuneen shoppailun jälkeen matka jatkui keskustaan. Toiseksi aamiakseksi Krista ajatteli mennä keskustasta löytyvälle torille. Hän oli haaveillut syövänsä ostereita torin vilinää katsoen ja minä olin haaveillut juovani olutta samalla tapaa. Niinpä päivän kakkosaamiainen muodostui Kristan ostereista ja minun oluesta. Kumpikin oli osaansa tyytyväisiä.
Ostereiden jälkeen lähdimme hakemaan oikeaa ruokaa. Oikea ruoka oli pitsaa tänään, sillä pitsaperjantaina jäi pitsat saamatta. Pitsojen jälkeen vaeltajat alkoivat hyytymään ja siirtyivät “läheiselle” puistolle ottamaan päivätorkut. Tämä kaupunki on hyvin turvallinen ja rento. Tänään torilla näemme kun polkupyörä jätettiin lukitsematta. Torkkuminen jossain puistossa ei ole yhtään pelottavaa. Minä olen torkkunut sataman portailla, puiston penkillä, betoniaidan päällä – melkein missä sattuu. Tämä on selvästi turvallisemman ja rennomman oloinen kuin viime kesän sijaintimme Italiassa. Toisaalta ihmiset täällä eivät tunnu ihan yhtä juttelevilta ja lähestyttäviltä kuin Italiassa.
Iltapäivätorkkujen jälkeen meidän piti mennä katsomaan La Rochellen kolmesta tornista toinen, mutta Kristan shoppailut olivat vielä vaiheessa ja yhteinen linjauksemme oli, että shoppailu ja tornikierros ei mahdu samaan päivään. Niinpä torkuilta noustuamme menille läheiseen kahvilaan ottamaan vähän kuumaa juotavaa ja sokea koneeseen. Sen jälkeen siirryimme takaisin “ostosalueelle”. Krista lähti shoppailemaan ja Juha veti perseen penkkiin kahvilaan. Näin paloi iloisesti pari kolme tuntia.
Ennen kuin lähdimme palaamaan takaisin päin nautimme keskipäivällä torilta ostamamme paikallisen herkun. Tämä osoittautui jonkinlaiseksi makeaksi “pullaksi/kakuksi” tms. Ei ollenkaan pöllömpi, itseasiassa loistava kahvin kanssa.
Päivä on lämpötilallisesti ollut hyvin jakomielitautinen. Menet aurinkoon ja aivot sulaa, olet varjossa ja perse jäätyy tuulen vuoksi. En ole vielä löytänyt sitä täydellistä sijaintia, missä jonkin raajan korventuminen kompensoisi kivasti muun kehon jäätymistä. Aurinkorasvahälytys toimi. Tänään mikään paikka ei palanut, vaikka olimme auringon alla yhtä paljon tai enemmän kuin eilen.
Nyt kun shoppailu on suurimmalta osin ohi voimme keskittyä turistina olemiseen. Huomenna jotain nähtävyyksiä, ja tori, aamutori.

Juhannuksen emuloimista La Rochellessa

2018-06-22

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3416 km

Meidän ajatus oli herätä aamulla reippaasti ja lähteä La Rochelleen katsomaan kaupungin heräämistä ja sen jälkeen käydä shoppailemassa. Erityisesti minun vaatteet on loppuunkuluneet. Aikaisemmasta työpäivästä La Rochellessa tiesin, että kaupunki herää siellä yhdeksän aikaan. Lähdimme pyöräilemään kaupunkiin puoli kahdeksan aikaan, niin että olimme jälkeen kahdeksan sataman lähettyvillä.
Keli aamulla oli kuin Suomessa Juhannuksena – 12 astetta lämmintä ja pirun kylmä tuuli. Hyvä että kännykkä ei sanonut “12 degrees, feels like midsummers eve”. Löysimme kahvilan, joka tarjoili juomat keraamisissa kupeissa. Täällä yllättävän paljon myydään kahvia/teetä kertakäyttökupeistä, liikkeessä ei ole yhtään oikeaa mukia. Turhan roskaamisen vastustajina moisia paikkoja pitää välttää, vaikka kahvihammasta kovasti kolottaa.
Toisen (hobbitti) aamiaisen jälkeen lähdimme shoppailemaan. Melkein koko vaatevarastoni pitää uusia. Vain ne, mitkä ostin Suomessa ennen lähtöä on käyttökelpoisia läpi kesän, muut on jo nyt hajonneet/kulahtaneet tai ei varmasti kestä läpi kesän edes kulahtaneina. Vaatteiden ostaminen ei missään nimessä ole suosikkihommaani. Vaatteiden ostaminen maassa minkä muoti ole kotimaan kaltainen on karvan vajaa järkyttävää. Mielenkiintoisesti, oikean mittaisia – eli riittävän lyhyitä – farkkuja ei vaan löytynyt ekan päivän yrittämisellä. Itseasiassa ekan päivän tulokset olivat kohtalaiset laihat. Siinä missä vaateostoksilla ei onnistuttu viini-, viski- ja kalenteriostoksissa taasen onnistuttiin täydellisesti.
Mielenkiintoisesti englanti ei ole missään nimessä ongelma. Niissä liikkeissä missä ensimmäinen myyjä ei osannut englantia, hänen noutama toinen myyjä osasi. Joka paikassa hyvää palvelua, joka paikassa englanniksi. Hinnat kerrotaan minulle usein ranskaksi ja sen jälkeen näytetään kassalta. Vastaavasti olen oppinut olemaan tavaamatta esimerkiksi nimeäni tai sanomatta numeroita, ne on syytä kirjoittaa puhelimeen ja näyttää. Hyvin samanlaista kuin Italiassa, ranskankielen puute aiheuttaa vain vähäistä ongelmaa.
Vaateostosten jälkeen oli edessä tarvikeostoksia. Krista tarvitsi jotain kirjakaupasta ja Juha löysi kirjakaupan vierestä ison elektroniikkaliikkeen. Jakaannuimme kahtia. Krista löysi suomalaista tavaraa ja tarvitsemansa tarvikkeet, Juha ei löytänyt mitään mielenkiintoista ja vietti suurenosan ajastaan polkupyörien lähellä puunalla auringon suojassa kuuntelemassa kirjaa. Sitten kun se väsytti liikaa, Juha siirtyi läheiselle penkille torkkumaan.
Päivän shoppailu lopetettiin juomien hankkimiseen (no okei, pantonkia ostettiin kanssa). Ardbegin An Oa, on silkkaa nektaria – Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytettyä Ardbegiä, taatulla turpeisuudella ja savulla. Match made in heaven – makea pehmeä alku, mausteinen mukava, pyöreä maku ja savuinen, turpeinen, pippurin loppu, joka viipyy suussa ihanan pitkään. Voisin juoda sitä pullon suorilta ja nauttia joka hetkestä. Tällä hetkellä, jostain syystä, Pedro Ximenez viimeistellyt viskit uppoavat minuun melkein poikkeuksetta. Löytämämme punaviinikin on hyvää, mutta ei se viskiä ole.
Shoppailun jälkeen poljettiin asunnolle pikku iltapäivä torkuille. Loppuilta on mennyt rentoutuessa ja tutkiessa (nestemäisiä) ostoksia.
Itseasiassa koko päivä on ollut hyvin aurinkoinen, mutta todella tuulinen. Lämpötila parhaimmillaankin kiipesi vain 23. Aurinkorasvasta huolimatta olen onnistunut polttamaan niskani. Aivan käsittämätön mesta. Kaikki palamiset ovat olleet hyvin pieniä tähän mennessä, mutta tämä on huono trendi. Tilanne korjataan laittamalla luuri hälyttämään tasaisin aikavälein, jolloin lisätään aurinkorasvaa.
Kelin puolesta paikka on muistuttanut kovasti suomalaista Juhannusta – kylmää ja tuulista, tosin tämän paikan standardien mukaan.

La vie en rose

2018-06-21
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Juhannusaaton aatto, rauhallinen aamu ei lenkkiä, ei patonkia 😞 . Oikea käteni ei kestä kuntoilupohjaista Magaa vielä. En oikein näe miten pystyn noita treenejä tekemään kevyesti, joten jäljelle jäävä peliliike on pitää taukoa treeneistä ainakin viikko ja sitten katsoa kestäisikö tuo käsi edes yhden tunnin viikossa sitä. Paluu aamulenkkeihin näyttää olevan edessä.
Työpäivä oli työpäivä, mutta ilta, ilta oli jotain muuta. Olimme jo aikaisemmin viikolla sopineet, että Juhannus vietetään La Rochellessa. Tutustutaan kaupunkiin, hengaillaan lähialueella ja nautitaan elämästä. Aaton aattona lähdimme siis yhdessä kohti La Rochellea, tutustumaan kaupunkiin itsenäisesti. Kristalla oli asioita, joita hän halusi ostaa ja minulla oli kirja mitä minä halusin lukea. Emme päässeet yhdessä edes La Rochelleen saakka, sillä puolessa välissä minä huomasin jättäneeni ääneni, karttani, rahani, korttini sekä sen kirjan kotiin, toisin sanoen minun puhelin on yhä olohuoneen sohvalla. Sovimme minne jätämme polkupyörät La Rochellessa ja erkanimme omille teillemme.
La Rochellessa oli selkestäi tavallinen torstai-ilta. Joka nurkasta löytyi jos jonkinlaista musiikkibändiä. Illan aikana näimme rumpaleita, laulukuoroja, tanssiesityksiä, pikku tyttöjä ison saksofonin kanssa, heavy metal bändin – mitä selvästi kuuluu perinteiseen ranskalaiseen katumusiikkiin. Normaali torstai-ilta – näin tulkitsimme nykyisellä Ranskan ymmärryksellämme ;).
Täällä ravintolat näyttivät futista TV:stä, tykillä – mitä nyt nurkista löytyy ja ihmiset istuivat katsomassa matsia pöydät täynnä olutta.
Krista ei löytänyt sitä mitä oli hakemassa, minä löysin käytetyn IT tavaraa myyvän liikkeen. 90€ minulla olisi pari pientä näyttöä käytetävissäni. Kaapelointi olisi ainut ongelma.
Tänään tajusimme olleemme reissussa jo kuukauden päivät. 1/3 reissusta on takana! Mihin aika oikein kuluu?!
Kun tuli aika syödä, Krista tuli hakemaan minua sataman askeleilta lukemasta kirjaa. Löysin aivan täydellisen askeleen, missä lukea kirjaani ja katsoa kaupunkia. Söimme kunnolla ravintolassa “ravintolakadulla”.
Ruokaillessamme minä päätin 100% ranskalaiseksi – koska menukin oli 100% ranskaksi.  Otin rohkeasti alkupalaksi “Honey roasted goat dung and pine nutes” – konekäännettyä ranskasta englanniksi. Ranskalainen keittiö on hyvä, ne saa vuohen lannankin maistumaan hyvältä – oikein hunajaa oli sitten niin maan penteleesti.
Meidän riemuksi lähellemme tuli ranskalaiseen tyyliin pukeutunut hanuristi. Mies esiintyi todellisella ilolla ja esityksensä aikana soitti muunmuassa hyvin tunnettuja ranskalaisia klassikko kappaleita kuten Despacito, Game of Thrones tunnusmusiikki ja jotta ilta olisi täydellinen, ennen kuin meidän ruokailu oli ohi sieltä tuli La vie en rose! Olin aivan lumoutunut herran esiintymiseen ja kappalevalintaan. Parasta ruokailumusiikkia ikinä!  Ranskassa, vanhalla kivikadulla, syömässä ulkoilmassa ja ranskalainen hanuristi soittaa sekä laulaa La vie en rose -kappaletta – en keksi miten illan olisi voinut paremmin lopettaa.