Sosialisointia La Rochellessa

2018-06-28
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Ylös, aamianen, epäonnistunut patongin noutolenkki, töitä. Aamulla työt alkoivat niin aikaisin, että jouduimme aikaistamaan aamulenkkiä. Olimme leipomon luona seitsemältä, jolloin se aukeaa. Emme tarvinneet patonkia, tarvitsimme kahvipullaa! Valitettavasti, ranskalaiseen tyyliin, seitsemältä aloitettiin kaupan valmistaminen kaupankäyntiin. Tämä tarkoitti sitä, että varttia yli seitsemän, kun meidän oli aivan pakko lähteä juoksemaan takaisin, leivokset eivät olleet vielä tulleet hyllyyn. Niiden hyllyjä vasta putsattiin. Tyhjä purkki kädessä juokseminen edes takas on kovin raskasta sielulle, etenkin kun leivoskin oli jo valittuna etukäteen.
Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi ja pitkäksi. Tänään piti lopettaa ajoissa ja mennä toisen maailmansodan aikaiseen bunkkeriin ennen illan uusien tuttavuuksien tapaamista. Valitettavasti työt muuttivat suunnitelmia niin että bunkkeri piti heittää listalta pois. Onneksi illan tapaamiseen ehdittiin ongelmitta. Odotellessamme tapaamispaikalla bongasimme Marimekko hameella varustetun naisen. Perheen menessä ohi tunnistimme tutun kielen – suomalainen perhe! Kunnon suomalaiseen tapaan annoimme heidän mennä ohi sanaakaan sanomatta, joten he eivät välttämättä tunnistaneet meitä. He ovat ensimmäiset tunnistamamme suomalaiset sitten kesän alun. Taisimme viimeksi kohdata muita suomalaisia Köpiksessä.
Vietimme illan kierrellen satama-aluetta, jutellen, syöden ja juoden magassa tutustumani henkilön kanssa. Aika lensi vauhdilla ja “vasta” yhdentoista aikaan tajusimme lopettaa ja lähteä takaisinpäin kämpille nukkumaan.
Pyöräily pimeässä ei ole mikään ongelma, sillä olen korjannut Kristan polkupyörän dynamon. No ei aivan näin. Se lamppu on valovoimaltaan mahdollisesti surullisin polkupyörän lamppu, minkä olen ikinä nähnyt. Pyöräilimme, keskiyön pimeydessä, kännykän ledin valaistessa tietämme. Pääsimme kotiin ongelmitta. Paluumatkalla tosin pysähdyimme viettämään iloisen hetken Lutra Lutria ihastellen. Perheellinen niitä oli poissa vedestä syömässä ruohikolta jotain. Olin parhaimmillaan alta metrin päässä nuoresta saukosta. Että se oli söpö! Melkein yhtä söpö kuin rotta 🙂.
– Lutra lutra lutraa.
– Lutraako lutra lutra?
– Lutraa.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.