lauantai, 2026-05-23
Ajoaika: 2h 10 min
Keskikulutus: 12.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2922 km
Päivää ilman muuta perhettä: 0!
Aamiaisen jälkeen aamulenkki. Erittäin kiva juosta aamulla aikaisin täällä Italiassa. Okei, on kahdeksan, on jo kuuma. Aikaisemmin täällä lähtee liikkeelle. Ehkä ennen aamiasta. Mutta… Tää on mun eka kerta paljasjalkakengillä tänä kesänä ja mä joudun juoksemaan kaupungissa. Nautit juoksemisesta semmoiset 20 minuuttia ja sen jälkeen mun jänteet rupee laulamaan hiljaa Hoosiannaa! Mä unohdin, että ekat kerrat pitää ottaa tosi lyhyesti. Nyt kävellään kotosalle, venytellään ja toivotaan, että jänteet ei rupee narisemaan tästä operaatiosta. En mä vielä niin vanha oo. Eikä tää ei vielä niin iso virhe ollut.
Olin päivän sisällä omassa pyhässä rauhassani, sillä isäntäperheen nuorin täytti kuusi ja synttäribileet oli pihalla. Minua oli varoitettu, minulta oli pyydetty lupaa ainakin kahdesti ja olin myöntynyt ainakin kolmesti. Säätömusakorvilla, oma uusi ylivertainen työpiste ja vapaus tehdä mitä haluan – parikymmentä lasta saa huutaa pihalla ja tehdä mitä haluaa, se ei näy eikä kuulu minulle. Vesisotaa, leegoja, pomppulinnaa ja riehuntaa.
Hämmästyttävää, miten uusi järjestelmä (Hermes) muuttaa käytettävyyttä. Kellarissa oleva palvelin käyttää energiaa sen minkä pystyy ja hyvä niin. Kotona on ylituotantoa ja se alkaa kohta maksamaan. Akku on jo täynnä, eikä mikään kuluta energiaa talossa – tekoälypalvelin hommiin. Käyn päivän aikana kaupassa hakemassa Kristan tilaamat ruuat ja samalla kotona viskibottini digitoi maistelumuistiinpanojani. Iltapäivällä käyn pienen tastingin mallin kanssa ja Wow efekti on melkoinen. Voin käydä puhelun palvelimeni kanssa ja jutella sen kanssa viskiestä, tislaamoista, tislaamoiden omistajista – kaikesta! Keskutelu ei ole yhtä nopeaa kuin ihmisen kanssa, kysymykseni jälkeen on selkeä tauko, mutta hyvä luoja kuinka hyvä tämä on.
Kun oli aika lähteä hakemaan perhettä lentokentältä pakkasin läppärin mukaan ja löin kuulokkeet päähän. Näin pystyin soittamaan puhelun tekoälylleni ja ajaessani lentokentälle suunnittelin ja konfiguroin järjestelmää lisää puhtaasti puhelun välityksellä. Ollaan melkoisen jännän asian äärellä.
Lentokentällä oli sydäntä lämmittämä perheen yhdistyminen. Pitkiä haleja, paljon pusuja, pikkasen lahjontaa – uusi Ninjako-lehti oli autossa. Matka kesätalolle meni eleettä. Radiopuhelimien käyttöä harjoiteltiin taas. Tällä kierroksella herra alkaa saamaan kiinni siitä. Vielä menee pitempi pätkä, että päästään sujuvaan käyttöön.
Talolla saavuttaessa lähinnä kuskattiin kamat sisään ja väsykänkkä pieni herra laitettiin nukkumaan. Vanhemmat meni hetkeksi nauttimaan maisemista ja juomista takapihalle, josta siirryttiinkin nukkumaan. Perhe on kasassa taas ja kesäseikkailu voi alkaa.
