sunnuntai, 2026-06-07
Ajoaika: 1h 24 min
Keskikulutus: 10.2 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3421 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Sunnuntai-aamu. Ne ketkä kykenevät nukkumat myöhään, ne jotka voivat katsovat viihdettä ja koittavat olla häiritsemättä niitä jotka lepäävät. Täältä huoneista löytyi lehtiä vuodelta 1988 ja 1989. Ihmettelimme, että mitä ihmeen lehtiä nämä ovat ja miksi ne on täällä? Tulimme tutkineeksi tekoälyn avulla King lehden taustoja. Ilmeisesti kyseessä on hyvin tunnettu Italialainen miestenlehti. Sieltä löytyi viihdyttävä viskimainoskin.
Olimme ottaneet majoituksesta aamiaisen. Se oli näitä villejä kokemuksia taas. Aamiaisalueella oli kaksi selkeää kattausta, yksi kolmelle, yksi neljälle. Kolmen hengen kauttauksessa oli selvästi gluteenittomia ruokia. Meidät ohjattiin neljän hengen pöytään. Pieni juttelu ja saimme järkättyä herralle gluteenitonta leipää, jostain syystä maito oli iso juttu. Sitä ei Veikolle, hänelle tuotiin lämmintä mantelimaitoa. Viestimme siitä, että maito ei haittaa, gluteeni haittaa ei oikein mennyt läpi. Jostain syystä “maidossa on gluteenia” tjsp. OK? Naispuoliset halusivat teetä. Emäntä haki samovaarista heille kuumaa vettä pannuun ja naiset valitsivat teetänsä. Kohta minulle kerrottiin että heillä on tuplateetä. Se samovaarista tullut oli heikkoa teetä ja heidän omat teepussit oli turhia? Vähän myöhemmin kun he pyysivät kuumaa vettaä katsoin samovaarista tulevaa nestettä – se oli kirkasta ja höyryävää. Kuulemma ekalla kertaa heidän teepannusta tuli haalean ruskean(?) väristä teetä. VANHAT JÄMÄT?! hrrrrr. Leikkeleitä, juustoja, jugurttia, mysliä, hedelmiä – yllättävän tukeva italiaiseksi majapaikaksi. Toki teehärdelli hieman tiputti aamiaisen pisteitä.
Poistuessamme majoituksesta tarkastimme mitä kaikkea olisi paikalla tarjota. Uima-allas, sen tiesimmekin. Vuohiaitaus oli yllätys, samoin ihan uusilla varusteilla oleva ihan uusi kuntosali. Se ei ollut auki, joten emme päässeet testaamaan. Tässä paikassa voisi viettää useamman yön, jos “kuuman veden”/”teen” pystyy anteeksiantamaan…
Sain aamiaisella myytyä löytämäni vaellusreitin koko seurueelle, ainakin niille joilla on äänivaltaa. Niinpä lähdimme minun johdolla kävelemään vaellusreitille. Päädyimme kävelemään yllättävän pitkään polulla. Veikkoa piti lopulta kantaa reppuselässä. Kun miehet oli valmiita lähtemään takaisin päin Krista ja Sonja löysivät seinäkiipeilijöitä. Miespuoliset jaksoivat vääntäytyä samalle korkeudelle ihastelemaan kiipeilijöitä. Sieltä löytyi jopa luola minne päädyimme pienen miehen johtamana. Vaellus jälkeen autolla oli läjä väsähtäneitä ja nälkäisiä henkilöitä, joten siirryimme päivän varsinaiselle kohteelle: Pradisin luolalle. Paikan päällä oli matkailuautojen parkkipaikka ulkopöydillä, jossa teimme paljon odotetun lounaan. Veikko keräsi voimia nukkumalla autossa, hän nukahti jossain vaiheessa matkaa.
Luolat olivat yllättävän viileitä! Yrityisesti Marian luola, jossa oli kirkon kaltainen tilanne käynnissä, oli hyvin hyvin kylmä. Hengitys höyrysi kun sisälle pääsi. Kävelimme luolilla noin puolitoista tuntia, mennen alas ja ylös. Käveltyämme koko alueen läpi seurue alkoi olemaan valmis päivän tutkimisista. Listalla olisi ollut vielä luolamuseo, mutta kenelläkään ei riittänyt virtaa siihen.
Kesätalolla meitä odotti iloinen yllätys. Lasten uima-allas oli vaihtunut isoon uima-altaaseen! Uima-allas kausi on alkamassa! Täyttämiseen ja lämpiämiseen menee taas viikko (?) ja sitten on polskuttelua luvassa. Vesisota sai jo uuden käänteen, ämpärillä nakattiin uima-altaan vettä toisten päälle.
Meidän seurueesta edes Veikko ei ollut riittävän energinen uima-allas toimiin. Hän kävi siellä kyllä, mutta virtaa ei vain riittänyt. Niinpä kukin rentoutui omalla tavallaan, omassa hartaassa hiljaisuudessa kunnes oli aika mennä nukkumaan. Päivän kävelyt olivat väsyttäneet kaikki.
