Rikoin sitten Padfonen 3/3

WP&kiviKäsissäni on siis tiiliskiveksi taiottu lainattu puhelin. Kainalot märkänä kaivelin netistä miten luuri saadaan palautetta takaisin toimintakuntoon. ODIN on avainasemassa tässä, sillä laite vielä saadaan käynnistymään flashaystilaan, mutta ei milliäkään pitemmälle. Pitkän kaivelun jälkeen löysin verkosta 4.0.2 version firmiksen ja sain flashattya sen laitteeseen \o/. Luuri oli taas käynnissä normaalisti, mutta kun sain sen siinä oli 4.1.2 ja nyt siinä on 4.0.2. Luurin itsensä mukaan mitään päivityksiä ei enää tarvitse tehdä. \o/ tänään 5 tuntia kulutettu aikaa ja puhelin on melkein samanlainen kun saadessani se!

Tunnin lisäkaivelun jälkeen löysin verkosta 4.1.2 version, jonka sain onnistuneesti päivitettyä puhelimeen! Nyt kun osaan parsia luurin takaisin softatiiliskiven tuoltapuolen alkoi nälkä hieman kasvaa. Oma luurini on näet 4.4 versiossa Androidia ja kaiveluiden aikana löysin useamman vaihtoehtoisen firmwaren luuriin, jolla sen saisi 4.4 versioon. Ensimmäinen mitä koitin oli Neatrom. Verkon ohjeet siihen miten tuo saadaan oikeasti luuriin oli hieman heppoiset. Jos tulet stokkiversiosta, homma menee näin:

    1. Flashaa uusi boot-kerneli, vaikkaa Philz
    2. Luuri muuttuu “boottikelvottomaksi”, älä välitä, flash-bootti toimii yhä.
    3. Käynnistä luuri virta+koti+äänenvoimakkuusalas-nappi pohjassa
    4. Seuraa Neatrom asennusohjeita

Tämän jälkeen luuri oli kaunis kuin sika pienenä, valitettavasti en saanut Google Appseja toimimaan, joten luurin käyttö tällä modilla kesti vain hetken. Seuraavana listalla oli Cyanogenmod. Seuraten ohjeita Cyanogenmod toimivien Google appsien kanssa oli sisällä parissa tunnissa. YES! Titanium backupilla kevennetty versio ohjelmistosta sisään ja elämä on hyvää. Omat tärkeät softat kaikki sisällä, automaatio kohdillaan – kaikki hyvin! Koko päivä siihen meni, mutta se oli sen arvoista. Opin paljon vaihtoehtoisista firmiksistä ja luurin flashäyksestä ja minulla on hyvin toimiva varaluuri.

Seuraavana aamuna aamurutineejani tehdessäni luin sähköpostiviestiä kun puhelin meni täysin pimeäksi. Se ei enää käynnistynyt lainkaan. Epäilin akkua, mutta iTapsassa käynti vahvisti sen että vika ei ole akussa, laite ihan rehellisesti kuoli. Aika paiskata laite seinään.

Nyt käytän 521 Windows phonea, mutta olen syvästi kiinnostunut vanhoista Cyanogenmodia tukevista Android luureista tahi tableteista..

Rikoin sitten Padfonen 2/3

Googlen ohjelmien palautus ei ole lähelläkään samalla tasolla kuin Windows Phonessa. Jos jossain Windows Phone loistaa, niin sen täytyyremove-yellow-triangle-on-galaxy-s2 olla uudelleenasennuksessa. Mikä vie Androidilla minulta päiviä on Windows Phonella tehty 2 tunnissa, sillä se vain salasanat tarvii naputtaa jokaiseen ohjelmaan – kaikki muu on paikallaan.

Olen kiertänyt tämän kaamean Android rajoitteen käyttämällä Titanium backup-ohjelmaa. Ohjelman suurin ongelma on root-tunnusten vaatimus, joten luuri pitää korkata jotta voin käyttää tätä ohjelmistoa. Tarkistin kaverilta:

13:46 <@Leivo> Onko luuri rootattu?
13:46 <@Leivo> Haittaako jos roottaan?
13:46 <XXXX> ei ole, ei haittaa
17:53 <@Leivo> XXXX: Ostan toisen käytetyn tilalle jos brikkaan.
17:53 <@Leivo> Löytyy useita vaihtoehtoja, kaikki on uuden kernelin asentaminen.
20:19 <XXXX> Leivo: suosittelen, että heität sen seinään jos brickaat

We have green light!

Galaxy S2:n roottaaminen on helppoa – todella helppoa.

  1. Hae vaihtoehtoinen kerneli & ODIN flashays ohjelma
  2. Boottaa luuri virta+koti+äänenvoimakkuusalas-nappi pohjassa
  3. Flashaa
  4. profit

Titanium backup sisään, rikkinäisestä laitteesta muistikortti ja paska pyörimään. Tunteja myöhemmin totesin “hyvältä näyttää”, joitakin tunteja eteenpäin huomasin että vanhan luurin potku loppuu auttamatta kesken. Koitan tunkea 120 mm paskaa 100 mm putkeen. Pääsyy miksi vaihdoin edellisen Padfonen uuteen oli se että vanhasta loppui muisti kesken. Tässä lainalaitteessa tilanne on sama. Ei hätiä mitiä! Listasin päässäni mikä on oleellista mikä ei, mutta koska luuri oli jo hieman solmussa tein sille factory resetin päästäkseni selvään lähtötilanteeseen. Jotain resetissä ja uudessa rootilla varustetussa kernelissä oli vialla sillä sen jälkeen se oli pysyvästi kuvan mukaisessa tilassa. Tein siitä tiiliskiven! \o/ Onneksi Padfonessa oli vielä kaikki softat sisällä ja pad-näyttö toimii. :-I

Rikoin sitten Padfoneni 1/3

PadfoneOlen vuosia säätänyt luureja hartaudella. Jo vanhojen rakkaiden Nokia Symbian laitteiden aikaan saatoin istua tuntitolkulla siirtämässä kuvakkeita – osaa “turhat” kansioon, osaa uuteen järjestykseen, jotta luuri on täysin oikein, ajatukseni jatke.

Nokian julkaistua N900 homma lähti omalle planeetalleen. Nyt sain käsiini tietokoneen, jolla pystyi soittamaan. Sitä hartautta millä säädin, käänsin, väänsin ja räpläsin voidaan verrata normaalin säätööni – aikarajaa ei ole. Pidin siitä luurista juuri sen muokattavuuden (ja ylikellotettavuuden) vuoksi. N900:n seuraaja N9 oli karmea pettymys, N9 ei ollut lähelläkään N900:n seuraajaa. Niinpä skippasin sen. Kun firma siirtyi Windows Phone -aikaan ensimmäistä kertaa 6 vuoteen ostin omalla rahalla puhelimen. Tutkittuani pelikenttää paljon päädyin siihen että Asusksen Padfone olisi juuri minua varten ja tänä päivänä – kolme vuotta myöhemmin – vannon tuon konseptin perään. Android antaa lähes saman määrän säätämisen vapautta kuin N900, mutta Androidille on merkittävästi enemmän ohjelmia tarjolla. Niinpä tänä päivänä minulla menee yhden työviikon verran (40 tuntia) säätää luuri hyväksyttävälle tasolle, sitten on vielä ehkä viikko tai kaksi pieniä asioita korjaten. Lopputulos on luuri, joka tietää minusta enemmän kuin minä itse, joka on muistini ja ajatuksieni suora jatke – rakkaudella rakennettu pikku vempain. Mitä sitten tapahtuu kun rikot sen pikku puhelimen? Ensin vituttaa, sitten harmittaa ja – kun lopulta päätyy tulokseen että korjattava se on – huomaa kuinka perkeleen syvälle se on integroitu päivittäiseen elämään.

Selviänkö ilman sitä? – Kyllä, kyllä.
Onko elämä hemmetisti hankalampaa? – Oi kyllä!

Esimerkiksi, minulla on liki 300 eri salasanaa, niistä yli 80% on 20 merkkiä pitkiä satunnaista kirjainsotkuja. Tiedänkö niistä edes 10% ulkoa? – En. Kaikki merkittävät asiat vaatii toisen tekijän tunnistautumisen – mikä tehdään luurin avulla. Kaiken voi kiertää ja kaikkiin minulla on vaihtoehtoinen tie, mutta piru että tulee ryppyjä arkeen. Auton statistiikat, oma kuntoilu, aamun uutiset – kaikki on siellä luurissa. Puhumattakaan automaatiosta, se luuri menee automaattisesti äänettömäksi, imuroi podcasteja, vaihtelee profiileeja, tekee juttuja riippuen siitä missä olen, mikä kellonaika on tai mitä kalenterista löytyy.

Johtuen firmastani olen käyttänyt jonkin verran Windows Phoneja ja näin ollen aloinkin työstämään tiedonsiirtoa kohti Lumia 820. Listasin jo kaikkia vaihtoehtoisia ohjelmia, kun tajusin, että kavereilla saattaisi olla vanhempia Android luureja nurkissa. Voisin käyttää Titanium backup-ohjelmaa palauttamaan asetukset, kannat ja automaatiologiikan takaisin luuriin ilman hikeä + takaisin siirtyminen onnistuisi helposti, ei tarvisi käsin siirtää dataa kahden eri puhelinjärjestelmän välillä. Ja totta tosiaan, kaverilta löytyi Samsung Galaxy S2. Siirtyminen vaihtoehtoiseen Android luuriin ei osoittautunut ihan niin helpoksi kuin oletin, samalla paljastui paljon virheitä nykyisestä turvakopioinnistani.

Etätöistä

Etätyöskentely on mielestäni konttorityöskentelyä hurjasti tehokkaampaan. Olen ollut tätä mieltä vuosia, sainhan tehdä 3 vuotta lähes 100% etätyötä ennen kuin jouduin takaisin kuutioon töitä tekemään. Tämä tehokkuusero kävi rankasti ilmi muutama päivä sitten. Minun pitää tällä hetkellä lukea läpi dokkareita, miettiä sen sisällön logiikkaa, korjata ja kehittää sitä eteenpäin. Sen jälkeen dokkari menee muiden kirjoitettavaksi ja palaa taas takaisin minulle (ja muille luettavaksi sekä kommentoitavaksi). Dokkarin lukemiseen konttorilla meni koko päivä, itseasiassa dokkari tuli luettua huonosti ja osissa, koska muut työntekijät tulivat puhumaan minulle asiasta X tai Y, riippumatta siitä kuinka ankarasti koitin olla saavuttamattomissa työpisteelläni. Kotona, etätöitä tehdessä, dokkari oli käsitelty tunnissa, kun muut häiriötekijät voitiin sulkea pois.
Jotkut kuvittelevat että etätyöntekijä ei pysty tekemään töitä tehokkaasti, koska kotona on kaikenlaisia muita mielenkiintoisia häiriötekijöitä kuten televisio, pyykit, pihatyöt, herra ties mitä. He eivät näe sitä suurta eroa konttorihäiriöiden ja kotihäiriöiden välissä – Etätyöntekijä itse valitsee häiriönsä, silloin kun hänelle sopii, jolloin se on enemmänkin tupakkatauon kaltainen lataushetki, konttorityöntekijä on muiden häirittävänä ilman kontrollia ja häiriötekijät haittaavat keskittymistä ja työn tekemistä. Toki, sitä voisi konttorilla varata palaverikopin ja mennä sinne piiloon, mutta koppeja on vähemmän kuin konttorilla työntekijöitä, joten ei sekään ongelmaa oikein ratkaise.
Etätyö ei toki ole kaikille, osalta puuttuu itsekuri tai kiinnostus omaan työhönsä, jolloin etätyö on vain lorvailua. Itse koen, että etätyöpäivänä pitää luoda jotain näkyvää, jotta kaikki tietävät sinun olleen töissä. Lorvailu ei vain ole mahdollista.
Etätyön määrästä olen nyt viimeisimmän firman politiikan myötä saanut “näkemystä”. Koen että jos mennään malliin missä sallitaan vain osittainen etätyö, silloin etätyön määrä pitää olla merkittävä. Leikkauspiste tulisi olla 2:3 tai 3:2. Jos viikossa sallitaan vain yksi etätyöpäivä tuo päivä saa erikoisarvon, sitä pidetään vähän niin kuin pyhä päivää edeltävänä päivänä. Silloin ei tarvi olla ihan skarppi, silloin voi lopettaa vähän aikaisemmin, silloin voi hoitaa omia juttuja kaupungilla, koska on etäpäivä, se on sellainen epäpäivä, vähäisempi työpäivä. Kun omalta osaltani tilanne oli toisinpäin, konttoripäivä oli se harvinaisuus, se konttoripäivä oli se päivä jolloin ei saada mitään aikaiseksi, koska silloin ollaan moikkaamassa niitä muita konttorilla. Poikkeama rutiinista tai arjesta työpäivässä tekee siitä helposti tehottomamman. Jotta etätyöpäivät olisi tehokkaita ja hyödyllisiä, niitä pitää olla mielestäni 2 tai 3 työviikossa, jolloin ne on työpäiviä siinä missä muutkin, yksi etätyöpäivä on vain tehokkuuden tiputtamista 🙂 . Tälläinen tuskan purkaus tällä kertaa…

Auta toista

Pyöräilin keskiviikkoiltana yhdentoistamaissa kohti kotia, kun näin miehen makaamassa lumihangessa kävelytien reunalla. Pysähdyin ja kysyin onko kaikki OK? Hän päästyään pystyyn totesi suomalaiseen äijätyyliin, että hän on ihan kunnossa. Katsoessani miestä totesin hänen olevan vanhempi herrasmies ja “hyvässä maistissa”. Hyppäsin pois pyörän päältä ja kysyin kävisikö hänelle jos kävelen hänen kanssa kotiin. Hän hyväksyi tarjoukseni ja otin hänet käsikyykkään. Kävelimme 15-20 minuuttia hänen asunnolleen jutellen niitä näitä. Matkan aikana hän kyseli minulta “Mitä minä saan tästä?”, johon minä vastasin “Jos tilanne on koskaan toisinpäin, toivon että joku auttaa minua”. Hän matkan aikana toisti monesti “Olet hyvä ihminen”. Minulle myös paljastui että hän on lopulta vain pikkujoulujen uhri Smile.

Iltani kohokohta oli se hetki kun pääsimme hänen kerrostalon rappuun ja hän sai oven auki. Hän otti kasvoistani kiinni ja kiitti minua vielä kerran kertoen minulle kuinka hyvä ja harvinainen ihminen olen. Tuo toisen ihmisen kiitollisyys lämmitti sydäntäni valtavasti ja jää mieleeni pitkäksi aikaa. Tuon vuoksi kirjoitin tämän blogiviestin. Tahdon muille yhtä mahtavan fiiliksen! Auttakaa toista ihmistä, jos se vaan suinkin on mahdollista, se tunne auttamisen jälkeen on sanoinkuvaamaton.