sunnuntai, 2026-05-31
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3127 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
HUUUUUUUUUUUUUH. Sunnuntai. Aika rentoutua kotona. Aamiainen, mutta ei urheilua. Sitten suunnittelua, tulevan parin viikon suunnittelua. Veikko viihdyttää itseään italian kielisillä lastenohjelmilla ja me suunnittelemme, valmistelemme.
Kello on jo lounashetki kun olemme suunnittelusta valmis. Selkääntaputtelua onnistuneesta suunnittelusta. Sitten olisi päivän ulkoseikkailu. Krista on löytänyt meille seuraavan ravintolan. Se on vain 5 tai 6 kilometrin päässä, keskellä ei yhtään mitään – mikä on italialainen tapa. Tästä lähtien voi olettaa, että jos menemme ravintolaan, se on siellä missä ne täällä on eli keskellä ei yhtään mitään. Miksi näin on, on vielä hieman epäselvää, mutta näin on aina ollut.
Aikuiset eivät ole ainoat, jotka on hieman katki tällä hetkellä. Pieni mies on myös. Kaikki on hankalaa, kaikki vaatii työtä. Eka viikko on ollut rankka. Pyöräillessä minua valaistaan siitä, että näin on aina ollut. Tällä kertaa herra on vain henkisesti väsynyt, keho jaksaa jo. OK. Isäkin on henkisesti väsynyt. Ehkä pieni mieskin saa olla. Koitetaan latautua tänään.
Pyöräily ravintolalle menee hienosti. Menemme vaihtoehto B:n ohi, Veikko ja minä hieman vastentahtoisesti ja kuolaten, sieltä tulee hyvää tuoksu. Onneksi varsinainen kohde on alta 100 metrin päässä, parin mutkan takana. Kohde A on aivan täynnä. Sinne pitää aina varata pöytä. Asia selvä. Vatsa kurnien takaisin kohteelle B. Kohteella B on ovien ulkopuolella lössi ihmisiä. Paikka on varmaan ihan täynnä. Krista lähtee selvittämään onko tilaa, Juha alkaa etsimään vaihtoehtoja. Täällä jumalanselän takana, viinipeltojen keskellä niitä on … vähän vähemmän tässä välittömässä läheisyydessä. Onneksemme Krista palaa iloisen viestin kanssa takaisin. Täällä on hyvin tilaa!
Seurueen konsensus paikan ruuasta on vaihteleva. Minulla oli selvästi parempi kuin edellisessä, Kristalla heikompi, Veikolla heikompi – mutta se johtuu siitä että primäärivaihtoehtoa pitsaa ei ollut tarjolla. Olemme unohtaneet jo, että pitsaa saa vain iltaisin. Päivällä on liian kuuma pitää pitsauunia päällä. Tämä on ihan yleinen juttu täällä. Sitä vaan unohtaa nämä pienet asiat talven aikana. Edellisen paikan ilmapiiri oli parempi. Täällä on merkittävästi kovempi ääni ja tilan akustiikka on aika hurja. Mikään ei ime ääntä, joten ääntä on. Ja täällä on kuuma. Paikan juttu on avohiiligrilli – mikä tähän aikaan päivästä on ihan minimillään. Välillä uunista nostetaan kekäleitä grillitilan alle, mutta kuuma alue pidetään ihan minimissään.
Takaisin tulomatkalla testaamme että Follow me-tandem on kunnossa. Veikko kiinni minun pyörään ja matkaan. Veikon pyörä lisää kitkaa melkoisesti. Matka taittuu silti nopeammin kuin se että Veikko menee omatoimisesti. Herran vauhti on kasvanut, sitä ei käy kieltäminen, mutta pyörä on pieni ja välitykset on sellaiset että polkeminen on kevyttä joten lujaa sillä ei pääse.
Talolla otetaan aikuisille päivätorkut, jonka jälkeen tiimi jakautui kahtia. Krista lähti Veikon kanssa musiikkikoulun kauden päättäjäisiin. Nämä ovat aikaisemmin kestäneet 3-4 tuntia. Me vitsailemme tästä, kesätalon isännät vitsailee tästä ja jopa, yllättäen, tänä vuonna vitsailee itse musiikkikoulu. Tällä kertaa heidän konsertti kestää vain puolitoista tuntia – mikä sekin on paljon lapsille, mutta jo inhimillisellä tasolla verrattuna 3-4 tuntiin. Konsertin jälkeen oli miesten vuoro. Veikolle oli päivällä kerrottu Halinalleista, joten niitä piti näyttää. Youtubesta löytyy jaksoja, joten katsoimme sellaista oman hetken. Sitten vähän Blueytä ja sitten tyynysotaa, sitten rakennettiin maja sänkyyn ja leikittiin perheleikkejä. Taas vähän jälkeen seitsemän herra sammui heti kun pää osui tyynyyn pienessä majassaan. Herran sammahdettua purin majan, jottei tule hengityksen kanssa ongelmia.
Krista joogasi, minä blogasin ja naputtelin hetken koneella. Eka viikonloppu takana. Rentoutta pitää hakea tulevana viikkoina.
