La Rochelle, Tour de la Chaîne

2018-07-30
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5009 km
Viikonlopun jäljiltä edessä oli hyvin rauhallinen aamu. Viikonloppu oli rentouttava ja lataava, mutta univelkaa aiheuttava. 🙂
Työpäivää väritti kasvislounas, talossa ei ollut juuri mitään muuta kuin salaattiaineet jäljellä, joten lounaaksi tuli salaattia, linssejä ja perunaa. Ei patonkia, ei viiniä, ei mitään ranskalaista :(.
Työpäivän jälkeen oli edessä kolmas ja viimeinen La Rochellen kolmesta tornista. Tämä torni oli kesäkuun ajan rempassa, jonka vuoksi kesäkuussa ei myyty kolmen tornin lippusettiä. Me onnistuimme sen kuitenkin ostamaan silloin, joten nyt piti käydä lunastamassa tuo kolmaskin torni.
Kolmas torni osoittautui kovin köykäiseksi. Siellä ei ollut juuri mitään infoa tornista. Torniin tai kaupunkiin liittyvän esittelyn sijaan siellä oli esittely rantaturismin synnystä. Päädyimme lopulta viettämään 15 minuuttia tornissa – niin paljon siellä oli katsottavaa.
Tornin nurkalla on Tapas baari, jonne pääsemistä olemme ihmetelleen jo useampana päivänä. Tänään oli aika selvittää miten sinne pääsee ja onko siellä kivaa. :). Sinne pääsi Chaîne tornin juurelta sisään, mutta siellä ei ollut erityisen kivaa.
Niinpä siirryimme kaupungin konjakkikauppaan “Cognac Only“. Kaupassa katselimme ensin itseksemme ja sitten aloimme kyselemään myyjältä. “Minkä ikäistä tämä konjakki on?” “Ahaa… “”Entäs tämä?” Vaaran merkki oli aina se, että tuotteelle ei ollut tunnettua ikää, vaan sanottiin että se VS, joka tarkoittaa että vähintään 2 vuotta… Kaikki VS, VSOP ja XO konjakit, missä ei sanota ikää on hyvin suurella todennäköisyydellä tärpättiä – jättäkää väliin. Kaupasta tarttui mukaan 15 vuotiasta XO:ta, 10 vuotiasta konjakkia (ei mitään VS, VSOP tai XO merkintää, vain ikämerkintä), sekä jo aikaisemmin maistamaamme Paul Giraudin konjakkia, ikä 25 vuotta. Konjakkivalikoimani alkaa olemaan tyydyttävä näin aloittevalle harrastajalle 😉 .
Krista kävi ostamassa myös itselleen tuliaisia. Hänen tuliainen on 2 kiloa saippuaa, joka näyttää aika pirun vakuuttavalta.
Illan loppuhuipennus oli Magatreenit La Rochellen salilla. Pääsin sanomaan hyvästit yhdelle tutulle treenaajalle ja varmistamaan, että hyvästini välitetään parille, jotka eivät olleet paikalla. Keskiviikkona on vielä mahis tavata heidät, mutta en jää pidättämään henkenäni. Käteni kestää treenaamista taas hyvin! Palatessani Turkuun voin aloittaa harjoittelun taas kunnolla.

Ile de Re, osa 2

2018-07-29
Ajoaika: 1 h 46 min
Keskikulutus: 12.8 l/100km
Keskinopeus: 39 km/h
Kokonaiskilometrit: 5009 km
Viime illan hyvin myöhäisen nukkumaanmenon vuoksi aamu oli hyvin rauhallinen autossa. Aamiaisen jälkeen koitimme avata kehoa lenkkeilemällä Saint-Martin-De-Re:ssä. Kyseessä on vanha linnakekaupunki, joten laskeuduimme vallihautaan juoksemaan. Se ei ollut kovin mukavaa, joten sitä ei tehty kovin pitkään, mutta tulipahan tehtyä 🙂. Lenkkeilimme myös varsinaisessa keskustassa, katsoen mihin tulla ostelemaan, mitä käydä katsomassa. Oli taas laskuvesi, joten laivat olivat taas merenpohjassa. Tällä kertaa Juhakin meni seikkailemaan normaalisti veden alla oleville palasille. Nyt laivojen pohjakosketus ei tuntunut yhtä surrealistiselta kuin se tuntui eilen yöllä. Ehkä eilen tilanteen yllättävyys ja viini lisäsivät surrealistista tunnetta.
Lenkin jälkeen pitikin jo kirjautua ulos alueelta ja siirtää auto keskustan parkkipaikalle. Eilen hankitusta kukasta saatiin iloa irti. Sen ensimmäinen reissupaikka piristää ohjaamoa, tosin vain pelkääjän näkökulmasta 😄. Kukan paikka ei reissatessa osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi.
Iltapäivällä shoppailimme minulle täydellistä raitapaitaa.
Ensimmäisellä kierroksella löytyi potentiaalinen voittaja, mutta se ei vielä tarttunut mukaan. Kävimme vetämässä kevyen salaattilounaan suklaacrepe jälkkärillä, jonka jälkeen seurue hyytyi enemmän tai vähemmän ja meni autolle. Tämä oli erittäin fiksua sillä
  1. Liikkeet menivät siesta tauolle
  2. Alkoi sataa
Päivätorkkujen jälkeen kävimme uudelleen kaupat läpi. Ensimmäistä kierrosta parempaa löytöä ei tullut, joten Juhalla on nyt sinisillä raidoilla varustettu T-paita.
Päivätorkkujen aikana keli oli parantunut, joten siirryimme päivän seuraavaan vaiheeseen – rannalle. Matkasimme saaren kärkeen majakalle ja rannalle. Ehdimme olemaan rannalla tunnin tahi kaksi kunnes huono keli ja nousuvesi alkoi hätyyttämään meitä pois.
Päivän lopetimme menemällä The Corriganssiin vielä kerran sessiolle. Tällä kertaa sessiossa oli todella paljon soittajia, seitsemän viulistia, yksi rumpali, yksi hanuri (tms) jamppa, yksi huilisti. Ryhmällä kesti muutama kappale löytää yhteinen rytmi 🙂
Ohitimme tänään 5000 kilometrin rajapyykin tällä reissulla! Wooo! 🙂Tänään ohitettiin muitakin rajapyykkejä. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja tänään oli 12. hääpäivä.
Illan suuri riemu tuli talon tontin reunaan tehdystä reiästä! Täällä jokaisella on miehen korkuinen muuri kiertämässä omaa tonttia ympäri. Nyt meidän muuriin oli tehty reikä, joka oikaisee lähikauppareissua aivan sikana! Enää ei tarvi kiertää useita taloja, nyt voi oikaista pellon läpi!

Ile de Re

2018-07-28
Ajoaika: 1 h 9 min
Keskikulutus: 15.6 l/100km
Keskinopeus: 31 km/h
Kokonaiskilometrit: 4941 km
Heräsimme laiskasti leirintäalueella. Yöllä oli satanut hieman, joten maa oli märkää. En halunnut mennä mahtavan yön jälkeen märkään maahan kökkimään, joten tein aamaisen maaten auton perässä. Aamiaisesta tuli erityisen hyvää kun Krista toi leipää leirintäalueen kahvilasta. Se oli aamulla tehtyä, rapeaa ja juuri oikeanlaista. Syötyämme ja virkistäydyttämme riittävästi lähdimme kohti saaren kylää nimeltä Loix.
Olimme etukäteen katsoneet Loixista artesaanialueen, jossa halusimme käydä katselmassa saippuaa. Loix oli hieno pieni kylä, todella kapeita pieniä katuja ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Jätimme auton kaupan läheltä löytyneesen parkkipaikkaan ja aloimme tallustelemaan. Törmäsimme matkalla kauppahalliin ja toriin. Kauppahallissa oli henkilö myymässä viinejä ja konjakkiaan. Hän ei puhunut englantia, mutta saimme maistelun käyntiin. Tämä on malliesimerkki siitä miksi konjakkia ostetaan vain näiltä myyjiltä.
VS: 5v
VSOP: 10v
Reserve: 25v
XO: 45v(!)v
Maistelimme herran VSOP:n ja Reservin. Kumpikin oli hyviä, todella hyvä. Jälleen kerran parempaa kuin mitään mitä isommilta merkeiltä on tullut maisteltua. Alan uskoa konjakin hyvyyteen ja kiroan merkkivalmistajat alimpaan alelaariin “konjakkeineen”. VSOP oli kovin samanlaista kuin jo hankkimalle, joten tällä kertaa ostimme Reserve pullon kantoon. Kaupan päätteeksi saimme maistella vielä hänen XO:ta, joka oli sekin hyvää – ostamisen arvoista, mutta maltoin mieleni.
Olkalaukku täynnä konjakkia jatkoimme matkaa kohti artesaanikylää. Artesaani kylä oli pienoinen pettymys, kovin autio oli paikka. Ehkä olimme väärään aikaan katselemassa tarjontaa? Päädyimme ihmettelemään saippuakauppaa. Paikan erikoisuutena on aasinmaidosta tehty saippua. Sitä tuli roskaton pala mukaan. 🙂 Artesaanien jälkeen päädyimme kävelemään merenrannalle ja meren pohjalle. Nyt oli laskuveden vuoro, joten merenpohjaa oli hyvä matka näkyvissä. Pompimme kiveltä toiselle hyvän matkan, kunnes kyllästyimme siihen :D.
Palasimme torialueelle syömään. Viereiseen pöytään tuli eläkkeellä oleva pariskunta. Jossain vaiheessa he kysyivät mitä kieltä puhumme, jonka jälkeen jäimme juttelemaan. Mies paljastui entiseksi hävittäjälentäjäksi, joka on käynyt Norjassa, mutta ei valitettavasti Suomessa. Juttelimme NATO:sta, maailmanpolitiikasta ja vaikka mistä. Meidän miettiessä jälkiruokaa, Krista ajatteli ostaa toisen lasin roseviiniä. Eläkepariskunta oli ruokailu jo ohi ja ostanut pullollisen saaren roseviiniä, jota oli vielä pari lasia jäljellä. He näkivät mahdollisuutensa tulleen ja antoivat Kristalle kyseisen pullon loppuroseineen. Krista sai pari lisälasillista roseviiniä, sillä minä kuskina en voinut auttaa yhtään. 😞
Hyvin syötynä ja juotettuna siirryimme heiltä saamalle rannalle. Rannan parkkipaikalla otimme pikaiset torkut, joiden jälkeen siirryimme rannalle lämmittelemään ja virkistäytymään meressä. Ehdimme olla rannalla ehkä tunnin tai puolitoista kun nousuvesi tuli hätyyttämään meidät pois paikaltamme. Jalottelimme pitkin rantaa vielä hyvän hetken ennen kuin palasimme leirintäalueelle valmistautumaan illan ruokailuun.
Leirintäalueelle saavuttuamme teimme Kristalle yllättävän poikkeaman. Lähdimme kukkakauppaan, josta tuli mukaan kukka. Kukka on 12 vuotishääpäiväkukka Kristalle :). Nyt haasteena on saada kukka elossa mukanamme takaisin Suomeen 😄.
Olimme varanneet ravintolan Saint-Martin-de-Ré:n satama-alueelta, kaupungin sydämmestä. Pääsimme istumaan sataman viereen, ihailemaan maisemia. Parin tunnin ruokailun jälkeen ilma oli viilentynyt sen verran, että Krista kävi noutamassa meille ja naapuripöydässä olleelle pariskunnan naiselle viltit. Vilttien antamisen jälkeen Krista kysyi mistäpäin he olivat – me olimme arvuutelleet heidän kieltä jo hetken verran. He paljastuivat belgialaisiksi – Krista oli lähempänä oikeaa veikkausta kuin Juha. He olivat arvuutelleet samaa meidän kielestä. Tästä lähti käyntiin keskustelu, joka kävi läpi pyöräilyn, arjen, matkailun, työt, harrastukset, reissaamisen, eri tarinoita kummankin pariskunnan historiasta, mitä kaikkea nyt neljään tuntiin mahtuu! Meillä lensi juttu niin hyvin, että istuimme loppujen lopuksi kuusi tuntia ravintolassa heidän kanssa jutellen. Matkan varrella he tilasivat viiniä lisää koko seurueelle. Emme ehtineet palauttamaan palvelusta ennen kuin ilta loppui.
Jossain vaiheessa yötä tajusimme viereisen satama-altaan tyhjentyneen! Laskuveden aikaan altaassa ei ole vettä riittävästi ja kaikki veneet laskeutuvat merenpohjaan! Näkymä oli jokseenkin epätodellinen!
Tepastelimme erittäin onnistuneen illallisen jälkeen puoli kaksi yöllä takaisin autolle nukkumaan. Päivä on ollut täydellinen lomapäivä!

Saapuminen Ile de Re:lle

2018-07-23
Ajoaika: 0 h 53 min
Keskikulutus: 13.3 l/100km
Keskinopeus: 36
Kokonaiskilometrit: 4906 km
Herääminen tapahtui … pihalla \o/. Täällä alkaa lämpötilat laskea, sateet lähestyä. Yöllä käytiin jo 18 asteessa. Onneksi pariskuntamakuupussissa oli mukavaa ja lämmintä. Päivä itsessään on ollut arkinen, mitään kummallista ei tapahtunut – kenenkään ulkopuolisen kanssa ei juteltu, minnekään ei menty.
Illan ohjelma oli yksinkertainen: Syötyämme lähdimme lähipastakauppaan ostamaan pastaa illaksi, jonka jälkeen me lähdimme La Rochellen keskustaan Cafe de la Paixiin tekemään viikkokatselmointia. Paperitöiden notkistamiseksi ostimme kahvilasta teetä, kahvia ja jotain makeaa niiden kanssa. Täällä, kuten Italiassa, saa vain espressopohjaisia kahveja, ellei käsittämättömällä säkällä paikalla ole jostain syystä perus filtteröityä kahvia. Hyvää kahvia on löytynyt Le Manssista ja Starbuckista tähän mennessä. OK. Italiassa tilataan Cafe Americano ja saadaan espresso, jota on jatkettu vedellä. Ranskassa lähin sitä vastaava on cafe allonge, eli vedellä jatkettu espresso. Nämä sankarit ei osaa jatkaa sitä vedellä riittävästi, lopputulos on lähes espresson mittainen surullinen suoritus. Italiassa se Cafe americano oli edes kunnolla pitkä. Jälkiruokani oli isompi kuin kahvini, synkkiä ovat ensimmäisen maailman ongelmat
Lähdimme vasta puoli ysiltä ajamaan Ile de Re:lle. Leirintäalueella olimme ennen yhdeksää. Reissun toinen mahtava silta tuli ylitettyä. Täytyy myöntää että Ruotsin ja Tanskan välissä oleva silta on komeampi, mutta oli tämäkin siisti.
Tämä leirintäpaikka oli ensimmäinen paikka, missä saimme sijaintimme varausmaksun myötä. Alue on täysin auki ja respa oli mennyt kiinni seiskalta, niinpä ajoimme omaan ruutuumme ja pistimme murkinaksi.
Murkinoimnin jälkeen olikin jo aika iltarutiinien, Juha blogaa, Krista lukee kirjaa. Huomenna tutustumme saareen.

Fort Boyardin ympäri

2018-07-26
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Heräsin pihalta, Krista vieressä – en ollut joutunut koiran koppiin nukkumaan. Krista nukkui pitkään, joten minä kävin polkupyörällä noutamassa patonkimme. Nyt vihdoin toteutimme patonkia polkupyörän korissa – haasteen. Okei, raitapaita puuttuu, mutta sellaisen ostaminen Ranskassa on yllättävän vaikeaa – etenkin kun ei shoppaile vaatteita. Patonkikaupan neiti jaksaa hymyilla kuin Naantalin aurinko aina kun ilmestyn paikalle. Patongin ostaminen on myyjän ja ruuan vuoksi aamun kohokohtia 🙂
Työpäivä meni ilmeettömästi töitä tehden ja illan ohjelmaa odottaen.
Lähdimme heti syötyämme polkemaan La Rochelleen, josta lähdimme kahden tunnin laivareissulle kiertämään Fort Boyard. Valitettavasti linnakkeeseen ei pääse sisälle, joten villimpi seikkailu siellä tai kisaaminen (!) jäi väliin. Nautimme silti reissusta. Vene keinui, mutta siedettävästi ja pari tuntia merellä on kovin arjesta poikkeavaa. Fort Boyard on yllättävän pieni. Kun se tuli esiin, sanoin Kristalle, että ei se toi voi olla, mutta olin väärässä.
Enempää hurjaa turisteilua arki-iltaan ei yksinkertaisesti mahdu! Laivasta päästyämme tulimme kämpille varaamaan viikonlopun viihteeseen tarvittavat majoitukset ja ruokapaikat.
Illan toimintaviihdettä tuli polkupyörien kumien täyttämisestä. Pyörissä on auton venttiili, joten niitä saisi täytettyä vaikka huoltoasemalla. Tähän päivään mennessä emme ole löytäneet huoltoasemaa mistään tolkun etäisyydeltä. Bensaa saa kaupan pihalta, mutta ilmaa ei. Vuokranantajallamme on kompressori, joten saavuttuamme kämpille menin koputtamaan hänen ovea pyörän kera. Pariskunta on viettämässä omaa iltaa ja heidän äiti on vahtimassa perheen lapsia. Tämä ihastuttava mummo puhuu vähemmän englantia kuin minä ranskaa. Lähdin silti tavoittelemaan ilmaa pyörän renkaisiin.
Ensimmäisenä koitin pantomiimia, joskin koskin polkupyörään, joten ei se ihan puhtaasti mennyt. Tämä saattoi olla se syy, miksi tällä ei päästy eteenpäin. Mummo höpisi runsaasti ranskaa – en ymmärtänyt sanaakaan.
Seuraavaksi koitin kännykällä kääntää lauseen “polkupyörän renkaat tarvitsevat ilmaa” ranskaksi ja näyttää sen hänelle. Hän luki, puhui ranskaa, ja tunnistin taikasanan “compressor”.  Tähän vastasin heti energisesti ! Oui! Kompressor! Sain vastineeksi runsaasti ranskaa, mistä en tajunnut mitään. Niinpä lähestyin autotallin ovea ja viittelin nostoa. Sain takaisin paljon ranskaa ja mummo katosi taloon. Hetken kuluttua autotallin ovi aukesi ja mummo oli kompressorin kanssa odottamassa. Onneksi osasin käyttää kyseistä laitetta, sillä hän ei osannut. Ensimmäisen pyörän renkaiden täyttö meni mallikkaasi ranskan kielisen höpinän ja kompressorin säestäessä työmiestä. Sitten oli edessä haaste. Mummo piti saada ymmärtämään, että näitä pyöriä on kaksi. Koitin sanaa “Dö” ja pyörän lätkimistä. Mummolta tuli vastineeksi ranskaa, runsaasti ranskaa, ja poistumisen kaltaisia toimia. Tästä hätääntyneenä koitin enemmän Dö:tä, enemmän rengasta sekä sormella osoittamista kohti nurkan takana olevaa pyörää. HA! Viesti meni perille. Toinen pyörä saatiin täytettyä ilman kompressorin pärinää, mutta ranskan kielistä höpinää kuului silti runsaasti taustalla. Lopuksi kiittelin “Merci, Au revoir!” ja poistuin kovasti hymyillen. Hän hymyili ja puhui lisää ranskaa. Lopputulos: pyörän kumit täynnä. Missio oli onnistunut. Suomalainen stereotyyppinen hiljaisuus on saatu näytettyä tuolle mummolle, halusin sitä tai en.

Termoksellinen Pina Coladaa, kiitos.

2018-07-25
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Erilainen aamu! Heräsimme talosta sisältä :D.  Eilisen myöhäisen illan vuoksi nukuimme pitkään ja jätimme väliin mm. patonkilenkin.
Työpäivä meni odotetun mukaisesti, bonuksena kahvitauolla nautittiin jäätelöä.
Nyt oli ensimmäinen päivä, kun saimme pidettyä kiinni suunnitelmistamme. Edessä oli rantailta! Söimme kämpillä ja ruokaillessamme kuuntelimme viime kesänä paljon soittamani Escape -kappaleen. Ennen rannalle pääsyä piti tehdä pikkasen shoppailua La Rochellen keskustassa. Keskustassa sain aivan mahtavan idean. Täällä jossain oli liike mikä myy erinäisiä nesteitä omiin pulloihin – muunmuassa Pina Coladaa! Ainut vaatimus on, että pullossa on sen kapasiteetti kirjoitettuna. Kristan termos/vesipullossa ja minun vesipullossa on kummassakin kapasiteetti pohjassa! Olemme täysin valmiita tähän! Tiesin, että Krista muistaa missä se liikekin on! Okei. Krista vaati jonkin verran ympäri puhumista, mutta onnistuin! Liikekin löytyy kohtalaisen nopeasti ja edessä oli mielenkiintoinen keskustelu ranskaksi
Krista: Voimmeko saada Pina Coladaa tähän termokseen?
Myyjä: Onko sen tilavuus jossain?
Näytetään termoksen pohja, jossa lukee 435 ml
Myyjät juttelevat hetken keskenään
Myyjä: OK, mutta he myy 100, 250 ja 500 ml, joten me maksetaan 500 ml määrästä.
Me: OK!
Myyjä meinasi alkaa avaamaan termosta, kun totesimme “Non, non!”. Aloimme juomaan termosta tyhjäksi myyjän nauraessa vieressä. Tyhjä termos täytettiin Pina Coladalla. Voin sanoa, että tilanne tuntui hieman epätodelliselta, mutta kaikilla, niin meillä kuin myyjillä oli pirun hauskaa.
Rannalla oli tuulista, mikä helpotti mukavasti auringonpaahdetta. Eihän tämä paikka ole Suomen tavoin käristyskupolin alla, mutta on täällä silti sen 30 astetta. Minun tuli jopa käytyä uimassa! Puoli yhdeksän aikoihin Pina Colada ja auringon paahde oli ohi. Rannalla oli hyvin rento olla ilta oli kuin miniloma. Tätä olisi pitänyt tehdä aikaisemmin 🙂. OK – en mennyt Magatreeneihin tänään. Ehdin treenaamaan vielä vuosia, mutta La Rochellessa en välttämättä hetkeen tule iltaa viettämään.

Ensimmäiset jäähyväiset

2018-07-24
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Viime yö oli TODELLA KUUMA. Lämpötila ei laskenutkaan yön aikana, niin kuin se on tähän saakka tehnyt. Makuupussimme ovat mukavia vielä 0 asteessa. Ne on hyvin epämukavia yli 20 asteessa. Normaalisti kuuman peiton alta tullaan ulos tai makuupussia avataan, mutta se ei ollut toimiva vaihtoehto. Heti kun kaivoi säären esiin makuupussin alta siihen hyöryävään raajaan laskeutui pieni armeija hyttysiä ja muita ötököitä valmiina nauttimaan mukavan lämpimän lounaan. Yön pelastukseksi virittelin makuupussimme suut kiinni yläpuolella olevaan naruun, jossa oli päämme suojana oleva hyttysverkko. Tämä mahdollisti jonkinlaisen ilmanvaihdon makuupussien sisällä ja teki yöstä nukuttavan. Nyt kun kerran olimme hereillä ihastelimme tähtiä. Dompierre-sur-mer on niin kaukana kaikesta, että tähtien tarkkailua ei häirinnyt kaupungin valot. Vähän myöhemmin yöllä tuli pilviä ja kuutamo näytti sikaupealta.
Aamulla päivän suunnitelmat muuttuivat samantein. Magaystäväni oli kutsunut meidän hänen luo illalliselle ja viskille. Päätimme samantein jättää illalle suunnitellun kajakoinnin väliin ja mennä hänen luo sanomaan hyvästit ja viettämään hyvä ilta ruuan ja viskin ääressä.
Työpäivä meni mukavasti, niin mukavasti että tulimme syöneeksi kaksi (2) patonkia. Tilapäisesti rikoimme maagisen yhden patongin rajan!
Veimme illan isännelle tuliaisiksi Auchentoshanin viskiä, sillä isäntämme on irkkuviskifani. Pyrimme näyttämään hänelle paremman tien, aloittamalla ensin hyvin irkkumaisella Skottiviskillä 🙂
Ilta meni meni nopeasti ja myöhäiseksi. Illan aikana pääsimme maistelemaan rommipaukkua erotettuna osiinsa. Pohjalla on sokerilitkua, välissä on sitruunamehua ja päällä on 56% valkoista rommia. Juoma juodaan valuttamalla se kurkusta alas rauhalliseen tasaiseen tahtiin, jotta pääsee nauttimaan kaikista eri mauista :). Olimme puolen yön paikkeilla asunnolla. Tällä kertaa simmahdimme nukkumaan sisälle.

Täysin erilainen arkipäivä La Rochellessa

2018-07-23
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Heräsimme kuudelta kuistilta. Nukuimme yön pihalla, makuupusseissa. Olemme vuosia puhuneet siitä, että kun minulle vihdoin ostetaan uusi makuupussi, sen tulisi olla sellainen makuupussi minkä vetoketju sopii Kristan makuupussin vetoketjuun, jotta saamme ne yhteen ja saamme aikaan yhden pariskuntamakuupussin.
Minun vanha makuupussi korvattiin viime syksynä, reissumme jälkeen, uudella. Krista kovasti suositteli tätä ostamaani makuupussia, silloin kun olimme ostamassa sitä. Nyt paljastui, että rouva oli ollut etukäteen liikkeessä sovittamassa omaa makuupussiaan eri makuupussien kanssa ja tiesi – tiesi – että nämä kaksi sopivat yhteen. En silloin, enkä vielä tänä päivänä, huomannut tätä manipulointia. Minua on viety kuin pässiä narussa aikanaan.
Pariskuntamakuupussi on juuri niin mahtava kuin olen aina luullut! Siellä on tilaa! Mystisesti siellä on tilaa vielä aamullakin! Tämä ei aina pidä paikkaansa sängyssä, missä tila loppuu minun puolelta, jos se jostain loppuu.
Virkistävän yön jälkeen, tipahdimme rutiineihin. Juoksimme patongin, aloitimme työt. Patongin kanssa meillä on mielenkiintoinen haaste. Yksi on lähes aina liian vähän, mutta kaksi on aina liikaa. Yksi patonki ja yksi minipatonki on myös liikaa. Uunituore patonki on tosi herkkää tavaraa katoamaan, mutta tunnin vanha on jo eri tavalla riittoisaa. Ranskalaiset on hyvän äärellä hakiessaan kahdesti päivässä leipää.
Koitimme, parhaamme koitimme, töiden jälkeen. Yritimme päästä rantaan, mutta realiteetit eivät olleet meidän puolella. Kaupassa oli pakko käydä ja minun Krav Maga treenit alkoi jo seitsemältä, joten rantaan ei yksinkertaisesti voinut ehtiä. Käytimme vapaa-ajan suunnitellaksemma kaikenlaista tekemistä tuleville illoille ja viimeiselle viikonlopulle. Heitin Kristan keskustaan mennessäni treeneihin. Krista varaili viikon ohjelmaa meille ja muuten vaan rentoutui keskustassa.
Illan treenit meni hyvin. Treenit on hyvä paikka purkaa turhautumista, stressiä ja vähän kiukkua. Minulla ei ole mitään treenivaatteita mukana. Treeneissä päälläni on normaalit shorsit, normaali paita, joten aloittelijat usein luulee minua aloittelijaksi. Muut tietää jo paremmin. Tänään en ollut sellaisella tuulella, että olisin osannut olla kiltti ja, valitettavasti, yksi isompi aloittelija käyttäytyi kanssani huonosti, josta seurasi pari “etäisyys ja voimankäyttömittavirhettä” minun puolelta. Onneksi vahdoimme pareja ja pääsin treenaamaan muiden kanssa, ennen kuin olisin telonut miestä oikeasti. Tänään pääsin harjoittelemaan vauhdikkaasti ja kovaa Cerilin kanssa. Cerilistä on tänä kesänä tulossa ohjaaja, joten pystyin ottamaan merkittävästi kovemmin kuin aikaisemmin. Käteni tuntuu kestävän jo aika hyvin riehuntaa. Huomenna on tuttuja mustelmia säärissä ja käsivarsissa.
Treenien jälkeen noudin Kristan kaupungilta ja palasimme takaisin kotiin. Edessä on uusi yö pihalla, tänä yönä kello soi yhdeltä yöllä, jotta voimme nauttia tähtitaivaasta :). Ehkä tänään ei ollutkaan täysin erilainen arkipäivä La Rochellessa, mutta huomenna on! Kaksi yötä ulkoilmassa aiheuttaa varmasti toimintaa.

Konjakkivalaistuminen

2018-07-22
Ajoaika: 2h 2 min
Keskikulutus: 12.4 l/100km
Keskinopeus: 73 km/h
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Aamu alkoi aamutiimillä kuudelta. Aamutiimi koitti olla hiljaa keittiössä tehdessään aamiaista, mutta se oli täysin tarpeetonta. Varttia yli kuusi ilmestyi bilesakki viereiselle aukiolle ja piti sellaista meteliä että oksat pois. Ilmeisesti kukaan nukkuvista ei kuitenkaan herännyt siihen sakkiin, joten aamutiimi lakkaa olemasta yli varovainen aamuisin. Muut nousivat siellä kasin ja ysin välissä, sillä ysiltä piti lähteä. Syy aikaiseen lähtöön oli pieni virhe Juhan osalta. Kavereidemme piti lähteä viimeistään kymmenelta, jotta he ehtivät palauttamaan vuokra-autonsa määräaikaan mennessä, joten Juha oli varannut Konjakin mestarikurssin Kristalle ja Juhalle sunnuntaiaamuun klo 10.00. Tripadvisor näytti reittiä pyydettäessä sen olevan Cognacissa, lippu sanoi kurssin olevan viereisessä kaupungissa, ihan omassa syrjässään olevassa paikassa nimeltä Le Relais de Saint Preuil. Sinne ajaa Cognacista puolituntia, joten päätimme lähteä matkaan yhdeksän aikaan. Kamat, halaukset, hyvästit ja matkaan mars.
Mestarikurssi oli yksityiskurssi meille kahdelle – muita ei kurssilla ollut. Virallinen ohjelman mitta on 2.5 tuntia, pitää sisällään konjakin historian, konjakin tekemisen, konjakin haistelemisen ja luonnollisesti maistelemisen. Esitys oli parasta A-luokkaa, nyt tuli tietoa, nyt tuli ymmärrystä. Esityksen järjestys muuttui hieman, kun yleisö lämpeni esitykselle. Esittämämme parin kysymyksen jälkeen paras vastaus kysymykseen saatiin maistamalla ensimmäistä konjakkia. Kun maistelu alkoi, alkoi kysymykset ja keskustelu todenteolla. Isoin, ehdottomasti isoin löytö oli seuraava:
Isot merkit tavoittelee minimiaikaa kullekin ikämääritteelle, eli
VS: minimi 2 vuotta, isot brandit 2.5-3 vuotta
VSOP: minimi 4 vuotta nuorimmalle nesteelle sekoitteessa (keski-ikä  on siis korkeampi)
XO: minimi 6 vuotta (usein seassa on kohtuullisesti vanhempaa, kuten 20 vuotiasta tms)
Extra: minimi 6 vuotta, mutta parempaa laadultaan kuin XO.
Nyt jos tätä verrataan sitten viskiin, missä kohtuullisen viskin startti-ikä on siellä 10 vuotta, niin selviää miksi viski on poskettomasti parempaa kuin isojen brändien konjakki. Ikä ei suoraan määrää laatua, mutta se pehmentää sitä juomaa merkittävästi. Tällä tiedolla varustettuna tulen käyttämään isojen brändien VS sekä VSOP:ta tärpättinä, sikäli joku minulle moisen pullon vaikkapa lahjoittaa. XO:ta juodaan irvistellen. Taon sanaa isot brändit, koska KOSKA pikku tislaamot, joita on parisen sataa ja jotka vastaavat noin 2% konjakin myynnistä pelaa ihan eri säännöillä. Ne ei voi kilpailla bränditunnettavuudella, joten ne kilpailee laadulla. VS ja VSOP on siellä samassa ikäluokassa kuin vastaavat viskit ja hinta on yhä kuitenkin siellä isojen brändien tasolla tai TAI halvempaa (!). Eli, siis, melkein mikä tahansa konjakki, mikä ei ole isoa brändiä, on todennäköisesti hyvää. Maistelussa oli erästä pientä paikallista tislaajaa. Hänen VS, VSOP ja XO oli tarjolla. Niistä VS pyyhki lattiaa eilisen Otardin Extralla. Hänen nuorin konjakki oli jo niin hyvää – ja pullo maksoi 31 euroa ja kyllä, sellainen on mukana. Muita olisi mukana myös, mutta niitä ei ollut myynnissä ja tilan oma myynti oli tänään kiinni. XO:ta olisin ostanut heti pullon, sekin olisi ollut alta satasen. Olen nyt kiinnostunut tuntemattomien merkkien konjakeista. Niiden VS:kin voi olla todella, todella hyvää – se voi olla huonoakin, mutta isot brändit on aina huonoa. Meidän mestarisessio kesti yli kolme tuntia, eikä kysymykset vielä olleet loppuneet kun tilaisuuden vetäjä pisti homman pakettiin :).
Ostimme konjakkia ja poistuimme etsimään paikkaa jossa valmistaa lounaamme. Päädyimme tekemään lounastamme viinipeltojen keskellä pienellä pysähdyspaikalla. Maistemat olivat upeat, todella upeat. Ruokailtuamme lepäilimme hetken puun varjossa ennen kuin lähdimme kohti La Rochellea. Ilta tuli vietettyä talolla, emmekä lopulta
  • menneet suppailemaan Cognaciin
  • lähteneet La Rochelleen rannalle
  • menneet sessiolle Corriganssiin
Illan hämärtyessä olimme pettyneitä itseemme. Missä on spontaanisuus? Missä on halu mennä? Missä on hullun tekemisen mieninki? Hulluttelu? Onko meistä tullut vihdoin ranskalaisia?! Antaudummeko välittömästi näemmäisen vihollisen/uhkan/vaivan edessä? Tämä on korjattava, alkaen nyt. Ensimmäinen korjaava liike on sängyn siirtäminen uuteen paikkaan:

Jutustelua Cognacissa

2018-07-21
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4677 km
Aamutiimi on yhden miehen tiimi, vaikka menin nukkumaan viimeisten joukossa, olin ensimmäisenä pystyssä. Aamulla ehti hyvin tekemään aamiaisen, lukemaan uutiset ja blogaamaan ennen kuin kukaan muu hiipi alas – aamuisin on ihanan rauhallista 🙂
Päivän ohjelma oli melko yksinkertainen, meille oli varattuna yksi konjakkitislaamon esittely. Yhdentoista aikoiin hipsimme ulos talosta ja lähdimme tutustumaan Cognacin vanhaan keskustaan merkittävästi lämpimämmässä kelissä kuin eilen illalla. Ensimmäinen havainto oli Cognacin väkimäärän vähyys verrattuna kaikkiin muihin paikkoihin, joissa tähän mennessä olemme olleet. Kaduilla on vähän ihmisiä, tungosta ei ole ellei itse sitä tee. Päämäärättömän vaeltelun tavoitteeksi otettiin illan ravintolan löytäminen ja pöydän varaaminen. Lounasravintolan päätimme ottaa lennosta, kun sellaisen löydämme.
Päätimme vetää alkuruuaksi hieman oistereita, koska niitä saa halvalla kauppahallista. Otimme 12 kappaletta oistereita omiin purkkeihin ja siirryimme joen rannalle maistelemaan niitä. Oisterit upposivat kansaan, mutta eivät olleet yleisön suosikki. Meidän ruokailupaikan vieressä oli upean näköinen ravintola, josta naiset kävivät varaamassa meille pöydän illallista varten.
Lounasravintolaa varten vaeltelimme takaisin Cognacin vanhaan osuuteen. Lounaamme venyi sen verta hyvin, että päivän varsinaiseen ohjelmaan, eli tislaamokierrokseen meinasi tulla kiire. Olimme vain 10 minuuttia etuajassa paikalla. Kävimme kierroksemme Château Royal de Cognac:ssa. Siellä valmistetaan Baron Otard konjakkia. Kierros oli sisällöntään kevyempi kuin viskitislaamokierrokset, mutta avasi kohtalaisesti konjakin tekemisen saloja. Selitykset eivät olleet yhtä tarkkoja kuin mitä viskitislaamokierroksilla olemme nähneet. Lopussa oli, luonnollisesti, maistelu. Vain yksi seurue oli ottanut  Heart of the Château -maistelupaketin, mikä pitää sisällään tislaamon parhaat tuotteet. Onneksi olimme panostaneet firman parhaisiin, sillä konjakki, verrattuna edes keskimääräiseen viskiin, on melkoisesti viinaisempaa ja terävämpää. Konjakin eri versiot, nuorimmasta vanhimpaan, menee VS, VSOP, XO ja Extra. Baronin VS on loistavaa esimerkiksi auton moottorin osien putsaamiseen. VS ei ollut osa meidän maistelusettiä, mutta onneksi osa peruskierrokseen osallistuneista ei juonut omiaan, joten pääsimme maistamaan sitäkin tärpättiä. VSOP oli jo juotavalla sektorilla, jos ei välitä alkoholin poltosta. VSOP:n 50-60€ hintaluokassa on kymmeniä viskejä jotka desinfioi tällä juomalla lattiaa. XO oli ensimmäinen konjakki, jota seurue voisi suositella juotavaksi ja Extra oli jo hyvää, mutta ei liki 400€ edestä hyvää. Viskit vs konjakit neljän referenssikonjakin jälkeen: 5-0, viskien eduksi. Arvatenkin konjakit jäivät lahjaliikkeen hyllyille.
Tislaamokierroksen jälkeen vaeltelimme joenvartta pitkin puistoon torkkumaan. Tässä vaiheessa naisten riveistä kuului kommenttia “ton täytyy olla mielettömän mielenkiintoista, puhe ei lakkaa lainkaan.”. Miespuoliset ovat jatkaneet IT:stä puhumista, aina kun mahdollista. Aihealueet vaihtelevat, mutta ulkopuoliselle se taitaa kuulostaa aivan samalta koko ajan. Epätoivossaan naiset halusivat puhua jostain mistä hekin jotain ymmärtäisivät, joten puhuimme hyvän hetken autoista – kukaan seurueesta ei tiedä niistä paljoa. Puistossa otimme kivat parin kymmenen minuutin torkut, ennen kuin lähdimme takaisin kaupunkiin siiderille. Lämpötila alkoi olla kohdillaan, joten jäähtyäkseen seurue poikkesi ravintolaan juomaan siideriä. Ranskalaisten siiderikulttuurin itsejulistettuna ammattilaisena, olin lievästi pettynyt kun saimme laseja, emme mukeja, siiderimme juomiseen. Muu seurue ei näyttänyt tästä välittävän, saati huomaavan tätä juoma-astiaetikettivirhettä.
Ilta päättyi päivällä varaamamme ravintolaan, jossa söimme erittäin hyvin. Edellisen yön vähäiset yöunet, päivän talsinta ja loistava, tunteja kestänyt illallinen tainnutti seurueen, joten palasimme hytisten majapaikalle nukkumaan. Täällä lämpötila laskee todella nopeasti kun aurinko on laskenut, merkittävästi nopeammin kuin La Rochellessa tai Pariisissa.