2019-08-12

Ajoaika: 7 tuntia 27 minuuttia
Sähkökilometrit: 102 km (15% ajomatkasta)
Keskikulutus 6.4l / 0.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 10420km

Ensimmäinen kesäreissumme, missä rikomme 10000 kilometriä kesän aikana! JAIKS!

Dodiin. Nyt se tapahtui…Aamujoogan jälkeen sain ihastella auton kylkeä, joka on nyt saanut uudet muodot. Eilen illalla teurastamon kuljettaja lastia purkaessaan on osunut autooni. Peltiä on lommolla ja maalissa on korjaamista. Autoni ei ollut minkään lastausalueen edessä, kadun toisella puolella kuvasta näkymättömissä (oikeassa alanurkassa) on ravintolan sisäpihalle vievä ovi. Sen vastapäätä on sininen tai musta auto. On hieman epäselvää, miten hitossa kuski onnistui osumaan minun autoon kuormatessaan kamaa. Odottelimme Köpiksessä hieman yli kahdeksaan saakka, jotta joku vastaisi puhelimeen. Firman edustaja pyysi palaamaan asiaan parin tunnin kuluttua kun hän on saanut kiinni kuskit ja selvittänyt mitä on tapahtunut. Niinpä lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Tällä kertaa tiesimme Googlen jekut ja vältimme vahingossa lautan kautta kulkemisen.

Ajopäivä oli pitkä ja tylsä. Ruotsin moottoriteillä ei tapahdu mitään ja vauhti on köröttelyä. Kuski hyytyyy tälläisessä virikkeettömässä ympäristössä. Meidän oli pakko pysähtyä ottamaan torkut, vessatauot ja ruokatauot aika tasaisin välein, jotta kuski pysyy jotenkin valppaana. Aina välillä tauoilla soittelin Tanskaan takaisin, lähetin kuvia autosta ja soittelin lisää. Tilanne, maanantaina konttoriajan päätteeksi, oli kaiketi selvä, heidän vakuutusyhtiö ottaa minuun yhteyttä.

Reissun tullessa loppuun on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä mikä onnistui, mitä jäätiin kaipaamaan. Reissu on onnistunut todella hyvin. Kolmas kerta toden sanoo? Autolla seikkaileminen ja yöpyminen oli rutinoitunutta, kämpän muokkaus helppoa, kaikki oli hyvin saumatonta. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin seuraaviin kertoihin. Saksa oli myös kulttuurillisesti ja kielellisesti helppo paikka. Juha onnistui ainakin pari kolme kertaa asioimaan kaupoissa täysin Saksaksi. Myönnetään että keskustelu oli vain muutamia sanoja, mutta silti!

Saksasta tiimimme jäi kaipaamaan roskattomia kauppoja, erityisesti niitä missä myytiin irtoviskiä (!) sekä aikaa kehittää itseään paremmaksi ihmiseksi. Kun on sopivasti irti omasta arjesta ja arjen vaateista voi kriittisesti katsella mitä kaikkea sitä voisi tehdä toisin. 
Illalla käytiin vielä äkkiseltään läheisessä Krepelässä! Tukholman paluumatkan “pakko käydä” paikat on Cyckel cafe ja viime vuonna löydetty Krepelä! Krepelä oli kovin kotoisa ja crepet maistuivat. Sen jälkeen tosin kuski oli aivan valmis nukkumaan.

Huominen päivä, tiistai, vielä Tukholmassa tekemässä omia juttuja ja sitten yöllä laivalla Turkuun ja aamulla alkaa arki – tapaamalla lääkäri, kylki pitää saada kuntoon.

Kuvat  https://photos.app.goo.gl/PfMX69Jb7J5fReNt7

2019-08-11

Ajoaika: 6 tuntia 19 minuuttia
Sähkökilometrit: 144 km (24% kokonaismatkasta)
Keskikulutus: 6.4 l / 0.6 kWh per 100 km
Kokonaiskilometrit: 9551 km

Ennen viittä aamuyöstä irkut pistivät musiikin raikaamaan taas. Musiikkia ja mukana laulamista kesti ehkä puoli tuntia. Luonnollisesti välissä huudettiin parin ihmisen kesken – luulisin. Kukko, ankat ja varmaan puputkin pitivät meteliä siitä hetkestä saakka kun aurinko nousi, minkä luulen tapahtuneen irkkujen musiikkiesityksen loppumisen jälkeen.
Jokainen kynnellekykenevä lähti alueelta niin aikaisin kuin mahdollista. Meidän kanssa eilen saapuneet lähtivät seitsemän aikaan. Vaihdoin heidän kanssa muutaman sanan. He pyrkivät ulos tästä katastroofista mahdollisimman nopeasti ja nukkuvat jossain päivällä pienet päikkärit. Me olimme viimeinen aamun lähtijä, koska harppu oli turvallisesti lukkojen takana. Odotimme kahdeksaan saakka, jonka jälkeen koitimme koputtaa ja soittaa ovikelloa. Mikään ei tuottanut tulosta. Tutkimme rakennusta ja löysimme yläkerran, joka oli selvästi asunto. Sieltä saimme herätettyä sakin, joka puhui hyvin vähän Saksaa. Lopulta heistä toinen lähti aamutakissa mukanamme toiseen taloon, mistä haettiin henkilö, jolla oli avaimet sinne alakertaan. Ainut ongelma harppua kuljetettaessa oli linnun paskan väistely. Läheisellä huoltoasemalla oli ihana, puhdas, maksullinen vessa, jossa vietimme hartaan hetken ennen kuin lähdimme ajamaan isoa siivua kohti Köpistä.

Koitimme erinäisissä paikoissa matkan varrella ladata autoamme. Yhdellä saksalaisella huoltoasemalla näimme sähköauton, joka koitti ladata itseään. Se ei näyttänyt onnistuvan yhtään sen paremmin kuin minun yritykseni ladata. Ei sillä, että olisimme koittaneet ladata tässä paikassa, sillä täysi sähkötankki olisi vienyt hieman yli kaksi tuntia ja maksanut 15 euroa. Tällä olisi moottoritienopeuksissa päässyt 25 kilometriä. “Ei kovin kannattavaa.” Kesän aikana emme kertaakaan ole onnistuneet lataamaan autoamme missään sähköauton latauspisteessa. Joko sähkö on ollut poskettoman kallista, emmekä ole yrittäneet ollenkaan tai sähkön ollessa edes sinnepäin kohtuullista tai jopa ilmaista, emme ole saaneet autoamme lataamaan näistä pisteistä. Niiden tehoton liian kovat meidän auton laturille, joten homma ei toimi. Sen sijaan, olemme onnistuneesti ladanneet lähes jokaisella leirintäalueella automme täyteen, samoin puolissa hotelleista ja luonnollisesti asunnollamme koko kesän. Täällä Tanskassa juttelin erään sähköauton omistajan kanssa latauspisteellä näistä latauksista. Edes täyssähköauto ei aina suostu lataamaan tai toimimaan näiden latauspisteiden kanssa. Joskus pitää koittaa paria eri johtoa tai jättää väliin :-I. Vielä on hieman matkaa ennen kuin uskaltaa suunnittelematta lähteä sähköautolla matkaan.

Olemme saapuneet illan päätteeksi Köpikseen, missä ilta on mennyt asunnolla rentoutuen. Minä olen viimeistellyt GTD hommia ja Krista on lukenut kirjaa. Huomenna alkaa viimeinen iso ajo kohti Tukholmaa.

kuvat: https://photos.app.goo.gl/o5LmcUoiEsynn33E7

2019-08-10

Ajoaika: 8 tuntia 1 minuutti
Sähkökilometrit: 206 km (30% kokonaismatkasta)
Keskikulutus: 6.9 l / 0.0 kWh per 100 km
Kokonaiskilometrit: 8948 km

Heräsimme sateeseen Bad Salgaussa parkkipaikalla. Täällä meidän kanssa on yöpynyt useampi matkailuauto. Olemme kumpikin hereillä vähän ennen herätyskelloa. Sovimme, että jätämme aamukävelyn, joogan ja sellaisen väliin. Koitetaan nukkua seitsemään saakka sateen takia ja lähdetään sen jälkeen tuttuun kahvilaan aamiaiselle. Torkuimme sateessa sen minkä saimme torkuttua ja seitsemältä pakkasimme auton ajokuntoon. Ajattelin vetää tupla flecklweisfdlweklen (jtsp), koska yksi on aika kevyt. Heillä oli sen lihaosan jämät jäljellä, siitä olisi ehkä saanut kolme tai neljä annosta tehtyä, joten he laittoivat lihan kaiken niihin kahteen. Toinen meni minun taskuun, sillä yhden jälkeen olin aivan täynnä. Aamiaisen jälkeen kävimme torilla vielä yhden kerran.

Yhdeksän aikaan olimme kesän asunnollamme valmiina pakkaamaan autoa. Sadekin loppui juuri sopivasti. Synkkä ja hurja oli epätoivoni kun katsoin sitä kama määrää mikä meillä oli edessä tungettavana autoon. Kuten parasta oli, Krista jätti minut tekemään pakkausta yksin. Tuntia myöhemmin helpotukseni oli vähintään yhtä hurja kuin synkkä epätoivoni tunti sitten, kun ruokalaatikko viimeisenä asiana nasahti paikalleen. Helpotus oli vielä suurempi kun huomasin, että pakkauksessa on vielä ehkä kolmen pullon mentävä reikä. Voin siis sittenkin vielä kerran käydä Bad Saulgaun viskikaupassa kuten olin heille kertonut. Listakin oli valmiina. Viimeinen pysähdys Bad Saulgaussa oli viskikauppa ja sieltä noudettiin kolme viimeistä viskipulloa kyytiin. Autossa lienee koko vuoden ostokset varastoituna eri koloihin ja lokeroihin.

Paluureissumme ensimmäinen pysähdys Bad Saulgaun ulkopuolella oli, tottakai, ROSKATON KAUPPA! Palasimme Reutligeniin… tuohon ihanaan roskattomuuden mekkaan. Krista lähti roskattomaan kauppaan ja minä lähdin roskattomaan viinakauppaan. 250 ml itsetäytettyä viskiä tuli vielä mukaan. Nappasimme vielä kahvilasta kuumat juomat kantoon ja aloimme työstämään tietämme kohti pohjoista. Tavoite oli ajaa ohi Hannoverin, jotta huominenkin ajomatka olisi “kohtuullinen”. Huomenna pitää päästä Köpikseen.

Krista oli valinnut meille leirintäalueen. Leirintäalueen arvostelut oli lyhyesti summattuna “Hieman likainen, mutta loistava henkilökunta. Hyvä yhden yön yöpymiseen”. Ajatuksemme oli yöpyä autossa, jos saamme harpun leirintäalueen konttoriin tai vastaavaan talteen. Periaatteessa voisimme nukkua myös auton vieressä, jolloin harppu olisi auton sisällä, sikäli keli on hyvä – nukuimmehan La Rochellessa useita öitä ulkona taivasalla. Leirintäalueen henkilökunnan vuoksi saavuimme tänne. Olimme leirintäalueella hieman ennen kahdeksaa illalla. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, katsotaan kuinka syvälle tämä jäniksen kolo vie.

Ensimmäinen kysymys tuli kuskilta. “Onko toi pupu? Onko tuolla tiellä pupu vapaana?” Pelkääjän penkiltä kuului: “voi se olla kissakin” – “Ei, ei, ei. Tämän perä pomppi, niinku pupulla, kun se liikku”. Kun pääsimme hieman lähemmäksi huomasimme että kumpikin oli väärässä. Niitä pupuja oli kolme. “Ai niin, täällä on elämiä arvostelujen mukaan.” – “Aha? Voikohan pupuja silittää?” Pienen juttelun jälkeen saimme sovittua että harpun saa sisätiloihin. Sisätilat on … hyvä kuvaus sille mitä nämä on joskus ollut tai sitten se on ollut lämmitetty eteistila, ehkä avoin kuisti? Luoja yksin tietää. Onneksi keli on lämmin ja sateeton, joten harpulla ei ole välitöntä vaaraa. Ankanpoikanen oli kovin kiinnostunut meistä, se piti hätyyttää pois jotta saimme harpun autosta pois murskaamatta sitä eläintä. Saimme harpun “turvaan”, ainakin katon alle, autolle sähköä, vessan ja suihkun käyttöön hyvin pientä kustannusta vastaan. Nyt sitten. Tämä paikka on tosi kiva omalla erikoisella tavallaan, mutta olimme viime yön puhtaammalla paikalla kuin mitä tämä leirintäalue on ja nukuimme viime yön PARKKIPAIKALLA. Heitän perseeni aika herkästi maahan kun pitää kokata tai tehdä jotain vähän pitempi hetki. En ole istunut täällä paikassa kuin omassa autossani. Naisten puolen suihku, ainut kolmesta joka oli käytettävissä, jäi käyttämättä. Krista oli miesten puolella suihkussa minun patsastellessa suihkun edessä, sillä sen ovia ei saa lukkoon. Tämä suihku oli myös merkittävästi muita suihkuja puhtaampi.

Tällä hetkellä, varttia vaille kymmenen illalla, kaksi eri matkailuautoa soittaa kantria, herra tietää mitä p**kaa, irkkumusiikkia kilpaa … sanotaanko … merkittävän kovalla voluumilla. Minulla ei ole mitään ongelmaa “nauttia” kummankaan musiikista uesamman kymmenen metrin päästä.

Ankat päästettiin yhdeksän jälkeen aitauksestaan, kanoja on paljon – tipujakin löytyy, pupuja on enemmän kuin pystyn laskemaan, koira täällä on ja voi hyvä luoja tätä musiikin kakofoniaa. Olemme nauraneet, katsoneet epäuskossa ankkojen kutsumista ja niiden juoksemista, olemme tyrmistyneitä, olemme yllättyneitä, mutta ennen kaikkea olemme ottaneet tämän kaiken hyvällä huumorilla. Tämä on omassa hulluudessaan hyvinkin mahtavaa!

DAVE ! DAAAVE! DAVE! DAVE ! DAAAAVE! DAVE!

Daven perkele on syytä vastata kohtata tai minä menen ja lyön! Miksi musiikki lakkasi kuin seinään? Kello on kymmenen! En olisi uskonut. En millään! Siunattu rauha!

(5 minuuttia myöhemmin) Ei, ei! Ankat huutaa. Musiikki tuli takaisin, mutta hiljempana. Voi hyvä luoja, kuka tekee ja mitä kissalle? Miksi se huutaa kurkku suorana MIUA MIUA MIUA? Miksi se lakkasi huutamasta? 
WOW mikä leirintäalue! WOW!

Ihmemaassa ei ole kuuluvuutta, ei sentin vertaa – eikä WLANia. Miiiiiiiiiiiiiiiiiiiks toi kantri tuli takaisin taas lujempana? Mitä ihmettä sille kissalle tehdään?! ONKO SE EDES KISSA?! Miten täällä saa nukuttua?

Hymy naamalle, viski lasiin, malja hulluudelle! Slainte! Vesikauhuista oravaa emme ole vielä nähneet. 
Kuvat: https://photos.app.goo.gl/frHJ9DfGRgzv2t3i6

2019-08-09

Ajoaika: 2 tuntia 37 minuuttia
Sähkökilometrit: 55km (39% kokonaisuudesta)
Keskikulutus: 5.7 l / 0.5 kWh per 100km 
Kokonaiskilometrit: 8404 km

Jooga-aamujen etu on suunnaton määrä omaa aikaa aamulla ennen kuin voi vapaasti metelöidä. Tänä aamuna käytin ajan skriptien viimeistelyyn. Kesän jäljiltä on useampi tukiskripti hakkerointiin valmiina. Nämä merkittävästi helpottavat perusgrindausta.

Pikku hotellit on hauskoja. Niissä alkaa tapahtumaan mukautumista aamiaisessa. Jos syöt kaikki leivät, leipiä on lisää. Parin päivän kuluttua ei kysytä kahvia vai teetä, vaan osoitetaan ja kerrotaan, että otathan kahvin ja sinulle tuli kuumaa vettä? Tämän hotellin viimeisen aamiaisen muokkaus pisti hymyn naamalle. Meidän pöytä (kaikilla on aina vakiopöytä) oli ainut, missä ei ollut servettejä. Me olemme jokainen aamu antaneen ne takaisin. Aamiaispöytään tuodaan aina lautasellinen leikkeitä ja juustoja. Alkuun siinä oli useita eri leikkeitä ja pari juustosiivua, päivä päivältä juuston määrä on kasvanut, koska Krista on joka kerta syönyt kaikki juustot. Tänään oli enää pari siivua leikkeitä ja 8 tai 10 siivua juustoa. Nämä pikku jutut lämmittää sydäntä kivasti :).

Päivän turistujuttu oli Wolfamin citykierros! Tämä pieni kaupunki järjestää joka perjantai klo 10 alkavan citykierroksen, jos paikalle ilmestyy enemmän kuin viisi henkeä. Tänä aamuna paikalla oli kaksi henkeä, suomalaiset turistit. Kierroksen pitäjä päätti pitää kierroksen meille kahdelle. Seuraavat kaksi tuntia menimme läpi tätä pientä ja hyvin erikoista kaupunkia. Opas puhui saksaa ja Krista käänsi suomeksi minulle. Tästä syystä olimme kovin hitaita ja ehdimme käymään ehkä noin puolet kaikesta mitä hänellä oli kerrottavana. Olimme silti hyvin viihdytettyjä. Hauskin asia lieni kirkon alttarilla oleva laatikko, jossa on ehtoolliskulhot. Puuseppä oli tekemässä vaimolleen neulontatarvikkeita varten laatikkoa, kun häneltä haluttiin nopeasti kirkon alttarille jokin laatikko, missä ehtolliskulhot voitaisiin pitää. Niinpä tuo vaimolle tarkoitettu laatikko päätyi Kirkon alttarille pitämään ehtoollismaljaa ja lautasia. 😄

Paluumatkan varsinainen ajo-osuus alkoi matkalla takaisin Bad Saulgauhun. Matkan varrella pysähdyimme keittämään lounaan trangialla. Lounaspaikalla Krista ystävystyi läheisellä pellolla olleiden kilien/lampaiden/pässien taijonkinsellaisten kanssa. Ystävyys olisi voinut jatkua pitemmällekin, mutta sähköistettu aita piti heidät erillään toisistaan.

Iltapäivä ja ilta on mennyt Bad Saulgaussa erinnäisissä paioissa tehden kesän viimeistä isoa viikkokatselmointia. Kaikki kesän ideat käsitellään ja ihmetellään. Ensin teimme tätä puolitoista tuntia luostarin kahvilassa, sitten kävimme syömässä järven äärellä olevassa ravintolassa mitä meidän isännät Bad Saulgaussa olivat suositelleet. Ilta on vietetty taas toriaukiolla ravinolassa nauttien virvokkeista ja tehden GTD katselmointia.

kuvat: https://photos.app.goo.gl/m8sd9Ch4HLBWk7iSA

2019-08-08

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 8261 km 
Tänään oli minun vuoro käydä noutamassa aamujoogan jälkeen eväsleivät päivän vaellukselle. Puoli seitsemän aikaan tehtaan työntekijät on jo sorviensa äärellä tekemässä töitä, samoin kuin rakennusfirmojen työntekijät. Olin lievästi yllättynyt, että nuo arjen sankarit olivat jo nyt töissä. Aamutepastelu oli tästä huolimatta rauhallinen ja hiljainen. Ilmeisesti työpaikkaliikenne tapahtuu tässä kylässä ennen puolta seitsemää.

Päivän vaellusreitiksi valittiin lyhyempi, mutta vaativampi “expert” tasoa vaativa reitti. Ajattelimme, että siinä on sopivasti tekemistä ja sekin reitti käy Wolpachin linnarauniolla. Olemme parin päivän vaelluskokemuksella nousseet suvereenisti expert-tason vaeltajiksi. Rykäisimme reitin haastavimman osuuden heittämällä. Reitin haastavin osuus oli, ehkä 200 metrin pätkä, missä nousua oli jopa 20%. Tämä oli asvaltoitu pätkät tietä. Onneksi olimme kasvattaneet vaikeuskerrointa itse, sillä tämä reitti ei ollut luokiteltu oikein. Minun vaelluskenkien pohjat hajosivat osiksi tällä osuudella. Jo lähdössä toisen kengän pohja irvisti, mutta käytin kenkiä silti. Otin varakengiksi five fingersit mukaan. Kengät kestivät loppuun saakka, vaikka viimeisen kilometrin verran niistä lähti iloisia ääniä jokaisen askeleen kohdalla. Kengät oli kolme vuotta vanhat vasta, joten atomeiksi hajoaminen ei ollut käyttökuorman vuoksi hajoamista. Pitää hankkia paremmat kengät ensi kerralla, armeijan maihareita on mietitty hyvinä kestävinä vaihtoehtoina.

Vaellusreissusta otettiin pieni taukokylän leipomokahvissa, josta olin aamulla hakenut eväsleivät. Siellä tuli vietettyä tunti tai kaksi auringonpaisteessa jäätelön ja kahvin kanssa. Suunnattomaksi pettymyksekseni tänään tarjoilija ei tehnyt samaa virhettä kuin eilen. Eilen tilasin jäätelöä ja kahvin, sain piirakan ja kahvin. Koitimme sanoa, että tämä ei näytä tilaamaltani jäätelöltä, johon todettiin että sekin tulee vielä. Ihmettelimme kovasti, mietimme, että näinkö pahasti me ymmärrettiin väärin mitä tilattiin, oliko se piirakka jäätelöllä, eikä jäätelöannos? Noh, lusikoidaan naamaan. Kun olin ehtinyt aloittamaan tarjoilija tuli jätskini kanssa ja pahoitteli virhettä. Jouduin maksamaan vain jäätelöstä ja kahvista 🙂

Vaellusreitti päätyi vesialtaalle. Täältä kaupungista on löytynyt muutama kappale näitä vesialtaita. Näihin on tehty askeleet sisään ja ne on kahluu syvyisiä. Niinpä, kuumana päivänä, otimme kengät pois ja laskimme jalat “virkistävän viileään” veteen. Emme kokeneet mitään merkittävää muutosta jaloissamme kohtuu mittaisenkaan lilluttelun jälkeen.

Loppuiltapäivä ja ilta tuli vietettyä pakaten ja katsoen seuraava James Bond-leffa. Olemme yhä “matkalla”, liki vuoden jälkeen, kaikkien Bond-leffojen läpikatseluoperaatiossamme. Tänään oli edessä The Living daylights / 007 Vaaran vyöhykkeellä. Tähän päivään päättyy myös meidän lomailuosuus, nyt alkaa reissaaminen takaisin Suomeen. Huomenna takaisin Bad Salgaulhun.

Kuvat: https://photos.app.goo.gl/R6XJSP4b6B9wNqpz6

2019-08-07

Ajoaika: 2 tuntia, 27 minuuttia
Sähkökilometrit: 57 (48% matkasta)
Keskikulutus: 5.85l / 0.6 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 8261 km

Tänään alkoi sataa heti aamusta. Tiesimme tämän ja siksi tämä päivä olikin valittu Freiburg päiväksi. Kaupungissa on helpompi viettää sateinen päivä kuin metsässä vaeltaen.Kylki on taas selvästi havaittavissa, jossain tilanteissa jopa yllättävän hyvin. Suomessa ensimmäisiä asioita tulee olemaan lääkärissä käynti.

Freiburg keikkamme ensimmäinen piste, normaalista poiketen, ei ollutkaan roskaton kauppa vaan käytettyjen vaatteiden kauppa. Krista vietti siellä hyvin tuotteliaan aamupäivän, siinä missä Juha työsti GTD:tä ja otti hyvät torkut autossa takaosassa – tyynytkin oli kerran mukana :D.
Erittäin onnistuneen aamupäivän jälkeen siirsimme auton parkkiin ja lähdimme syömään. Ruokapaikkana oli harvinaislaatuinen siinä mielessä, että se täytti kummankin vaatimukset. Se oli Kristan etukäteen valitsema ja aivan sattumalta täytti myös ryhmämme kulinaarin kriteerit eli oli ensimmäinen ravintola mikä tuli vastaan parkkihallista noustaessa. 
Roskaton kauppa olikin heti lounaan jälkeen listalla.

Roskattomien kauppojen expertti antaa tälle kaupalle arvosanan 8, asteikolla 4-10. Ei irtoviskiä, eikä löytynyt irtona kuivattua meloonia, mutta löytyi yllättäen irtotofua – jopa kolmea eri tyyppiä. Valikoima laaja, tunnelma normaali, ei mitään panttihärdellejä, pääsimme kesän ylimääräisistä lasipurkeista eroon. Ei paras, ei edes palkintopalleilla, mutta perushyvä. Ryhmän ei-experteiltä ei kannata kysyä mielipidettä, ne pitää paikkaa loistavana kuiteskii…

Hotellimme Wolfachissa on mielenkiintoisen rajoittunut. Emme saaneet pyykkiä pestyä siellä, joten Juhan listalla oli pyykin pesu Freiburgissa. Pesula oli valittu läheltä roskatonta kauppaa ja se oli juuri sellainen kuin voisi luulla nimestä “Wash and Art”. Ensinnäkin, paikka oli puhdas ja erittäin mukava käyttää, toisekseen valokuvataide seinillä olisi pitänyt taiteesta välittävän henkilön pyykin pesun verran kiireisenä. Minä taasen naputtelin tietokonetta, ihmettelin PCAP:ia ja autoin kaveria sen sivuston murron kanssa. Nyt ollaan jännän äärellä, jotain hyvin mystistä tapahtuu tuon sivuston kanssa. Pyykin pesun kanssa ei kulunut riittävän kauan aikaa, joten heitin ne vielä kuivuriin kuivumaan, jotta ehdin naputella hieman lisää. Krista luki koko ajan onnellisena kirjaa samaisessa pesulassa 🙂

Kaiken pakollisen jälkeen meille jäi vielä hyvin energiaa ja tunteja jäljelle, joten lähdimme kävelemään pitkin sateista Freiburgia. Vanhassa kaupungissa on avoimia “ojia” kaikkialla ja niissä virtaa vesi, erityisesti näin sateella. Monessa paikkaa oli myytävänä pieniä puuveneitä narunpäässä. Näitä puuveneitä näkyi sitten ojissa lasten vetäminä. Erittäin mukavan oloista ajankäyttöä :). Kaupungin kirkko oli vakuuttava, eryisesti sisääntulo, mistä otin panoraamakuvan. Panoraamakuva ei toiminut, eikä tee oikeutta sille mahtavuudelle mikä se sisääntulo on. Kuuden jälkeen seurue oli käyttänyt jo kaiken energiansa ja pysähtyi lopulta kahvilaan lataamaan itseään ennen ajomatkaa takaisin hotellille. Tässä kohtaa huomasimme, että kaikki tärkeät paikat roskaton, pesula ja illan kahvila olivat kaikki saman kadun varrella. Lounasravintola ja pankkiautomaatti – tärkeitä nekin, oli tämän risteävällä kadulla. Kaikki tärkeät kohteet oli lopulta kahden korttelin päässä toisistaan :D. Ei ihme, että aamupäivällä ehdittiin nopeasti hoitamaan kaikki pakolliset asiat.

kuvat: https://photos.app.goo.gl/wdF6rfHZWkSn1ZcM6

2019-08-06

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: ~  8142 km

Aamurutiini on vahvana, puoli kuusi joogaten. Tässä hotellissa aamiainen on tarjolla vasta klo 8 joten aamulla oli hurjasti aikaa tehdä kaikenlaista ennen aamiaista. Tekemistä pitää keksiä, sillä vatsa murisee nälästä. Hätäpäissäni sain HTB:ssä Bastionista user:t kasaan, nyt edessä on Windows local priv escalaatio, mitä pitää hieman tutkia.

Päivän vaellus oli minun valitsema reitti. Reittimerkinnän mukaan reissuun pitäisi mennä noin neljä tuntia. Parin, hyvin lyhyen, pitkäksi menon jälkeen aloin navigoimaan tarkemmin ja katsomaan että emme mene ohi käännöskohdista. Tämä auttoi yllättävän vähän kun matkaa oli taitettu vähän alta puolet. Googlen ja Komoon mukaan meidän pitäisi mennä jonnekin pikku polulle, mutta sitä ei vaan löydy. Krista poimi onnellisena karhunvatukoita (tai jotain sinnepäin) puskista ja oli omassa pikku onnellassaan. Minä etsin epätoivolla polkua. Lopulta hätyytin hänetkin apuihin. Talloimme edes ja takas pari kertaa ennen kuin huomasimme nokkosten peitossa olevan polun alun. Siitä kun raivasi tiensä läpi löytyi taas polku.

Kyseinen haasteellinen polku olikin ainut reitin vaikea kohta. Muuten polut ja reitit oli selkeitä. Selvästi tätä kyseistä reittiä ei ole kukaan mennyt pitkään toviin. Meillä meni metsälounas ja kaupunkikahvitaukoineen vaellukseen 6,5 tuntia. Vaeltelun jälkeen tiesi kävelleensä.

Ilta on mennyt minulla kaveria avustaessa. Haasteena on selvittää miten eräs sivusto on jotenkin kaapattu. Aika on pääasiassa kulunut logien luettavaksi saamiseen – kuten on normaalia. Ongelmaa ei ole vielä muutaman tunnin työstämisen jälkeen saatu selville. Krista puolestaan on lukenut kirjoja parvekkeella. Huomenna on kelin vuoksi taukopäivä vaelluksesta, ei siksi etteikö kumpikin jaksaisi, ihan helposti, toisen samanlaisen rykäisyn 😉

Kuvat https://photos.app.goo.gl/Vec5msT6VmpfXinbA

2019-08-05

Ajoaika: ????
Sähkökilometrit: ????
Keskikulutus ??????
Kokonaiskilometrit: ~  8142 km

Heräsimme 05.30. Ajatus oli tehdä ensimmäinen julkinen joogasuoritus auton vieressä leirintäalueella. 05.30 oli vielä pimeää ja kaikki muut nukkui, joten päätimme torkkua vielä tunnin. 06.30 nousimme ylös ja teimme ensimmäisen julkisen joogasuorituksen. Käsittääkseni kukaan ei huomannut meidän joogaavaan aamulla.

Krista oli eilen valinnut Titiseen kiertävän vaellusreitin, joten aloitimme sillä heti yhdeksänmaissa kun kaikki aamuhärväys ja osittainen auton pakkaus oli saatu tehtyä. Vaelluksen kesto oli mitattu niin, että ehdimme syömään vielä leirintäalueella ennen uloskirjautumista. Vaellus oli hyvin helppo reitiltään. Käytimme vaellukseen karvan yli 2 tuntia. Ehdimme syömään rennosti lounaan ja kirjauduimme ulos vain 15 minuuttia yli sallitun takarajan. Pienoinen lomalipsahdus, mutta siitä ei onneksi rangaistu rahallisesti.

Seuraava maali oli Tribergin vesiputous, mikä on yksi Saksan korkeimmista, mutta ei korkein, mahdollisesti turistein. Isoin yllätys tähän mennessä täällä mustassa metsässä on turistirysien määrä. Ilmeisesti “kaupungit/kylät” ovat olemassa lähinnä “palvelemaan” turisteja, joita kai sitten riittää. Tribergin vesiputous on yllättäen asvaltoidun reitin päässä. Sitä voi lähestyä ylhäältä, keskitasolta tai alhaalta. Ala- ja keskitaso olivat aivan täynnä autoja – parkkeeraus sinne oli mahdotonta. Yläpäältä löysimme kivan tien reunan, mihin muutkin olivat parkkeeranneet. Vesiputouksen alue on mielenkiintoista nähtävää, muut turistit vaan pitää sulkea pois silmistä :D. Metsä on maagisen näköinen ja putouksen yläpäässä, missä se on lähinnä puro/koski kivien seassa, on mahdollista mennä istumaan veden päälle kiville. Siellä oli hyvä pohtia isoja asioita.

Illan viimeinen etappi oli hotelli. Hotelli on mukavan oloinen, mutta netin kanssa oli haasteita. WLAN toiminut normaalisti, ei edes laitteiston taktisen resetoimisen jälkeen. DHCP jakaa IPv4:sta ja IPv6:sta. Luulen, että DNS vastaa takaisin IPv6 osoitteilla tjsp, koska DHCP päällä vain IPv6 osoitteella varustetut internetsivut toimivat. Niinpä säädin manuaalisesit IPv4 osoitteet omiin laitteisiin. Sitten paljastui että verkko on rankasti fillteröitu, vain HTTP ja HTTPS pääsee ulkomaailmaan. Se ei minulle riitä, joten aloitin lopulta 3 tuntia kestäneen säätöoperaation. Herätin Turun kellarissa lepäävän kytkimen, tallennuspalvelimen ja blade centerini. Pääsyy operaation kestoon oli vanhentunut lisenssi VMWare ESX palvelimessani. Sen uusiminen vaati vähän luovaa reititystä, sillä siihen ei ole tarkoitus päästä käsiksi ulkoverkosta mitenkään helposti. Nyt illan päätteeksi on mahdollista surffata nettiä täysin vapaasti, mikä tarkoittaa että voin koittaa rentoutua HTB:n kanssa taas iltaisin vaellusten jälkeen.

Kuvat https://photos.app.goo.gl/3uA9McwLheZmy4St9

2019-08-04

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 8108 km

Sunnuntai, joten aamurutineeja ei ole. Heräsimme vinosta sängystä huolimatta kohtuullisen virkeinä. Aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Vihdoin on luvassa kunnon säätä. Katselimme aamupäivän kun merkittävä osa leirintäalueella majoittuneista pakkasi kamojaan. Itseäni pisti silmään roskapussit. Jokaisella oli ainakin 10 litran roskapussi täynnä kamaa. Ihmettelin hetken, että miten ne pystyy luomaan moisen määrän roskaa. Kristan ajama roskattomuus näyttää tarttuvan hissukseen minuunkin :), tuntuu vaan helpommalta kun ei ole pakkausjätteitä kuin ihan vähän (esimerkiksi irtotofua emme ole löytäneet kuin kerran).

Meidän isoin haaste on täällä Saksassa biojäte. Nämä eivät sitä vielä kerää mitenkään keskitetysti missään leirintäalueilla, muut lajittelut kyllä löytyy. Eilen hävitimme neljä purkillista biojätettä roskattomassa kaupassa. Myyjä antoi meille avaimensa ja neuvoi miten päästään korttelin sisäpihalle, missä on heidän kompostinsa. Se mies siis antoi meille kauppansa avainnipun! Melkoinen luottamuslause 🙂

Pidimme pienen viskimaistelun iltapäivällä. Glenmorangien neljä eri pientä pulloa oli testissä. Kuten asiaan kuuluu pidimme täysin eri viskeistä. Tunnistamme kuitenkin viskin, mistä toinen tykkäisi 🙂

Pitää tehdä pieni korjausmerkintä. Luulin eilen tehneeni pakkausvirheen viskien suhteen, mutta myöhemmin illalla täällä leirintäalueella tajusin olleeni väärässä. Olin unohtanut heti matkan alussa ostamani Finlagganin viskipullon, joka oli ruokalaatikossa iloisesti odottamassa. Nooooooooooh, Mark Twainia lainaten “Too much of anything is bad, but too much good whisky is barely enough.”

Illalla kävimme Titiseen kaupungissa, sillä dataverkot ovat tällä todella heikolla hapella. Sain useaan kertaan luuriin ilmoituksen, että operaattori on tilapäisesti poistanut datayhteydet minun liittymästä. Kaupunkivisiitin tarve oli lähinnä WLAN:n käyttö pariin pikaiseen juttuun. Ne tuli hoidettua nopeasti ja samalla tuli ihailta hyvin pientä, mutta tehokasta turistirysää.
Koko päivä on ollut hyvin tarpeellista rentoutumista, eli lukemista, grillaantumista, syömistä ja viskien analysointia
Kuvat  https://photos.app.goo.gl/8UG2FT7Kks7rjdV67