2019-07-20

Ajoaika: 4 tuntia, 8 minuuttia
Sähkökilometrit: 88 km (35%)
Keskikulutus 5.6l / 0.3 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 7021 km

Heräsimme normaalisti 05:30 aamulla. Otimme rauhallisen aamiaisen ja lähdimme kohti Sveitsiä hieman ennen seitsemää. Ajatuksemme oli pysähtyä leipomoon, jossain matkan varrella, ostamaan aamupretselit. Tämän pitäisi hidastaa meitä sen verta, että saavumme juuri harppukaupan aukeamisaikaan Winterhuriin – päivän ensimmäiseen kohteeseen. Pysähdyimme matkalla kahteen eri leipomoon, sillä ensimmäinen ei ollut riittävän hyvä. Sieltä löytyi pretseli, mutta ei mitään muuta kivaa. 🙂Winterhurissa jakaannuimme kahtia. Krista lähti harppukauppaan pläräämään nuotteja ja minä jäin Coopin ravintolaan murtamaan Hack the Boxin Jarvis konetta. Sovimme tapaavamme viimeistään kahden tunnin kuluttua. Kahden tunnin aikana Krista sai A-luokan palvelua harppukaupassa. Hänelle viritettiin kolme eri vipuharppua koitettavaksi. Liikkeen nuottihylly oli kovin lyhyt, mutta sieltä löytyi jotain hankittavaa. Minä taasen tajusin olleeni tekemässä oikeassa paikassa ihan väärää asiaa Jarviksen kanssa. Juuri kun aloin tekemään oikeaa asiaa, Krista saapui paikalle. Lähdimme samantein kohti Winterhurin roskatonta kauppaa. Krista löysi täältä viskiä! VISKIÄ! Tarkkaanottaen Sveitsiläistä minulle tuntematon viskiä. Irtoviskiä oli pakko ostaa mukaan. Alan lämpeämään näille roskattomille kaupoille. Kristalla on omat lasiastiansa, minulla ei tähän mennessä ole ollut astioita. Nyt alkaa pikku lasipullo kokoelma kehittymään. Ostin viskin loput, 2dl, uuteen tulevaisuudessa monta kertaa käytettävään lasipulloon.

Onnistuneen kauppareissun jälkeen vetäsimme lounassaalaatit nassuun läheisen baarin parkkipaikalla ja aloitimme matkan Zurichiin. Zurichissa jakaannuimme taas kahtia. Krista lähti harppukauppaan pläräämään nuotteja ja minä jäin Star Bucksiin murtamaan Hack the Boxin Jarvis konetta. Tällä kertaa tuloksia tuli nopeasti: user vaati vähän säätöä, root tuli jo nopeasti, LinEnum ja omat parsijaskripti antoi nopeasti vinkin mistä systeemi taipuisi. Hyvä että sain tehtyä tuon kohtuu nopeasti, sillä läppäristä loppui akku. Minulla oli kyllä laturijohto mukana, mutta täällä on eri pistoke. Akun loppuessa suuntasin vessaan. Matkalla huomasin miehen naputtelemassa läppärillä. Läppäri oli johdossa kiinni! Johdon seinäpistoke <-> laturivälissä oli saman kolminapajohto kuin minulla! Vessakeikan jälkeen kysyin häneltä voisinko lainata häneltä johtoa. ONNISTUU! SWEET! Istuimme tunnin vierekkäin minun aloitellessa ihmettelemään seuraava HTB konetta, SwagShopia. Kristan nuottikauppareissu oli ollut hyvin onnistunut. Lisää nuotteja tuli mukaan. Kävimme tiputtamassa kamat autolle, otimme eväsleivät mukaan ja lähdimme tutkimaan Zurichiä. Tarkoitus oli käydä viskikaupassa ja Devils Bar nimisessä viskibaarissa. 

Matkalla viskikauppaan törmäsimme kauppaan mikä myy irtona nesteitä. Toisella puolella pientä katua oli hyvin houkuttelevan näköinen kahvila, joten jakaannuimme kahtia. Miehet nestekauppaan, naiset selvittämään kahvilan aukioloaikoja. Nestekaupassa myytiin VISKIÄ IRTONA! PARAS MAA IKINÄ! Tässä kohtaa päivä muuttui hyvästä eeppiseksi. Täytettävien lasipullojen kokoelma kasvoi merkittävästi. Viskejä maisteltiin, viskejä osteltiin. Olkalaukku täynnä 2 desin viskipulloja matkasimme viskikauppaa. Täällä maassa viski on noin 10% halvempaa kuin Suomessa, joten viskikaupasta tuli vain yksi Säntiksen pullo mukaan, mitään osta-listalla olevaa ei löytynyt, mutta selvisi että heillä on myyntipisteitä myös Saksassa. Reissumme lomaosuus taisi juuri saada yhden kohteen lisää! Devils Bar löytyi hakemisen jälkeen. Mitään merkkejä siitä ei ollut löydettävissä rakennuksen ulkopuolelta. Uskallauduimme kuitenkin lopulta hotellin ravintolaan sisään ja sen takanurkasta löytyi viskihyllyjä. Tarjoilija kertoi että Devils bar on konseptina suljettu, he myyvät viskejä loppuun, mutta eivät enää hanki mitään uutta. Hinnat olivat KORKEAT ja valikoima heikko, joten jätimme viskien jämät hyllyyn.

Ehdimme viettämään iltapäivää Zurichissa jossain aukealla jääteiden kera, ihastelimme joutsenia joessa sekä hieman tepastelemaan vanhassa keskustassa. Puolet joukkueesta huvittui suunnattomasti pilkkivästä/torkkuvasta joutsenesta. Aina kun kaula meni sopivasti solmuun pilkkijä heräsi ja suoristui hetkeksi. Kahdesti se melkein törmäsi rantakivikkoon, mutta kummallakin kertaa heräsi juuri ennen hidasta törmäystä. Zurich vaikutti paikalta minne olisi kiva tulla turisteroimaan. Zurich on tosin hyvin kallis paikka, kaksi jääteetä maksoi yhteensä 15 euroa. Eväät oli ihan syystä mukana :). Zurihistä palattiin takaisin kämpille vielä illan päätteeksi. Nyt on käyty Sveitsissäkin. Huomenna Scootteria!

2019-07-19

Ajoaika: 3 tuntia 22 minuuttia
Sähkökilometrit: 114 km (65%)
Keskikulutus 2.8l / 7.57 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6772 km

Maanantai
Aikainen aamu ja joogaa. Ensimmäistä kertaa ilman kipulääkitystä. Ei kummoisia yllätyksiä, vasen kylki tuntui hieman. Työpäivän jälkeen oli aika rentoutua tekemällä helppoa fyysistä työtä, eli pihan hoitoa. Paikan omistaja oli antanut minulle ohjeet/luvan vetää takapihan käytävä puhtaaksi ruohonleikkurilla. Hän vetää sen kerran kesässä ruohonleikkurin minimikorkeudella. Kuulosti helpolta kasvin murhaamishommalta, joten lähdin tekemään sitä isolla riemulla. Se railo oli täynnä piikikkäitä kasveja, en uskaltanut lähteä sinne ruohonleikkurin kanssa heilumaan. Leikkasin puoli tuntia isoja piikikkäitä juttuja pois, jonka jälkeen uskalsin vetää sen ruohonleikkurilla. Lopputulos oli hyvin, hyvin palkitseva. Raskaan työn jälkeen oli hyvä lähteä Bad Saulgaun keskustorille nauttimaan virvokkeita ja hakkeroimaan. Tällä kertaa istuimme toisella puolen aukiota nauttimassa toisen liikkeen tuotteista. Voimme kertoa, että se toinen puoli aukiosta oli parempi puoli 😀

Tiistai
Jooga… Joogassa on sellainen lepoasento, makuuasento, missä rentoudutaan ja nautitaan äsköisestä kuntoilusta. Tässä asennossa palleani vasemmalla puolella oli kuin parin nyrkin kokoinen kivi, joka painoi kylkeä alas. Kylki ei ole selvästi kunnossa, joogailu saattaa olla syynä siihen miksi se on tässä kunnossa. Pakko tehdä korjaavia toimenpiteitä ja jättää aamujooga hetkeksi tauolle.Töiden jälkeen lähdimme tutustumaan Hofladeniin, eli kyläkauppaan. Maatilalla oleva kauppa, joka myy maatilan tuotteita ja jotain muuta. Kristalla on ollut listalla käydä tällaisessa jo pitkän aikaa, joten nyt kävimme. Puolet joukkeesta totesi paikan olevan … hmmm … kuin “hippikauppa” Bad Salgaussa tai kuin … Ruohonjuuri, mutta maatilamaisempi. Illan toinen kohde oli kakkoskierros Weinstube Goldener Rebstockissa Biberachissa, eli loistavassa viskibaarissa. Biberachissa oli sitten kyläbileet. Keskusta oli suljettu sellaisilla hidasteilla… suomalaiset kiersi ne hidasteet hienosti ja ihmetteli, että mitäköhän täällä oikein tehdään. Siinä vaiheessa kun olimme ainut auto keskusaukion viereisellä tiellä tajusimme mikä niiden hidasteiden tarkoitus oli… Hiljaa sähköisesti hiipien poistuimme rajoitetulta alueelta ja etsimme parkkipaikan vähän kauempaa. Ravintola oli täynnä asiakkaita. Ihmettelimme, kyselimme ja saimme mahiksen pieneen rajoitettuun maisteluun. Se mitä tällä tarkoitettiin ei oikein auennut meille ennen kuin viskin maisteluhuone avattiin. Se toimii nyt varastona, viskihyllyihin ei pääse käsiksi, siellä ei pysty istumaan. Kyläjuhlien ajan baari palvelee täysillä ja viskijuttuja ei juuri ehditä tekemään. Saatavilla olevat viskit olivat todella vähissä, joten otimme sitä mitä saimme ja istuimme nauttimaan yksistä laseista viskiä ennen kämpille paluuta.

Keskiviikko
Istumajoogaa, tämä on liian rauhallista, eikä läheskään yhtä palkitsevaa kuin aikaisempi joogatyylimme, mutta tämä ei aiheuta hurjia tuntemuksia kyljessä. Torilla olimme hyvissä ajoin. Torikeikka oli itseasiassa nopein torikeikka tähän mennessä, sillä ei tarvinnut käydä missään muualla kuin torilla. Eilisestä Hofladenista oli saatu kaikki muu tarvittava. Keskiviikko itsessään viuhahti ohi. Ilta meni treenejä vetäessä. Olen aina treenien jälkeen käynyt hakemassa mäkkäristä tuplajuuston iltanälkään. Tähän mennessä joka kerta on ollut pieni haaste tilata kamaa englanniksi. Tällä kertaa tilanne oli toinen. Englantia tuli sujuvasti kaiuttimesta. Maksutiskillä selvisi syy, tänään oli ravintolapäälikkö itse tekemässä vuoroa. Ilta oli hiljainen, joten juttelimme pitkät pätkät siinä autoluukulla heidän IT ongelmista. Juttelimme niin pitkään, että kakkosluukku pisti viestiä headsettien kautta, että asiakkaan voisi lähettää eteenpäin. Sain rupattelun ja mäkkärihistoriani vuoksi ilmaisen puolen litran kokiksen. Life is good 🙂

Torstai
Päätimme jättää joogan väliin ja mennä aamukävelylle. Aamukävelyn kohteena oli Kristan lenkeillä bongaamat LAMPAAT. Ne tulivat kovin innokkaasti moikkaamaan meitä, mutta päästyään lähelle alkoivat jännittämään. Annoimme niille apiloita, jotka kelpasivat heille, mutta luottoa sillä ei saatu, joten apiloita mussutettiin turvallisen pitkän matkan päästä meistä.Torstai-ilta meni kämpällä rentoutuen. Ihastuin panna cottaan viime viikolla ja tulin ostaneeksi tarvikkeet sen tekemiseen. Tänään istuin hartaudella lieden äärellä panna cottaa tekemässä. Myöhään illalla oli iltapalaksi panna cottaa, siinä vaiheessa pystyin toteamaan, että jokainen hetki lieden äärellä oli hyvin käytetty.

Perjantai
Ei joogaa, vaan laiska, laiska aamu. Nousimme vasta 06:15 ja lähdimme pyöräilemään leipomoon. Viikonlopun eväsleivät pitää ostaa. Leipomoreissulla Krista selvitti mukavalta leipomotädiltä ompelijan sijaintia. Internet oli tuottanut merkittävän pettymyksen sitäkin haettessa. Lähtökohtaisesti näiden pikku kaupunkien palvelut ei vaan löydy netistä. Palvelut sen sijaan löytyy kysymällä! Niin löytyi ompelijakin. Nyt saadaan farkkujen vetoketju korjattua.Työpäivä venähti kummallakin pitkäksi, mutta ihan syystä. Sain vihdoin valmiiksi ison virstan pylvään ainakin kuukauden mittaisen kehitystyön jälkeen. Saavutus oli sen verta hyvä, että nostin viskimaljan sille. Loppuilta on mennyt viikonloppuun valmistautuen, pyykinpesua, eväiden tekoa, auton tankkausta, osoitteiden tarkistelua, blogausta, viikkokatselmointia – arkista reissuelämää!

2019-07-14

Ajoaika: 1 tuntia, 49 minuuttia
Sähkökilometrit: 53 km (46%)
Keskikulutus 4.9l / 3.6 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6595 km

Laiska joogaton aamu. Okei, oli pakko käydä puoli kuuden aikaan vessassa, mutta muuten laiskasti sängyssä, eli autossa maaten. Päädyimme keskusteluissa vaihtoehtoiseen aamiaiseen. Krista lupasi käydä ostamassa leipää alueen kioskilta. Luimme auton perässä uutisia ja blogeja kunnes nälkä kävi liian isoksi. Jäimme lopulta hengailemaan autolla jutellen, lukien ja syöden yhteentoista saakka. Teimme myös lounaan äkkiseltään, mersumuseossa olisi ikävä tepastella nälkäisenä.

Mersumuseo on vakuuuttavan näköinen ulkoa, mutta se on vielä vakuuttavampi sisältä. Siinä on yhdeksän kerrosta ja hippasen vajaa rutosti pinta-alaa. Museo toimii niin, että hissi vie ylimpään kerrokseen, mistä kävellään alas ramppeja pitkin. Me lähdimme tutkimaan tätä mestaa sen suuremmin asiaa miettimättä. Aikaa oli kulunut liki kaksi tuntia kun tajusimme olevamme vasta vähän yli puolessa väliä matkaa alaspäin. Lopussa jätimme jo melkoisen määrän autofaktaa väliin ja luimme luiskilla olevan yhteiskunnallisen historian. Paikka oli niin upea, että Kristakin, näin jälkikäteen, antaa suosittelun sille.

Museon pohjakerroksessa herneet eivät lyöneet enää yhteen. Nälkä oli eeppinen, mutta mm. museokauppa oli vielä käymättä. Niinpä menimme paikan ravintolaan. Ensimmäinen paikka missä koitimme saada ruokaa olikin kahvila, sieltä ohjeistettiin kerros alaspäin. Alakerrassa ensin piti kävellä läpi museokaupan, jotta löytyi paikka mistä sai päivän lounasta. Tilasimme ruuan ja rahan vastineeksi saimme käteemme piipparin. Täällä sen kanssa ei kävellä tiskille vaan tarjoilija tulee piipparin luo sen piipatessa. Piippari kädessä lähdimme etsimään istumapaikkaa. Menimme samantein väärälle alueelle. Päädyimme vahingossa paremman ravintolan alueelle, mistä meidät ystävällisesti “heitettiin pihalle”. Löysimme paikkamme tavallisen kansan seasta ja jäimme odottamaan ruokaamme. Tarjoilija tipautti meille lautaset, joiden sisältöä ihmettelimme. Tämä ei näytä siltä, mitä me tilasimme, ehkä Kristan tilauksessa meni jotain pieleen? Noh, ruokaa nassuun. Tarjoilija tuli vauhdikkaasti takaisin ja höpötti jotain saksaksi Kristan kanssa, ainut mitä tunnistin oli “Scheiß” (tjsp, en osaa kirjoittaa saksaa) mutta raa’asti suomennettuna “paskat!”. Jep, meillä on väärät annokset (euron kalliimmat! :)), mutta olimme ehtineet jo syömään niitä.

Mersumuseon jälkeen hyvin energisoituneina siirryimme Stuttgartin keskustaan. Siellä oli käynnissä jotkin Jazzfestivaali ja siellä oli jokin markkina-alue juuri siellä minne halusimme mennä. Markkina-alueella myytiin kaikenlaista ruokaa, ehkä silmiinpistävimpänä suolakurkkuja suoraan tynnyreistä. Löysimme kuitenkin kahvilamme, jossa vietimme rattoisan hetken. Krista luki juttuja ja minä tuunasin skriptejäni tietokoneellani. Viiden jälkeen oli aika lähteä ajamaan takaisin kämpille.

Nyt kun päiväajomatkat on siellä 100 km molemmin puolin, ja pääsemme lataamaan autoa usein, alkaa auton polttoaineen käyttö olemaan siellä, mihin olemme kotona tottuneet. Tänään tuli 1000 km täyteen tällä tankilla, tämän tankin keskiverto polttoaineen kulutuksen ollessa 3.6 litraa sadalla.

2019-07-13

Ajoaika: 2 tuntia, 55 minuuttia
Sähkökilometrit: 83 km (59%)
Keskikulutus 4.0l / 3.5 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6470 km

Aamujoogat. Tänään ei mitään uutta merkittävää saavutusta. Rauhallisen aamun ja pakkauksen jälkeen ryhmä katseli taivaalle, tunnusteli fiiliksiä ja päätti lähteä läheiseen luostariin kahville pohtimaan mitä tehdä. Taivaallisen marenkiraparperikakun äärellä kehitimme uuden suunnitelman päivälle. Menemme takaisin kämpille, koska kummallakin hampaankolossa juttuja, toisella koodi toisella kappaleita. Syömme kämpällä lounaan ja lähdemme klo 12.00 roskattomaan kauppaan ja sitä kautta Stuttgartiin.

Roskaton kauppa osoittautui pieneksi taivaaksi. Täällä on ihan kaikkea, useita erilaisia murojakin! Tahinia irtona? GINIÄ?! Paras… roskaton.. ikinä! Suunnattoman vessahädän motivoimana Juha poistui liikkeestä ennen kuin mitään saatiin ostettua. Vessaa etsiessäni löysin “IRTOVISKIÄ” (!) (!) myyvän liikkeen ja hyvän kahvilan, jossa oli OK vessa. Kirmasin takaisin roskattomaan auttamaan Kristaa kaupan hyllyjen tyhjentämisessä. Vasta kun olimme ostaneet kaikkea tarpeellista, kuten jumalattomasti “hammastahnatabletteja” (Kristan tämän vuoden tuliainen itselleen), kerroin seuraavasta paikasta – kaupasta, mikä myy viskiä omaan pulloon! Meillä ei ole omaa irtopulloa alkoholeja, koska tällaista emme ole oppineet mitään Italiasta tai Ranskasta. Nyt meillä on oma 250 ml irtopullo nesteiden viskien ostoon. Täältä löytyi kahta erilaista uutta saksalaista viskiä – nyt meillä on kahta uutta erilaista saksalaista viskiä. Tässä kohtaa kesää olemme maistelleet kolmea eri saksalaista ja saldo reissun lopuksi tulee olemaan ainakin neljä :). Samalta kadulta löytyi vielä teekauppa, mistä sieltäkin sai roskattomasti tuotetta! Olemme täysin myytyjä tälle kaupungille. Voisimme muuttaa tämän lyhyen shoppailun jälkeen Reutlingeniin!

Stuttgartiin tutustuminen aloitettiin menemällä Fernsehturm Stuttgart. Täältä oli hyvä ihailla Stuttgardia yli 140 metrin korkeudessa. Se ei ole kovin kaunis kaupunki. Ilmeisesti 45% tästä kaupungista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Tornilla vietimme päivän kolmannen kahvitauon. Nautimme kahvista ja ihmettelimme minne majoittuisimme tänä yönä. Tornin jälkeen oli luvassa kävely Birkenkopf “Monte Scherbelino” (Trümmerberg) vuorelle. Kyseinen vuori/mäki on 40 metriä korkeampi tänä päivänä kuin 1900 luvun alussa, koska paskaksi pommitetut rakennusten jäänteet siirrettiin vuoren päälle. Sinne tehtiin pieni muistoalue. Ehdimme ottaa selfien mäen päällä ennen kuin ryhmä naisia (ja yksi mies) pyysi meitä ottamaan kuvan heistä. Otin ryhmäkuvan, joka oli niin kaunis, että se repii kyyneleita katsojan silmäpielistä kauneudellaan. Luultavasti kuva oli tuon tasoinen, sillä kun kuvan tarkistamisen jälkeen minä sain oluen ja Krista viiniä. Ryhmä oli juhlimassa syntymäpäiviä ja he olivat kuskanneet tänne saakka kuohuvaa, olutta sekä viiniä. Juttelimme heidän kanssa hyvän hetken ja kyselimme mitä täällä kannattaa nähdä. He suosittelivat Stuttgartin ulkopuolisia asioita. Olimme nähneet jo kaiken nähtävän.

Vuoren jälkeen joukkue oli väsynyt päivän seikkailusta ja siirtyi leirintäalueelle. Auto seinään kiinni ja peräluukku auki. Viskiä nassuun ja päät tyynyyn. Yksinkertaista on seikkalijan viikonloppu.

2019-07-12

Ajoaika: 3 tuntia 9 minuuttia
Sähkökilometrit: 106 km ( 61%)
Keskikulutus: 3.3 l / 7.2 kWh per 100 km
Kokonaiskilometrit: 6320 km

Maanantai
Uusi uljas heräämisaikamme on tästä aamusta alkaen 05:30, jotta kotiarkeen palattaessa aamuun mahtuisi paremmin jooga. Joogatessa tuli hyvin selväksi, että pari viime päivää on kävelty . Jösses, että on jalat jumissa. Toisaalta paras tähän mennessä suoritus Utthitahasta Pãdãngusthãsana  asennossa. Päivä meni leppoisasti, samoin ilta.  Työpäivän aikana tiedostin, että ibuprofeiinit ovat loppumassa juuri kun kylki tuntuu paranevan! Lähdin heti töiden jälkeen satula rytmikkäästi nitisten hakemaan lisää ibuprofeiinia. Tämän viikon jälkeen pitää pitää tauko, oli kylki parantunut tai ei. Illalla tuli korjattua Nixu-paita. Tigu-rotta oli vanhuuden höperönä tehnyt paitaan vielä viimeisen muiston. Olen viimeisen kolme viikkoa kerännyt tähän tarvikkeita. Paikka löytyi Rebenburgista, silityslaudan ja -raudan pyysin lainaan isänniltä. Voipaperin sain Stefanielta. Aikaa löytyi vihdoin tänä iltana. Paikkaus onnistui täydellisesti. Nyt minulla on tuunattu paita 🙂

Tiistai
05.30 herääminen oli ihan paras idea ikinä! Joogassa tapahtui jotain odottamatonta! Lift-off! Pari kolme sekunttia päällä seisontaa joogatyyliin. Etenemista tuntuu näkyvän nyt joka sektorilla. Työpäivän jälkeen lähdimme viikonloppuna Kristan bongaamalle tislaamolle Senft:lle. Emme päässeet tislaamokierrokselle, sillä niitä on vasta elokuussa kun olemme poistuneet maasta. Sen sijaan saimme maistella heidän eri tuotteita, jokaista viskiä, sekä rommia. Rommi oli melkoinen hajujärkytys viskien jälkeen. Viskit olivat nuoria, mutta hyviä. Mukaan tarttui pari pulloa tislaamon tuotteita. Kävimme syömässä läheisessä italialaisessa ravintollassa Dolce Vitassa. Siellä syötiin parasta jälkkäriä pitkään aikaan: panna cottaa. Kämpillä oli pakko testata pitääkö uusi matkaviskilasini nesteitä. Erityisesti, pystyykö se pitämään sisällään luotettavasti Bowmoren 12 vuotiasta. Iloiseksi yllätyksekseni kyllä! lasi toimii suunnitellulla tavalla!

Keskiviikko
Joogassa onnistuin nousemaan taas päällä seisontaan, mutta tällä kertaa petti voimat ja kaaduin seinään jalat edellä. Siinä kohtaa ei onneksi ollut tauluja, joten tuholta vältyttiin. Kaatuminen oli myös melko eleetön noin ylipäätään, sillä seinä on kohtalaisen lähellä. Tästä se lähtee!Keskiviikko on toripäivä. Kiitos uuden aikaistetun aamuaikataulun olimme paikan päällä ennen näkemättömän aikaisin klo 07:30. Torilla oli jokainen myyjä valmiina, mutta asiakkaita oli vielä vähän, joten torikierros oli nopein tähän mennessä. Näin aikaisin kun on torilla pyörimässä ei ilmeisesti saa ylimääräisiä hyvyyksiä kaupan päälliseksi. Hmm… Vai onko meidän ulkomaalaistaika jo kulunut loppuun… Ensi keskiviikkona selviää oliko tämä poikkeama.Työn puolesta aamupäivä oli silkkaa onnistumista koodin kanssa, iltapäivällä ei homma tuntunut luistavan lainkaan. Ongelmaa toisensa jälkeen. Illan Magatreenit meni pitkäksi, kun jäimme treenien jälkeen juttelemaan eri henkilöiden kanssa. Pääsin nukkumaan lähempänä keskiyötä, mikä on erittäin OK, huomioiden uuden heräämisajan.

Torstai
Lyhyestä yöstä huolimatta joogassa tapahtui edistystä taas. Saan nostettua jalkani käsien väliin ilman tarvetta korjaavalle akseleelle. Edistys tuntuu olevan hurjan nopeaa toistaiseksi. Merkataan tämä päivä kalenteriin kriittisenä päivänä. Suomalainen kahvi loppui. Olen paikallisten kahvien armoilla. Tilanne on merkittävästi parempi täällä kuin Italiassa tai Ranskassa. Ei tarvitse etsiä Ikeaa, ruokakauppa riittää. Kahvimerkit on tuntemattomia, joten valitsin sen mikä osui ekana käteen. Vaikuttaa juotavalta.

Perjantai
Laitoimme heti aamulla viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Koko Etelä-Saksaa peittää sadepilvet viikonlopun ajan. Sateessa vaeltelu ei kuulosta kivalta! Uusi maalimme on Stuttgart! Mutta sitä ennen rento ilta Bad Saulgaussa. Kävimme shoppailemassa Kristalle töihin apuvälineitä, jonka jälkeen siirryimme rentoutumaan juomien ääreen. Samalla kävelimme hieman pitkin Bad Saulgaun pientä keskustaa ja löysimme uusia mielenkiintoisia paikkoja, kuten Jazzikellarin. Illemmalla meidän oli pakko käydä syömässä, joten menimme aikaisemmin ohittamamme kiinalaiseen. Sieltä tuli ohimentäessä niin mahtavia tuoksuja. Olen todellisuudessa hyvin sujuva saksan kielen kuuntelija. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii vaikkapa tämän ravintola. Kysyn tarjoilijalta: Toilet? Kuuntelen Saksan kielistä höpinää hyvät pätkät. Katson minne tarjoilijan käsi osoittaa. Kun mölinä lakkaa sanon Tanke! ja lähden käden osoittamaan suuntaan etsimään vessakylttejä. Tähän mennessä toiminut joka kerta virheettä. A-luokan kuuntelua. Tarjoilijamme oli koskettelevaa tyyppiä. Tervetuloa! Kosketus olkapäihin. Oliko kaikki hyvin? Kosketus olkapäihin? Nautitteko ruuasta? Kosketus olkapäihin. (en puhu saksaa, mutta arvelin hänen kysyvän näitä asioita) Olisimme tarvinneet avuksemme apinaa

Poistuessamme keskustasta näimme haikaroita todella paljon. Niitä oli useamman katon päällä ja joka katolla useampi. Näin jälkikäteen laskeskellen niitä oli varmaan likemmäs parikymmentä. Kirkon päällä yksistään oli ainakin 7.

2019-07-07

Ajoaika: 1 h 15 min
Sähkökilometrit: 43 km (70 % kokonaismatkasta)
Keskikulutus 2.9l / 8.9 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6145 km

Yöllä alkoi sataa. Samalla paljastui, että uusi kärpäsverkko on todella helppo ja nopea poistaa myös auton sisältä käsin. Todella yllättävä, mukava bonus! Sade jatkui aamulla, joten hengailimme auton sisällä. Sade kuitenkin taukosi sen verta, että ehdimme tekemään lämpimän kunnon aamiaisen, ennen kuin sade tuli taas. Olimme heittämässä vaeltamisidean romukomppaan, museokohdekin oli valittu, kun sade loppui ja aurinko alkoi paistamaan meidän poistuessa leirintäalueelta. Tässä kohtaa päätimme palata takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja lähteä vaeltamaan.

Päivä oli kuin Katy Perryn kappale Hot’n’cold. Satoi ja oli kylmää, paistoi ja oli kuumaa, satoi, paistoi, satoi, paistoi. Meidän vaelluksen verran paistoi. Alamme olemaan merkittävästi parempia tulkkaamaan reittimerkintöjä ja Googlea. Tänään kävelimme 2,5 tunnin reitin vartin nopeammin, vaikka yksi tekemistämme oikopoluista osoittautui kiertopoluksi. Vaelluksen aikana kohtasimme pari vanhempaa naisihmistä, jotka eräässä risteyksessä kyselivät tuliko meitä vastaan pari miestä. Heidän miehet oli lähteneet jossain vaiheessa etenemään omaa tahtiaan ja nyt olivat hukkateillä. Kerroimme, että emme ole nähneet miehiä, eikä meidän tulosuunnassa ei ole oluttarhoja, joten he tuskin ovat sillä suunnalla :).

Vaelluksen jälkeen tutustuimme Meesburgin kaupunkiin. Naiset koitti saada joukkuetta museokierrokselle pinkkiin “uuteen linnaan”, mutta miehet torppasivat tämän kertoen, että kyseinen rakennus ei ole linna. Se on pinkki kuutio vanhassa kaupungissa. Linnassa on torneja, linna on harmaa. Emme tiedä mikä hemmetti tuo pinkki hirvitys on, mutta selvää on, että se ei ole linna. Täältä löytyy oikeakin linna! Lähdimme etsimään tuota oikeaa linnaa, eli “vanhaa linnaa”. Löysimme linnan juuri ennen kuin sade alkoi taas ja olimme koko sateen ajan linnassa ihmettelemässä sen sisältöä. Tämä linna on ilmeisesti vanhin asuttu linna Saksassa. Jokin versio tästä on ollut pystyssä 600-luvulta saakka. Linnasta löytyi jopa harpisti! Tällaista ei olisi uudessa “linnassa” voinut kokea! Ehdimme nauttimaan miehen esityksestä parin kappaleen ajan. Krista tunnisti viritysavaimen olevan Glissandon viritysavain ja kun näimme harpun toisen puolen tunnistimme senkin olevan Glissandon harppu.

Linnareissun jälkeen palasimme kotiin. Auto saatiin tyhjennettyä ja kohtuu mittaisten torkkujen jälkeen kamatkin saatiin paikalleen. Vaeltaminen tuntuu joukkueen kaikkien jäsenten pohkeissa ja energiatasoissa. Huominen joogaaminen voi olla hieman tavallista jäykempää.

Tässä kohtaa siirrymme myös blogauksessa kesämoodiin. Elämä on stabiloitunut ja saksalaistunut, joten blogi päivittyy vain perjantaisin ja viikonloppuisin.

2019-07-06

Ajoaika: 1 tuntia, 13 minuuttia
Sähkökilometrit: 37 km  (77%)
Keskikulutus: 1.7 l / 11,4  kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6084 km 

Rivakka herääminen Bad Saulgaussa, joogausta, rauhallinen aamiainen ja matkaan! Tänään on vaelluspäivä! WOO WOO! Ensimmäinen pysähdys piti olla roskattomassa kaupassa, mutta ajaessamme läpi jonkun pikku kylääkin pienemmän kylän Krista bongasi tosi siistin kaupan, joten pysähdyimme. Kauppa paljastuikin kahvilaksi. Ainut tapa selvitä tästä virheestä oli ostaa kahvi ja juusto&tomaattipretseli – koska sellaisiakin on, sekä teetä ja croisantti siemenillä.

Virkistävän toisen aamiaisen jälkeen olimme viikonloppureissujen pyhiinvaelluspaikalla – roskattomassa kaupassa. Tällä kertaa meidän piti muunmuassa täyttää mukanamme tuoma käsinpesutiskiainepullo. Pumppu vaati kaksi kättä, joten ainut vaihtoehto oli pitää pulloa reisien välissä, sillä apua ei pyydetä – eikä sitä anneta. Mitä sen sijaan pyydetään ja annetaan on valokuva typerästä tilanteesta 😉

Vaeltajat olivat käyneet runsaasti keskustelua siitä tarvitaanko täällä vaelluskarttoja. Näkemykset olivat jakautuneet aikalailla 50 – 50 tiimin jäsenten kesken. Olimme kuitenkin saavuttaneet kompromissin ja tehneet niin kuin toinen halusi – meillä ei ollut (tarpeettomia) karttoja. Tästä seurasi vaellus, jossa lähes heti kättelyssä, lähdettiin väärälle polulle. Väistelimme sähkömaastopyöräilijöitä, sillä olimme pyöräreitillä. Onneksi joukkueen viisaampi tajusi virheen ja korjasi reitin takaisin oikealle osuudelle. Tulkitsimme monessa eri kohtaa reittimerkintöjä, google mapsia, puita, käpyjä ja muita maamerkkejä koittaen päätellä missä kohtaa reittiä olimme. Hetkeäkään emme epäilleet ettemmekö olisi reitillä – okei, rehellisyyden nimissä parikin kertaa epäilimme olevamme jossain muualla kuin missä meidän piti olla. Noin puolentoista tunnin kohdalla alkoi aueta, että emme ole reitillä, mutta olemme sielläpäin missä me haluamme olla. Olemme vahingossa tehneet pienen oikaisun. Kahden tunnin kohdalla olimme takaisin reitillä, ihan niin kuin pitikin.

Vaellus kesti kolmisen tuntia. Reittiopastuksen mukaan meidän vaellus, ilman oikaisua, olisi pitänyt kestää kaksi ja puoli tuntia. Se tehtiin Five fingerseillä, eikä vaelluskengillä, sillä selvästi Googlen mukaan kävelemme pääasiassa tiellä. Eikä Google väärässä ollut, teillä mentiin, mutta pikku teillä, sellaisilla mitkä on täynnä pieniä ja isompia kiviä. Five fingersit toimii, jalkapohjat ja luonne vahvistuu – huomenna ehkä vaelluskenkien kanssa. Kolmen tunnin jälkeen olo oli hyvin raikas, eikä reissu selvästi ollut rasittanut ketään. Kun pääsimme auton viereen penkille istumaan alkoi pohkeet värisemään. Tästä pääteltiin, että reissu oli aikalailla sopivan mittainen. Perjantaina tehdyt vaelluseväsleivät olivat aivan taivaallisia – luksusta, pieni pala taivasta.

Illalla oli edessä ensimmäinen yöpyminen leirintäalueella. Ykkösvaihtoehto oli täynnä, mutta onneksi Krista oli katsonut pari vaihtoehtoa valmiiksi. Emme koskaan menneet toiselle, sillä se oli kauempana kuin siinä hetkessä löytämämme kolmas leirintäalue. Leirintäalueella pääsimme tutustumaan auton kytkemiseen sähköihin, sekä uuteen mittatilauksena tehtyyn hyttysverkkoon. Opimme uusia asioita. Leirintäalueella pistokkeet on karavaanipistokkeita. Tämä pikku ihmeet eivät ole minkään maan standardin mukaisia, vaan ne ovat ihan omia täysin erilaisia liittimiä. Onneksi ainakin täältä sai panttia vastaan adapterin. Auton takaluukun hyttysverkko on täydellinen. Kristakin ylisti sitä. Tätä hetkeä ennen hän ei ollut nähnyt sitä. Se mahdollistaa muunmuassa takaluukussa hengaamisen, silleen kun Juha haluaa.

Leirintäalueella piti myös vastata entisen työkaverin Whatsapin kautta lähettämään videoon. Ilmeisesti pullot pitää avata takakiertopotkulla. Potku ei ole se yleinen potku Krav Magassa, mutta kyllä sekin onnistuu 😄
Ilta kului Bodenseen rannoilla tepsutellen ja alppeja ihastellen.

2019-07-05

Ajoaika: 51 minuuttia
Sähkökilometrit: 18 km (35 % matkasta)
Keskikulutus 6.1l / 1.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6024 km

Uuurrrgghhh. Nousu vasta klo 7. Ylös, ulos ja autolle. Matkalla autolle bongasimme leipomon. Krista kävi sieltä äkkiseltään hakemassa itselleen pretselin. Hän on otti sellaisen kivan vaaleamman pretselin. Yllätyyyyyyyys! Vaaleat pretselit on pullaa pretselimuodossa. Päällä ei olekaan suolaa vaan sokeria! Se on makea, makea pikku leivos! Autolla siirryimme lähimpään kauppaan, josta ostimme kahvin ja kuuman veden mukaan. Myyjä oli vielä pirteämpi kuin minä, hän oli täynnä energiaa ja hymyä. Hän ryhtyi oikein juttelemaan Kristan kanssa.

Myyjä: Oletko nähnyt sänkyä koko yönä?
Krista: Joo näin sängyn, mutta aivan liian vähän aikaa.
Myyjä: Minä näin runsaasti sänkyä viime yönä. Selvästi enemmän kuin sinä! 😄

Myyjä oli ihanan piristävä. Sokerisen pretselin ja teen jälkeen toinen puoli autosta oli 100% valmis aamuzombie. Kahvi, banaani ja erinäiset makkarat antoivat merkittävästi paremman startin, sillä toinen puoli autosta oli lähes samalla energiatasolla kuin edeltänyt myyjä – lähes. 🙂

Päivä meni arkisen nopeasti ja pitkäksi, koska perkule on kivaa tekemistä ja työpäivä niin lyhyt. Otimme kuitenkin tiukan tauon ja aloimme valmistautumaan seuraavaan juttuun. Viikonloppuna on edessä ensimmäinen vaellus. Näitä on odotettu jo pitkän aikaa. Auton kamat käytävälle, odottamaan autoon viemistä. Kämppä näyttää taas siltä että viikonloppu on tulossa. Samalla varasimme hieman kauempana tulevaisuudessa olevia juttuja. Tämän kesän repäisy tulee olemaan SCOOTERIN keikka Ulmissa. Rave the TOWEEEEEEEEEEEER! Puolet joukkueesta on jo suu vaahdossa valmiina sekoilemaan, toinen puoli on hyvin, hyvin epäilevä koko keikasta – siksi se tehdään.

2019-07-04

Ajoaika: 52 minuuttia
Sähkökilometrit: 42 km (81 % matkasta)
Keskikulutus: 1.3l / 11.8 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 5970 km

Olin jo pari viikkoa sitten saanut Stefanielta kutsun Laupheimin kesäbileisiin, jotka alkoivat tänään torstaina ja jatkuvat aina maanantaihin saakka. Torstai oli viikonlopun ainut päivä, joka sopi kaikille osapuolille, joten torstai-illan ohjelma oli selvä!
Arkisen aamun ja päivän jälkeen lähdimme vauhdikkaasti pikkasen vajaa kolme talolta. Stefanie oli ystävällisesti järjestänyt meille paikan missä yöpyä, jotta ei tarvitse yöllä ajaa takaisin Bad Saulgauhun. Illan ohjelma oli suunnitelmaltaan nerokkaan yksinkertainen. Ensin olutta Stefanien talolla, joka on tapahtuma-alueen sisäpuolella ja sitten olutta oluttarhassa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! 😀

Meitä kertyi 6, pääosin Krav Maga treenaajaa, paikalle Stefanien talolle. Varsinainen toteutus seurasi hyvin vahvasti suunnitelmaa.  Paransimme suunnitelmaa vain lisäämällä siihen ruokailun. Stefanien talolta poistuttaessa edessä oli ruokailu varsinaisella tapahtuma-alueella. Nyt saksalaiset yllätti iloisesti roskattomuutta tavoittelevat seikkailijat. Täällä ruoka tulee lautasella, josta maksetaan pantti. Saat pantin takaisin kun palautat lautasen. Ruoka oli luonnollisesti paikallista erikoisuutta, vähän niin kuin mac and cheese, mutta ei mitään sinnepäinkään. Kamaa saa kasvis- ja lihaversiona. Kukaan ei kertonut, että lihaversiossa on myös hapankaalia. Hapankaali aiheutti ison janon, mikä piti tyydyttää jollain tapaa. Puolet joukkueesta palautti lautasensa heti ja toinen puoli piti kiinni omastaan koko illan nauttien siitä muitakin ruokalajeja, kuten crepen ja yöpitsan.

Kun saimme koko lössin ravittua siirryimme oluttelttaan. Olimme hieman myöhässä, joten paikkojen löytäminen tälle sakille vaati vähän yrittämistä. Onneksi lopulta saimme kokonaisen pöydän haltuun. Vaikka olimme myöhässä startista, emme olleet liian myöhään paikalla. Happy hourin loppumiseen oli vielä runsas puoli tuntia aikaa. Happy hourin aikana Maß Bier maksaa vain 6,5 8,5 sijaan. Hapankaalia maistelleet henkilöt tilasivat Maß bierin. Yhteiskuvasta voi laskea moniko meni syömään hapankaalia.  Maß Bier auttoi myös alueelta löytyneen torvisoittokunnan energisesti soittaman musiikin hallitsemiseen. Keskustelu pöydässä oli rajoittunut vierustovereihin ja sekin vaati vähän huutamista.

Illan aikana kiersimme paikan läpi. Täältä löytyy tivolia, kojuja, kaikkea mitä löytyy meidän kesäjuhlista. Sitten täältä löytyi oluttelttoja, joista löytyy pöydiltä tanssimassa sakkia modernin pop musiikin tahtiin. Löytyipähän sieltä teltta missä soitettiin perinteistä torvimusiikkia ja se on kovassa suosiossa sekin, esimerkiksi niiden henkilöiden piirissä, joita ei huvita yhtään mikään eikä haittaa voimakasääninen taustamusiikki.

Ilta päättyi meidän osalta jossain keskiyön jälkeen illan viimeisiin drinkkeihin lähellä Stefanien taloa. Nämä myy pääasiassa olutta ja sitten löytyy pari pistettä mistä saa halpoja nopeasti kasaan lätkäistyjä drinkkejä. Drinkit maksoi 6,5 euroa, mutta sait 2 euroa takaisin kun toit lasin takaisin. Siinä missä toinen kantoi mukanaan lautasta, jonka hän palautti juuri ennen lähtöä, toisella oli jäänyt käteen kiinni litran oluttuoppi. Se ei irronnut millään ja uhkasi tulla mukana yöpymispaikkaan. Valitettavasti alueen reunoilla oli järkkäreitä ja he auttoivat avuliaasti kaikkia, joilla oli sama ongelma tuopin kanssa. Vastineeksi tästä avusta he pitivät tuopin itsellään. Niinpä se potentiaalinen matkamuisto jäi keskellä yötä ventovieraiden saksalaisten haltuun 🙂