2023-08-03

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: ????

Viimeinen kesätalopäivä, pakkauspäivä. Todella lunki nousu ylös, aamiaisen jälkeen pientä leikkimistä ja sen jälkeen Kristalle ja Veikolle viimeinen toripäivä – pillimehua ja leikkejä! Samalla kierrokseen kuuluu visiitti kirjastoon palauttamaan kesän lainoja. Kirjaston tädit antoivat Veikolle yhden kirjan omaksi ja kirjaston viereiselle kirjanvaihtohyllylle joku oli tuonut lasten kirjoja. Näitä kirjoja luettiin runsaasti iltapäivän aikana.

Iltapäivän nukkumisyrityksen jälkeen alkoi pakkausoperaatio. Sain ison haasteen pakkaukselle. Harpun kuljetustyyli aiheutti sille enemmän vahinkoa kuin alunperin oletettiin, joten sen “pilariasento”aika pitää saada pidettyä minimissä. Meitä on kolme, tavaraa on enemmän kuin kahdestaan matkatessa ja mukana on nyt menomatkan pakkauksen lisäksi viskiä, uusia nuotteja sekä pari uutta hiekkalelua. Tavoite on laivassa yöllä kello kolmen aikaan siirtää vain keittiölaatikko sekä Veikon tuoli etupenkeille, jolloin voin laskea harpun makuulle. “Haastavahomma” kahdessa mielessä. 1) Kaikki tavarat pitää saada jonnekin muualle kuin takaluukkuun harpun ympärille. 2) Laivan autokannella ei ihan kauheasti ole tilaa kikkailla tavaroiden kanssa.

Pakkasimme 4-5 tuntia ja näyttää siltä, että kohta 1) melkein onnistuu. Takaluukkuun jää ehkä yksi kassi ja jakkara, pikkasen enemmän kuin toivoin, mutta vähemmän kuin pelkäsin. Tosi fiksusti pakkaamalla niiden siirtämistä voisi välttää…. Viskini sain jemmattua kivasti eri koloihin, lelut ja nuotit taisi mennä katolle.

Huomenaamulla tiukka herääminen, pyörien pakkaaminen ja paluumatka alkaa!

2023-08-02

Ajoaika: ??
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: ????

Sataa, sataaa, ropisee. Yritykset löytää sisäpaikkoja, joita tutkia on tuottanut 0 tulosta. Wildlandissa meillä on ollut hauskaa, siellä on sisätilat ja vielä paljon nähtävää. Niinpä tämän päivän iltapäivän ohjelmaksi oli valittu uusi kierros perheen kesken Wildlandissa.

Aamupäivä meni kesätalolla pyörien. Keli salli lyhyen 20 minuutin poikkeaman leikkipuistossa, joten sielläkin käytiin. Pyykin kuivaus alkoi muodostua ongelmaksi, kunnes muistin että tässä talossa on myös kuivauslinko! Mikään vaatetus ei tahdo nyt kuivu tässä kelissä ja tässä talossa. Kuivauslinko tuo tarvittavan kuivaustehon.

Päiväunien jälkeinen matka Wildlansiin oli merkittävästi hitaampi kuin aikaisempi kerta. Tällä kertaa olimme pikkuteillä ja vieläpä rekan takana jumissa, kelin ollessa heikko sateen vuoksi ohituksetkin jäi tekemättä.

Wildlansissa menimme tropiikkialueelle, sillä siellä oli katokset. Tällä kertaa käytiin kaikki ne paikat läpi, jotka viimeksi jäivät käymättä: jokilaiva ja kiipeilypolku. Ehdin jäähdyttämään itseäni parillakin jätskillä ennen kuin poistuimme alueelta. Tuolla alueella kuluu niin paljon aikaa, että kun pääsimme sieltä ulos oli sulkuaika, ennen poistumista kävimme taas Nordic alueella näyttämässä Kristalle pingviinit.

Sitten olikin aika ajaa kesätalolle ja painua aikaisin nukkumaan.

2023-08-01

Ajoaika: 1h 21 min
Sähkökilometrit: 43
Keskikulutus: 4.4 l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2724 km

Ylös vasta seitsemän pintaan, Krista ja Veikko puoli tuntia ennen minua – univajetta pukkaa kovasti. He kävivät lenkillä, minä naputtelin blogin, joka oli eilen nukkumisen vuoksi jäänyt väliin.

Keli on kovin sateinen, sateisin reissukesämme tähän mennessä. Nytkin, illalla, sataa ja paistaa aurinko yhtä aikaa.

Päivän varsinainen ohjelma oli Leer ja kaupat. Roskaton-, tee-, viski- ja viinikauppa + mitä sattuu löytymään. Käteen jäi syötävää ja juotavaa omiin purkkeihin tai kaupan lasipulloihin pakattuna.

Meidän piti mennä pienoismaailmaa katsomaan, mutta kävi pieni aikataulu ja suunnistusvirhe, jonka seurauksena se jäi väliin. Sen sijaan vietimme riehakkaan hetken leikkipuistossa.

2023-08-01

Ajoaika: 3 h 10 min
Sähkökilometrit: 91 km
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Sähkökulutus: 1.2 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2639 km

Vanhemmat olivat tehokkaasti aamulla hereillä, Krista jo ennen kuutta ja minä tasan kuudelta. Veikko havaitsi häiriön Voimassa ja hän myös heräsi aikaisin, 6:30.

Maanantaille ei oltu suunniteltu mitään kun suunnittelimme isoa kuvaa lomasta. Katselin aamulla sääennustetta, lopulta Pohjoiseuroopan sääkarttaa ja totesin, että tänään sataa ja paljon kaikkialla minne voisimme ajaa. Niinpä tutkin puolen tunnin verran löytyykö jostain jotain järkevää sisäpaikkaa ja lopputulos oli “Ei”. Maanantaisin moni paikka on myös kiinni.

Päivän ohjelmaksi muodostui keskiviikon ohjelma: “Talon palauttaminen osittain alkuperäiseen kuntoon”. Iltapäivällä kävimme pienellä kahvituokiolla ja kauppakierroksella. Nyt viskit on kypsiä ja poimintakausi on seuraavat kaksi päivää. Tiistain ohjelmassa on visiitti Leeriin ja siellä on mm viskikauppa. Idea on tietää mitä tässä kaupungissa on tarjolla ja ostaa jotain sopivaa / halvempaa Leeristä.

Shoppailureissuun kuului myös viisiitti maidontankkauspisteelle. Krista oli löytänyt paikan, missä sai tankata itse itselleen maitoa. Veikon onni oli, että tämä paikka löydettiin vasta nyt. Muuten koko kesän ajan hän olisi saanut istua pyörässä extra tunnin per viikko, kun Krista olisi käynyt täyttelemässä maitoa omiin pulloihin.

Siistimistä, kaakaota, palapelejä, leikkejä ja pienimuotoista kauppojen kiertelyä – siitä on sadepäivä koostettu.

Illalla, minun nukuttua extra iltapäivätorkut, jaksoimme katsoa vielä yhden leffankin.

2023-07-30

Ajoaika: 3 h 10 min
Sähkökilometrit: 91 km
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Sähkökulutus: 1.2 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2639 km

Loman kunniaksi näytämme vetävän aamut pitkäksi. Tänään taas nousu lykkääntyi helposti yli seitsemään. Ennen aamiaista ehdimme hetken olemaan Veikon teltassa. Viimeiset pari viikkoa ainakin herra on mennyt peiton lakanan sisään ja ilmoittanut että se on hänen koti. Sinne kutsutaan välillä isä, välillä äiti ja sinne viedään kaikki lelut, kirjat ja pehmolelut. Tänään vihdoin tuli otettua kuva tästä kun peiton sisällä oli vain pari kirjaa ja lukuhetki käynnissä.

Otimme ekan kerran, ehkä ikinä, mutta ainakin tällä reissulla yhteisellä aamulenkillä. Kaikki kolme olivat lenkillä samaan aikaan yhtenä ryhmänä, okei, myönnetään, ryhmän pienin oli kärryssä, jotta pysyi vauhdissa mukana, mutta koko ryhmä oli liikkeellä.

Aamulenkin jälkeen lähdimme miesten kesken leikkipuistoon nauttimaan päivän sadettomast hetkestä. Puistoseikkailut märässä hiekassa, veden kanssa lutraten vei vain kahdet housut ja yhdet sukat. Piraattipuistossa uskallettiin vihdoin laskea yksin puiston jyrkin liukumäki, tätä ennen se on aina laskettu isän kanssa, tänään riitti että isä oli alhaalla varmistamassa.

Iltapäivällä, päiväunien jälkeen, oli aika lähteä Hollantiin Wildlandsin kakkoskierrokselle. Krista ei ollut nähnyt paikkaa lainkaan ja pieni herra on jo useamman päivän kovasti toivonut hiekkalaatikkoa. Märkä hiekka, mitä on nyt tarjolla, ei ilmeisesti tyydytä herran hiekkatarpeita. Niinpä perheen nokka pistettiin osoittamaan kohti Wildlansia, jossa isä tiesi olevan .

Wildlansilla lähdettiin suoraan kohti sisähiekkalaatikko rakennusta. Matkalla ihasteltiin kilejä, preeriakoiria, virtahepoja ja wallabeita. Sitten alkoi riemu: hienoa, kuivaa hiekkaa johon sai heittäytyä naamalleen. Voi sitä riemua kun saa heittää hiekkaa naamalleen, maata hiekassa, kaivaa hiekassa, nauttia kuivasta hienosta hiekasta kaikilla aisteilla.

Välissä paikallisesta ravintolasta mässyä ja taas lisää hiekkaa. Minä katsoin karttaa ja mainitsin, että tuolla trooppisella alueella oli yks jätskimesta, mistä sai sellaista jätskiä että voisin kävellä pelkästään sitä hakemaan. Se on tosin todella kaukana, johtuen paikan rakenteesta. Sain yllättäen vihreää valoa jätskin hakuoperaatioon, joten lähdin matkaan. Kävelin 45 minuuttia kaikenkaikkiaan, ainut tauko oli jätskin jonottaminen, ehkä noin 5 minuuttia. Sillä välin Krista ja Veikko ihasteli kilpikonnia, joita ilmeisesti löytyi hiekkalaatikko rakennuksen tokasta kerroksesta. Sitten oltiin taas hiekkalaatikolla kierimässä ja pyörimässä hiekassa. Lopulta kun oli aika lähteä, Veikko oli vieläkin pyörimässä hiekassa ja silminnähden nauttimassa olostaan täysillä.

Paluumatkalla (ja menomatkalla) tuli nautittua Saksan moottoriteistä. Kolme harmaata raitaa, eikä ylimääräistä kuormaa autossa => 160 km/h – 190 km/h menomatka ja paluumatkalla auton huippunopeus 225 km/h ja rentona ajonopeutena 180 km/h – 200 km/h. Auto käyttäytyi todella hienosti, niin hienosti, että Krista luki kirjaa ja Veikko häsäsi omia asioitaan takana välittämättä nopeudesta.

2023-07-29

Ajoaika: 2h 4 min
Sähkökilometrit: 52 km (44%)
Keskikulutus: 4.5 l / 100km
Sähkökulutus: 4.3 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2362 km

Nyt alkoi kesäreissumme viimeinen vaihe. Lomaosuus ja kotiinpaluu.

Aloitimme lauantain, 17. hääpäivämme, vaihdikkaasti nukkumalla pitkään. Aamulla miehet ajoi autolla pitkin isoa pihaa. Veikko alkaa saamaan hieman kiinni ohjaamisesta. Isoin haaste on “kahteen asiaan keskittyminen”. Kun havaitaan jotain kiinnostavaa ohjaaminen lakkaa ja auto menee minne sattuu – onneksi isä korjaa.

Aamuriehuntojen jälkeen pyöräilimme brunsille. Nautimme niin rauhallisen ja hitaan perhebrunssin kuin vain voimme. Sitten poljimme talolle takaisin nukkumaan.

Miehet veti tirsat ja naiset soitteli harppua.

Iltapäivällä oli luvassa lomamme ensimmäinen kohde Clemenswerthin linna. Linnalla tuli nautittua opastetusta kierroksesta.

En osaa sanoa kummat ovat huonompia netin hyödyntäjiä, saksalaiset vai italiaiaiset. Olemme viimeisen viikon aikana koittaneet varata Barsselin Queen of Texas ravintolaan paikkaa – ei onnistu verkosta, kaikki paikat varattuna. Kun kävimme oven takana, selvisikin että paikka ei ole auki – siksi “kaikki on varattuna” – kiinniolo ei mitenkään selvinnyt sivuilta.
Krista oli selvittänyt linnan nettisivuilta, että linnan kahvilasta saa lämmintä ruokaa klo 17 saakka. Katkaisimme kierroksemme 16.30 mennäksemme päivälliselle. Kahvilassa selvisi, että he ovat päättäneet sulkea tänä kesänä keittiön 16.30 – tätä ei vain ole päivitetty webbisivuille.
Ei muuta kuin kaupunkiin hakemaan ruokaa. Webistä tarkistus, mitä on auki – wok mesta! Sinne! NOPE! Wok mesta on kiinni koko heinäkuun, selväsit ilmoitettu lapulla liikkeen ovessa. NGGGHHH. Eteenpäin! Seuraava ravintola – kiinni 2 viikkoa, lappu ovessa. Seuraava ravintola – auki! Kiinalaista tänään siis!

Leikkipuisto-osuus jäi välistä, sillä alkoi sataa kaatamalla kun pääsimme autolle. Niinpä ajoimme kotiin ja pistimme nuorimman nukkumaan. Aikuiset jäävät nauttimaan vielä hetken ekasta lomaillasta pienen skumppapullon kanssa.

2023-07-23

Ajoaika: 1h 39 min
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: 6.1 l / 100km
Sähkökulutus: 0.5 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2228 km

Heräsimme myöhään, vasta seitsemältä. Onnistuin nukkumaan 12 tuntia putkeen. Keli näytti ikävältä, tuuliselta ja hyvin hyvin märältä. Ihastelimme luonnonvoimia ja niiden muutaman aamulla ulkona menevän ihmisen kärsimystä pari tuntia huoneessamme.

Otimme aamulla siis rennosti, söimme aamiaista huoneessa – puuroa ja leipää, kahvia ja vissyä. Autoilla leikittiin ja ikkunasta katseltiin ulos paljon, videopuhelu Suomeenkin ehdittiin ottamaan. Suunnittelimme samalla päivän ohjelman uusiksi mukautuen ikävään keliin.

Vähän jälkeen kymmenen olimme päivän ykköskohteella, saksalaisella sukellusveneellä: U-boot Wilhem Bauerilla. Olin Veikon kanssa valmistautunut tähän museokierrokseen katsomalla pari esittelyvideota tuosta sukellysveneestä. Kierros veneessä oli kiipeilyhaaste Veikolle, sillä jokainen osastojen välinen luukku oli juuri ja juuri hänen maksimi kiipeilykorkeudessa, silti vain aloituksessa ja konehuoneessa tarvittiin apuja.

U-bootin jälkeen oli luvassa hotelliaamiainen! HA! Tässä on yksi reissun aikana oppimamme temppu. Täällä kun ei saa mistään lounasta, vain aamiaista klo 11:sta aikaan, joten olimme säästäneet hotellin aamiaisen lounaaksemme. Voi vitsit mikä aamiainen! Vanhemmille lasit kuohuviiniä ja sopiva määrä ruokaa. Lopulta pieni mies makaili tuolissa tyytyväisenä ja napsi vielä vähän muroja ja rusinoita.

Brussin jälkeen miehet lähtivät päivätorkuille autoon. Musta lakana auton päälle ja takaluukkuun nukkumaan. Puolistoista tuntia myöhemmin autosta nousi kaksi virkistynyttä miestä. Kengät jalkaan, välipalaleipä mukaan ja äitiä etsimään. Kun koko jengi oli kasassa käyntiin kahvilla. Tällä kertaa en simmahtanut kahvipöytään vaan virkistyidyin merkittävästi. Minun ryystäessä kahvia Krista ja Veikko kävi aukion laivalla. Eilisestä oppineena herran päälimmäinen paita otettiin pois ja hihat käärittiin ylös – estääksemme hihojen kastumisen. Valitettavasti herra oli vanhempia taitavampi ja paidan rintamus oli litimärkä lutraamisen jälkeen. Koska kahvin jälkeen oli luvassa Klimahausin toinen puoli ja se alkaa Antarktiksella käytiin ensin autolla vaihtamassa paita. Veikko ja vesileikit vs vanhemmat 2-0.

Klimahausissa tuli vietettyä puolitoista tuntia tutkien jälkimmäistä puolta “matkasta” läpi eri ilmastojen. Veikko oli kuin kotonaan paikassa ja juoksenteli vapaasti ja luottavaisesti paikassa. Pariin otteeseen hän onnistui menemään sen verta runsaasti eteenpäin, että häntä piti oikein hakea. Klimahaus on kokemisen arvoinen, siihen kannattaa varata oikein runsaasti aikaa. Paikka on täynnä kaikenlaisia lepopaikkoja ja matkalta löytyy kahvilaa, jolloin jaksaa rauhassa tutkia koko paikan – tutkittavaa riittää!

Sieltä selvittyämme oli edessä päivällinen. Päivällistä ennen kuitenkin vedellä lutraamista, sillä laivan ohi ei vaan mennä. Tällä kertaa herralta poistettiin kaikki paidat! HA! Valitettavasti, kun paitoja pistettiin takaisin päälle selvisi, että paidan hihat on märät – miten, sitä kumpikaan vanhemmista ei tiedä. Veikko ja vesileikit vs vanhemmat 3-0, puhdas voitto.
Illan suurin riemu oli päivällisravintolan leikkipaikka (!). Tänään ei oltu päästy käymään leikkipaikoissa riittävästi, joten leikkipaikka täytti isoa tarvetta hyvin tehokkaasti.

Paluumatka tehtiin yhden leikkialueen pysähdystaktiikalla. Matkalla, kuten on jo perinteistä, huudeltiin missä on lehmiä, traktorieita, lampaita tai hevosia ja käytiin keskustelujakin. Yksi jäi yli muiden isän mieleen, sillä isä ei meinannut nauramiseltaan saada autoa ajettua. Keskustelu meni näin

Autossa käytyä keskustelua:
Juha: “Veikko! Lehmiä isän puolella”
Veikko: “Lehmiä, möö, möö”
Juha: “joo, möö, möö, mömmöö”
Veikko: “ei mömmöö”
Juha: “Mitä lehmät sanoo?”
Veikko: “Möö, möö”
Juha: “oikein! Lehmät sanoo möö. Mitä Veikko sanoo?”
Veikko: “…”
Pienen hiljaisuuden jälkeen:
Veikko: “Veikko sanoo tulta munille”

Seikkailuviikonloppu oli hyvin onnistunut. Kesätalolla on hyvä taas nukkua 🙂

2023-07-22

Ajoaika: 2h 6 min
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: ???? km

Aamulla kaikki olivat aamiaisella yhtä aikaa, mikä indikoi vapaapäivää, joka indikoi seikkailuviikonloppua! Nyt oli luvassa viikonloppu, jossa yhdistetään kaikkien viikonloppureissujen opit.

Kohteena on Bremenhaven, johon mennään ainakin parin leikkipuiston kautta kiertäen. Siirtymäidea toimi, 30-50 minuuttia ajamista, 30 minuuttia leikkipuistoa, kahvit ja toistetaan.

Viimeisellä leikkipuistolla syötiin takaluukusta käsin lounas, jonka jälkeen oli pienimmän seikkailijan päivätirsahetki. Otin pienin kunniakierroksen moottoritiellä, jotta pieni seikkailija sai kunnolla unen päästä kiinni ennen kuin auto pysähtyi.

Ensimmäinen pysähtyminen Bremenhavenissa oli Bürgerpark, jonne Krista lähti jaloittelemaan Veikon ja allekirjoittaneen pysyen autossa. Toinen nukkui, toinen luki kirjaa. Valitsemani kohta sattui olemaan tilapäisen pomppulinnapuiston vieressä. Pienen miehen herättyä kävimme viettämässä puolituntia puistossa. Menoa hidasti huono keli, lähinnä siksi, ett märkä takapuoli luisui mäissä tosi huonosti.

Päivän varsinainen kohde oli Klimahaus. Museo/paikka, missä pääsee kiertämään maailmaan 7. eri ilmastoa. Sisäisen polun pituus on kaksi kilometriä (!) ja sen läpi menemiseen menee normaalisti yli kaksi tuntia. Olin aivan katki meidän saapuessa kahden jälkeen iltapäivällä paikan eteen. Kahvi ja leipä auttoi miestä hieman. Sillä välin kun Krista ja Veikko kävi tutustumassa paikalliseen ostoskeskukseen, isä sammahti kahvilan pöytään. Vartin tirsat auttoivat hieman väsymykseen. Täysin pöllähtänyt isä saatettiin viskikauppaan herämään. Kaupan valikoima oli iso, mutta täysin pöllähtänyt mies ei mitään osannut ostaa mukaan.

Klimahaus on mielenkiintoinen kokemus, mutta pitkä. Puolessa välissä on mahdollisuus levätä kahvilassa, lähteä pois tai jatkaa matkaa. Me päätimme poistua ja illallisen kautta mennä hotellillemme mikä on Atlantic Hotel Sail City.

Näkymä hotellihuoneesta oli mahtava! Pieni mies oli aivan haltioissaan huoneen näkymästä sekä omasta sängystään, missä oli luukku, josta pääsi sänkyyn. Voi riemua ja riehumista! Isompi mies taas sammahti sängylle ennen kuin pieni mies nukahti. 12 tunnin yöunien jälkeen saatan jaksaa taas paremmin.

Minun väsähdyksestä huolimatta viikonlopun järjestelyt toimivat parhaiten tähän mennessä. Alamme saamaan viikonloppuseikkailuista hyvän otteen: pakkaus toimii, liikkumislogistiikka toimii, tiimi toimii, yöt toimii: kokonaisuus toimii.

2023-07-17

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: l / 100km
Sähkökulutus: kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 1503 km

Blogi on ollut hiljaa pari viikkoa, koska pari viimeistä viikonloppua on ollut “normaalista” poikkeavia.

Mirja saapui luoksemme perjantaina 7.7.. Krista ja Veikko meni häntä vastaan aina Hampuriin saakka. Kyseisen viikonlopun kolmikko vietti Bremenissä tutustuen kaupunkiin. Minä taasen nautin viikonlopusta omassa rauhassa ja naputtelin töitä rapiat 20 tuntia. Silkkaa tekemisen riemua, konttien rakentamista, ongelmien ratkaisemista ilman että kukaan kysyy tai häiritsee. Homma oli niin mielyttävää että lauantaina unohdin syödä yhden aterian.

Viikonloppua seurannut viikko on ollut arjen pyörittämistä ja pieniä arkisia seikkailija. Otimme Mirjan mukaan ja palasimme Thulen puistoon kakkoskierrokselle. Toinen kolme tuntia siellä ja vieläkin on osa eläintarha-alueesta näkemättä sekä osa huvipuistoalueesta. Siitä paikasta irtoaisi riemua vielä yhden kerran ainakin.

Torstaina tuli seuraava poikkeama arkirutiineihin. Minä lähdin poikkeamaan Suomeen. Viikonloppuna oli MökkiLAN nro 72, johon ilmestyin. Nyt maanantaina on edessä paluu takaisin kesätalolle, jossa kesäarki voi taas jatkua normaalisti vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Naiset ja Veikko ovat taasen käyneet seikkailemassa Pohjanmeren suunnalla, mutta tässä kohtaa en tiedä vielä mitä kaikkea siellä on nähty ja tehty.