Saturday, 2025-07-20

Ajoaika: 2 h 9 min
Keskikulutus: 9.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4441 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Yö meni upeasti. Pieni tuuletin tekee kaiken eron, sen avulla saadaan sisätilan lämpötila. Tänään meillä on merinäkymä aamiaisella ja JA eilen ostetut retkeilytuolit sekä pöytä. Nyt oli mahdollista toteuttaa se, mitä en tiennyt haluavani toteuttaa ennen tätä hetkeä: aamiainen ulkoilmassa merinäkymällä.

Rauhallisen ulkoilma-aamiaisen jälkeen oli edessä vaellus. Pääsimme ajoissa liikkeelle, helposti ennen yhdeksää. Ajankohta on merkittävä, sillä parkkialue muuttui maksulliseksi klo 9. Siirsimme auton ilmaiselle aluelle ja lähdimme vaeltamaan. Ajatuksena oli nähdä nuraghi tahi kaksi. Täällä kaikki kasvillisuus oli matalaa, joten aurinkosuojaa ei juurikaan ollut. Onneksi olimme aamulla liikkeellä ja aurinko oli vielä siedettävällä tasolla. Otimme napotauon jokaisella taukopaikalla varjossa. Taukopaikoilla oli varjon, pöydän ja tuolien lisäksi tarjolla myös ehkä reissun upeimmat maisemat. Ihastelimme niitä koko perheen voimin.

Vaellus oli ohi 10:30 aikaan, eikä hetkeäkään liian myöhään. Lämpötila alkoi olemaan hurja ja vesi loppu. Jäimme autolle tappamaan aikaa leikkien ja kirjojen muodossa kunnes kello oli hiipinyt 11:30. Auton varjossa istuimme pöydän äärellä ja nautimme tuulenvireestä. 11:30 oli aikaisin hetki, milloin ajattelimme rantaravintolasta saavan ruokaa. Peräkärrykin tuli mukaan ja pieni mies tiesi, hyväksyi ja kannatti vahvasti suunnitelmaa. Aikuisetkin alkoi hyytymään. Ruokaa ja sitten unta miehille. Pieni mies siirtyi omatoimisesti peräkärryyn ja iso mies omatoimisesti auton varjoon nukkumaan. Torkkujen jälkeen läpystä vahdin vaihto. Päiväunista huolimatta jossain kahden ja kolmen välissä kaikkien virta oli aivan loppu. Neljän aikaan Krista ehdotti, että ehkä tämä kuumuus on liikaa, palataan yöksi kesätalolle? – kuulostaa loistavalta idealta. Krista ja Veikko rannalle virkistymään, minä otin vielä yhden torkun ja menin perässä. Rannalla, vedessä istuessani ja pään taas alkaessa toimia tulin huomanneeksi, että olemme juoneet alta 24 tunnissa yli 20 litraa vettä, liki koko vesivarantomme. Tuosta 24 tunnista olemme nukkuneet 8, joten veden kulutus on jotain aivan uskomatonta – liki yhtä uskomatonta kuin lämpötila. Yö ei ole ongelma, tuuli ja tuuletin tekee siitä mukavan, mutta päivän auringonpaiste on ihan murhaa.

Rantaelämä virkisti tiimiä runsaasti. Veikko on löytänyt vedessä lutraamisen ja halun kerrata uimakoulujuttuja. Pieni mies saatiin rohkaistua myös leikkimään natiivin tytön kanssa ja puolen tunnin verran rannalla juostiin ja kikateltiin hiekan sekä veden lentäessä. Vedestä virkistäytyneenä palasimme autolle päivälliselle. Päivällistä syödessämme meidän autoa alkoi ihastelemaan 5 vuotias italiainen poika Hän ja Veikko saivat pyssyttelyleikistä hetkeksi viihdettä vanhempien pakatessa autoja. Saimme hieman näkymää pienen herran italian taitoihin. Natiivi: “Come ti chiami?” – Veikko:”Veikko”… paljon muuta herra ei vaikuttanut ymmärtävän tai välittävän – paha sanoa, pyssysota oli käynnissä.

Uuden energian avulla lähdimme puoli seitsemän ajamaan takaisin kesätalolle. Talolla ilmalämpöpumput täysille, että lämpötila saadaan alas. Pieni mies kuskattiin nukkumasta nukkumaan ja isommat tyhjensivät auton suurimmilta osin. Lisää vettä, elektrolyyttejä, magnesiumia, mehuja ja pieni Netflix hetki ennen nukkumaanmenoa, silti tuntui ettei virtaa riitä. Huomenna pitää varoa keskipäivää

Friday, 2024-07-19

Ajoaika: 2h 16 min
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4341 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Kristan puhelin näyttö hajosi viikonlopun päätteeksi. Maanantaina illalla hän kävi Veikon kanssa poikkeamassa vessan kokoisessa huoltoliikkeessä selvitämässä josko he pystyvät sen korjaamaan – onnistuu.
Heidän ollessa matkalla minä siivosin auton, kuten joka maanantai-ilta reissun jälkeen pitää. Hiekkaa kaikkailta pois….

Tiistai
Aamupäivällä meni sähköt. Tämä on nyt toinen kerta kun täällä lähtee sähköt. Yhdeltätoista loppui läppäristä virta, joten lounaan jälkeen lähdin kirjastoon tekemään töitä. Onneksi kirjastossa oli virtaa, joten sain jatkettua töitäni siellä. Kirjaston mennessä siestalle siirryin takaisin talolle ja täyden akun kanssa sain hoidettua päivän maaliin onnistuneesti.
Kolmen aikaan, Veikon noutoreissun paluumatkalla soitin kaupan edestä kesätalolle: “Onko sähköjä?” – “Ei” -> ei siis kauppareissua. Kesätalolla meillä oli edessä rankka jätskien syöntioperaatio. Tämä oli yllättävän rankka pienelle miehelle, sillä jätskit ei enää pysyneet muodossa ja ne piti syödä lautaselta lusikalla. Onneksi sähköt palasi jossain vaiheessa iltaa ja taloa saatiin hieman jäähdytettyä ennen nukkumaanmenoa.

Keskiviikko
Minun suureksi yllätykseksi, keskiviikkona paljastui, että täällä on kaasupullot käytössä. Olin jotenkin olettanut, että totta kai täällä on kaasuputket, eikä pulloja kuten meillä. Väärässä olin! Täällä oli tosin tehty juuri se, mitä ainakin toistaiseksi, vannon olevani tekemättä kotona. Tuplakaasupullo järjestelmässä molemmat kaasupullot oli päästetty tyhjäksi. Kahvivedenkeitto oli dramaattisesti kesken. Onneksi Kristalla oli hoksottimet kunnossa ja hän neuvoi käyttämään trangiaa! Trangia hellalle ja elämä jatkui ilman ongelmia. Tämä ei itseasiassa ole ensimmäinen kerta kun käytän trangiaa Airbnb talon keittiössä.
Kaiken huipuksi, illalla kun isäntä oli paikalla osoittautui, että hänellä ei ole sopivaa kiinto- tai jakoavainta kaasun kiinnityksen avaamiseen. Onneksi olemme nykyään karavaaneita, kaikkien kavereita. Takaluukusta kaivoin tunkin sijaan jakoavaimen ja näin kaasun vaihto pystyttiin tekemään.
Illan viimeinen hupi oli Magatreenit puistossa. Salitreenejä ei ole heinäkuussa, vaan treenit tehdään puistossa auringonlaskun aikaan, eli 20-21. Siellä oli yllättävän mukava treenata – olin toki kauttaaltani hiestä märkä, sillä olin pyöräillyt paikalle 30 minuuttia, mutta silti, yllättävän mukavaa treenata. Puistossa oli vapaana kanoja sekä sorsia ja ankkoja… sekin oli yllättävää.

Torstai
Talon eri huoneet heijastavat eri henkilöiden lämpötilamieltymyksiä.. Alakerta on viikingin valtakuntaa, kylmää kuin syksyinen Suomi, Veikon huone on maltillisesti viilennetty sisätila, vessa on taasen natiivitropiikki: kuuma ja kostea. Pöntöllä istuessa tulee hiki vaikka ei joutuisi pusertamaan. Aikuisten olohuone eli Kristan työhuone on vessan ja Veikon huoneen välimalli – nauttien Veikon huoneen jäähdytyksestä sen mitä voi.

Perjantai
Alamme olemaan täysin sinut tämän reissaamisen kanssa taas. Kaikki on innolla lähdössä liikkeelle matkaan, Veikkokin on mukana – auttaa jopa pakkaamisessa. Arki toimii hienosti, pyöräily ja ajaminen Italian liikenteen seassa tuntuu normaalilta – on pettymys tajuta että täällä ollaan enää pari viikkoa. Tämä ja ensi viikonloppu on viimeiset seikkailuviikonloput – sitten alkaa paluumatka – seikkailu sekin. Ajaessamme Sant’Antiocon saarta keskustelimme siitä miten vielä yksi kuukausi ainakin napostelisi olla täällä.
Poikkesimme vielä kauppaan ennen kuin lähdimme varsinaiseen seikkailuun. Kaupasta tuli mukaan pöytä ja tuolit! Tämän viikonlopun olemme toisella saarella. Tutkittuamme saaren tuuliolosuhteita päädyimme siihen, että länsirannikko on meidän rannikko. Täällä tulee ja on viileämpää sen vuoksi – juuri sitä mitä me tarvimme hyvien yöunien saamiseksi.
Huomenna vaeltamista, hiekkarantaa ja rentoutumista.

Sunday, 2024-07-14

Ajoaika: 3 h
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4230 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ihanan viileä yö autossa. Tuulinen ranta + puhallin vetämässä viileää ilmaan sisään. Nyt oltiin siellä mitä yön pitäisi olla. Pieni herra heräsi taas ennen kuutta ja koska on sunnuntai herra sai Netflixin käsiinsä. Vanhemmat jatkoivat torkkumistaan. Pieni herra vaihteli asentoja etupenkillä ja niistä yksi saatiin otettua kiinnikin. Luksusta on oma Fold 2, jolla saa katsella lastenohjelmia (italiaksi…)

Rauhallisen, mutta yllättävän nopeasti lämpiävän aamun jälkeen löntystelimme rannalle leikkimään vesisotaa, rakentamaan linnoja ja kellumaan vedessä. Eilen rannalta lähdettäessä Veikko sai vesipedon pureman ja uskaltautui mereen. Teimme uimakoulujuttuja, kävelimme ja leikimme vedessä. Tänään sama jatkui, muunmuassa vesisodan kanssa, äiti karkasi veteen karkuun ja miehet perässä. Sivullisia kastui vain vähän meidän vesisota operaatiossa. Päätimme, että on lounashetki katsottuamme pientä miestä, joka istui aivan kuittina silmät tapittaen hiekkalinnan vieressä.

Couscous salaattia autolla – se on jääkaappi viileää – ja pastaa. Pieni herra pyysi ruokailun päätteeksi päästä nukkumaan, joten auton taakse viriteltiin aurinkosuojaa ja USB-tuuletin puhaltelemaan edes vähän kärryn sisään. Sinne pieni herra nukahti Virgil sylissään. Vanhemmat jakaantuivat kahtia ja rauhallinen iltapäivähetki alkoi.

Kun perhe oli taas kasassa oli aika leikkiä autossa magneettipelillä. Jossain kohtaa magneettipelin säännöt unohdettiin ja osilla alettiin rakentamaan kotia, minkä kanssa sitten leikittiin. Leikeissä vanhemmat luki kirjoja, teki ruokaa ja lapset leikki tai nukkui. On mielenkiintoista havaita mistä kaikesta saa tehtyä leikkipaikan itselleen.

Illalla ennen kotiinpaluuta Krista ja Veikko meni vielä rannalle leikkimään ja isä karkasi läheisen ravintolan puun alle naputtelemaan omiaan pienen hetken verran. Paluumatka oli pitkä ja eleetön, perillä kesätalolla oltiin lähempänä kymmentä illalla. Auton osittain purku ja nukkumaan todella kosteaan Cagliariin. Tällaisessa kelissä se pieni tuuletin ei pelastaisi mitään autossa nukuttaessa…

Saturday, 2024-07-13

Ajoaika: 25 min
Keskikulutus: 15.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3976 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Yö oli KUUMA, joka aiheutti heräily, muuten nukkumapaikka oli hyvin rauhalinen. Nuorin meistä heräsi jälkeen viiden ja useiden yritysten jälkeen pääsimme lopputulokseen, jossa herra oli puolen tuntia kerrallaan hiljaa etupenkillä. Lopulta vanhemmat könysivät ylös seitsemän aikaan. Rauhallinen aamu, pallopelejä, aamiaista, kirjojen lukemista ja lopulta lähtö potkupyörän ja peräkärryn kera kohti Algheron vanhan kaupungin esittelykierrosta.

Krista on ollut täällä kaupungissa aikaisemmin ja koitti kovasti bongata missä kaikkialla sitä on tullut syötyä aikanaan. Lähtömme oli sen verta hidas ja valittu etenemistaktiikka rauhallinen, joten emme ehtineet tekemään aamulla omatoimista tutkimista ennen kuin ohjattu vanhan kaupungin tutustumisekävely alkoi.

Kaupungin esittelykierron meni hyvin ensimmäiset 30 minuuttia. Pieni mies juoksi ryhmän edellä ja leikki olevansa sen johtaja. Puolen tunnin jälkeen herran keskittymisvarat oli käytetty ja loppu tunti mentiin isän kanssa lähellä ohjattua ryhmää aina välilllä liittyen kuuntelemaan hetkeksi. Leikkiessämme mm. estämistä kehitin Veikkonikan – Veikko otetaan kiinni, toinen käsi jalkojen välistä ja toinen pään alta, sitten näppäillään sormilla vatsaa ja ollaa soittavinaan harmonikkaa. Pieni mies nauroi joka armas kerta ja vielä illallakin. – Onnistunut uusi temppu meille kahdelle.

Esittelykierroksen jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin ruokailuun ja edellinen päiväuni-ihme toistui. Ruokailun jälkeen pieni herra ilmoitti olevansa valmis nukkumaan ja lähti äiidin kanssa kärrylle. Herran toiveesta kärry tuotiin takaisin ravintolaan ja hän nukkui sisällä ilmastoidussa tilassa. Me nautimme jälkiruuat ja kahvit. Arjen luksusta tämä. 🙂

Lähdimme ravintolasta herran vielä nukkuessa ja suuntasimme läheiselle puistolle, jotta isäkin voi ottaa pienet tirsat. Nukkujaa vaihdettiin läpystä, juuri kun pääsimme puistoon Veikko heräsi. Minä otin 20 minuutin päiväunet puiston penkillä kun Krista ja Veikko tutustui alueeseen. Virkistävien päiväunien jälkeen oli aika siirtyä rannalle ja pohtia mihin auto sijoitetaan täksi yöksi. Paluumatkalla autolle pysähdyttiin ostamaan Veikolle aurinkolasit, hän on pyytänyt niitä toistamiseen sekä autoon pieni 6″ USB:sta virran saava tuuletin. Tuulettimen tarkoitus on tehdä yöstä nukuttavia. Katsotaan auttaako se.

Krista onnistui keksimään retkeilyautoparkin läheltä erästä rantaa, joten päivän ajo oli siirtyä sinne ja ilta menikin rannalla jättimäistä kuoppaa kaivaessa. Illan päätteeksi miehet mahtuivat kuoppaan istumaan, niin että vain isommasta näkyi pää kuopan ulkopuolella. Ennen kuin rannalta piti poistua pieni mies sisuuntui kunnolla ja tuli isän kanssa uimaan. Kertailimme vauvauinnin oppeja ja nautimme kellukkeista. Huomenna jatketaan aamutuimaan täällä!

Illalla, pienen miehen nukahdettua, vanhemmat karkasi rantaravintolaan yksille ennen kuin oli aika simmahtaa…..

Friday, 2024-07-12

Ajoaika: 4h 01 min
Keskikulutus: 10.7 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3969 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Normi arkipäivä, paitsi että Veikon kanssa tullessa takaisin polkupyörän takarengas puhkesi – ehkä 200-300 metriä edellisen puhkeamispaikan jälkeen. Soitimme äidin apuihin. Krista taiteili auton pois tiukasta parkista ja saapui pelastamaan päivän. Toinen erikoisuus oli lpihassa sen päivän ja illan kilpikonna. Sen löytäminen miesten kesken oli vaikeaa, sillä se oli piilossa. Illalla se löytyi purkin takaa.
Auton takaluukusta on löytynyt ruuveja aina kun sitä on siivonnut. Nyt niitä oli irronnut sen verta, että oli selvää mistä niitä tippuu. Niitä tippuu oven pahvista. Tämä ovi ei ole edes se ovi mitä vasten suihku oli… Noh, kenttäkorjaus, sillä ruuvit ei pysy paikalla.

Tiistai
Kauppapäivä. Veikon silmät osuivat mustekalan lonkeroon. Soitimme kesätalolle äidille, osaatko kokata moisia? Ei – ei vielä, joten tänään ne jäivät hyllyyn, mutta äiti lupasi opetella, joten ihan lähiaikoina luvassa on mustekalaa?!

Keskiviikko
Tänään tapahtui se mitä olen vähän jännittänyt. Rengas puhkesi matkalla noutamaan Veikko. Sama alue, tällä kertaa tien toinen puoli. Takarengas tyhjä. Polkupyörä saman mainoskyltin juureen toisen kerran ja kävely/juoksua kohti päiväkotia. Isoin harmitus tässä on se, että tämä ilta oli tarkoitus käyttää hieman Cagliariin tutustumiseen. Teimme suunnitelman alkuosan, Veikon kanssa keskustan leikkipuistossa leikkimistä. Otin mukaan muutaman leegoukon, joten ne pääsi seikkailemaan samaisessa puistossa. Perheleikkiä ja poliisi&palokunta. Vankilassa oli paljon ja kauan sakkia.
Kristan saavuttua paikalle kävimme syömässä ja siinä kohtaa jouduimme toteamaan, että kävellen homma on liian hidasta. Emme tule pääsemään amfiteatterille ja takaisin talolle missään järkevässä ajassa. Niinpä peruimme illan ohjelman, Veikko peräkärryineen kiinnitettiin Kristan pyörään ja minä lähdin bussilla takaisin kohti kotia. Auton kanssa pyörälle ja … kappas eturengaskin on tyhjä. Tällä kertaa tyhjeni kummatkin renkaat! Nyt on neljä kertaa rengas puhjennut. Vedin autolla vakiopyöräkauppaani ja ostin uudet pistosuojatut päälikumit sekä geelitäytteiset “itsepaikkaavat” sisäkumit. Josko tän jälkeen ei renkaat puhkeisi?

Torstai
Kauan tavoiteltu täysin normaali, mitään sanomaton arki-ilta!

Perjantai
Aika lähteä tutkimaan saaren pohjoisosaa, “turistialuetta”. Polttoainetta ja aikaa kuuluu ylösajamiseen, mutta sitten vastineeksi pitäisi saada hienoa rantaa ja kaupunkia. Tällä kertaa pysähdyimme useamman kerran pitääksemme pienen herran hereillä ja viimeisen tunnin verran Krista istui takapenkillä pelaamassa ja juttelemassa Veikon kanssa! Suurmenestys, herra pysyi hereillä perille saakka. Kahdeksan aikaan olimme torilla parkissa. Tämä on tunnettu leirintäautoparkki, Kristan löytöjä, joten ajattelimme ottaa ilmaisen yön. Alue on riittävän siisti ja talot näyttävät hyvältä, mutta täällä näyttää asuvan perhe autossa. Heillä on paljon kamaa pihalla, enemmän kuin autoon voi mahtua ja auto on pakettiauto jossa on jonkinlaiset sängyt. Vaikuttavat rauhallisilta naapureilta, joten otetaan yö tässä, koska sijainti on murhaavan hyvä meidän huomisen ohjelmiin.
Pakkausvirhekin sattui, meiltä puuttuu taittotuolit… Täytyy elää ilman niitä

Sunday, 2024-07-07

Ajoaika: 2h 45 min
Keskikulutus: 8.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3697 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräsimme kuuden jälkeen, Veikko etunenässä. Tänään on sunnuntai, joten vanhemmat saivat hieman lisää lepoaikaa kun pieni mies sai viihdyttää itseään lasten ohjelmilla Netflixistä. Otimme aamun hyvin rennosti, lukemista, aamiaista, Netflixiä. Sitten oli edessä auton kastelu vesipyssyillä ja siirtyminen rannalle pyssyjen ja lelujen kanssa.

Vesisota on rakenteeltaan kohtuu selkeää. Veikko pyytää isää jahtamaan ja juoksee karkuun. Minä ruiskin herraa pikkasen ja hän välillä koittaa ampua takaisin. Toinen moodi on “äitilinnakkeeseen” hyökkäys. Krista pistää peffan alas jonnekin, ottaa vesipyssynsä ja sitten Veikko ja minä koitetaan vallata paikka. Veikon rooli on “rynniä sisään” ja vetää vesi puoleensa, kun minä suoritan taktisen kastelun. Koskaan linnaketta ei saada vallattua ja rynniä poikkeuksetta kastuu runsaasti – omaksi riemukseen. Vesileikkien lisäksi rakentui hiekka & kivirakenteita. Samalla todettiin, että heikkavarusteluun tarvitaan ukkeleita, jotka voivat sitten liikkua rakenteissa.

Lounasta autolla ja päiväunien aikana siirtymä läheiseen kaupunkiin nimeltä Santa Maria Navarrese. Tämä on yksi turistisista kaupungeista. Kaupunki oli hyvässä kunnossa, rappeutuneita tai hylättyjä rakennuksia ei näkynyt. Osa, erityisesti B&B ja hotellit, oli kirkkaassa uuden karheassa terässä.
Kävimme kahvilla erään resortin kahvilassa ja, ai että kirpaisi turistihinnat. Kahvi, tee, mehu, pullo vissyvettä + kaksi jäätelöä 27 €. Näkymät oli hienot ja sisäpuutarhasta (?) löytyi pingispöytä, missä pelattiin perheen voimin. Eka ottelusetti oli Krista vs allekirjoittanut Veikon toimiessa tuomarina. Punaista korttia tuli yllättävän paljon, palloa piti vaihtaa usein ja auta armias pelaaija jos ne koitti mennä noutamaan pallon joka oli maahan saakka päässyt. Toinen ottelusetti oli Kristan ja Veikon välillä. Valitettavasti en tajunnut kuvata onnistuneita lyöntipareja ja kun heräsin dokumentoimaan oli Veikon virta jo niin vähissä, että verkon yli ei enää pallo lentänyt.

Pingispelin jälkeen käytiin kävelemässä meren rannalla ja ihastelemassa tornia. Minä pääsin kiipeilemään meren ääreen ja viettämään pienen hetken rauhassa meren äärellä. Sitten löydettiin jättimäinen leikkipuisto, jossa kuluikin pitkä tovi – välillä piti käydä syömässä autolla – ja taas jatkui leikit. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa satamaa, mistä löytyi runsaasti – liki pelkästään – kojuja joista voi ostaa erilaisia laivareissuja lähisaarille.

Seitsemän aikaan yllättävän väsynyt kuski päätti että tarvitaan runsaasti energiaa, että kuski pääsee turvallisesti perille. Kuski varustettiin sokerilla iltafestarien (?) karkkikojusta ja kahvilla rantabaarista. Veikolle muumipoppia takapenkille, aikuisille omaa musiikkia ja matka takaisin pystyi alkamaan. Kuskin energisointi onnistui ja kesätalolla oli vielä riittävästi paukkuja auton tyhjentämiseen, mutta ei blogaamiseen.

Kuski ei ollut ainut väsynyt henkilö kuuden ja seitsemän välissä. Myös Veikolta oli virta vähissä mikä näkyy mm. siinä että polvet on taas auki. Väsyneenä pieni mies kikkailee ja kompastuu, mikä shortsien kanssa tarkoittaa polvien hiomista.

Heijastellessamme viikonlopun onnistumista, voimme todeta että ainut haaste on nukkuminen. Pieni herra ei saa nukahtaa ajon aikana, sikäli emme aja “yötä vasten”. Auto pitää saada jäähdytettyä nukkumista varten. Tuuli on avaintekijä tässä kohtaa. Kaikki luukut auki kohti tuulta ja homma toimii. Ensi kesälle pitää pohtia takatilan ilmastointia?

Ensi viikonloppuna matkaan taas!

Saturday, 2024-07-06

Ajoaika: 2 min
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3

Eilen pieni herra oli nukahtanut ajomatkalla, mutta heräsi leirintäalueella. Tästä seurasi haastava yö kaikille. Pieni herra nukahti joskus yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamu oli laiska, mutta pääasiassa huonon yön vuoksi. Aamupäivän suunnitelmasta pidettiin kiinni: lyhyt vaellus ja nuraghen vilasu.

Pyörillä paikalle melkein lähelle saakka. Ylämäen muuttuessa hyvin jyrkäksi löysimme pyörille parkkipaikan. Pyörät parkkiin, pieni mies hartialle ja ylämäkeen. Ennen vaelluspolkuja oli erittäin mukavia piknikpaikkoja, joista yhdessä söimme vähän salamia ennen varsinaista vaellusta. Matkaan päästyämme pieni mies varusti jokaisen kepillä – keppien hyödyllisyys oli heikko, poislukien herran oman joka oli sattumalta sopivan mittainen ja tukeva.

Vaeltelu poluilla oli erittäin mukavaa, menimme hitaasti ja rauhallisesti. Veikkokin kaatui vain useita kertoja, mutta ei kertaakaan niin että polvet aukesi. Nuraghe löytyi helposti, tällä kertaa polut ja reittioppaat olivat selkeät. Kävimme raunioiden päällä katsomassa maisemia ja nähdessämme rannat tuli seuraava suunnitelmien muutos. Mitä jos, jäisimme parkkiin tähän emmekä vaihtaisi paikkaa? Siellä on kuitenkin tarkoitus vain mennä rannalle. Suunnitelmia muutettiin ja autoa siirrettiin ehkä 40 metriä, alueen ulkolaidalta sisälaidalle, sillä tarvimme sähköä ollessamme parkissa pari yötä – lähinnä jääkaapin vuoksi.

Läheinen agriturismo oli ajateltu lounaspaikaksi, mutta kun sinne soitti selvisi, että he eivät ole vielä auki. Se aukeaa 13 päivä illalliselle… eli lounassuunnitelma ei siellä onnistu. Onneksi tässä leirintäalueen vieressä on kiva ravintola. Sinne lounaalle ja kappas, bonuksena siellä oli leikkipaikka. Leikkipaikan avulla jaksettiin odottaa ruokaa. Valitettavasti pari viikonloppua sitten nähty ihme, että herra menee itse nukkumaan, ei tapahtunut tällä kertaa. Edellinen yö vaati torkkuja kaikilta, joten Krista nukkui autossa, Veikko kävelytettiin uneen kärryissä ja minä torkuin pienen pätkän auton vieressä varjossa.

Iltapäivällä menimme rannalle, mikä on tien toisella puolella. Mukaan otettiin vain hiekkalelut ja vettä. Hiekkalinnoja ja aaltojen katsomista kunnes tuli nälkä. Takaisin autolle, päivällinen nassuun ja takaisin rannalle. Kuuden aikaan tuuli oli viileä. Uikkareissa linnojen rakentamista pystyi tekemään puoli seitsemään saakka.

Iltatoimet ja nyt kahdeksan aikaan rukoillaan ja toivotaan että herra nukahtaisi. Autosta kuuluu jatkuvalla syötöllä “mä en jaksa nukkua… mä en jaksa nukkua…”

Friday, 2024-07-05

Ajoaika: 2h 04 min
Keskikulutus: 9.4 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Maanantaina oli hyvin kuumaa talolla, joten oli aika esitellä vesipyssyt myös Kristalle. Kristalla on itseasiassa 2 vesiasetta, joista toinen rikkoutui jo matkalla, joten on hyvä että aseita oli kaksi. Ehjänä ollut tosin tarvii vesiämpärin avukseen, koska se on ns. kertalaukauslaite, mutta kyllä sillä tehokkaasti kasteli pojat. Maanantain vesisodan jälkeen kävin vielä pesemässä auton. Esipesu oli tehty vesipyssyillä, mutta se jätti vielä pari kohtaa mitä piti hinkata pesupaikalla

Viikon aikana herra harjoitteli omatoimista sängyn petaamista heräämisen jälkeen ja omatoimisesta toiminnasta seurasi palkintoja. Uusi kirja sekä uusi peli, mikä on magneettipalasista muodostuva ja hyvin autoreissuyhteensopiva.
Pieni herra on myös onnistunut olemaan kaatumatta (asvaltille) jo niin monta päivää, että vihdoin hänen polvensa ovat vailla asvaltti-ihottumaa! Katsotaan tuleeko viikonloppuna korjausliikkeitä.

Perjantaina oli aika lähteä seikkailulle. Nyt on edessä ensimmäinen koko perheen tuplayöviikonloppu, sellaisia mitä teimme ennen koronaa. Heti töiden jälkeen pakkaus ja liikkeelle. Viikonlopun suunnitelmat eivät selvinneet kohtaamista todellisuuden kanssa edes ulko-ovea pitemmälle. Luomuviinitilasta ei ole kuulunut mitään, joten viinitilan sijaan menemme vaeltamaan – katsotaan kuinka se toimii tällä tiimillä. Edessä on yöpymistä autossa, rauhallisia iltoja ja aamuja, rantoja ja metsää. Tämä toivottavasti on loistavan heinäkuun aloitus ja näyttää miten loput heinäkuun viikonloput menee.

Sunday, 2024-06-30

Ajoaika: 1h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3422 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herääminen, aamiainen, leikkejä auton sisällä – ulos ei voi mennä kuulemma liian kylmä kun tuulee. Ehkä yhdeksän aikaan autossa alkaa olla todella kuuma, vaikka ovi on auki ja ulkona vain kuuma. Potkupyörä esiin ja tutkimaan miten pääsee rannalle. Kun rantareitti oli selvä palattiin autolle ja varustauduttiin vakaviin rantaleikkeihin. Aurinkorasvat, uikkarit, vesipyssyt, hiekkalelut ja vettä, paljon vettä.

Rannalla rakenneltiin vesirajaan linnoja, jotka isot aallot aina hajoitti. Ammuttiin toisia vesipyssyillä, tällä kertaa ei ollut tuulta haitaksi asti. Kun nälkä kasvoi riittävän isoksi lähdettiin takaisin autolle. Autolla kokki linjasi, että ei hemmetissä kuumenneta mitään – pastan jämät kylmänä nassuu, vähän kylmää lihaa sinne lisää ja kylmä pillimehu sekä vesipullo. Lämpötila alkaa olemaan siellä hyvin yli 30 heittämällä ja esimerkiksi pelkääjän penkki on jo niin kuuma, että siinä ei voi istua. Onneksi “Veikon ikkuna” on tummettu ja sitä myöten Veikon penkki on vain lämmin.

Sitten alkoi paluumatka. Paluumatkalla aloin saamaan kiinni paikallisesta ajotavasta tai ainakin paikalliset pysyivät takanani – en ole ihan varma pysyivätkö he takana koska ajoin nyt oikeaa vauhtia vai siksi että minä rikoin lakeja. Salaisuuteni tähän ajon sulavuuteen oli se, että lakkasin seuraamasta nopeusrajoituksia ja vedin fiiliksen mukaan. Luurin nopeusrajoitteiden mukaan menin 30-50 km/h ylinopeutta kun en ollut moottoritiellä – siellä menin ihan nopeusrajoitusten puitteissa eli 90-110 km/h. Kuukauden köröttelyjen jälkeen 110km/h tuntui hurja nopealta vauhdilta – mielenkiinnolla odotan Saksan baanoja, uskallanko enää ajaa oikeasti lujaa?

Iltapäivällä kesätalolla auton ulkolämpömittari näytti 39 astetta ja siltä se tuntui. Koitin astua paljain jaloin asvaltille ja totesin, että en pysty. Maa poltaa niin paljon, että on pakko käyttää kenkiä. Kesätalo on miesten, joten luvassa oli reissu loppuhuipennus – Netflix iltapäivä ilmastoidussa talossa! Sipsiä, 2 pillimehua, pikku karkkipussit per mies ja rypäleitä sekä vapaa valinta Netflixin lasten puolelta. Veikolla Fold 2, minulla Fold 5 ja kuulokkeet. Istuimme vierekkäin, söimme, katsoimme. Välillä kiusasimme toisiamme ja katsoimme lisää. Sarjoja vaihdettiin, jaksoja vaihdettiin – iltapäivä kului talon sisällä kuumuutta vältellen.

Kuuden jälkeen oli aika lopettaa viihdykset ja lähteä illalliselle. Krista oli selvittänyt meille muutamia pitserioita, joista saisi myös gluteenitonta pitsaa ja nyt oli sen hetki. Pikku protestien jälkeen jälkikasvu oli peräkärryssä. Pitseriassa minä selvitin miten tilataan ja Veikko hepuloi. Hepuloidessaan oviaukossa hän huomasi ÄIDIN! Hän onnistui huutamaan niin lujaa, että äiti tien toisella puolen pyöräilleessään kuulokkeet päässä huomasi pojan. Krista liittyi pitsa ryhmään ja hulinat jatkuivat kolmestaan. Pitsojen saamisessa meni yli puoli tuntia, josta jonkin ajan olimme kävelemässä kaduilla. Uunissa ei oltu vielä poltettu puita….

Kello on yhdeksän illalla ja olen aivan kuitti. Juhannusseikkailu on nyt takana ja arki jatkuu huomenna. Suihkuun ja nukkumaan.

Piirrustelusta sen verta, kun nyt pystyn synkkaamaan kuvat. Piirsin Remarkablella Veikon ohjeistuksella asioita ja lopputulos on tällainen piirrustus, jonka haluan tallettaa blogiin