perjantai, 2026-07-30 Ajoaika: 2h 15 min Keskikulutus: 12.8 l / 100km Kokonaiskilometrit: 5884 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 29

Viimeinen viikko! Kesä on mennyt taas niin nopeasti ohi!

Maanantaina näimme kylällä Lamborghinin parkissa! Se oli upean näköinen! Pääsimme ihastelemaan sen äänimaailmaa kun se vähän myöhemmin ohitti meidät, meidän ollessa iltakävelyllä.

Tiistaina oli talolla minulle tehty ravintolailta. Minä ja Veikko olemme tehneet useamman päivän ajan Veikon liimakirjaa. Herra tilaa minulta piirroksen, minä piirrän ja väritän, hän leikkaa ja liimaa. Tiistai-iltana Krista ja Veikko leikkelivät erilaisia lehtiä saadakseen tarjottavaa ravintolaansa. Krista toimi tarjoilija ja Veikko kokkina. Ruoka vaihteli perinteisestä hurjaan. Hotdogista perhosiin ja “elävään kanaan”. Tiistai-iltana ninjailin ulos talosta ostamaan keskiviikon kukat. Ninjaillessani ne jemmaan kellariin naapurin Alex huomasi hiippailun ja melkein paljasti minut “Compleanno?” – “Si Compleanno! Io e Krista domani! no parla!” Onneksi surullinen italiani riitti. Compleanno on syntymäpäivä, mutta se on riittävän lähellä.

Keskiviikko. 20 vuotta avioliittoa täynnä! Krista sai ison kukkakimpun aamulla. Päivän varsinaisen ohjelman oli löytänyt Krista. Juhlistimme 20-vuotista häämatkaamme menemällä kanjoni seikkailulle. Menimme 9 hengen ryhmässä oppaan viemänä kanjonia pitkin kaksi tuntia. Yksi kuusihenkinen jenkkiperhe, tanskalainen matkaaja ja me kaksi. Märkäpuvut päällä ja vain märkäpuvut päällä, laskeuduimme köysillä, vaelsimme kanjonissa, hypimme vesialtaisiin, joskus useamman metrin korkeudestakin. Reissu oli MAHTAVA, haluan lisää näitä. Valitettavasti Veikko on aina liian nuori näihin juttuihin. Reissusta on yksi lyhyt videon pätkä, missä me laskemme liukua pitkin seuraavaan altaaseen. Kahden tunnin menon jälkeen olimme valmiina ruokailuun ja sitten pitikin jo palata hakemaan Veikko. Illalla otimme samat kuvat kuin 10 vuotta sitten.

Perjantaina oli luvassa kesäleirin juhlat. Osallistuimme niihin lyhyesti. Pääsimme näkemään pari tanssiesitystä, joista toinen on jaettunakin. Täällä on taas todella kuumaa, 36-38 astetta varjossa. Niinpä emme olleet kovin pitkään juhlissa, vaan napsittuamme tarjontaa palasimme kesätalolle altaaseen.

Nyt on viimeinen arkiviikko takana. Edessä on vielä pikkuinen viikonloppuseikkailua ja tiistai-iltana alkaa paluumatka.

sunnuntai, 2026-07-26

Ajoaika: 1 h 20 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5720 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 24

Aamu oli ihanan rauhallinen autorötväyssunnuntai. Veikko katseli ohjelmia omassa pikku pesässään ja vanhemmat loikoili sängyssä. Rauhallisen aamiaisen jälkeen jakaannuimme kolmeen osaan. Veikko jatkoi ohjelmien katsomista edessä, Krista lähti leipomoon hakemaan leipää sekä lukemaan kirjaa ja minä naputtelin tekoälyjen kanssa.

Tätä jakoa jatkettiin lounastunnille saakka, jolloin lämpötila oli noussut sopivaksi rantareissua varten.

Matka rannalle vei Caorlen keskustan kautta. Veikko piristi ihmisiä tervehtimällä heitää kovalla ja kirkkaalla äänellä, sekä heilutellen minkä ehti. Hänelle tervehdeltiin takaisin isojen hymyjen kera. Keskustassa oli yllättävän paljon ihmisiä. Me hajaannuimme kahtia. Minä näin liikkeen joka möi vöitä 5€ kappale, kun taas Krista ja Veikko lähti kirjakauppaan hakemaan seuraavia tehtävävihkoja.

Lähestyessämme rantaa meille selvisi miksi juuri kukaan ei ole siellä. Nyt tuuli hyvin rajusti, ilma oli sakeana hiekasta. Jo pyörien parkkeerauksen jälkeen heikkaa oli silmissä ja suussa. Menimme silti eilen bongatulle leikkipaikalle ja siitä rannalle, josko siellä olisi tilanne jotenkin parempi…. Rannalla uimavalvoja vihelteli pilliin ja viittelöi ihmisiä tulemaan lähemmäksi rantaa. Kuvista ei näe aaltojen kokoa ja määrää kunnolla, eikä saa kiinni siitä tuulesta mikä koko ajan oli. Heikkalinnaa oli mahdoton rakentaa ja vedessä aallot heittelivät. Olimme rannalla vain hetken ja päädyimme lähtemään takaisin kesätalolle.

Matkalla takaisin päädyimme pysähtymään Decatlonissa ostamassa vähän vaatteita ja erittäin tärkeitä elektrolyyttejä. Veikko oli simmahtanut 10 minuuttia startin jälkeen ja nukkui koko kauppareissun verran aina kesätalolle saakka. Pitää kyllä kehua Android ohjelmaa Dormi. Se on todella näppärä itkuhälytin.

Kesätalolla sain purkaa auton sateessa. Se ei onneksi ollut paha tinki, sillä sade täällä on lämmintä. Loppuilta meni taas kukin omassa rauhassaan, kunnes lopulta Veikon kanssa päädyimme tekemään “liimakirjaa”. Minä piirsin mitä herra toivoi, välillä hän leikkasi piirroksen irti ja sitten liimasi kirjaan tai sitten minä leikkasin irti ja hän liimasi kirjaan.

Illalla kaikki ovat tyytyväisiä todella lomaisaan viikonloppuun ja valmiina nukkumaan.Tuulen lyhyeksi leikkaama rantavisiittikin jäi hienoksi kokemukseksi.

Lauantai, 2026-07-25

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5660 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 23

Sopivan viileä aamu Caorlessa. Rauhallinen aamiainen autolla. Taivas oli pilvinen ja keli vielä liian viileä rannalle, joten muutimme alkuperäistä suunnitelmaa. Emme menekään aamulla rannalle, vaan menemme aamulla tepastelemaan kaupunkiin. Aloitimme tepastelun menemällä kahvilaan hakemaan tuoretta Durum vehnäleipää, jota kaikki voi syödä ongelmitta. Samalla nappasimme Coffe Lungon, joka oli yllättävän lyhytkasvuinen ollakseen pitkä. Veikon päivän gluteeniannos oli Pipsan päästä palasen puraiseminen, isän hommaksi jäi loppugluteenin hävittäminen. Tuore durum vehnäleipä on muuten törkäen hyvää, mutta niin taitaa olla kaikki tuoreet lämpimät leivät :).

Kahvilassa virkistyttyämme jatkoimme matkaa kohti kaupungin keskustaa, jolloin huomasimme massiivisen torin. Menimme torille ihmettelemään ja torilta jäi käteen uusi vyö isälle. Jälkikäteen tajusin, että olisi pitänyt ostaa samantein kaksi. 5€ oli sopiva hinta vyöstä joka joutuu kärsimään kaikkea ja jokapäiväistä käyttöä. Illalla kun menimme kaupungin ohi rannalle, tori oli jo purkaantunut pois.

Teppailimme kaupungilla, eksyimme Veikon kanssa pelipaikkaan (?), jossa pelasimme muutaman kolikon verran erinäisiä pelejä. Peleistä voitti myös lippuja. Meidän taidoilla sai sen verta lippuja (23 kpl), että niillä irtosi tikkari. 3600 lipulla olisi saanut kivan kokoisen leegopaketin. Vähän jäi vajaaksi lippusaldomme tavoitteestamme. 🙂

Kylältä jäi käteen myös tehtäväkirja, jota Veikko teki lopun päivää aina kun tilanne salli. Menimme lounaalle eilen illalla testaamaanmme ravintolaan. Paikan henkilökunta on harmaa hiuksista, siellä on ehkä 1 tai kaksi nuorta tarjoilijaa, kaikki muut ovat merkittävän ikäisiä ja palvelu oli parasta A-luokkaa. Ruoka oli myös loistavaa. Erittäin hyvän ruokailun jälkeen palasimme autolle lepäämään. Täällä tuuli sen verta mukavasti, että autossa pystyi nukkumaan päiväunet jokainen, mukaanlukien Veikko.

Neljän aikoihin olimme taas lähtökunnossa ja oli aika siirtyä rannalle. Matkalla rannalle pääsimme ihastelemaan käsikäyttöistä siltaa. Satuimme osumaan juuri yhteen niistä neljästä hetkestä päivässä, jolloin silta aukaistaan hetkeksi. Se on täysin käsikäyttöinen, joten sillalla oli mies joka kävellen tehokakaasti ympyrää sai sillan kääntymään. Kuvasin tästä videon, sen verta erikoinen se oli. Keli oli täydellinen, juuri sopivan lämmintä, UV säteily ihan minimissään, merivesi sopivan lämmintä. Rannalla rakennettiin hiekkalinnoitus, äidille ja Veikolle merenneitopystö. Niiden lisäksi käytiin meressä ja rentouduttiin yleisesti ainakin pari tuntia.

Tämä päivä on mennyt kuin rantalomalla. Illalla yhdeksän aikaan Krista on sammunut ja vain Veikko ja minä ollaan hereillä. Veikon iltapäivätorkut oli niin myöhään, että herra taitaa kukkua pitempään kuin isä. Huomenna on suunnitelmissa mennä rannalle takaisin, kelejä mukaillen, myrskyä ja sadetta pitäisi olla luvassa jossain kohtaaa.

perjantai, 2026-07-24

Ajoaika: 1 h 8 min
Keskikulutus: 10.9 / 100km
Kokonaiskilometrit: 5660 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 22

Maanantai: Nyt on se päivä, että me jouduttiin laittamaan pitkät päälle. Meillä on farkut jalassa kun mentiin pihalle illalla. Tämä on ihan epätodellista! Täällä on … vain vähän lämmintä?!

Kesätalon omistajille on tullut pientä perheen lisäystä eli kaksi kissanpentua. Heidän nimensä on Coco ja Pearl. He ovat noin kaksi kuukautta vanhoja. Mä pääsin keskiviikkona silittämään ja pitämään Cocoa sylissä. Oikein lutunen kissanpentu. Valkoinen, kuten nimestä saattaa päätellä.

Keskiviikkona kävimme illalla torilla aperatiivillä. Krista on nyt päässyt sille tasolle, että hänellä on “se tavallinen”, mitä hän tilaa baarissa. Tarjoilijalle voi huikata “La solita” (se tavallinen) ja vaivalla kehitetty drinksu saapuu. En ole kade, mutta vähän…

Torstaina kävimme harvinaisella työpäivälounaalla ravintolassa Kristan kanssa. Paikalla huomasimme, Kristan lisäksi ravintolassa oli toinen nainen paikalla. Täydessa ravintolassa kaikki muut olivat miehiä. Naiset eivät ehkä käy ulkona syömässä keskellä päivää? 15 eurolla sai 2,5 dl viiniä, ekan ja tokan lautasen ruokaa sekä lisukkkeen ja tietenkin kahvin. Isoin yllätys oli kahvi. Emme olleet vielä tätä kohdanneet. Ilmeisesti tämä on juttu vain arkilounailla. Tiskillä oli kaadettu kahvia valmiiksi espressokuppeihin, voit ottaa siitä espresson huiviin ja siinä tiskillä on vaikka mitä alkoholia, grappaa, vodgaa, Baylesia, joilla voi terästää kahvia ja sitä ne teki. Siihen pieneen kahvikuppiin kaadettiin vielä pieni kaato digestiiviä ja kahvi huiviin. Tällä kertaa en ottanut kahvia, sillä minun tinkinä oli noin 4 dl viiniä ruuan yhteydessä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon.

Perjantaina pakkasimme taas auton ja lähdimme matkaan. Kohteena on Caorle ja ranta. Pakkauksen yhteydessä tuli joka kesäinen pakollinen viskilasin hajoaminen. Olen taas ilman lasia… Jännitimme, että Google ohjaa meidät saman kylän läpi kuin viime vuonna mennessä kohti rantaa ja kohtaamme sen nippa nappa riittävän korkean portin. Tällä kertaa reittimme ei mennyt sieltä, se meni jotain ihme peltoreittejä pitkin ja jännä kohta tuli sillalla. Maksimileveys 2.2 metriä. Piti oikein tarkistaa auton mitat. Mahdutaanko? Joo ja 10 cm jää varaakin. Sitä oli jännä sihdata isolla autolla, mutta hyvin meni kun meni hitaasti.

Sunnuntai, 2026-07-19

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 17

Aamulla paljon odotettua lasten ohjelmaa hotellin TV:stä. Sitten aamiainen, vähän nopeammin kuin eilen, sillä tiedämme miten se toimii. Saksalaiset olivat taas paikalla ja lasten välillä oli orastavaa kommunikointia. Sen aloitti saksalaisen puolelta poika heiluttamalla nallensa kädellä terkkuja Veikolle. Veikko riemastui tästä ja kirmasi huoneesta itselleen pupun, jonka kanssa hän heilutti pojalle takaisin. Tätä etäkättelyä pitemmälle pojat eivät päässet ennen kuin erosimme kumpikin omaan suuntaan aamiaiset syötynä.

Meillä oli edessä kolme rastia Triestessä. Bussia saisi odottaa niin kauan, että olisimme kävellen jo perillä joten lähdimme kävelemään. Jossain kohtaa matkaa tajusin, että minun vesipullo on yhä hotellilla. Niinpä jakaannuimme. Minä juoksin hotellille ja sieltä aukiolle (jonka oikea nimi on Unity of Italy Square) kun taas Krista ja Veikko kävelivät perille, pysähtyen lelukauppaan matkalla.

Aukiolla meille tuli puhumaan suomalainen. Hän oli Kristan ensimmäinen suomalainen tällä reissulla. Hän asustelee täällä Triestessä nykyään. Silitimme hänen koiraansa ja kysyimme ohjeet lähimmälle vesipisteelle, sillä Kristan ja Veikon vedet oli jo loppupuolella. Viimeiset pisteet saatiin kohtuu nopeasti tehtyä, mutta tiimi oli väsynyt. Hyppäsimme bussiin palataksemme hotellille tekemään checkoutin. Reput selässä palasimme takaisin keskustaan ja menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan. Etniset ravintolat olivat ainoita, mitkä olivat auki ennen kahtatoista. Ruokailun jälkeen oli edessä tetsaus junalle. Parin tunnin junamatka meni minun torkkuessa, Kristan lukiessa kirjaa ja Veikon tehdessä 1000 tarran tarrakirjaa.

Pordenonesta Roveredoon mentiin tietenkin pyörällä ja yhteiskuva kertoo kaiken tarvittavan. Pieni herra otti torkut tässä välissä. Kesätalolla vietettiin rento ilta, katsellen TV:tä, lukien kirjaa ja kesätalon omistajien lapsien kanssa leikkien. Lopulta Veikko ja isä menivät nukkumaan samaan aikaan.

Saturday, 2026-07-18

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 16

Hotelliaamu! Krista jumppasi, minä torkuin ja Veikko väritti kuvia minun kännykällä. Seitsemältä aamiaiselle ja … tämä on hyvin italiainen aamiainen. On pöydällinen erilaisia makeita herkkuja, pekonia ja kananmunia, leikkeitä, juustoja ja leipää. Ei yhtään kasvista. Hartaalla etsimisellä löytyi hedelmiä! Rakensimme tästä riittävän täyttävän aamiaisen.

Päivän ohjelma oli tehdä World City trailin Trieste polku: 10 paikkaa. Etenemme rennosti, ymmärtäen kuumuuden, ottaen riittävästi kahvi- ja leikkitaukoja. Veikolle kerrottiin että kysessä on aikuisten aarrejahti. Hotellista ulos päästyämme ensimmäinen pysäkki oli leikkipuisto. Siellä 10 minuutin tauko. Sitten jahtiin. Pieni herra otti kunnon tutkija-asenteen ja eteni etsien. Ehdin saamaan tästä videota hetken verran.

Pääsimme aloittamaan kapuamalla jättiläisen portaat (Scala dei Giganti). Yllätykseksemme siellä keskitasolla oli asuntoja! Jollakulla on ihan oikeasti osoite Scala dei Giganti 2-4. Osoite on niin mahtava, että vähän haluaisin asua siellä. Portaiden yläpäästä löytyi seuraava leikkipuisto, jossa pysähdyimme kiipeilemään. Tällä kertaa Veikko ensin lämmitteli, tekemällä vähän joogaliikkeitä. Krista ehti räppäämään kuvankin siitä. Sitten koko perhe meni kiipeilemään.

Näiden muutaman pysähdyksen jälkeen olimme ensimmäisellä paikalla. Cattedrale di San Giusto Martirella. Kirkossa ihmeteltiin hetki ja sitten koitettiin kuunneltiin city trailin tarinat. Ne olivat englanniksi, joten käytimme tekoälyä kääntämään ja puhumaan tekstit suomeksi, jotta koko seurue sai tietää historiasta. Mäellä oli kaksi muuta pistettä myös Castello di San Giusto ja Parco della Rimembranza. Castello di San Giustolla pongasimme saksalaiset aamiaiselta. Krista ja Veikko kävivät esittäytymässä heille lauseella “Ich habe Sauerkraut in meiner Lederhose”. Tästä saatiin sopivasti naurua irti ja vaihdoimme hieman kuulumisia heidän kanssa. Parcon jälkeen istuimme hetkeksi rappusille syömään pientä naposteltavaa. Olimme ilmeisen kuvattavan näköisiä, sillä joku toinen turisti otti meistä kuvan ja halusi jakaa ne meille. Tuo kuva mikä on otettu meistä kolmesta takaapäin on siis ulkopuolisen ottama. Kiitimme kovasti, kuva on mielestämme onnistunut.

Aamupäivän viimeinen pysäkki oli Roman Theatre of Trieste. Sen jälkeen oli pakko mennä kahville. Kahvilla miehistö hyytyi pahemmin ja Krista vihelsi pelin poikki tyylikkäästi. Veikko ja Krista kävi kirjakaupassa hakemassa lisää tarrakirjoja minun ottaessa extra shotin kahvia. Sitten kauppaan hakemaan vähän napoa, että jaksaa takaisin hotellille kuumuutta piiloon. Paluumatkalla pieni herra oli kummankin vanhemman harteilla. Hotellilla vanhemmat nukahtivat ensin ja Veikko myöhemmin. Olimme kuumimman osan päivästä fiksusti piilossa. Hotellilla salaattipäivällinen ja takaisin kaupungille – tällä kertaa menimme bussilla kohdealueelle. Ehdimme vielä käydä pari paikkaa Piazza della Borsan, jossa otettiin kuva kahdesta Ahdista :).

Kävimme Piazza Grandella ja siitä rannalla katselmassa merimaisemia. Samalla tuli selvitettyä mikä jahti Triesten edessä oikein seisoo. Se on Sailing Yacht A, joka on yksi maailman suurimmista, kalleimmista ja ehdottomasti erikoisimman näköisistä megajahdeista. (tekoälyn kommentti). Kyseessä on Venäläisen oligarkin laiva joka on ollut takavarikkoparkissa vuodesta 2022 saakka tuossa Triesten edessä. Reitin viimeinen piste, mihin me tänään pääsimme oli “Teatro Lirico Giuseppe Verdi”. Sen jälkeen oli aika hypätä bussiin ja palata hotellille.

Näyttää siltä että koko perhe sammuu samaan aikaan, Veikko 10 minuuttia vaille yhdeksän, Krista viittä ja minä noin yhdeksältä saatuani blogin ulos :D. Päivä on ollut todella kuuma, mikä vie energiaa uskomattoman paljon.

ps. kuvat on hassussa järjestyksessä. Ihan kuin jomman kumman kännyn kello olisi oudossa ajassa tai yhden aikavyöhykkeen pielessä.

Friday, 2026-07-17

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 15

Maanantaina aloitin juoksemisrutiinin, uskallaudun juoksemaan 20-30 minuuttia ma,ke,pe kuten aikaa ennen tekolonkkaa. Myönnytyksenä nykyiselle laitteistolle otan lyhyempiä lenkkejä.

Maanantai oli täynnä muutakin toimintaa. Veikon etupenkkisänky “muodollistettiin”. Tein hänelle sänkypohjan joka tekee sängystä nyt tasaisen ja leveämmän. Samalla se estää häntä potkimasta, toivottavasti, potkimasta hätävilkun nappiin. Takana on nyt iso levy, joka pitää jotenkin sovittaa paluukuormaan, niin että sen saa helposti pois illalla. Petien rakentaminen on taas vähän enemmän työlästä, vastineeksi saamme kukin enemmän tilaa.

Maanantaina myös alkoi, jostain syystä, unelmataloni raivaaminen esiin. Ihastelin jo viime vuonna tuota meidän kesätalon vieressä olevaa vanhaa myllyä, kodittomien kotia, nyt hylättyä rakennusta joka tuli myyntiin. Mikään ei ollut muuttunut poissaolomme aikana. Nyt maanantaina tontin puustoa alettiin raivaamaan. Sain illalla Kristan mukaan ihastelemaan tätä, vain pientä remonttia, kaipaavaa rakennusta. Siinä on mukana tukkeutuneet kanaalijärjestelmät, joilla mielestäni voisi saada luotua sähköä generaattorin avulla. Selkeästi ekologinen talo, aurinkopaneelien lisäksi olisi oma veden virtauksesta energiaa tekevä generaattori. Rakennus vaatii pientä laittoa mm. katon, lattian ja seinien rakentamista. Sellaistan pientä nypräämistä… Krista ei ole ihan myyty tähän.

Tällä viikolla aloin myös tekemään lyhennettyä päivää loppukesän ajan, joten hain joka päivä Veikon ajoissa kesäleiriltä. Paluumatkoilla pysähdyimme usein jätskille, kerran jopa jätskille ja drinksuille.

Torstaina oli myös tapahtumia täynnä. Herra aamulla itki leivän perään, jota meillä ei ole talossa normaalisti. Kävimme keskustelun, jossa tiedustelin notta itkemälläkö hän leiväksi muuttuu ja mitä hän voisi tehdä saadakseen leipää. “Ei, itkemällä ei synny leipää. Leipää pitää ostaa leipäkaupasta” Tästä avautui tarjous herralle, saat mennä pyörällä leipäkauppaan 500 metrin päähän. Saat rahat ja leipäpussin. Osaat varmana tilata haluamasi leivän, sillä useampana aamuna matka kesäleirille vie leipäkaupan kautta missä tilaat omat leipäsi. Herra keräsi rohkeutta sisällä ja pihalla ehkä 5-10 minuuttia ja sitten lähti. Hän saapui 10-15 minuuttia myöhemmin onnellisena ja leipien kera. Talolla tuli runsaasti kehuja omatoimisuudesta ja uskalluksesta.

Illalla kävimme kaupungin toisessa päässä drinksuilla. Matkalla sinne psyähdyimme esiintymislavalle tekemään “sirkustemppuja”. Veikko esitteli vanhemmat sisään lavalle esiintymään ja isä taasen Veikon. Seikkailimme kotiin kevyessä sateessa, vaikka kelloni oli hälyttänyt jo päivällä “Extreme thunderstorms”. Torstain myrskyt olivat tämän kesän mittakaavassa lyhyitä ja pieniä. Mitään ei edes hajonnut tällä kertaa.

Perjantaina alkoi matka Triesteen. Tämä on Kristan toivoma autoton viikonloppu. Matkaamme julkisilla!

sunnuntai, 2026-07-12

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 10

Veikon ja Kristan viikonloppu vietettiin Gradossa. Heillä oli tarve rantaviikonlopulle.

perjantai, 2026-07-04

Ajoaika: N/A min
Keskikulutus: N/A / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3

Arki etenee yhä vauhdikkaasti, kuvia tulee vähän ja merkintöjä vielä vähemmän. Arkipäivät etenevät samaan tyyliin, yhteinen aamu, Veikko päiväkotiin. Minä aloitan työt, Krista aloittaa soittamaan ja urheilemaan. Minä lopetan työt ja noudan Veikon, sitten tehdään arkihommat kuten kaupassa käynnit, siivoamiset ja jäljellä jäävällä ajalla leikitään. Ollaan uima-altaassa tai leegojen äärellä.

Päiväkodista kun kävellään kotiin käydään repun sisältö läpi. Siellä on usein piirrustuksia, joskus pieniä tehtyjä juttuja. Kaikki käydään läpi, yksi kerrallaan samalla kun kävellään jätskikiskalle. Jätskit kädessä estää näyttämistä, mutta ei estä selittämistä. Niinpä loppumatka kesätalolle menee yhä selityksiä kuunnellen. Herran mielikuvitus on melkoinen, tarinat ovat eeppisiä.

Tiistaina Krista toteutti viime kesänä saamansa haasteen. Hän meni uimaan tuohon viereiseen vuoristovesipuroon. Olin vahtimassa, että mitään pahaa ei tapahdu näin hienon idean toteuttamisessa. Vesi oli viileää ja nainen näytti virkistyneen merkittävästi tehtyään operaationsa. Näkymät ojassa olivat kuulemma upeat, sillä ne ovat kohti vanhaa myllyä.

Keskiviikkona oli luvassa kauppareissu Pordenoneen. Koko perhe lähti matkaan pyörillä. Veikko pääsi matkustamaan Follow-mellä, eikä tarvinnut raskaan päivän päätteeksi tehdä mitään ylimääräistä. Hokasin miksi Pordenoneen päin on niin kevyt mennä. Koko menomatkan vieressä virtaa samaan suuntaan isoja vuoristopuroja tavallaan ojina. Nehän virtaavat alamäkeen, eiks je? Jep! Ilmiselvää nyt kun sattui huomaamaan veden virtaamisen. Se kallistus on näet sen verta huomaamaton, että maastosta sitä ei huomaa. Paluumatkalla Pordenonesta kotiin sen huomasi. Olimme taas samassa tilanteessa kuin viime kesänä, minun sykkeet hakkaa 160 etenemme hädin tuskin kahtakymppiä ja Krista tulee kepeästi, hädintuskin hiki päällä. Follow-me + Veikon pyörä lisää raskautta jollain uskomalla tavalla, ehkä taka-akseli on täysin kuiva 30 vuoden varastossa olemisen jälkeen? Sain Pordenonessa vietyä koko perheen pitsalle, mistä seurasi aivan liian pitkä ilta Veikolle.

Viikonlopusta on luvassa erilainen. Minä saan omaa rauhaa, kun Krista ja Veikko lähtee rantaseikkailulle julkisilla. Blogi on ehkä vain kuvia heiltä?