maanantai, 2026-05-18

Ajoaika: 4 h 59 min
Keskikulutus: 12.5 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1962 km
Päivää ilman muuta perhettä: 4

Rauhallinen yö takana. Herääminen suomalaiseen aikaan ja parkkipaikalla on yhä paljon liikehdintää. Nyt on ihmisiä menossa töihin! Herran jestas, kuinka aikaisin he herää? Kun katsoo sopivasti parkkipaikka näyttää siistihköltä ja aamuaurinkokin on kiva. Rauhallinen aamiainen ja matkaan.

Sain yllättävän ihastuttavan puhelun kotoa puoli seitsemän aikaan aamulla. Suomen seurue oli ihmeissään että olen jo ajamassa. Pöröttelin 160 km/h kohti Mustaa metsää. Oli kiva kuulla heitä ja jutella mukavia. Veikon ääni on niin korkealla, että siitä ei meinaa saada mitään tolkkua auton huminan ja puhelun laadun vuoksi. Ihan niin kuin kaikki olisi autossa. Herrasta ei saisi mitään selkoa tässä nopeudessa, koska hän istuu takana ja puhuisi liian hiljaa.

Eilisestä opin, että tien varrella olevissa Authoffeissa polttoaine on todella kallista. Pitää poistua tieltä kaupunkiin sisään, mutta vastineeksi saat 40-50 senttiä per litra halvemmalla polttoainetta. Ja sitten jos ei ryssi poistumista, niin ei tule kylmähiki polttoaineen loppumisesta keskelle moottoritietä. Toisaalta, jos alkaa vähän liian myöhään etsimään kaupunkia ja sitten ryssii sen poistumisen kun polttoainemittari näyttää jo hälytysvaloa, sitten alkaa tulemaan kylmä hiki. Vauhti tippuu, jotta polttoaine riittää, jännitys nousee. 100 km verran on polttoainetta tankissa sanoo auto, 17 km on matkaa huoltoasemalle. Karttaohjelma antaa uuden reitin, etäisyys nyt 21 km. Kun olen huoltoasemalla tankissa olevan polttoaineen arvioitu riittävyys on 40 km. PUUUUUUUH! Yli 80 litraa menee tankkiin bensaa, että aika kuiville päästin.

Nyt kun olen kaupungissa on aika aloittaa EDEKA METSÄSTYS! Viskihyllyjen raidaus! Bowmore 12v on mielessä! Otan kaksi lähintä matkani varrella olevaa Edekaa maaliksi ennen kuin jatkan matkaa. Ekasta Edekasta käteen jää Laphroaig 10v ja Glenlivet founders edition. Toisesta Edekasta ei löydy mitään mitä haluan, vain Bowmore 12v kelpaa. Niinpä matka jatkuu kohti Mustaa metsää.

Krista oli aikanaan tehnyt pohjatyöt yöpymisparkeille. Vaihtoehdot 1 ja 2 on nykyään hyvin maksullisia ja rajoitettuja parkkeeraamisajaltaan. Paikka nro kolme on täydellinen. Täällä tulen yöpymään. Tänne on tosin muutama kilometri matkaa putoukselta, joten siirrän auton takaisin putouksen lähelle maksulliseen parkkiin. Vaeltelin liki kolme tuntia putouksen ympärillä. Kävin luontopolun, kävin kaupunkipolun. Kaupunkireitillä bongasin Edekan. Valitettavasti senkään viskihyllyllä ei ollut mitään mitä halusin. Pysähdyin syömään kaikkialla hehkutettua Mustan metsän kirsikkakakkua. Täytyy sanoa, että aika mitäänsanomaton kakku oli. Oikein tehtynä varmaan todella kiva, kirsikkainen ja kirsikkaliköörillä kunnolla kostutettu. Tässä ei ollut kirsikkaa kovin paljoa, ei ollut kostutusta, mutta kermaa oli julmetusti. Pieni mies olisi arvostanut runsaasti. Lopetin päivän vaeltelut viiden jälkeen, jotta jätän runsaasti aikaa illan suihkuoperaatioon.

On aika käydä kenttäsuihkussa. Yöpymisparkkis on sopiva siihen, väittäisin. Operaatio Crazy alkakoon. Olen miettinyt tätä jo etukäteen jonkin verran. Suihkuvesi on 10 litraa. Oletetaan sen lämpötilaksi noin 12 astetta. Jos kuumennan kiehuvaksi 2.5 litraa vettä, oletetaan sen lämpötilaksi 90 astetta, saan (7.5l 12C + 2.5l 90C)/ 10l = 31,5C vettä. Sen pitäisi olla todella mukavaa. Virittelen suihkun kaikessa rauhassa. Verho, vaatteet, pesuaineet, pyyhkeet, mietin tarkkaan. Jännittää sopivan vähän. Autoja menee tasaiseen tahtiin ohi tuolla tiellä, näen maisemat ovien ikkunoista. Jälkimmäisen vesiastian saavuttaessa kiehumispiste on totean “Go Crazy” itseäni rohtakseni ja kaadan lopunkin kuuman veden pussiin. Vaatteet pois ja pumppu päälle. OI ETTÄ. Lämmin, ihana, suihku. Nautin lämmöstä ehkä hetken liikaa. Unohdin, että minulla on noin 3 minuuttia suihkuaikaa. Suihku onnistuu täydellisesti. Olo on raikas ja virkistynyt. Siivoamisten jälkeen sisälle iltapalalle ja rentoutumaan.

Illan aikana suunnittelen loppumatkaa. Olkoon huomenna välipäivä, sillä kuten Kristakin muisti, täälläpäin Saksaa on yksi huippu viskikauppa: Glen Fahrn ‘the Independent’. Kävimme siellä 2019. Paikka on ehdottomasti uudelleenkäymisen arvoinen. Valitettavasti paikka on auki seuraavan kerran keskiviikkona. Onneksi se sopii aikatauluihini. Täältä sinne ajaa pari tuntia, sieltä Roveredo in Pianoon 7 tuntia, mikä täysi ajopäivä – jaettuna keskiviikon ja torstain kesken minun pitäisi olla hyvissä ajoin torstaina kesätalolla ja minkälainen yhden miehen seikkailu tämä olisi, jos jossain viskimekassa ei käytäisi?

Sunnuntai, 2026-05-17

Ajoaika: 7 h 50 min
Keskikulutus: 12.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1570 km
Päivää ilman muuta perhettä: 3

On upeaa herätä aikaisin aamulla, mutta eilinen ilta teki tästä aamusta vähän kankeamman. Lenkki ulkona upeasta aurinkoisesta ja tuulisesta kelistä huolimatta ei tuntunut parhaalta idealta. Aikaa on käsissä, joten viritin työpisteen kuntoon ja aloin naputtelemaan. Täällä on todella mukava ja ergonominen työskennellä. Saan jopa siirrettyä pöytää syrjään niin paljon, että täällä pystyy kokkaamaan ja liikkumaan etupenkille. Tämä kaikki on mahdollista, koska täällä on vain yksi henkilö autossa. Jo kahdestaan tämä olisi mahdotonta.

Samalla pohdin mitä tehdä päivilläni. Eilinen lenkki oli insipiroiva, kuntoilu on selvästi se mikä nostaa mieltä. Kuuntelemani audiokirja Awestruck antaa myös vaikutteita. Haluan vaeltelemaan. Black forest olisi se paikka, kun vanhoja hittejä toistetaan yksikseen. Katsellessani karttaa näen useita merkintöjä vuodelta 2019 erityisesti nukkumapaikka 1, 2 ja 3. Siellä olisi vaellusreittejä, siellä olisi nukkumapaikat jo katsottuna valmiiksi – tämä pitäisi olla aika helppoa. Matkaa tuonne on yli 10 tuntia, joten toteutan sen mitä suunnittelin Suomessa. Ajan kunnes en jaksa enää ja menen tienvarsipysäkille nukkumaan, sitten jatkan aamulla taas. Tätä ei ole saanut koskaan toteuttaa Kristan kanssa, koska hän ei halua nukkua niissä paikoissa.

Kello on 12 kun mä lopetan kaiken naputtelun. Laittessani auton ajokuntoon on pakko tarkistaa akun jännite. Se on 12.7 volttia. Aurinko on ollut osan aamupäivästä pilvien takana ja silti jännite on noin korkea. Mulla ei oo mitään hätää energian kulutuksen suhteen. Yhden miehen show taitaa olla kykenevä asumaan autossa omatoisesti hyvin pitkän aikaa. Aika hypätä autoon ja hyödyntää Saksan sunnuntaita. Sunnuntaisin kuorma-auton eivät saa ajaa.

Teillä on ihan uskomaton määrä matkailuautoja matkalla kohti Etelää, kohti Saksaa, ihan niinku mä. Mitä ihmettä, onks joku muu keksinyt tän sama idean?

Saksa. Tutut kolme harmaata viivaa ja lupa mennä niin lujaa kuin haluaa. Mä tiedän rakas, mä sanoin etten aja lujaa. En, koska polttoaine maksaa niin paljon. Mut täällä Saksassa polttoaine maksan alta 2 euroa litra. Mitä jos vähän menis? Ihan vähän vaan? Niin ku silleen että mittari näyttää 170 km/per h. Sitä se tällä hetkellä meinaan näyttää… GPS:n mukaan matka taittuu 160 km/h. Kunnes tullaan tietyömaihin, ruuhkin ja niissä madellaan tunti tolkulla.

Yhdeksältä illalla olin valmis parkkeeraamaan yötä varten. Olin ajanut ehkä inan verran liian pitkään. Se parkkipaikka johon pysähdyin ei ollut se siistein mitä on vastaan tullut, mutta ei riittänyt virtaa lähteä vaihtamaan. Mitä sitten jos tuolla rekan takana on yksi paskaksi laitettu mersu? Tai että miehet rivissä kusee nurtsille, eikä käytä vessarakennusta? Mitä sitten että täällä tulee ja menee ihmisiä ja ne näyttävät ryyppäävän? Ehkä näiden asioiden vuoksi Krista ei halua nukkua näissä? Minä, minä olen riittävän väsynyt että vaikka tämä ei mieltä ylennä, ei se aiheuta siirtymishalua riittävästi. Nukkumaan vaan. Huomenna on vielä 3 tuntia ajoa, että pääsen metsään ja sen siirtymän voisin tehdä aamutuimaan.

Saturday, 2026-05-16

Ajoaika: 1h 44 min
Keskikulutus: 13.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 870 km
Päivää ilman muuta perhettä: 2

OK. Aamu, oikeasti aamu, kello on 04:47 paikallista aikaa kun herään. Kahvia, puuroa ja ihmettelemistä autossa ennen lenkille lähtöä. Lenkki pitää sovittaa niin, että teen sen ennen sateita, mutta sen verta myöhään että pääsen suoraan uimahalliin, joka aukeaa kahdeksalta, suihkuun. Aamusuihku on lenkkeilyn asettama lisävaatimus. Mukava suihku on se ainut asia mikä minun pitää ostaa – kenttäsuihku kaupungissa ei ole soveliasta eikä mukavaa.

Tänään pitää tehdä seuraava kestävyystesti. Eilisestä tiedän että 8 tunnin ajo on täysin mahdollista, joka taasen mahdollistaa reittivaihtoehto B:n. Kolme pitkää ajopäivää ja olen perillä, se taasen antaa minulle kaksi “luppopäivää” – kaksi päivää rentoutumista? Tarvin uuden reissulätsän, sekä shortseja… Pitää miettiä mikä lämmittää mieltä eniten, lenkin aikana. Tämän päivän kestävyystesti liittyy uuteen työasemaani. Viime vuodesta kaikki on vaihtunut, uusi läppäri ja uusi matkanäyttösetti. Tämän paketin energian kulutus on se syy miksi jouduin asentamaan autoon uuden invertterin. Edellinen ei tehnyt puhdasta siniaaltoa, eikä se tuottanut riittävästi tehoja. Testi on siis kestääkö akku sateisella kelillä lämppärin ja työaseman käyttöä useamman tunnin verran.

Lenkkiä varten vilaisen pikaisesti Google mapsista jotain mielenkiintoista kohdetta jonne juosta. Läheltä löytyy jokin linna/puisto – sinne ja takaisin siis! Vasen polvi on hieman turvoksissa ja inan juoksua vastaan, mutta se lämpeää ja pääsee juoksufiilikseen kohtuu nopeasti. Voi tätä juoksun riemua! Askel kevenee, vauhti kasvaa kun vanha vanha tuttu lenkkikappale lähtee soimaan

You are now in the state of resonance
Operating on lower frequencies
Keep your mind open and your ears tuned in
Whatever you do stay focused…
on one continuous soundwave

• Soundwave by Winning team

Tunnelma on upea juostessani vieraan maan lenkkipoluilla aamulenkillä – tämä oli paras idea ikinä. Ehkä nuorempi minä oli oikeassa lenkkeilyn suhteen? Lenkin loppupuolella puistossa saan hetkeksi pienen lenkkikaverin. Pieni musta labradorin noutajan pentu liittyy juoksuun mukaan kieli ulkona ja valmiina leikkimään. Pysähdyn ja tarjoan syliä ja silityksiä, mutta se saa pienen kaverin hämmentymään ja juoksemaan omistajansa luo. Omistaja, minä ja pentu kaikki ovat hymysuin pikku kohtaamisemme jälkeen. Tästä on tulossa hyvä päivä. Paljon iloa pienestä kohtaamisesta,

Lenkiltä suoraan vanhaan tuttuun uimahalliin suihkuun ja saunaan… En muista mitään tästä paikasta, en yhtään mitään… Ei yllättävää ottaen huomioon muistini laadun noin yleisesti ottaen. Matkamoodi päälle – kopioi natiiveja. Pukkarit – selvä, mutta mennäänkö täältä uikkarit päällä vai perse paljaana ja minne? Hetken kuluttua paljaita perseitä matkustaa kohti suihkutiloja (luulisin)=> Roomassa roomalaisten tavalla. Pyyhkeet (otin matkapyyhkeen ja “keittiöpyyhkeen” mukaan autolta) ja saippua kädessä oletettuihin suihkutiloihin. Hienoa! Lämmin suihku, vaan missä on sauna? Täällä on useita käytäviä. Pakkausvirheen paholainen kun sattui ja uikkarit jäi autoon. Saunan omatoiminen etsiminen on vähän riski. Pyykeeni riittää peittämään etu- tai takapuolen…. Onnekseni suihkuilta lähtee muutama paljas perse selvä laudepyyhe kädessään matkaan. Varmana mennossa saunaan! Yksi pyyhkeistäni muuttuu nyt laudepyyhkeeksi ja saunaan! Saunassa mukavat lätinät paikallisten kanssa, avausliikkeenä kysyin miksi täällä on niin paljon kylttejä että ei saa heittää vettä kiukaalle. Tästä saatiin hyvä useamman minuutin keskustelu saunakulttuureista ja jossain vaiheessa tuli hikikin tässä rutikuivassa saunassa.

Autolla viritin TAISTELUASEMAN! Jösses pentele! Olin visioinut että tämä onnistuisi, tehnyt pari testiäkin, mutta tämä onnistui yli odotusten ihan heittämällä. Nyt kun Veikon tuoli on vaihtunut, täällä on tilaa “runsaasti” retkipöydälle. Saan ergonomisen työpisteen aikaiseksi asuintilaan. OI ETTÄ on riemu käyttää tätä pakettia. Ulkona sataa kaatamalla, netti on rajoittamaton, työpiste ergonominen ja varsinaiset laitteet eivät ole kompromissi enää. Tämä on täysiverinen, “rajoittamaton”, työpiste. Pää meinaa räjähtää ja spämmään kaikkia kaveriryhmiä työasemastani.

Parin tunnin tekemisen jälkeen oli aika vetää kanasalaatit nassuun ja lähteä Odenseehen tapaamaan Rikkeä. Hän on magaohjaaja, johon tutustuin viime vuonna hänen ollessa Turussa tekemässä yliopistossa tutkimusta. Odenseessa on IPA festivaalit, joten päivän ohjelma on aika selvä. Akun stressitesti? – kaiken tämän jälkeen akussa on 12.3V jännitettä. Vielä hyvät 0.2 – 0.3 volttia varaa polttaa. Tästä päättelen, että aurinkoisena päivänä minun pitäisi pystyä tekemään täällä työpäivä ilman ongelmia. Alta kahden tunnin ajon jälkeen Odensessa akku oli takaisin täysissä jännitteissä (12.9V).

IPA festareilta jäi käteen olutlasi – kuten näistä tuppaa yleensä jäämään sekä tietoa suomalaisista mikropanimoista. Tujun ja Salaman tuotteita oli täällä maisteltavana. Seurueemme olutfanittajat olivat itseasiassa Tujun suuria faneja. Heidän iso ongelma oli, että sitä ei saanut kaupoista juuri lainkaan. Tujun oluet Kumpi ja Kampi olivat maistettavina. Salaman oluesta en enää muista, enkä juuri muistakaan oluista. Nautimme sivistyneesti IPAsta useamman tunnin verran jutellen jatkuvasti. Vetäydyin autolle iltapalalle ja nukkumaan jossain yhdeksän maissa – luulisin. Huomenna pitää miettiä sitä etenemistä kohti etelää

Friday, 2026-05-15

Ajoaika: 7h 57 min
Keskikulutus: 12.5 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 704 km
Päivää ilman muuta perhettä: 1

Aikainen aamu laivalla, koska Ruotsi on tunnin Suomea perässä. Olin hereillä viiden aikaan paikallista aikaa. Naputtelin iloisesti tietokoneellani kunnes autokansi aukesi. Sinne heti aamiaista syömään – kuolen nälkään! Pari reissumiestä ja ratin taakse istumaan. Telian liittymällä voi käyttää rajatta nettiä Ruotsissa, joten aloitin samantein korjaamaan valmisteluvirhettäni. Minulta puuttui TTS ja STT mallit läppäriltäni. Jos haluan puhua tekoälyilleni, tarvin ne. Niinpä viritin läppärin imuroimaan malleja ja uusinta versiota Open WebUI:sta minun ajaessa autoa kohti Tanskaa.

Soitin Kristalle aamulla, mutta en saanut vastausta, koska he olivat tietenkin treeneissä. Krista soitti minulle ja puoli kahdeksan aikaan paikallista aikaa ehdimme vaihtamaan muutaman sanan. Veikkokin huuteli taustalta ennen päiväkotiin menemistä. Kaikki ovat hyvässä hengessä. Puhelu lämmitti kuskia mukavasti, mutta ei piristänyt. Viime yö oli jostain syystä mennyt pätkissä. Ensimmäisen kahden tunnin ajopyrähdyksen jälkeen taukopaikalla otin lyhyet virkistävät 20 minuutin tirsat ja keitin kahvit. Virkistelin muistiani reissun käytännöistä. Aina, aina keitä termoksellinen kuumaa vettä – niinpä keitin sen vaikka Krista ei ollut mukana sitä juomassa pois teen muodossa.

Olin ehtinyt ajamaan toista osuutta noin 30 minuuttia kun Krista soitti minulle, että olen lähellä Grankullaa ja karkkeja joista pidän, sekä erästä raunioita, jonka luona pysähdyimme vuosia sitten. Olin itsekin muistellut rauniota ja samalla näin ne! Kerroin Kristalle ja ajoin samalla liittymästä pois moottoritieltä. Olimme täällä 2018! Kävin yksin ihastelemassa raunioita, ottamassa kuvia ja pitämässä lounastauon. Kodin jämiä, rummopastaa ja jauhelihaa! Mestareiden luonasta! Lounaan tekeminen onnistui extra nopeasti, sillä minulla oli jo hyvin kuumaa vettä! (HA! Aina, aina kannattaa keittää termoksellinen kuumaa vettä). Kahvikin tuli heti, koska oli valmiina kuumaa vettä. Tekoälytyökalut on näppäriä. Pyysin Geminiltä Brahehusin historiaa samalla kun kiipeilin raunioilla. “Hey Google. Give me 8 minutes on the clock” – “munakellon” asettaminen. Välillä juttelin läppärini paikalliselle tekoälylle, nyt kun STT ja TTS oli paikallisena. Viime vuonna iso tuska reissun päällä oli todella pienet tekoälymallit, jotka eivät pystyneet juuri mihinkään käytännölliseen. Nyt, uuden läppärin myötä, ajan 122B mallia ja sen lisäksi sekä STT että TTS samalla laitteella. Ero on uskomaton. Kun muita juttukavereita ei ole, koneille tulee juteltua 🙂 – elämme mielenkiintoista aikaa.

Jossain kohtaa matkaa, jollain taukopaikalla huomasin että Krista oli lähettänyt minulle kuvan. Bensakanisteri ei ollut enää parkkipaikalla rouvaa odottamassa. Sinne meni 5 litraa 98:ia… Mihin tämä maailma on menossa, kun ei voi jättää satunnaiselle parkkipaikalle bensakanisteria ja olettaa sen pysyvän siinä yön verran 😀

Ajomatka meni nopeasti ja ongelmitta. Kuuntelin Stephen Kingin uusinta kirjaa, Sleeping Beauties. Tanskassa parkkeerasin samalle parkkipaikalle kuin 2017 ja 2018. Parkkipaikalta tuli soitetettua kotiin – nyt onnistui videopuhelukin ja sain pienen miehen kutittamaan Kristaa, kun itse en juuuri nyt pystynyt. Kello oli vähän yli viisi illalla. Auton parkissa – naputanko koneella vai käynkö vanhat hitit läpi Tanskassa? Sääennuste oli ratkaiseva tekijä. Tänään on aurinkoista ja lämmintä, huomenna sataa vettä. Pyörä ulos autosta – ammattilaisena olin parkkeerannut niin, että pyörän sai ulos vain muutaman voimasanan saattamana ja melkein kerran tippumalla.

Vaan minne mennä? Christianaan! Siellä kävimme 2018 . Matkalla sinne vei pyörällä vähän yli 30 minuuttia. Alan olemaan taas pyöräilykunnossa ja hengitän vapaasti. Siitepöly ei ole enää ongelma. Näinollen pystyin pitämään puoleni kaikkia paitsi spandeksipyöräilyjöitä vastaan. Ne pirulaiset menevät todella nopeasti, johtuen ihoa myötäilevän vaatetuksen antamasta pienemmästä ilmanvastuksesta. Se että heillä on 28″ katupyörä ja minulla 26″ maastopyörä ei ole merkitsevä tekijä, spandeksit on se millä ero saadaan. 😉 Matkalla Christianaan bongasin Nyhavenin ja se toi muistoja mieleen nuoresta parista, joka joi skumppaa täällä. Kumpa Krista olisi mukana, voisimme nauttia edes pienen skumppapullon vanhojen aikojen muistoksi – kumpa perhe olisi mukana, voisin kertoa Veikolle vanhoista ajoista. Kävelin Christianiassa hyvän tovin, ihastelin graffitimaalauksia ja kummastelin hintoja. Onpas Tanska kallis maa, olut maksaa 9-11 euroa. Koitin muistella mikä oli se viskibaari, jonka täältä löysin, mutta en hokannut kaivella blogia, joten kahdeksan jälkeen lähdin polkemaan takaisin autolle blogaamaan. Oli todella kiva pyöräillä yli tunti ja ihastella maisemia.

Ensi vuonna meidän täytyy tulla tätä reittiä, näyttää Veikoille muita maita ja mantuja. Laivalla Saksaan on niin tylsä! 8 tuntia ajamista Ruotsin moottoriteillä kirjaa kuunnelle – se, se on mielenkiintoista! Toisaalta sen vastapainoksi pääsisi Tanskaan ja Köpikseen, missä voisi ihmetellä maisemia. Lukiessani vanhoja reissublogeja, näen että urheilu oli jokapäiväinen homma. Aika herättää se tapa henkiin! Lonkka kestää yhden viikon verran aamulenkkejä – eikä huomenaamulla pitäisi sataa – ainakaan ihan aamulla.

torstai, 2026-05-14

Ajoaika: 30 m
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 12 km
Päivää ilman muuta perhettä: 0

Lähtöpäivä! Heti kukonlaulun aikaan alkaa auton pakkaaminen, hienosäätöä, autoa on pakattu jo parin päivän ajan – äitienpäivästä saakka. Isoin juttu on aamulla ~8 aikaan harpun laittaminen autoon. Sen paikalleen laittoyritys paljastaa ison virheen. Harppukotelon “päälle” tekemäni lisähylly, on liian iso. PRRRRRKE…. Kotelo harppuineen syrjään, hylly pois, kotelo harppuineen takaisin, mittauksia. Hylly on 33 % tai 11 senttiä liian syvä. Samalla myös hyllyn suojaluukku pitää heivata. Se ei sovi tuonne sisälle, pitää keksiä Italiassa siihen jotain, jos keksitään mitään. Kotelo harppuineen syrjään, kellariin leikkaamaan hyllyä, uudelleenkiinnitys, kotelo harppuineen hieman hitaammin paikaalleen. Hyvä, hyvä, hyllyn virhe korjattu, mutta nyt on muita ongelmia. Lasipurkit eivät enää ole tukevasti tuettuna. Harppu koteloineen taas pois… Kellariin, “ghettohosting” vaihde silmään – puusilppuläjästä löytyy epämääräinen siiru 3mm vaneeria. Katotaan kännykästä erinäisiä mittoja mitä tein: 26×21 cm… 21 on varmaan leveys koska 21 -> leikataan sen mukaan. Autossa paljastuu, että 26 cm oli se leveys, 21 cm on korkeus. Ghettomoodissa ollaan valmiita limboamaan alemmas kuin halpatyövoimaRane. Jos ruuvaan vaneerin toisen pään kiinni ja toinen pää jää kirjojen taakse jumiin, niin se on ihan niin kuin olisin kiinnittänyt sen ruuvilla molemmista päistä ja tää on kuitenkin tilapäinen, harpun kotelon peittämänä ja jösses se kotelo ja harppu alkaa painamaan. Kotelo harppuineen paikalleen… Hmmm… jos kallistaisin, taittaisin, voisin saada sitä extra kaks senttiä syvemmälle?! Vääntöä, säätöä ja SE MENI! SE MENI SYVEMMÄLLE! Se meni pohjaan saakka! Vessa mahtuu vielä tilavammin taakse! Sain ainakin kaksi senttiä lisää tilaa ja se merkkaa paljon! Nyt pojat mahtuu paremmin, reisiä saa pidettyä hieman auki! Voi tätä riemua! Tällä pikakorjauksella saatiin lisää tilaa, vaikka hyllystä leikattiin 33% pois! Sitten puuh puuh kotelo harppuineen pois kolosta, kaikki puretut tavarat paikalleen. Sain pakattua kaikki ne tavarat jotka menetti hyllytilan erinäisiin muihin viskihyllyn rakoihin. Sitten vielä kerran se jo hyvin painava kotelo harppuineen paikalleen.

Päivä eteni taloa siivoten, autoa pakaten, pientä miestä lahjoen. Pieni mies on kipuillut ainakin viikon verran sen kanssa, että isä lähtee kesäseikkailulle ja hän jää äitin kanssa kotiin. Päiväkotiin meneminen on muuttunut vaikeaksi ekan kerran koko herran tähän menneessä olleen elämän aikana. Normaalisti isälle sanotaan heippa tai ei sitäkään ja juostaan sisään – äidin kanssa päiväkotiin meneminen on kuulemma kovin erilaista. Nyt lähtöä edeltävä viikko on oltu reidessä kiinni, halailtu, vastentahtoisesti menty päiväkotiin sisälle. Näin viimeisenä päivänä isompikin mies huomaa kaipaavansa pientä. Tämä näkyy lahjomisena ja pieninä leikkihetkinä. Civilization 6 peliämme pelataan useampi vuoro – Veikko on voittamassa. Uusi pieni tekniikkaleego, mikä kasattiin yhdessä. Suklaamuna lounaalla. Tikkari lähdön hetkellä (ja yksi tikkari jemmattuna reppuun). Kristallekin haleja ja pusuja ja kuivalihaa.

Jossain kohtaa päivää pieni herra käy hakemassa kaverin, Ninnin, jonka kanssa leikitään meillä ja heillä. Talon saadaan pakattua, vain keittiö jää siivoamatta läpikotaisin, auto on pakattu. Aikaa on jäljellä, joten tietokonetta naputetaan. Lopulta on viimeisen kauppareissun aika ja lähdön hetki. Karkkien jako, halit, pusut ja autoon.

Satamaan meno oli ihanan mutkaton, puomilla jopa tiedettiin nimeni. Ei tarvinnut antaa passia, ei mitään. Veikkaan jotain auton rekkariin liittyvää magiaa! Kerrassaan ihana. Jonoon pysähdyttyäni aloin pakkaamaan reppua laivaa varten ja avattuani takaoven näen ruohonleikkurin bensakanisterin. Täytin sen kauppareissulla. Se haisi bensalle, joten laitoin sen takaluukkuun – jonne sen unohdin. Soitto Kristalle – jätän bensan tänne satamaan, tule hakemaan. Juoksen bensakanisteri kädessä…. Ooooo! Aidan alareuan kautta saa selvästi bensakanisterin mahtumaan! Juoksen aidella ja tungen bensakanisterin parkkipaikan puolelle. Otan kuvat ja …. järkkäri koputtaa olkapäähän.

Järkkäri: “Mitäs herra oikein tekee?”
Selittäjä: “Mulle oli vahingossa jäänyt ruohonleikkurin bensakanisteri auton takaluukuun. Laitoin sen tuonne parkkipaikan puolelle, josta vaimo hakee sen kohta”
Järkkäri: “OOOOKEI! Näytti sen verta hämärältä, että oli pakko tulla kysymään.”
Selittäjä: “Ymmärrän täysin. Mut onks kaikki ok?”
Järkkäri: “Juu, kaikki OK. Oli vaan pakko tulla kysymään”
Selittäjä: “Ymmärrän! Viikonloppuja!”

Saas nähä, saako Krista koskaan ruohonleikkurin bensaa, hän näet hakee sen huomenna…

Kello on kymmenen illalla ja täällä sitä ollaan – laivassa, perinteitä ylläpitämässä: TAX FREE ja viskiostokset(maistelua). Aberfeldyn 12 v – ei minun tyyliin, ei edes 35€ hintaan kun vieressä on Bowmore 10y ja OI!, Laproaigh PX cask. Kamat reppuun, blogia internettiin ja nukkumaan. Samalla huomaan, että kuvia on tullut otettua liian vähän. Aika alkaa räpsimään taas.

Thursday, 2025-08-07

Ajoaika: 0
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 7307 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 16

Saavuttuamme Pohjoissaksaan meillä on käsissämme 4 päivää ennen laivaan nousua. Nämä päivät jaoimme kahtia, ensimmäiset kaksi päivää olimme Rostokissa ja loput kaksi päivää olemme Lübeckissä. Kristan pyörän runko antoi periksi lopullisesti reissumme toiseksi viimeisellä viikolla. Takarenkaan akselin kiristykset oli niin rikki, että jos pyörällä jarrutti takapää irtosi kiristyksistä ja alkoi hissukseen työstämään itseään irti. Tästä syystä viimeisen viikon verran hain Veikon autolla.

Taistelusuunnitelma oli yksinkertainen. Rostokissa tehdään tutkimustyötä, testataan ja ihmetellään minkälaisia pyöriä olisi tarjolla. Edellinen kesti 19 vuotta, seuraavan pitäisi kestää enemmän. Rääkkinä pyörällä on armoton päivittäinen 10-40 kilometriä pitkä hyötypyöräily. Satoi lunta, vettä, sekä että tai paistoi sillä mennään välillä kärryä perässä vetäen.

Rostokissa käytiin parissa pyöräliikkeessä, ihmeteltiin saatavilla olevia pyöriä. Liikkeiden välissä etsittiin mitä on saatavilla Suomessa. Tilanne ei näyttänyt hyvältä kun Rostokin liikkeet oli käyty läpi. Keskiviikkona siirryimme Lübekiin. Täällä oli käsillä vielä kaksi pyöräliikettä. Viimeisestä liikkestä löytyikin yllättäen 4 kandidaattia, joista lopulta saatiin valittua yksi. Vanha pyörä jäi tänne, uusi pakattiin kyytiin. Liikkeiden palvelutaso vaihteli rajusti. Yhdessä oli jopa piirrettyjä lapsille katsottavaksi. Tässä viimeisessä liikkeessä oli tarjolla kiireetöntä henkilökohtaista palvelua. Meillä taisi mennä 45 minuuttia tai runsaasti enemmän siihen, että saatiin asiakaspalvelija. Kaikenkaikkiaan ostokokemus kesti liki kolme tuntia. Hän oli hyvin mukavan, erittäin asiantunteva ja tasaisen rauhallinen ja kiirehtimätön. Ostokokemuksen jälkeen koko miehistö oli aikalailla kuitti. Miehistö tarvitsi nyt suihkun ja teknisellä puolella ongelmia oli pari kappaletta:
a) Pöntön kapasiteetti ei riitä perjantai-iltaan saakka
b) Juomavesi ei riitä perjantai-iltaan saakka.
Ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin päätettiin koittaa Lübeckin ainutta leirintäaluetta, mutta sieltä tuli hylsy. Alue on täysi. Kriisikokouksessa todettiin, että suihku on pakollinen, tekniset ongelmat ei ole vielä tänään kriittisiä. Tehtäväjaoksi sovittiin, Juha huolehtii kaikesta muuta paitsi suihkusta, se on Kristan huoli. Leirintäalue antoi vinkin, missä voisi ehkä tyhjentää & täyttää, joten aloitimme sillä. Vaati vähän selvittämistä, mutta onnistui! Siellä veden tankkaus (100L) maksoi 1 € ja pöntön tyhjennys oli ilmainen. Koska meillä on viime vuodelta tieto hyvästä puskaparkista kaikki asiat on hyvin kunhan päästään suihkuun. Kenttäsuihku on viimeinen kortti Kristalle. Kristan löytämä maauimala oli vielä auki elokuussa ja olimme sisällä runsaat 3 minuuttia ennen kuin lipunmyynti lakkasi. Suihkut olivat lämpimät ja mukavat, allas hyvin kylmä. Niinpä suihkujen jälkeen olimme leikkialueella koko sisäänpääsy rahan (3€+3€+2€) edestä leikkimässä. Paikan sulkeutumisen jälkeen ajoimme tutulle paikalle parkkiin ja totesimme elämän olevan hyvää. Reissukokemus + auton tuunaukset mahdollistaa launtaista perjantaihin autossa asumisen. Tarvitsemme kaksi vessan tyhjennystä ja yhden nestetankkauksen. Majoituskustannukset näinollen siis tälle koko ajalle on … 1+25+15+8 (+8), missä siis suihku on se mistä maksetaan ja siellä kylpylässä siitä maksettiin vähän liikaa turhan pyyhkeiden oston muodossa.

Torstaina ajattelimme turisteroida Lübeckissä. Se, mikä oli ajatuksena viime vuonna. Aamupäivä meni aikuisten omissa toimissa, kukin vuorollaan. Yhdeltä iltapäivällä olimme valmiita hyppäämään pyörien päälle ja matkaamaan kaupunkiin. Kun asiaa ei sen enempää mieti ja lähtee vaan tekemään, niin paljastuu, että pieni mies polkee hyvin 10 kilometriä pyörällä, tallaa kaupungissa aikuisten kanssa usean tunnin, kunhan välillä saa olla olkapäällä ja polkee vielä takaisinkin. Vasta täällä yöparkissa tuli tarkistettua, että pyöräilimme 10 kilometriä suuntaansa. Veikko veti siis yhteensä 20 kilometriä pyörällä, käveli kaupungissa, leikki leikkipuistossa ja oli vielä illalla känkkäilemättä, eli herra ei ollut edes hirvittävän väsynyt. Jonkin verran väsynyt, mikä näkyi kaatuiluna, törmäilynä ja sen sellaisena, mutta ei katki, mikä olisi ollut itkua ja hampaiden kiristystä. Nyt on vanhemmat pykälän ylpeitä pojan kunnosta. 🙂 Illalla autolla kaikkein eniten katki oli allekirjoittanut. Ainut ruoka yhdentoista jälkeen oli kakkukahvit jossain vaiheessa iltapäivää ja autolla nälkä oli kohtuuton. Ähtärissä luettu “pidä parin metrin etäisyys toisiin seuruesiin ja usean metrin etäisyys väsyneisiin perheenisiin” piti kovasti paikkaansa. Vasta kun herra oli ruokittu ja käynyt kenttäsuihkussa oli sivistystä tarjolla. Kenttäsuihku toimi hyvin ja ideani veden lämmittämisestä toimi. Tein litran kiehuvaa vettä, jonka kaadoin ~7 litraan kylmää vettä ja nautin sopivan lämpimästä suihkusta.

Kelit ovat tänä vuonna kohdallaan. Aurinkoa näkyy, pihalla on 20+ astetta lämmintä ja mukavaa. Hiki pukkaa kun kävelee ja kantaa poikaa. Mielenkiintoisesti auton sijainti ja pilvinen taivas aiheuttaa sen, että menetimme 0.1-0.2 volttia akkua torstain aikana. Alkuillasta akku ei ole täysissä kuin Italiassa. Toisaalta tänään latasin läppärin, luurin, kellon, Kristan luurin, 10000 akun sekä langattomat kuulokkeeni, notta paneeli toimittaa sentään jotain. Mennessämme laivaan perjantai yönä, akun täytyy olla täysissä. Sen pitää pitää jääkaappi käynnissä laivareissun verran, koska teemme ruokaostokset täällä. Suomessa mennään suoraan kotiin. Läpystä vaihto kesävuokralaisten kanssa ja purkautuminen taloon. Maanantaina arki jatkuu kuin reissua ei olisi ollutkaan.

Tiimi on hyvässä iskussa yhä, ainut heikkous on yhä lievästi jatkuva vatsavaivani. Mahtava ero viime vuoteen. Huomenna toistetaan tämä päivä ja ajetaan illalla satamaan torkkumaan ja odottamaan laivaan pääsyä. Reissun loppu häämöttää.