lauantai, 2026-05-30

Ajoaika: 3h 7 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3127 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ensimmäinen reissuviikonloppu. Ensimmäinen paikka, mistä Krista ei löytänyt yöparkkista. Ensimmäinen paikka, missä reittimme on tekoälyn (Geminin) suunnittelema. Krista oli ottanut kuvan jostain lehdestä viime kesänä ja laittoi minulle sen silloin kun olin ajomatkalla alas viestillä “Voitko pyytää tekoälyä suunnittelemaan meille 8 km helpon kävelylenkin tämän tekstin perusteella? Tekstissä on tietoaukkoja, mutta tekoäly saisi varmasti parsittua tästä toimivan tarkan reitin meille.” ja kappas ihmettä, se pystyi. Se jopa takoi siitä Google maps linkin pyydettynä. En ollut mitenkään tutkinut paikkaa itse. Parkkipaikkojenkin löytäminen oli Kristalle haastavaa, mutta hän lopulta löysi hyvän kirkon läheltä.

Aamutoimien jälkeen lähdimme siis kohti Bassano del Grappaa. Itselläni tuo kaupungin nimi herätteli jotain päässä, mutta mikään lamppu ei syttynyt kirkkaasti palamaan. Ajomatka kaupunkiin sujui näppärästi. Veikko saa jo aika hyvin kiinni radiopuhelimesta ja hyvin unenpäästä. Yllätykseksemme parkkipaikoilla oli sisääntulojen kohdalla puomi. Nuo puomit näyttivät olevan 2.3 m korkeudessa mikä on 40 senttiä liian alhaalla meidän autolle. Tuli mieleen, että vaikuttaisi siltä kuin matkailuautoja ei haluttaisi tänne parkkiin. Onneksi emme olleet menossa noille parkkipaikoille vaan kirkon viereen … joka myös oli puomilla suojattu. Ajoimme parkkipaikan ohi ja löysimme hyvin läheltä sitä viinipellon laidan, johon selvästi oli parkkeerattu aikaisemminkin. Pysäytimme auton siihen ja aloitimme lounaan syömisen. Autossa oli kiitettävän kuuma, joten avasin ikkunat kun istuin etupenkillä Veikon kanssa syömässä. Ruuan valmistelun yhteydessä huomasin, että kahvinkeittoon tarvittava suodatinteline puuttuu. Kahvi jääköön väliin.

Ruokailun jälkeen herralle tuli vessahätä. Äiti totesi että viimeksi puskapissa meni sen verta metsään, että shorsit meni vaihtoon. Johon isä totesi, että otetaas varman päälle ja Veikko käyttää auton vessaa. Isä oli kädet aurinkorasvassa itseään rasvaamassa kun auton takapäästää kuuluu että pissaa menee kaikkialle. Viestintä oli hyvin hätäistä ja itkuista. Äiti ehti ensimmäisenä paikalle toteamaan jäljet ja sen että herra tarvii suihkun. Isä vähän perässä ihastelemaan tilannetta. Vessa oli avattu oikein, kaikki sen puolesta hyvin, mutta pissapyssyä ei oltu ohjattu jalkojen välistä istuttaessa alas, joten kaikki toimitettiin auton takaosaan. Shortsit ja alushousut meni vaihtoon, kengissä oli vähän osumaa ja takaluukun lattialla oli merkittävä määrä nestettä. Voimasanoja ei käytetty, mutta ei tätä työmaata ihan hiljaisuudessakaan pystynyt nielemään. Ensin viritin suihkun Veikolle, jonka äiti toimitti samalla neuvoen Veikkoa olemaan hiljaa ja antaa isän tehdä hommansa. Ihan hiljaa, mennään me pois ja ollaan ihan hiljaa. Onneksi autossa on pyyhkeitä, rättejä ja vettä. Lopulta auton karjapuskuria koristi läjä vaatteita ja pyyheitä, jotta emme unohtaisi niitä siihen, tuulilasinpyyhkijään laitettiin alushousut.

Pakkasimme vesipullot ja lähdimme kävelemään kohti pistettä A. Krista suunnistaa, Veikko polkee ja minä olen mukana. Pisteestä A eteenpäin suunnistus on minun. Pyörä + aikuiset vaeltaa oli todella onnistunut kombo. Matkasimme läpi aukeiden Villa Angarano Bianchi Michielille, jonka porttien edessä kuuntelimme tekoälyn antamaa selitystä paikasta ja olimme hetken aurinkonpaisteelta turvassa. Sieltä matka pisteelle B. Sitä muutettiin niin, että pääsimme joen rantaan kävelemään. Se idea osoittautui loistavaksi. Ensinnäkin siellä oli viileämpää, siellä oli suojaisaa ja siellä oli mahtavat näkymät. Samalla löysimme myös (uima)rannan, jonne päätimme palata. Ensin tarvitsisimme kuitenkin kahvit virkistääksemme kaikkia, mutta erityisesti isää.

Matkalla pisteelle B, eli sillalle, oli minulla alkanut lamppu hissukseen syttymään. Grappa. Grappa on tuttu alkoholi. Onko tämän kaupungin nimellä jotain tekemistä sen kanssa? Hovimestari!
Juha: “Can you give me an introduction to grappa?”
Jaxon: “Certainly, sir. Grappa is Italy’s national spirit — a potent, aromatic eau-de-vie distilled from grape pomace….”
Juha: “Does the city Bassanone del grappa have any claim to grabba?”
Jaxon: “Indeed, sir — Bassano del Grappa has a very strong claim. The connection:

• Location: Veneto region, at the foot of Monte Grappa
• Name: The city literally bears the name — “del Grappa” was added to distinguish it and honour the mountain
• Distillery: Nardini — founded 1779, still operating, considered one of Italy’s finest grappa producers
• The bridge: The famous Ponte degli Alpini (wooden bridge) is said to have been a traditional spot for grappa-fuelled toasts”

Tässä kohtaa tajusin, että

Nardini väittää olevansa Italian ensimmäinen tislaamo. Olen käynyt jo Italian ensimmäisellä viskitislaamolla – kahdesti. Tämä paikka vaatii visiitin, mutta jokin toinen kerta ehkä taas jylhässä itsenäisyydessä. Täällä on myös toinen tislaamo Poli, jolla on myös maisteluita ja museo. HMMM… HMMM…. HMMM…. Ruokailu piristi hieman, mutta ei riittävästi. Päivä on kuuma, seurue haluaa vilvoittelua. Niinpä palasimme hieman takaisin reitillämme. Matkalla rannalle näimme taivaan täynnä riippuliitäjiä. Sain siitä kuvan, mutta se ei tee oikeutta sille määrälle mitä niitä oli. Äiti vei Veikon veteen kahlaamaan ja isä jatkoi varjossa lepäämistä. Runsaan vesivilvoittelun jälkeen Veikon shortsit oli märät, mutta se “ei haittaa, aurinko kuivaa” – kuten herra itse toteaa. Isä oli väsyneemmässä tilassa kuin paikalle saavuttessa, joten oli päivätorkkujen aika. Läheltä löytyi puu, jonka alle varjoon mahtui aikuiset nukkumaan ja pieni leikkimään. 20 minuutin tehotirsojen jälkeen maailma näytti taas paremmalta. Pikkasen kiipeilyä herran kanssa ja sitten matkaan taas. Sillan yli ja O O OO OOoooo! Nardinin … baari/tislaamo ? Se oli jotenkin kiinni Nardinissa. Hyllyiltä oli pulloja ja paketteja myytävänä ? mutta ihmiset ostivat kahvia ja jotain muuta. Ihmeteltyäni, tutkittuani päädyin siihen että 4x10cl tasting setti on otettava mukaan. Tähän on tutustuttava sopivalla hartaudella. nuori ,5-, 7- ja 15-vuotiasta on nyt mukana.

Jatkoimme reittiä ja bongasimme matkalla C:lle paperikaupan sekä hattukaupan. Näihin oli palattava kunhan ne aukeavat siestan jälkeen klo 15.30. Kävimme kaikki, paitsi reitin viimeisen pisteen. Olimme aikalailla valmiita kävelystä Castello degli Ezzelinin kohtalla. Pieni moottoriturpa oli myös papattanut aivan koko ajan. Castello degli Ezzelissä oli kirkko, johon mentiin ja jossa herra osasi olla kiitettävän hiljaa. Kirkkoihin pitää mennä enemmän oli vanhempien toteamus. Oli hieno käydä tällaisellä turistisella kävelyllä ja vielä hienompaa oli löytää Grappakaupunki… Päätimme kaupunkireissumme ostoksille, minä sain uuden hatun, Krista uuden työkalenterin ensi vuodelle.

Autolla meitä odotti seuraava järkytys. Auton ikkunat olivat yhä auki. Ne olivat olleet koko päivän auki. Siivousepison myötä lähtö autolta ei ollut niin hallittu kuin olisi pitänyt olla. Kaikki tavaramme oli autossa! Meillä kävi sikamainen säkä tai sitten hajusuoja piti opportunistit poissa. Kuivuneet vaatteet ja rätit takaluukkuun. Samassa meitä tulikin haastattelemaan kaksi poikaa.

Mitä te täällä teette?
Olimme juuri lähdössä, sanoin.
OK!

Meidän piti syödä päivällinen ja sitten lähteä, mutta vaihdoimme suunnitelmia lennosta. Kävellessämme tänne näimme parkkipaikan, joka oli ilmainen viikonloppuna ja jonne pääsi autolla – ei puomia. Menimme sinne, söimme ja ajoimme kesätalolle. Paluumatkalla Veikko sammahti taasen ja kesätalolla isä taisi sammahtaa poikaa ennen sänkyyn. Eka reissuviikonloppu oli ohi. Hieman vielä tarvii harjoitella, että saadaan seikkailut taas sujuvaksi.

perjantai, 2026-05-29

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2922 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ensimmäinen arkiviikko alkaa olemaan takana. Aamurutiinit on saatu pidettyä yllä, pääsin juoksemaankin yksi aamu. Arki on yllättävän vauhdikasta. Aamulla lyhyt jumppa, yhdessä aamiaisen valmistelu ja syöminen, sitten onkin hetki aikaa härvätä tai leikkiä ja päiväkoti kutsuu.

Päivä menee töitä tehden ja iltapäivällä valvotaan poikien leikkejä/(vesi)sotaa. Koitetaan rauhottaa kun meno yltyy liian kovasti ja muuten annetaan mennä koohelluksena eteenpäin. Illalla käydään myös kävelemässä. Haluasin sanoa, että arki on rutinoitunutta ja rauhallista, mutta vaikka rutiinit on jo paikallaan ja paikka on tuttu, rauhalliseltä tämä ei tunnu. Päivät viuhahtavat ohi. Pitäisikö tähän vielä lisätä urheilua? (pitäisi)

Veikko pitää viikonloppureissuja jo niin itsestään selvinä asioina, että hän on aloitti pakkaamisen jo keskiviikkona. Eteiseen ilmestyi pino tarvikkeita, leegoja ja unikavereita, joihin ei saa koskea ennen viikonlopun reissua. Herra suunnitteli, että menemme lumagi (etana) ravintolaan, syömään etanoita. Idea oli vähintäänkin tutkimisen arvoinen ja löysimmekin viikonlopun kohteesta pari mahdollista etanaravintolaa. Ensimmäinen on erittäin kallis, joten jätämme sen väliin. Toinen on jossain kunnolla syrjässä (kuten viime sunnuntain ravintola) ja etanoita on tarjolla jos on kausi. Emme tiedä onko kausi, emmekä taida lähteä noin kauas etanoita hakemaan, joten etanat jää väliin. Herra otti uutisen vastaan torstaina hyvin rauhallisesti.

Torstaina minulle jaettiin shokki! Tiesin, että ei tarvi tuoda Suomesta kahvia, koska tässä kaupungissa oleva pikku kauppa pitää meidän tyylistä kahvia hyllyssään, samoin löytyy suodatinpapereita. Näin oli viime vuonna, näin ei ole tänä vuonna. Kaupassa ei olekaan enää suodatinpapereita. Pitkällisen haun jälkeen löysin yhden purkin kahvia mikä sopii filtterivalmistukseen. Pitää tehdä korjaavia liikkeitä, mahdollisesti Ikea visiitti hyvin pian. Kristan idea Avianossa shoppailu taitaa olla helpommin toteuttavissa.

Krista juttelee Veikon kanssa aina kaikkea mielenkiintoista matkalla päiväkotiin. Asiat voivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Välillä herra esittää tiukempia kysymyksiä. Tässä on lista

• Mitä eettisiä ongelmia liittyy ihmisten kloonaamiseen?
• Mitä on vastuu?
• Missä päiväntasaajalle sijoittuvissa kaupungeissa ei ole monsuunikautta?

Haastoin hieman Kristaa tuon ekan kysymyksen suhteen. Ei varmana viisivuotias kysy tuollaista. Sitten minulle selitettiin miten kysymykseen oli päädytty. Keskustelu oli lähtenyt liikkeelle kopioinnista, siirtynyt klooneihin ja siitä mitä voi kloonata, johon Krista oli todennut sitä ja tätä voi kloonata, mutta ihmisiä ei. Veikko: Miksi ihmisiä ei voi kloonata? Krista: Koska siihen liittyy eettisiä ongelmia. Veikko: Mitä eettisiä ongelmia liittyy ihmisten kloonaamiseen? – Kyseessä oli siis vaan kypsempi variaatio “miksi?”-kysymyksestä. Minulle sitten välitetään ne kysymykset, missä Kristalta on loppunut kyky vastata kesken. Niinpä, melkoisena asiantuntijana, kerroin Veikolle ihmisten kloonaamiseen liittyvistä ongelmista. Taisin vastata ohi kysymyksen, mutta kysymyksen esittäjä oli täysin tyytyväinen vastaukseen.

Arjen pieniä ilon pilkahduksia oli vaihtoehtoisen reitin löytäminen irkkubaariin. Aikaisempi reittini oli melkoinen kierto! Vasta nyt uskalsin hyödyntää yhden nurmen poikki menevää selvää polkua. Se oikaisee dramaattisesti. Tässä pikkukaupungissa on vielä niin paljon nähtävää ja löydettävää kun vain lähtee kävelemään. Krista löysi ihan uuden jujutsu salin.

Veikko on täynnä naarmuja, haavoja, puremia ja energiaa. Iltaisin se vaikuttaa olevan enemmän väsyenergiaa ja kuten yksi kuvista kertoo Herra on iltaisin aika väysynyt jos muilta kysytään. Omasta mielestään hän ei ole väsnyt. Kuva on otettu harvinaisesta ruuan ääreen hyytymisestä. Normaalisti herra menee hirveällä vauhdilla ja energialla kunnes on aika mennä nukkumaan. Pään osuessa tyynyyn herra sammuu. Yhteiskuvien ottaminen on haastavaa, herra kikkailee ja tekee kaikensa ettei olisi yhteiskuvassa :D.

Auto on nyt pakattu hyvin kevyttä viikonloppuseikkailua varten. Olemme ekan viikon jäljiltä yllättävän väsyneitä. Arki on vauhdikasta, joten otetaan viikonloppu rennosti. Käymme Bassano del Grappassa kaupunkivaelluksella. Sunnuntaina ladataan akkuja talolla.

Perjantaina illalla oli flash mob, tai näin meille siitä kerrottiin. Iso läjä erilaisia harrastelijoita kerääntyi kirkon eteen aukiolle tanssimaan. Tanssi toistettiin kahdesti, kerran kirkon suuntaan ja kerran aukiolle päin. Esityksen jälkeen jaettiin vuoden osallistumisdiplomit, jossa kohtaa me tetsasimme jätskille. Massat tuli perästä diplomit saatuaan.

Maanantai, 2026-05-25

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2922 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Pieni herra nukkui pitkään, pitempään kuin vanhemmat. Pitkä lepo oli hyvin tarpeen. Uudeet aamurutiinit saatiin pidettyä, herra opettelee tiskaamaan.

Päivän isoin asia oli herran Italian päiväkodin aloitus. Lyhyt päivä näin alkuun, jotta nähdään kuinka pahasti päiväkoti herraa häiritsee. Iloiseksi yllätykseksemme sama ohjaaja, sama ryhmä ja lähes kaikki samat lapset paikalla. Tämä sopi herralle erittäin hyvin. Lyhennetty päiväkotipäivä meni herralta nopeasti ohi ja iltapäivällä herra oli jo talolla leikkimässä. Ilmeisesti homma oli sen verta tuttua juttua, että hän olisi laakista voinut olla pitempään. Huomenna testataan tätä.

Iltapäivällä riemuista suurin oli Alex ja Aaron. Vesisota, imukuppi jousipyssy, nerffipyssyjä ja pieni lasten vesiallas. Pienten lasten riehuntaa oikein urakalla. Viattoman sivullisen, Kristan kastelemista. Viime kesän säännöt on päässyt hieman unohtumaan tai sitten Kristan kiljunta ja huutaminen on poikkeuksellisen palkitsevaa. Mene ja tiedä. Annoimme Suomen tuliaiset ja juttelimme mukavia poikkeuksellisen lämpimässä kelissä. Viime vuonna tähän aikaan meillä oli pitkä hihaista päällä, nyt auton lämpömittari näyttää iloiset 42 astetta. Minun illan ohjelma oli mennä bongaamaani huoltoliikkeeseen kysymään jarruista.

“Bonguerno. Parla tu englese?”
“No”
“OK” – Olin valmistautunut tähän. Luuri esiin ja näytölle teksti

the brakes make a screaming sound when I brakes heavily
=>
I freni emettono un suono stridulo quando freno bruscamente.

Herra nyökkää. Ottaa lampun ja lähtee katsomaan jarruja. Hetken hyörittyään hän tulee viereeni kännykän kanssa ja avaa myös Google translate ohjelman. Joko hän on nopea oppimaan, tai tätä on tehty enemmänkin. “Break disks are OK. Noise could be temporary. No need to fix now” Mennään tällä. Katotaan tuleeko ongelmia jossain vaiheessa. Ainakin ne jarrut toimi… Ehdin takaisin talolle juuri ajoissa liittymään jätskiseurueeseen.

Talolta lähti kolme lasta ja kolme aikuista jätskille. Jätskit kolmelle hengelle – 6 euroa. HMMMM ja se on hyvää tässä kuumuudessa. Jätskillä Veikko bongasi tuttuja päiväkodista ja liittyi heidän seuraan. Heillä oli leppäkerttu, jota he siirtelivät kädestä toiseen. Aikuiset olivat yllättyneitä blondista ja sieltä kuuluikin “Come ti chiami?” – “Sono Veikko”, kuuluu pienen herran ihmetellessä leppäkerttua kaverin kädellä. Leppäkertun lennettyä pois pojat näyttivät meille koulunsa ja päiväkotinsa. Sinne meneminen oli kahden pyöräilijän kilpailua ja kikkailua.

Illan päätteksi pienessä herrassa on naarmuja ihan hyvin. Polvesta ja säärestä puuttuu ihoa, vasemmassa silmäluomessa on naarmu jousipyssystä. Kaikenkaikkiaan erittäin leikkisä ilta.

sunnuntai, 2026-05-24

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2922 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0 (tosin säärestä on jo iho raavittu pois)

Ensimmäinen aamu perheen kesken! Nuorin meistä oli noussut viideltä leikkimään leegoilla. Aikuiset lököili sängyssä vielä tunnin rentoutuen. Sitten oli aika nousta ja aloittaa uusien rutiinien rakentaminen:

1. aamun venytykset! Kristalla on jokin hyvä youtube video lonkan ja lantion venyttämiseen, jota minä erityisesti tarvin. Päivän aloittaminen ~10 minuutin venyttelyllä, mikä saa hikoilemaan, on erittäin tervetullut muutos.
2. yhteinen aamiainen! Nyt kun kenenkään harrasteet tai työajat ei pakota, voimme ottaa yhteisen aamiaisen. Kaikki pääsee osallistumaan valmisteluihin! Hän, joka ei kokkaa, kattaa.

Aamiaisen jälkeen on aika tutustua taas “naapurin poikiin” ja ainut oikea tapa on VESISOTA! Veikko aloitti täyttämään aseita vakuuttuneena siitä että sota alkaa. Ja sotahan alkoi. Viime vuonna me tarjosimme aseet ja niistä osa on yhä jäljellä, tänä vuonna he olivat hankkineet aseita. Heillä on mm. sähköisiä vesipyssyjä. Varustelukilpailu on alkanut. Vesisota oli hyvin virkistävää ja kasteleva. Neljä henkeä oli sopivan märkänä – “kättely ja halaus” tehtynä.

Tänään oli jokin juhlapäivä. Isäntämme laittoivat juhlavaatteet päälle ja lähtivät mummulaan. Vesisodalle tuli tauko. Krista oli ajatellut, että päivän lounas olisi kiva ottaa ravintolassa, joten vaihdettuamme kuiviin lähdimme pyöräillen ravintolaan. Reitti ravintolaan oli hyvin pyöräilijäystävällinen. Ravintola itse oli, italialaiseen tyyliin, keskellä ei yhtään mitään. Kielimuuria, tapojen muistelua, ihmettelyä ja meillä oli ruokaa nenän edessä ja viiniä kaksi kertaa tarkoittamame määrä. Me aikuiset menimme täydellä setillä, antipasta, primi & secundo + dolci (enkä aio tarkistaa kirjoitinko oikein) ja Veikko meidän antipastalla + pastalla :D. Lämpötilassa ravintolassa oli sopivat 26 astetta, pihalla ollen 31. Tosin ovet ja ikkunat oli sepposen selällään joten on epäselvää mistä lämpötilaero tuli. Olimme aivan täynnä ruokailun lopuksi. Kesätalolle ja nukkumaan.

Kesätasolla leegoleikit jatkuivat, jossain kohtaa sain naputella koneitani. Krista, Alex ja Veikko lähti jätskille, jonka yhteydessä pojat kävi viilentymässä suihkulähteessä – viime vuoden tapaan. Illalla, ison väännön jälkeen, herra saatiin rauhoittumaan sänkyyn puoli kahdeksan aikaan. Herra sammahti parissa minuutissa. Menee hetki, että saadaan kello väännettyä tämän maan aikaan. Päivän lounas oli lopulta ainut ruoka mitä aikuiset söi. Veikko veteli illalla ennen nukkumaan menoa vielä hedelmiä ja marjoja nassuun.

lauantai, 2026-05-23

Ajoaika: 2h 10 min
Keskikulutus: 12.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2922 km
Päivää ilman muuta perhettä: 0!

Aamiaisen jälkeen aamulenkki. Erittäin kiva juosta aamulla aikaisin täällä Italiassa. Okei, on kahdeksan, on jo kuuma. Aikaisemmin täällä lähtee liikkeelle. Ehkä ennen aamiasta. Mutta… Tää on mun eka kerta paljasjalkakengillä tänä kesänä ja mä joudun juoksemaan kaupungissa. Nautit juoksemisesta semmoiset 20 minuuttia ja sen jälkeen mun jänteet rupee laulamaan hiljaa Hoosiannaa! Mä unohdin, että ekat kerrat pitää ottaa tosi lyhyesti. Nyt kävellään kotosalle, venytellään ja toivotaan, että jänteet ei rupee narisemaan tästä operaatiosta. En mä vielä niin vanha oo. Eikä tää ei vielä niin iso virhe ollut.

Olin päivän sisällä omassa pyhässä rauhassani, sillä isäntäperheen nuorin täytti kuusi ja synttäribileet oli pihalla. Minua oli varoitettu, minulta oli pyydetty lupaa ainakin kahdesti ja olin myöntynyt ainakin kolmesti. Säätömusakorvilla, oma uusi ylivertainen työpiste ja vapaus tehdä mitä haluan – parikymmentä lasta saa huutaa pihalla ja tehdä mitä haluaa, se ei näy eikä kuulu minulle. Vesisotaa, leegoja, pomppulinnaa ja riehuntaa.

Hämmästyttävää, miten uusi järjestelmä (Hermes) muuttaa käytettävyyttä. Kellarissa oleva palvelin käyttää energiaa sen minkä pystyy ja hyvä niin. Kotona on ylituotantoa ja se alkaa kohta maksamaan. Akku on jo täynnä, eikä mikään kuluta energiaa talossa – tekoälypalvelin hommiin. Käyn päivän aikana kaupassa hakemassa Kristan tilaamat ruuat ja samalla kotona viskibottini digitoi maistelumuistiinpanojani. Iltapäivällä käyn pienen tastingin mallin kanssa ja Wow efekti on melkoinen. Voin käydä puhelun palvelimeni kanssa ja jutella sen kanssa viskiestä, tislaamoista, tislaamoiden omistajista – kaikesta! Keskutelu ei ole yhtä nopeaa kuin ihmisen kanssa, kysymykseni jälkeen on selkeä tauko, mutta hyvä luoja kuinka hyvä tämä on.

Kun oli aika lähteä hakemaan perhettä lentokentältä pakkasin läppärin mukaan ja löin kuulokkeet päähän. Näin pystyin soittamaan puhelun tekoälylleni ja ajaessani lentokentälle suunnittelin ja konfiguroin järjestelmää lisää puhtaasti puhelun välityksellä. Ollaan melkoisen jännän asian äärellä.

Lentokentällä oli sydäntä lämmittämä perheen yhdistyminen. Pitkiä haleja, paljon pusuja, pikkasen lahjontaa – uusi Ninjako-lehti oli autossa. Matka kesätalolle meni eleettä. Radiopuhelimien käyttöä harjoiteltiin taas. Tällä kierroksella herra alkaa saamaan kiinni siitä. Vielä menee pitempi pätkä, että päästään sujuvaan käyttöön.

Talolla saavuttaessa lähinnä kuskattiin kamat sisään ja väsykänkkä pieni herra laitettiin nukkumaan. Vanhemmat meni hetkeksi nauttimaan maisemista ja juomista takapihalle, josta siirryttiinkin nukkumaan. Perhe on kasassa taas ja kesäseikkailu voi alkaa.

perjantai, 2026-05-22

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2761 km
Päivää ilman muuta perhettä: 8

Ylös, ihmettele miten tehtiinkään aamiainen tässä talossa ja töihin. Nukuin pitkäksi, heräsin vasta kuudelta ja sekin poikkeuksellisesti herätykseen. Nukuin kellon mukaan 10 tuntia ja 59 minuuttia. Saatoin olla hieman väsynyt reissaamisesta ja purkamisesta. Fiilis oli koko ajan hyvä, se lienee johtuvan siitä että sooloilen eikä ole muita läsnä joten kukaan ei väsymyksestä aiheutuvaa ärtymystä saa laukaistua.

Sain aamiaisen syötyä ja olikin jo aika aloittaa työpäivä. Työpäivä meni eleettömästi ohi. Ainut huomioin arvoinen asia oli, että webbikamerasta tuli pieni vauhtitöyssy. Viime kesään verrattuna kaikki IT laitteet ovat uusia. No okei, liioittelen näppis, hiiri ja yksi matkanäyttö ovat samat. Työ- ja henkilökohtainen läppäri on vaihtunut samoin päänäyttösetti. Työläppäri ei mahdu näiden näyttöjen alle, joten sen videokameraa ei voi käyttää. Minulla ei ollut ulkoista videokameraa mukana joten ongelma oli käsissä. Sitten muistin, että nykyään voi käyttää Android puhelinta webbikamerana! HA! Konfiguroin sen työkoneen käyttöön ja osoitin itselleni että se toimii. Sen jälkeen haasteeksi tuli enää puhelimen sijoittelu. Aika improvisoida. Musiikkia maestro!

Ihmettelen mitä kaikkea talosta löytyy, jotain millä voisin viritellä jotain, että saan puhelimen pysymän näytön takana, niin että kamerat osoittavat minuun. Pienen etsimisen jälkeen vaatekaapista löytyi vanha pahvinen hajustejutska, missä on pahviset koukut. Sen jos taittelisi uudestaan ja laittaisi näyttöjen taakse koukuillaan roikkumaan, se voisi muodostaa taskun johon puhelin sopii. JEP! Se sopii, puhelin mahtuu siihen. Pahviset koukut tosin eivät tule kestämään puhelimen painoa. Taittelua, teippiä ja tadaa! Meillä on puhelimelle tasku näytön takana. Sinne kun laskee puhelimen se toimii hienosti webbikamerana Teams palaverissa. Päivän viimeisessä palaverissa tuli tämänkin varmistettua.

Illalla meinasin jäädä kiinni laitteisiini siirtäessani agenttejani Openclawsta Hermekseen. Lopulta revin itseni irti ja lähdin käymään kaupassa. Tarvin vähän vihreetä ruokaani ja ajattelin yllättää pienen miehen Ninjako lehdellä. Pyöräilin tuttuja reittejä pitkin viereiseen kaupunkiin isoon kauppaan ajatellen, että siellä on kaikkia mitä tarvin. Yllätyin isosti, siellä ei ole lehtihyllyjä lainkaan. Sitten tajusin, tämä on Itaaalia, täällä on pieniä lehtikiskoja. Se löytyy sieltä, jos se löytyy jostain. Karmeaa vauhtia takaisin Roveredoon, siellä on yksi lehtikauppa! Ehdin ajoissa? Liike menee kiinni klo 20 ja olin siellä klo 20:30. Itaaalia! Myyjä jutteli iloisesti jonkun toisen kanssa, joten menin sisään ja aloin etsimään lehteäni. Meni hyvä tovi ennen kuin löysin lehden. Etsiessäni oikeaa lehteä löysin myös jotain mitä luulin jääneen jo historiaan, ylähyllyn täynnä miesten viihdelehtiä. En tullut tarkistaneeksi kuinka vanhoja olivat, mutta tuotakin viihdettä on täällä mahdollista saada vielä. Ninjako lehti löytyi, oli halvempi kuin Suomessa, tosin hinta vedettiin hihasta kassalla.

Oli ilahduttavaa huomata, että ruosteinen Italiani toimii vieläkin. Saan kiinni kaikista numeroista kun kassat niitä sanovat. Pienet kohteliaisuudet tulevat pihalle luontevasti, enkä ymmärrä sanaakaan kun natiivi lähtee puhumaan sarjatulimoodissa minulle. Pingiinejä lainaten HYMYILE ja heiluta.

Loppuilta meni naputtaen ja vastentahtoisesti menin nukkumaan kymmenen aikaan, vielä olisi niin paljon tehtävää, aina olisi niin paljon mielenkiintoista tehtävää.

torstai, 2026-05-21

Ajoaika: 7 minuuttia
Keskikulutus: 18.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2761 km
Päivää ilman muuta perhettä: 7

Viimeinen autoaamu hetkeen! Aamiainen, IT:n virittely, oma rauha. Viime kesänä tein työpäivän auton takaosassa Punin tislaamon vieressä. Päivä oli kuuma, tuuletin auttoi jonkin verran, piti säätää isosti, että sai laitteiston toimimaan siellä. Nyt, kuten jo useamman päivän puolesta tiedän, laitteisto mahtuu asuinpuolelle. Nyt testataan jäähdytystä.

Kaikki tuulettimet mitä autosta löytyi oli käynnissä jo 10 aikaan aamulla. Auton mittari näyttää auringonpaisteessa 29 astetta lämpöä. Omaa harrastelua pystyi tekemään sujuvasti. Virtaa riitti nyt kun Italian aurinko paistoi paneelille. Lämpöä riitti myös sisälle, kevyt hikoilu päällä naputtelin. Tämä oli silti melkoisesti mukavampaa kuin vuosi sitten.

Noin keskipäivän aikaan sain viestin että talo on vapaa, saa tulla. Ajoin hurjat 7 minuuttia talolle, jossa Erica oli vastassa. Vaihdoimme kuulumisia ja halit hajuvaroituksistani huolimatta.

Automme oli aiheuttanut ongelmia ihan viimeisenä päivänä. Automme ei näet mahdu mihinkään ruutuun täällä, eikä se mahdu tuohon talon eteen. Aina kun pakkasimme tai purimme autoa sen etuosa oli tiellä. Tämä ei vaikuttanut erityisesti olevan ongelma kenellekään. Viimeisenä päivänä poliisiauto väistäessää meitä melkein törmäsi vastaantulevaan autoon. Emme nähneet tätä tapahtumaa silloin. Meidän lähdettyä poliisit olivat tulleet sakottamaan talon omistajia siitä että auto oli yli viivan. Samalla kiellettiin parkkeeraamasta sinne minne olimme viime kesän parkkeeranneet, koska auto tulee yli parkkiruudun. Tänä vuonna siis kun lastaamme autoa, pitää avata ruosteiset ja vähän kyseenalaiset portit, sekä ajaa auto sen verta sisään että se on kokonaan poissa tieltä. Auto pitää myös parkkeerata eri paikkaan, sen parkkipaikan viereen hiekka-alueelle, missä ei ole ruutuja. Päivittelimme tätä Erican kanassa, pahoittelin sakkoa, joka oli kooltaan hurjant 40€.

Päädyimme vaihtamaan kuulumisia tunnin verran, ennen kuin aloin urakkani. Purin auton taloon yhdessä pitkässä rupeamassa. Talolle tuleminen oli kuin kesämökin kauden avajaiset. Katsotaan mikä on muuttunut viime vuodesta, sitten aletaan purkamaan tavaroita vanhoille tutuille paikoille. Toisen kierroksen viisaudella vaihdoin hieman paikkoja. Isoin ero oli että vaihdoin työpisteeni sijaintia. Viimeksi työpisteeni esti pääsyn talon ainoalle kaapille, joka ei ole keittiössä. Nyt se estää pääsyn ulos takaovesta. Ajattelin että tällä kertaa voisimme hyödyntää sitä kaappia, erityisesti Saksan tuliaiseni tarvitsevat tilaa.

Kun kaikki oli purettu, putsattu, suihkussa käyty ja auto tiputettu paikalleen aloin rauhoittumaan. Kello oli joitain kuuden ja seitsemän välissä ja tajusin että en ole syönyt sitten aamiaiseni, mikä oli noin kuudelta aamulla. Rykäsin ruokaa ja lämmin ruoka vatsassa sammahdin sänkyyn jälkeen seitsemän.

Keskiviikko, 2026-05-20

Ajoaika: 9 h 52 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2759.3km
Päivää ilman muuta perhettä: 6

Ylös, aamiainen, kellon arviointi. Haluan olla viskikaupalla ovenkahvassa kiinni kun liike aukeaa. Liike aukeaa klo 10, ajoaika on ~2h, klo 8 viimeistään liikkeelle. Aamiaisen ja blogin kirjoittamisen jälkeen on aikaa käydä uudestaan siellä tuulivoimalalla. Kevyttä juoksua ylämäkeen, kävelyä, juoksua jyrkkään ylämäkään jotta päästään pienessä aamutihkussa voimalan äärelle. Piru vie noi lavat, näin läheltä katsottuna, on tunteita aiheuttava asia. Niitä hetken katseltuani tajuan, että voisin tehdä jotain hullua ja päästä vähän lähemmäs, vähän ylemmäs. Noi puupinot näyttää tosi vakailta! Niinpä kiipesin puupinojen päälle lapoja ja voimalaa ihmettelemään. Tihkun vuoksi ne oli vain vähän liukkauta ja koska onnistuin toteutuksessa idea voidaan siirtä kategoriasta hullu kategoriaan nerokas.

Olin kohdekaupungissa etsimässä parkkipaikkaa 10 minuuttia ennen kuin paikka aukesi. Saksa on teknologian takapajula. Täällä verkkoyhteydet on heikkoja, ellei ole parkkeerannut maston viereen ja ole aikana jolloin juuri ketään muuta ei ole käyttämässä verkkoa. Täällä kaupungissa on i maksulliset pysäköintipaikat, kaikkialla. Täällä on kolikolla toimivat maksuautomaatit. Onneksi auton hanskalokerossa oli kolikoita, juuri tällaista tilanetta varten. Saan ostettua puolitoista tuntia parkkiaikaa. Sen pitää riittää ostoksiin ja maistelun aiheuttamaan “lähtöviiveeseen”.

The Independent saa minulta täydet 5 tähteä. Olen ainut asiakas ja saan sen mukaista palvelua. Minulle tuodaan tasting laseja sitä tahtia kun kyselen tuotteiden eroa – A vai B?. Toki, palvelun laatuun saattaa auttaa myös se että kerään pöydälle tasaiseen tahtiin pulloja. Maistelen, lisään pulloja. Katselen, lisään pulloja, juttelen, kyselen, maistelen, lisään pulloja pinoon. Onneksi olin päättänyt kuinka paljon käytän rahaa etukäteen. Olisin ostanut koko liikkeen. Vaihdamme tarinoita, maistelemme – palvelu on hyvää. Jossain vaiheessa keskustelu vie tiensä Saksan tislaamoihin ja sanoin, että niiden löytäminen on ollut hankalaa. Myyjä kertoi, että heillä on seinällä karttaa Saksan tislaamoista, voin ottaa siitä kuvan. HALLELLUJAAAAAAH!!! Matkat Saksaan tai Saksan läpi muuttui juuri pysyvästi. Lopulta poistun iloisena visa taskussa vinkuen kuusi kassia käsissäni autolle. Aikaa on vielä riittävästi jäljellä ruokailuun ja maistelut olivat tosi pieniä, joten ajorajoite ei pitäisi olla kovin pitkä.

Autossa mietin, yksi pitkä rykäisy ja olen Roveredossa… Lähdetään koittamaan sitä – nukutaan jossain jos väsähtää matkalla. Ajoin tästä hetkestä, klo 11:37, eteenpäin aina puoli yhdeksään saakka illalla. Pysähdyin muutaman kerran. Tässä otteita matkalta.

12:31 Puhelu Kristan kanssa. Juttelimme mukavia, kerroin upeista alppimaisemista. Päätin mennä pitsalle kun Italiaan pääsen.

14:18 Sveitsi, rekkataukopaikka. ULALLALAA! Minkä tuntuinen tää aurinko on. Täällä on lämmin, täällä on kuuma! Mä haluun shortit jalkaan. Mä haluun shortsit jalkaa nyt! Five fingers on tästä eteenpäin jalkineenei.

14:20 Kondola meni moottoritien yli. Tää ei oo mikään pieni moottori, tää on viiskaistainen moottoritie. Todella hassun näköinen kuskin näkökulmasta. Lieni todella vinkeä heidän näkökulmasta.

16:48 Vihdoin aletaan saapua Italian rajalle. Auton mittari näyttää 24 astetta ajossa. Pakko vääntää ilmastointi mahdollisimman kylmälle ja kohti tuulilasia, että pärjää autossa mukavassa lämmötilassa. Viimeisen kolmen tunnin aikana ollaan siirrytty kello 12.00:sta kello 9.00 ilmastoinnin kanssa. Kesä alkaa.

17:20 Tauko Italiassa parkkipaikalla. HEI! Täällä on lajittelupiste. Äkkiä kaikki roskat sinne. Niitä on sen verta että harmittaa. Biojäte on ainut mikä jää jätekassiin. Etsin Pordenenosta pitsapaikan ja lähden sitä kohti olisin noin klo 20.00 siellä.

18:19 Kolmas liikenneonnettomuus, joka aiheuttaa massiivisen jonon ja hidastuksen täällä Italian puolella tähän mennessä. Olen ajanut … mitä alta pari tuntia Italiassa? Nämä hidastukset saattaa olla ongelma pitsan suhteen.

20:55 Lämmin, italialinen pitsa naaman edessä. Vitsit se maistuu hyvältä.

Kello on puolikymmenen, olen meidän Roveredon nukkumaparkkipaikalla. Huomenna saan talon. Käyn vielä illan päätteeksi pienellä kävelyllä Roveredossa. Paikka on ihastuttavan tuttu. Kauppa, päiväkoti, jätskikauppa, kirkko … hölkkä takaisin ja nukkumaan. Huomenna on taloon muutto kunhan edeltävät lähtevät.

tiistai, 2026-05-19

Ajoaika: 0
Keskikulutus: 0 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1962 km
Päivää ilman muuta perhettä: 5

Aamuni alkavat siirtymään, en herää enää ennen viittä, nyt se on puoli kuusi. Tänään rentoudutaan täällä vuoren kupeessa. Tässä on poikkeuksellinen hyvä kuuluvuus ja nettiyhteys saksalaiseksi puhelinverkoksi. Melkein kuin olisi Suomessa.

Aamiaisen jälkeen lähdin vaeltelemaan läheiseen metsään. Tanskan aamulenkin riemu ei ole unohtunut. Vaeltelulla löysin pyörille tehdyn alamäkeen menevän lyhyen radan. Tätä täytyy tulla koittamaan tänään! Metsästä löytyi myös tuulivoimala, jonka juurelle pääsi kävelemään. Ne lavat on pökerryttävät kokoisia ja se pyörimisliike kun on siinä juuressa on niin valtava että “se tuntuu”. En pysty kuvaamaan kuinka hurjalta se näyttää ja tuntuu. Seison useamman hetken koittaessani hahmottaa ja normalisoitua sen äärellä. Olen halunnut päästä tällaisen juurelle ja haluaisin päästä sisään sekä ylös, mutta tämä on hyvä alku. MELKOINEN vempain.

Koska aamun tunnit ovat ne tehokkaat tunnit, palasin autolle tekemään täyden IT säätöpäivän omassa rauhassa. Viimeistelin muutamia pieniä IT tehtäviä pois ja aloin työstämään seuraavaa projektiani eteenpäin tekoälymallien kanssa. Isoin haaste näissä on tehtävänhallinta, saada se kokonaisuus pysymään kädessä niin että nuo saavat itsenäisesti tehdä asioita. Pienten asioiden tekeminen on triviaalia, isojen tai pitkään kestävien tai useamman tekeminen on se vaikea asia.

Jossain kohtaa päivää tuli kuuma autossa auringonpaisteen vuoksi. Tässä kohtaa kaivoin pyörän esiin auton takaluukusta ja lähdin ylös metsään vetämään se pyöräreitti. SE OLI MAHTAVA. Luuppasin sen pari kertaa läpi, jälkimmäisellä kerralla tiesin missä kohtaa voi vetää lujaa ja antaa hyppyrien heittää miehen ja pyörän lyhyelle ilmalennolle. Vaikka tiesin reitin, meinasin silti heittää itseni yhdestä mutkasta ulos. Piru se oli kiva reitti. Virkistyttyäni tuolla reitillä päätin lähteä kaupunkiin.

Alamäkeen oli kiva mennä ja alamäki oli pitkä. Matkalla alas näin pyöräliikkeen ja nyt tiedän kuka on tehnyt sen reitin sinne metsään. Se on tämän liikkeen tekemä. Mitäköhän muuta täältä löytyisi metsistä jos menisi etsimään? Huruttelin kylään. Kaikki kahvilat, ulkoilmapaikat olivat kiinni. On tiistainne toukokuun arki-iltapäivä klo 16, mikään paikka ei ole auki. Olisin mielelläni käynyt eräässä kahvilassa, jossa kävimme 2019, mutta se ei ole tiistaisin auki iltapäivällä. \o/ . En juurikaan pysähtynyt, joten kuvia ei tullut otettua kaupungista. Rullasin alas ja alas. Jossain kohtaa tajusin – olen rullannut koko ajan alaspäin, ihan koko ajan autoni ohittamisen jälkeen. HEI! Kyltti Tribergiin, matkaa 3 km. Mennään sinne! Ja noustaan sieltä vesiputoukselta ylös, tehdään lenkki. Matka Tribergiin oli pelkkää alamäkeä. Tässä kohtaa arvasin, että paluumatkasta tulee vähän pitkä ja muistin että autolla ei voinut kolmosvaihdetta isompaa käyttää ylös mentäessä.

Vesiputouksen sisäänmenon ulkopuolella suunnittelin paluureittiäni. Google maps on hyödytön pyöräreittien suhteen täällä, sillä on paljon virheellistä tietoa reiteistä joita ei ole olemassa (enää). Niinpä lähdin eilistä luontopolkua pitkin takaisin ylös, se kun on maksuttomalla puolella. Kunhan pääsen eiliselle parkkipaikalle tiedän miten mennä takaisin ja luontopolku vie minut sinne. Luontopolku ei ollut pyöräiltävissä – ei edes sinnepäin, ei edes sähköpyörällä ilman olympiatason taitoja sanoisin, jos sittenkään. Niinpä lykin pyörän ylös kivikkoista ja juurakkoista polkua. Tappavan tasainen tahti, sillä pärjätään! Löysin parkkipaikan ja aloin vääntämisen takaisin. Pyörälenkki vei lopulta puolitoista tuntia, mistä suurin osa käytettiin ylöstulemiseen.

Autolla naputtelin vielä koneen kanssa hieman, virkistäydyin suihkulla ja valmistauduin illan seuraavaan ohjelmaan. Viskimaisteluun. Illlalla kahdeksan aikaan oli aika liittyä kavereiden kanssa pelaamaan tietokonepelejä hetkeksi. Jossain kohtaa päivän pituus alkoi painaa ja heitin hanskat tiskiin. Tarkistin akun, 12.1V – oho, akku on käytettyä liki kokonaan. Lämppäriä ~10h, jääkaappia 24h ja IT täydellä teholla ~6h syö akun liki täysin. Päivän vähäinen auringonpaiste ei riittänyt kompensoimaan kulutusta. Hyvä tietää… Aikaisempi arvioni energian riittävyydestä ei pitänyt paikkaansa. Pistin auton käyntiin 10 minuutiksi, luomaan vähän lisiää energiaa, jotta jos tarvin voin pistää lämppärin päälle. Sen jälkeen oli aika kömpiä sänkyyn nukkumaan.