Monday, 2025-07-14

Ajoaika: ??
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4094 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2 (nyt maanantaina 0)

Viime viikko on ollut viilä, sateinen ja myrskyinen. Veikon vaatetus kesäleirille on ollut vaihteleva, toisina päivinä uikkarit alle, pitkät päälle, toisina päivinä shortsit + t-paita eikä uikkareita alle. Iltapäivällä aina shortsit + t-paita päällä.

Kristan pyörästä irtosi korin tukiruuvi näillä kivikaduilla joten vetäsin sen nippusiteellä kiinni sen verta, että pyörä kestää sopivaan liikkeeseen saakka. Lähdin tunnin etuajassa Veikon noutoreissulle ja poimin matkan varrelta liikkeestä tarvittavat osat ja suoritin kenttäkorjauksen jakoavaimen kanssa liikkeen edessä.

Kaikilla hienoilla ideoilla pitää olla koodinimi. Niinpä torstaina alkoi operazione settantanove rc due.

Tämä viikonloppu oli liki kuukauden mittaisen järjestelyn seurausta. Mirja saapui kesätalolle keskiviikkona ja minä lähdin blogaamatta Suomeen yllättämään MökkiLAN -sakin. Sisäpiirin mies Jarno oli auttamassa järjestelyissä. Reissureitti kulkuneuvoineen oli

pyörällä Roveredo in Piano – Pordenone ~30min
junalla Pordenone – Venetsiä ~1h
bussilla Venetsia – Venetsian lentokenttä ~ 30 min
lentokoneella Venetsia – Helsinki ~ 3h
bussilla Helsinki – Turku ~ 2h
autolla Turku – Lieto ~ 30 min

Sähköskootilla Turku – Turun juna-asema ~ 5 min
junalla ratabussilla Turku – Helsinki ~ 2h
paikallisjuna Helsinki – Helsinki-vantaa ~30min
lentokoneella Helsinki – Venetsia ~3 h
bussilla Venetsian lentokenttä – Venetsia ~30 min
junalla Venetsia – Pordenone ~1h
pyörällä Pordenone – Roveredo in Piano ~ 30 min.

Kokonaisuudessaan siirtymään kesätalolta Liedon majoitukseen kului 12 tuntia. Perillä oltiin kahden ja kolmen välillä yöllä. Sama määrä aikaa kului paluumatkaan. Perillä kesätalolla oltiin neljän ja viiden välillä iltapäivällä.

Lähdin reissuun ultrakevyellä pakkauksella. Olen vuosia matkannut pelkillä käsimatkatavaroilla, mutta nyt vedin sen uuteen ulottuvuuteen, menin pelkällä läppärilaukulla, koska kotomassa voin lainata kaiken mitä puuttuu. Oli todella kiva tehdä siirtymiä, kun kannettavana oli vain olkalaukku. Strategiaani kuului myös juomavesien ostaminen, mikäli tulee jano. Niinpä Pordenonessa, pyöräsiirtymän jälkeen, oltiin hampaita kiristelemässä sen hetken edessä, että nyt pitää maksaa siitä, että saa vettä. Juomaautomaatti oli valitsemani myrkky. Juoma-automaatit näyttivät epäluotettavilta, elämää nähneiltä laitteilta. Ensimmäiseen ei mennyt raha sisään… Seuraavassa oli juomia repsallaan, luukkuja repsallaan, mutta vettä tarvittiin. Riskeerasin vitosen, seteli sisään. Juoma maksaa 1,20. Numero 59 aqua frizante, eli kuplivaa juomaa. Luukkuun tippui vesipullo ja vaihtorahalaatikkoon alkoi kilisemään kolikoita. Vaihtorahoja sain takaisin 5 euroa. Eli itallalainen, epäluotettavan näköinen, ruoka-automaatti “Self Service Bar” muutti mun 5 euron setelin 5 euroksi kolikkoina ja antoi minulle vesipullon, suotta epäilin laitteen toimivuutta!

LAN sakin yllättäminen onnistui täydellisesti ja LAN-legenda saatiin luotua. Kukaan ei tule muistamaan minun tulemista, mutta sen miten täydellisesti sitä ei huomattu yhden hegen toimesta tullaan muistamaan.

Paluumatkalla ehdin istumaan pari tuntia Venetsiassa ja nauttimaan kunnon pitsan.

Täällä Italiassa käytiin tutustumassa lähikaupunkeihin ja rantaan sillä välin kun olin poissa. Nyt, keskiviikkona, nukuttuani kaksi yötä yli 10 tuntia alan olemaan taas hyvässä iskussa ja blogaaminen voi jatkua.

Sunday, 2025-07-06

Ajoaika: 1h 15 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4094 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Valvoin poikkeuksellisen myöhään. Kuuntelin vanhoja kappaleita, ihastelin kuuta ja pisteitä taivaalla. Moniko niistä on tähti, mene ja tiedä. Menin nukkumaan vasta keskiyön paikkeilla, enkä kohtuullisesta lämpötilasta  huolimatta saanut nukuttua yöllä hyvin.

Aamulla kuudelta jakaannuimme erilleen. Veikko etupenkille katsomaan ohjelmia, minä ulos tekemään ruokaa ja Krista lepäämään sängyssä. Krista torkkui, minä yritin koodata ja Veikko häsäsi kaikenlaista. Hän kävi puhumassa vähän italiaa naapureille, polkipyörällä toiselle autolle ja tuli takaisin, lätki kanssani palloa 5 minuuttia… kymmenen aikaan kaikki oli hereillä ja ruokapöydän ympärillä. Ruokaa seurueelle nassuun ja pohdintaa laitetaanko reissu pakettiin vai lähdetäänkö vielä rannalle. Pienen herran kanssa sovittiin diili, jos hän vetää päivätorkut, hän pääsee rannalle ja kas kummaa, herra veti kesän ensimmäiset iltapäivätorkut ollessaan paikallaan. Tähän saakka se on tapahtunut vain jos olemme sattuneet olemaan liikkeellä. Nautimme hetkestä kahdestaan pöydän äärellä.

Iltapäivällä jakaannuimme kahtia. Minulle tuli koodausaikaa, kun Veikko ja Krista lähti rannalle. Aika kului leppoisasti ja jossain kohtaa kuulin suomenkieltä auton ulkopuolelta. Onko perhe jo takaisin? Ei! Leirintäalueelle oli saapunut toinen suomalainen perhe. He olivat saapuneet isolla matkailuautolla, toinen suomalainen reissusakki. En ryhtynyt vaihtamaan kuulumisia, eikä Kristakaan juuri ennen poistumista.

Kesätalolla ehdimme tyhjentää auton juuri ennen kunnon myrskyä. Ulkona salamoi, sataa kaatamalla ja on myrskyisää. Sisällä on kuivaa ja kivan lämmintä, vain 25-26 astetta… ilppari taas yön päällä…

Saturday, 2025-07-05

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3934 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

No se oli haastava yö… nyt oli se yö kun tuuletus ei riittänyt. Veikko kukkui yli kymmenen illalla, me yhteentoista ja silti auto oli liian kuuma. Meillä oli täysi tuuletus käytössä läpi yön ja eikä se riittänyt. Yön alin lämpötila oli 24 ja vasta neljän aikaan yöllä auto oli sopivan lämmin nukkumiseen.

Lyhyen ja rikkinäisen yön jälkeen tehtiin korjaavia arvioita. Jos sääennuste sanoo, että yön alin lämpötila on 24 astetta, se on liian kuuma yö autossa olemiseen. Tuuletus ei riitä, auto on liian kuuma. Parhaiten tästä haasteesta saa kiinni kun kävelee illalla kaupungilla, silloin huomaa kuinka talot hohkaa kuumuutta. Siis kadulla kävellessä, tunnet puolen metrin päässä olevan talon lämmön hohkauksen, kuin lämpimän takan talvella. Jos talo on moisessa tilassa, missä tilassa on auto? Kaikista parannelluista ikkunasuojista, tuuletuksesta, puun varjoista huolimatta, se on varannut itseensä kiitettävän määrän lämpöä, sitä ei saa pois millään pienellä tempulla. Parasta on, jos ilman lämpötila on riittävän alhaalla ja saamme kierrätettyä ilmaa.

Otimme aamun rauhallisesti autolla. Minä ja Veikko leikimme ja keksimme lähteä rakentamaan huoneita auton sisälle. Sängyssä oli linna, eli yksi suljettu tila rakennettuna tarvikelaatikoista ja peitoista. Etupää verhottiin omaksi osakseen ja sängyn alle sai yhden viltin avulla tehtyä vielä yhden huoneen. Näin autossa oli etuosa ja asuin tilassa:

• keittiöosa,
• “pikku tila”
• avoin sänkyosa
• sänkyhuone

sekä tietenkin ulkotila, jossa äiti luki kirjaa kaikessa rauhassa.

Päivän ainut ohjelma oli Caribe bay, sekin varmistettiin vasta kun Veikko totesi haluavansa uimapuistoon. Söimme lounaan autolla, vitkastelimme ja lopulta lähdimme liikkelle kahdentoista maissa. Eka piste oli kirjakauppa, jotta Krista voisi ostaa uuden italiankielisen romaanin itselleen. Ensimmäinen romaani oli jo luettu. Kristan ollessa kirjakaupassa Veikko ja minä ihmettelimme lelukauppaa. Yhdeltä olimme koittamassa virkistyä drinkkien ja pienten napojen kanssa. Yö ja kuumuus painoi seikkailijoita. Tässä kohtaa tajusin, että tämä on reissun eka päivä, kun tämä perhe on puhunut toisilleen suomea ja muille vain italiaa. Okei, Krista puhui autoryhmälle saksaa, kun hänelle sanottiin että nainen osaa saksaa, mutta osottautui että ei osannut, joten italialla mentiin. Minäkin puhuin vain italiaa viereen tulleelle autoryhmälle. Veikko, luonnollisesti, puhui vain italiaa. Kaupassa kaupungilla minä ja Veikko puhuimme italiaa myyjille, samoin Krista. Maagista. Italiani on yhä surullista, ei edes Kristan 2017 loppukesän tasoa, mutta… ihan rehellisesti … pärjään sillä jo hyvin lyhyitä keskusteluja tutuissa tilanteissa.

Virkistyäytymisyrityksen jälkeen jatkoimme matkaa Caribe baylle. Saavuimme perille ennen kolmea, mikä tarkoitti, että saamme paikasta kolme – kolme ja puoli tuntia irti. Ei jonoja! Joten sisään ja ihmettelemään. Veikko, joko väsymisen vuoksi tai aikaisemman kokemuksen pohjalta oli 100% sinut ja rohkeana menossa. Tällä kertaa olisimme voineet viettää enemmänkin aikaa vesipuistossa. Näimme upeita akrobaria esityksiä, kävimme laskemassa vesiliun, olimme aaltoaltaassa aalloista nauttimassa ja tietenkin vietimme paljon aikaa lasten altaassa. Kaikista kesän jutuista, tämä paikka oli tähän mennessä kallein…. ehkä siksi, että meitä oli kaikki kolme paikalla?

Kello kuusi oli aika vääntää pyörät takaisin autolle. Pysähdyimme matkalla kunnon pitseriaan ja seurue veti kolme pitsaa kokonaisuudessaan naamaan. Normaalisti minä syön puolet pitsasta, joten tämä antaa hieman osvittaa seurueen nälkään. Sitten autolle ja Veikko nukkumaan siinä yhdeksän aikaan, vain tunnin yliajalla. Illalla oli enää 27 astettä lämmintä, yöllä pitäisi ukkostaa ja sataa, joten mahikset hyviin yö uniin on paikallaan, ainakin lämpötilan puolesta. Mietin, unelmoin, suunnittelen … pieni 600 watin ilmalämpöpumppu…. pitämään auton lämpökuormaa edes vähän kurissa, ettei auto varaisi itseensä sitä koko päivän lämpökuormaa, niin että illalla sen saisi tuulettimilla jääähdytettyä… Miksi 600 wattia? Yleensä näistä leirintäalueista saa 3 ampeerin sähköliitännän, kuten täältäkin. Toisaalta, 3 kpl lisää näitä 150W ( 100€ ) paneeleita ja auto kannattaisi kuumimmilla tunneilla sitä ilmalämpöpumppua puhtaalla aurinkovoimalla.

Friday, 2025-07-04

Ajoaika: 1h 40 min
Keskikulutus: 12 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3934 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Arkiviikko takana, taas uudenlainen arki. Veikolla alkoi kesäleiri, olen noutanut hänet joka päivä kahden ja puoli kolmen välillä. Kesäleiri on viereisessä kaupungissa. Tämä tarkoittaa, että minä poljen 40-60 minuuttia päivän kuumimpana ajankohtana – samoin kuin Cagliariassa viime vuonna. Iso ero on se, että menomatka on alamäkeä ja paluumatka on pelkkää ylämäkeä, tasaista pientä ylämäkeä…
Pari ekaa päivää menin omalla pyörällä, jossa Veikon pyörä oli kiinni Followmellä. Tiistaina paluumatkalla oli ongelma, että Veikko alkoi jarruttelemaan ja jouduin kommentoimaan hänelle siitä. Aina kun kommentoin ja katsoin taakse herra alkoi polkemaan. Pikkasen ennen Roveredo in Pianoa auto pysähtyy meidän viereen ja kertoo minulle, että poika meinaa nukkua, hän meinaa tippua kyydistä. Minulla menee hyvä hetki tajuta tämä viesti. AAAAAAAAA! Se kun herra alkoi jarruttamaan tarkoitti sitä, että herra melkein nukahti ja kun minä reagoin hän heräsi sen verta että alkoi polkemaan taas! Pääsimme kotiin turvallisesti sinä päivänä jatkuvalla tarkkailulla.
Keskiviikosta eteenpäin tein noudon Kristan pyörällä, jossa oli peräkärry. Tämä tarkoittaa, että tulen tasaista pientä ylämäkeä, peräkärryn kanssa, jossa on vielä 18 kiloa lisäpainoa, 34-36 asteen kuumuudessa. Olin ma & ti aivan kuitti, ke pahoinvoivana, liki oksentaen, kesätalolle päästyämme. Torstaina vedessä oli mukana runsaasti elektrolyyttejä ja selvisin operaatiosta kunnossa. Nouto-operaation aikana kuluu 2 litraa vettä. Perjantaina paluumatkalla alkoi sataa, joka viilensi niiiiiiiiin kiitettävästi keliä, että olin hyvässä hapessa kesätalolla ja auton pakkaus viikonlopun reissua varten onnistui ilman että lyyhistyn makuuhuoneen lattialle ilmalämpöpumpun eteen. Fiksumpi luovuttaisi pyöränoudon kanssa(?) – minä en.

Veikon kieliopinnot jatkuvat ja tällä viikolla ohitettiin seuraava virstanpylväs. Me kysyimme Veikolta parikin kertaa mitä jokin italiankielen sana tarkoittaa. Ekalla kertaa herra halusi altaan pohjasta auton ja käytti sanaa, jota Krista oli kuullut päivällä jumpassa kun ohjaaja koitti kertoa hänelle mitä tehdä toisin. Hän ei tiennyt sanaa ja nyt kuullessaan Veikon käyttävän sitä oli pakko kysyä mitä se tarkoittaa. Herra kertoi, että “alas”. Seuraavana päivänä kysyimme häneltä jotain toista sanaa, mitä emme tienneet ja herra taas tiesi mitä se tarkoitti. Valitettavasti ei tullut kirjoitettua ylös mitä kysyimme ja mitä vastattiin. Hänellä on ilmeisesti hurjasti passiivista sanastoa. Aktiivinen sanasto vielä vaatii työtä, siinä on jopa minulle selviä virheitä. Toisaalta hänen kielenkäyttö kasvaa päivä päivältä. Todella mielenkiintoista nähdä mihin saakka hän pääsee.

Tänään on perjantai, tänään oli aika lähteä kohti Venetsian itäpuolella olevia saaria/niemiä. Olemme Jesolossa pari päivää parkissa. Tämä on nyt se hetki kun pääsen levittämään auton täyteen leirintämoodiin koko perheen kanssa. Veikolle tämä on tuttua, Kristalle uutta. Yöllä kävellessäni läpi alueen vessalle ja takaisin, näin että emme juuri eroa enää muista. Katos auton kyljessä, pöytä ja tuolit ulkona, kiva valaistus… Leirintäalue on hyvin pelkistetty, vettä saa, kuuma vesi maksaa. Auton lämpötila on taas oma juttunsa, luotan tuuletukseen. Illan tuuli on kova, todella kova. Osa on pistänyt katokset kasaan, minä, … minä jätän sen paikalleen, kun just sain sen levitettyä. Toivoakseni en tee virhettä.

Huomenna ehkä Caribe bay, ehkä rantaa, ehkä Tropicarium Park, ehkä pyöräilyä. Kahtotaan mihin rennosti päädytään.

Kuvissa on mm. Veikon uudet sandaalit. Ne on ollut viikon käytössä…

Sunday, 2025-06-29

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Virkeä herääminen autossa. Tuuletus toimii! Nukuimme läpi yön, kukaan ei hikoillut yön aikana. Nopea aamiainen ja lähtö Blediin. Päivän agendalla on yksi asia Vintgarin solassa vaellus. Tavoiteaikataulu on “aikaisin”, täällä on päivällä tosi kuuma

Menomatkalla Blediin ajoin kahdesti väärin. Ekalla kertaa juuri kriittisessä kohtaa viereisellä kaistalla jonkin verran edessä olleelta autolta irtosi polkupyörä telineestä. Tarkkailin pitääkö väistää tai tehdä muita peliliikkeitä 130 vauhdissa ja näitä asiota pohtiessani menimme y-haarasta väärään haaraan. Toinen ohiajo sattui hieman myöhemmin, katsoin sivupeiliin ja näin auton tulevan “Saksavauhtia” vasemmalla kaistalla ja samaan aikaan edessä oleva alkoi vaihtelemaan kaistoja vailla selvää syytä. Kukaan ei ollut hänen edessä.Törmäystä ei tullut, mutta hyvin tiukka jarrutus tuli vauhtiveikon autolle. Tätä tilannetta seuratessani ajoimme taas väärästä liittymästä. Mitään ei sattunut, aikaa vain kului 20 minuuttia enemmän.

Menimme samalle parkkipaikalle kuin viime kerralla ja kuten viime kerralla, paikalla ei ollut ketään päästämässä alueelle, joten jäimme odottamaan. Odotimme ihan kunnon pitkän ajan, valmistelimme pyöräosuuden annoimme kaikki mahikset ja kuten viime kerrallakin, niin nytkin ajoimme sisään kun toinen auto ajoi ulos.

Sitten pyörien päälle ja taksipisteelle. Krista oli hoitanut kaikki järjestelyt, Veikko ja minä osallistuttiin vain kävelyyn. Vaellus/kävely oli helppo. Veikkokin käveli reitin omin voimin reppu selässä, mukaanlukien lopun kohtuu jyrkän rappusosan, josta päästiin paluupisteelle. Siellä pienet maistelut, olutta ja jälkiruokia(?), sekä autoleikkejä. Kuvia syntyi paljon. Pieni mies myös ohjasi kuvausta ja mm. isot uppotukit kuvattiin. Mietimme, että tuleviin kesiin hän voisi saada digikameran iselleen, niin saamme kuviin mukaan koko perheen perspektiivin.

Vaelluksen jälkeen lähdimme takaisin kesätalolle. Parkkipaikalla auton ulkolämpömittari näytti uuden ennätyksen lämpötilassa:43 astetta. Ajaessamme takaisin päin, moottoritiella 130km/h, auton ulkolämpötilamittari näytti 36 astetta. Uusi ennätys sekin. Ilmastointi huusi täysillä ja esti meitä hukkumasta hikeen, mutta autoa sitä viileäksi voinut sanoa. Lämpötilasta sai perspektiiviä kun saavuimme kesätalolle. Pelkäsimme, että talo on mielettömän kuuma, mutta kun tulimme sisään huomasimme, että se on kohtalaisen viileä. Ehkä ei tarvi laittaa ilmastointia päälle heti? Sitten katsoin sisälämpötilamittaria: 29.9 astetta… ulkona ja autossa oli niin kuuma, että 29.9 astetta tuntuu meistä viileältä :-|. Ilmastointi lähti päälle.

Seitsemän aikaan pihalla oli kohtuu viileää(* siltä se tuntui, ei mitään käryä, jotain yli 30 astetta, mutta ei niin paha kuin päivällä). Veikko ja isäntien lapset riehui altaassa, minut kasteltiin, vesisota oli isosti käynnissä. Lopulta meidän koko perhe oli myös altaassa ja siellä riehuttiin kunnolla. Kahdeksan jälkeen sisälle ja Veikko nukkumaan. Vanhempien leffailta alkoi.

Vesisodan yhteydessä saimme myös kuulla, että lämpötila tulee ennusteiden mukaan vaan nousemaan. Viime viikolla tänne ilmestyi MILJOONA kärpästä. Niitä oli ihan kaikkialla. Mä tapoin niitä urakalla. Ikkunoita pidettiin kiinni ja niitä vaan oli ihan käsittämättömästi. Niitä oli jopa kaupassa sisällä. Nyt saimme selityksen. Joku maajussi oli levittänyt lannat pellolle, mutta ei ollut kääntänyt/kyntenyt sitä. Siitä tuli kärpästen paratiisi ja parissa päivässä niitä oli koko kaupunki täynnä. Jussi saa kuulemma sen verta sakkoja, että tuntuu ja muistaa seuraavalla kerralla. Niitä kärpäsiä on vieläkin täällä. Pitää tappaa lisää, paljon.

Saturday, 2025-06-28

Ajoaika: 1h 15 min
Keskikulutus: 11.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3516.4 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

OK. Povasin kuumaa yötä. Olin väärässä! Tuuletukseni toimi! Yöllä oli päällä asuintilasta vetävät tuulettimet ja yö oli itseasiassa riittävän viileä. Heräsimme aamulla virkeinä, no aikuiset heräsi. Veikko nukkui tunnin normaalia pitempään.

Kristan italia on kadehdittavalla tasolla. Hän puhui aamulla mukavia satunnaisen italaisen mummon kanssa, joka parkkeerasi viereemme. Olen kade, harjoittelen taas italiaa.

Olimme 7.30 liikkeellä, rennon aamun jälkeen. Minä ehdin ajamaan sänkeni kunnon maisemissa, Krista kävi kävelyllä, Veikko nukkui pitkään. Matka Ljubljanaan vei vähän yli tunnin verran ja Kristan etsimä retkeilyautojen parkkipaikalla oli tilaa. Sinne auto ja pyörät esiin. Varhainen lounas, eväät ja liikkeelle. Pyöräilimme rauhallisesti asioita pällistellen. Kävimme kaupassa ostamassa vähän tarvikkeita, leikimme hetken jonkin leikkiin tarkoitetun taideteoksen ympärillä, päristelimme pikku autoilla pitkin kaiteita ja seiniä.

Päivän ohjelma oli aikamatka Ljubljanan linnassa. Linnaan mentiin funikulaarilla, jotta se saadaan Veikon kokemuspankkiin. Linnan esittely, eli aikamatka, oli hieno esitys. Se piti Veikonkin menossa mukana koko tunnin verran. Kierroksen jälkeen jakauduimme kahtia, toiset nukketeatterimuseoon ? Ja yksi näkötornille. Olimme linnassa kaikenkaikkiaan vähän yli kaksi tuntia ja näkemättä.jäi asioita. Tiimi oli suhteellisen hyvässä hapessa, joten päätimme pistää päivän kasaan.

Paluumatkalla ostin munkkien tekemää päärynälikööriä (40%). Näissä on kokonainen päärynä sisällä. Luostarin seinällä olevaan päärynäpuuhun laitetaan lasipulloja pienten päärynoiden päälle, niin että ne päärynät kasvaa siellä lasipullossa. Näppärä temppu, en tiedä miltä maistuu. Se selviää myöhemmin.

Iltapäivän päätteeksi menimme ravintolaan syömään. Samaan ravintolaan maksetaan myös 15€ siitä riemusta, että saa parkkeerata autonsa yöksi sille retkeilyautojen parkkipaikalle. Kuuden kohtaalla seurue oli aivan kuitti. Auto laitettiin yömoodiin, käytiin suihkussa ja nuorin hyöri sängyssä lukien ja rauhallisesti häsläten kunnes uni vei. Me aikuiset taasen katselimme leffoja ja keräsimme voimia. Täällä on taas hävittömän kuuma ja vasta kun aurinko laskee ilma viilenee. Vie tunnin, puolitoista, että tuuletus saa auton jäähtymään. Se toimii niin hyvin, että blogaan sängystä – ennen auton Kuumimmasta paikasta – koska täällä on nyt viileintä autossa. Tuulettimet toimii !

Toivottavasti  ensi yö on yhtä palauttava ja viileä kuin edellinen, sillä toistamme taas heti aamulla siirtymisen. Huomenna on vain vähemmän aikaa kuin tänään aamulla oli.

Friday, 2025-06-27

Ajoaika: 1 h 49 min
Keskikulutus: 9.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3408.5 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Arkiviikko takana, reissuviikonloppu edessä. Veikon arki on ollut erilaista ja ilmeisen rasittavaa. Herralla on ollut päiväkotia vähän yli puoli päivää ja puistoa lopun päivää. Päiväkodin viimeinen viikko on puolet ohjattua ja puolet puistoa, josta jälkimmäinen osuus on ollut ilmeisen koettelevaa. Herra on ollut koko viikon väsynyt ja olen joka päivä hakenut hänet aikaisemmin ja aikaisemmin. Ensiviikolla muutan työpäivän sijainnin viime kesän mukaiseksi, jotta saan haettua herran ainakin pari tuntia aikaisemmin. Tuleva kuukausi on hänelle kesäleiriä, emmekä yhtään tiedä miten rasittavaa se on hänelle.

Viikon alkupäässä kävin autolla tekemässä korjaustoimia. Keittiöjakkaran seinässä oleva pala on murtunut ja jakkara on hutera. Kesätalon omistajat kertoivat, että kellarista löytyy jotain jämäpuun palasia, ettei tarvi käydä ostamassa, jos ne riittää/kelpaa. Tämä osuu minun (kenttä)korjaus toimintamalliin kuin nyrkki silmään. Olisinkin tehnyt juuri samoin kotona – kellarista löytyvällä jämäpalalla korjaten. Leatherman, räikkäpala ja bits setti oli kaikki mitä tarvin (okei, mitta kanssa). Vihdoin, vihdoin! Vuosia sitten ostamalle räikkäpalalle tuli käyttöä. Ruuvasin parikymmentä ruuvia irti, sahasin, mittasin ja ruuvasin takaisin kiinni. Lopputulos oli hyvä!

Meitä vastapäätä oleva talo(?) on tullut tällä viikolla myyntiin. Se olisi tosi kiva hankkia ja alkaa korjaamaan. Pääsisi tekemään ihan alusta saakka, ehjää, jos sitä voi ehjäksi sanoa on vain ulkoiset kiviseinät. Kaikki muu on tuhoutunutta. Se on pakko saada halvalla. OK sijainti… Siitä on olemassa kyltti jossa on jotain tekstiä siitä, notta se voi olla historiallisesti merkitsevä, mikä voi tuoda lisää haasteita sen remppaamiseen, mut kaupunki ois kiva… pikku kesäprojekti itelle.

Tämän viikon aikana lämpötilat ja kosteus on noussut viime kesän tasolle. Paahde ei ole yhtä paha vielä, mutta toisaalta kosteus on välillä hurja ja iltapäivällä / illalla voi olla niin kuuma että ulkona tunnin verran oleminen ja autolla liikkuminen hyydytti koko sakin, myös täysissä virroissa olleet vanhemmat. Kävimme ostamassa Veikolle uusia paljasjalkakenkiä toisessa kaupungissa ja se reissu hyydytti kaikki. Vasta kesätalolla ilmastoidussa tilassa alkoi virta palaamaan. Sitä seuraavana yönä olikin melkoinen myrsky, ukkosta, salamaa, vettä ku rännistä. Aamulla oli taas kuuma, kostea hikinen kuten nyt illalla kymmeneltä 27 astetta ja kosteaa, todella kosteaa täällä. Tuulettimet auttaa sen minkä auttaa. Olemme yöparkissa Gorizian kaupungissa Italian puolella, koska Italiassa saa nukkua missä vaan. Huomenna, hyvin levätyn yön jälkeen, salamana liikkeelle ja Ljubljanaan, missä on luvassa turisterointia.

Täällä on kuuma. Kuuuuuuuuma! Onneks jäätiin pohjoiseen Italiaan, ku täällä on viileempää….

Sunday, 2025-06-22

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamulla, 5:30, meistä toinen nousi pystyyn leikkimään veneellään. Toinen koitti levätä hieman lisää, sillä yöllä tuli herättyä muutama kerta. Tuntia myöhemmin astelin ulos autosta ihmettelemään sateen aikaansaannoksia. Tarppi oli yhä pystyssä, sen alla oli kuivaa. Tarppi selvisi ekasta koittelemuksesta!

Olen vielä kovin vainoharhainen akusta ja aurinkopaneelista. Aamulla tarkistin jännitteen 12,5 volttia. Aurinko paistaa kyllä, mutta olemme hyvin suojatulla alueella. Heti kun me oltiin ajettu ulos alueelta akun jännitemittari kellui 13 voltissa pienen levon jälkeen. Eli ilmeisesti me ollaan liki täysissä koko ajan? 12.5 volttia on ~0.3 volttia alempana maksimiakkutasosta, kevyen kuorman alla, eli akkua oli kulunut 20% … Mahdollisesti minun pitäisi välittää kun jännite tippuu 12.1 volttiin, silloin ollaan ehkä 50% varauksesta, lopeta käyttö / tyhjäakku on 11.8V (30% varauksesta jäljellä) … Koitetaan muistaa, mutta näyttäisi siltä että varjossakin aurinkopaneeli toimittaa ja akku hädintuskin kuluu.

Maa on märkä ja mutainen, joten levitin suihkupressumme tarppimme alle ja “TADAA!” autoa on taas mukavasti laajennettu tarpin verran. Tarpin alla on mahdollista liikkua paljain jaloin ja tehdä aamiaista ulkoilmassa. Vietimme leirintäalueella klo 12 saakka. Ruokaa valmistaessa toinen katsoi sarjoja, söimme, leikimme, rakensimme uudestaan isomman laivan, toinen pakkasi ja toinen leikki, söimme uudestaan, lounaalla puhuttiin italiaa. “Tutti pasta per me!” “Piccoli pasta per me? Pasta per pappaa!” “No! No! Tutti pasta per me! Io! IO!” ja niin edelleen. Harjoitellaan kumpikin italian puhumista, niin uskalletaan käyttää vähäistä kieliosaamistamme natiivien kanssa. Varmasti väärin, monella tapaa, tärkeintä on kuitenkin kielen käyttö. Kahdeltatoista checkout ja nokka kohti Gardalandia, kakkoskierros edessä.

Aloitmme Gardlanadin Sea worldilla. Suurin mielenkiinnon kohde oli mustekala, mutta valitettavasti emme bonganneet sitä. Se oli henkilökunnan mukaan ruukussa piilossa. Tunnin tutkimusreissun jälkeen lähdimme Gardalandiin kakkoskierrokselle. Uinti Leegomaassa oli vahvasti mielessä.

Kakkoskierros Gardalandissa oli enemmän huvipuistoon tutustumista – kuten oletinkin. Eka kerta meni jännittäessä ja tokalla kertaa homma kulki. Aloitimme Pipsa maan Ukin laivalla, sitten maatila-ajelu uudestaan, sitten jättipuun sisään, sitten etsimään tukkijokea. Matkalla löysimme 4D elokuvan, joten menimme sinne. Se osoittautui liian jännittäväksi ja puolivälissä pieni mies kiipesi syliin. Pienen miehen pulssi oli korkealla, mutta sylissä uskallettiin katsoa leffa loppuun. Leffasta tullessa ulos minulle kerrotiin “Se oli liian jännä!”. Sitten oli aika tankata isompaa pelaajaa ruualla, pienempi ei halunnut mitään. Kun istuimme pöydän ääreen ruokakädessä, heräsi kokis halut.
“Saat kokiksen, jos tilaat sen itse”
“Mutta ne ei ymmärrä Suomea”
“Una Coca cola per favore”
“Mutta ne ei ymmärrä suomea, Coca cola on suomea”
Sitten käytiin läpi nimen käsite, miten Veikko on Veikko kaikilla kielillä. Tämän selvennykseen jälkeen pieni mies oli kassajonossa vitonen kädessä. Kun tuli tilaushetki pieni herra toisti “Una Coca cola” ja iski vitosen pöytään. “Coca cola?” sanoi myyjä iso hymy naamalla.”Si! SI!” vastasi Veikko ja hetken kuluttua istuimme pöydän ääressä, kumpikin tyytyväisenä.

Sitten yritimme mennä Legolandiin uimaan. Paljastui että minun ostamissa lipuissa on vain yksi pääsy akvaarioon, yksi pääsy uimaan ja 2 pääsyä alueelle. En voinut ostaa uutta lippua, sillä uimapaikka oli täynnä ja lipun myynti tältä päivää ohi. Tämä takapakki otettiin yllättävän hyvin pienen miehen toimesta. Kotiinlähtö ei tullut kyseeseen, joten lähdimme tutkimaan uusia laitteita. Herra halusi lentokoneeseen – siihen mihin hän ekana päivänä ilmoitti että missään nimessä ei mennä ja tänään ekan kerran nähdessään sanoi ettei mennä koska se on liian korkealla. Nyt kun huvipuistotunnelmaan oli päästy se oli loistolaite! Herra oli tasan minimimitan 105 senttiä pitkä, joten lentokoneilla kierrettiin alue, sitten vielä kolmannen kerran maatila-ajelulle ja reissu pakettiin. On vihdoin aika lähteä paluumatkalle kesätalolle.

Olimme perillä vähän yli seitsemän. Krista auttoi kaiken purkamisessa ja saimme talon hiljaiseksi puoli yhdeksän aikaan. Juhannus on takana ja arki odottaa. Reissaaminen oli kivaa osallistuneiden mielestä. Perinne on syntynyt.

Saturday, 2025-06-21

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3033.2 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ensimmäinen leiripäivä, aamiainen tarpin alla, elämä on hyvää. Kokista & kahvia piristämään joukkuetta. Aamun rauhallisten toimien jälkeen on isän haluama lähialueen tutustumisoperaatio. Pyöräillään kahdestaan rauhallisesti katsomaan kaupunkia. Tavoite oli ehtiä takaisin autolle ennen tulee kunnolla kuuma ja nähdä vähän linnoitusta.

Pyörämatka kaupungille oli hyvin rauhallinen sorsien bongausten täyttämä retki. Ajoimme irrallisina yksikköinä, ihmettelimme sorsia, opettelimme antamaan nukkuvien olla ja pääsimme ihastelemaan ihan läheltä sorsan poikasia, jotka tulivat rannalle saakka. Jossain kohtaa Veikko oli niiden keskellä, emon ja minun tarkkailen silmä kovana pienen matkan päästä tämä ryhmittymän toimintaa. Kukaan ei koskenut kenenkään ja kummankin jälkikasvu sai positiivisen(?) kokemuksen.

Kaupungilla laitoimme pyörät parkkiin ja jalkauduimme. Linnoituksen päältä löytyi leikkikenttä, jossa rosvo ja poliisi -leikki lähti käyntiin. “Toi missä on kakkakatto on vankila!”.
Lyhyt tepastelu kaupungilla ja autolle syömään. Pienen herran ruokahalu ja jano on positiivisesti yllättänyt isomman herran. Kääntöpuolella oli se, että lounaan jälkeen oli syöty kaikki pastat (kolmen aterian verran) ja suurin osa lisukkeista. Pieni mies syö saman verran kuin iso herra – mikä on merkittävä poikkeama aikaisempiin päiviin.

Lounaan jälkeen rentoutumista ja sitten uima-altaalle. Uima-altailla tunti ja sitten välipalalle autolle. Sitten pyörät yhteen ja matka kohti Gardalandia. Gardaland on massiivinen paikka. Vaeltelimme, ihmettelimme kävimme yhdessä junassa. Ihmettelimme lisää, sitten se löytyi! LEGOLAND vesipuisto. Sisään! Tämä oli tuttua huttua herralle, ihmetellään Legorakennelmia. Nämä “miniatyyrit” oli todella mittavassa koossa rakennettuja. Todella mittavassa! Pällisteltyämme riittävästi menimme syvemmälle ja ihmettelimme vesimahdollisuuksia ja matkan varrella löysimme leegojen rakennussaaren. Perseet penkiin ja rakennus & leikit alkoi. Lopulta kuumuus aiheutti jätskitarpeen ja hankimme jätskit, joiden yhteydessä löysimme pienen herran vesitarpeisiin sopivan paikan. Paikan sisääntulolle pukukoppeihin, uikkarit päälle ja altaalle. Kroko, minkä vesisuihkuja sai itse kontrolloida, osoittautui hitiksi. Meno oli villiä ja jossain kohtaa herra heitti natiivivaihteen päälle, mikä jäi jumiin. Hän puhui vain alkeellista italiaa. Jos jotain haluttiin kuului “Io, io, io! Papaa! Io! Io!” – siitä sitten tulkkaamaan mihin sormi osoittaa, herran ei selventänyt suomeksi pyydettäessä. “L’aqua per tutti, per favore!” – kun kroko saatiin suihkuttamaan, samaa elefantin luona. Muitakin heittoja tuli, mutta en kuullut niitä riittävän hyvin. 🙂 Kellon lähestyessä kuutta oli aika laittaa homma pakettiin ja suomenkieli ilmestyi takaisin. Paluumatka meni läpi Leegokaupan, kuis muuten ja sieltä tiukalla neuvottelulla saatiin mukaan Leegovene.

Paluumatkalla autolle kaupan kautta, sitten autolla iltatoimet ja matkalla suihkulle kuului pienen miehen suusta “Papaa, mulla on kivaa”. Voi että, että lämmitti sydäntä.

Autolla ruokaa ja Leegojen kasaus. Pieni mies oli aivan sippi, mutta Leego piti kasata. Isomman veneen kasaamisessa puolen välin kohtaalla alkoi ohjeiden seuraaminen tökkiä, joten yhtä väsynyt isompi mies piti huolen että ohjeita edettiin oikeassa järjestyksessä. Kun veneet oli kasassa ja minimaalinen testileikki tehty, siirtyi koko sakki autoon nukkumaan. Kaikki sammahti noin 20.30 aikoihin.

Minä heräsin ~22.30 ukkoseen ja sateeseen. TARPPI! KAMAT! Ylös, ulos ja avaamaan tarpin solmu, jotta vesi ei kerry tarpin päälle. Vesisade oli rauhallista, mutta raskasta. Vesipisarat osueessaan maahan roiski kuraa ilmaan. Kasasin keittiökamat kasaan, heitin ne autoon sisään ja siirsin kaiken muun keskelle tarppia. Jalat kurassa etupenkille miettimään, miten pesen jalat. Yön vesipulloja ei siihen viitsi käyttää, ulkona olevassa keittiövesikanisteissa oli vielä ihan tilkat jäljellä – olin ajatellut täyttää sen aamulla… joten hain sen ja sillä sain huuhdeltua jalat kurasta. Tarkistin sään – tulee satamaan ja ukkostamaan monta tuntia. Se loppuu joskus yöllä ja aamulla on taas aurinkoista. Yöllä yhden aikaan heräsin vielä kerran, nyt piti sammuttaa makuutilan “imevät tuulettimet” viileyden vuoksi, eli ulos, takaluukkuun ja nappi pois päältä. Pitää rakentaa joku kiva relerakenne, että tuulettimia saa kontrolloitua asuintilasta. Ne on todella tarpeen alkuyöstä, ne tekee juuri sen verta että tuskainen hikoilu puuttuu, on vain hyvin kuuma. Yöllä kun lämpötila on vihdoin laskenut viileäksi ne tekee inan verran liikaa, toisaalta tämä päti vain tänä sateisena yönä.