keskiviikko, 2026-08-05
Ajoaika: 5 h 7 min
Keskikulutus: 11.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6486 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 33
Herätys Tarvisiossa. Ylös, ulos ja aamujumpalle. Bring Sally up kyykyllä – haaste pyörii koko kotimatkan. Sitten jotain venyttelyä/liikeratojen avaamista. Sitten, sitten aamiainen.
Olimme valmiina aamun varsinaiseen urheilusuoritukseen klo 09:30. Krista oli löytänyt hienon vaellusreitin meille. Reitti oli hyvin suosittu, se vei alas joelle, jonka vieressä mentiin hyvä pätkä kunnes noustiin ylös. Maisemat olivat eeppisiä. Seisoimme myös hetken vuoristopurossa/joessa, mikä oli virkistävän viileää. Matkan varrella Krista bongasi joesta kuolleen peuran. Sen ruumis oli jäänyt kiinni ajotukkiin. Ihastelimme tätä hetken, mutta emme ottaneet kuvia. Vaellus kesti kauemmin kuin oletimme, vesivarannot menivät tiukille, mutta selvisimme ulos ongelmitta.
Autolla lounas ja sitten olikin aika lähteä matkaan kohti Travemündea peruuttaen. Autoa ei ollut mahdollista kääntää tiellä, joten pakitimme taaksepäin kunnes pääsimme paikkaan, missä auton sai käännettyä ympäri. Pakittamista ei ollut paljon, mutta meitä huvitti reissun starttaaminen perä edellä.
Reissun ekat neljä tuntia meni vanhalla periaatteella 2h ajoa, sitten tauko. Veikko otti heti kättelyyn liki kahden tunnin tirsat. Kuskin oikea lonkka osottautui ongelmalliseksi. Se oli yllättävän tuskainen. Koko kesän venyttelyjen ajan oikea lähentäjä ja oikea puoli on ollut lonkan suhteen todella kireä ja jopa kivulias. Nyt, nyt ajaessa se muistutti kovasti sitä miltä vasen tuntui kun nivelrikko oli edennyt luu-luuta vasten tilanteeseen. Toivottavasti tämä on vain jotain jumia, joka ratkeaa kiropratikolla ja hieronnalla. Minulle tosin kerrottiin 7 vuotta sitten kun vasemman lonkan nivelrikko kun todettiin, että oikea hajoaa samalla tavalla ajankuluessa…
Toinen kahden tunnin pysähdys osui… SLYRSSIN KOHDALLE. Söimme päivällisen kaupan pihalla ja sitten jakaannuimme kahtia. Isä tislaamolle tutustumaan tarjontaan ja Krista sekä Veikko tislaamon vessan kautta leikkipuistoon. Olimme noin 50 minuuttia ennen paikan kiinnimenoa paikalla. Tällä kertaa minulla oli apuna tekoälyagenttini Angus. Virtuaalisen viskikellarini valvoja. Oli todella hieno käydä sen kanssa keskusteluja aikaisemmista maistelumuistiinpanoista, miten mikä eri sherryt voisi vaikuttaa Slyrssin makuun ja saada hyvin henkilöhtaista, aikaisempaan historiaan, perustuvaa suositusta. Käytyäni hyllyt läpi oli maistelulista selvä. Haluan selvittää Slyrssin kolmen eri sherry viimeistelyn erot. Näin tulen juoneeksi max 1.5 ravintola-annosta ja voin vielä illalla ajaa meitä eteenpäin, kunhan Krista hoitaa meitä ensin eteenpäin. Ainut englanninkielinen oli vanhempi herrasmies, jonka aloitti kyseltyäni sherryjen tasting mahdollisuudesta, että “kyllä, onnistuu. Et tule pitämään Olorosta, PX:ssä ei tule makeus läpi, mutta Amontillado on loistava”. “Mielenkiintoinen väittämä, todista se.” ja näin sain haluamani viskit. Vertailin aikaisempia muistiinpanojani Anguksen kanssa ja senkin veikkaus oli että Amontillado olisi se voittaja näistä pohjautuen makuprofiilini ja sen valmistusmenetelmään ja sitä myöten makuvaikutukseen. Kumpikin oli oikeassa. Amontillado versio oli paras. Kun herra tuli kysymään, että miten kävi, sanoin että hän oli oikeassa. Olen yllättynyt.
Mies: “Ei sinun pitäisi olla yllättynyt, olen juonut viskejä 40 vuotta sinua pitempään”
Minä: “Mitä? Olet yli 80 vuotias?”
Mies: “72 ensi viikolla”
Minä: “Aloitin viskiharrastuksen 2008”
Mies: “Kunnioitettavaa. Mikä on tyylisi?”
Minä: “Savuinen, Islay. Slyrss on kiva vastapaino”
Mies: “Kaadan sinulle meidän savuista”
Minä: “Älä suotta, maistoin viime vuonna. Savu ei toimi teidän viskin kanssa.”
Mies katosi pois. Nautiskelin sherryviskejäni. Kun mies saapui takaisin, hänellä oli lasi. Tässä on Islay viskiä mitä minulla oli takana. Maistoin ja totesin, Caol Ilaa, luulisin. “Kyllä, erittäin harvinainen pullo”. Minä, uskon, tämä on hyvin pehmeää. Mies katosi taas. Nautin Caol Ilaani ja mietin, että illan ajosuunnitelmat saattavat joutua muuttumaan. Kohta herra palasi takaisin ja kaatoi heidän rommi versiotaan. “tämä voitti ISW kultaa” – Haju, järkyttävä. Maku OK. Selvästi rommissa ollut, varmasti jos tykkää tällaisesta. Sain taas olla 5 – 10 minuuttia rauhassa miettimässä viskejä, kun herra ilmestyi taas. “Japanilaiset tekee viskinsä kuin Samurai miekkansa, puhtaita ja tarkkoja. Tässä”. Todella, todella hedelmäinen erittäin mukava Japanilainen viski, jonka valmistajaa tai pulloa hän ei suostunut kertomaan. En yleisesti japanilaisista piittaa, mutta tämä, tämä olisi ollut kiva hyllyyn. Okei! Yksi vielä, single cask bottling tältä vuodelta, Calvados tynnyrissä viimeistely. Erittäin kiva, Calvados antaa kivaa katkeruutta, mikä toimii Slyrssin perusmaun kanssa hyvin. Näin 7 annoksen jälkeen olin kaukana ajokunnosta, edes myöhemmälle illalle. Krista ja Veikko saapui paikalle jossain kohtaa ja minäkin osasin poistua 25 minuuttia yli sulkeutumisajan, mukanani kolme pulloa viskiä ja tasting setti. He lopettavat Rye 48n tekemisen, mikä oli heidän ruisviskeistä suosikkini. Se oli liian rukiininen massojen makuun, mutta minä ja vanhempi herra olimme saamaa mieltä sen olevan se parempi tuote heidän ruisviskeistään.
Krista oli jonkinlainen Nostradamus ja oli omatoimisesti päätynyt siihen, että hän ajaa noin 30 minuuttia meitä eteenpäin seuraavaan kaupunkiin yöparkkiin. Minulle ei ollutkaan luvassa ajovuoroa, jonka joutuisin peruuttamaan itsestä riippumattomien juttujen vuoksi….
Kello on 22, pihalla tuulee ja salamat vilkkuvat. Auto on vieläkin kuuman puolella. Koko perhe on hereillä, koko perhe on hikinen. Huomenna mennään uimahalliin heti aamusta, sitten alkaa taas ajo.
