torstai, 2026-05-14

Ajoaika: 30 m
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 12 km
Päivää ilman muuta perhettä: 0

Lähtöpäivä! Heti kukonlaulun aikaan alkaa auton pakkaaminen, hienosäätöä, autoa on pakattu jo parin päivän ajan – äitienpäivästä saakka. Isoin juttu on aamulla ~8 aikaan harpun laittaminen autoon. Sen paikalleen laittoyritys paljastaa ison virheen. Harppukotelon “päälle” tekemäni lisähylly, on liian iso. PRRRRRKE…. Kotelo harppuineen syrjään, hylly pois, kotelo harppuineen takaisin, mittauksia. Hylly on 33 % tai 11 senttiä liian syvä. Samalla myös hyllyn suojaluukku pitää heivata. Se ei sovi tuonne sisälle, pitää keksiä Italiassa siihen jotain, jos keksitään mitään. Kotelo harppuineen syrjään, kellariin leikkaamaan hyllyä, uudelleenkiinnitys, kotelo harppuineen hieman hitaammin paikaalleen. Hyvä, hyvä, hyllyn virhe korjattu, mutta nyt on muita ongelmia. Lasipurkit eivät enää ole tukevasti tuettuna. Harppu koteloineen taas pois… Kellariin, “ghettohosting” vaihde silmään – puusilppuläjästä löytyy epämääräinen siiru 3mm vaneeria. Katotaan kännykästä erinäisiä mittoja mitä tein: 26×21 cm… 21 on varmaan leveys koska 21 -> leikataan sen mukaan. Autossa paljastuu, että 26 cm oli se leveys, 21 cm on korkeus. Ghettomoodissa ollaan valmiita limboamaan alemmas kuin halpatyövoimaRane. Jos ruuvaan vaneerin toisen pään kiinni ja toinen pää jää kirjojen taakse jumiin, niin se on ihan niin kuin olisin kiinnittänyt sen ruuvilla molemmista päistä ja tää on kuitenkin tilapäinen, harpun kotelon peittämänä ja jösses se kotelo ja harppu alkaa painamaan. Kotelo harppuineen paikalleen… Hmmm… jos kallistaisin, taittaisin, voisin saada sitä extra kaks senttiä syvemmälle?! Vääntöä, säätöä ja SE MENI! SE MENI SYVEMMÄLLE! Se meni pohjaan saakka! Vessa mahtuu vielä tilavammin taakse! Sain ainakin kaksi senttiä lisää tilaa ja se merkkaa paljon! Nyt pojat mahtuu paremmin, reisiä saa pidettyä hieman auki! Voi tätä riemua! Tällä pikakorjauksella saatiin lisää tilaa, vaikka hyllystä leikattiin 33% pois! Sitten puuh puuh kotelo harppuineen pois kolosta, kaikki puretut tavarat paikalleen. Sain pakattua kaikki ne tavarat jotka menetti hyllytilan erinäisiin muihin viskihyllyn rakoihin. Sitten vielä kerran se jo hyvin painava kotelo harppuineen paikalleen.

Päivä eteni taloa siivoten, autoa pakaten, pientä miestä lahjoen. Pieni mies on kipuillut ainakin viikon verran sen kanssa, että isä lähtee kesäseikkailulle ja hän jää äitin kanssa kotiin. Päiväkotiin meneminen on muuttunut vaikeaksi ekan kerran koko herran tähän menneessä olleen elämän aikana. Normaalisti isälle sanotaan heippa tai ei sitäkään ja juostaan sisään – äidin kanssa päiväkotiin meneminen on kuulemma kovin erilaista. Nyt lähtöä edeltävä viikko on oltu reidessä kiinni, halailtu, vastentahtoisesti menty päiväkotiin sisälle. Näin viimeisenä päivänä isompikin mies huomaa kaipaavansa pientä. Tämä näkyy lahjomisena ja pieninä leikkihetkinä. Civilization 6 peliämme pelataan useampi vuoro – Veikko on voittamassa. Uusi pieni tekniikkaleego, mikä kasattiin yhdessä. Suklaamuna lounaalla. Tikkari lähdön hetkellä (ja yksi tikkari jemmattuna reppuun). Kristallekin haleja ja pusuja ja kuivalihaa.

Jossain kohtaa päivää pieni herra käy hakemassa kaverin, Ninnin, jonka kanssa leikitään meillä ja heillä. Talon saadaan pakattua, vain keittiö jää siivoamatta läpikotaisin, auto on pakattu. Aikaa on jäljellä, joten tietokonetta naputetaan. Lopulta on viimeisen kauppareissun aika ja lähdön hetki. Karkkien jako, halit, pusut ja autoon.

Satamaan meno oli ihanan mutkaton, puomilla jopa tiedettiin nimeni. Ei tarvinnut antaa passia, ei mitään. Veikkaan jotain auton rekkariin liittyvää magiaa! Kerrassaan ihana. Jonoon pysähdyttyäni aloin pakkaamaan reppua laivaa varten ja avattuani takaoven näen ruohonleikkurin bensakanisterin. Täytin sen kauppareissulla. Se haisi bensalle, joten laitoin sen takaluukkuun – jonne sen unohdin. Soitto Kristalle – jätän bensan tänne satamaan, tule hakemaan. Juoksen bensakanisteri kädessä…. Ooooo! Aidan alareuan kautta saa selvästi bensakanisterin mahtumaan! Juoksen aidella ja tungen bensakanisterin parkkipaikan puolelle. Otan kuvat ja …. järkkäri koputtaa olkapäähän.

Järkkäri: “Mitäs herra oikein tekee?”
Selittäjä: “Mulle oli vahingossa jäänyt ruohonleikkurin bensakanisteri auton takaluukuun. Laitoin sen tuonne parkkipaikan puolelle, josta vaimo hakee sen kohta”
Järkkäri: “OOOOKEI! Näytti sen verta hämärältä, että oli pakko tulla kysymään.”
Selittäjä: “Ymmärrän täysin. Mut onks kaikki ok?”
Järkkäri: “Juu, kaikki OK. Oli vaan pakko tulla kysymään”
Selittäjä: “Ymmärrän! Viikonloppuja!”

Saas nähä, saako Krista koskaan ruohonleikkurin bensaa, hän näet hakee sen huomenna…

Kello on kymmenen illalla ja täällä sitä ollaan – laivassa, perinteitä ylläpitämässä: TAX FREE ja viskiostokset(maistelua). Aberfeldyn 12 v – ei minun tyyliin, ei edes 35€ hintaan kun vieressä on Bowmore 10y ja OI!, Laproaigh PX cask. Kamat reppuun, blogia internettiin ja nukkumaan. Samalla huomaan, että kuvia on tullut otettua liian vähän. Aika alkaa räpsimään taas.

Thursday, 2025-08-07

Ajoaika: 0
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 7307 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 16

Saavuttuamme Pohjoissaksaan meillä on käsissämme 4 päivää ennen laivaan nousua. Nämä päivät jaoimme kahtia, ensimmäiset kaksi päivää olimme Rostokissa ja loput kaksi päivää olemme Lübeckissä. Kristan pyörän runko antoi periksi lopullisesti reissumme toiseksi viimeisellä viikolla. Takarenkaan akselin kiristykset oli niin rikki, että jos pyörällä jarrutti takapää irtosi kiristyksistä ja alkoi hissukseen työstämään itseään irti. Tästä syystä viimeisen viikon verran hain Veikon autolla.

Taistelusuunnitelma oli yksinkertainen. Rostokissa tehdään tutkimustyötä, testataan ja ihmetellään minkälaisia pyöriä olisi tarjolla. Edellinen kesti 19 vuotta, seuraavan pitäisi kestää enemmän. Rääkkinä pyörällä on armoton päivittäinen 10-40 kilometriä pitkä hyötypyöräily. Satoi lunta, vettä, sekä että tai paistoi sillä mennään välillä kärryä perässä vetäen.

Rostokissa käytiin parissa pyöräliikkeessä, ihmeteltiin saatavilla olevia pyöriä. Liikkeiden välissä etsittiin mitä on saatavilla Suomessa. Tilanne ei näyttänyt hyvältä kun Rostokin liikkeet oli käyty läpi. Keskiviikkona siirryimme Lübekiin. Täällä oli käsillä vielä kaksi pyöräliikettä. Viimeisestä liikkestä löytyikin yllättäen 4 kandidaattia, joista lopulta saatiin valittua yksi. Vanha pyörä jäi tänne, uusi pakattiin kyytiin. Liikkeiden palvelutaso vaihteli rajusti. Yhdessä oli jopa piirrettyjä lapsille katsottavaksi. Tässä viimeisessä liikkeessä oli tarjolla kiireetöntä henkilökohtaista palvelua. Meillä taisi mennä 45 minuuttia tai runsaasti enemmän siihen, että saatiin asiakaspalvelija. Kaikenkaikkiaan ostokokemus kesti liki kolme tuntia. Hän oli hyvin mukavan, erittäin asiantunteva ja tasaisen rauhallinen ja kiirehtimätön. Ostokokemuksen jälkeen koko miehistö oli aikalailla kuitti. Miehistö tarvitsi nyt suihkun ja teknisellä puolella ongelmia oli pari kappaletta:
a) Pöntön kapasiteetti ei riitä perjantai-iltaan saakka
b) Juomavesi ei riitä perjantai-iltaan saakka.
Ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin päätettiin koittaa Lübeckin ainutta leirintäaluetta, mutta sieltä tuli hylsy. Alue on täysi. Kriisikokouksessa todettiin, että suihku on pakollinen, tekniset ongelmat ei ole vielä tänään kriittisiä. Tehtäväjaoksi sovittiin, Juha huolehtii kaikesta muuta paitsi suihkusta, se on Kristan huoli. Leirintäalue antoi vinkin, missä voisi ehkä tyhjentää & täyttää, joten aloitimme sillä. Vaati vähän selvittämistä, mutta onnistui! Siellä veden tankkaus (100L) maksoi 1 € ja pöntön tyhjennys oli ilmainen. Koska meillä on viime vuodelta tieto hyvästä puskaparkista kaikki asiat on hyvin kunhan päästään suihkuun. Kenttäsuihku on viimeinen kortti Kristalle. Kristan löytämä maauimala oli vielä auki elokuussa ja olimme sisällä runsaat 3 minuuttia ennen kuin lipunmyynti lakkasi. Suihkut olivat lämpimät ja mukavat, allas hyvin kylmä. Niinpä suihkujen jälkeen olimme leikkialueella koko sisäänpääsy rahan (3€+3€+2€) edestä leikkimässä. Paikan sulkeutumisen jälkeen ajoimme tutulle paikalle parkkiin ja totesimme elämän olevan hyvää. Reissukokemus + auton tuunaukset mahdollistaa launtaista perjantaihin autossa asumisen. Tarvitsemme kaksi vessan tyhjennystä ja yhden nestetankkauksen. Majoituskustannukset näinollen siis tälle koko ajalle on … 1+25+15+8 (+8), missä siis suihku on se mistä maksetaan ja siellä kylpylässä siitä maksettiin vähän liikaa turhan pyyhkeiden oston muodossa.

Torstaina ajattelimme turisteroida Lübeckissä. Se, mikä oli ajatuksena viime vuonna. Aamupäivä meni aikuisten omissa toimissa, kukin vuorollaan. Yhdeltä iltapäivällä olimme valmiita hyppäämään pyörien päälle ja matkaamaan kaupunkiin. Kun asiaa ei sen enempää mieti ja lähtee vaan tekemään, niin paljastuu, että pieni mies polkee hyvin 10 kilometriä pyörällä, tallaa kaupungissa aikuisten kanssa usean tunnin, kunhan välillä saa olla olkapäällä ja polkee vielä takaisinkin. Vasta täällä yöparkissa tuli tarkistettua, että pyöräilimme 10 kilometriä suuntaansa. Veikko veti siis yhteensä 20 kilometriä pyörällä, käveli kaupungissa, leikki leikkipuistossa ja oli vielä illalla känkkäilemättä, eli herra ei ollut edes hirvittävän väsynyt. Jonkin verran väsynyt, mikä näkyi kaatuiluna, törmäilynä ja sen sellaisena, mutta ei katki, mikä olisi ollut itkua ja hampaiden kiristystä. Nyt on vanhemmat pykälän ylpeitä pojan kunnosta. 🙂 Illalla autolla kaikkein eniten katki oli allekirjoittanut. Ainut ruoka yhdentoista jälkeen oli kakkukahvit jossain vaiheessa iltapäivää ja autolla nälkä oli kohtuuton. Ähtärissä luettu “pidä parin metrin etäisyys toisiin seuruesiin ja usean metrin etäisyys väsyneisiin perheenisiin” piti kovasti paikkaansa. Vasta kun herra oli ruokittu ja käynyt kenttäsuihkussa oli sivistystä tarjolla. Kenttäsuihku toimi hyvin ja ideani veden lämmittämisestä toimi. Tein litran kiehuvaa vettä, jonka kaadoin ~7 litraan kylmää vettä ja nautin sopivan lämpimästä suihkusta.

Kelit ovat tänä vuonna kohdallaan. Aurinkoa näkyy, pihalla on 20+ astetta lämmintä ja mukavaa. Hiki pukkaa kun kävelee ja kantaa poikaa. Mielenkiintoisesti auton sijainti ja pilvinen taivas aiheuttaa sen, että menetimme 0.1-0.2 volttia akkua torstain aikana. Alkuillasta akku ei ole täysissä kuin Italiassa. Toisaalta tänään latasin läppärin, luurin, kellon, Kristan luurin, 10000 akun sekä langattomat kuulokkeeni, notta paneeli toimittaa sentään jotain. Mennessämme laivaan perjantai yönä, akun täytyy olla täysissä. Sen pitää pitää jääkaappi käynnissä laivareissun verran, koska teemme ruokaostokset täällä. Suomessa mennään suoraan kotiin. Läpystä vaihto kesävuokralaisten kanssa ja purkautuminen taloon. Maanantaina arki jatkuu kuin reissua ei olisi ollutkaan.

Tiimi on hyvässä iskussa yhä, ainut heikkous on yhä lievästi jatkuva vatsavaivani. Mahtava ero viime vuoteen. Huomenna toistetaan tämä päivä ja ajetaan illalla satamaan torkkumaan ja odottamaan laivaan pääsyä. Reissun loppu häämöttää.

Saturday, 2025-07-26

Ajoaika: 3h 35 min
Keskikulutus: 12.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5959 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 4

Torstaina, noutaessani Veikkoa päiväkodista sadekelissä Kristan pyörällä pyöräillessä, kaaduin eeppisesti. Vauhti oli kohtuullinen ja edessä ollut auto pysähtyi yllätten vähän ennen liikenneympyrää. Tein yllättyneenä äkkijarrutuksen, mutta vain käsijarruilla, koska sellaiset ovat minun pyörässäni olleet 30 vuotta jtsp, mikä tarkoitti sitä että vedin eturenkaan lukkoon, enkä jarruttanut lainkaan takapäällä, missä on jalkajarru. Sadekelissä tämä tarkoitti sitä että eturengas lähti alta ja valuin asvalttia pitkin metrin pari. Ei sattunut, nousin ylös, näytin peukkua takana tulleelle ja katsoin, että pyörä on ajokunnosas. Sortsit oli riekaleina, mikä lupaili vähän huonoa, mutta mihinkään ei sattunut. Kotiin päästyäni tein vähän inventaaria. Housushortsit on rikki, luuri otti isoimman osuman lonkan alueella vastaan. Sen takakannen lasi on rikki, kameralinssien reunat on rosoiset, mutta linssit on OK. Tekolonkan kohdalla on puolen kämmenen kokoinen asvaltti-ihottuma, kyynärpäässä on naarmu ja siinä se. Isoin tappio on hyvä shortsit – luurin saa korjattua, housuja ei. Uutta ihoa kasvattamaan ja seuraavana päivänä taas pyörällä liikkeelle.

Emme lähteneet perjantaina autolla seikkailemaan, sillä osallistuimme illalla Veikon kesäleirin juhliin. Veikkauksemme tapahtumasta pohjautui päiväkodin juhliin ja se osoittautui vääräksi. Siinä missä päiväkodin juhlissa oltiin yhdeksään saakka ja riehuttiin pomppulinnassa, täällä natiivit olivat noin tunnin ja lähtivät menemään. Pari lauluesitystä, safkaa ja vissyvettä, lapset leikkii keskenään hieman ja sitten lähtö. Mekin lähdimme puolentoista tunnin kohdalla ja menimme talolle nukkumaan.

Lauantaina heräsimme sateiseen aamuun. Ajatus oli mennä vuorille vaeltelemaan, mutta sateessa ei oikein nappaa. Heittelimme ideoita, että menisimme jonnekin missä paistaa, mutta homma ei oikein ottanut lähteäkseen. Selvää oli, että talolle ei voida jäädä, muuten päivä ja viikonloppu menee vanuen ja venyen, lorvaillen kohti pettymystä. Niinpä minä viritin suunnitelman. Mennään Venetsiaan pitsalle! Jos matkalla törmätään johonkin mielenkiintoiseen, mennään sinne, jos ei päästä Venetsiaan saakka pitsalle, ei päästä.

Kävimme vähän kaupoilla Pordenonessa, söimme lounaan ja yllättäen jälkiruokaa gluteenittomasta leipomosta. Kuskin päivätorkkujen jälkeen lähdimme Venetsiaan. Parkkeerasimme 5-6 kilometrin päähän Venetsiasta päiväparkkiin, hyppäsimme pyörien päälle ja poljimme sisään kaupunkiin.

Kävelimme kaupungissa koko iltapäivän, esittelimme Veikolle kaupunkia ja muistelimme aikaisempia käyntejä täällä. Veikko oli jokaisen lasikaupan ikkunassa kiinni ja ihmetteli mitä kaikkea lasisia koriste-esineitä oli myytävänä. Kävimme San Marcon aukiolla ja paluumatkalla menimme pitsalle. Pitserian “kujalla/kadulla” Veikko pääsi pelaamaan palloa paikallisen pojan kanssa. Toinen ohjelmanumero oli saman talon koiralle pallon heitto. Tennisapalloa kuskattiin suussa ja jalkapalloa työnnettiin kuonolla. Heitto tai potkaisu ja koira toi pallon takaisin.

Päivän päätteeksi askelmittarissa on ~20 000 askelta ja sen huomaa. Veikko on tepastellut askelista ainakin puolet, ellei enemmän, pelannut jalkapalloa ja hätyyttänyt puluja kuin viimeistä päivää. Matka vuorille vei todella likeltä kesätaloa ja kiusaus pysähtyä sinne suihkuun ja nukkumaan oli iso. Ajoimme silti vuorille nukkumaan. Huomenna iltapäivällä pitäisi taas sataa, joten jos emme ole täällä aamulla, emme ole vaeltamassa huomenna.

Kello on 23, muut on nukkuneet jo tunnin tai enemmän ja autossa on sopivan viileä. Aika sammuttaa tuulettimet ja siirtyä itsekin sänkyyn, makuupussin alle.

Thursday, 2025-07-24

Ajoaika: 7 h 21 min
Keskikulutus: 11.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: (618 km) 5705 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Yksi kesän tavoitteista oli Punin tislaamolla käyminen. Olimme käyneet tislaamolla 2017. Suureksi yllätykseksini blogista ei löydy merkintää siitä ainakaan Googlella hakemalla. Karttamerkinnät löytyy, leirintäaluekin löytyy ja kotoa tietenkin löytyy maistelusettiä. Tuleva viikonloppu on kesä viimeinen seikkailuviikonloppu, joten kysymys tuli onko se reissu Puniin ja jotain sillä alueella vai jotain muuta? Viime viikonloppuna tutkiskelin ja ihmettelin, Puniin ajaa vähän alta neljä tuntia, se on pitkä matka vetää perheen kanssa, sitten tasting/kierros niin että Krista ja Veikko olisi jossain muualla … se ei olisi rentoa. Mitä jos menisin yksin? Viikolla?

Sain varattua minulle sopivaan hetkeen, keskiviikko iltapäivään tastingin. Suunnitelma oli yksinkertainen. Ajan tiistai-iltana Punin parkkipaikalle, yövyn siinä, teen työpäivän siinä ja sitten 14:45 menen kierrokselle ja tastingiin, joka kestää tunnin. Tasting on 2 ravintola-annosta, eli 4x2cl, joten olen ajokunnossa 2 tunnin kuluttua => klo 18 viimeistään voin lähteä voin lähteä ajamaan takaisinpäin ja olisin ennen nukkumaanmeno aikaa takaisin kesätalolla.

Ja tämän tein! Oli riemu tehdä töitä auton takaosasta. Mukanani oli kesän työpöytäni, eli retkipyötämme, lisänäyttö ja hiiri työläppärin lisäksi. Vedin normaalin työpäivän, useita tunteja teams palavereita, suunnittelua ja vähän muiden ongelmien ratkaisua. Ainut ero normaaliin työpäivään oli taustani, mikä oli tällä kertaa auton takaovet :D. Aurinkopaneeli toimitti virheettä. Työpäivän päätteeksi, akun jännite oli 12.7V, eli ~90%. Hitsi, että se tekemäni sähköjärjestelmä toimii hyvin 😀

14:30 astuin sisään tislamoon ja kohtasin heti oppaani. Esittäytymiset, opas kertoo että asetan aikamoiset paineet hänen esitykselleen, toivottavasti se on ajamisen arvoinen. Puni on Italian ensimmäinen viskitislaamo, se on perheyritys. Perustaja on perheen isä, jonka viskiharrastus kehittyi niin pitkälle, että hän mietti pienen oman tislaamon tekemistä. Kun selvisi, että se olisi Italian ensimmäinen, perhe päätti että tehdään se kunnolla ja näin syntyi nykyinen Puni. He tekevät tuotantoa vain talvisin, sillä he eivät lämpökontrolloi vierteen käymistä, kesällä hiiva kuolisi lämpöön.

Tunnin kierros venyi kahden ja puolen tunnin mittaiseksi, missä puhuimme lainsäädännöstä, viskin valmistuksesta, säästä, ilmastosta, viskeistä, tislaamoista, tullimiehistä ja sen sellaisesta. Neljän viskin maistelu muuttui kuuden viskin maisteluksi, kun kummallakin oli kerrottavana tarinoita savulla mallastuksesta. Punilla on nyt kaksi Arte -sarjan viskiä olemassa. Kumpikin on limited edition viskejä. Arte 5 on se mitä haettiin, savukokeilu. Ensimmäinne savumallas viski, joka vielä kypsennettiin Ardbergin vanhoissa tynnyreissä. Savu maistuu ja tuntuu, erittäin kiva viski. Arte 4 on se mielenkiintoisempi tarina, ja mielestäni maku. Arte 4 on ensimmäinen normaali/savuton tuotanto erä savumaltaan jälkeen. Savumaltaista tulee tietää, että se savu ja rasvat jää kiinni tuotantolinjaan, eikä sitä saa helpolla pois. Tämä ei ollut tiedossa Punilla. Niinpä ensimmäinen normaali ajo olikin yllättäen savuinen pohja. Tämän yllättävän tisleen kanssa tehtiin toinen kokeilu ja se laitettiin kypsymään vanhoihin Merlot tynnyreihin. Lopputulos on loistava, kerrassaan loistava. Puni Arte 4 on 5. pullo, jonka lisään pysyvään kokoelmaani. Sen tarina on hauska ja maku mahtava.

Hipsin ulos tislaamosta ostosteni kera lähempänä viittä. Annosmäärä ei ollutkaan 2, vaan lähempänä neljää. Yksi maistetuista asioista oli puhdas tisle, vuodelta 2022, volttien ollessa 73%. Kulutin aikaa tutkimalla läheistä pientä linnakaupunkia, söin pitsaa ja menetin vesipulloni. Se roikkui lonkalla ja autolla hokasin, että sitä ei enää ole lonkalla. Koska kylä (KAUPUNKI! Kaupunkilaiset vaativat, että sitä kutsutaan kaupungiksi, ei kyläksi) oli hyvin pieni kävelin kaikki kävelemäni reitit painottaen nurmikkoalueita, mutta en löytänyt vesipulloani enää. Harmittava menetys, pitää hankkia uusi.

Vähän jälkeen seitsemän olin laskujeni mukaan varmasti ajokunnossa, joten aloitin ajomatkan takaisin. Sooloajelu vuorien keskellä oli sekä mennessä että tullessa upeaa. Maisevat oli mahtavia, tiet mutkittelevia, kuskilla oli ajettavaa. Vain reissun alku ja reissun loppu 80 kilometriä oli moottoritiellä 130 posottamista. Reissusta jäi hyvin lämpimät muistot ja olen hyvin tyytyväinen, että tein sen. Ensi vuonna uudestaan, tällä kertaa ehkä perhe mukaan.

Sunday, 2025-07-20

Ajoaika: ?
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5087 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1

Sunnuntai otettiin lunkisti. Yö ei mennyt yhtä hyvin kuin edellinen, kaupungin tasalla matkailuautoille tarkoitetussa parkissa oli lämpimämpää kuin vuorilla. Keskiyöllä herätessäni oli pakko laittaa takatilan tuulettimet päälle, jonka jälkeen yö oli nukuttavissa. Aamulla autossa oli taas suomalaisen viileää.

Otimme rennon aamun autolla. Veikon suunnattomaksi pettymykseksi paljastui, että meillä ei ole karkkia hänen ohjelmahetkeensä. Onneksi tilanne saatiin ratkottua äidin kanssa aamukävelyllä panetteriaan. Sieltä saatiin tuoreen leivän lisäksi pari suklaata mukaan, joiden kanssa oli hyvä katsoa ohjelmaa.

Päivän ohjelmassa oli puolentoista tunnin vaellus. Kylä on täynnä eri vaellusreittejä, niin jalan kuin pyörillä ja pääsimmekin todistamaan noin 40 pyöräilijän lähdön samalta parkkipaikalta suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me lähdimme vaeltamaan. Vaeltaessa leikimme uutta leikkiä: “Arvaa mitä eläintä ajattelen!” – italiaksi tietenkin. Ekana menevä miettii eläimen ja muut arvaavat sitä, oikein arvannut menee vetämään vaellusletkaa ja homma toistuu. Tämä oli pienen miehen idea ja vanhemmat olivat kerrassaan haltioissaan. Eläimiä tuli kerrattua varmuudella puolituntia, mahdollisesti enemmänkin. Vaellusreitin varrella kylteistä tuli opittua uusia, orso (karhu), lupo (susi) ja scoiattolo (orava) sekä puiston nimikkoeläin cerva (peura). Tällä tapaa tätä kieltä opitaan?

Olimme autolla takaisin klo 11. Pyötä sekä tuolit ulos parkkipaikalle ja sitten lounastamaan. Lounas oli kovin virkistävä ja päiväkin oli vain kohtuullisen kuuma. Siitä köröttötely kesätalolle, auton purku. Jokainen hoitaa oman osuutensa, Veikon kanssa pitää aina sama keskustelu, hän saa valita purkaa omat kamansa tai koko auton. Isä mielellään purkaa Veikon kamat, jos Veikko vastaavast purkaa isän puolesta auton. Tähän saakka, joka kerta herra on päätynyt purkamaan omat kamansa.

Miehet huomasivat merkittävän puutteen: Poppreita ei ole! Koska Krista oli venyttelemässä, teimme päätökset omavaltaisesti. Veikko pyörän päälle ja minä juoksemaan rinnalle, äkkiä COOPpiin. Valitettavasti kauppa oli kiinni, mutta Veikko sai idean, että käydään valtatiekaupassa! Pyörällä sinne ja takaisin menisi tunti, mutta autolla pääsisi nopeasti. Sitten meiltä puuttuu pestoa pastaan ja vaikka mitä, joten mikäs ettei! Niinpä miespari kävi äkkiseltään CONADissa viereisessä kaupungissa ostamassa poppareita ja muuta ruokaa. Päivällisen jälkeen popparivati kädessä hypättiin sängylle katsomaan piirrettyjä.

Päivä on rennosti pulkassa, ensimmäinen perheen jäsen on sammahtanut sänkyyn siinä kahdeksan jälkeen ja toinen menee ihan kohta perässä. Sinnittelee ysiin saakka. Nyt vaellusta viikonloppu täynnä, kuten aikaan ennen Veikkoa. Tätä lisää, lisää vuoria ja viileitä öitä.