Paluu Turkuun

2020-07-30

Ajoaika: 3 tuntia 5 minuuttia
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: 5.27 l /100 km
Kokonaiskilometrit: 1660 km

Heräsimme aikaisin Lammissa upealla uimarannalla. Kuten illalla, myös aamulla rannalla oli trafiikkia. Ensimmäinen uimari tuli vähän jälkeen seitsemän, toisena tuli pari uimareita kahdeksan maissa. Heidän mukaan vesi oli pirteää. He olivat käyneet koko kesän uimassa joka aamu, eikä sinilevä missään vaiheessa ole haitannut heitä. Emme silti riskeeranneet aamu-uintia, vaikka pirteä vesi kutsuikin. Aamu-uinnin sijaan joimme kahvia laiturilla.

Päivän ainut juttu oli Ideaparkissa käynti ja shoppailu. Olimme Lempäälän Ideaparkissa maagisesti tasan kympiltä, paikan aukeamisen aikaan. Siellä on 20 ilmaista sähköauton latauspistettä, joista yhdessä oli jo valmiina valkoinen Passat GTE latauksessa. Minun oli ihan pakko parkkeerata oma valkoinen Passat GTE kyseisen auton vastaiseen ruutuun ja laittaa se lataamaan. Tänä vuonna kaksi pistoketta kahdeksasta ei toiminut, mikä on merkittävä, merkittävä parannus viime vuoteen, jolloin emme kertaakaan onnistuneet lataamaan autoa sähköauton latauspistokkeista. Joko maailma on mennyt eteenpäin tai Suomessa on sähköauton latausasemet paremmin kuin Saksassa tai Tanskassa. Hinnoittelu on muuttunut järkeväksi. Joka paikassa sai kWh hintaista sähköä. Vielä löytyi, erityisesti Joensuusta, minuuttiveloitteisia pistokkeita, mitkä eivät ole kustannustehokkaita meidän autolla. Noin 50% onnistuneista tapauksista, piti säätää jollain tavalla. Latauspisteet eivät ole samanlaisia, jossain pitää painaa nappia, jossain pitää käyttää appia, jossain SMSää, toisissa tägiä, jotkut vaan lataa jos laittaa auton kiinni. Vielä on kehitettävää 🙂

Ideaparkissa hetken shoppailtuamme ja juotuamme kahvia (sekä pelattuani Civilization 6 “play by email” vuoroni) lähdimme tapahtumaköyhälle paluumatkalle Turkuun.

Koko reissu oli kovin vaivaton ja saumaton. Autossa majoittuminen ja kokkaaminen sujuu kuin tanssi. Reissu oli hyvin rentouttava ja sopivan mittainen. Tästä saa hyvän mallin ensi kesään, sikäli matkaamme taas Suomessa 🙂

Savonlinnaa pieni hetki

2020-07-29

Ajoaika: 4 tuntia 31 minuuttia
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: 5.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1336 km

Tehokas aamu, aikainen nousu ja aamiaisen teko. Eilen illalla käytettiin viimeinen vuonna 2017 Italiasta ostettu tulitikku. Italiailaiset tulitikuvat ovat parhaita, kuten kaikki asiat Italiassa. Suomalaiset tikut ovat vain hyviä, jos Korona ei olisi iskenyt, olisimme voineet ostaa uusia parhaita tulitikkuja. Mitä aikoja elämmekään!

Poistuimme yhdeksän jälkeen leirintäalueelta, sillä kylmäkallemme oli ravintolassa jäätymässä ja ravintola aukesi vasta klo 09.00. Tämän päivän päätavoite oli Savonlinna ja siellä tietenkin Olavinlinna. Olavinlinnassa olimme edellisen kerran käyneet 2004 kun kiersimme Suomea tandemilla ja autolla. Tämä kerta ja kuudentoista vuoden takainen kerta oli merkittävästi erilaisia. Tällä kertaa kierros ei käynyt torneissa, mutta kävi oopperalavojen takana, sillä oopperajuhlia ei tänä kesänä järjestetä. Osallistuimme heti kymmeneltä alkaneeseen englannin kieliseen opastettuun kierrokseen. Kierros vedettiin englannin sijaan suomeksi, koska kaikki osallistujat olivat suomalaisia. Kierroksen aikana selvisi, että vasempi jalkani alkaa olemaan valmis reissaamisesta. Lonkan nivelrikko verottaa lihaksistoa melkoisesti ja vaikuttaa siltä että reissupäivät ovat väsyttäneet sisäreiden lihakset siihen kuntoon, että jalka ei rappusia ylösmentäessä aina kannata painoa. Nyt alkaa liikkumisen rauhoittaminen ja muutaman päivän buranakuuri, jonka jälkeen olen kuin uusi taas – tämä on viimeisin teoriani.

Tänään oli myös 14. hääpäivämme. Juhlistimme sitä syömällä kunnon ravintolalounaan. Pihvit kummallekin! Kahvia, teetä ja jälkiruokia otettiin kaksi kierrosta läheisessä kahvilassa. Tämän jälkeen pienempi meistä oli täyteen tungettu, joten siirryimme läheiseen puistoon sulattelemaan ruokaa. Minä vedin pienen videopuhelun vanhojen työkavereiden kanssa ja Krista luki kirjaa. Kävimme vielä lopulta Savonlinnan torilla. Tavoitteenamme oli ostaa ruokaa, mutta tori ei ollutkaan sellainen tori, mitä länsisuomalaisena olemme oppineet torin olemaan. Sieltä sai metrilakua, ilmapalloja, metrilakuja, metrilakuja, krääsää ja metrilakuja, jätskiä ja luulen että vielä löytyi yksi metrilakukiska. Puolet reissuryhmästä halusi suunnattomasti ja vaikka kuinka paljon metrilakuja, mutta toinen puoli – päättävä puoli – oli asiaa vastaan, joten lakut jäi. 

Jätimme Savonlinnan taaksemme ja lähdimme ajamaan läpi Suomen kohti Lempäälää ja reissumme viimeistä pysähdyspistettä. Huomenna illalla olemme taas Turussa. Ajoimme reissumme pisimmän siirtymän tänä iltana ja päädyimme Lammin uimarannalle. Luulimme, että saamme olla täällä uimarannalla rauhassa, sillä vedessä on merkittävä määrä sinilevää, mutta EI! Täällä on koko reissun kovin trafiikki. Vanhempaa, nuorempaa, autoa ja lenkkeilijää tulee koko ajan. Kello on puoli kymmenen ja tänne tuli juuri autollinen (5 kpl) nuoria viettäämään aikaan! Kaikkea sitä!

This just in! NE LÄHTI! \o/

Museopäivä

2020-07-28

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 1022 km

Punkaharjun raikkaassa ilmassa heräsin jo ennen kuutta, mutta olimme sopineet nousevamme aikaisintaan klo 6.30, joten torkuin sinne saakka. 6.30 kaunis seireeni puhui meidät torkkumaan kaunissa aamussa vielä hetken pienen. Niinpä aamiaista tehtiin puoli yksitoista, pienten aamutorkkujen jälkeen.

Päivän tutkimuskohteena oli Lusto, eli metsämuseo. Olimme museolla klo 13. Museosta tulimme ulos 16.30 hyvin “museoituna”. Pidimme välissä lyhyen ruokatauon, muun ajan etenimme museossa tappavan tasaiseen tahtiin. Museossa tapasimme jopa vanhoja ystäviä. He olivat matkalla kohti Savonlinnaa ja sen läheisyyteen vaeltelemaan. Matkalla sinne päättivät poiketa metsämuseoon. Vaihdoimme lyhyet kuulumiset ja jatkoimme museon tutkimista.

Museopäivän askelmäärä oli vaatimattomat 15000 askelta, pitäen sisällään 1.6 km per suunta kävelyn museolle. Tämän jälkeen ei joukkueesta löytynyt enää yhtään tehopistettä. Omakutoisen ruokailun jälkeen siirryimme leirintäalueen ravintolaan tekemään viikkokatselmointia. Illan suunnitelmissa on poppareita trangialla ja ehkäpä jopa leffa. Huomenna jatkuu taas matka.

Valamon viskit

2020-07-27

Ajoaika: 1 tunti 15 min
Sähkökilometrit: 41 km (36%)
Keskikulutus: 5.6l / 100km
Kokonaiskilometrit:  1022 km

Heräsimme upeaan päivään 6.30. Yöpymispaikkamme oli upea. Siellä oli puucee ja pöytä veden äärellä. Siirryimme tekemään aamiaista pöydän ääreen. Aamuaurinko oli kerrassaan upea. Juuri kun meinasin lähteä käyttämään puuceeta tapahtui arjen luksusta. Paska-auto saapui tyhjentämään puuceet. Auton jäljiltä puuceet tuoksuivat raikkaan sitruksisilta, minun jälkeen shitruksisilta. En ole kertaakaan käynyt noin kivalta tuoksuvassa puuceessa. 😄. Shitrustuoksu oli todennäköisin syy siihen, että kaupunki lähetti paikalle kolme koronatahrapyyhkijäkesähessua pyyhkimään desinfiointiaineilla vessat, pukukopit ja pelastusvälineet meidän vielä ollessa rannalla. Upean aamun päätteeksi kävimme vielä uimassa järvessä. Vesi oli virkistävää.g

Aamupäivän toimina oli paluu Joensuuhun. Siellä löysimme torilta LÖRTSYT! En ole vuosiin, ainakaan vuosikymmeneen, syönyt lörtsyjä! Omenalörtsy ja kuppi kahvia on pieni pala taivasta kauniina aurinkoisena aamupäivänä! Kristassa oli jotain selvästi rikki, sillä hän ei halunnut lörtsyä vaan päätyi syömään vatruskan ja sultsinan. Vaikka hän halusi suolaista ja nautti niistä on omenalörtsy silti se ainut oikea valinta tuossa tilanteessa. Raati on puhunut, päättänyt ja tuominnut. Turusta käsin pitää etsiä lörtsyjä.
Tutustuimme Joensuussa myös käsityöläiskortteliin ja koitimme käydä iTapsassa huoltamassa luurini rikkinäistä linssisuojaa. iTapsa yllätti italialaiseen tyyliin infolapulla ovessa. Paikka oli kiinni, juuri tänä maanantaina. Se luurin huollosta, onneksi täältä sai lörtsyn – sillä saa anteeksi paljon. Samalla kun nautimme torilla lörtsyä, auto oli latautumassa. Ensimmäinen latauspistoke ei toiminut, mutta naapuriruudun latauspistoke toimi. Olimme parkissa ruudussa A ja latasimme ruudusta B – sähköautoelämää…

Lounastauolla tajusin jotain raamatullista. Jeesuksen “leipä ja kala” -ihme ei ollutkaan ihme. Jeesus selvästi teki niistä aineista kalakukon. Me olemme nyt syöneet tästä kukosta kolmesti tai neljästi ja vieläkin on kukkoa jäljellä. Jumankauta tämä on tukevaa tavaraa! Hyvää ja tukevaa. Olimme syöneet kukkoa kuin barbaarit aikaisemmin, koska emme tienneet paremmin. Eilisten natiivilta saatujen oppien jälkeen osasimme 1) lämmittää kukkoa 2) lisätä siihen voita, koska lisää rasvaa ja tukevuutta se kokonaisuus tarvii. Suosittelen lämpimästi kumpaakin.

Päivän varsinainen iso tutustumispaikka oli Valamon luostari. Valamossa kävimme tarkistamassa heidän viskien maisto-, sekä ostomahdollisuudet. Sitten teimme taistelusuunnitelman. Ensin käydään museossa, sitten maistellaan viskit ja sitten tutkitaan loppupaikka. Näin viskit ehtivät palaa Juhasta pois ennen kuin ajamme pois paikalta. Suunnitelma oli täydellinen ja suoritus samoin. Ainut hikka toteutuksessa oli Valamon viskien voimakkuus. Juha ei näet tarkistanut tätä yksityiskohtaa etukäteen, eikä laskenut sitä osaksi suunnitelmaansa. Jokainen viski oli tynnyrivahvuista, eli 58,5%. Pitkän matikan läpikäyneet näkee välittömästi, että Juhan laskelmat, jotka novaavat 40% alkoholivahvuuteen, ovat liki 50% pielessä. Tämän ainut vaikutus on tietenkin kuskin ajokelvottumuuden merkittävä kasvaminen. Niinpä kun olimme valmiita Valamosta, kuskina olikin poikkeuksellisesti Krista! Viskit jäivät mieleen, mutta eivät hyvällä tavalla. Mikään niistä ei päädy hyllyyn. Potentiaalia on, mutta tarvitaan monta vuotta lisää tynnyrissä.

Illansuussa teimme päivän ison siirtymän ja siirryimme Punkaharjulle. Matkalla tuli poikettua Suomen suurimmalla (puu)kirkolla. Se on aika eeppisen kokoinen puukirkko.

Täällä Punkaharjulla heitimme sähköisen ankkurin alas ja ostimme pari yötä leirintäalueelta. Emme, muistaaksemme, ole sitten vuoden 2004 olleet suomalaisella leirintäalueella. Tästä tulee mielenkiintoinen vertailu ulkomaisiin leirintäalueeisiin. Ilta on sujunut rattoisasti auton peräkontissa hyttysverkon suojissa järveä ihaillen. Ilta täydellinen, mitä nyt teinit kusee nurkkiin…

Vaeltelua Kolilla, päivä 2

2020-07-26

Ajoaika: > 2h
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ??
Kokonaiskilometrit: 906 km

Päivä alkoi hyvin rauhallisesti. Otamme tällä hetkellä matkan tosi rennosti. Eilisiltana myöhään tänne saapui toinen henkilöauto, jossa nukkui pariskunta. Meidän neljän kesän reissaamisen aikana, tämä kesä on ensimmäinen kun näemme muita henkilöautossa nukkujia. Nyt olemme nähneet heitä kaksi.

Eilen illalla minun nukahtamisen jälkeen Krista kuunteli, kun viereisen auton omistajat saapuivat paikalle ja ihmettelivät ääneen “Miten tuota autoa oikein ajetaan?”. Olimme jo yömoodissa, joten kuskin penkillä oli keittiöloota, pelkääjän penkillä oli jääkaappi ja käsikahvoista välissä oli pyykkinaru. Auton ajaminen olisi vähintään haasteellista :). Ilmeisesti tummennukset toimii 100% 😄

Eilen reissusuunnitelmiin tuli myös muutoksia. Meidän piti päättää reissu Helsinkiin, missä olisin kummipojan lahjan käynyt lunastamassa. Olisin hypännyt 150 metrin korkuisen benjihypyn. Heidän hyppynosturi kaatui, https://yle.fi/uutiset/3-11465543, joten hyppy jää väliin ja sitä myöten Helsinki jää väliin. Suuntamme jonnekinpäin Järvi-Suomessa.

Päivän ohjelmassa oli extemporee reissu lintutornille – kun kerran sen vieressä nukuttiin. Näkymät olivat kerrassaan mahtavat! Minulla oli aurinkolasit, Kristalla oli sadetakki. Kummankin vaatetus oli oikein. Tornilla satoi ja paistoi, mutta ei juuri tuullut. Näimme etäisyydessä massiivisen sateen, pilvi näyttyi jatkuvan maahan saakka. Se sade ei koskaan tullut meidän suuntaan – onneksi.

Lintutornin jälkeen palasimme Kolille, sateen sattuessa päälle kävimme ensin läpi Luontokeskuksen, aloittaen vahvasti tarkastamalla kahvilan. Yllätyksemme luontokeskuksessa ei ole kauheasti nähtävää! Siellä oli pari näyttelyä Koli osaston lisäksi. Näyttelyistä toinen oli erilaisista materiaaleista tehtyjä jäniksiä. Huomionarvoisia lienivät paskasta tehty jänis sekä painajaisten bensana toimiva ampiaisista tehty jänis. 😐 Luontokeskus tuli tutkittua perinpohjaisesti. Kahvila, näyttelyt, minileffa Kolista, Koli näyttely, kauppa ja sitten toinen kauppa. Tarkastelematta jäi hallintotilat.

Ennen Kolivaeltelua piti pitää ruokatauko. Lounaaksi loihdimme kokonaisuuden joka muodostui tölkillisestä peuraa (kotoa saatua), kauramaitoa, sipuleita, valkosipulia, iso osa “mitäköhän tästäkin tulee” ja eilisen risoton jämät. Lopputulos oli todella herkullinen ruoka. 
Nousimme Kolille uudestaan, tällä kertaa käymään Akka-Kolilla. Se on parin sadan metrin päästä eilisestä Ukko-Kolista, mutta emme tulleet käyneeksi siellä. Tänään korjattiin tuokin virhe. Päivän toinen nähtävyys oli Kolin pirun kirkko. Kiva pieni railo kalliossa. Sinne meneminen vaati pari kertaa miettimistä, mutta oli sen arvoinen.

Illan pääviihde oli kaverin tapaaminen. Pitkin päivää Antti ja Juha vaihtoivat statustietoja. Makkoset olivat ajamassa kohti Joensuuta ja me olimme matkalla kohti Joensuuta myös. Tarkoitus oli joko tavata 6. tiellä tai Joensuussa. Lopulta kuuden aikaan illalla olimme Joensuussa jokilaivalla nauttimassa kylmää olutta hyvässä juttuseurassa. Päivän päätteeksi olemme yöpymässä Joensuussa rantaparkissa. Näyttää olevan hyvä leppoisa yö tulossa.

Vaeltelua Kolilla osa 1

2020-07-25

Ajoaika: > 2 tuntia
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: ??
Kokonaiskilometrit: 805 km

Meidän piti herätä tiukasti 6.30, mutta koska oli lauantai minun puhelimeni ei herättänyt. Niinpä nousimme vasta vähän jälkeen seitsemän. Vain puolet joukkueesta oli tyytyväisiä pitkäksi nukkumiseen. Rämmimme aamiaiselle ja kohti liikunnallista päivää. Rauhallisen aamiaisen jälkeen edessä oli kierros punttisalilla. Eilinen treenaus tuntui kropassa monessa eri kohtaa, joten tänään lisää samaa. 

Kunnon kuntosali rääkin ja nyrkkeilysäkki kierroksen jälkeen palauduimme pikavisiitillä porealtaassa ja saunassa. Kalakukko oli tehnyt meihin vaikutuksen, joten oli aivan selvää, että tämän päivän ruoka tulee pitämään sisällään kalakukkoa. Niinpä ensimmäinen pysähdys oli Kuopion tori ja siellä legendaarinen Hanna Partasen myyntivaunu. Hänen tuotteensa on sen verta hyviä, että sadepäivänäkin joutui jonottamaan. Tänään jono oli pitkä ja tuotteet jo kahdentoista aikaan lähes täysin myyty. Kuopion nähtävyytenä tälle päivälle oli Puijo torni. 

Keli ei suosinut tornin ulkoilutasannetta, mutta se ei estänyt meitä piipahtamasta siellä. Tornin ravintolasta oli hyvät näkymät ja saimme hyvän käsityksen siitä, missäpäin Kuopiota olemme tepastelleet. Kuopio vaikuttaa kovin mukavalta kaupungilta. Täällä voisi kuvitella asustelevansa, jos ei olisi ankkuri niin vahvasti Turussa kiinni.

Tornin jälkeen oli luvassa päivän iso siirtymä Kolille. Kolilla olimme viiden maissa. Koska sää suosi meitä, eikä satanut, päivällisen jälkeen lähdettiin vaeltamaan kohti Iso-Ukkoa. Vaelsimme päivän päätteeksi pari tuntia. Vaelluksen jälkeen allekirjoittanut oli aivan valmista kauraa. Krista löysi nukkumapaikan läheisen näkötornin läheltä. Tänne oli hyvä heittää perseparkkiin – montaa minuuttia pitemmälle ei kuskin voimat olisi riittäneet. Sali, säkki, saunominen ja vaeltaminen – selvästi riittävästi aktiviteettia yhteenpäivään. Nyt simmut kiinni ja kohti uutta vaellusta…

Urheilullinen lepopäivä Kunnonpaikassa

2020-07-24

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 636 km

Oi arkielämän luksusta! Heräsimme vihdoin johonkin tolkun aikaan, eli 6.30 ja vietimme ruhtinaallisen hitaan aamiaisen. Parin tunnin uutisten lukemisen ja napostelun jälkeen olimme valmiita päivän aktiviteetteihin! Punttisali, uima-altaat, nyrkkipyykki ja leffailta.
Punttisalilla Krista teki soututreenit ja Juha kiusasi itseään erinäisillä laitteilla, sillä irtopainopuolella maksimipaino oli 10 kg käsipaino.

Luonnollisesti treenin aikana tauoilla kuvasimme toisiamme. Krista tietenkin kuvasi Juhan vain kerran ja sillä hetkellä mies kuulemma luki tosi keskittyneesti jotain, eikä hän halunnut häiritä. Niinpä ainut kuntoilukuva Juhasta on lukemassa kännykkää. Tämä, tämä on sitä valheellista mediaa, valheellista uutisointia. Soutulaite ei pysynyt millään paikallaan Kristan sitä soutaessa. Treenaaja nauroi koko ajan yrittäessään soutaa. Lopulta ratkaisu löytyi viemällä irtopainoalueelta yksi matto, joka tuli soutulaitteen alle.

Ennen punttisaliin menoa näimme liikuntasalissa nyrkkeilysäkkejä ja pieni hakkaamispuuska iski Juhalle. Ennen uimaan menemistä pyysimme ovet auki jumppasaliin, jotta pääsisimme hakkaamaan säkkejä. Säkeille ei ollut selkeitä lukituksia, joten niiden takominen meni inan verran säkin jahtaamiseksi. Luonnollisesti, kummallakaan ei ollut kännyä mukana, koska olimme menossa uimaan, joten tästäkään Juhan aktiviteetista ei ole kuvatodisteita. Vaihdoin säkkiä kun ekan säkin jostain kiinnikkeistä tippui ruuvi. Tokasta säkistä ei irronnut osia lopputreenin aikana. Krista hakkasi säkkejä muutamia minuutteja ja sen jälkeen harjoitteli lukioaikaisia koripallotaitojaan. Korin lisäksi pallo löysi tiensä puhdistustarvikepöydälle. Tästäkään ei ole kuvatodisteita, syyllinen kieltää tapahtuman.

Allaspuolella oli Webit/Wiibit tms esterata! WOO! Se oli uima-altaan mittainen yksinkertainen ilmatäytteinen este/kiipeilyrata. Rata koluttiin pari kertaa saunomisen ja porealtaassa rentoutumisen välissä. Täällä ei pahemmin ollut muita asiakkaita – ehkä 20, joten minnekään ei tarvinnut jonottaa ja kaikkialla oli kivasti tilaa.

Lounas oli kasviksia, joita olemme kantaneet hetken mukana. Lounaspöytä oli ihan kuvaamisen arvoinen :).

Iltapäivä ja ilta menikin leffan, päivällisen, hakkeroimisen, kävelemisen ja leffan puitteissa – kyllä, kaksi kertaa leffa. Tänään mässytellään, loppureissulla ei sitten enää mässytellä. Loppureissulla korkeitaan nautitaan erinäisistä hyvyyksistä.

Onnistunut sähkönlataus matkalla! WOOO!!!

2020-07-23

Ajoaika: 2h 24 min
Sähkökilometrit: 74 km
Keskikulutus: 3.9 l/100 km
Kokonaiskilometrit: 636 km

Heräsimme seitsemän aikaan. Ulkona satoi. Eilisillasta tiesimme, että ulkona on hyttysiä. Juha tiesi, että sateella ei ole hyttysiä. Silti, sateessa aamupalan väkertäminen ei kuulostanut hauskalta. Lähellä, vain 15 kilometrin päässä, oli ilmeisesti legendaarinen Liikennekeidas Jari-Pekka. Krista tiesi sen. Olisi väärin olla käymättä tällä legendaarisella paikalla, joten päätimme ajaa sinne aamiaiselle. Tarvittaessa tekisimme aamiaisen parkkipaikalla, sitä on tehty ulkomailla runsaasti.  Hyttysten syhteen Juha oli synkästi väärässä. Täällä Kuopion ja Jyväskylän välissä, koivuhalkopinojen karussa maassa hyttyset eivät ole sokerista. Ne pikku perkeleet oli odottanut koko yön sateessa aamupalaansa. Ovien avautuessa ne näkivät mahdollisuuteensa. Ne myös nerokkaasti pelasi pitkää peliä. Sen sijaan, että käydään aamiaisen kimppuun kun se häsää ja siirtää kamojat, mennään autoon ja koitetaan syödä aamiainen kun se ajaa autoa eikä voi huitoa. Pääsimme yhteisymmärrykseen luonnon kanssa. Jos ehti saamaan aamiaista ja oli täynnä verta, pääsi ovesta vapauteen. Kuolema seurasi, jos ei ollut syönyt tai jäi kiinni syömisestä.Jari-Pekan keidas oli lämmin ja kuiva. Siellä oli posliinivessa. Aamiaista söi ennen kuin kökki sateessa, mutta ei kovin isolla marginaalilla. “Munakasta” katsoessani tiesin, että omatekemäni olisi parempi. Kehon mukavuus, voitti ruuan syötävyyden. 😄 Jari-Pekan keitaalla tapahtui ihme! Ensimmäistä kertaa ikinä onnistuimme lataamaan autoa kaupallisella latausasemalla. Kaikki aikaisemmat kokemukset ovat olleet negatiivisia. Ongelmana on joko
A) JÄRJETTÖMÄN kallis hinta
B) Rikkinäinen latausasema
C) Auton kanssa epäyhteensopiva latausasema
Täällä hinta oli siedettävä, 30senttiä per kWh, eli sähkö tulee vielä bensaa halvemmaksi ja – mikä kummallisempaa – lataus toimi! Tämän jälkeen 50% yrityksistämme ladata auto onnistui.Kuopiossa edessä oli kauppahalli ja Juhan (!) etukäteen valitsema Ortodoksisen kirkon museo. Kauppahallista ei tullut mukaan mitään, mutta torilta tuli pikku muikkukukko sekä salaattia. Mitään, ei yhtään mitään, ollut saatavissa roskatta. Olimme pettyneitä sateiseen toriin roskaisuuden suhteen, muuten kovin kiva tori ja halli :). Läheinen kauppakeskus tuli myös koluttua. Juhan olkalaukkuun piti vielä saada tarvikkeita, jotka katosivat edellisen laukun katoamisen myötä.Onnistuneen sähkölatauksen jälkeen olimme koukussa. Autoa piti saada ladattua uudestaan. Seuraava latauspiste löytyi Olvi Areenan sisältä. Sähkön hinta 20senttiä per kWh. Jätimme auton sinne lataukseen ja suuntasimme museoon. Ortodoksisen kirkon museo on ihan näkemisen arvoinen, moista kokoelmaa ja tietopläjäystä ortodokseista tuskin muualta saa. Samalla saimme yhden uuden reittikohteen ja reissumme reitti alkaa selvitä. Kolin kautta Valamon luostariin (VISKIÄ!) ja sitä kautta Helsinkiin, josta Turkuun. Siinä karkea reittikuvio.Museon jälkeen vedimme napaamme minimuikkukukon. Uusi Leatherman sai käyttökasteen. Ensimmäinen asia mitä sillä tehtiin oli minimuikkukukon jakaminen kahtia. Hyvin täyttävän kukon jälkeen ajoimme Saaristokaupungin läpi ja siirryimme illan majapaikkaan. Hemmottelemme itseämme pari päivää Kunnonpaikassa. Puolihoito, savusauna, vettä millä lutrata ja kuntosali. Täällä vietämme hyvin rentouttavaa aikaa hetken verran ennen kuin jatkamme matkaa Kolille.
Savusaunan jälkeen on hyvä rentoutua kevyen omatoimi viskimaistelun, blogaamisen, töllön ja konffaamisen kanssa.

toimiikohan tämä? – Matkalla taas :)

2020-07-22

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 488 km

Kesäreissumme on alkanut rennosti pari päivää sitten. Tänä vuonna olimme Suomessa ja teimme pihahommia Etelä-Eurooppa reissun sijaan. Kesä on ollut täynnä epäselvyyttä lonkkani nivelrikon vuoksi. Nyt kun lonkan kanssa voi elää, päätimme lähteä minireissulle: pari viikkoa, Suomessa seikkaillen.Reissulle lähtö oli rento. Pakkaus tehtiin edellisten vuosien listojen pohjalta, melkein omia ohjeita noudattaen. Ne kohdat missä oikaisin ja toimin toisin, on jo nyt lyönyt (hellästi) näpeille. Jos pakkauslistassa lukee ota nimenomaan pannujauhatusta, siihen on varmaan syy. Jos tarvikelootassa on yksi ylimääräinen laturi, mikä näyttää turhalta, siihen on varmaan syy. Löydän näitä syitä reissun päällä uudestaan. Korjaan listojani, merkkaamalla niihin syyn miksi tämä erityisesti mainittu poikkeama pitää tehdä 🙂
Koska meininki on rento, päämäärä ja reitti tuntematon jäi blogaaminenkin pois. Tänään aamiaisella alkoi tuntua hupsulta. Käykö niin, että tämän kesän lomareissusta ei jää mitään merkintöjä? Ei kunnolla kuvia, ei blogitekstiä. Paljastui, että Krista oli miettinyt samaa. Niinpä tänään, reissun kolmantena iltana blogaus alkaa taas. Samalla tulee testattua, että mitäs kaikkea tähän pitikään olla kasassa?
Tänään oli nollauspäivä, kaiketi. Nukuin kutakuinkin 12 tuntia. Krista merkittävästi vähemmän. Yövyimme Kristan löytämällä uimaranta nukkumapaikalla Muuralassa. Tämä oli toinen yö täällä. Ekana yönnä täällä oli yksi saksalainen pari, joka nukkui farmariautossa kuten menkin. Tänä yönä täällä oli kolme muuta autoa meidän kanssa. Kaksi niistä oli saksalaisia, yksi suomalainen. Ennen kuin simmahdin juttelimme pitkät pätkät ekojen saksalaisten kanssa, jotka olivat todellisuudessa sveitsiläisiä. Kysyin heiltä, että miten ihmeessä he löysivät tämän paikan? Yksi saksalainen yhtenä yönä, olisi ollut sattumaa, mutta saksalaisia peräkkäisinä öinä samassa paikassa ei ole sattumaa. He kertoivat löytäneensä paikan park4night -ohjelman avulla. NO NYT selkesi paljon! Ennen kuin sveitsiläinen oli ehtinyt saksaksi sokeltaa minulla oli appi asennettuna. Asennusnopeuteni häkellytti ulkomaan edustajat. Kerroin heille, että täällä on p#”¤n kiukkuinen mobiiliverkko verrattuna Saksaan. Illlaisen päätteeksi alkoi sataa kaatamalla, mikä lopetti sosialisoinnin hyvin luonnollisesti. Kaikki menivät omiin autoihin sadetta piiloon. Minä olinkin aivan valmista kauraa ja sammahdin hyvin nopeasti.
Tämän päivän iso ohjelma oli Jyväskylän käsityömuseon läpikäyminen Kristan toimesta. Minä taasen menin Kristalle suositeltuun kahvilaan ja konffasin palvelimiani suunnattomalla riemulla. Illan riemuksi menimme saunomaan Kristan bongaamaan paikkaan nimeltä Revontuli. Sieltä matkasimme minun (park4night) löytämään paikkaan yöpaikkaan. Se ei täyttänyt Kristan vaatimuksia etäisyydestä autotiehen, sen ollessa laajennus autotiehen. Niinpä lähdimme etsimään yöpaikkaa keskeltä jumalan hylkäämää maaseutua. Nukumme hyttysten kera klapipinojen keskellä. Autosta niitä tapettiin parikymmentä. Tänne varmasti jäi yksi tai kaksi ninjaa odottamaan yövuoroa.
Tuntuu hyvältä blogata, tästä reissu voi alkaa!

Viimeinen päivä reissussa

2019-08-13

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 10420km

Joogaa ja rento aamu. Sitten jakauduimme kahtia toinen naputtelemaan tietokonettaan ensin hotellin aamiaistilassa, koska sieltä sai vielä kahvia ilmaiseksi ja sitten kun se sulkeutui Cykelcafe Le Mondissa, koska sieltä saa hyvää kahvia ja paikka tuttu. Tällä välin toinen tutustui uusiin museoihin ja kauppoihin Tukholmassa. Tämä viimeisen päivän jakautuminen Tukholmassa alkaa olemaan perinne Eurooppareissuillamme.

Lounaaksi kävimme syömässä sushia, jostain tuli eilen autossa istuttaessa sushifiilis, joten tänään antauduimme fiilikselle. Cykelcafen vierestä kadun toiselta puolen löytyi Tukholman parhaat sushit. Song Sushi oli niin hyvä, että palasimme sinne vielä ennen laivaan ajamista vetämään päivän toisen sushisetin naamaan.

Laivaan jonottaessa pelasimme viskipeliä. Naisten viskitietämys on kasvanut ja nyt naisten joukkue voittaa joka kierroksen – parhaimmillaankin miesten joukkue pääsee tasapeliin. Miehillähän oli rajoite se, että monivalintakysymyksiin ei anneta niitä vaihtoehtoja – pitää tietää ulkoa ja sitten se, että tuomari on puolueellinen ja eikä anna pisteitä jos tuomari vahingossa lukee vaihtoehdot ääneen. Moraalinen voittaja on toinen ja pistevoittaja on toinen – tasapeli siis.

Laivalla tuli istuttua vielä parissa baarissa maistelemassa viskiä ja kuuntelemassa pianistia sekä kitaristia. Kumpikin oli todella hyviä, todella todella hyviä. Tällä kertaa Tax freesta ei ostettu reissun viimeistä viskipulloa, autoon ei yksinkertaisesti mahtunut.

Näin rauhallisesti päättyy tämän vuoden reissu. Reissu oli mahtava, sen tuntee auton ja kuskin kyljessäkin. 😀