perjantai, 2026-06-26

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5199 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herran polvet ja kyynärpää alkaa olemaan ehjiä! Uusia naarmuja ei näytä syntyvän. Pienellä herralla oli viimeinen päiväkotiviikko. Tästä eteenpäin on luvassa kesäleiriä. Minua ihastuttaa / hämmästyttää että pieni mies alkaa saamaan kiinni isommasta ajankulusta. Hän tiesi että tämä on viimeinen viikko ja tiesi että tämän viikon jälkeen alkoi kesäleiri. Tämä on kiva kontrasti siihen, että keväällä pohdittiin vielä mikä päivä huomenna on ja mitä se mahtaa tarkoittaa että huomenna on päivä X, saati sitten tuleva viikko.

Härkäparin ollessa Ranskanssa Krista kävi ostamassa itselleen uusia vaatteita ja koko tämä viikko on ollut allekirjoittaneelle virkistävää silmän ruokaa. Mielenkiintoisesti viikon ainoalla yhteiskuvalla Kristalla on päällään vanha hame.

Maanantai meni palautuessa viikonlopusta. Tiistaina illalla olin auton luona selvittämässä mitä kaikkea nesteitä voi tulee tarkistaa. Tekoälyn ja ohjekirjan avulla kävin läpi jarrunesteet, öljyt, pissapojan ja jäähdytysnesteet. Jäähdytysneste oli selvästi alle minimirajan ja kuskin puolen poltti on palanut. Niinpä illalla käytiin vielä äkkiseltään Bepissä, joka oli merkattu karttaan jo viime vuonna. Varsinaiset asennustyöt jätin keskiviikko aamuun, kun päivä ja auto on viileimillään.

Keskiviikkona päivä alkoi rutiinien jälkeen tekemällä autolle kenttähuollon. Nyt on jäähdytysnestetta sopivasti ja kuskin puolen valokin palaa taas. Katsotaan auttaako tämä tehojen menetykseen. Illalla aikuisia kenttähuollettiin keskusaukion kahvilassa.

Torstaina oli luvassa suru-uutisten välittäminen kesätalon omistajille. Krista löysi pyöräretkellään heidän toisen kissan kuolleena tienvierestä. Kävin tekemässä varmistuksen ja soitin omistajille. He ovat olleet koko viikon päivät rannalla viilentämässä itseään. Meillä taasen ilta meni lämpimässä uima-altaassa köllien ja vesisotaa sotien.

Koko viikon ajan päivän lämpötilä on noussut, perjantaina iskettiin uusi ennätys tauluun. Auton lämpötilamittari näytti 46 astetta. Kaikki muovinen auton ohjaamossa on polttavan kuumaa, ratista ei voi pitää samasta kohtaa kiinni kauaa. Pihassa olevassa uima-altaassa vesi on 35 asteista, silti siellä on mukavampi olla kuin ulkoilmassa, mutta sitä ei voi sanoa virkistäväksi. Ulkoilmassa on tajuttoman kuuma, autossa nukkuminen ei tule kyseeseenkään ellei ole viileämpää. Autosta tuotu jääkaappi näytti 44 astetta lämpötilakseen lähtiessään jäähdyttämään itseään talon verkkovirralla… Autossa on todella kuuma.

Niinpä viikonlopun reissukohteena on lähivuoristo, sillä ajatuksella että ehdimme talolle takaisin nukkumaan sikäli vuorilla ei ole merkittävästi viileämpää. Huomenna kun pitäisi olla vielä kuumempaa kuin tänään. Tämä kuumuus tuo mukanaan myös myrskyt. Parina iltana, tiistai ja keskiviikko, täällä on ollut iltayhdeksän aikaan kunnon myrskyt. Pihan aurinkokatos repesi taas, kuten viime vuonnakin. Tällä kertaa sitä ei hajottanut rakeet vaan todella raju tuuli. Keli pitää arjen hyvin mielenkiintoisena 😀

sunnuntai, 2026-06-21

Ajoaika: 7 h 1 min
Keskikulutus: 12.5 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5199 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräsimme normaalisti ja Veikko alkoi katsomaan ohjelmia, minä pakkasin autoa. Edessä oli yli 6 tuntia pelkää ajamista ja siihen tauot päälle. Tavoite oli olla kesätalolla ennen kuin on pimeää.

Alkupää matkasta oli upeaa maisemaa, sitä ihastellessani harmittelin, että Veikko ei tätä näe kunnolla hänen ollessa takapenkillä ja erityisesti kun hän katselee ohjelmiaan kuten sunnuntaina saa. Sitten tajusin, että

• automme on vanha, siinä ei ole airbagiä kuin kuskille.
• Veikko istuu nyt tuolissa mikä kiinnitetään turvaistuimella
• Hän voisi istua edessä sen aikaa kun ajamme kaunista rannikkoa

Niinpä menin ensimmäiselle pysähdyspisteelle, poistin herralta tabletin ja siirsin hänet eteen. Häntä jännitti ja hän vastusti, sillä hän halusi katsoa ohjelmia. Täällä edessä on ihan tylsää kuului pelkääjän penkiltä ainakin ekan vartin verran. Ajoimme noin tunnin verran niin, että herra oli edessä ja jossain vaiheessa hän sai kiinni maisemien katsomisesta. Kun siirryimme valtateille herra pääsi takapenkille katsomaan ohjelmiaan.

Auton ulkolämpötilamittari näytti 36 astetta ajaessamme 120 km/h kohti kesätaloa. Auton tehot loppuivat taas, maksiminopeudeksi jäi noin 120 km tunti. Asiaa pitää tutkia kesätalolla. Epäilen jäähdytysnesteitä, niitä neuvottiin tarkkailemaan.

Ajo oli pitkä. Se vei meiltä lopulta noin 10 tuntia. Pysähdyimme syömään ja jaloittelemaan noin kahden tunnin välein. Oli hauska huomata, että alan tunnistamaan vuoriston muodoista meidän olevan lähellä kesätaloa. Kesätalolla edessä oli vielä purkamisen riemu ja kaatuminen sänkyyn. Pitkä ajo, kovassa kuumuudessa on ilmeisen raskasta

Lauantai, 2026-06-20

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4540 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Tämä oli se päivä. Ranskaan tutustuminen! Aamulla kiusottelua ja painimista heräämisestä saakka. Kun lopulta isällä oli liian suuri nälkä piti nousta sängystä. Aamiainen ja Nizzan kaupunkireissuun valmistautuminen.

Sillä välin kun minä valmistelin reissua Veikko seikkaili leikkipaikalle. Yhteyttä pidettiin radiopuhelimilla. Nyt herran toiminta niiden suhteen alkaa olemaan riittävällä tasolla. Suurimman osan ajasta tulee viesti läpi niin kuin on tarkoittu. Vain kun innostutaan liikaa laakkaa napin painallus. Piilohippaa radiopuhelimien avulla on hauskaa, se täytyy sanoa. Radiopuhelimeen puhumalla saa peloteltua piilossa olevaa ja samalla vinkkiä siitä missä päin leirintäaluetta piilossa oleva voisi olla, kun oma ääni alkaa kuulumaan jostain 😀

Kun näemme juna-aseman, näemme junan saapuvan. Tämä poisti samantein kiireen. Tiesimme, että junia menee 30 minuutin välein ja jos tuossa on juna mihin emme voi ehtiä, meillä on 30 minuuttia aikaa selvittää liput ja logistiikka. 10 minuuttia siihen meni, joten käytimme 10 minuuttia rannan kivikossa kiipeilyyn ja sitten menimme juna-asemalle. 2 taulua näytti poikkeavaa tilannetta. Haluamme juna tulisi raiteelle 2 raiteen 1 sijaan. Raiteella 2 tosin luki saapuvan jokin muu juna ja ykkösraiteella luki selvästi saapuvaksi meidän juna. Me ja pari muuta oli ihmeissään raiteella 2, valmiina sprinttaamaan raiteelle 1. Haluamme juna tuli raiteelle 1. Juosten ehdimme junaan.

Nizzassa ensimmäinen asia oli jätskiä, sitten koska lauantai ja karkkipäivä, kauppaan karkkia hakemaan. Karkki, patonki ja lisäsalami kädessä lähdimme kohti cityjunaa. Aiomme tutustua kaupunkiin helposti, turistimaisesti. Matkalla junalle löytyi Veikon mielestä hieno … juttu? jonka äärellä oli syytä ottaa paljon kuvia. Ainakin 10 kuvaa isästä eri asennoissa! Pienen kuvaajan ohjeistamana poseerasin. Kuvia otettiin ainakin se kymmenen. Herralla on silmää, hän tuhosi kaikki epäonnistuneet ja vaati uuden kuvan ottamista. Julkaisin kaikki 6 kuvaa. Olen aidosti yllättynyt herran “kuvasilmästä”. Kun hän muistaa/haluaa/jaksaa ottaa kuvia, niistä tulee aika hyviä.

Etenimme kaduilla kohti junan lähtöpaikkaa erinäisiä leikkejä leikkien. “Keksi väri”, missä toinen keskii värin, toisen tarvii arvata se ja sitten löytää jokin esine mikä on sen värinen. “Ansat” tjsp, eli kaikenlaiset kannet kadulla on ansoja ja niitä pitää välttää mahdollisimman näyttävästi. Yleensä hyppäämme yli, mutta vähintään se huudetaan italiaksi tai suomeksi “trappolo (tjsp) / ansa!”. Sitten on tietenkin bongaaminen. Vesipisteen bongaamisesta saa 10 pistettä, samoin limenvihreästä vespasta (? Krista vika?). Muista oleellisista asioista, kuten vessasta saa jotain pisteistä mitä aikuiset päättää. Illan pääteeksi Veikko johti 50-10 vesipisteiden bogaamisen suhteen.

Tällekin junalle saavuille juuri kun juna lähti. Niinpä ostimme liput seuraavaan cityjunaan ja lähdimme tappamaan aikaa. Välittömästä läheisyydestä löytyi karuselli, johon herra laitettiin pyörimään. Varsinainen cityjuna oli aika karua, nykivää ajoa. Veikko kuunteli puolet matkasta selityksiä italiaksi, minä koko matkan englanniksi. Nykivän ajamisen ja kuulokkeiden muodon vuoksi oli hankala kuulla tai pitää niitä kuulokkeita päässään. Junareissulla Veikko bongasi puiston ja leikkipaikan johon hän halusi mennä – se merkattiin karttaan.

Junareissun jälkeen menimme edellä mainittuun Nizzan puistoon. Se on kasvanut ja kasvanut viimeisien vuosien aikana ja on nyt todella eeppinen. Siellä on paljon vesijuttuja, viilentämässä lapsia ja aikuisia. On sumutettua vettä, on vesipatsaita minne voi kävellä, on puuta, leikkipaikkaa, varjoa, penkkiä, paadetta. Vietimme siellä paljon aikaa ja kun olimme matkalla trampoliineille kuulimme yht’ äkkiä Suomea. Pysähdys ja ääneen “Hei! Te puhutte suomea!”. Ada ja hänen isänsä olivat vuotuisalla kesälomallareissullaan Nizzassa (äiti tulee ensi viikolla). Juttu alkoi kulkemaan Veikon isän ja Adan isän välillä. Potkittiin palloa: aikuiset vastaan lapset. Mentiin sinne ja tänne, vaihdettiin reissutarinoita, saatiin suosituksia siitä minne mennä Nizzassa ja Monakossa. Annettiin suosituksia minne mennä Italiassa. Lapsilla oli hauskaa ja aikuisilla juttu lensi. Ainakin parin tunnin mittainen kohtaaminen päätettiin jätskiin vanhassa kaupungissa, josta lähdettiin takaisin juna-asemalle. Adan ja Veikon isän nimiä ei koskaan vaihdettu. Lähellä juna-asemaa käteltiin, kiiteltiin ja toivotettiin hyvää lomaa. Lapsetkin saatiin sanomaan hei, kun lähdimme eri teillemme.

Olimme Nizzan reissulla yli 6 tuntia, joten junassa oli vähän puhti poissa. Lähetimme äidille vähän kuva ja ääniviestejä, kertoaksemme kuinka väsyneitä olimme. Leirintäalueen päässä päätimme poiketa vielä kauppaan hakemaan jotain jääkylmää juotavaa, sillä lämpötila oli yhä murhaava. Iso mies oli juonut päivän aikana yli 2 litraa vettä eikä käynyt kertaakaan vessassa, pieni mies yli 1.2 litraa eikä käynyt vessassa. Jatkuva hiki on se mikä oli homman nimi. Kaupassa oli se helikopteri johon piti pysähtyä. Siinä kun puhuimme Veikon kanssa, tuli mies sanomaan jotain, johon vastasin “Excuse, what did you say… hetkonen, puhuitko sä suomea?”, johon herra vastasi “Joo. Olette ekat suomalaiset joita kohtaan puoleentoista kuukauteen”. Jäin suustani kiinni ja Veikko päristeli menemään helikopterillaan. Mies oli puolitoista kuukautta ollut moottoripyöräreissulla, eikä ollut toistaiseksi kohdannut yhtään suomalaista. Hän oli tästä kuumuudesta aivan katki. Hän oli eilen saapunut läheiselle leirintäalueelle, erille kuin me, aivan katki kolmen tunnin ajon jälkeen. Hän jäi tänne kasaamaan energiaa pariksi päiväksi ja miettimään reitin muutosta. Tavoite on välttää tätä kuumuutta, joten Italia jää väliin ja matka vie Ranskan puolelle vuoristoa. Sääennusteet näyttää sinne alta 30 astetta, mikä on siedettävämpi kuin Italian puolen mahdollisesti jopa 40 astetta (Torino, ensi viikko). Juttelimme pitkät pätkät ajokulttuurista eri maissa ja jossain kohtaa mahani murisi niin, että katkaisin mukavan keskustelun ja vedin hieman vastentahtoisen taisteluhelikopterikuskin mukaani kauppaan.

Autolla väsynyt miehistö söi tryffelirisottoa ja Veikolta tuli harvinainen, pyytämätön “tämä on hyvää” huomautus ruuasta. Trangian poltin pitää aivan mahdotonta ääntä, joten tilasin uuden Amazon Prime toimituksella kesätalolle huomiseksi. Koska kummankin miehen energia oli käytetty, illan tunti tai pari meni autolla rentoutuen Veikon osalta ja minun osalta autoa pakaten. Huomenna lähdetään aamiaisen jälkeen runttaamaan läpi Italian kohti kesätaloa. Ajoaikaa tulee mitä tahansa 6.5-8 tuntia Googlen mukaan + tauot. Herralla on Disney+, musiikkia, nukkumista, tehtäväkirkoja ja lepäämistä. Minulla on kymmeniä tunteja äänikirjoja.

Friday, 2026-06-19

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4540 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräämme aamulla virkeinä sängystä. Veikko lähtee leikkimään, minä tekemään aamiaista. Hyyyyi! Pihalla on kylmä, 23 astetta! Karaisen itseni ja menen pihalle tekemään aamiaista. Trangian poltin pitää hirvittävää meteliä, hyssyttely ei auta ja tarttis saada vesi kiehumaan. Jokin on siihen polttimeen tullut vuosien varrella, en ole saanut vielä kiinni siihen miksi ja milloin se alkaa pitämään “POP POP POP” -meteliä. Sitä ei saa pois millään, sitten kun se alkaa. Tai no saa, sammuttamalla, odottamalla ja aloittamalla alusta. Siltikin se tulee takaisin jossain kohta.

Rantaan pääsy oli yllättävän hankalaa, lähinnä siitä syystä että kriittisessä kohtaa valitsimme koittaa oikealta vasemman sijaan. Maisemat olivat karuja, erästä hotellia lukuunottamatta. Käveltyäemme hyvän hetken oikealle alkoi tulla selväksi, että täältä ei pääse rantaan joten palasimme takaisin kääntöpisteelle ja koitimme vasemmalle. Olimme välittömästi rannassa. Uikkareiden puuttuessa päädyimme kiipeilemään kivillä. Sitten olikin aika palata kaupan kautta autolle syömään ja valmistautumaan päivän varsinaiseen ohjelmaan eli Aquasplash -vesipuistossa olemiseen.

Autolla sushia, pastaa, Ryhmä Hau jugurttia ja miehistö oli valmis varsinaiseen seikkailuun. Tarkistin, että pyörällä matka veisi muutamia minuutteja, kun taas jalan 32 minuuttia. Pyörällä siis! Sitten katsoin Googlen ehdottamaan reittiä ja totesin, että ei hemmetissä. Italian ja Ranskan välillä ajotyylissä on tyly ero. Italiassa, kokemukseni ja mielipiteeni mukaan, ajetaan rennosti sekoillen, mutta ystävällisesti. Täällä ajetaan mulkusti. Tämä on yleistys, kummastakin maasta löytyy toisenlaisia. Automatka tänne ja kävely aamulla, on saanut minut epäilemään pyöräillyä Veikko Followmessä perässäni. En itse yksinään uskalla mennä tuonne, joku ajaa päältä. Etäisyys on kuitenkin sen verta, että kävely ei käy, joten teen päätöksen mennä kävelyreittiä polkupyörällä.

Kappas keppanaa. Kävelyreitillä oli virallinen pyöräreittikin. Nämä pyöräreitit toivat mieleeni Cagliarin, ilman Followmetä nämä olisivat olleet haasteellisia, Followmen kanssa pykälän vajaa mahdottomia tai mahdottomia. Kapea kävelytie oli pyhitetty pyörille maalaamalla se vihreäksi. Harmi vain, että se oli selvästi ollut aikaisemmin kävelytie ja siellä oli tolppaa jos jonkinmoista merkkaamassa suojateitä ja herra ties mitä. Tandemimme hädin tuskin mahtui puikkelehtimaan siellä ja välillä meni taluttamiseksi. Kokenut pyöräilijä ilman tandemia olisi myös hätää kärsimässä sillä “pyörätiellä”. Kun vihdoin pääsimme luonnonpuistoon oli meno helppoa ja eleetöntä.

Aquasplashissa paloi tunteja. Mäkiä laskettiin, kummankin toimesta. Veikko halusi minun laskevan jotain isoja mäkiä ja hän odotti alhaalla, vastaavasti minä vahdin kun hän laski läjäpäin erilaisia mäkiä. Kahden tai kolmen tunnin jälkeen ruvet olivat pehmenneet niin, että yhden laskun jälkeen herran kyynärpää vuosi avoimesti verta. Se ei herraa haitannut eikä hän sitä edes huomannut, mutta isänä koin että veren vuotaminen altaisiin on huonoa käytöstä, joten menimme valvojalle kertomaan. Meidät vietiin ensiapupisteseen jossa haava putsattiin ja todettiin, että jos pidätte 20 minuutin tauon ennen kuin menette taas altaaseen. Tämä antoi meille ruokatauon ja hetken hankkia tatuointi. Vatsa täynnä ja uusi Hämähäkkimies tatska pienen miehen kädessä mentiin taas altaisiin kunnes pienen herran puhti oli aivan loppu. Kuvissa saattaa näkyä naamasta, että virta on aika vähissä.

Palasimme autolle, jossa ruokaa nassuun, leikkejä ja lopulta jotta pysytään pystyssä vähän Spidermania (spidey and friends? tjsp) tabletista kunnes oli nukkumaanmenoaika. Taju lähti aikalailla samantein kun kirja oli saatu luettua. Minä aloitin tekoälyjen säätämisen kotosalla ja nyt kymmenen jälkeen auto alkaa olemaan sen verta viileä että voi itsekin hiipiä nukkumaan.

torstai, 2026-06-18

Ajoaika: 4h 4 min
Keskikulutus: 11.4 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4540 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamulla koko perhe oli kasassa vielä aamiaisella. Veikoille oli rakentunut maja autoon, joten hän söi aamiaisen majassa eikä ruokapöydässä muiden kanssa. Krista poistui omalle Juhannusseikkailulleen siinä puoli yhdeksän maissa ja me tuntia myöhemmin. Veikko kiinni Followmehin ja matkaan mars!

Legon ostaminen, ruokaa ja hitsi se vanha tuomiokirkko on eeppinen. Pyöräilyä Milanon keskustassa, vilkuille vasemmalle, oikealle ja taakse, että näkee mistä tulee skootterit ja autot. Milanossa pyöräilystä täytyy mainita seuraavaa. Kysyin Veikolta jossain kohtaa kun olimme puikkelehtineet autojen välistä, olleet ratikan edessä ja yleisesti menneet hyvin intiimisti autojen seassa että pelottaako tai jännittääkö häntä? “Ei. Ei pelota, me tutustuttiin tänne jo eilen äidin kanssa.” Luotto on herralla kova isän ajolinjauksiin 😀 ja näemmä kävellen tutustuminen riittää poistamaan jännityksen.

Olimme aivan hiestä läpimärkiä saapuessamme autolle puoli yhden maissa. Luonnollisesti legoa alettiin kasaamaan matkan alkaessa. Pienimmästä kokonaisuudesta aloitettiin. Tunnin ajon jälkeen herra otti puolentoista tunnin torkut. Hän heräsi niistä kun kuski otti puolenvälin tauon. Ilmastointi puskee täysillä, silti kuskin paita ei kuivu. Lisää vettä koneeseen, tabletti herralle nokan eteen ja matka jatkui taas. Kuski nautti maisemista ja äänikirjasta, takapenkki pikku spiderista Italiaksi samalla miettien miten tämän saa leikkeihin sopimaan.

Näillä keleillä kun tankki menee viimeiselle neljäksennelle auto ei suostu enää menemään yli 120km/h. Vakionopeudensäädin tiputtaa vauhdin sinne, kaasun kun lyö pohjaan mitään ei tapahdu. Lienee joku polttoaineensäästöjuttu? Ajokulttuuri muuttui kun pääsimme Ranskaan. Italiassa meno on vaihdikasta, tilaa annetaan, jos sen ottaa. Ranskassa, tilaa ei anneta. Jos ajoit väärin, et *na varmana pääse takaisin, et vaikka kuinka vilkutat, odotat, koitat vähän tunkea ja lopulta tunget jonoon, ei! Viedään vaikka peili, mutta ***tu tilaa ei anneta. Peili kolohti yhden natiivin auton ihan pikkasen, mutta jäi ehjäksi, tilaa antoi … italialinen.

Veikko ilmoitti että Ranska on hänen suosikkimaansa, saatuaan selville että olemme Ranskassa. Loppupäivä meni leirityessä. Minä rakensin auton leirimuotoon, Veikko rakensi ostoksiaan kasaan. Ruokailun jälkeen leegoleikkejä, leirintäalueeseen tutustumista. Leikkipaikalla pikku spiderman leikkejä, suihku, lisää leikkiä autolla ja pari tuntia pitkäksi normaalista nukkuma-ajasta.

Keskiviikko, 2026-06-17

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4212 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Rauhallinen aamu autolla. Kunnon leirintäpäivä. Aamiainen tehtiin ulkoilmassa, kaikki oli pöydän äärellä. Kiirettä ei ollut.

Aamutoimien jälkeen jakaannuimme kahtia. Krista ja Veikko lähti turisteroimaan Milanoon, minä aloin suunnittelemaan ja varaamaan Ranskan reissun leirintäaluetta ja aktiviteetteja. Kun olin niistä valmis, suunnittelin Milanon ostosreissun. Tarvin läjän tarvikkeita, kuten suodatinpapereita, paitoja ja uudet 5 fingersit.

Minä pääsin liikkeelle vasta lähempänä kahtatoista ja aloitin käymällä kaupassa hakemassa kevyt tarvikkeet ensin. Säkällä löysin myös kivan halvan viskin mukaan, joten reppu alkoi painaa heti kättelyyn. Milanossa pyöräily on yllättävän mukavaa, olen jo tottunut pyöräilemään Italiassa. Cagliarin kaaos opetti miehen liikkumaan. Juttelin kavereiden kanssa Discordin yli ja hyvä niin, sain erittäin paljon helpottavaa tietoa Jarnolta. Sain tiedon, että eräs Uniqlot löytyy Milanosta. Se oli hyvin lähellä minua ja tämän tiedon avulla sain leikattua vaateostokset noin 10 minuutin mittaiseksi operaatioksi. Mäkkäriin syömään ja sitten kävelemään Milanon keskustassa. Ihastelin kirkkoa ja aukeaa. Tavoite oli mennä kuumuutta karkuun Star buckisin sisälle. Löysin vahingossa Starbucks reserve roasteryn paikka oli tyylikäs ja paahtamisen pääsi näkemään. Paikassa ei ollut yhtään istuinpaikkaa vapaana ja siellä oli karmea ryysis. Niinpä lähdin teppailemaan Milanoon ja etsin toisen Starbucksin

Matkalla toiseen paikkaan löysin Legon lippulaivakaupan! Löysin aloituspisteen härkäparin juhannusseikkailulle. Tällä aloitamme kesän seikkailut huomenna!

Vietin pari tuntia Starbucksin viileydessä nauttimassa kylmää kahvia. Tämä oli eka kerta kun nautin kylmästä kahvista. Kahvia hörppien naputtelin ja komentelin tekoälyjä kotikellarissa. Synkkasimme toisen tiimin kanssa tapaamisen Vibramin kaupalle, jossa oli riemuinen halaushetki. Sopivia kenkiä ei kaupasta löytynyt. Hajaannuimme taas. Minä koitin ehtiä toiseen Vibram kauppaan, mikä sulkeutui 20 minuutin sisällä ja Veikko ja Krista aloitti paluumatkan kohti autoa. En ehtinyt ajoissa kaupungin toiseen kauppaan, jotan Vibramit jäi saamatta.

Illalla, kuumuudesta huolimatta, Veikko sammahti nopeasti ja mukisematta nukkumaan. Me odottelimme kymmeneen saakka, että auto jäähtyisi. Tuulettimet olivat huutaneet koko päivän, mutta ne eivät paljoa voi sille, että koko auton runko on “tulikuuma”. Kymmeneltä autossa oli vain hyvin lämmin/vähän kuuma. Kunhan sai nukahdettua sai nukuttua, sillä yön aikana auto viileni merkittävästi kiitos tuuletussetin. Huomenna alkaa seikkailu!

tiistai, 2026-06-16

Ajoaika: 3h 47 min
Keskikulutus: 13.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4212 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Tiistai! Aika lähteä härkäparin Juhannusseikkailulle. Veikko on 2024 vuodesta saakka puhunut Ranskaan menosta. Taustalla on äidin ja hänen keskustelut matkalla kesän päiväkotiin Cagliarissa. Vitsailemalla Ranskasta ja ranskan puhumisesta helpotettiin herran jännitystä päiväkotipäivistä. Kukaan ei nähnyt tulevan sitä Ranskafiksaatiota joka herralle syntyi. Ranska on mytologinen paikka, jossa jotain on eri tavalla tai paremmin tai Ranska on vaan mytologinen paikka. Niinpä tänä keväänä lupasin herralle meidän keskustellessa kesästä matkalla päiväkotiin, että menemme Ranskaan. Härkäparin Juhannusseikkailu vie meidät Ranskaan. Se on pitkä ajo, mutta hittolainen, pieni mies on saatava Ranskaan. Ja nyt on se hetki, nyt on Juhannusviikko ja aika lähteä matkaan. Krista halusi Milanoon, harppukauppaan, joten venytimme reissua vielä yhden päivän lisää ja tämä tiistai on se päivä kun olemme vielä koko perhe reissussa.

Työpäivä loppui ajoissa, jotta sain viimeisteltyä auton pakkauksen. Sitten noutamaan herra päiväkodista. Kaupasta reissukarkit, jätskikiskalta jätski ja matka kohti Milanoa voi alkaa. Ajomatkaa oli luvassa neljä ja puoli tuntia. Venetsiasta ostettu tarravihko tuli heti käyttöön ja sillä herra viihdytti itseään kunnes oli aka nukahtaa. Takapenkillä lyhty oli pimeänä liki kaksi tuntia kun kuski runttasi autoa surutta kohti Milanoa. Vetelimme isoilla teillä 130km/h sujuvasti, niin sujuvasti että leikkasin puoli tuntia ajoajasta pois. Lähellä Milanoa pysädyimme tankkaamaan ja vihdoin, vihdoin putsaamaan tuulilasin. En ollut pessyt sitä koko reissun aikana ja se näkyi. Kuolleita ötököitä oli lasissa ihan uskomaton määrä. Tämä huoltoasema oli ensimmäinen huoltoasema, missä pesusieni oli jossain kivassa vihreässä myrkyssä kellummassa, normaalin pelkän veden sijaan. Liki kuukauden verran lasiin paahdetut ötökän jämät, joita oli tuulinlasinpyyhkijöillä prässännyt lisää tuulilasiin, lähti ilman minkäänlaista hinkkausta. Ne vain … katosivat. Odotin hiostavaa vartin hinkkausoperaatiota, mikä on normaalitilanne jätti-ikkunan kanssa. Tämä oli hyvin tervetullut poikkeus! 10 pistettä huoltoasemalle!

Krista oli viikon verran koittanut varata meille paikkaa leirintäalueelta, joka on Milanon sisällä. Puhelut oli täytynyt hoitaa italiaksi, sillä vastapuoli ei puhu englantia. Tästä ensinnäkin pitää antaa täydet 10 pistettä ja papukaijamerkki Kristalle, sillä minä en olisi pystynyt – ei riitä kieli. Krista sai ekalla kertaa infon, että ei voi varata näin aikaisin, soita edeltävänä päivänä. Krista soitti edeltävänä päivänä ja vastaus oli, soita samana päivänä. Kun Krista soitti tänään, viesti oli ei tarvi varata että tulkaa tänne, ei haittaa mihin aikaan, täällä on aina joku. Niinpä olimme hieman epäileviä ajaessamme kohti paikkaa.

Paikalle pääsy oli episodi itsessään. Jouduimme tekemään 3 uukkaria Milanossa, pääsimme ajamaan kolmesti ohi jonkin onnettumuuspaikan. Siellä oli piirretty liidulla skootteri maahan ja poliisia tikkareineen oli ohjaamassa liikennettä. Lopulta onnistuin hidastamaan ja kääntymään oikeassa kohtaa ulos isolta tieltä rantatielle. Tässä kohtaa homma muuttui jännäksi. Katu kapeni tasaiseen tahtiin ja ehkä 5 minuuttia sisään katu oli niin kapea, että autot eivät mahtuneet ohi toisistaan kuin erityiseissä kohdissa. Sitten se meni kapeammaksi ja koko ajan ympärillä oli lenkkeijöitä, pyöräilijöitä, skoottereita. Lopulta olimme niin kapealla osalla tietä, että auto osui koko ajan oikealla oleviin puihin ja puskiin. Vasemmalla, joen puolella, oli pyöräilijät ja lenkkeilijät jotka koittivat olla jäämättä alle. Pieni epäilys alkoi hiipiä kuskin narutoppiin siitä että täältä oikeasti löytyy mitään leirintäaluetta. Onneksi löytyi. Tämä leirintäalue, eli oikeastaan matkailuautoparkkipaikka, on ainut paikka missä voi kääntyä ympäri, muuten olisi pitänyt pakittaaa piiiitkä pätkä. Päädyimme yöpymään noin 5km päähän Milanon ydinkeskustasta, parkkipaikalle, joka on “leirintäalue”, sikäli niin anteliaan määrityksen tälle haluaa antaa.

Leiri pystyyn, tuunauksia eri henkilöiden nukkumapaikkoihin ja joukkue sammui – viimeisenä pieni mies, joka oli jo nukkunut pari tuntia.

Maanantai, 2026-06-15

Ajoaika: 4h 15 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3858 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Saaristohyppelymme toinen päivä jäi väliin seurueen sairastelun vuoksi. Sunnuntaina aamulla nautimme rauhallisesta leirintäaamusta. Pieni herra pääsi testaamaan etupenkin lisäpöytää ja samalla nauttimaan harvinaisesta “ruokaa sängyssä” tai “ruokaa ja ohjelmaa”, mikä arjessa on täysin kiellettyä :D.

Leirintäalueelta poistuimme tasan klo 10 ja ajoimme takaisin talolle, missä alkoi muilla rentoutuminen ja minulla auton osittainen purku sekä uudelleenkalustus seuraavaa reissua varten. Illalla oli edessä vihdoin eeppinen vesisota. Kesätalon asukkaat versus naapurin muksut + pikkuserkku. Veikko oli heittopussina, koitti auttaa minkä voi, mutta lähinnä loi kaaosta. Krista liittyi sotaan sodan loppupuolella. Hänellä ei ollut asetta, joten hän toi salaa keittiöstä isoimman kattilan mitä löysi ja sillä heitteli vettä muiden päälle. Tällä eskalaatiolla oli luonnollinen seuraus: vastapuoli (Alex) haki omasta keittiöstä kulhoa apuun. Vettä lensi “ämpäreittäin” ja minun tappavan tarkat pyssylaukaukset hukkuivat ämpärillisen vesikuorman alle. Kun Veikko ja minä poistuimme allianssit vaihtuivat ja syntyi Kattilajoukkue. Kattilajoukkue oli Krista ja Alex ja he dominoivat tästä hetkestä eteenpäin vesisotaa sen katkeraan loppuun saakka.

Maanantaina oli haikea hetki edessä. Palautimme Sonjan perhelleen (äiti & siko), jotka olivat tulleet Venetsiaan häntä noutamaan. Vietimme lyhyen iloisen illan Venetsian uudessa kaupungissa, söimme ja pelasimme Unoa. Veikko oli aivan katki ja hyperaktiivinen ja aivan aivan katki. Edes menomatkan pikku tirsat eivät auttaneet herraa. Päivä venyi vain liian pitkäksi ja oli liian tunteikas.

Halaten erosimme ja lähdimme omille seikkailuillemme.

lauantai, 2026-06-13

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3600 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Autossa herättiin järjestyksessä kärjestä perään. Etupenkki heräsi ennen kuutta, keskiosasto samoin, mutta makasi sängyssä kuuteen, takaosasta kömmittiin pihalle siinä kahdeksan maissa.

Pihalla pöydän ääressä aamiainen. Krista kävi jaloittelemassa ja nouti tuoreita eväsleipiä jokaiselle. Samalla reissulla hän varasti lyhyen hetken varpaiden vilvoitteluun meressä.

Autolla säädettiin päivän logistiikan kanssa, suunnitelma oli yksinkertainen ja lyhyt. Pyöräillään vesibussin satamaan, ostetaan liput ja mennään Buranon saarelle, kävellään siitä Mazzorboon ja käydään Torcelossa. Sitten takaisin autolle syömään. Jonossa pyöräillen 20 minuuttia, tai 30, koska mentiin Veikkovauhtia. Veikon vauhti on jo aikuisen juoksuvauhti. Keskiverto pyöräilynopeus oli peräti 12km/h. Vähän isompi pyörä herralle ja aletaan saamaan sitä 15-20 km/h, mitä minä haluan. Pyöräletka eteni autoteitä, pyöräteitä ja tiukkoja kaupugin autoteitä pitkin ongelmitta satamaan.

Vesibussimatka Buranolle oli eleetön. Burano oli hienon näköinen. Siellä oli mukava kävellä ja katsella ihmisten asumuksia. Kahteentoista saakka meitä turisteja oli vähän siellä ja tunnelma oli rentoa. Aurinko oli pilvien takana, joten lämpötilakin oli maltillinen. Kahdentoista jälkeen taivas oli vapaa pilvistä ja lämpötila sen mukainen. Saarelle saapui myös läjäpäin turisteja omilla laivoilla. Pääkatu alkoi olemaan hyvin täynnä ihmisiä ja ilma niin kuuma, että edes jätski ei antanut helpotusta kovin pitkäksi aikaa.

Teimme mukautuksen suunnitelmaan, ja lähdimmekin Torceloon uimaranta toiveissa. Mitään taustatutkimusta ei oltu tehty ennen sinne siirtymistä. Torcelossa tai näissä saarissa täällä “sisäpuolella”, ei ole rantoja missä voisi uida. Ne on kaikki niillä reunasaarilla, jotka ovat avointa merta vasten – sellaisella, jossa automme on leirintäalueella. Kuumuus ja Torcelo – ilman uimarantaa – ei sopinut seurueelle, joten palasimme takaisin Buranoon ihmettelemään mistä ranta. Selvisi, että rannat on siellä reunasaarilla. Niinpä seurueen viimeiset energiat käytettiin alkuperäisen suunnitelman toteuttamiseen ja kävelimme hetken vielä Mazzorbon saarella. Kuumuus oli kuitenkin liikaa koko saaren kävelyyn, joten lähdimme takaisin Buranolle vesibussilla.

Paluumatka pyörillä oli pikkasen tapahtumarikkaampi kuin menomatka. Veikko osui rotvallin reunaan keskittyessään liikaa ohi meneviin italiaiaisiin ja herran polvi aukesi jo toisen kerran tänään. Laastarit oli jäänyt … luulisin Buranon saarelle, siellä jossain ne nypittiin pois… Samassa törmäyksessä aukesi myös kyynärpää. Niinpä joukkue mukautti toimintaansa taas. Veikko kiinnitettiin isän pyörään ja Followme tandemin voimin jatkettiin matkaan hetken aikaa. Sitten seurue jakautui kahtia, Kristan lähtiessä odottamaan että apteekki aukeisi siestaltaan ja loppuseurue kiersi toisen vesibussisataman kautta leirintäalueelle. Halusimme varmistaa, että autolle löytyy parkkipaikkaa sieltä alueelta. Huomenna pitää poistua leirintäalueelta jo klo 10.

Leirintäalueella haavojen putsaus, ruokailu ja taas jakaantuminen kahtia. Kristaa ja Veikkoa kuumotti ranta, joten he lähtivät sinne. Minä taistelin hereillä pysymisen kanssa ja Sonja jäi viileyteen lukemaan kirjaa. Vähän vajaa seitsemän illalla rannalta saapui hyvin hiekkainen pieni mies, joka ilmoitti että hän ei antanut äidin pestä itseään hiekasta. Näinollen isä esipesi herran koirien pesuun tarkoitettulla letkulla ja vei suihkuun loppupesua varten. Sääret on ruskeat, naarmuilla ja mustelmilla – tai sitten niin perinpohjin likaiset että sitä väriä ei saa edes saippualla pois. Haavat eivät herraa tunnu haittaavan, ei suihkussa, eikä saippuoidessa.

Kello on kahdeksan illalla ja vain aikuiset istuvat pyödän äärellä, eikä niistä toinen kauaa tässä roiku…