keskiviikko, 2026-08-05

Ajoaika: 5 h 7 min
Keskikulutus: 11.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6486 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 33

Herätys Tarvisiossa. Ylös, ulos ja aamujumpalle. Bring Sally up kyykyllä – haaste pyörii koko kotimatkan. Sitten jotain venyttelyä/liikeratojen avaamista. Sitten, sitten aamiainen.

Olimme valmiina aamun varsinaiseen urheilusuoritukseen klo 09:30. Krista oli löytänyt hienon vaellusreitin meille. Reitti oli hyvin suosittu, se vei alas joelle, jonka vieressä mentiin hyvä pätkä kunnes noustiin ylös. Maisemat olivat eeppisiä. Seisoimme myös hetken vuoristopurossa/joessa, mikä oli virkistävän viileää. Matkan varrella Krista bongasi joesta kuolleen peuran. Sen ruumis oli jäänyt kiinni ajotukkiin. Ihastelimme tätä hetken, mutta emme ottaneet kuvia. Vaellus kesti kauemmin kuin oletimme, vesivarannot menivät tiukille, mutta selvisimme ulos ongelmitta.

Autolla lounas ja sitten olikin aika lähteä matkaan kohti Travemündea peruuttaen. Autoa ei ollut mahdollista kääntää tiellä, joten pakitimme taaksepäin kunnes pääsimme paikkaan, missä auton sai käännettyä ympäri. Pakittamista ei ollut paljon, mutta meitä huvitti reissun starttaaminen perä edellä.

Reissun ekat neljä tuntia meni vanhalla periaatteella 2h ajoa, sitten tauko. Veikko otti heti kättelyyn liki kahden tunnin tirsat. Kuskin oikea lonkka osottautui ongelmalliseksi. Se oli yllättävän tuskainen. Koko kesän venyttelyjen ajan oikea lähentäjä ja oikea puoli on ollut lonkan suhteen todella kireä ja jopa kivulias. Nyt, nyt ajaessa se muistutti kovasti sitä miltä vasen tuntui kun nivelrikko oli edennyt luu-luuta vasten tilanteeseen. Toivottavasti tämä on vain jotain jumia, joka ratkeaa kiropratikolla ja hieronnalla. Minulle tosin kerrottiin 7 vuotta sitten kun vasemman lonkan nivelrikko kun todettiin, että oikea hajoaa samalla tavalla ajankuluessa…

Toinen kahden tunnin pysähdys osui… SLYRSSIN KOHDALLE. Söimme päivällisen kaupan pihalla ja sitten jakaannuimme kahtia. Isä tislaamolle tutustumaan tarjontaan ja Krista sekä Veikko tislaamon vessan kautta leikkipuistoon. Olimme noin 50 minuuttia ennen paikan kiinnimenoa paikalla. Tällä kertaa minulla oli apuna tekoälyagenttini Angus. Virtuaalisen viskikellarini valvoja. Oli todella hieno käydä sen kanssa keskusteluja aikaisemmista maistelumuistiinpanoista, miten mikä eri sherryt voisi vaikuttaa Slyrssin makuun ja saada hyvin henkilöhtaista, aikaisempaan historiaan, perustuvaa suositusta. Käytyäni hyllyt läpi oli maistelulista selvä. Haluan selvittää Slyrssin kolmen eri sherry viimeistelyn erot. Näin tulen juoneeksi max 1.5 ravintola-annosta ja voin vielä illalla ajaa meitä eteenpäin, kunhan Krista hoitaa meitä ensin eteenpäin. Ainut englanninkielinen oli vanhempi herrasmies, jonka aloitti kyseltyäni sherryjen tasting mahdollisuudesta, että “kyllä, onnistuu. Et tule pitämään Olorosta, PX:ssä ei tule makeus läpi, mutta Amontillado on loistava”. “Mielenkiintoinen väittämä, todista se.” ja näin sain haluamani viskit. Vertailin aikaisempia muistiinpanojani Anguksen kanssa ja senkin veikkaus oli että Amontillado olisi se voittaja näistä pohjautuen makuprofiilini ja sen valmistusmenetelmään ja sitä myöten makuvaikutukseen. Kumpikin oli oikeassa. Amontillado versio oli paras. Kun herra tuli kysymään, että miten kävi, sanoin että hän oli oikeassa. Olen yllättynyt.
Mies: “Ei sinun pitäisi olla yllättynyt, olen juonut viskejä 40 vuotta sinua pitempään”
Minä: “Mitä? Olet yli 80 vuotias?”
Mies: “72 ensi viikolla”
Minä: “Aloitin viskiharrastuksen 2008”
Mies: “Kunnioitettavaa. Mikä on tyylisi?”
Minä: “Savuinen, Islay. Slyrss on kiva vastapaino”
Mies: “Kaadan sinulle meidän savuista”
Minä: “Älä suotta, maistoin viime vuonna. Savu ei toimi teidän viskin kanssa.”
Mies katosi pois. Nautiskelin sherryviskejäni. Kun mies saapui takaisin, hänellä oli lasi. Tässä on Islay viskiä mitä minulla oli takana. Maistoin ja totesin, Caol Ilaa, luulisin. “Kyllä, erittäin harvinainen pullo”. Minä, uskon, tämä on hyvin pehmeää. Mies katosi taas. Nautin Caol Ilaani ja mietin, että illan ajosuunnitelmat saattavat joutua muuttumaan. Kohta herra palasi takaisin ja kaatoi heidän rommi versiotaan. “tämä voitti ISW kultaa” – Haju, järkyttävä. Maku OK. Selvästi rommissa ollut, varmasti jos tykkää tällaisesta. Sain taas olla 5 – 10 minuuttia rauhassa miettimässä viskejä, kun herra ilmestyi taas. “Japanilaiset tekee viskinsä kuin Samurai miekkansa, puhtaita ja tarkkoja. Tässä”. Todella, todella hedelmäinen erittäin mukava Japanilainen viski, jonka valmistajaa tai pulloa hän ei suostunut kertomaan. En yleisesti japanilaisista piittaa, mutta tämä, tämä olisi ollut kiva hyllyyn. Okei! Yksi vielä, single cask bottling tältä vuodelta, Calvados tynnyrissä viimeistely. Erittäin kiva, Calvados antaa kivaa katkeruutta, mikä toimii Slyrssin perusmaun kanssa hyvin. Näin 7 annoksen jälkeen olin kaukana ajokunnosta, edes myöhemmälle illalle. Krista ja Veikko saapui paikalle jossain kohtaa ja minäkin osasin poistua 25 minuuttia yli sulkeutumisajan, mukanani kolme pulloa viskiä ja tasting setti. He lopettavat Rye 48n tekemisen, mikä oli heidän ruisviskeistä suosikkini. Se oli liian rukiininen massojen makuun, mutta minä ja vanhempi herra olimme saamaa mieltä sen olevan se parempi tuote heidän ruisviskeistään.

Krista oli jonkinlainen Nostradamus ja oli omatoimisesti päätynyt siihen, että hän ajaa noin 30 minuuttia meitä eteenpäin seuraavaan kaupunkiin yöparkkiin. Minulle ei ollutkaan luvassa ajovuoroa, jonka joutuisin peruuttamaan itsestä riippumattomien juttujen vuoksi….

Kello on 22, pihalla tuulee ja salamat vilkkuvat. Auto on vieläkin kuuman puolella. Koko perhe on hereillä, koko perhe on hikinen. Huomenna mennään uimahalliin heti aamusta, sitten alkaa taas ajo.

tiistai, 2026-08-04

Ajoaika: 1h 46 min
Keskikulutus: 12.5 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6135 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 32

Maanantai ja tiistai meni autoa pakatessa ennätyslämpötilassa. Auto näytti 50 astetta lämpötilaksi suorassa auringonpaisteessa. Pystyin työskentelemään 15-30 minuuttia ulkona ennen kuin olin aivan valmis. Hikoilu lienee sanomattakin selvää, määrä oli valtava. Tunnelma oli haastava, niin kuin oli työkenttäkin. Maanantain jäljiltä tiesin, että jos auto ei ole pakattu tiistain keskipäivään mennessä paluumatkasta tulee haastava. Kuumuus oli niin kova, että hengästyin pelkästään auton pakkaamisesta. Tästä tuli merkintöjä ja oppeja lämpötilasta.

Tiistai alkoi rauhallisella aamiaisella ja sitten vauhdikkaalla ja … tunnelmallisella … pakkaamisella. Aurinko oli jo klo 8 ylhäällä, joten työskentely piti tehdä auringonpaisteessa, josta seurasi tuo max 30 minuuttia pihalla ja sitten sisällä ilmastoinnin alla jäähtymässä toiset 30 minuuttia. Veikko vietti merkittävän osan päivästä kesätalon omistajien talossa leikkimässä leegojen kanssa. Pakkaus saatiin tehtyä ajallaan, klo 11 auto oli pakattu merkittäviltä osin. Pystyimme syömään ja pysymään sisätiloissa tai uima-altaassa. Krista kävi salilla kuntoilemassa, minun koittaessa jäähtyä sisätiloissa. En ole koskaan työskennellyt moisessa kuumuudessa. Toivon, että en joutuisi työskentelemään moisessa lämpötilassa enää, mutta epäilen että tulevaisuudessa tätä on lisää luvassa.

Iltapäivällä Veikko halusi antaa lahjaksi lelun kesätalon Alexille ja Aaronille. Hän käytti hyvän hetken paketin rakentamiseen ja valitsi leegon jonka hän antoi. Hän sai heiltä lahjaksi cityleegopaketin, joka rakennettiin heti. Oli hieno nähdä lasten vilpitön halu jakaa lahjoja lähdön hetkellä. Neljän aikaan söimme päivällisen, jonka jälkeen koko perhe kellui/lillui viimeisen kerran uima-altaassa. Kesätalon omistajien lapset oli myös paikalla, joten allas oli täynnä. Pommihyppyjä, pellehyppyjä, erinäisissä esineissä kellumista ja ihmisten kaatamista niistä. Yleistä hyvänolon vesileikkimistä. Veikko on oppinut pidättämään henkeä ja menemään veden alle ilman pelkoa. Hän haluaa harjoitella sukeltamista ja uimista. Viiden aikoihin nousimme vastentahtoisesti ulos altaasta ja aloitimme lopullisen pakkautumisen autoon. Hyvästit tämän kesän osalta kesätalon omistajille.

Ajoimme alta kaksi tuntia Tarvisioon. Viimeiseen paikkaan Italian puolella, jossa menimme viime vuodesta tuttuun parkkipaikkaan. Saapuessamme kello oli 19 ja lämpötila yhä yli 30. Pieni kriisihetki ja Forecan tarkastus. Klo 21 lämpötilan pitäisi olla tippunut 25 ja se menee alas läpi yön aina 15 asteeseen saakka. Päätimme jäädä tähän ja yöpyä autossa. On turha kuvitellakaan että Veikko nukahtaisi tässä lämpötilassa ja nukuttuaan menomatkalla tunnin. Hän itseasiassa heräsi siihen, että on täysin märkä. Hänen juomapullo oli auennut, kaatunut ja kastellut hänen tuolinsa, housunsa, auton tuolin ja lattian. Tämän kuivaaminen tulee olemaan haaste. Tärkeintä on saada kuivattua hänen tuolinsa pehmusteet yön aikana.

Kello on nyt yhdeksän ja Krista menee nukkumaan. Veikko kukkuu yhä, kuten arvata saattaa ja minä blogaan. Tajuan, että lähtökuva puuttuu. Pakkaus oli niin rankkaa ja lähtö lopulta niin rennon hauska, että lähtökuva unohtui täysin. Nyt on viileää pihalla. Haaste on saada auto jäähtymään. Kaikki tuulettimet pyörii, ikkunaa on auki, sivu- ja takaovi on auki. Minun homma on pysyä hereillä 22 saakka ja laittaa luukut kiinni. Siinä vaiheessa on toivottavasti saatu jäähdytettyä runkoa sen verta, että voin laittaa päätuuletin ryppään kiinni. Muuten joudun tekemään sen yöllä, kun ne kiskoo 15 asteista ilmaa sisään ja täällä on hyvin kylmä.

sunnuntai, 2026-08-02

Ajoaika: 2h 40 min
Keskikulutus: 12.0 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6010 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 31

Alunperin mietimme että menemme viimeistelemään saarihyppelyn Venetsian saaristossa. Pari saarta on vielä hyppimättä. Päätimme olla menemättä sinne Trieste viikonlopun oppien pohjalta. Täällä on torstaista saakka ollut päivisin 37-38 astetta varjossa lämmintä ja näin tulee olemaan lähtöömme saakka. Lämpötila on rehellisesti murhaava. Aamun raikas alin lämpötila on 25-27 astetta. Päivällä pystyy liikkumaan jonkun aikaa ja sitten isointa herraa alkaa harmittamaan aika paljon, silti liike on yhä mahdollista. Saman ajanjakson jälkeen pienin herra ei vaan jaksa enää ja siitä eteenpäin ryhmädynamiikka on huono. Uusi linjanveto, yli 34 astetta päivän lämpötilaksi on liikaa seikkailuille.

Tämä tiedostaen lauantaille otettiin kohteeksi Caorle ja sen uimapuisto Aquafollie. Auto parkkiin siihen matkailuautoparkkipaikalle ja siitä pyörällä kahvilaan, sitten vesipuistoon. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä roskaruokaa luonaaksi ja päivälliseksi tai ainakin toiseksi ateriaksi, koska viimeinen viikonloppu! Lähtömme kesti niin kauan, että Caorlessa piti ensin syödä ennen kuin mennään kahville tai vesipuistoon. Siitä eteenpäin homma meni suunnitelmien mukaan, joskin kuumuuden vuoksi puistossa ei tullut syötyä roskaruokaa kuin välipalaksi. Kiitos kylmän veden iltapäivän polttava kuumuus ei haitannut lainkaan. Neljän aikaan pyörälimme keskustaan löytämään ruokapaikkaa ja tässä kohtaa murhaava kuumuus alkoi ajaa ryhmädynamiikkaa huonoon suuntaan. Ruokakaan ei pelastanut tilannetta kuumuuden vuoksi. Autolla paljastui uusi kuumuuden taso. Auto oli kuumentunut auringonpaisteessa niin kuumaksi, että takatilassa sisäpuolen metalliset osat olivat polttavan kuumia, saati sitten auton ulkopinta. Kun auton ilmastointi oli saanut lämpötilan sen verta alas, että isän kanjonissa ei enää valunut norona hikeä alkoi tunnelma parantua. Kesätalolle päästyämme olimme seurueena aika valmista kauraa lepäämään ja nukkumaan ilmastoidussa talossa. Sunnuntaina ei mennä mihinkään!

Sunnuntai oli rentoa talon sisällä olemista. Aikuisille äärimmäisen harvinainen sänky+TV leffa luksus. Veikko nautti piirretyistään. Ulos pistäydyttiin muutama kerta kävelylenkille, joita koitettiin pitää lyhyinä, mutta kolmeen pekkaan ne venyivät ja se tuntui hyvin nopeasti. Suorassa auringonpaisteessa on vain mielettömän, mielettömän kuuma. Pihalla ei ole kukaan, ei kukaan, missään. Vain me, kävelemässä pieniä lenkkejä. Autosta tuli noudettua popparit, jotka valmistettiin leffan kaveriksi. Kaiken kaikkiaan päivä on ollut rento, kunhan ei ole ulkona liian kauaa.

Illalla kävimme vielä viimeisen kerran kahvilassa nauttimassa iltadrinksut. Sanoin kiitokset tästä kesästä ja nähdään ensikesänä…

perjantai, 2026-07-30 Ajoaika: 2h 15 min Keskikulutus: 12.8 l / 100km Kokonaiskilometrit: 5884 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 29

Viimeinen viikko! Kesä on mennyt taas niin nopeasti ohi!

Maanantaina näimme kylällä Lamborghinin parkissa! Se oli upean näköinen! Pääsimme ihastelemaan sen äänimaailmaa kun se vähän myöhemmin ohitti meidät, meidän ollessa iltakävelyllä.

Tiistaina oli talolla minulle tehty ravintolailta. Minä ja Veikko olemme tehneet useamman päivän ajan Veikon liimakirjaa. Herra tilaa minulta piirroksen, minä piirrän ja väritän, hän leikkaa ja liimaa. Tiistai-iltana Krista ja Veikko leikkelivät erilaisia lehtiä saadakseen tarjottavaa ravintolaansa. Krista toimi tarjoilija ja Veikko kokkina. Ruoka vaihteli perinteisestä hurjaan. Hotdogista perhosiin ja “elävään kanaan”. Tiistai-iltana ninjailin ulos talosta ostamaan keskiviikon kukat. Ninjaillessani ne jemmaan kellariin naapurin Alex huomasi hiippailun ja melkein paljasti minut “Compleanno?” – “Si Compleanno! Io e Krista domani! no parla!” Onneksi surullinen italiani riitti. Compleanno on syntymäpäivä, mutta se on riittävän lähellä.

Keskiviikko. 20 vuotta avioliittoa täynnä! Krista sai ison kukkakimpun aamulla. Päivän varsinaisen ohjelman oli löytänyt Krista. Juhlistimme 20-vuotista häämatkaamme menemällä kanjoni seikkailulle. Menimme 9 hengen ryhmässä oppaan viemänä kanjonia pitkin kaksi tuntia. Yksi kuusihenkinen jenkkiperhe, tanskalainen matkaaja ja me kaksi. Märkäpuvut päällä ja vain märkäpuvut päällä, laskeuduimme köysillä, vaelsimme kanjonissa, hypimme vesialtaisiin, joskus useamman metrin korkeudestakin. Reissu oli MAHTAVA, haluan lisää näitä. Valitettavasti Veikko on aina liian nuori näihin juttuihin. Reissusta on yksi lyhyt videon pätkä, missä me laskemme liukua pitkin seuraavaan altaaseen. Kahden tunnin menon jälkeen olimme valmiina ruokailuun ja sitten pitikin jo palata hakemaan Veikko. Illalla otimme samat kuvat kuin 10 vuotta sitten.

Perjantaina oli luvassa kesäleirin juhlat. Osallistuimme niihin lyhyesti. Pääsimme näkemään pari tanssiesitystä, joista toinen on jaettunakin. Täällä on taas todella kuumaa, 36-38 astetta varjossa. Niinpä emme olleet kovin pitkään juhlissa, vaan napsittuamme tarjontaa palasimme kesätalolle altaaseen.

Nyt on viimeinen arkiviikko takana. Edessä on vielä pikkuinen viikonloppuseikkailua ja tiistai-iltana alkaa paluumatka.

sunnuntai, 2026-07-26

Ajoaika: 1 h 20 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5720 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 24

Aamu oli ihanan rauhallinen autorötväyssunnuntai. Veikko katseli ohjelmia omassa pikku pesässään ja vanhemmat loikoili sängyssä. Rauhallisen aamiaisen jälkeen jakaannuimme kolmeen osaan. Veikko jatkoi ohjelmien katsomista edessä, Krista lähti leipomoon hakemaan leipää sekä lukemaan kirjaa ja minä naputtelin tekoälyjen kanssa.

Tätä jakoa jatkettiin lounastunnille saakka, jolloin lämpötila oli noussut sopivaksi rantareissua varten.

Matka rannalle vei Caorlen keskustan kautta. Veikko piristi ihmisiä tervehtimällä heitää kovalla ja kirkkaalla äänellä, sekä heilutellen minkä ehti. Hänelle tervehdeltiin takaisin isojen hymyjen kera. Keskustassa oli yllättävän paljon ihmisiä. Me hajaannuimme kahtia. Minä näin liikkeen joka möi vöitä 5€ kappale, kun taas Krista ja Veikko lähti kirjakauppaan hakemaan seuraavia tehtävävihkoja.

Lähestyessämme rantaa meille selvisi miksi juuri kukaan ei ole siellä. Nyt tuuli hyvin rajusti, ilma oli sakeana hiekasta. Jo pyörien parkkeerauksen jälkeen heikkaa oli silmissä ja suussa. Menimme silti eilen bongatulle leikkipaikalle ja siitä rannalle, josko siellä olisi tilanne jotenkin parempi…. Rannalla uimavalvoja vihelteli pilliin ja viittelöi ihmisiä tulemaan lähemmäksi rantaa. Kuvista ei näe aaltojen kokoa ja määrää kunnolla, eikä saa kiinni siitä tuulesta mikä koko ajan oli. Heikkalinnaa oli mahdoton rakentaa ja vedessä aallot heittelivät. Olimme rannalla vain hetken ja päädyimme lähtemään takaisin kesätalolle.

Matkalla takaisin päädyimme pysähtymään Decatlonissa ostamassa vähän vaatteita ja erittäin tärkeitä elektrolyyttejä. Veikko oli simmahtanut 10 minuuttia startin jälkeen ja nukkui koko kauppareissun verran aina kesätalolle saakka. Pitää kyllä kehua Android ohjelmaa Dormi. Se on todella näppärä itkuhälytin.

Kesätalolla sain purkaa auton sateessa. Se ei onneksi ollut paha tinki, sillä sade täällä on lämmintä. Loppuilta meni taas kukin omassa rauhassaan, kunnes lopulta Veikon kanssa päädyimme tekemään “liimakirjaa”. Minä piirsin mitä herra toivoi, välillä hän leikkasi piirroksen irti ja sitten liimasi kirjaan tai sitten minä leikkasin irti ja hän liimasi kirjaan.

Illalla kaikki ovat tyytyväisiä todella lomaisaan viikonloppuun ja valmiina nukkumaan.Tuulen lyhyeksi leikkaama rantavisiittikin jäi hienoksi kokemukseksi.

Lauantai, 2026-07-25

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5660 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 23

Sopivan viileä aamu Caorlessa. Rauhallinen aamiainen autolla. Taivas oli pilvinen ja keli vielä liian viileä rannalle, joten muutimme alkuperäistä suunnitelmaa. Emme menekään aamulla rannalle, vaan menemme aamulla tepastelemaan kaupunkiin. Aloitimme tepastelun menemällä kahvilaan hakemaan tuoretta Durum vehnäleipää, jota kaikki voi syödä ongelmitta. Samalla nappasimme Coffe Lungon, joka oli yllättävän lyhytkasvuinen ollakseen pitkä. Veikon päivän gluteeniannos oli Pipsan päästä palasen puraiseminen, isän hommaksi jäi loppugluteenin hävittäminen. Tuore durum vehnäleipä on muuten törkäen hyvää, mutta niin taitaa olla kaikki tuoreet lämpimät leivät :).

Kahvilassa virkistyttyämme jatkoimme matkaa kohti kaupungin keskustaa, jolloin huomasimme massiivisen torin. Menimme torille ihmettelemään ja torilta jäi käteen uusi vyö isälle. Jälkikäteen tajusin, että olisi pitänyt ostaa samantein kaksi. 5€ oli sopiva hinta vyöstä joka joutuu kärsimään kaikkea ja jokapäiväistä käyttöä. Illalla kun menimme kaupungin ohi rannalle, tori oli jo purkaantunut pois.

Teppailimme kaupungilla, eksyimme Veikon kanssa pelipaikkaan (?), jossa pelasimme muutaman kolikon verran erinäisiä pelejä. Peleistä voitti myös lippuja. Meidän taidoilla sai sen verta lippuja (23 kpl), että niillä irtosi tikkari. 3600 lipulla olisi saanut kivan kokoisen leegopaketin. Vähän jäi vajaaksi lippusaldomme tavoitteestamme. 🙂

Kylältä jäi käteen myös tehtäväkirja, jota Veikko teki lopun päivää aina kun tilanne salli. Menimme lounaalle eilen illalla testaamaanmme ravintolaan. Paikan henkilökunta on harmaa hiuksista, siellä on ehkä 1 tai kaksi nuorta tarjoilijaa, kaikki muut ovat merkittävän ikäisiä ja palvelu oli parasta A-luokkaa. Ruoka oli myös loistavaa. Erittäin hyvän ruokailun jälkeen palasimme autolle lepäämään. Täällä tuuli sen verta mukavasti, että autossa pystyi nukkumaan päiväunet jokainen, mukaanlukien Veikko.

Neljän aikoihin olimme taas lähtökunnossa ja oli aika siirtyä rannalle. Matkalla rannalle pääsimme ihastelemaan käsikäyttöistä siltaa. Satuimme osumaan juuri yhteen niistä neljästä hetkestä päivässä, jolloin silta aukaistaan hetkeksi. Se on täysin käsikäyttöinen, joten sillalla oli mies joka kävellen tehokakaasti ympyrää sai sillan kääntymään. Kuvasin tästä videon, sen verta erikoinen se oli. Keli oli täydellinen, juuri sopivan lämmintä, UV säteily ihan minimissään, merivesi sopivan lämmintä. Rannalla rakennettiin hiekkalinnoitus, äidille ja Veikolle merenneitopystö. Niiden lisäksi käytiin meressä ja rentouduttiin yleisesti ainakin pari tuntia.

Tämä päivä on mennyt kuin rantalomalla. Illalla yhdeksän aikaan Krista on sammunut ja vain Veikko ja minä ollaan hereillä. Veikon iltapäivätorkut oli niin myöhään, että herra taitaa kukkua pitempään kuin isä. Huomenna on suunnitelmissa mennä rannalle takaisin, kelejä mukaillen, myrskyä ja sadetta pitäisi olla luvassa jossain kohtaaa.

perjantai, 2026-07-24

Ajoaika: 1 h 8 min
Keskikulutus: 10.9 / 100km
Kokonaiskilometrit: 5660 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 22

Maanantai: Nyt on se päivä, että me jouduttiin laittamaan pitkät päälle. Meillä on farkut jalassa kun mentiin pihalle illalla. Tämä on ihan epätodellista! Täällä on … vain vähän lämmintä?!

Kesätalon omistajille on tullut pientä perheen lisäystä eli kaksi kissanpentua. Heidän nimensä on Coco ja Pearl. He ovat noin kaksi kuukautta vanhoja. Mä pääsin keskiviikkona silittämään ja pitämään Cocoa sylissä. Oikein lutunen kissanpentu. Valkoinen, kuten nimestä saattaa päätellä.

Keskiviikkona kävimme illalla torilla aperatiivillä. Krista on nyt päässyt sille tasolle, että hänellä on “se tavallinen”, mitä hän tilaa baarissa. Tarjoilijalle voi huikata “La solita” (se tavallinen) ja vaivalla kehitetty drinksu saapuu. En ole kade, mutta vähän…

Torstaina kävimme harvinaisella työpäivälounaalla ravintolassa Kristan kanssa. Paikalla huomasimme, Kristan lisäksi ravintolassa oli toinen nainen paikalla. Täydessa ravintolassa kaikki muut olivat miehiä. Naiset eivät ehkä käy ulkona syömässä keskellä päivää? 15 eurolla sai 2,5 dl viiniä, ekan ja tokan lautasen ruokaa sekä lisukkkeen ja tietenkin kahvin. Isoin yllätys oli kahvi. Emme olleet vielä tätä kohdanneet. Ilmeisesti tämä on juttu vain arkilounailla. Tiskillä oli kaadettu kahvia valmiiksi espressokuppeihin, voit ottaa siitä espresson huiviin ja siinä tiskillä on vaikka mitä alkoholia, grappaa, vodgaa, Baylesia, joilla voi terästää kahvia ja sitä ne teki. Siihen pieneen kahvikuppiin kaadettiin vielä pieni kaato digestiiviä ja kahvi huiviin. Tällä kertaa en ottanut kahvia, sillä minun tinkinä oli noin 4 dl viiniä ruuan yhteydessä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon.

Perjantaina pakkasimme taas auton ja lähdimme matkaan. Kohteena on Caorle ja ranta. Pakkauksen yhteydessä tuli joka kesäinen pakollinen viskilasin hajoaminen. Olen taas ilman lasia… Jännitimme, että Google ohjaa meidät saman kylän läpi kuin viime vuonna mennessä kohti rantaa ja kohtaamme sen nippa nappa riittävän korkean portin. Tällä kertaa reittimme ei mennyt sieltä, se meni jotain ihme peltoreittejä pitkin ja jännä kohta tuli sillalla. Maksimileveys 2.2 metriä. Piti oikein tarkistaa auton mitat. Mahdutaanko? Joo ja 10 cm jää varaakin. Sitä oli jännä sihdata isolla autolla, mutta hyvin meni kun meni hitaasti.

Sunnuntai, 2026-07-19

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 17

Aamulla paljon odotettua lasten ohjelmaa hotellin TV:stä. Sitten aamiainen, vähän nopeammin kuin eilen, sillä tiedämme miten se toimii. Saksalaiset olivat taas paikalla ja lasten välillä oli orastavaa kommunikointia. Sen aloitti saksalaisen puolelta poika heiluttamalla nallensa kädellä terkkuja Veikolle. Veikko riemastui tästä ja kirmasi huoneesta itselleen pupun, jonka kanssa hän heilutti pojalle takaisin. Tätä etäkättelyä pitemmälle pojat eivät päässet ennen kuin erosimme kumpikin omaan suuntaan aamiaiset syötynä.

Meillä oli edessä kolme rastia Triestessä. Bussia saisi odottaa niin kauan, että olisimme kävellen jo perillä joten lähdimme kävelemään. Jossain kohtaa matkaa tajusin, että minun vesipullo on yhä hotellilla. Niinpä jakaannuimme. Minä juoksin hotellille ja sieltä aukiolle (jonka oikea nimi on Unity of Italy Square) kun taas Krista ja Veikko kävelivät perille, pysähtyen lelukauppaan matkalla.

Aukiolla meille tuli puhumaan suomalainen. Hän oli Kristan ensimmäinen suomalainen tällä reissulla. Hän asustelee täällä Triestessä nykyään. Silitimme hänen koiraansa ja kysyimme ohjeet lähimmälle vesipisteelle, sillä Kristan ja Veikon vedet oli jo loppupuolella. Viimeiset pisteet saatiin kohtuu nopeasti tehtyä, mutta tiimi oli väsynyt. Hyppäsimme bussiin palataksemme hotellille tekemään checkoutin. Reput selässä palasimme takaisin keskustaan ja menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan. Etniset ravintolat olivat ainoita, mitkä olivat auki ennen kahtatoista. Ruokailun jälkeen oli edessä tetsaus junalle. Parin tunnin junamatka meni minun torkkuessa, Kristan lukiessa kirjaa ja Veikon tehdessä 1000 tarran tarrakirjaa.

Pordenonesta Roveredoon mentiin tietenkin pyörällä ja yhteiskuva kertoo kaiken tarvittavan. Pieni herra otti torkut tässä välissä. Kesätalolla vietettiin rento ilta, katsellen TV:tä, lukien kirjaa ja kesätalon omistajien lapsien kanssa leikkien. Lopulta Veikko ja isä menivät nukkumaan samaan aikaan.

Saturday, 2026-07-18

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 16

Hotelliaamu! Krista jumppasi, minä torkuin ja Veikko väritti kuvia minun kännykällä. Seitsemältä aamiaiselle ja … tämä on hyvin italiainen aamiainen. On pöydällinen erilaisia makeita herkkuja, pekonia ja kananmunia, leikkeitä, juustoja ja leipää. Ei yhtään kasvista. Hartaalla etsimisellä löytyi hedelmiä! Rakensimme tästä riittävän täyttävän aamiaisen.

Päivän ohjelma oli tehdä World City trailin Trieste polku: 10 paikkaa. Etenemme rennosti, ymmärtäen kuumuuden, ottaen riittävästi kahvi- ja leikkitaukoja. Veikolle kerrottiin että kysessä on aikuisten aarrejahti. Hotellista ulos päästyämme ensimmäinen pysäkki oli leikkipuisto. Siellä 10 minuutin tauko. Sitten jahtiin. Pieni herra otti kunnon tutkija-asenteen ja eteni etsien. Ehdin saamaan tästä videota hetken verran.

Pääsimme aloittamaan kapuamalla jättiläisen portaat (Scala dei Giganti). Yllätykseksemme siellä keskitasolla oli asuntoja! Jollakulla on ihan oikeasti osoite Scala dei Giganti 2-4. Osoite on niin mahtava, että vähän haluaisin asua siellä. Portaiden yläpäästä löytyi seuraava leikkipuisto, jossa pysähdyimme kiipeilemään. Tällä kertaa Veikko ensin lämmitteli, tekemällä vähän joogaliikkeitä. Krista ehti räppäämään kuvankin siitä. Sitten koko perhe meni kiipeilemään.

Näiden muutaman pysähdyksen jälkeen olimme ensimmäisellä paikalla. Cattedrale di San Giusto Martirella. Kirkossa ihmeteltiin hetki ja sitten koitettiin kuunneltiin city trailin tarinat. Ne olivat englanniksi, joten käytimme tekoälyä kääntämään ja puhumaan tekstit suomeksi, jotta koko seurue sai tietää historiasta. Mäellä oli kaksi muuta pistettä myös Castello di San Giusto ja Parco della Rimembranza. Castello di San Giustolla pongasimme saksalaiset aamiaiselta. Krista ja Veikko kävivät esittäytymässä heille lauseella “Ich habe Sauerkraut in meiner Lederhose”. Tästä saatiin sopivasti naurua irti ja vaihdoimme hieman kuulumisia heidän kanssa. Parcon jälkeen istuimme hetkeksi rappusille syömään pientä naposteltavaa. Olimme ilmeisen kuvattavan näköisiä, sillä joku toinen turisti otti meistä kuvan ja halusi jakaa ne meille. Tuo kuva mikä on otettu meistä kolmesta takaapäin on siis ulkopuolisen ottama. Kiitimme kovasti, kuva on mielestämme onnistunut.

Aamupäivän viimeinen pysäkki oli Roman Theatre of Trieste. Sen jälkeen oli pakko mennä kahville. Kahvilla miehistö hyytyi pahemmin ja Krista vihelsi pelin poikki tyylikkäästi. Veikko ja Krista kävi kirjakaupassa hakemassa lisää tarrakirjoja minun ottaessa extra shotin kahvia. Sitten kauppaan hakemaan vähän napoa, että jaksaa takaisin hotellille kuumuutta piiloon. Paluumatkalla pieni herra oli kummankin vanhemman harteilla. Hotellilla vanhemmat nukahtivat ensin ja Veikko myöhemmin. Olimme kuumimman osan päivästä fiksusti piilossa. Hotellilla salaattipäivällinen ja takaisin kaupungille – tällä kertaa menimme bussilla kohdealueelle. Ehdimme vielä käydä pari paikkaa Piazza della Borsan, jossa otettiin kuva kahdesta Ahdista :).

Kävimme Piazza Grandella ja siitä rannalla katselmassa merimaisemia. Samalla tuli selvitettyä mikä jahti Triesten edessä oikein seisoo. Se on Sailing Yacht A, joka on yksi maailman suurimmista, kalleimmista ja ehdottomasti erikoisimman näköisistä megajahdeista. (tekoälyn kommentti). Kyseessä on Venäläisen oligarkin laiva joka on ollut takavarikkoparkissa vuodesta 2022 saakka tuossa Triesten edessä. Reitin viimeinen piste, mihin me tänään pääsimme oli “Teatro Lirico Giuseppe Verdi”. Sen jälkeen oli aika hypätä bussiin ja palata hotellille.

Näyttää siltä että koko perhe sammuu samaan aikaan, Veikko 10 minuuttia vaille yhdeksän, Krista viittä ja minä noin yhdeksältä saatuani blogin ulos :D. Päivä on ollut todella kuuma, mikä vie energiaa uskomattoman paljon.

ps. kuvat on hassussa järjestyksessä. Ihan kuin jomman kumman kännyn kello olisi oudossa ajassa tai yhden aikavyöhykkeen pielessä.