Kohti Tribergiä

2019-08-03

Ajoaika: 6 tuntia 58 minuuttia
Sähkökilometrit: 171 km (36 % matkasta)
Keskikulutus: 5.2 l / 0.8 kWh per 100km
Kokonaiskilometrit: 8108 km

Kapteenin päiväkirja, tähtipäivä 21885.7. Olen tehnyt kriittisen virheen. Lähdimme lomareisuun kolmen viskipullon “jämien kanssa”. Arvioin pullossa olleiden nesteiden määrän pahasti pieleen. Jäljellä on enää hieman Old Putneyta eikä sekään tule riittämään lomareissun loppuun saakka. Onneksi Zurichissa otin kuvan viskiketjun käyntikortista. Olen löytänyt heidän Saksan puolen viskikaupan. Jos lähdemme matkaan heti aamiaisen jälkeen voisimme ehtiä sinne ennen kuin se menee kiinni.

Lähdimme futurisesti sähköllä liikkeelle Brixen Im Thalesta. Olimme ladanneet USS Volkswagen-D:n eilen hotellin omistajan luvalla makuuhuoneen ikkunasta ulosviemällämme johdolla. Maksoimme sähkösta pari euroa – kuten Saksassakin. 20 metriä jatkojohtoa on osoittautut hyvin hyödylliseksi kesän aikana. Kuten viikonloppureissuun kuuluu aloitimme pysähtymällä roskattomaan kauppaan Innsbruckissa. Samalla kävimme torilla ostamassa vihannekset, salamit ja kaikki tarpeelliset ruuat. Kauppareissu oli 100% onnistunut. Vetäsimme perinteikkäät Itävaltalaiset sushit naamaamme ja aloitimme pitkän ajomatkan kohti Saksaa ja viskikauppaa.

Juuri ennen viskikauppaa näimme Eglisaun kaupungissa Sveitsissä ihmisiä jästkien kanssa kadulla. Lämpötila on yli 26 astetta ja aurinkopaistaa. Halusimme tuon jätskituokin itsellemme. Emme voineet kuitenkaan pysähtyä sillä viskikauppa meni kiinni alta puolen tunnin sisään. Ehdimme viskikauppaan noin puoli tuntia ennen sulkemishetkeä. Lähdimme sieltä ehkä varttia yli sulkemishetken vain koska halusimme antaa miehen sulkea paikan. Kriisi on vältetty, viskiä on tuliaisiksi saakka. Krista pääsi maistelemaan pariakin eri viskiä – kuskille ei tarjoiltu, joista toinen herätti niin paljon mielenkiintoa, että se lisättiin maistettava/ostettava listalle. 
Viskishoppailun jälkeen teimme lähdimme ajamaan kohti Tribergia ja yhtä korkeimmista vesiputouksista Saksassa. Vartin sisään tajusimme virheemme. Käänsimme automme ja ajoimme takaisin Sveitsiin Eglisauhun. Jätskit kädessä elämä oli paljon parempaa.

Olimme lähempänä kahdeksaa illalla Saksassa Schluchsee ja Titisee järvien äärellä. Koitimme jokaista vastaantulevaa leirintäaluetta. Neljännessä oli tilaa. Olemme nyt parkissa lähellä Titiseetä. Täällä ollaan pari yötä todennäköisesti.

Kuvat  https://photos.app.goo.gl/LTtYxZTMJ7SQtU8o6

Sateinen vaellus

2019-08-02

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Aamurutiinit. Keli näyttää epävakaiselta ja tänään on iso vaelluspäivä. Aamupäivällä suunnittelimme reissun seuraavaa viikkoa. Vilkaisu sääennusteisiin teki hommasta selvää. Brixeniin ei kannata jäädä ainakaan, jos haluaa vaeltaa lähipäivinä. Loitsimme suunnitelmaa, missä käytäisiin Innsbruckissa ja lopulta päädyttäisiin mustaan metsään vaeltelemaan. Sielläpäin kelit on paremmat.

Hotellilla tuli höntsäiltyä lounaaseen saakka. Vedimme jonkinlaisen tilapäislounaan nassuun ja hyppäsimme pyörien päälle. Pyörillä ajoimme iloisesti Filzalmseelle saakka. Nyt pääsimme tekemään jotain minkä ainakin toinen meistä muisti 13 vuoden takaa. Pääsimme nostamaan jonkun ukkelin järvestä ylös. Toisin kuin 2006, tällä kertaa emme olleet yksin järvellä. Itseasiassa eräs pikku poika halusi meidän nostavan ukkelin järvestä ylös. Hän pyysi encorea, kun se vajosi takaisin järveen ja mehän poljettiin se takaisin ylös.

Filzalmseeltä lähdimme jalan eteenpäin, kohteeksi asetettiin Jochstubn see. Tunnin kävelyn jälkeen olimme ravintolan kohdalla, johon pysähdyimme kunnon lounaalle. Saimme syötyä salaatit kun tarjoilija tuli kertomaan, että kohta alkaa sataa. Siirryimme sisälle syömään varsinaista pääannostamme. Täällä saimme parasta ruokaa Brixen im Thalessa tähän mennessä. Sateen loppumista odotellessa suunnittelimme ja varasimme Mustan metsän majoituksia. Sateen tilapäisesti loputtua oli edessä valinta, kävelläänkö pyörille ja luovutetaan vai jatketaan eteenpäin ja päätetään mitä tehdään sateen sattuesa.

Valitsimme jälkimmäisen, sillä tänne saakka on tarvottu ja jos perkele eilenkin mentiin mäkeä ylös vaikka järkeä ei ollut, niin kyllä tänäänkin. Mielenkiintoisesti se puoli, jonka suosikkitekemistä tämä ei ole on se joka tekee nämä tiukat valinnat. Niinpä lähdimme kävelemään Jochstubn seelle ja pääsimme perillekin. Koko paikka oli tosin pilvessä ja keli oli hieman kostea. Otimme kuvia, nauroimme, mutisimme kävelyn turhuudesta verrattuna polkupyöräilyyn ja lähdimme kävelemään takaisin. Koko paluumatkan tihkutti hieman ja lopulta sade muuttui hyvin kovaksi. Tässä kohtaa olimme onneksi pienen kuusikon vieressä, joten menimme niiden alle suojaan. Meidän ohi sateessa meni iloinen monihenkinen ryhmä, joka kuittaili meille jotain saksaksi. Saksasta jotain ymmärtävä kuittaili takaisin päin. Pikkasen tämän jälkeen lähdimme juoksemaan sateeseen. Toisin kuin tuo ryhmä, me juoksimme suoraan peltojen poikki. Sähköistetyt aidat hieman hidasti matkaa, etenkin kun reppu jäi kiinni niihin kerran. Emme kuitenkaan tehneet meidän toista oikaisua, sillä näimme useita lehmiä juuri siellä mistä meidän piti oikaista. Niinpä juoksimme lopun matkaa takaisin hyvälle ravintolalle sateessa.

Ravintolalla oli tarkoitus nauttia jälkiruuasta. Meidän järkytykseksi vitriini oli tyhjä ja paikka näytti sulkuvalmillta. Jälkkäreitä oli kuitenkin saatavilla, ne olivat vain jääkaapissa. Joten isot kupit kuumaa juotavaa ja erittäin makeat jälkkärit pöytään. Okei – Kristan “jälkkäri” ei ollut jälkkäri vaan pääruoka, jota tarjoilija suositteli meille. Jossain kohtaa meidän kahvittelua tarjoilija ilmestyi snapsien kanssa. Saimme talon puolesta snapsit kun kerran palasimme toisen kerran tänään heille asiakkaaksi :).

Kahvitauko oli erittäin hyvä. Vaatteet ehti kuivumaan hieman, reissaajat virkistyivät merkittävästi ja sade lakkasi! Vaelsimme takaisin Filzalmseelle, jossa hyppäsimme pyörien selkään. Pyörien kanssa huruteltiin hissukseen vuorta alas, jotta perse ei kastuisi pyörien heittäessä vettä oikein kunnolla kovissa vauhdeissa. Valuimme pikaisen hotellipysähdyksen avulla suoraan urheiluliikkeeseen palauttamaan pyörät.

Illan viimeinen urhea teko oli kiivetä takaisin hotellille ja käydä suihkussa. Loppujen lopuksi meidän tuli pyöräiltyä 107 kilometriä täällä vuoristossa, mutta ei kunnon maastossa ja vaellettua ehkä viitisen tuntia. Tästä on hyvä ponnistaa ensi viikon vaelluksiin.

Albumilinkki: https://photos.app.goo.gl/2FEc2EJcu3Avj1Zg9

Eeppinen pyöräreissu

2019-08-01

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Että aika lentää :). Tänään standardi loma-aamun jälkeen oli edessä lähtö eilen löytämäämme kiipeilypuistoon. Matkaa sinne on 21 kilometriä ja Google arvioi että matkaan kuluu yli puolitoista tuntia, mikä antaa viitteitä isosta mäestä. Meillä on maastosähköpyörät joten miehet arvioi että olemme heittäen tunnissa perillä. Matkaan lähdettiin hieman kahdeksan jälkeen hotellillta.

Noin yhdeksän aikaan Google näytti meille reittiä pitkin polkua, joka oli hieman heikomassa kunnossa. Pyöriä väännettiin ylös mäkeä lopulta työntäen. Pidimme pienen neuvottelun. Neuvottelu startattiin kipakalla kommentilla: “ylöspäin mennään koska alas en lähde”. A-SI-A selvä! Jatkoimme vääntämistä ylöspäin polun muuttuessa huonommaksi ja lopulta kadoten täysin. Takaisin ei käännytä! Ainakin puolitoista tuntia rämmimme vuoren rinnettä ylös. Polkua ei ollut, puita oli kaatuneena esteenä. Hakkuuaukea oli Kristaa rintaan saakka korkeaa marjapuskaa ja hakkuujätettä piilossa kaiken sen puskan alla. Minä kannoin kummankin pyörät vuorotellen ylös mäkeä, välillä nostaen pyörät selkään, välillä vetäen ja lykkien niitä pitkin mäkeä. Tiimi toimi, palaute oli positiivista, ratkaisukeskeistä. Toinen etsi polkua, toinen siirsi kamaa. Lopulta, lopulta pääsimme vuoren rinteellä olevalle tielle. Google ja todellisuus olivat taas sama. Hiestä täysin märkä mies höyrysi auringonpaisteessa ja istui keräten voimia. Maisemat oli eeppiset ja tuntui todella hyvältä – vielä pari tuntia sitten harmittelin, että mitään kunnon fyysistä rääkkiä ei ole ollut vielä. Suunta jonne Google halusi mennä oli kielletty yksitystie. Päätimme vaihtaa reittiopastuksen auton opastukseksi ja lähteä kiertämään vuorta automaisesti. Tulimme rinnettä alas kohtuullisella vauhdilla. Ehkä 20 minuuttia myöhemmin, ohitimme sen pisteen missä olimme käyneet keskustelun siitä palataanko vai jatketaanko. Otimme tämän hyvällä huumorilla.

Kiersimme lopulta vuoren, noin 8 kilometria ja nousimme teitä pitkin ylös kiipeilypuistoon. Olimme aivan kuitti kumpikin. Kävimme ravintolassa syömässä ja keräämässä voimia. Päätimme, että kiipeilypuistoon ei riitä paukut, ei millään, mutta täällä on mäkiautojuttu. Ostimme liput ja hurjastelimme mäen alas omilla mäkiautoilla. Aivan mahtava kokemus. Tämän jälkeen myös kädet olivat väsyneet. Vuoren huipulle palattiin kondoolilla, joten reissun pakollinen kondoolikyytikin saatiin hoidettua.

Paluumatka oli tekemistä. Pysähdyimme kerran matkalla syömään pitsat ja lepäämään pienen hetken. Päivä oli kuuma, yli 25 astetta lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta. Hotellille päästyämme kaikkein virta oli aivan loppu. Olimme takaisin minuuttia ennen neljää. Pyörissä oli enää yksi pykälä jäljellä – muutama kilometri kevyintä sähköavustusta, kännykän eeppinen akku oli alta 20%, kellon akku oli alta 20%, miehen ja naisen bioakku oli alta 20%… Menimme suihkun kautta takapihalle nauttimaan auringonpaisteesta. Aurinkoa ei ollut tarjolla kovin pitkään. Luimme silti pihalla kirjaa ja blogeja.

Illan ravintolareissu pyrki olemaan käynti 13 vuoden takaisessa ravintolassa. Etäisyyttä kanditaattiin oli julmat 1.4 kilometriä. Matka taitettiin jalan. Ravintola ei ollut oikea paikka, mutta ruoka oli hyvää, koska kastikkeena oli sudennälkä. Paluumatkalla hotellille poikkesimme pariin eri ravintolaan. Viimeinen tärppäsi. Täällä olimme 2006 syömässä. Tänne tulemme takaisin. Tämä tieto piristäen kävelimme “reippahasti” takaisin hotellille ja kaaduimme sänkyyn. Päivä on ollut silkkaa fyysistä rasitusta ja se oli mahtava 🙂

Kuvat: https://photos.app.goo.gl/C522J4eYavrUyipSA

Sateinen päivä Brixen Im Thalenissa

2019-07-31

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Lomaherätys ja joogaa. Aamiaiselle ja sen jälkeen takaisin huoneistoon. Päivän keli ei lupaa hyvää ja leipäpohjainen aamiainen väsytti, joten luimme kirjaa/koodasimme ja torkuimme. Ennen yhtätoista päätimme kokata ruokaa ja sen jälkeen lähteä päivän tavoite pisteelle Filzamseelle. Olimme käyneet tuolla 2006, joten nyt olisi hyvät mahiset johonkin tuttuun.

Lähdimme liikkeelle pieneen tihkusateeseen. Pääsimme noin puoleen väliin matkaa kun puolet joukkueesta oli hyvin epäilevä pyöräilyn mukavuudesta. Toinen puoli ei ollut edes saanut hikeä päälle. Sähköpyörät auttavat aivan tajuttomasti näitä mäkiä kiivettäessä. Kelin ollessa kostea, päätimme poiketa ravintolaan juomaan terästetyt kaakaot, jotta loppumatka onnistuisi mukavasti. Kaakaota hörppiessä keli muuttui huonoksi. Alkoi sataa ihan kunnolla. Odottelimme sateen loppumista ja lähdimme liikkeelle takaisin alas kun luulimme sateen olleen ohi. Sade ei ollut ohi, mutta liikkeelle oli lähdetty. Niinpä viiletimme alas mäkeä vauhdikkaasti, mutta parikymmentäminuuttia sateessa maastopyörillä ilman lokasuojia aikalailla takaa, että pyöräilijät ovat märkiä joka ikisestä mahdollisesta paikasta.

Kämpillä heitimme vaatteet kuivumaan, kävimme suihkussa ja vaihdoimme paremmat vaatteet päälle. Lähdimme keliä uhmaten vaihtamaan Kristalle kirjaa paikallisesta kirjanvaihtopisteestä ja sen jälkeen pyöräilimme miesten protesteista huolimatta hyvin uhkaavan kelin alla viereiseen kylään weinstubeen juomaan viiniä ja syömään hyvin. Uhkapeli kannatti, eli parani iltaa myöten ja pysyimme kuivana mennen tullen.

Päivän aikana on tullut luettua kirjaa hyvät määrät ja nautittu sateisesta pyöräkelistä. Samalla tuli vahvistettua Kristalle, että Hohe Salvelle voi pyöräillä sähköpyörillä. Olimme tänään jo kohtalaisen lähellä ilman isoa yrittämistä.

huom. Jostain syystä kaikki kuvalinkit on kadonneet, toivottavasti kyseessä on nettisnafu, joka korjaantuu kun skriptit tulee CDN:n kautta takaisin jakoon. Muuten on edessä pirunmoinen työ saada kuvat takaisin oikeisiin paikkoihin.

Linkki kuva-albumiin: https://photos.app.goo.gl/vG13DrVmeAR1tTd58

Kulkemista Brixen Im Thalessa

2019-07-30

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Lomalla heräämme rennosti ja mukavasti 05.30. Myönnettäköön, että noin puolet joukkeesta ei nouse mukavasti, mutta nousee kuitenkin. Joogaa oli luvassa heti rennon heräämisen jälkeen. Sitten tapettiin aikaa ennen aamiaista. Minun nupissa on pyörinyt apuskriptit perusasioiden tekemiseen HTB tekemisessä. Turhauttaa käyttää aikaa esim shellin räpeltämiseen auki. Niinpä aloin aamulla kirjoittamaan auki pientä wrapperiä mikä helpottaisi hommaa. Tästä seurasi tajuntaa räjäyttävä ymmärtäminen yksinkertaisen takaoven voimakkuudesta. Olen tiennyt tästä aikaisemmin, mutta nyt ymmärsin sen. Tästä aukesi lopun päivää kestävä kuumeinen selitys erinäisistä ongelmien ratkaisuista ja automaatioista mitä voisin tehdä tämän wrapperini avulla.

Leivistä koostuvan aamiaisen jälkeen tulille kämpille tappaamaan hieman lisää aikaa. Polkupyörät kun sai vasta klo 09.00. Tässä kohtaa Juhan, jo nyt, loputon vaahtoaminen kaikesta siitä mitä on mahdollista uuvutti Kristan ja hän lähti torkuile. Koodia syntyi, propelli pyöri ja tekemistä riitti. Kymmenen aikaan sain itseni irti näppiksestä sen verta, että herätin Kristan ja lähdimme hakemaan vuokraamiamme sähkömaastopyöriä. Pyörien kanssa palasimme takaisin kämpälle syömään ja sitten alkoi pyöräily!

Tätä on odotettu! Aamupäivät vauhdikasta pyöräilyä (siksi sähkö) ja iltapäivät vaeltamista jalan (koska toinen osapuoli). Blogihistoriasta voi kaivaa kumpi haluaa tehdä kumpaa. Otimme kohteeksemme kohtalaisen raskaan 2 tuntia kestävän pyöräreissun majatalolle. Tarkoitus oli tutustua pyöriin ja ottaa rennosti. Vetelimme sähköpyörillä kaikenkaikkiaan 38 – 40 kilometriä, mistä ekat 20 kilometriä sisälsi yli 300 metriä nousua. Se tuntui pikkasen raskaalta, mutta ei edes kovalta työltä. Majatalolla vetäisimme Radlerin, kahvit ja kakut nassuun ennen kuin lähdimme takaisin. Tajusin itse mäen jyrkkyyden vasta kun tulimme 6 kilometriä 30-45 kilometriä tunnissa pelkästään rullaten ja jarrutellen alas majatalolta. Se mäki on piiiiitkä ja raskas ylämäki – mutta ei sähköpyörillä :). Kristakin nautti pyöräilystä ja ryki yli 20 km/h liki kaikissa olosuhteissa.

Olimme kämpillä joskus kolmen jälkeen todella energisinä. Taivas ei näyttänyt pahalta, joten teimme päivällisen ja lähdimme mitä pikimmin kävelemään päivän vaellusreittiä. Otimme helpon vähän yli kahden tunnin vaellusreitin. Reitti oli niin helppo, että valitsimme käyttää jalkineina five fingersejä. Kristan “riemuksi” olen koko päivän saanut “ahaa!” elämyksiä ja uusia ideoita oman wrapperini hyödyntämisestä. Olen myös kertonut niistä aina kun on ollut mahdollista.

Ensimmäinen vaelluspäivä lähti loistavasti käyntiin! Pyörät testattu ja fiilis niistä on mahtava. Kävelyreittejä on testattu ja fiilis niistä on ilmeisesti myös mahtava. Huomenna heräämme aikaisin ja lähdemme aikaisin kohti vuoria. Tarkoitus on löytää jotain mitä muistamme ensimmäiseltä reissulta 🙂

Illan viihdykkeinä toimi kuohuviinipullo ja mansikat, jotka jäivät eiliseltä yli. Krista luki kirjaa ja minä päädyin skriptaamaan ja hakkeroimaan muutamaksi tunniksi illan pimetessä..

Kolmas päivä Muchneissä ja siirtymä Brixen im Thaleniin

2019-07-29

Ajoaika: 1 tuntia, 48 minuuttia
Sähkökilometrit: 43 km (32%)
Keskikulutus: 5.2l / 2.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Olimme sopineet, että heräämme aamulla aikaisin ja lähdemme lenkille. Heräsin jälkeen viiden ja ennen herätyskelloa. Pihalla satoi kaatamalla, joten poistin herätyksen kellosta. Ei kannata herätä hengailemaan auton sisällä. Puoli seitsemän aloin lukemaan kirjaa. Seitsemältä toivotimme toisillemme hyvää pitsihääpäivää. Joskus puoli kahdeksan alkaan aloimme kehittämään sotasuunnitelmaa autossa. Pakataan auto kasaan, lähdetään keskustaan aamiaiselle. Sateessa kokkailu ei huvita.

Keskustaan päästyämme sade oli jo lakannut ja päivä alkoi kirkastumaan. Löysimme ihastuttavan Victorialaisen kahvilan, jossa söimme luksusaamiaisen ja sovimme seuraavaa kohdetta. Krista oli aika varma, että hän löytää sen kirkon tornin mihin voisi kiivetä, joten valitsimme sen seuraavaksi hommaksi. Seurasimme hieman eilisiä jalanjälkiämme, tunnistimme kohtia missä olimme olleet sateensuojassa ja missä opas oli selittänyt asioita. Krista oli oikeassa. Hän löysi tornin aika helposti.

Torni oli hieman yli 300 askelta korkea. Sieltä oli todella hyvät näkymät Mucnheniin. Taivas oli vielä pilvinen, joten alpit eivät näkyneet, mutta muuten näkyvyys oli erittäin hyvä. Emme halunneet koittaa tunkea alas sitä kapeaa rappustoa pitkin mitä tulimme ylös, oletimme ettei tarkoitus ole tunkea vastakarvaan siinä liian kapeassa rappustossa. Niinpä koitimme yhtä “hätäkulkuovea”. Se ei ollut lukossa! Me ja yksi vanhempi herrasmies menimme siihen huoneeseen ja sieltä löytyi rappuset alaspäin. Herra meni ensin, mutta pysähtyi rappusten yläpäähän ja teki meille tilaa. Me menimme ohi ja kävelimme yhden puoli kerroksen verran alaspäin. Kaikkialla on linnupaskaa, askel jälkiä on tosi vähän… eeeeehkä täältä ei ole tarkoitus mennä alas. Palasimme takaisin ja menimme muiden kanssa vastakarvaan niitä penteleen ohuita rappusia. Tasanteilla odottelua ja tunkemista. Ei ehkä parhaiten järjestetty tornivisiitti, mutta silti näkemisen arvoiset näkymät!

Satunnainen tepastelu Munchissa vei meidät jossain kohtaa viskikauppaan. Täältä löytyi hyllyiltä mitä mielenkiintoisimpia pulloa. Pari harvinaisuutta, jotka löytyy ostoslistaltakin. Pitkällisen pohtimisen jälkeen yksi pullo tuli mukaan. Tässä kohtaa jo käytiin läpi hieman sitä pakkauspainajaista mikä minun reissulla hankkimani viskikokoelma on. Olemme varmoja, että kaikki saadaan kyytiin ja pienelle lisäostosmäärällekin on varmaan jossain tilaa….

Lounas syötiin paikallisten suosimassa erittäin mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen kävimme läheisessä luomukaupassa tankkaamassa päivän tarvikkeet ja lähdimme pois kaupungista. Auton parkkeeraminenkaan ei ollut halpaa Munchenissa. Loppupeleissä ne sähköpotkulaudat saattoi olla hyvinkin järkevästi hinnoiteltuja! 🙂

Päivän päätepiste oli Brixen im Thale Itävallassa. Palasimme luultavasti samaan majataloon, missä olimme 2006 häämatkallamme, varmasti samaan kaupunkiin. Mikään, ei yhtään mikään, täällä kaupungissa näyttänyt tutulta. 13 vuotta tekee hassuja muistille? Toisaalta vaeltelimme vuorilla, emme kylässä. Nautimme lämpimästä ja kuivvasta kelistä käymällä lyhyellä kävelyllä keskustassa. Paikka on hyvin rauhallinen ja erittäin upean näköinen. 
Ilta on mennyt majapaikalla rentoutuen ja lukien.

Sateinen Munich

2019-07-28

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7498 km

Eilen aikaisin sammunut osasto oli tänään aamulla aikaisin hereillä. Hiljaa hiljaa hiipien Muchinin (aamu)yössä. On kaikki kansa pötköllään, vaan virkut raataa työssä. Kun pakko on kolistellaan, ei tarpeettomasti milloinkaan. Hei rensselit selkähän, kindle kätehen, Kasper, Jesper ja Joonatan….

Loppujenlopuksi toinen puoli ehti lukemaan kirjaa, blogaamaan, tekemään aamiaista, jatkokehittämään scriptejä ja yleisesti pyörimään aika monta tuntia ennen kuin koko joukkue oli hereillä noin lounasaikaan. Vetäsimme lounaan/aamiaisen nassuun ja valmistauduimme matkaamaan keskustaan. Krista oli ilmeisesti eilen varannut opastetun kävelykierroksen. Kierros alkoi 14.30. Minä olin kuulemma kovasti eilen illalla ajanut klo 10.30 alkanutta kierrosta. Kaikkea sitä kuulee…

Tänään etenenimme jalan ja metrolla. Olimme lukeneet metron olevan täällä kohtalaisen kallis. Olemme nyt samaa mieltä. 2 henkeä – edes takas 2 vyöhykettä 23.30 €. Sähköpotkulaudat saattoivat sittenkin olla hinnoiteltu kilpailukykyisesti. 🙂 Juuri ennen kierrokselle lähtöä kävimme läheisessä kahvilassa vetämässä tukevat “kahvit” nassuun. Minulle tuli julmetun kokoinen lautanen kahdella leeperkeesellä (<- noin se kirjoitetaan, usko pois 😉) ja läjällä kylmää perunasalaattia. Ruoka oli hyvää, mutta sitä oli kovasti liikaa. Pretsel ja leivän palat lensivät laukkuun.
Opastettu kävelykierros vanhassa kaupungissa oli hyvä, mutta puolessa välissä opaskierrosta alkoi satamaan oikein kunnolla. Opas teki parhaansa ja piti huolen siitä, että sateesta huolimatta meistä ei tuntunut siltä että jotain merkityksellistä jäi näkemättä. Löysimme jopa huomiselle ohjelmaa: yhden kirkon torniin voi kiivetä ja sieltä näkee tosi hyvin koko Munchnin. Nyt blogia kirjoittaessani huomaan pienen haasteen: kumpikaan ei merkannut kirkkoa mihinkään….

Kävelyreissun päätettyä jakaannuimme kahtia. Kristaa kiinnosti taidemuseo, Juhaa kiinnosti Kindle. Krista ehti seikkailemaan tunnin museossa kunnes hänet heitettiin (kröhimällä kohteliaasti ) museon sulkeutuessa ulos. Automme oli eilen parkkeerattuna tuon museon eteen. Juha ehti tutustumaan läheiseen ravintolaan ja kävelykierroksella opittuun paikalliseen olueeseen. Se oli normaali lager, ei mitään kummallista. Museon sulkeuduttua vietimme vielä tunnin ravintolassa lukien ja jutellellen. Sade ei ottanut laantuakseen, joten palasimme sateessa metron avulla takaisin autolle. Sade on tasaista ropinaa ilman tuulta, joten auton peräpäätä voi pitää pikkasen auki ilman että tarvii pelätä sisäpuolen kastumista. Auton sisällä on sähkötkin, joten elämä on mukavaa ja rentoa autossa.

llan viimeiset tunnit kuluivat autossa lukien ja rentoutuen. Kännysignaali on nyt sadekelillä täysin olematon, joten blogi tulee puskettua aamulla paremman kelin myötä nettiin.

Munchen, päivä 1

2019-07-27

Ajoaika: 3 tuntia 0 minuuttia
Sähkökilometrit: 79 km (42% matkasta)
Keskikulutus 5.0l / 3.0 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 7498

Normaali 5:30:n aamu, rauhallinen aamiainen ja kamojen nosto autoon paikalleen. Lomalaiset lähti asunnolta karvan jälkeen seitsemän kohti Munchenia. Edessä on päivä silkkaa shoppailua.

Ensin, tietenkin, pysähdyttiin roskattomaan kauppaan. Tämä oli nettitiedustelujen pohjalta “Supermarket”, odotimme siltä paljon. Lomalaisten miespuoliset ovat viimeisen kahden kuukauden aikan muuttuneet experteiksi roskattomien kauppojen suhteen ja tähän massiiviseen tietopohjaan nojaten he pystyivät kertomaan, että tämä lafka ei ole Supermarket, hyvä jos market. Roskattomana kauppana tämä on sieltä huonommasta päästä. Heti kärkeen voidaan todeta, että täällä ei myydä viskiä irtona, mikä tiputtaa kaupan automaattisesti pohjamutiin. Pohjasta läpi mentiin kun paljastui, että toisin kuin jokainen muu roskaton kauppa tähän mennessä, tänne ei voi jättää ylimääräisiä lasipurkkeja. Muissa kaupoissa on ollut oven vieressä kori, mistä voit ottaa muiden tiputtamia lasipurkkeja, mutta ei täällä. Täällä on joku oma panttipurkkihärdelli. Experttimielipide on siis: Tämä on luokattoman huono roskaton kauppa. Ei-expertit olivat hyvinkin tyytyväisiä liikkeeseen ja saivat kaiken mitä halusivat.

Seuraava vaihe olisi vaateshoppailu, mutta sitä ennen oli eväslounas. Täällä Munchenissä on kovin paljon noita sähköisiä potkulautoja. Autolta vaatekaupoista lähimmälle oli matkaa liki kilometri, kauemmalle vielä enemmän. Niinpä asentelimme Limes-softan hassasimme rahaa ja lähdimme moottoroidusti eteenpäin! Tämä pikku vehkeet on aivan mahtavia. Niillä pääsisi lujaa, mutta jostain syystä vain joka toinen näistä vehkeistä tuntuu menevän täysillä ja joka toinen menee merkittävästi hitaampaa. Krista tuntuu saavan aina ne rikkinäiset, hitaammat vempaimet.

Shoppailimme paljon… enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Shoppailemisella tarkoitetaan liikkeestä toiseen menemistä ja jonkin etsimistä. Jonkin etsimisen ajan toinen puoli istuu ja lukee Kindlestä kirjaa. Tätä tehtiin kolmen tai neljän liikkeen verran pohjoisemmassa osassa Muncheniä. Paluumatkalla autolle poikkesimme ravintolaan juomaan virkistävät juomat. Pikainen analyysi osoitti jotain jännää. Cokista 0,33l 3,7 euroa (isoin virkistysjuoma minkä saa), Radler 0,5l 3,7 euroa. Näemmä Radleria tilataan…. Krista taasen tilasi jotain Ay… jotain. Lopputulos oli pitkä lasillinen, ilmeisesti, kotitekoista piimää. Se virkisti vähintään yhtä hyvin kuin Radler. 😀 Autolla syötiin vähän makkaraa, dumpattiin ostokset ja siirryttiin enemmän keskusta-alueelle tekemään lisää samaa. Tässä osuudessa käytiin myös miesten puolella ostamassa parit shortsit. Autolta tuli mukaan hakkeriläppäri, sillä kuulemma täällä keskustammassa ei siirrytä niin paljoa, joten on aikaa naputella. *PUUUH*

Jossain kohtaa syötiin burrrrrrito päivällinen – luulen. Parin päivän siivoukset, pakkaukset, lyhyet yöunet alkoi painaa sitä puolta joukkueesta joka istui ja odotteli. Niinpä burrrrrrritojen (erittäin hyviä) jälkeen vaihdettiin taktiikkaa. Miehet siirtyy kahvilaan naputtamaan ja naiset jatkamaan shoppailuaan. Tämä malli tuotti tulosta parissa kolmessa tunnissa. HTB:ssa SwagShop tuli korkattua (nopein tähän mennessä, local priv escalation oli jo alta 20 minuuttia, reconeineen ja sähläyksineen), uuden maalin Bastionin sisäänpääsytie on todennäköisesti löydetty. Krista löysi vaatteita – käsittääkseni.

Luulen, että seitsemän aikaan olimme leirintäalueella. Epäilen, että kello oli noin kahdeksan kun meinasin nukahtaa kesken illallisen istuvaltaani. Koitin blogata jossain kohtaa, mutta pelkästään statistiikan kirjoittaminen oli kirjoitusvirheiden ja ajatuksenjuoksun heikkouden vuoksi hyvin vaikeaa, niinpä blogaus jäi väliin. Tarvin lomaa loman ekasta päivästä. Onneksi tästä eteenpäin tämä on enemmän lomailua 🙂

Viimeinen viikko

2019-07-26

Ajoaika: 3 tuntia, 5 minuuttia
Sähkökilometrit: 85 km (47% matkasta)
Keskikulutus 4.1 l / 2.3  kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 7300 km

Onko elämää Scootterin keikan jälkeen? – On, mutta se on tylsempää kuin keikalla.

Maanantai
Palasimme Scooterin keikan jälkeen Ulmista takaisin Bad Saulgauhun. Matkalla piti poiketa Bad Saulgaun keskustaan kauppoihin ostamaan ruokaa, mutta törmäsimmekin kaupungin kulkueeseen. Täälläpäin Saksaa kulkueet kuuluu kaupunkibileisiin, jotka mitä ilmeisimmin ovat aina neljä päivää pitkät: Pe-Ma. Maanantaina mikään paikka ei ole auki. Ihastelimme hetken kulkuetta. Kauppareissu muuttui supermarket reissuksi.Illalla teimme päätöksemme: Siivous ja pakkaus tehdään vasta torstaina ja perjantaina siihen saakka nautitaan paikasta. Maanantai-ilta meni itselläni kävellessä ja pohtiessa juttuja.

Tiistai
Aamut rutinoituja klo 05:30 heräämisiä, rauhallista istumajoogaa ja sitten töitä. Töissä menee lujaa – niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa jäljellä. 
Olen yhtä läheistä beergardenia ihastellut koko kesän. Nyt oli se ilta kun sinne käveltiin. Siellä nautittiin pari olutta ja hakkeroitiin koneita. Uusin maali SwagShop ei ihan kauheasti töitä vaatinut että user flägi tuli saatua. Joku resetoi laitteen juuri kun aloitin lokaalin enumeroinnin, joten jätin siihen hommat. Jatketaan taas kun ehditään.

Keskiviikko
AAMUJÄRKYTYS: Torilta puuttuu kanamuna/lihamyyjä sekä juustomyyjä! Ja meitä aina palvellut kasvismyyjäkin on poissa, tiski on paikalla, mutta palvelevana henkilönä on joku toinen. Näillä saksalaisilla on todenteolla alkanut lomakausi. Mukauduimme tilanteeseen ja haimme tarvikkeita muista paikoista, mutta koska ne aukesivat vähän myöhemmin “jouduimme” menemään aamukahveelle. Seuraava järkytys oli edessä!  Fleischkäsweckleä ei ollut saatavilla tänä aamuna! Jouduin syömään pretselin! Onneksi järkytykset loppuivat tähän ja kaikki mitä haluttiin saatiin ostettuaIllalla vedin viimeiset Magatreenit Lauphaimissa. Tämä kesä on mennyt Magan puolesta parhaiten. Olen saanut hyvää treeniä ja olen päässyt vetämään. Viimeisiin treeneihin annoin treenaajille valinnan: hyppypotkuja vai veitsiuhkia. He valitsivat hyppypotkut – minun suosikkini.

Torstai
Kahvikriisi. Olin merkannut väärään listaan kahvin ostamisen, joten sitä ei ostettu eilen. Kahvi loppui aamukahveihin. Iltapäivällä kahvitauolla kävin pirun nopeasti lähimmällä huoltamolla ostamasssa kahvit. Muuten päivä oli normaali arkipäivä ja ilta käytettiin talon putsaamiseen isosti. Tuntien hinkkauksen talosta oltiin saatu pois meidän elämän jäljet. Jostain syystä tällä viikolla kelien todella kovasti lämmetessä taloon on ilmestynyt paljon kärpäsiä ja jonkin verran hämähäkkejä. Nämä kaikki saivat kyytiä tänään.

Perjantai
Aamu rutiinilla, työpäivä aloitettiin tuntia aiemmin, jotta voi lopettaa tuntia aiemmin. Päivän lopetus oli vauhdikas pyöräily keskustaan 4G mokkulan palautukseen. Sen jälkeen lähdimme nunnien luostariin nauttimaan kahvista ja todella hyvästä kakusta. Näiden kera teimme kesän työosuuden lopettavaa viikkokatselmointia. Nunnat pääsi yllättämään. Jossain kohtaa pakettiautollinen nunnia tuli tööttäillen ylös mäkeä! Mäen ylhäällä huitoi yksi nunna Brazilian lipun kanssa. Heillä tuntui olevan todella hauskaa. Krista näki nunnia juoksevankin! Valitettavasti paikka meni kiinni liian aikaisin, joten siirsimme peffamme kämpille tekemään katselmointia loppuun.Ilta meni kamoja pakatessa ja asuntoa järjestellessä takaisin kuntoon. Tulimme jutelleeksi myös hyvän hetken talon emännän kanssa. Ilmeisesti kaikki alueen kärpäset + jotkut hämähäkit ovat päättäneet osallistua eilen häädettyjen tai kuolleiden kärpästen kotibileisiin meidän kämpässä. Täällä on ihan uskomattomasti kärpäsiä nyt. Mistään ei löydy mitään mikä haisisi kärpäsiä kutsuvalle – ehkä se hajuu tulee meistä? Mene ja tiedä, mutta perkule niitä on runsaasti.
Ilta oli pitkä, mutta nyt kaikki on valmista huomiselle aikaiselle loman aloitukselle. Samalla alkaa blogaaminen taas päivittäin.

SCOOOOOTER

2019-07-21

Ajoaika: 1 tuntia, 9 minuuttia
Sähkökilometrit: 52 km (72% ajomatkasta)
Keskikulutus: 2.2l / 7.9 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 7105 km

Rauhallinen sunnuntaiaamu Bad Saulgaussa. Olimme sopineet, että otamme lunkisti ja rennosti aina kahteentoista saakka, sitten alamme ihmettelemään Ulmin keikkaa ja SCOOOOOTERIA! Lunkisti otettiin ja sunnuntaiaamusta nautittiin kunnolla rentoutuen. Rentoutuminen piti sisällään runsaasti lukemista, jonkin verran skriptaamista ja tuunaamista.

Olimme Ulmissa pikkasen kolmen jälkeen, eli juuri sopivasti hotelliin kirjautumiseen ja huone-ektoihin! Ensimmäinen yrityksemme kirjautua Ibikseen ei ollut onnistunut. Varausta ei löytynyt ja respa ihmetteli. Lopulta sain kaivettua luurista varauksen jaaa respa kertoo, että tämä ei ole teidän Ibiksenne. Teillä on Ibis nönnööö, tämä on Ibis budjet. Se mitä te haette on seuraava rakennus. Siinä korttelissa on kaksi Ibistä vierekkäin! Hotelli-ektoilla maisteltiin viskejä, luettiin Scootteri-faktaa, pistettiin jalkoihin Rave-kenkiä ja jostain syystä osa joukkeesta luki myös jotain ei-scootter-aiheisia blogeja.

Hotellihuoneen etkojen jälkeen lähdimme kaupungille pyörimään ja tutustumaan Ulmiin ylipäätään. Satuimme bongaamaan Ulmin kulkueenkin. Nämä kulkueet on joku iso juttu jokaiselle kaupungille. Torvisoittojoukkue ja paljon ihmisiä vanhan ajan vaatteissa kävelemässä.

Ennen alueelle menoa kävimme tankkaamassa juhlijat täyteen burgeria ja menomehua. Sitten oli edessä se iso jännä hetki. Varsinaiselle alueelle meneminen! Kummallakin oli mukana astia nesteille. Kristalla oma termarinsa tyhjänä, minulla pikku taskumatti, joka piti ehtiä tyhjentämään ennen alueelle menoa, mutta en ollut ehtinyt. Onnistuin kuitenkin viemään sen alueelle shortsieni reisitaskussani! Näytin niin lutuiselta ja harmittomalta, että olin niitä harvoja, joita ei tutkittu mitenkään! Minun takana tullut hyvän, mutta epäilyttävän, näköinen nainen tutkittiin. >;) Tyhjä termari oli kuitenkin ihan OK.

Menimme heti kättelyssä ostamaan lisää menomehua. Krista päätti koittaa saada sitä roskatta ja se onnistui! Hän sai pari annosta Radleria omaan termariinsa! Termari on loistava kylmän juoman säilytyspaikka kuumalla kelillä! Ei sillä, ei täällä pahemmin halua muovimukiaan hävittää. Siinä oli KAHDEN EURON PANTTI. Sen sai takaisin kun kävi palauttamassa kiltisti mukin takaisin juomapisteelle. Uusinta kierroksilla ei joutunut maksamaan panttia, jos antoi vanhan mukin takaisin.

Ensimmäiset pari tuntia meni lämppäri DJ:tä kuunnellen. He olivat ihan OK. Ensimmäinen oli parempi villitsemään yleisöä, heidän kanssa sai paikat lämpimäksi.

Jälkeen yhdeksän illalla alkoi itse pääesitys. SCOOOOOOOOOTER! Tässä kohtaa puolet joukkueesta oli aivan täpinöissä, eikä enää pysynyt kosketuksissa maahan kuin aika-ajoin. Scooterin keikka oli eeppinen! Muutaman kerran pysähdyin tallentamaan vähän muistoja tästä, muuten nautin menosta muun yleisön kanssa. Scooter saa massan liikkumaan, laulamaan ja huutamaan. Pyrotekniikkaa, tanssijoita, valoshowta ja energistä menoa! Fiilis oli todella, todella mahtava. Viime kesän Le Mans 24h oli samalla silkan riemun tasolla. Basson tunsi ja toissijaisesti kuuli. Ei mitään desibelirajoja keskellä kaupunkia! Jossain vaiheessa ilta Krista löysi bilepuoliskolle loistetikkuja – ja juuri kun luulin, että tilanne ei voi enää parantua!

Mielenkiintoisesti kännykkä reagoi nauhoituksissa basson voimakkuuteen tiputtamalla äänenvoimakkuutta, mutta basso itsessään ei tallentunut videolle. Keikan jälkeen lähempänä keskiyötä seikkailimme hotellille nukkumaan. Jatkot jätettiin väliin tällä kertaa, sillä maanantaina oli työpäivä.