Viimeinen työpäivä Torinossa

2019-05-31

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Aamurutiinit pitävät elämän oikeassa rytmissä. Olemme aamulenkin yhteydessä käyneet hakemassa Kristalle fokatsaa tjsp päivällä närpittäväksi. Luonnollisesti sitä halutaan ostaa ilman roskaa – eli pakkausmateraaleja. Ekalla kerralla löysimme leipomon ja ostimme tavaramme kuin kaikki muutkin ihmiset. Leipä tuli omaan pussiin ja fokatsa, koska se on rasvainen, omaan paperiinsa Kristan vastustelusta huolimatta. Tokalla kierroksella Kristalla oli mukana oma pussi, mutta se ei käynyt, sillä fokatsa on rasvainen, se tarvii oman rasvasuojapaperinsa, Kristan vastustelusta huolimatta. Tänään, kolmannella kerralla, onnistuimme ostamaan roskatta. Meillä oli mukana mehiläisvahakangaspussi! 😄 Se kelpasi fokatsan kuljettamiseen. Kysymys on siis vain oikeasta varustelusta ja sinnikkyydestä 🙂

Työpäivä oli melkein normaalin arkinen. Merkittävä poikkeus oli pyykin kuivaaminen. Laitoimme pyykin heti aamulla pyörimään, jotta se ehtisi päivän aikana kuivumaan. Se iso juju tässä koko hommassa oli se pyykin kuivumispaikka. Se on kuudennen kerroksen parvekkeen ulkopuolella. Sanoin Kristalle, että ei se ole paha, menet kadulle ja otat vastaan ne mitkä tippuu. Hieno suunnitelma, mutta mikään suunnitelma ei kestä kohtaamista Italian kanssa. Tämän asunnon parvekkeen alla on sisäpihan jokin rakennus. Kaikki tippuvat asiat tippuvat todennäköisesti sinne katolle, emmekä tiedä miten sinne pääsee. Pyykin ripustamisen ohjenuorana on siis “älä ryssi”. Perse vahvasti parvekkeen sisäpuolella, nojaamatta millään osalla kaiteeseen ja kuolon kankeuden kaltaisella otteella vaatteista ripustin niitä roikkumaan ulkoilmaan. Operaatio oli siellä jännittävämmän puolella, sanoisin jopa erityisen paljon. Sama “älä ryssi” -ongelma oli käsissä myös pyykkejä kerättäessä. Vaatii muutaman kerran tuon tekemistä, että siihen tottuisi.

Talon miehistön puolelta päivässä ei ollut mitään muuta merkittävää. Kamat pakattiin, kauppalistat valmistettiin ja siinä se. Kaupassa ehdittiin käymään. Nyt ollaan 90% valmiita poistumaan Torinosta.

Kristalla taasen oli kurssipäivä. Edellinen ajokierros torinolaisen kyydissä ei pelottanut Kristaa riittävästi, sillä tänäänkin hän otti vastaan kyydin torinolaiselta. Kuski oli eri ja menokin erilaista. Kyydissä oli Kristan lisäksi 7-vuotias lapsi. Italialaiset on tarkkoja lasten turvallisuudesta. Autossa oli turvaistuin ja lapsi laitettiin siihen istumaan. Pedantti suomalainen huomasi operaatiossa kuitenkin yhden puutteen – turvavyön. Sitä ei käytetty lapsen sitomiseen ajoneuvoon. Matkan ajan lapsi iloisesti pyöri ja hyöri istuimessaan ilman sen kummempia rajoituksia.

Illan iso tinki oli eilisen ravintolareissun viinipullon jämän juominen samalla kun nautimme auringolaskusta parvekkeella, alppeja katsellen.

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Joukkueen puolikas vapaapäivä Torinossa

2019-05-30

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Tänään oli pyhäpäivä Suomessa, eli vapaapäivä Italiassa juokkueen toiselle osapuolelle. Toisella on edessä kurssia koko päivä. Päivä alkoi reippaasti ja lenkki kulki hyvin. Aurinko on vihdoin täydellä voimalla esille ja aamulla oli erittäin mukava keli juosta, kivan viileää varjossa ja yllättävän lämmintä auringossa.

Krista lähti aamiaisen jälkeen kurssilleen ja minä aloin selvittämään sairaalajuttuja. Bad Saulgaussa sairaala on kiva lähellä, sinne pitää mennä jonottamaan maanantaina. Sain selville myös puhelinnumeron, johon voin vakuutusyhtiön puolesta soittaa. Soittelen sinne huomenna, jotta tiedän pitääkö minun huomioida jotain erityistä.

Varsinainen päivän suunnitelma oli hyvin yksinkertainen. Seikkaile läpi kaupungin toiselle puolelle kauppaan, joka myy Five fingers kenkiä. Seikkailu tehdään hyppimällä kahvilasta toiseen ja jokaisessa kahvilassa käytetään ainakin tunti HTB:ssa olevan koneen murtamiseen. Lähtö kämpiltä viivästyi tunnin verran minun tehdessä sairaalaselvityksiä, mutta muuten suunnitelma toimi täydellisesti. Niin täydellisesti kuin Italiassa suunnitelma voi toimia. Kahden jälkeen iltapäivällä olin Five fingers -kenkiä myyvän liikkeen luona jaaaaa sitä ei enää ole. Se on pysyvästi suljettu. Nykyiset kenkäni on jo sen verta kuluneet, että nyt alkaa systemaattinen kenkien metsästys. Menee varmaan tilaamisen puolelle Saksassa. Kävin vanhassa suosikkikahvilassani ja siellä sain merkittävää etenemistä aikaiseksi HTB kohteen murtamisessa.

Vessassa käynti oli taas yksi Italiaseikkailu. Ilmiselvää vessakylttiä ei löytynyt, joten kysyin kassalta, missä lienee vessa. “Ulos ja ensimmäinen ovi oikealle”. Aha – OK. Kävelin ulos jaaaa ensimmäinen ovi oikealle on massiivinen ulko-ovi jonnekin – ei näytä vessalta. Aloin kävelemään takaisin kysymään ohjeita uudelleen, kun tarjoilija tuli vastaan ja sanoi “no, no, no, first door on the right”. Käännyn ympäri ja nyt ne isot ovet ovat auki ja siellä on tarjoilija, jolla on antaa minulle avainta. Otan avaimen ja hän ohjaa minut kapeaa käytävää pitkin sisäpihalle. Täällä on yksi rakennus keskellä sisäpihaa, jota kohti minut ohjataan. Avain sopii oveen ja sisältä löytyy vessa, mikä on posliinireikä lattiassa… Ei länsimaalaista pönttöä vaan “intialainen” posliinireikä lattiassa. Tämän hämmentävän kokemuksen jälkeen tepsuttelin kämpille treenaamaan Magaa.
Isäntä oli myös paikalla, joten omien treenieni jälkeen juttelimme ja temppuilimme ottelu/kamppailujuttuja. Kielimuuri on vahvana välissä, mutta jonkinlaista tulosta saatiin.

Kristan päivä piti sisällään opiskelua. Päivän puolessa välissä oli edessä paikan vaihto ja Krista sai kyydin aidolta torinolaiselta. Autokyyti oli mieleenpainuva. Reissun aikana onnistuttiin

  1. Ajamaan pulun päältä
  2. Pakittamaan parkkipaikalla toisen auton kulma paskaksi
  3. Törmäämään moottoripyöräilijään

Mikään näistä kolmesta tapahtumasta ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota kuskissa. Moottoripyöräilijä huusi niin maan penteelesti, mutta sitä ei kuunneltu. Perille kuitenkin saavuttiin, eikä kukaan matkustajista voinut edes pahoin. Todennäköisesti kuski ei stressaantunut matkalla sentin vertaa, toisin kuin esimerkiksi suomalainen kuski, joka ei kuitenkaan törmännyt mihinkään tai tappanut mitään ajaessaan.

Päätimme illan ravintolassa ruokailemalla. Ravintola oli kokemus sekin. Menut oli käsinkirjoitettua harakanvarvasta. Me emme saaneet sanoista selvää niin paljoa, että olisimme voineet niitä laittaa sanakirjaan. Päädyimme lopulta tilaamaan Tagliatellia, sillä tiesimme mitä se on noin niin kuin ylipäätään. Se mitä sen kaverina tulee oli sitten iloinen mysteeri. Menun lukukelvottomuus lähinnä nauratti meitä. Viinisektorilla tuli mieluinen yllätys. Paikasta löytyi luomuviiniä, sitä ei tosin ole viinilistalla, mutta sitä saa. Otimme luonnollisesti luomuviiniä. Sitä myydään vain pullottain. Jälleen kerran parin lasin jälkeen Krista tajuaa, että olisimme voineet ostaa jotain ei-luomua, jota olisi saanut lasillisen. Salakavala viininjuottaja onnistui kasvattamaan viinin määrää elisestä 0.5 litrasta 0.75 litraan.  Valittevasti tätä määrää ei yritetty edes viimeistellä. Poistuimme ravintolasta viinipullomme kanssa. Näin voi tehdä italiassa, jos ei välitä selvittää voiko niin tehdä, senkun vaan tekee. 😀

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Vihdoin pitsaa

2019-05-29

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Aamu starttasi todella huonosti minun puolelta. Lyhyt yöuni, motivaatio-ongelmia, keuhko rohisi ihan pikkasen. Tiimin vähemmän aamuvirkku kannusti ja kärsivällisesti odotti, niin kauan että lopulta nousin ja lähdin lenkille. Aamulenkki virkisti kivasti, eikä keuhko-ongelma ollut kuin pieni tunne vasemmalla puolella. Lenkki starttasi aamurutiinit ja kun ne oli saatu käyntiin päiväkin lähti kohtuullisesti käyntiin.

Työpäivä meni rennosti töitä tehden. Kristalla oli kurssihommia vasta illalla, joten hän vietti turistipäivän. Hän kävi muunmuassa Egyptiläisessä museossa, jota meille on ehdotettu jokaisen torinolaisen toimesta. Paikka on kuulemma ihan hieno, mutta etenemisjärjestys on italialainen, eli hyvin epämääräinen. Siellä oli opasteita, mutta ne eivät auenneet suomalaiselle turistille 🙂

Työpäivän jälkeen minun piti lähteä kaupungille kahvilaan HTB-koneita murtamaan, mutta keli oli muuttunut huonoksi. Ulkona alkoi sataa, kun olin valmiina lähtemään ulos. Päätin olla kastelematta itseäni ja jäin sisälle. Väsymys pukkasi päälle sen verta kohtuullisesti, että vietin muutaman tunnin sängyssä nollaamassa aivoja katsomalla standuppia ja erinäisiä sketsisarjoja youtubesta. Lopputulos oli todella rentouttava, näemmä joskus pitää sortua tähänkin huvitukseen.

Olimme eilen sopineet syövämme illalla ulkona PITSAAA! Krista oli katsonut valmiiksi pitserian suosikki ravintolanurkastamme. Aloitimme alkudrinkeillä tutussa ravintolassa ja ihmettelimme kun läheinen pitseriä ei ollut vielä auki. Täällä maassa sai drinkkien kanssa aina pientä naposteltavaa. Kohtuullinen rantakuntoni pilaantuu helposti tässä maassa. Sopivan lämpimässä illassa kylmä olut on kova sana ja sen kanssa kun tulee pientä napoa kuten sipsejä, bruschetta, pähkinöitä ja jotain mitä en tunnista, mutta hyvää oli, on vaikea olla syömättä ja juomatta “turhaa energiaa” 🙂. Ei yksi ilta pahaa tee, mutta kun ei se jää yhteen iltaan 😄. Alkudrinksujen jälkeen lähdimme metsästämään pitseriaa, sillä Kristan valitsema pitseria on kiinni keskiviikkoisin – miks ei?

Löysimme läheltä hyvän paikan ja saimme tilattua pitsat. Joukkueen toinen osapuoli sai todella hyvän pitsan ja toinen hyvän pitsan. Suurempi riemu tuli viinistä. Talon viini oli ainut mitä ei myyty pulloittain. Siinäkin pienin annos oli 0.25L. Tämähän tarkoittaa 0.25L pulloa pöytään ja pari lasia. Krista totesi ottavansa tuon pienimmän lasin, johon minä totesin, että otan saman joten voimme ottaa tuon 0.5L saman tein. Vasta toisen lasin kohdalla, pitsojen jälkeen, Krista huomasi tuon salakavalan juottamisoperaation, jonka olin meille järjestänyt. Voimme kutsua ravintolailtaa onnistuneeksi. 

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Italiaiasta arkea

2019-05-28

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Aamu meni normaalisti. Työpäivä loistavasti. Työpäivisin ruutinini on tasatunnein tehdä joko 40 punnerrusta tai 40 vastaa. Isäntäperheemme mies näki minun aamulla punnertavan ja näytti hyväksynnän merkkejä. Hän puhuu espanjaa ja italiaa, sekä hyvin auttavasti englantia, joten meillä ei ole yhteistä kommunikointimenetelmää. Olemme ratkaiseet tämän ongelman miehisesti, murahtelemme toisillemme hyväksyviä ääniä aina kun näemme toisemme. Herra opettaa jotain ja tulee aina ruokatunniksi takaisin taloon. Ruokatunnilla hän näki minun tekevän vatsoja, jolloin hän tuli antamaan ohjeita ja näyttämään mallia paremmasta mallista tehdä vatsoja. Otin opin ilolla vastaan ja jatkoin hänen mallilla loppupäivän.

Työpäivän loputtua meidän tehdessä ruokaa isäntä valmistautuessaan poistumaan talosta kertoi, että hän on personal trainer ja siksi hän neuvoi. Näin paikkani kertoa hänelle, että itse harrastan ja opetan Krav Magaa ja näin jää oli murrettu, joskin kielimuuri oli yhä läsnä. Tämän jälkeen alkoi keskustelu ja näyttäminen siitä miten Krav Maga toimii erilaisissa lyöntitilanteissa ja miten hän näkee esimerkiksi karaten…. kaikki Kuubalaiset (hän on Kuubalainen) nyrkkeillee, se on heidän kansallislajinsa, siinä missä täällä on jalkapallo. Meillä lähti homma iloisesti liikkeelle, olohuoneessa tehtiin esimerkkilyöntejä, näytettiin tekniikkaa. Kielimuuri oli vahvasti läsnä, mutta mielenkiinto kummallakin sen verta korkea, että läpi lyötiin ja väärinymmärrysten kautta päästiin eteenpäin. Jossain vaiheessa tätä Krista joutui poistumaan illan ohjelmaansa, opetuksen seuraamiseen. Isäntäkin joutui poistumaan, ilmeisesti opettamaan, vain pikkasen myöhässä. Tämän yllättävän löydöksen jälkeen jäi kovin paljon lämpimämpi kuva isännästämme. Saatamme heilua lisää olohuoneessa tai terassilla tulevina päivinä.

Illan ohjelmassa minulle oli Krav Maga treenit KMG Piementon salilla. Ajattelin mennä kahvilaan naputtamaan Hacktheboxin konetta ja sitten lähteä treeneihin 20.30. Sitten iski Italia. Kristalta tuli viestiä, että ei tänään olekaan sellaista opetusta mitä hänen piti tulla seuraamaan, sitä on huomenna, eikä se ala 16.30, vaan kello 18. Krista jäi seuraamaan kitaran soiton opetusta pariksi tunniksi. Minulle soitti Gianni ja kertoi, että treenit on klo 19.30 eikä 20.30. Hän lupasi laittaa treenipaikan osoitteen ja lainata treenipaidan. Luonnollisesti osoitetta ei ikinä tullut.

Koska sää oli selkeä ja ennuste kohtuullinen, pakkasin mukaan vain treenishortsit ja hakkeriläppärin. Suuntasin rennosti kohti sunnuntaina käymäämme kahvilaa. Matkalla kahvilaan bongasin viinikaupan, jolla oli iso määrä viskejä ikkunassa. Tästä inspiroituneena kävelin liikkeeseen ja löysin sattumalta, heidän sanojensa mukaan, Torinon isoimman viskikaupan. Valikoima oli isoin mitä olen Torinossa nähnyt. Olen jo pari päivää himoinnut siivua Laphroaighin 10 vuotiaasta, jonka näin Saksassa, joten kun se löytyy täältä liikkeestä kohtuullisen 37 euron hintaan, en epäröinyt hetkeäkään sen ostamisessa. Liike ansaitsi tähden Google mapsissani. Tänne pitää palata ihmettelemään, josko sieltä tarttuisi mukaan vielä jotain muutakin kivaa. Ehdin pikkasen tekemään lommoa HTB:n kohdekoneeseen, kun Krista tuli moikkaamaan minua kahvilaan. Vain hetki sen jälkeen alkoi tulemaan rakeita taivaalta. Nauroimme Italialle, mikään suunnitelma ei kestä kontaktia italialaisten kanssa ja nyt kelikin on italialainen.

Jakaannuimme taas kahtia, ja minä lähdin hermoja raastavalle ajoreissulle kohti salia. Monta, monta kertaa tuon 35 minuutin aikana kysyin itseltäni miksi kidutan itseäni ajamalla autoa Torinossa. Ajo on hullua, autokoulunkaan auto ei hidastanut 70 -> 50 -> 30 nopeuskylttien kohdalla kun menimme ohi rakennustyömään. Myönnetään, se autokoulun auto oli ainut mikä meni 70km/h, mutta entä ne 50 ja 30 km nopeusrajoitukset? Miksi niitä ei seurata? Miksi? Sain tööttiä kun en ajanut ratikan alle, sain tööttiä kun pakitin, sain sydärin kerran tai kaksi kun joku tuli ohi vasemmalta, sitten oikealta, yksi pysähtyi keskelle kolmikaistasta tietä hätävilkut päällä ja pari minuuttia myöhemmin lähti runsaasti ylinopeutta ajaen takaisin liikenteen sekaan ja ohitti taas minut. Ei voi ymmärtää tätä liikennettä! Kainalot hiestä märkänä saavuin salille 8 minuuttia ennen treenien alkua. Pääsin paperisodasta kohtuu ajassa läpi ja olin valmiina treenaamaan minuutilleen puolelta. Osa treenaajista tunnisti minut, samoin Vilma 2017 ohjaajakanditaatti, nyt ohjaaja. Kävimme heidän kanssa keskusteluja, kertailimme vanhoja, Vilma kertoi monesti kuinka paljon minä opetin häntä kun kävin täällä viimeksi ja hän vaatimalla vaati saada olla minun pari aina kun mahdollista, jotta voin opettaa hänelle lisää. Treenit alkoi ehkä 19.50, ehkä lähempänä 20.00 … Italialaiset … Treenit olivat silkkaa riemua, parien vaihtoa tehtiin jonkin verran, joten Vilma ei päässyt olemaan minun parina läheskään koko treeniä. Osa treenaajista hakeutui minun pariksi riemulla uudestaan ja uudestaan, osalle riitti kerta. Osa italialaisista lentää kuin leppäkeihäs, kun niille tekee yllättävän maahanviennin. Näin parikin itseänikin yllättävää ilmalentoa, kun tein maahanvientejä. Toki, olin ainut joka niitä teki, mutta niitä ei oltu kiellettykään >;), muut ei vaan osannut tehdä niitä. Yleisten treenien jälkeen opetin Vilmaa ja Giannia vielä 30-45 minuuttia yksityisesti G2 ja G3 tekniikoista. Heillä on tasokoe edessä perjantaina, siksi tällä viikolla ei ole enää treenejä.

Illan päätteeksi oli selvää, että minulla on jotain rikki vasemmassa keuhkossa. Saksassa on pakko mennä lääkäriin. Olin päättänyt tehdä sen jo aikaisemmin. Nämä treenit alleviivasivat tarvetta, jotain on pahasti rikki sillä puolen. Voin lenkkeillä, voin punnertaa, voin tehdä vatsoja ja yleisesti kuntoilla kohtuullisesti, mutta energisten Magatreenien jälkeen vasen puoli keuhkoista rohisee ja pikkasen pistää. Tällaisenaan se keuhko ei kestä edes E1-leiriä, saati tasokoetta. Jatkan valmistautumisia ja treenaamista kohti E1:sta ja rauhoitan vasta, jos tuota ongelmaa ei saa korjattua tulevan kolmen viikon aikana.

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Arkea Torinossa

2019-05-27

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Eilisen “Me ollaan Torinossa”-tajuamisten jälkeen arki iski kuin tonni tiiliä. Herääminen kuudelta ja lenkille. Sisäinen kello herätti minut viiden jälkeen, mutta olin armollinen vähemmän aamuvirkulle osalle joukkuetta. Aamulenkillä kävimme ihmettelemässä tuttuja alueita. On aidosti hauskaa törmätä pari vuotta sitten näkemiinsä kohtiin ja muistella miksi täällä pyörittiin. Aamulenkin suunnalla pyörittiin silloin metsästämässä Bowmoren 8 vuotiasta, sitä ei valitettavasti löytynyt silloin. Tällä kertaa aamulenkillä löysimme leipomon, joka oli jo auki ja myi hyvin tuoretta leipää. Sitä tuli ostettua päivänm parin tarpeisiin. Tämähän oli melkein kuin ranskalainen aamulenkki patongille ja takaisin…

Päivä meni minun osalta töitä tehden ja Kristan osalta kurssin ensimmäistä päivää viettäen. Tämä päivä oli jo etukäteen sovittu arjen järjestelyihin. Minä olen jo pari viikkoa mennyt ilman kunnon taukoja, joten tekemättömiä asioita on pinoutunut pari hassua. GTD viikkokatselmointikin on jäänyt tekemättä. Työpäivän jälkeen tuli tehtyä katselmoinnit ja kuitattua pari nopeaa tehtävää. Sen jälkeen oli edessä ruokailu ála Leivon perhe – erinäiset jämät pannulle ja tulta pannun alle. Lopputulos oli ravitseva ja vatsaa täyttävä, joskin kaukana italialaisesta ja kaukana gourmeesta – eli juuri sellaista mitä haettiin. Kun operaatio “jämät nassuun” oli saatu onnistuneesti tehtyä oli helppo tehdä kauppalista. Ostetaan kaikkea mitä aiomme syödä seuraavaksi. Italiassa tämä tarkoittaa tietenkin …. PASTAAA! Torinon suurena herkkuna ja etuna on roskattomat kaupat – “Negozio Leggero”. Krista kävi moisessa lataamassa varastomme täyteen. Olimme sopineet Kristan käyvän siellä yksin, minun ottaessa kiinni arkihommia. Minun oli tarkoitus yllättää hänet tulemalla kaupalle auttamaan. Niinpä juoksi 20 minuuttia Torinon keskustassa omissa ajatuksissani. Päivystin liikkeen edessä ja liikkeessä 10 minuuttia. Sitten aloin soittelemaan, sillä Kristan olisi pitänyt jo olla liikkeessä. Hän oli ollut matkalla liikkeeseen, ja tarkistanut kartasta mikä olisi paras mahdollinen reitti, kun hän huomasi että sille ketjulle on tullut uusi kauppa ihan lähelle meidän nykyistä majapaikkaa. Niinpä hän muutti lennosta suuntansa sinne. Tämän tiedon jälkeen juoksin pirteästi takaisin kämpälle 20 minuuttia, jossa tapasimme taas. Ajatus hyvä, suoritus heikko,  parempi onni ensi kerralla 🙂

Ilta meni kummallakin tehden erinäisiä järjestelyjä. Minä selvitin mikä Magasali täällä olikaan ja koska treenit ovat, Krista varasi paluumatkan paikkoja ja teki muita pieniä asioita. Arki on arkea, myös Torinossa.

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Tää on meidän sunnuntai?!

2019-05-26

Ajoaika: ? tuntia, ?? minuuttia
Sähkökilometrit: ?? km
Keskikulutus 5.7l / ?.? kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 2547 km
… Jäi kuva ottamatta heti kun pysäköitiin, auto oli resetoinut tilapäistiedot…

Ensimmäinen autoyö takana. Heräsimme Italiassa parkkipaikalla vähän yli kuusi. Aloin virittelemään aamiaista ja Krista luki kirjaa makuupussissa seuraten minun aamupuuhia. Kun olin saanut aamiaisen valmiiksi istuin lähimmälle penkille kirjoittelemaan eilisillan blogia. Sveitsin datarajoitteiden ja myöhäisen leiriytymisen vuoksi eilen illalla sitä ei tullut kirjoitettua. Aamutoimien aikana olimme katselleet useamman vaellus/juoksuvarustein pukeutuneen italialaisen saapuneen paikkapaikalle ja kadonneen mäkeä ylös. Niinpä aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään itsekin ylös mäkeä. Mäkeen oli merkitty jonkinlainen vaellusreitti, joka lopulta vei vuorelle kiipeämään jotain hyvin vanhoja rappusia pitkin ylös. Kiipesimme jonkin matkaa ylös vuorta, ihan vaan mielenkiinnosta. Alaspäin tullessamme etsimme tietä vesiputoukselle. Lopulta löysimme pienen sivupolun, jota pitkin seikkailimme vain vähän liukastellen vesiputoukselle. Putouksen vesi oli ihanan makeaa juotavaa ja sopivan raikasta. Nautimme putouksen pauhusta ja mausta pienen hetken ennen kuin palasimme autolle ja lähdimme kohti Torinoa.

Hyvin nopeasti tuli selväksi, että olemme Italiassa. Liikennekulttuuri on kovin erilaista. Liikennemerkit ovat viitteellisiä. Ruotsista tuttu +20 kilometriä lisää liikennemerkkien nopeusrajoituksiin pitää paikkaansa joka kaistalla. Kaistaviivat ovat ohjeellisia. Jossain kohtaa pelkääjän penkiltä kysyttiin “Missä toi auto oikein ajaa?”  (se ajoi kaksikaistaisella tiellä keskellä kaistaa, viivan päällä). Kuski vastasi tähän “Höpsö Pohjoismaalainen! Italialainen ajaa tiellä, kaistamerkit ovat ohjeellisia”. Enemmän kuin kerran kuskia jännitti kun liikennettä tuli sekä oikealta että vasemmalta ohi ja päälle. Italialaisten vilkuista menosuunnan ennustaminen on kuin teelehdistä ennustaminen. Saattaapi tulla, saattaa olla tulematta ja voi hyvinkin hiipiä kaistaviivojen yli ihan vaan hissukseen tai sitten ajaa kaistaviivojen päällä – miks ei?

Pysähdyimme matkalla Torinoon pari kertaa. Ensin ihailemaan maisemia ja jaloittelemaan hieman ja toisen kerran tekemään lounasta. Lounaalla todellisuus iski naamalle yllättäen. Päässä heräsi ajatus “Tää on meidän sunnuntai. Ensimmäisen reissuviikon sunnuntai!” Me ollaan Italiassa Como-järven äärellä tekemässä ruokaa, missä jauheliha on ostettu Saksasta ja kuiva-aineet Suomesta. Naama vääntyy väistämättä hymyyn. Voi että, elämä on hienoa. Hymysuin, pikkasen hytisten lapoimme ruokaa nassuun ja katselimme järveä.

Olimme kahden jälkeen Torinossa. Torinossa ajo aiheutti kuskilta paljon kommentteja pastanpurijoiden kaistanvaihdoista, ajotaidoista ja parkkeeraamiskyvyistä. Pääsimme kuitenkin kolhuitta majapaikallemme. Paikka on pieni, mutta erittäin hyvällä sijainnilla Torinossa ja toimii meille riittävän hyvin täksi viikoksi. Tämän viikon verran Krista on siis kurssilla täällä Torinossa ja minä teen töitä normaalisti tästä maasta käsin. Asettauduttuamme majapaikkaamme otimme pienet tunnin mittaiset tirsat, reissaaminen on ollut sen verta raskasta. Tirsojen jälkeen söimme lounaan, leivän, rypäleiden ja nektariinien jämät. Täysin latautueena joukkue lähti Torinoon viemään auton lukkojen taa parkkiin ja muistelemaan edellistä Torino reissua.

Torinoa kiertäessämme ja muistellessamme missä kaikkialla sitä käytyä iski arki toisen kerran kasvoille. “Tää on meidän sunnuntai! SUNNUNTAI! ME OLLAAN TORINOSSA! SUNNUNTAI! – Maanantaina töitä, mutta ensin TORINO!”. Joukkueen fiilikset on aivan katossa. Täällä on kivan lämmintä, täällä on kivan tuttua ja … ME OLLAAN TORINOSSA! SUNNUNTAI! TORINOSSA. Vaikea päästä yli siitä miten surrealistiselta tämä tuntuu ja miten tuttuja nämä paikat ovat. Kävelimme useita tunteja ympäriinsä. Krista muisti viime reissun lopulta yhden “ravintolakolmion”. Suuntasimme sinne yksille juttelemaan ja nauttimaan kelistä. Pyrimme takaisin asunnolle ennen kuin aurinko laski alas, mikä täällä tapahtuu 21.00. Olimme kämpillä juuri hämärän aikaan. Huomenna alkaa Torinoarki, vieläkin hymyilyttää kun tätä kirjoittelee ylös…

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Devil’s place, täällä taas

2019-05-25

Ajoaika: 9 tuntia, 26 minuuttia
Sähkökilometrit: 221 km
Keskikulutus 7.5l / 0.0 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 2303 km

Viimeinen aamu Malsfedissä tapahtui rutiinilla. Herättyämme aikaisin lähdimme aamulenkille, samaan suuntaan kuin eilen. Moikkasimme Antennikorvaa mennen tullen ja ihastelimme Foldaa. Folda oli silminnähden rauhoittunut. Nyt se meni todennäköisesti lähes kokonaan sen omassa huomassa. Erityisen isoin eron huomaa kun vertaa eilisen ja tämän päivän lauturikuvia. Lenkin jälkeen oli rauhallinen pakkaus ja aamiainen. Lähdimme noin 30 minuuttia arvioitua myöhemmin, mutta se puolituntinen oli kannattava uhraus, sillä sillä saatiin aamuun rento ja mukava lähtö.

Seuraava maalipisteemme oli Bad Saulgau, kesän varsinainen majapaikka. Tänään käymme siellä vain tiputtamassa tavaroita pois. Aloitimme puolituntia myöhässä ja törmäsimme pariin tietyöhön, jotka estivät meitä menemästä sinne minne Google halusi. 30 minuutin myöhästynyt lähtö, 30 minuurin ruuhka ja 15 minuutin aikarangaistus tietöitä kiertäessä tarkoitti sitä, että lähes koko 1,5 h liikenneonnettomuusmarginaali/ruokatunti oli poistettu jo ennen kuin olimme edes baanalla. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että baanalla GTE namiska kliksahtaa ja lusikka painetaan lattiaan. Kuski oli luonnollisesti pettynyt tästä “pakotetusta” ajotyylistä. Tarkistimme kelloa seuraavan kerran kun autoa piti tankata, jos kokkaamme lounaan, meillä ei ole minuuttiakaan vara-aikaa varattuna liki 250 kilometrin ajomatkalle. Päätimme jättää lämpimän lounaan väliin ja syödä salamia, hedelmiä ja juoda kuumia juomia. Tietöistä ja hidasteista huolimatta, olimme perillä noin puoli tuntia ennen sovittua tapaamisaikaa. Kiitos baana! 😀

Bad Saulgaussa tarkkasilmäinen kuormajuhta ja kuski huomasi Kuolemantähden kokoisen ja useita sävyjä mustemman pilvimassan taivaan reunassa. Se lähestyi meidän sijaintia todella uhkaavasti. Jäimme nurtsille nauttimaan auringonpaisteesta ja odottelemaan paikan vuokraajan vanhempien saapumista paikan päälle. Aivan ihastuttava vanha pariskunta saapui 10 minuuttia etuajassa paikalle. Kättelimme kivasti, vaihdoimme nimiä ja sitten alkoi kolmen koplan keskustelu, missä kuormajuhta oli täysin ulkopuolinen. Kuormajuhdan ongelma oli synkkä, kahvin musta pilvirintama, mikä oli jo kovin kovin likellä. Tuulen muuttuessa kylmäksi juhta näki asiakseen keskeyttää ulkoilmassa olevan, kovin mukavan ja lämminhenkisen keskustelun, ja huomauttaa että meidän pitäisi alkaa kantaa tavaroita. Ryhmä lähti iloisesti jutellen kohti taloa ja meille esiteltiin nurkka, johon kamat voisi tiputtaa. Sitten jatkui iloinen, lämminhenkinen, juttelu. Tätä täysin kohtuullisen pitkän tovin seurattuaan kuormajuhta huomauttaa taas sateen erittäin todennäköisestä ja hyvin pikaisesta tulemisesta. Ilonpilaajaa ymmärretään ja parka päästetään tuskistaan kantamaan tavaraa. Saimme kuljetettua kaikki tavarat, harppu mukaanlukien taloon ja vielä pakattua autokin matkamoodiin ennen kuin alkoi taas tuo lämminhenkinen mukava keskustelu talon sisällä ja samalla alkoi pihalla massiivinen vesisade, ihan alussa siellä oli pieni rakeitakin. Kuormajuhta sai kiitosta ja kunniaa hoputtamisestaan. Päädyimme juoksemaan sateessa kukin autoillemme, joilla lähdimme omille teillemme.  Meillä piti olla edessä se lämmin lounas, mutta kaatosateen vuoksi päätimme syödä auton sisällä varastojamme. Salaattia, salamia ja leipää. Sateen ropina ja sijaintimme auton takaluukussa teki tästä luonashetkestä kovin kotoisan ja tutun.

Ajoimme päivän aikana liki kymmenen tuntia. Näiden tuntien aikana olen alkanut erityisesti arvostamaan nykyisessä autossa olevaa uutta automatiikkaa. Lasinpyyhkijöiden tippatunnistin on silkkaa kultaa, lasinpyyhkijöistä ei tarvitse välittää ollenkaan. Kuski voi keskittyä ajamaan märällä tiellä ja pyyhkijät kiihtyvät ja hidastuvat tarpeen mukaan. Erinomaista. Mukautuva vakionopeudensäädin se vasta kultaa onkin! Nyt kun ei enää ollut kiire, voitiin edetä vakionopeuden säätimen maksiminopeudella 160 km/h. Auto pitää huolen, että etäisyys edelläolevaan pysyy fiksuna, se hidastaa kun joku vaihtaa eteen, se kiihdyttää itsestää kun vilkuttaa vasemmalle ja lähdetään ohittamaan edessä hidastellutta autoa. Ajettaessa pitkään, pitkää siivua nämä ominaisuudet helpottavat elämää todella paljon. Matkan loppupuoli oli kuskille sitten manuuaalisen ajon riemua. Vuoristoteitä ylös ja alas, silmukkoja vasemmalle ja oikealle. Pääsin testaamaan brake-moodia, eli aina kun kaasupolkimesta päästää irti alkaa sähkömoottori jarruttamaan ja generoimaan virtaa. Tästä seurasi äärimmäisen kiva ajo. Auto liimautui tiehen kaasusta irti päästettäessä ja vuoristoisia silmukoita oli todella kiva ajaa. Kuskin ainut harmi, oli että autossa ei ollut potkua lähteä mutkista eteenpäin kuten edellisessä, tämä käyttäytyy laiskasti, ei riitä tehoja. Kerroin tämän ääneen pelkääjän penkille ja samalla totesin, että ehkä GTE-moodissa tämä menisi paremmin. Pelkääjän penkiltä kuului erittäin fiksu kysymys:”Mikset sä käytä sitä?”. AIVAN! MIKSI EN?! => GTE! Ja sitten mentiin! Pelkääjän penkki muuttui nimensä mukaiseksi ja palautteen määrä ajonopeudesta nousi yhdestä per pari tuntia useampaan palautteesen muutamassa minuutissa, mutta piru siellä oli hauska ajaa.

Päivän tavoite oli Devil’s place St Moritzissa. Tämä on sama viskibaari, jossa kävimme 2017. Väsyneet matkustajat piristyivät silmin nähden ja kävivät karkkikaupan hyllyjä läpi suunnattomalla innokuudella. Massiivista menua selattiin, hyllystä valittiin asioita ja lopulta kummallakin oli 2x 2cl litraa mieluisaa viskiä edessä. toisen lasissa sherry ja limousine -tynnyreissä kypsytettyä, toisen lasissa port ja tawny port -tynnyreissä kypsytettyä. Jouduimme olemaan extra pitkään baarissa, sillä kuskin valitsemat viskit olivat tynnyrivahvuisia (57,5% ja 58,6%) ja tarjoilijalla, joka kaatoi vapaakaadolla, sattui OHO!-virhe asiakkaan eduksi. Hän kaatoi Bowmore-lasiini liki neljä senttiä viskiä ja ilmoitti että virhe oli hänen, pystyt varmaan elämään sen kanssa. 😄 – Oi kyllä, oi kyllä 😄

Meillä ei ollut varaa yöpyä hotellissa, sillä viskilaskun hinta oli … “kohtuullinen” neljänkin lasin kanssa. Olimme jo etukäteen katsoneet yöpymisparkkipaikan Italian puolelta, jonne lähdimme matkaamaan. Sveitsissä autossa yöpyminen on hyvin laitonta. Koko matka oli serpentiinitietä pimeässä sateessa alaspäin ajamista. Nyt mentiin B-vaihde silmässä sähkömoodissa. Lähtiessämme Devil’s barista lähdimme hybrid moodissa, sillä lämmittää auton sisätilat ja sähkö käyttäminen siihen on turhaa hommaa. Heti kun auto oli lämmin vaihdoimme sähkömoodiin. Tässä vaiheessa meillä oli 10 kilometriä sähköä käytettävissä. Ajoimme 40 minuuttia vuorta alas ja parkkeeratessamme meillä on 24 kilometriä sähköä käytettävissä. Oli erikoinen fiilis ajella alas mäkeä ja katsoa kuinka kilometrejä kertyy mittariin samalla kun “sähkötankki tankkaantuu”.  Tämän alasmenon vuoksi polttoaineen keskikulutus laski 7.5:n saakka. Parhaimmillaan päivällä se on ollut 8.3 l/100km. Yhdentoista aikaan yöllä kumpikin oli valmiita nukkumaan samantein. Italiassa ollaan!

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Arkea, arkea, arkea.

2019-05-24

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 1538 km

Eilinen myöhäisilta meni minulla hakkeroinnin puolelle. Vietin laatuaikaa hacktheboxin kanssa. Sain pienen vinkin jälkeen vihdoin rootit Chaos koneella. Kyseisen koneen roottien saamiseen meni pirun pitkä aika kun en tajunnut katsoa oikeasta paikasta. Kun tajusi mistä katsoa, homma oli helppoa.

Vaihdoimme aamun järjestyksen enemmän juhamaiseksi. Ensin syödään, sitten lenkkeillään. Energiatasoni olivat vähän turhan alhaalla ja mietinnän jälkeen havaitsimme ongelman, emme ole syöneet iltapalaa pariin viime iltaan. Korjaamme tämän tänään illalla. Aamulenkkimme oli Kristan suunnittelema. Tavoite oli mennä toiselle puolen kylää katsomaan Foldan tulvia – tavoite onnistui. Folda tulvii selvästi myös toisella puolen kylää.

Työpäivä meni allekirjoittaneen osalta ohi viuhahtaen insidenttiä työstäessä. Ehdin vartin verran aamulla ihmettelemään sähköposteja kun alkoi tekeminen. Tekemistä riittikin koko päivän verran.

Toisin kun alunperin muistelin, tänään perjantaina, ei lähdetä eteenpäin matkaan. Tänään on tarkoitus pakata kaikki kamat ja valmistautua siihen, että lauantaina lähdetään vauhdikkaasti liikkeelle. Niinpä työpäivän jälkeen oli edessä syömiset ja pakkaamiset. Pakkaamisten jälkeen edessä oli kauppareissut. Kauppareissu, kirjaimellisesti, juostiin kelloa vasten, sillä paikallinen lihakauppa meni kiinni klo 18.00. Antennikorvaksi kutsuttua kania ehdimme kuitenkin vilkaisemaan ohi viipottaessamme. Ehdimme sinne viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Aikaisemmat kauppatiedustelut tuottivat tuloksia tässä kohtaa. Yhdestä kaupasta löytyi lihat, toisesta kananmunat, kolmannesta leipä ja lopulta normaalista ruokakaupasta hedelmät. Tätä rundia tehdessämme bongasimme Landhotel Jägerhof:n, jolla selvästi oli terassi! Kauppareissun uuvuttamat sankarit menivät Jägerhofiin avaamaan terassikauden ja virkistäytymään kylmien juomien ääreen.

Illalla talolla on vielä ollut ruuanvalmistelemista ja pakkausten viimeistelyä. Kumpikin on hyvin naatti jostain syystä. Edes croisantit, leipä, kuppi kahvia ja nokkosletun jämät eivät herätä miehistöä. Kahdeksalta tekisi jo mieli nukkua.

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Do electric cars dream of electric sheep?

2019-05-23

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 1538 km

Aamun herätys oli ripeämpi ja lenkki pidempi kuin eilen. Tänään kiersimme naapurikaupungin. Okei, rehellisyyden nimissä, nämä on kyliä, jos sitäkään. Täältä löytyy kirkko, mutta pubia tai edes olutpuutarhaa emme ole löytäneet. Aamulenkistä teki erityisen ihana sumu, näkyvyys oli heikko, mutta sitäkin aavemainen.
Aamulenkillä bongasimme jotain mielenkiintoista. Siltojen ylittämiseen on merkattu nopeusrajoitukset myös TANKEILLE. Mielestäni kyseinen liikennemerkki on täysin yksiselitteinen. Sinulla on kuorma-auto ja sinulla on tankki, näille kahdelle on määritelty liikkumisnopeudet. Läheinen joki Fulda tulvii tällä hetkellä. Se tulvii pahasti, erityisen pahasti se tulvii Ampumaclubin tai todellisuudessa kahvila/leirintäalueen kohdalla. Merkittävä osa leirintäalueesta on ihan puhtaasti joen alla tällä hetkellä. Google mapsin tietoihin liikkeistä ei voi luottaa täällä sen enempää kuin Italiassakaan.

Työpäivä meni kummallakin loistavasti. Aamupäivällä seuranamme on viereisellä laitumella iloisesti kirmaavat ja hirnuvat hevoset. Kristan näkymä niihin on merkittävästi parempi kuin minun, mikä on ihan hyvä, sillä hän osaa arvostaa näkymää :). Päivän asiakaspalaveria varten siirsin itseni yläkertaan mahdollisimman kauas harpusta. Suljin myös kaikki mahdolliset ovet. Tällä oli positiivisia ja negatiivisia seuraamuksia. Positiivista oli taustamusiikin lähes täydellinen katoaminen. Negatiivista oli WLAN verkon signaalin lähes täydellinen katoaminen. Signaalia oli kuitenkin sen verran, että pystyin pitämään palaverin lähes ongelmitta. Pitää löytää kompromissi sijainnin suhteen huomiselle, jolloin on taas palavereja.

Lounas on paikallisista nokkosista tehtyjä nokkoslättyjä. Keittötarvikkeiden rajoitteet tekivät paistamisesta inan verran haasteellista, mutta se ei vaikuttanut makuun. Keittiömestari kysyi, notta pystynkö paistamaan niitä trangian kanssa, johon totesin yks kantaan “TOTTAKAI!”. Tämän lupauksen velvoittamana tulen todennäköisesti lauantaina koittamaan tätä temppua perjantaina valmiiksi tehdyn taikinan kanssa.

Illan rentoutuminen oli kävelylenkki lähialueella. Tällä kertaa reitin suunnitteli allekirjoittanut. Reittisuunnitelmaan kuului Viinikaupalle kävely. Paikalle päästyämme pääsimme totemaan viinikaupan olevan normaali omakotitalo. Google maps on oikeasti hieman haasteellinen kun koittaa käyttää sitä liikkeiden löytämiseen täällä… Kävelylenkin jälkeen oli aika laittaa auto latautumaan. Talossa ei ole minkäänlaista ulkopuolelta löydettävää pistoketta, joten luonnollisesti vedimme sähköt keittiön ikkunasta ulos. Auto on laitettu lataamaan itseään mahdollisimman hitaasti, eli se vetää 5 ampeeria virtaa. Täyden latauksen saaminen vie kahdeksan tuntia. Automme pääsee siis näkemään yöllä sähköisiä unia.

Illaksi jakauduimme kahtia, toinen kylpyammeeseen, toinen pohtimaan viskiostosten makuja ja harjoittelemaan Magaa. Lopputulos on kaksi rentoutunutta reissaajaa.

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.

Ensimmäinen työpäivä Saksassa

2019-05-22

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 1538 km


On aika aloittaa arkirytmi. Herätys klo 06.00 ja lenkille heti seuraavaksi. Lenkillä kiersimme koko kaupungin. Tarkoitus oli löytää kaikki oleelliset kaupat. Kaupunki on hyvin, hyvin pieni – kaikki paikat tuli löydettyä ja kaupunki tuli kirjaimellisesti kierrettyä. Samalla paljastui, että viime viikonloppuna, VIIME VIIKONLOPPUNA, täällä oli olutfestivaalit. Kaupungissa on viisi olutpanimoa, joten viime viikonlopun on täytynyt olla eeppinen tapahtuma. Isoin yllätys oli paikan pankki. Se on pieni, mutta pippurinen, sillä on jopa oma parkkipaikka!

Aamulenkin jälkeen olikin edessä työpäivä. Kumpikin löysi oman huoneen, jossa työskennellä. Työolosuhteet saatiin, jälleen kerran, kokemuksella nopeasti kasaan. Minä korotin näytöt kohdilleen kirjoilla lähimmästä kirjahyllystä ja Krista valitsi talon mattoisimman huoneen. Homma toimii kuin junan vessa, eli äänekkäästi. Olen jo pitkään ollut tunnettu siitä, että minun osallistuessa palavereihin taustalta kuuluu vieno harpun soitto. Se on niin hiljainen, että se yleensä kuuluu vain kun minä en puhu. Tämä johtuu siitä, että kotitalo on suunniteltu tähän. Äänenvaimennusta on laitettu runsaasti meidän työtilojen väliin. Täällä äänenvaimennusta ei ole ajateltu. Puhelinkonferenssissa minulta kysyttiin saanko taustamusiikkia yhtään hiljemmalle. Tietokoneen mikki nappaa sen ilmeisesti todella hyvin. Valitettavasti en saa sitä hiljemmalle mitenkään, joten vedin koko palaverin/esitykseni harppumusiikin säestämänä. Tästä oppineena vedän seuraavat palaverit eri kerroksessa, joka toivottavasti vaimentaa harpun ääntä riittävästi.

Illan ohjelma oli selkeä. Töiden jälkeen heti kauppaan ja sitten rentoutumaan. Matkalla kauppaan meitä viihdytti suunattomasti talon pihassa olevat puput. Toisella pupulla oli ilmeisen pysyvästi toinen korva lutuisesti pystyssä ja toinen kumossa. Teki mieli kaapata pikku kaveri mukaan. Näiden pörröisten näkemys muihin olentoihin ei ollut ollenkaan synkkä, kuten edellisen reissupupun.

Saksalainen kauppareissu on kovin erilainen perheemme eri jäsenten näkökulmasta. Toinen ymmärtää liki kaiken, heittää läppää myyjien ja muiden asiakkaiden kanssa ja saa A-luokan kohteliasta sekä ystävällistä palvelua. Toinen on pihalla ku lumiukko ja saa A-luokan kohteliasta sekä ystävällistä palvelua, aina kun tajuaa mitä se toinen koittaa tehdä ja solkottaa. Yllättäen pikku kylän ruokakaupassa oli paikan paras viskivalikoima ja IHANAN halvat hinnat. Käteen ei vielä jäänyt mitään, mutta vision jo kuskaavani täysin järjellisen määrän viskiä takaisin Suomeen. Miksi sanon yllättäen? Koska kylässä on kaksi kauppaa, jotka ovat erikoistuneet juomiin. Sieltä saa olutta, sidukkaa ja vaikka mitä, mutta ei väkeviä.
Illan rentoutuminen tapahtui majapaikassamme, sillä tässä talossa on luksusta, eli kylpyamme. Reissusta vain vähän kärsineet kehomme tuli hemmoteltua illalla kunnon kylvyllä. Kunnon kylpyyn kuuluu kuohuvat juotavat ja mansikat. Kunnon kylvyn jälkeen on olo sen verta raukea, että on hieman haasteellista jaksaa liikuttaa käsiä blogin kirjoittamisen verran.

Kesän isot haasteet myös nostavat päätään. Jotain on pielessä vasemmassa kyljessäni. Saamani rustovamma ei ole parantunut halutulla tavalla. Edessä on väistämättä lääkärireissu, jossain vaiheessa ennen Israeliin lähtöä.

 
Failed to get data. Error:
Quota exceeded for quota metric 'All requests' and limit 'All requests per day' of service 'photoslibrary.googleapis.com' for consumer 'project_number:47796930454'.