Anna ja Paul, päivä kaksi

Tuesday, 2024-05-21

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 701 km

Tänään nähtiin pienen herran nopein nousu. Muutama minuutti siitä kun on herätty herra on silmät kirkkaana päivävaatteet päällä valmiina poistumaan autosta. Ei kitinää, ei avunpyyntöjä vain 100% nopeaa suorittamista – miksi? Talon sisällä odottaa kaksi isoa laatikkoa leegoja. Pieni herra saatettiin sisään ja hänelle jätettiin radiopuhelin kommunikointia varten. Kun aamiainen oli valmis käytin radiopuhelinta kutsumaan pienen herran autoon syömään ja se pentele toimi! Ensimmäinen täydellinen onnistuminen radiopuhelimen kanssa.

Toinen iso onnistuminen tuli tuntia myöhemmin, pienen herran ollessa taas leikkimässä leegojen kanssa. Tiedon hänelle, että tulen kohta sisään ja hän tulee kanssani suihkuun. Radiopuhelin käyttö vastaamiseen on ollut vähän satunnaista, mutta tällä kertaa kaikki meni puikkoihin. Minä kuulen kysymyksen “Kuinka pitkän ajan päästä tulen?” – “5 minuutin kuluttua” – “OK”. Ensimmäinen täydellisesti onnistunut kaksisuuntainen keskustelu radiopuhelimen avulla. Herra alkaa olemaan valmis leirintäalueilla omatoimisiin seikkailuihin!

Päivä oli juttelua, leikkejä, harppukauppaa, nukkumista, linnassa käymistä, leikkistä, juttelemista. Veikko lienee Paulin suurin fani, häntä haluttiin leikkiin koko ajan. Illalla Anna ja minä kävimme Tai Chi -harjoituksissa Annan ryhmässä. Olin ehkä 20-40 vuotta nuorempi kuin muut ryhmässä, mutta tekonivelvertailussa olin selvästi keskiarvon yläpuolella!

Rutiinit ovat selvästi hakosella. Unohdin illalla blogata! Pitkähihainen paitani myös seikkailee jossain, käytän sitä harvoin, joten sillä ei ole vakioitunutta paikkaa ja se tuntuu hukkuvan koko ajan. Toivottavasti se on autossa, en löytänyt sitä taaskaan ja Anna ja Paulin talo on jo kaukana takana…

Anna ja Paul

Monday, 2024-05-20

Ajoaika: 2h 39 min
Keskikulutus: 9,2 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 701 km

Yhteistyöaamu! Nyt on selvillä mikä on se aamurutiini mitä autolla tapahtuu, joten voidaan aloittaa optimoimaan – mitä tekee kukin ja missä järjestyksessä. Aamiainen on vakioitu, aamutoimet on vakiota, joten kysymys on asioiden lomittamisesta. 2.5h on lähtölukemat, katsotaan mihin se saadaan trimmattua. 1.5h pitäisi olla saavutettavissa, siinä ajassa pitäisi olla kokattu, syöty, tehty aamutoimet ja pakattu auto – kaikki vielä rennosti 🙂

Päivän agenda oli siirtyä Annan ja Paulin luo. He kävivät moikkaamassa meitä viime kesänä Saksassa, joten kun Hollannissa kerran ollaan, poiketaan samantein heillä.

Ajatus oli käydä ensin ruokakaupassa ja sitten standardi ajopäivä, 1h kovaa ajoa, sitten puolentoista tunnin ruokatauko + leikkihetki, päiväunet joiden aikana ajetaan 2h, joista Krista ajaa vähintään 20 minuuttia. Hieno suunnitelma, joten matkamusa soimaan ja kauppaan!

Kaupalla Krista huomaa, että tänään on pyhäpäivä: Kaupat on kiinni!?Mukautaumme sotasuunnitelma ja jätämme kauppareissun väliin – 1h ajo suoritus siis – kaikille ensin vähän naposteltavaa ja matkaan. Ajo meni … OK… parannettavaa on, mutta isossa kuvassa palikka toimi. Audiokirja pelasti pienen miehen päivää siihen saakka kunnes liikenneympyrässä JBL kautin pyöri pois pöydältä ja tippui lattialle. Seuraavalla kerralla se on kiinni herran pöydässä, tätä varten siinä on tiettyjä irtopalasia ruuvattuna. Tässä kohtaa oli myös tunti ajoa takana, joten navigoimme leikkipuiston viereen ja matkalla sinne bongasimme auki olevan kaupan, AH IHANUUTTA! Sinne ruokatunnin jälkeen.

Kaupalla jakaannuimme kahtia. Krista ostamaan ostokset, Veikko ja minä käymään vessassa. Vessareissulla bongasimme viinakaupan ruokakaupan sisätiloissa. Asioituamme poikkesimme miesten kesken sinne. Valikoima oli hyvä, erittäin hyvä, hintataso merkittävästi pienempi kuin Suomessa. Hyllystä löytyi Smokey monkey shoulder – mikä oli kohtuu halpa ja toivottavasti mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ehdimme hyvissä ajoin ennen Kristaa autolle. Krista kun tuli autolle hän aloitti: “Siellä on viinakauppa myös, missä näyttää olevan viskiä, haluatko käydä katsomassa onko siellä jotain hyvää?” – tiimi toimii! Vilautin ostoksiamme ja kiitin vinkistä – ei tarvetta kuitenkaan enempään.

Tänään päivätorkuilla koitin “takapenkin luksusta”. Menin Veikon viereen takapenkille ottamaan tirsat. Täytyy todeta, että tämä auto on mahtava. Niskatyyny, Veikon taso, keittiön taso muodostaa liki täydellisen makuuasennon! Ensikerralla otan vielä tyynyn alaselän taakse ja siinä voisi nukkua vaikka yön. Veikkokin oli ihan innoissaan takapenkin unikaverista. 20 minuutin tehotirsojen jälkeen olikin minun vuoro ottaa ajovastuu, juuri sopivasti ennen kuin liityimme moottoritielle.

Ilta on mennyt iloisesti Annan ja Paulin taloa ihmetellessä ja vaihtaessa kuulumisia. Pienin seikkailija on nauttinut pitkästä pätkästä leegoleikkejä. Kävimme myös tutustumassa Paulin autoon Veikon toiveesta ja siitä lähti liikkeelle läheisellä kentässä kivien kiipeilytelineiden päällä kiipeily.

Wildlands, osa 3 tai 5

Saturday, 2024-05-19

Ajoaika: 0 h
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit:

Me teimme sen, koko Wildlands on kierretty – eikä siihen mennyt tällä kertaa kuin 3 päivää ja kokonaisuudessaan 5 päivää. Ohjelmia emme ole vielä läpikäyneet, mutta koska ne puhutaan vain Hollanniksi, niiden anti jää hieman köykäiseksi.

Rauhallinen aamu, aamiainen ja kun auton ovi aukesi kuuluu “Minä kiipeän!”. Matkalla aamutoimille ihastelen pientä miestä istumassa korkealla ja katsomassa onko Leevi -kukko (hänen nimeämä) jossain näkyvissä.

Aamutoimien jälkeen härkäpari lähti seikkailemaan Wildlandsiin, kohteena hiekkapaikka ja kolmistaan pohjoinen, tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen. Päästyämme sisään Veikko halusi käydä katsomassa pingviinejä, joten kävimme kahdestaan pikkasen pohjoisessa ja siitten siirryimme hiekkasisäalueelle kiipeilemään ja syömään luonasta, äitiä odotellessa. Lounaan jälkeen jatkoimme kolmestaan alueen tutkimista.

Minun suunnitelmani, kävellä alueen sisällä isoa ympyrää (pohjoinen, safari, savanni, sisääntulo, pohjoinen) ja nukuttaa Veikko kärryynsä epäonnistui täysin. Pieni herra ei nukahtanut lainkaan ja päiväunet jäivät täysin väliin. Elä ja opi, ei tehdä tätä päiväunioperaatiota mielenkiintoisissa paikoissa….

Pohjoinen tutkittiin, siellä ei yllättäen ollutkaan paljon mitä ei oltu nähty. Pingviinejä, jääkarhuja, pöllö, pesukarhuja, RRRRRRRRRRRRRRRRROTTIA!, hylkeitä ja varmaan jotain muuta. Pohjoisen jälkeen käytiin kiertämässä vanhat hitit, eli sademetsä – mistä sai jätskiä. Sillä piti aloittaa, mikä tarkoitti ensin kiertämistä vastakarvaan, sillä jätskipiste on yksi viimeisimmistä paikoista myötäpäivään kierrettäessä. Paikan tuntemisesta on selviä etuja. Jätskit syötyämme palasimme takaisin alkupisteeseen ja kiersimme alueen myötäpäivään kuin jästit. Vuosi pienen miehen elämässä tekee paljon rohkeudelle. Tällä kertaa jeeppiin haluttiin mennä, eikä sieltä oikeastaan haluttu lähteä – vuosi takaperin jeeppi oli liian pelottava. Samoin kävi lautalla, nyt se ei ollut ongelma vuosi sitten oli.

Jokiristeily, päivällinen ja yritys hippaa hollantilaisen kanssa – ei onnistunut, mutta lintujen karkoittamiseen löytyi ymmärrystä. Useampi lapsi ymmärsi liittyä Veikon johdolla lintujen hätistelyyn ravintola-alueelta – osa jopa omatoimisesti ilman energisen sankarin mallisuorituksia. Sademetsäosuus päätettiin kiipeilyihin yläilmoissa. Viime vuonna tämä onnistui ongelmitta, samoin tänä vuonna. Apinoita, elefantteja, lintuja, käärmeitä – kaikkea nähty.

Majapaikalle pääsimme tällä kertaa hyvissä ajoin ja iltaa vietettiin koiraa viihdyttäen (pallonheittoa), pikkasen pakaten ja lopulta väsyneiden vanhempien leffa-iltaa viettäen. Huomenna on aika alkaa siirtymään taas. Matka jatkuu kohti Cagliaria, reittiharhautuksista 1/3 on takana.

Wildlands!

Saturday, 2024-05-18

Ajoaika: 0 h
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 567 km

Tänään se alkaa, loma! Koko perheen loma. On myös edessä ensimmäinen päivä jolloin autoiluarjen aikatauluja saa hahmoteltua.

Ylös, aamiaista ja pelejä ja tavoiteliikkeelle lähtöaika klo 09:00. Ruokailun jälkeen piti käydä suihkussa ja aamutoimilla, joten samalla reissulla pojat ihmetteli aluetta. Veikko tutki leikattuja puunrunkoja ja jossain kohtaa hokasi, että ne tehty kiivettäviksi. Ylhäältä näki naapuritontille, missä jossain huuteli kukko. Emme valitettavasit bonganneet sitä. Aamun kiipeily ja rento lorvailu johti siihen, että taivoiteaikatauilussa ei pysytty – tietenkään, silti Wildlansissa oltiin härkäparina vain muutamia minuutteja avaamisen jälkeen. Polkupyörillä ovat penteleen näppärä siirtyä, ertyisesti Hollannissa

Konkari vie meidät ensin ihastelemaan pupuja, sitten aikalailla suoraan sisäpuistoon, missä on mahtava hiekkalaatikko. Aamupäivä vietetiin siinä rakennuksessa. Löysimme nakumyyrärotat, joita ihastelimme pitkän pätkän.

Lounastelu tapahtui ulkona, jossa meitä viihdytti posetiivari. Hänen soittolistansa oli sen verta hyvä, että pieni mies halusi käydä antamassa rahaa hänelle omatoimisesti. Tästä pyytettömästä operaatiosta hän sai posetiivarilta pieni määrän karkkia – riemu oli valtava!

Päivä jatkoi tasaista menemistään ja päivä unien aikana koko joukkue siirtyi takaisin sisälle Wildlansiin. Tämän päivän tavoite oli savanni. Se on viimeinen täysin tutkimaton alue – se on sisähiekkapaikasta eteenpäin sitä ei ole koskaan ohitettu hereillä olleen pienen miehen kanssa. Safariajelu oli hieno, menoa hidasti ihan loppumetreillä pieni kirahvi, joka ei halunnut väistää tieltä mihinkään.

Reissun ekat menopäivät on tiukkaa kunnon kannalta. Pari opetteleyötä takana – eli huonoa unta, yli 17000 askelta, mistä moni kantaen pientä miestä selässä ja 18.30 aikaan isompi mies on valmiimpi nukkumaan kuin pienempi mies. Taistelin yhdeksään saakka, taisteli että jaksoin blogata ja nyt menen sammumaan.

Kohti Wildla… CLOPPENBURG!

Friday, 2024-05-17

Ajoaika: 2h 40 min
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 567 km
Auton huiput: 135 km/h

Heräsimme aamulla jossain viiden ja kuuden välissä paikallista aikaa. Yö jäi alta kuuden tunnin mittaiseksi, mutta kaikilla oli hyvä energia. Aamiaisjärjestelyä pystyi ensimmäistä kertaa meidän Eurooppareissuilla tekemään auton sisällä ja verrattuna aikaisempiiin tämä on melkoista luksusta, vaikka vielä on matkaa matkailuauton keittiöön. Nyt voin kokkailla sisällä pöydän ääressä istuen trangiallamme ja syödä sisällä, ei haittaa jos sataa! Siinä missä edellisellä reissulla pieni mies toimitti arkikaaosta tällä kertaa herran käyttäytyminen on A-luokkaa. Ainoastaan monta, monta, monta kertaa toistuvat kysymykset haastavat vanhempien … keskittymistä esim aamiaisen tekoon.

Pääsimme puolentoista tunnin kuluttua heräämisestä tien päälle – aikalailla fantasioidussa aikataulussa. Ennen kuin lähdimme kohti Wildlansia tungin tyynyn ja viltin kattoikkunan reikään ja voila! Ajoäänet tippuivat dramaattisesti, nyt moottoritiellä ajaminenkin on mukavaa. Niinpä kuski hissukseen hiipi vauhtia ylöspäin, ensin 130 km/h – mikä on päiväsaikaan tien nopeusrajoitus – 10 km/h ylös eilisestä ja kolmen harmaan viivan ilmestyttyä hyvin maltillisesti kiivettiin vauhtia ylöspäin. Auto käyttäytyy mukavasti! Ajoäänellä on dramaattinen vaikutus siihen miltä auto tuntuu kohtuullisessa vauhdissa.

Renkaita oli kulutettu vähän runsas tunti kun takapenkin toiminta oli isossa riskissä muuttua silkasta ihmettelystä nukkumiseksi! Tässä kohtaa oli siis suunnitellun pysähtymisen aika! Emme voikaan ajaa suunniteltua pitemmälle! Krista huomasi että olemme Cloppenburgin lähellä – Cloppenburg oli yhtä merkityksellinen kuskille kuin taistelukypärä pululle, mutta onneksi 5 pisteen lisävihje tuli pyytämättä “Tämä on se kaupunki, missä te Veikon kanssa kävitte ulkomuseossa silloin kun olitte kahdestaan liikkeellä.” AI SE CLOPPENBURG! Mennään sinne! Mä tiedän hyvän parkkipaikan! Siellä on kaikkea, kahvila, leikkipuisto, kauppa, nukkumapaikka – ihan kaikkea.

Cloppenburg oli juuri niin kuin muistin, sitten kun tiesin mitä muistella. Tunnistin parkkipaikan heti kun löysin sen Googlen avulla! Siitä eteenpäin kaikki oli helppoa, tiesin missä on kauppa, missä on juna jossa söimme pikku munkkeja! Parkkipaikalla pakkasimme reppumme seikkailumoodiin ja lähdimme leikkipuistoon. Hiekkalinnoja, ritareita, kiipelilyä, vankilaa ja palokuntaa – kaikkea oli leikkipaikalla vähintään mielikuvituksissamme. Aikaa kului tehdessä tärkeintä: leikkiessä. Tämä tarkoitti ruokailun ajoitukseen liittyvää virhettä – ja isoa sellaista. Kauppareissu tehtiin nälissään ja ruokaa kokattiin “harmistuneena”. Muistuu taas mieleen, että kaikki pitää suunnitella ruokailun ympärille :).

Saksa on kyllä matkapuhelinverkkojen luvattu maa. Peitto on heikko, olematon monessa kohtaa ja vauhti on surullinen. Uudet pohjat pääsimme näkemään tänään kaupassa. Meitä edeltävä asiakas tarvitsi jotain puhelimestaan, mikä ei onnistunut kassalla, joten hän siirtyi ulko-oven viereen käyttämään luuriaan ja me muut odottelimme….

Kokkailun ja syömisen jälkeen lähdettiin pahasti fantasia aikataulusta myöhässä, mutta mielenkiintoisella twistillä. Krista oli kuskin penkillä – tällä reissulla Krista ajaa aina kun minä haluan torkkua 20 minuuttia. Olimme Emmenissä myöhässä aikataulusta pari tuntia. Jätin Veikon ja Kristan viettämään Wildlands päivää ja siirryin leirintäalueelle. Checkin osoittautui haastavaksi, se näemmä on tiettyinä tunteina auki, 17-19 tällä kertaa. Niinpä vedin parkkiin pihalle respan lähelle ja koitin tehdä töitä edes tunnin. Sen verta surullinen oli työsuoritus että päivä voidaan laskea hudiksi. Merkitään opituihin asioihin, että ajopäivät ei ole työpäiviä – liikaa voi sattua, aikataulut ei pidä.

Leirintäalue on hyvin rento. Checkin aikaan jostain päin tonttia vaelsi henkilö sisään, häntä ei erityisesti kiinnostanut kuka olin, ketkä kanssani yöpyy tai missäpäin paikkaa me yövymme. 3 henkeä maksaa 30€ per yö. Mitään lappuja ei kirjoitella, passia ei tarkisteta. Hoidin maksut ja parkkeerasin auton johonkin päin tonttia.

Kellon ollessa puoli yhdeksän kaikki ovat hyvin väsyneitä, mutta vain yksi henkilö nukkuu. Kohta niitä nukkuu kaksi….

Calabriasta?!

Thursday, 2024-05-16

Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 398 km

Koko joukkue heräsi ennen seitsemää, koska yhdellä meistä oli vessahätä. Hätätilanteesta selvittyämme alkoi huoneessa härväily, hytissä aamiaisen syönti ja isän lähtö … töihin? – kyllä! Ylös, baarin viereen koulutusta kirjoittamaan.

Käsittämättömän tapahtumarikkaan puolitoistatuntisen jälkeen kohtasimme aamiaisbuffetissa. Miehille paljastui, että lapsille on omat värikkäät lautaset ja syömätarvikkeet. Sininen on päivän väri! Vaatteet, lautaset, muki!

Aamiaisen jälkeen jakauduimme taas kahtia. Ajatus lienee selvä: yksi tekee töitä, kaksi hupailee 3.5 vuotiaan tyyliin. Toimintapari tutustuikin toiseen perheeseen aamiaisen ja lounaan välissä. He istuivat meidän vieressä ruokailussakin. Lounaan päätteeksi Aavalta kysyttiin “Haluatko leikkipaikalle?”, hänen äitinsä toimesta. Välittömässä läheisyydessä ollut meidän poika huusi LEIKKIPAIKALLE! ja ampaisi matkaan reppu heiluen. En tiedä ehtikö hän leikkipaikalle saakka ennen kuin Krista sai hänet kiinni. Vauhti ja etumatka vähän enteili että ehti. Kristalla kun startissa oli vielä juominen kesken…

Toiset kävi saunassa, pelasi pelejä, jutteli ja leikki kun minä naputin koneella. Minulla oli rauhallinen, kuin Koronaa edeltävä reissupäivä. Oma rauha, omat jutut – ei valittamista!

Lopulta iltapäivällä kello löi neljä ja työn orja sai vaihtaa vapaalle. Shoppailua! Viime vuonna, samalla laivalla näin muumipaidan, jonka halusin ostaa. Valitettavasti silloin ei ollut oikeaa kokoa hyllyssä. Tällä kertaa oli! Ja paita oli jopa halvempi kuin mitä kyltissä luki! Elämä hymyily työn raatajalle.

Suihku, uusi paita ja kaikki kolme pääsivät leikkimään. Pallomeressä otettiin hiki pintaan, laitettiin aikuisia vankilaan, hypittiin laidoilta pallomereen ja juostiin lujaa. Tuttavaperheen kanssa juteltiin aina kun mahdollista, lapset tekivät juttujaan ja aikuiset jutteli.

Illallisella, ruokajonossa Krista pääsi juttelemaan italiaksi. Eräs italiainen oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Krista aina välillä puhui Veikolle italiaa ja Veikko toisti italiaa takaisin. Kristan Duo lingo-opit pääsi heti käyttöön ja keskustelu eteni hitaasti, yksinkertaisesti, mutta puhtaasti italiaksi! Olin kuin äimällä lyöty! Uskomatonta rohkeutta! Minä ymmärsin jonkin verran enkä luonnollisesti sanonut mitään. Veikko saatiin esittäytymään italiaksi ja kysymään kuinka menee. Lausunta osui sen verta kohdilleen, että italialainen ymmärsi. Upeaa! Minun tajunnan räjäytti se, että tämä italialainen on kotoisin… Calabriasta.

Kello on seitsemän illalla ja istun yksin blogaamassa, miettimässä päivän kulkua. On hienoa olla taas matkalla! Edessä on vielä illan siirtymä. Kokemuksesta tiedämme, että Hampurin ohi on hyvä ajaa illalla kun ei ole ruuhkia.

Vähän vajaa yhdeksän illalla pieni mies herätettiin ja siirrettiin autoon. Illan viimeinen operaatio oli puolentoista tunnin ajo ohi Hampurin, jotta vältämme sen ruuhkat. Moottoritiellä tuli vastaan ne tutut, legendaariset, kolme harmaata raitaa … eikä se aiheuttanut mitään toimia kuskissa, 120 km /h on meidän maksimiajonopeus. Siinä nopeudessa sisämeteli on melkoinen, epäilemme syylliseksi kattoluukkua ja huonoa hytin eristystä. Vähän vajaa 23 olimme Sottrumissa uimahallin parkkipaikalla yöpymässä.

Startti! – Hyvää yötä senkin padre

2024-05-15

Ajoaika: 3 h 2 min
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 211 km

Koko kevät on työstetty kesäautoa kuntoon. Pienelle herralle on puhuttu siitä että reissuun lähdetään ja vihdoin, vihdoin! Päivä on käsillä. Viidennen reissun alkaessa tiedämme, että viimeinen pakkaushetki on erittäin stressaava, niinpä pieni mies lähti viettämään aamupäivää päiväkodissa – sanomaan “hei hei, ciao, ciao!” kaikille ja leikkimään kevään viimeiset leikit kavereiden kanssa.

Talolla alkoi juokseminen, siirtäminen, auton lopullinen pakkaaminen, verkon säätäminen kesän vuokralaisille kuntoon, blogin etusi… AIKA LOPPU! LIIIKKUUUU! Vain vartin myöhässä tavoiteaikataulusta perheen vastuullisimmat olivat autossa ja reissufiilikset tapissa. 5 minuutin siirtymä päiväkodille ja pienen miehen poiminta. Herra tuli juosten syliin, ilmaan ja perhe matkaan! Aamulla pikkureissaaja on käynyt kaikkien kanssa läpi mitä on luvassa, kuunteli vastapuoli tai ei.

Ensimmäinen pysäkki, sushia kyytiin lähikaupasta – ja viime hetken heräteostoksena toinen pikku pullo viskiä, sitä on hyvä olla kannossa ainakin paria eri makua ennen kuin edes Turusta päästään pois. Kaikki autoon, miehille matkanapoa – metrilakuja ja muuminapoja – iän mukaan ja matkaan. Veikkoa kiinnittäessä vanhemmat huomaa, että purujutska puuttuu Veikolta – kumpikaan ei tiedä missä se on. “No joo, se on varmaan takin seassa jossain!” MATKAAN! Miehet mussuttaa napojaan, nuorempi sammahtaa ennen kuin ollaan päästy edes moottorien alkuun… ja pelkääjän penkiltä kuuluu “Tekstiviesti päiväkodista: se purujutska on päiväkodilla, löytyi portilta”.

Tyylipuhdas kolmen kaistan vaihto, uukkari risteyksestä ja korjausliike oli käynnissä.

Purujustka kädessä! Uusi startti kesäreissulle, kaikki varamarginaali on leikattu pois ennen kuin Turusta on päästy pois. – Ei hätää, tämä on suoraa soittoa satamaan – tunnelma, jos ei katossa, niin ainakin kohtuullinen – aikuisilla, pienin reissaaja on lyhty pimeänä ja pysyi siinä tilassa aina satamaan saakka. Loppupuolella matkaa pelkäsin että herra ei ole hengissä, sillä ikinä aikaisemmin hän ei ole nukkunut autossa näin pitkään.

Laivaan meneminen oli harpun puolesta vähemmän stressaava, kuskin puolesta dramaattisesti enemmän kuin edellisenä kesänä. Auto on isompi, kässäri ei näemmä pidä jyrkässä ylämäessä – mäkistartin harjoittelua puolen minuutin välein kun autoa tungettiin lauttaan. Edessä ja takana iso auto… “Ei paha”. Mitään ei hajoitettu, ei edes hermoja täysin. Stressitasot oli kohdalla kun vihdoin saavuttiin hyttiin, mutta kaikki muu oli täysin OK.

Laivalla jakaannuimme kahtia – minulla alkoi työpäivä, Kristalla ja Veikolla lomailu. Loppupäivä oli pallomerta sekä pelejä toisessa ryhmässä ja koulutusmateriaalin työstämistä toisessa. Tapasimme super päivällisellä, joka oli hieman vauhdikas ja päättyi pienen miehen toiveeseen päästä nukkumaan. Ryhmän jakautuessa jälleen kahtia miehet toivottivat toisilleen hyvää yötä

Isompi mies: “Buona notte Veikko”
Pienempi mies: “Hyvää yötä senkin padre”