Maanantai, 2026-06-15
Ajoaika: 4h 15 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3858 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Saaristohyppelymme toinen päivä jäi väliin seurueen sairastelun vuoksi. Sunnuntaina aamulla nautimme rauhallisesta leirintäaamusta. Pieni herra pääsi testaamaan etupenkin lisäpöytää ja samalla nauttimaan harvinaisesta “ruokaa sängyssä” tai “ruokaa ja ohjelmaa”, mikä arjessa on täysin kiellettyä :D.
Leirintäalueelta poistuimme tasan klo 10 ja ajoimme takaisin talolle, missä alkoi muilla rentoutuminen ja minulla auton osittainen purku sekä uudelleenkalustus seuraavaa reissua varten. Illalla oli edessä vihdoin eeppinen vesisota. Kesätalon asukkaat versus naapurin muksut + pikkuserkku. Veikko oli heittopussina, koitti auttaa minkä voi, mutta lähinnä loi kaaosta. Krista liittyi sotaan sodan loppupuolella. Hänellä ei ollut asetta, joten hän toi salaa keittiöstä isoimman kattilan mitä löysi ja sillä heitteli vettä muiden päälle. Tällä eskalaatiolla oli luonnollinen seuraus: vastapuoli (Alex) haki omasta keittiöstä kulhoa apuun. Vettä lensi “ämpäreittäin” ja minun tappavan tarkat pyssylaukaukset hukkuivat ämpärillisen vesikuorman alle. Kun Veikko ja minä poistuimme allianssit vaihtuivat ja syntyi Kattilajoukkue. Kattilajoukkue oli Krista ja Alex ja he dominoivat tästä hetkestä eteenpäin vesisotaa sen katkeraan loppuun saakka.
Maanantaina oli haikea hetki edessä. Palautimme Sonjan perhelleen (äiti & siko), jotka olivat tulleet Venetsiaan häntä noutamaan. Vietimme lyhyen iloisen illan Venetsian uudessa kaupungissa, söimme ja pelasimme Unoa. Veikko oli aivan katki ja hyperaktiivinen ja aivan aivan katki. Edes menomatkan pikku tirsat eivät auttaneet herraa. Päivä venyi vain liian pitkäksi ja oli liian tunteikas.
Halaten erosimme ja lähdimme omille seikkailuillemme.
