Auta toista

Pyöräilin keskiviikkoiltana yhdentoistamaissa kohti kotia, kun näin miehen makaamassa lumihangessa kävelytien reunalla. Pysähdyin ja kysyin onko kaikki OK? Hän päästyään pystyyn totesi suomalaiseen äijätyyliin, että hän on ihan kunnossa. Katsoessani miestä totesin hänen olevan vanhempi herrasmies ja “hyvässä maistissa”. Hyppäsin pois pyörän päältä ja kysyin kävisikö hänelle jos kävelen hänen kanssa kotiin. Hän hyväksyi tarjoukseni ja otin hänet käsikyykkään. Kävelimme 15-20 minuuttia hänen asunnolleen jutellen niitä näitä. Matkan aikana hän kyseli minulta “Mitä minä saan tästä?”, johon minä vastasin “Jos tilanne on koskaan toisinpäin, toivon että joku auttaa minua”. Hän matkan aikana toisti monesti “Olet hyvä ihminen”. Minulle myös paljastui että hän on lopulta vain pikkujoulujen uhri Smile.

Iltani kohokohta oli se hetki kun pääsimme hänen kerrostalon rappuun ja hän sai oven auki. Hän otti kasvoistani kiinni ja kiitti minua vielä kerran kertoen minulle kuinka hyvä ja harvinainen ihminen olen. Tuo toisen ihmisen kiitollisyys lämmitti sydäntäni valtavasti ja jää mieleeni pitkäksi aikaa. Tuon vuoksi kirjoitin tämän blogiviestin. Tahdon muille yhtä mahtavan fiiliksen! Auttakaa toista ihmistä, jos se vaan suinkin on mahdollista, se tunne auttamisen jälkeen on sanoinkuvaamaton.

5 comments

Esimerkillistä toimintaa. Laulun sanoja lainatakseni: “Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa” (Pave Maijanen, Pidä huolta)

Just näin 🙂 Itekin ihmettelen täällä Hesassa varsinkin kun kävellään vaan ohi. Hyvin vaikea ymmärtää erityisesti näin kylmän aikaan. Hieno temppu Juha 🙂

Hienoa toimintaa Juha! Loydettiin kaverin kanssa kerran eras viinan viema pitkan linjan rokkari konttaamasta ja kompuroimasta Tuomiokirkon edesta aamuyolla joskus Tammikuussa. Jeesattiin herra kotiinsa ja saatiin palkkioksi lamminta kaljaa ja punkkia!

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.