20/08/2006 Ischia

Täällä päivien on pakko alkaa myöhemmin kuin mihin olemme “tottuneet”.  Aamiainen on saatavilla 8.30 – 10.30. Niinpä heräsimme myöhään ja menimme aamiaiselle ennen kymmentä. Rannalle ehdimme ennen yhtätoista tunniksi paahtumaan. Rantareissun jälkeen lähdimme tutkimaan lähdettä joka pitäisi olla hyväksi vaikka mille elimelle. Krista metsästi mutaa. Lähde ei ollut kummoinen löytö, se oli putki jonka päällä luki lähteen nimi. Krista innoistui tekemään itselleen kokovartalo savinaamion, jonka kuivumista odotimme tunnin verran. Tämän tunnin pääviiteenä oli Juhan ääneenlukema Maailmojen sota -kirja. Juha luki kirjaa ääneen, koska Krista haisi niin pahalle että Juha ei päästänyt sitä lähelle.
Savien pesun jälkeen kävimme lounaalla ja sitten pulahdimme paikan altaaseen.
Illan ohjelmaksi valitsimme siirtymisen rantaa pitkin toiseen kylään nimelta Saint Angelo ja siellä kirkasvetisemmälle rannalle. Ranta siellä ei ollut sen kummoisempi kuin täällä, mutta vesi oli kirkkaampaa. Illan ateriana oli paikallisen tavan mukaan pitsaa. Paluumatka rantaa pitkin tehtiin pimeässä ja omalla vastuulla. Rannalla on yksi kohta jonne ei kai pitäisi mennä, ainakaan kylttien mukaan. 🙂
Opettelemme kumpikin Italiaa paikan omistajan Peppen kanssa. Meidän on hieman pakko, sillä Peppe ei juurikaan puhu englantia emmekä me juurikaan puhu italiaa. Viikon jälkeen olemme varmasti taitavia italiassa.

In Ischia the days start later that what we are “used to”. Breakfast is available from 8.30 to 10.30. So we woke up late and went for a breakfast before ten. We made it to the beach before eleven, which ment atleast one full hour under the burning sun. After the beach we went to a fountain which should be good for this and that organ. Krista was hunting mud. The fountain was much to look at, just a pipe on a wall of a house and name on top of it. Krista made her self a full body mud cover. We had to wait an hour to dry it out. During this hour Juha read out loud the book War of the worlds. The reason for this was that Krista smelled so bad that Juha wouldn’t let her near him.
In the evening we went along the beach to another village. That village had more clearer water on the beach. For dinner we had pizza. We had to walk back in darkness in a slightly dangerous part of the beach. Apparently one should wander in there according to the warning signs… 🙂
We are learning to speak italian with the owner of the place Peppe. We sort of have to, because Peppe doesn’t speak so good english and we don’t speak so good italian. After a week of this we’ll surely be excelent in italian.

4 comments

on sellanen kutina, jotta tuolla on joskus sallakin palloillut… terveisiä vaan täältä sateen keskeltä.

Heips,jättihalaus ja onnea tuoreehkolle hääparille! Iiik,aaah ja oih…lähes (=aika pal) kateellisena luin matkakertomuksianne… Minä ja mun ukkokultani oomme “omatoimireissailleet” samoilla reiteillä useampana vuonna ja kertomustenne myötä kaikki ihanat matkoilta kertyneet muistot pullahtivat taas pintaan, kiitos teille! Ja nyt: nauttikaa, nauttikaa…toisistanne sekä matkasta! (Ai mistä tiesin teidän blogista? No Juhan ihana anoppi kertoi…)

Nyt tämä alkaakin tuntua häämatkalta 🙂 Ei täälläkään aina aurinko paista, kuten voitte lukea, mutta riittävän lähellä ollaan.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.