juha

2019-06-04

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamut ovat nyt hetken erilaisia. Krista käy lenkillä, minä syön aamiaista. Aamulla tuli säädettyä talon WLAN:n kanssa. Tabletti, Kristan luuri sekä Kindle ei yksinkertaisesti pääse internetiin talon WLAN:n kautta. Minulla on yksi oma extender mukana, mutta se ei tuonut pelastusta hommaan. Vika on jotenkin siinä miten yläkerrassa jemmassa oleva ADSL purkki antaa tietoja alaspäin. Aamun säädön jälkeen oli jäljellä blogaus ja työpäivä.
Työpäivä meni ripeästi ohi, ilman minkään asteen raportoitavaa tapahtumaa.

Työpäivän jälkeen lähdin ripeästi kävelemään keskustaan, sillä talon vajasta löytyvien polkupyörien renkaat ovat täysin tyhjät. Keskustasta homma oli hakea 4G purkki ja hieman ruokaa. Sain 4G purkin mielenkiintoisen järjestelyn avulla. Täällä maassa prepaid liittymillä ei saa dataa paljon paskaakaan, enkä voi saada natiivin liittymää, koska minulta puuttuu saksalaiset pankkitiedot. Joten firman vuokrasi minulle 4G purkin, jossa on heidän SIM-kortti sisällä. Nyt meillä on rajaton 4G verkko. Bad Saulgau on Saksan mittakaavassa jumalan selän takana ja se näkyy 4G verkon siirtokapasiteetissa. Sisäänpäin saa 3-8 megatavua sekunnissa, mutta ulospäin lähtee 8-18 megatavua sekunnissa.

Saksalaiset on todella ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ehdin nippanappa liha- ja leipäkauppaan. Nämä kaksi kauppaa jakaa saman tilan keskenään. Kukaan ei puhu merkittävää määrää englantia, mutta halu ymmärtää on suuri. Ensiksi halusin 400 grammaa jauhelihaa. Englanti ei toiminut, joten näytin kännykästä käännöksen. “OK” kuuluu toiselta puolen. Minä näytän neljää sormea. Tiskin toiselta puolen nyökätään ja sanotaan jotain saksaksi. Hän lähtee tekemään jauhelihaa. Käännyin 180 astetta ympäri ja menin leipäkauppaan, eli huoneen toiselle puolelle. Näytin seinällä olevaa tummaa leipää ja sanoin “that one”. Vanhempi rouva seurasi sormeani ja osoitti puolestaan yhden leivän pieleen oikealle. Minä sanoin “Nein” ja osoitin vasemmalle. Rouva osoitti haluamaani leipää sanoin “Da, Si, yes”. En tiedä, miksi “Da” tuli pihalle. Rouva tällä välin oli ottanut leivän käteensä ja näytti veitsellä eri osia leivästä. Minä näytin isoa mittaa kahdella kädellä, toivoen välittäväni “koko leipä”. Viesti  ymmärrettiin ja leipä pakattiin pussiin. 3 € ja jotain… Ymmärrän saksaksi kymmentä pienemmät luvut. Annoin 50€ ja kysyin “is this OK?” “Ja, Ja” vastataan sieltä ja vaihtorahat tulivat. “Danke, tyyyssss” suusta ulos ja kääntyminen 180 astetta ympäri, jonka jälkeen eteninen lihakauppaan, eli huoneen toiselle puolelle. Täällä oli jauheliha saatu jauhettua. Seuraavaksi oli edessä pihvin saanti, koitin englanniksi “Steak” ja näytin rauhanmerkkiä, eli kahta sormea. Tämä ei tuottanut merkittävää tulosta, joten käytin kännykkää ja käänsin sen saksaksi “Steak” …. … näytin sen rouvalle ja sieltä tuli takaisin “Pork?” johon vastain “JA!”. Sillä välin kun rouva nouti possupihvit, otin vielä tiskille kananmunat. Lopputulos oli toivottu, kaikki hymyilivät kauheasti ja fiilis oli loistava. Ensi kerralla koitan selittää, että haluan tavarat purkkiin ilman pusseja. Siitä tulee vielä hauskaa.

Reissun jälkeen kämpillä oli luvassa HAJU, kun otin Five fingerssit pois jalasta. Niitä ei ole pesty vielä reissun aikana ja SEN HUOMAA. Haju oli niin FUNKY, että James Brownkin jää toiseksi. Sijoitin hajupommit vessaan lavuaariin likoamaan. Pesin niitä minkä voin, jotta niitä voisi käyttää vielä huomenna, ennen kuin ne menee pesukoneeseen. Kävin itse myös suihkussa, sillä kengät eivät haise yksin pahalle. Kämpän suihku on saksalainen “Der suihku”. Sen suihkun paine auttaa räjäyttämään lian iholtasi pois. Suihkupäässä on vieläpä kaksi vaihtoehtoa, painepesu ja vesileikkaus-moodi. Tätä suihkua käyttäessään ekalla kertaa oppii kunnioittamaan vesihanaa. Vesihanaa raotetaan ihan vähän auki, jolloin suihkun paine on ihmillinen.

Suihkun raikkaana aloimme kunnostamaan polkupyöriä. Kauppareissuni aikana talon omistajien isovanhemmat olivat poikenneet ja päästäneet Kristan lukittujen ovien taa hakemaan pumppuja. Pyörät olivat hyvässä kunnossa. Laitoin renkaisiin ilmaa ja kiristin jarruvaijerit. Pikaisen huolto-operaation jälkeen kävimme tutustumassa Bogenweileriin, mikä on se kylä jossa asumme. Täällä on noin 460 ihmistä, mutta näillä on kaikkea, mukaan lukien kaupungintalo 🙂

Illan viihteenä oli Kristan järjestemä viskitasting! Olemme onnistuneet keräämään neljä eri pulloa viskiä. Iltamyssyjen jälkeen oli hyvä mennä sänkyyn blogaamaan, lukemaan ja nukkumaan.

2019-06-03

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamu alkoi merkittävästi eri tavalla kesämme majapaikassa. Krista lähti lenkille ja minä söin rauhallisen aamiaisen. Aamiaisen jälkeen pakkasin kaiken mitä voisin tarvita sairaalassa, mukaan lukien työläppärin, sillä luvassa olisi kuulemma paljon odottamista. Ennen kuin lähdin sairaalalle tarvitsin oireet takaisin. Rennon sunnuntain ja parin yön jälkeen vasen puoli oli oireeton. Niinpä viimeinen asia talolla oli kunnon pikajumppa, peruspunnerruksia, yhden käden punnerruksia, päällä seisonta punnerruksia (seinä apuna) ja Krista makaamaan päälle, jotta saadaan hengitys raskaammaksi hetkeksi. Sitten reipas kävely sairaalaan ja tadaa, pieni rohina on paikallaan.

Sairaala oli mielenkiintoinen paikka. Ensimmäinen ajatus, kun saavuin paikan eteen, oli “Tämä ei ole sairaala, tämä on jokin kylpylän kahvila tai vastaava”. Kiersin sen ja kävelin ylösmäkeä karttakyltille. Kyllä tämä on sairaala, kyllä se kahvila on sisäänmenopiste. Kahvilan kautta sisään siis! Sisääntuloaulasta löytyi selvä vastaanottotiski. Sinne kännykkä valmiina tulkkaamaan, mutta ensin englanniksi:
“Do you speak english?”
“No”
“Well, then we have a problem :). I have a problem in my left lung.”
“Hmm… I … Go up und <saksaa, saksaa, saksaa>” *kääntyminen ympäri, selkä minua päin ja vasen käsi osoittaa vasemmalle”
“Left?”
“Yes”
“OK! Danke!”
Löysin varsinaisen respan vain pikkasen seikkailemalla. Tässä respassa englanti ei ollut aivan mahdoton asia, mutta eipä kukaan nuorista hoitajista osannut kunnolla englantia. Vanhemmat hoitajat puhuivat ja ymmärsivät englantia kohtuullisesti. Toinen sairaalassa asiakkaana oleva auttoi nuoria hoitajia toimimalla tulkkina hetken verran. Kiitin häntä runsaasti. Täällä maassa on “oma lääkäri” -järjestelmä, eli minulla pitäisi olla jossain joku oma lääkäri, mitä minulla ei ole. Tämä lääkäri sitten lähettäisi minut eri sairaaloihin eri tarpeita varten. Tämä sairaala missä nyt olin oli erikoistunut sisäelimiin. Pienen säätämisen ja odottamisen jälkeen pääsin vanhemman naislääkärin käsittelyyn, joka tarkisti, että englanti on ainut yhteinen kielemme (ranska, espanja ja saksa olisivat käyneet myös). Hänen kanssaan pääsimme varsinaisessa hommassa eteenpäin. Keuhkojen kuuntelu, ultraäänellä tarkastus ja lopulta rintakehän röntgen. Kävin kolmessa eri paikassa neljän tunnin aikana. Välillä minulle annettiin saattajaksi nuori hoitaja, jonka hommana oli selittää minun asiani seuraavalle luukulle, koska minä en sitä pystynyt tekemään. Lopputulos: Ei ilmaa, ei nesteitä, eikä reikiä väärässä paikassa. Ilmeisesti minun pari kuukautta sitten saama otteluvamma ei koskaan parantunut kunnolla. Olisi pitänyt levätä enemmän ja ilmeisesti popsia enemmän kuin yksi burana, kun lääkäri niitä minulle alunperin määräsi. Nyt jotkin kalvot tuolla vasemman keuhkon ympärillä on ärtyneitä/tulehtuneita ja siksi rasituksessa ilmenee minun havaitsema rohina (lääkäri ei sitä kuule). Lepoa ja ibuprofeiinia, sillä se tokenee. Jos ei, traumaosastolle (eri sairaala?) kuvattavaksi seuraavalla tapaa.

Tepsuttelin takaisin kämpille ja matkalla peruutin tämän viikon Krav Maga treenit ja ohjaukset. Tällä viikolla fyysinen treenaus korvataan mielikuvaharjoittelulla. Ensi maanantaina käydään Stefanien kanssa kunnon raju treeni läpi. Jos rohina tulee takaisin tai keuhko rajoittaa toimintaa, perun E1 leirin. Sitä varten tarvitsee hankkia oma lääkäri, joka kirjoittaa sairastodistuksen. Sen todistuksen avulla perun E1-leirin ja luulen saavani rahani takaisin. Seuraava E1-leiri on syksymmällä Euroopassa ja se asettuu uudeksi tähtäimeksi. E1 rääkki on sen verta kova, että kehon pitää olla lähtökuopassa kunnossa, sillä se tulee aika kuluneena pihalle siitä rääkistä :D.

Toinen puoli työpäivästä kului normaalisti töitä tehden. Paikan internetyhteys on hidas, mutta vakaa. Palaverien pito onnistuu ongelmitta, isojen data määrien siirtoon tarvitaan vain vähän enemmän aikaa. Tiistaina saan vuokrattua T-mobilelta WLAN/4G tukiaseman, jolla saan varayhteyden itselleni kasaan, sekä toivottavasti merkittävästi nopeamman nettiyhteyden.

Illalla aloimme tutkimaan talon pihan käyttökuntoon saattamista. Ensimmäinen askel oli nurmikon leikkuu. Otan levon vakavasti, joten minun hommani oli poimia risuja ja tutkia maasto. Krista ajoi nurmikon, joka tässä kohtaa muistutti enemmän heinäpeltoa kuin nurmikkoa. Illan päätteeksi talon etupuoli näytti jo paikalta missä voi grillaantua auringossa ja nauttia etelän auringosta. 🙂

2019-06-02

Ajoaika: 5 tuntia, 10 minuuttia
Sähkökilometrit: 126
Keskikulutus 6.1l / 0.7 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 3143

Yö meni mukavasti parkkipaikalla nukkuessa. Patjan kosteus ei ollut ongelma, kiitos Audista käteen jääneen takatilan maton. Meitä kävi illalla katsomassa “teinit”. Ne ajoi autolla parkkipaikalle hengailemaan ja … en tiedä, nukahdin ennen kuin he poistuivat. Viideltä aamulla Krista herätti minut. Vartiointiliikkeen auto oli tullut paikalle ja se oli katsellut meitä pitkään valaisten meitä autonsa ajovaloilla. Vartija ei kuitenkaan koskaan lähestynyt autoa, vaan jatkoi lenkkiään, eli kävi jalan läpi urheilukeskuksen, jonka parkkipaikalla nukuimme. Koska mikään ei vartija toimenpiteitä, jatkoin iloisesti nukkumista vähän yli kuuteen saakka. Höyhenillä varustettu kumppanimme oli hiljaista sorttia, se ei kiekunut aamulla.

Olimme eilen sopineet erilaisen aamustrategian. Starttaamme heti herättyämme, ajamme kohti Liechtensteiniä ja poikkeamme ekaan avoimena olevan isomman huoltoaseman pihaan, missä teemme aamiaisen. Toteutimme aamustrategian täydellisesti. Alta puolen tunnin ajamisen jälkeen löytyi iso Sveitsiläinen huoltoasema, jonka pihalla kokkailtiin aamiainen. Näissä isommissa huoltoasemissa on jopa suihkut, jos haluaa sellaista aamulla käyttää.

Tämän jälkeen oli edessä siirtymä päivän pääkohteeseen eli Leichtensteiniin. Leichtenstein päätyi reissukohteeksi kahdesta syystä

1. Se on matkan varrella
2. Kumpikaan ei ole vielä siellä käynyt

Leichtensteiniin ajaminen vei sen verta aikaa, että ensimmäinen homma siinä maassa oli ruuanlaitto. Samalla kun risotto valmistui purettiin auton märät kamat katolle kuivumaan ja sisätilalle näytettiin paahtavaa aurinkoa. Aurinko oli hyvin grillaava, joten alistuin aurinkorasvan käyttöön. Rasvaa levitettiin hartaasti kaikkialle mikä voisi palaa. Edelliskesän sinnepäin tehdyt levittelyistä on opittu edes sen verta. Jos kerran tätä joutuu käyttämään, niin levitetään se niin että siitä on varmasti apua.

Leichtenstein on pieni paikka, mutta olimme silti vain sen pääkaupungissa Vaduzissa. Se on pieni 5000 hengen kylä. Koitimme päästä Vaduzin linnaan moikkaamaan herra isoa herraa, mutta hän ei päästä tavallisia kuolevaisia linnalleen – mikä on ihan oikein, en minäkään päästäisi, jos minulla olisi oma valtakunta ja siellä linna :D. Kävimme linnan jälkeen ihmettelemässä heidän kansallismuseoaan ja tutustuimme nopeasti heidän historiaan. Ilmeisesti alue on aikanaan hankittu Leichtensteinien toimesta vain siksi että he pääsisivät valtiopäiville. Alue itsessään ei ollut kiinnostava, se oli vain nappua valtapelissä :).

Leichtensteinin jälkeen olimme aika loppu. Vetäsimme loput risotot parkkipaikalla nassuun, keitimme kahvit ja lähdimme ajamaan kohti Bad Saulgauta. Edessä on kesän pysyvän majoituksen pystyttäminen. Olimme paikalla hieman jälkeen viiden. Olimme suunnitelleet itsellemme pienen hetken Bad Saulgauhun tutustumista. Kävimme kävelemässä keskustassa ja se näyttää todella mahtavalta. Tämä kaupunki vaikuttaa erittäin kivalta kesäkaupungilta.

Taloon majoittuminen pitkän päivän jälkeen on hieman raskasta, mutta onnistuimme siinä hyvin. Tämän kesän haasteena on kännykän kuuluvuus. Asunnon ikkunat ja vakuuttava määrä betonia syövät kännyverkon signaalit. Pitämällä kännykkä ikkunan lähellä ja viskipullon päällä siinä on vakaa 1 pykälä kuuluvuutta. Sillä mennään! Netti on toimiva, talo on riittävän iso ja kaikki peruskamat on saatavilla. Tästä on hyvä ponnistaa arkeen ja arkihan alkoi lääkäriasemalle jonottaen. Tänään keuhkoissa ei  ole ollut mitään ongelmaa, ei mitään raportoitavaa. Huomenna pitää tehdä vähän kuntoliikkeitä, jotta saa aikaan diagnosoitavan rohinan.

2019-06-01

Ajoaika: 3 tuntia, 24 minuuttia
Sähkökilometrit: 0 km
Keskikulutus 7.5l / 0.2 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 2781 km

Poikkeuksellisesti aamulenkki oli yhden miehen show. Ajattelin vetää aamulenkin kivasti joen viertä pitkin. Se lenkki ei ollut virkistävä. Perjantai-illan juhlijoista, melko suurella todennäköisyydellä, ihan jokainen oli käyttänyt rantaa pisuaarina. Haju vaihteli järkyttävästä, kuvottavaan ja sieltä OK:n puolelle. OK osuudella oli vielä bilettäjiä paikalla. Ilmeisesti koko yö on mennyt iloisesti juoden. Pari yksilö teki tuota pisuaarisuoritusta tuoden tuoretta ja lämmintä lisähajua ilmaan. Tätä hajuhaittaa oli onneksi vain puolet lenkistä. Valitettavasti ne osuudet osuivat aloitus- ja lopetusneljännekseen lenkistä.

Lenkin jälkeen oli luvassa yhteinen shoppailuhetki läheisellä torilla. Löysimme sieltä kaiken tarvittavan, mukaanlukien pirun ison pavun – se ei kuitenkaan ollut ostolistalla, joten jätimme sen sinne. Mehiläisvahakankaaseen tuli tällä kertaa pitsan palat. Meno- ja paluumatkaa tuoksutti edellisen yön juhlijoiden ylä- tai alapäästä poistetut nesteet. Olemme ilmeisesti jonkinlaisen opiskelijabilealueen lähellä :-I. Toisaalta, ollapa nuori opiskelija täällä. 😉

Krista vietti päivän kurssilla. Minun päivä koostui auton noudosta, lastauksesta ja muita arkisista pienistä asioista, kuten GTD:n viikkokatselmoinnista ja Civilization VI vuoron pelaamisesta. Sain aikataulutietoja Giannilta suurin piirtein niihin aikoihin kun meinasin hakea ruokaa. Gianni antoi osoitteen, jossa hän olisi 30 minuutin kululttua. Ajatus oli treenata ja sitten käydä pienellä oluella. Skippasin luonaan, vedin aamuisen kylmän pitsan nassuun ja lähdin kohti Giannia. Giani on rakennellut Torinon keskustaan erääseen asuntoon itselleen pientä salia alakertaa. Hän alkaa vetämään siellä yksityistunteja syksyllä. Me käytimme tätä paikkaa treenataksemme. Opetin hänelle G4 maahanvientiratkaisuja ja pääsin itsekin harjoittelemaan. Otimme hyvin kevyesti treenit, ei hengästymistä ja maahanviennyt niin pehmeästi kuin voi. Olo oli mitä loistavin treenien jälkeen. Treenien jälkeen menimme läheiseen baarin ottamaan yhdet pienet oluet, ennen kuin kättelimme ja erkanimme omille teillemme. Erittäin, erittäin mukava pari tuntinen.

Kun keho jäähtyi, ilmeni vasemman keuhkon ongelmat. Tästä hetkestä saakka on vasen keuhkoni rohissut ja tunnen vasemman kyljen hengityksen. Näin ilta yhdeksän aikaan alan olemaan aika vakuuttunut, että jotain on mahdollisesti pahemmin rikki. Maanantai alkaa jonottamalla lääkärille, heti kun se on mahdollista. Otetaan varovaisesti siihen saakka. Sunnuntai välipäivä lenkkien suhteen, joten rasitus pitäisi olla hyvin kevyttä.

Kristan noudon yhteydessä muistin, että minun piti nostaa pystyyn meidän vesisäiliöt, jotka menivät kumoon äkkijarrutuksessa Giannille päin ajettaessa. Pakkaukseni oli siis huono tuolta osin ja kaiken lisäksi toisen korkki oli ollut huonosti kiinni. Patjallemme on valunut perstuntumalla mitattuna pari litraa vettä. VOI PERSE! Suzukikoulun lähellä oli ravintola ja kumpikin oli nälkäisiä. Purimme auton märät kamat auton katolle kuivumaan paahtavaan auringonpaisteeseen ja menimme syömään. Patja ei tietenkään kuivunut siinä tunnissa, mitä sillä oli kuivumisaikaa. Ajomatkaa varten virittelimme ruokalaukun ja jääkaapin patjan alle ja annoimme sen kuivua niin paljon kuin mahdollista. Audista on jäljellä tällä reissullakin mukana oleva takaluukun lisämatto. Se on vedenpitävä ja on ollut patjamme alla. Nyt yötä varten se tulee patjamme päälle. Se pitää kosteuden poissa makuupusseista, mutta väistämättä auton takaluukun kankaat pääsevät kastumaan. Such is life.

Majapaikkanamme toimii urheilukeskuksen parkkipaikka. Täällä pääsemme testaamaan uusia hyttysverkkojamme. Etuikkunat raolleen ja hyttysverkot paikalleen. Autossa pitäisi kiertää kivasti ilma, mutta ei hyttyset. Yö on vähän kovempia nukkua, koska patjan päällä on suojamatto, mutta ainakin yö on kuiva. Yöpaikalla meille pitää seuraa kana (tai kukko). Jos se on kukko, oletan iloista herätystä viiden aikaan aamulla. Se toisi takaisin muistoja edellisestä Italia reissusta :D. Auton ja patja päääsee kuivumaan huomenna. Huomenna edessä on Liechtenstein ennen Saksaa.

2019-05-31

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Aamurutiinit pitävät elämän oikeassa rytmissä. Olemme aamulenkin yhteydessä käyneet hakemassa Kristalle fokatsaa tjsp päivällä närpittäväksi. Luonnollisesti sitä halutaan ostaa ilman roskaa – eli pakkausmateraaleja. Ekalla kerralla löysimme leipomon ja ostimme tavaramme kuin kaikki muutkin ihmiset. Leipä tuli omaan pussiin ja fokatsa, koska se on rasvainen, omaan paperiinsa Kristan vastustelusta huolimatta. Tokalla kierroksella Kristalla oli mukana oma pussi, mutta se ei käynyt, sillä fokatsa on rasvainen, se tarvii oman rasvasuojapaperinsa, Kristan vastustelusta huolimatta. Tänään, kolmannella kerralla, onnistuimme ostamaan roskatta. Meillä oli mukana mehiläisvahakangaspussi! 😄 Se kelpasi fokatsan kuljettamiseen. Kysymys on siis vain oikeasta varustelusta ja sinnikkyydestä 🙂

Työpäivä oli melkein normaalin arkinen. Merkittävä poikkeus oli pyykin kuivaaminen. Laitoimme pyykin heti aamulla pyörimään, jotta se ehtisi päivän aikana kuivumaan. Se iso juju tässä koko hommassa oli se pyykin kuivumispaikka. Se on kuudennen kerroksen parvekkeen ulkopuolella. Sanoin Kristalle, että ei se ole paha, menet kadulle ja otat vastaan ne mitkä tippuu. Hieno suunnitelma, mutta mikään suunnitelma ei kestä kohtaamista Italian kanssa. Tämän asunnon parvekkeen alla on sisäpihan jokin rakennus. Kaikki tippuvat asiat tippuvat todennäköisesti sinne katolle, emmekä tiedä miten sinne pääsee. Pyykin ripustamisen ohjenuorana on siis “älä ryssi”. Perse vahvasti parvekkeen sisäpuolella, nojaamatta millään osalla kaiteeseen ja kuolon kankeuden kaltaisella otteella vaatteista ripustin niitä roikkumaan ulkoilmaan. Operaatio oli siellä jännittävämmän puolella, sanoisin jopa erityisen paljon. Sama “älä ryssi” -ongelma oli käsissä myös pyykkejä kerättäessä. Vaatii muutaman kerran tuon tekemistä, että siihen tottuisi.

Talon miehistön puolelta päivässä ei ollut mitään muuta merkittävää. Kamat pakattiin, kauppalistat valmistettiin ja siinä se. Kaupassa ehdittiin käymään. Nyt ollaan 90% valmiita poistumaan Torinosta.

Kristalla taasen oli kurssipäivä. Edellinen ajokierros torinolaisen kyydissä ei pelottanut Kristaa riittävästi, sillä tänäänkin hän otti vastaan kyydin torinolaiselta. Kuski oli eri ja menokin erilaista. Kyydissä oli Kristan lisäksi 7-vuotias lapsi. Italialaiset on tarkkoja lasten turvallisuudesta. Autossa oli turvaistuin ja lapsi laitettiin siihen istumaan. Pedantti suomalainen huomasi operaatiossa kuitenkin yhden puutteen – turvavyön. Sitä ei käytetty lapsen sitomiseen ajoneuvoon. Matkan ajan lapsi iloisesti pyöri ja hyöri istuimessaan ilman sen kummempia rajoituksia.

Illan iso tinki oli eilisen ravintolareissun viinipullon jämän juominen samalla kun nautimme auringolaskusta parvekkeella, alppeja katsellen.

2019-05-30

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Tänään oli pyhäpäivä Suomessa, eli vapaapäivä Italiassa juokkueen toiselle osapuolelle. Toisella on edessä kurssia koko päivä. Päivä alkoi reippaasti ja lenkki kulki hyvin. Aurinko on vihdoin täydellä voimalla esille ja aamulla oli erittäin mukava keli juosta, kivan viileää varjossa ja yllättävän lämmintä auringossa.

Krista lähti aamiaisen jälkeen kurssilleen ja minä aloin selvittämään sairaalajuttuja. Bad Saulgaussa sairaala on kiva lähellä, sinne pitää mennä jonottamaan maanantaina. Sain selville myös puhelinnumeron, johon voin vakuutusyhtiön puolesta soittaa. Soittelen sinne huomenna, jotta tiedän pitääkö minun huomioida jotain erityistä.

Varsinainen päivän suunnitelma oli hyvin yksinkertainen. Seikkaile läpi kaupungin toiselle puolelle kauppaan, joka myy Five fingers kenkiä. Seikkailu tehdään hyppimällä kahvilasta toiseen ja jokaisessa kahvilassa käytetään ainakin tunti HTB:ssa olevan koneen murtamiseen. Lähtö kämpiltä viivästyi tunnin verran minun tehdessä sairaalaselvityksiä, mutta muuten suunnitelma toimi täydellisesti. Niin täydellisesti kuin Italiassa suunnitelma voi toimia. Kahden jälkeen iltapäivällä olin Five fingers -kenkiä myyvän liikkeen luona jaaaaa sitä ei enää ole. Se on pysyvästi suljettu. Nykyiset kenkäni on jo sen verta kuluneet, että nyt alkaa systemaattinen kenkien metsästys. Menee varmaan tilaamisen puolelle Saksassa. Kävin vanhassa suosikkikahvilassani ja siellä sain merkittävää etenemistä aikaiseksi HTB kohteen murtamisessa.

Vessassa käynti oli taas yksi Italiaseikkailu. Ilmiselvää vessakylttiä ei löytynyt, joten kysyin kassalta, missä lienee vessa. “Ulos ja ensimmäinen ovi oikealle”. Aha – OK. Kävelin ulos jaaaa ensimmäinen ovi oikealle on massiivinen ulko-ovi jonnekin – ei näytä vessalta. Aloin kävelemään takaisin kysymään ohjeita uudelleen, kun tarjoilija tuli vastaan ja sanoi “no, no, no, first door on the right”. Käännyn ympäri ja nyt ne isot ovet ovat auki ja siellä on tarjoilija, jolla on antaa minulle avainta. Otan avaimen ja hän ohjaa minut kapeaa käytävää pitkin sisäpihalle. Täällä on yksi rakennus keskellä sisäpihaa, jota kohti minut ohjataan. Avain sopii oveen ja sisältä löytyy vessa, mikä on posliinireikä lattiassa… Ei länsimaalaista pönttöä vaan “intialainen” posliinireikä lattiassa. Tämän hämmentävän kokemuksen jälkeen tepsuttelin kämpille treenaamaan Magaa.
Isäntä oli myös paikalla, joten omien treenieni jälkeen juttelimme ja temppuilimme ottelu/kamppailujuttuja. Kielimuuri on vahvana välissä, mutta jonkinlaista tulosta saatiin.

Kristan päivä piti sisällään opiskelua. Päivän puolessa välissä oli edessä paikan vaihto ja Krista sai kyydin aidolta torinolaiselta. Autokyyti oli mieleenpainuva. Reissun aikana onnistuttiin

1. Ajamaan pulun päältä
2. Pakittamaan parkkipaikalla toisen auton kulma paskaksi
3. Törmäämään moottoripyöräilijään

Mikään näistä kolmesta tapahtumasta ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota kuskissa. Moottoripyöräilijä huusi niin maan penteelesti, mutta sitä ei kuunneltu. Perille kuitenkin saavuttiin, eikä kukaan matkustajista voinut edes pahoin. Todennäköisesti kuski ei stressaantunut matkalla sentin vertaa, toisin kuin esimerkiksi suomalainen kuski, joka ei kuitenkaan törmännyt mihinkään tai tappanut mitään ajaessaan.

Päätimme illan ravintolassa ruokailemalla. Ravintola oli kokemus sekin. Menut oli käsinkirjoitettua harakanvarvasta. Me emme saaneet sanoista selvää niin paljoa, että olisimme voineet niitä laittaa sanakirjaan. Päädyimme lopulta tilaamaan Tagliatellia, sillä tiesimme mitä se on noin niin kuin ylipäätään. Se mitä sen kaverina tulee oli sitten iloinen mysteeri. Menun lukukelvottomuus lähinnä nauratti meitä. Viinisektorilla tuli mieluinen yllätys. Paikasta löytyi luomuviiniä, sitä ei tosin ole viinilistalla, mutta sitä saa. Otimme luonnollisesti luomuviiniä. Sitä myydään vain pullottain. Jälleen kerran parin lasin jälkeen Krista tajuaa, että olisimme voineet ostaa jotain ei-luomua, jota olisi saanut lasillisen. Salakavala viininjuottaja onnistui kasvattamaan viinin määrää elisestä 0.5 litrasta 0.75 litraan.  Valittevasti tätä määrää ei yritetty edes viimeistellä. Poistuimme ravintolasta viinipullomme kanssa. Näin voi tehdä italiassa, jos ei välitä selvittää voiko niin tehdä, senkun vaan tekee. 😀

2019-05-29

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Aamu starttasi todella huonosti minun puolelta. Lyhyt yöuni, motivaatio-ongelmia, keuhko rohisi ihan pikkasen. Tiimin vähemmän aamuvirkku kannusti ja kärsivällisesti odotti, niin kauan että lopulta nousin ja lähdin lenkille. Aamulenkki virkisti kivasti, eikä keuhko-ongelma ollut kuin pieni tunne vasemmalla puolella. Lenkki starttasi aamurutiinit ja kun ne oli saatu käyntiin päiväkin lähti kohtuullisesti käyntiin.

Työpäivä meni rennosti töitä tehden. Kristalla oli kurssihommia vasta illalla, joten hän vietti turistipäivän. Hän kävi muunmuassa Egyptiläisessä museossa, jota meille on ehdotettu jokaisen torinolaisen toimesta. Paikka on kuulemma ihan hieno, mutta etenemisjärjestys on italialainen, eli hyvin epämääräinen. Siellä oli opasteita, mutta ne eivät auenneet suomalaiselle turistille 🙂

Työpäivän jälkeen minun piti lähteä kaupungille kahvilaan HTB-koneita murtamaan, mutta keli oli muuttunut huonoksi. Ulkona alkoi sataa, kun olin valmiina lähtemään ulos. Päätin olla kastelematta itseäni ja jäin sisälle. Väsymys pukkasi päälle sen verta kohtuullisesti, että vietin muutaman tunnin sängyssä nollaamassa aivoja katsomalla standuppia ja erinäisiä sketsisarjoja youtubesta. Lopputulos oli todella rentouttava, näemmä joskus pitää sortua tähänkin huvitukseen.

Olimme eilen sopineet syövämme illalla ulkona PITSAAA! Krista oli katsonut valmiiksi pitserian suosikki ravintolanurkastamme. Aloitimme alkudrinkeillä tutussa ravintolassa ja ihmettelimme kun läheinen pitseriä ei ollut vielä auki. Täällä maassa sai drinkkien kanssa aina pientä naposteltavaa. Kohtuullinen rantakuntoni pilaantuu helposti tässä maassa. Sopivan lämpimässä illassa kylmä olut on kova sana ja sen kanssa kun tulee pientä napoa kuten sipsejä, bruschetta, pähkinöitä ja jotain mitä en tunnista, mutta hyvää oli, on vaikea olla syömättä ja juomatta “turhaa energiaa” 🙂. Ei yksi ilta pahaa tee, mutta kun ei se jää yhteen iltaan 😄. Alkudrinksujen jälkeen lähdimme metsästämään pitseriaa, sillä Kristan valitsema pitseria on kiinni keskiviikkoisin – miks ei?

Löysimme läheltä hyvän paikan ja saimme tilattua pitsat. Joukkueen toinen osapuoli sai todella hyvän pitsan ja toinen hyvän pitsan. Suurempi riemu tuli viinistä. Talon viini oli ainut mitä ei myyty pulloittain. Siinäkin pienin annos oli 0.25L. Tämähän tarkoittaa 0.25L pulloa pöytään ja pari lasia. Krista totesi ottavansa tuon pienimmän lasin, johon minä totesin, että otan saman joten voimme ottaa tuon 0.5L saman tein. Vasta toisen lasin kohdalla, pitsojen jälkeen, Krista huomasi tuon salakavalan juottamisoperaation, jonka olin meille järjestänyt. Voimme kutsua ravintolailtaa onnistuneeksi. 

2019-05-28

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Aamu meni normaalisti. Työpäivä loistavasti. Työpäivisin ruutinini on tasatunnein tehdä joko 40 punnerrusta tai 40 vastaa. Isäntäperheemme mies näki minun aamulla punnertavan ja näytti hyväksynnän merkkejä. Hän puhuu espanjaa ja italiaa, sekä hyvin auttavasti englantia, joten meillä ei ole yhteistä kommunikointimenetelmää. Olemme ratkaiseet tämän ongelman miehisesti, murahtelemme toisillemme hyväksyviä ääniä aina kun näemme toisemme. Herra opettaa jotain ja tulee aina ruokatunniksi takaisin taloon. Ruokatunnilla hän näki minun tekevän vatsoja, jolloin hän tuli antamaan ohjeita ja näyttämään mallia paremmasta mallista tehdä vatsoja. Otin opin ilolla vastaan ja jatkoin hänen mallilla loppupäivän.

Työpäivän loputtua meidän tehdessä ruokaa isäntä valmistautuessaan poistumaan talosta kertoi, että hän on personal trainer ja siksi hän neuvoi. Näin paikkani kertoa hänelle, että itse harrastan ja opetan Krav Magaa ja näin jää oli murrettu, joskin kielimuuri oli yhä läsnä. Tämän jälkeen alkoi keskustelu ja näyttäminen siitä miten Krav Maga toimii erilaisissa lyöntitilanteissa ja miten hän näkee esimerkiksi karaten…. kaikki Kuubalaiset (hän on Kuubalainen) nyrkkeillee, se on heidän kansallislajinsa, siinä missä täällä on jalkapallo. Meillä lähti homma iloisesti liikkeelle, olohuoneessa tehtiin esimerkkilyöntejä, näytettiin tekniikkaa. Kielimuuri oli vahvasti läsnä, mutta mielenkiinto kummallakin sen verta korkea, että läpi lyötiin ja väärinymmärrysten kautta päästiin eteenpäin. Jossain vaiheessa tätä Krista joutui poistumaan illan ohjelmaansa, opetuksen seuraamiseen. Isäntäkin joutui poistumaan, ilmeisesti opettamaan, vain pikkasen myöhässä. Tämän yllättävän löydöksen jälkeen jäi kovin paljon lämpimämpi kuva isännästämme. Saatamme heilua lisää olohuoneessa tai terassilla tulevina päivinä.

Illan ohjelmassa minulle oli Krav Maga treenit KMG Piementon salilla. Ajattelin mennä kahvilaan naputtamaan Hacktheboxin konetta ja sitten lähteä treeneihin 20.30. Sitten iski Italia. Kristalta tuli viestiä, että ei tänään olekaan sellaista opetusta mitä hänen piti tulla seuraamaan, sitä on huomenna, eikä se ala 16.30, vaan kello 18. Krista jäi seuraamaan kitaran soiton opetusta pariksi tunniksi. Minulle soitti Gianni ja kertoi, että treenit on klo 19.30 eikä 20.30. Hän lupasi laittaa treenipaikan osoitteen ja lainata treenipaidan. Luonnollisesti osoitetta ei ikinä tullut.

Koska sää oli selkeä ja ennuste kohtuullinen, pakkasin mukaan vain treenishortsit ja hakkeriläppärin. Suuntasin rennosti kohti sunnuntaina käymäämme kahvilaa. Matkalla kahvilaan bongasin viinikaupan, jolla oli iso määrä viskejä ikkunassa. Tästä inspiroituneena kävelin liikkeeseen ja löysin sattumalta, heidän sanojensa mukaan, Torinon isoimman viskikaupan. Valikoima oli isoin mitä olen Torinossa nähnyt. Olen jo pari päivää himoinnut siivua Laphroaighin 10 vuotiaasta, jonka näin Saksassa, joten kun se löytyy täältä liikkeestä kohtuullisen 37 euron hintaan, en epäröinyt hetkeäkään sen ostamisessa. Liike ansaitsi tähden Google mapsissani. Tänne pitää palata ihmettelemään, josko sieltä tarttuisi mukaan vielä jotain muutakin kivaa. Ehdin pikkasen tekemään lommoa HTB:n kohdekoneeseen, kun Krista tuli moikkaamaan minua kahvilaan. Vain hetki sen jälkeen alkoi tulemaan rakeita taivaalta. Nauroimme Italialle, mikään suunnitelma ei kestä kontaktia italialaisten kanssa ja nyt kelikin on italialainen.

Jakaannuimme taas kahtia, ja minä lähdin hermoja raastavalle ajoreissulle kohti salia. Monta, monta kertaa tuon 35 minuutin aikana kysyin itseltäni miksi kidutan itseäni ajamalla autoa Torinossa. Ajo on hullua, autokoulunkaan auto ei hidastanut 70 -> 50 -> 30 nopeuskylttien kohdalla kun menimme ohi rakennustyömään. Myönnetään, se autokoulun auto oli ainut mikä meni 70km/h, mutta entä ne 50 ja 30 km nopeusrajoitukset? Miksi niitä ei seurata? Miksi? Sain tööttiä kun en ajanut ratikan alle, sain tööttiä kun pakitin, sain sydärin kerran tai kaksi kun joku tuli ohi vasemmalta, sitten oikealta, yksi pysähtyi keskelle kolmikaistasta tietä hätävilkut päällä ja pari minuuttia myöhemmin lähti runsaasti ylinopeutta ajaen takaisin liikenteen sekaan ja ohitti taas minut. Ei voi ymmärtää tätä liikennettä! Kainalot hiestä märkänä saavuin salille 8 minuuttia ennen treenien alkua. Pääsin paperisodasta kohtuu ajassa läpi ja olin valmiina treenaamaan minuutilleen puolelta. Osa treenaajista tunnisti minut, samoin Vilma 2017 ohjaajakanditaatti, nyt ohjaaja. Kävimme heidän kanssa keskusteluja, kertailimme vanhoja, Vilma kertoi monesti kuinka paljon minä opetin häntä kun kävin täällä viimeksi ja hän vaatimalla vaati saada olla minun pari aina kun mahdollista, jotta voin opettaa hänelle lisää. Treenit alkoi ehkä 19.50, ehkä lähempänä 20.00 … Italialaiset … Treenit olivat silkkaa riemua, parien vaihtoa tehtiin jonkin verran, joten Vilma ei päässyt olemaan minun parina läheskään koko treeniä. Osa treenaajista hakeutui minun pariksi riemulla uudestaan ja uudestaan, osalle riitti kerta. Osa italialaisista lentää kuin leppäkeihäs, kun niille tekee yllättävän maahanviennin. Näin parikin itseänikin yllättävää ilmalentoa, kun tein maahanvientejä. Toki, olin ainut joka niitä teki, mutta niitä ei oltu kiellettykään >;), muut ei vaan osannut tehdä niitä. Yleisten treenien jälkeen opetin Vilmaa ja Giannia vielä 30-45 minuuttia yksityisesti G2 ja G3 tekniikoista. Heillä on tasokoe edessä perjantaina, siksi tällä viikolla ei ole enää treenejä.

Illan päätteeksi oli selvää, että minulla on jotain rikki vasemmassa keuhkossa. Saksassa on pakko mennä lääkäriin. Olin päättänyt tehdä sen jo aikaisemmin. Nämä treenit alleviivasivat tarvetta, jotain on pahasti rikki sillä puolen. Voin lenkkeillä, voin punnertaa, voin tehdä vatsoja ja yleisesti kuntoilla kohtuullisesti, mutta energisten Magatreenien jälkeen vasen puoli keuhkoista rohisee ja pikkasen pistää. Tällaisenaan se keuhko ei kestä edes E1-leiriä, saati tasokoetta. Jatkan valmistautumisia ja treenaamista kohti E1:sta ja rauhoitan vasta, jos tuota ongelmaa ei saa korjattua tulevan kolmen viikon aikana.

2019-05-27

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Eilisen “Me ollaan Torinossa”-tajuamisten jälkeen arki iski kuin tonni tiiliä. Herääminen kuudelta ja lenkille. Sisäinen kello herätti minut viiden jälkeen, mutta olin armollinen vähemmän aamuvirkulle osalle joukkuetta. Aamulenkillä kävimme ihmettelemässä tuttuja alueita. On aidosti hauskaa törmätä pari vuotta sitten näkemiinsä kohtiin ja muistella miksi täällä pyörittiin. Aamulenkin suunnalla pyörittiin silloin metsästämässä Bowmoren 8 vuotiasta, sitä ei valitettavasti löytynyt silloin. Tällä kertaa aamulenkillä löysimme leipomon, joka oli jo auki ja myi hyvin tuoretta leipää. Sitä tuli ostettua päivänm parin tarpeisiin. Tämähän oli melkein kuin ranskalainen aamulenkki patongille ja takaisin…

Päivä meni minun osalta töitä tehden ja Kristan osalta kurssin ensimmäistä päivää viettäen. Tämä päivä oli jo etukäteen sovittu arjen järjestelyihin. Minä olen jo pari viikkoa mennyt ilman kunnon taukoja, joten tekemättömiä asioita on pinoutunut pari hassua. GTD viikkokatselmointikin on jäänyt tekemättä. Työpäivän jälkeen tuli tehtyä katselmoinnit ja kuitattua pari nopeaa tehtävää. Sen jälkeen oli edessä ruokailu ála Leivon perhe – erinäiset jämät pannulle ja tulta pannun alle. Lopputulos oli ravitseva ja vatsaa täyttävä, joskin kaukana italialaisesta ja kaukana gourmeesta – eli juuri sellaista mitä haettiin. Kun operaatio “jämät nassuun” oli saatu onnistuneesti tehtyä oli helppo tehdä kauppalista. Ostetaan kaikkea mitä aiomme syödä seuraavaksi. Italiassa tämä tarkoittaa tietenkin …. PASTAAA! Torinon suurena herkkuna ja etuna on roskattomat kaupat – “Negozio Leggero”. Krista kävi moisessa lataamassa varastomme täyteen. Olimme sopineet Kristan käyvän siellä yksin, minun ottaessa kiinni arkihommia. Minun oli tarkoitus yllättää hänet tulemalla kaupalle auttamaan. Niinpä juoksi 20 minuuttia Torinon keskustassa omissa ajatuksissani. Päivystin liikkeen edessä ja liikkeessä 10 minuuttia. Sitten aloin soittelemaan, sillä Kristan olisi pitänyt jo olla liikkeessä. Hän oli ollut matkalla liikkeeseen, ja tarkistanut kartasta mikä olisi paras mahdollinen reitti, kun hän huomasi että sille ketjulle on tullut uusi kauppa ihan lähelle meidän nykyistä majapaikkaa. Niinpä hän muutti lennosta suuntansa sinne. Tämän tiedon jälkeen juoksin pirteästi takaisin kämpälle 20 minuuttia, jossa tapasimme taas. Ajatus hyvä, suoritus heikko,  parempi onni ensi kerralla 🙂

Ilta meni kummallakin tehden erinäisiä järjestelyjä. Minä selvitin mikä Magasali täällä olikaan ja koska treenit ovat, Krista varasi paluumatkan paikkoja ja teki muita pieniä asioita. Arki on arkea, myös Torinossa.