Month: July 2016

Pakattuamme suurin piirtein kaikki laukkuihin, vaihdoimme uikkareihin ja menimme rannalle nauttimaan kevyestä aamu-uinnista. Siirtyessä lentokentälle mietimme miksi emme varanneet enemmän aikaa Bahamalle. Siellä oli upeaa, kallista, mutta upeaa.

Kuuba… Kuuba on aivan eri maailma. Siinä missä Bahamalle mennessä olimme välittömästi menossa drinkeille, täällä ensimmäinen kohde oli valuutan hankinta. Meillä oli Airbnb isäntämme järjestämä kyyti odottamassa lentokentällä – lappu “Juha Leivo” pisti massasta esiin selvästi . Pienen kommunikaation jälkeen saimme muodostettua ymmärryksen, että menemme ensin pankkiin ja sitten majapaikkaan. Lentokentän parkkipaikka oli mielenkiintoinen, vanhoja jenkkirautoja, vanhoja ladoja – ylipäätään vain todella vanhoja autoja. Meidän kyytimme oli vanhalla ladalla. Pääsimme nauttimaan vanhan ajan kyydistä. Bensa kärysi, turvavöitä ei ole – niille ei ole edes kiinnikkeitä, ikkunat on alhaalla tuuletuksen luomiseksi ja auto sammui kerran parkkipaikalta lähtiessämme .

Suurin osa autoista on vanhoja ja rämiä, osa on vanhoja ja kunnostettuja ja muutama auto on viimeiseltä parilta vuosikymmeneltä. Jostain syystä lähes kaikissa autoissa on pirun iso pakoputki.

Majapaikalla saimme paljon ohjeita ja tietoa majapaikan omistajalta. Hän puhuu riittävän hyvää englantia, jotta kommunikaatio toimii sujuvasti. Oleellisia palasia oli mistä saa taksit keskustaan, mitä taksin pitäisi maksaa, hinnoista pitää neuvotella, tinkaaminen on se juttu. Saatuamme omaa rauhaa koitimme tulla sinuiksi tämän massiivisen ympäristön muutoksen kanssa.

Iltapäivä meni tutustuessa lähialueeseen ja ymmärtäessä miten valuutta toimii. Meillä on CUC:tä, heillä on CUP:tä. 1 CUC on 25 CUP:tä sanoi internet Bahamalla, kun meillä vielä internet yhteys oli. Todellisuus on 1 CUC on noin 20-21 CUP:tä, riippuen mistä ostaa. Valuutan kanssa pitää olla todella tarkkana, yleisin huijaus on juuri valuutan kanssa kikkailu. Tutustuessamme lähialueeseen ostimme Internet yhteyttä viisi tuntia, koska tunnin kortit oli loppu.

Ymmärtääksemme miten valuutta oikeasti toimii, ostimme kaksi paikallista banaania hedelmämyyjältä. Varsinainen ostotapahtuma meni hienosti, saimme oikein valuttaa takaisin. Olimme kovin tyytyväisiä itseemme. Liikkeen ulkona kun minä avasin banaania kuului yht’äkkiä “No, no no, no!”. 2 rouvaa alkoi puhumaan meille. Työstimme hetken aikaa kielimuurin kanssa, ilmeisesti emme ostaneet banaaneja joita voi syödä kuin banaaneja. Nämä banaanit pitäisi paistaa tai valmistaa jotenkin. He puhuivat myyjän ja meidän kanssa, jonka jälkeen saimme vaihtaa “banaanimme” mangoon. Kaiken kaikkiaan pidimme tätä silti onnistumisena . Ymmärrämme nyt valuuttakonversiota hieman, saimme hedelmän ja ohjeet parempaan hedelmäkauppaan, josta saamme meille tuttuja banaaneja.

Illan ravintola oli suunnaton menestys sekin. Englantia, huonosti lausuttua espanjaa ja halpaa perusruokaa. Nyt tiedämme paljon meillä on rahaa konkreettisilla mittareilla. Ateria kahdelle oli 145 CUP, eli 7 CUC.

Koko päivä on ollut sen verta raskas, että vietimme illan huoneessamme latautuen. Majapaikkaamme kuuluu hädin tuskin julkinen WLAN, mutta ei niin hyvin että sitä voisi täältä käyttää. Nettiasiat pitää kerätä läjään ja lähteä läheiseen internet puistoon nettiä käyttämään.

07:00 Herätys

07:01 Digitaalisen maailman kättelyä

08:15 outo aamiainen Fish fry –alueella

Aamulla tarkoitus oli herätä “nopeasti” ja siirtyä Fish fry –alueelle aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen tarkoitus oli siirtyä paratiisi saarelle viettämään upea, upea rantapäivä. Moiseen päivään valmistaudutaan laittamalla runsaasti, joka paikkaan, aurinkorasvaa jo ennen kuin pää pistää huoneesta ulos.

Aamiainen oli outo kokemus, ruoka oli suurin piirtein sitä mitä pyydettiin. Virheellisen kommunikoinnin vuoksi saimme kaksi kertaa Juhan aamiaisen ja yksi kertaa Kristan aamiaisen. Mysteeriksi jää se miksi he kuvittelivat meidän syövän kolmen hengen edestä. Maksoimme kiltteinä suomalaisina laskun ja otimme yhden ylimääräisen aamiaisen mukaamme. Siitä ylimääräisestä annoksesta tuli iltapala. Aamiaisen mystisyyttä lisäsi se, että Kristan riisi oli viinirypäleitä ja mangon lisäksi oli joku paikallinen hedelmä, vaikka alun perin ilmoitettiin että keittiöstä löytyy hedelmistä vain mangoa. Aamiaisen ajan palvelu oli yllättävän tylyä verrattuna edellisen päivän palveluun. Aamiaiseen kuuluu oleellisena osana myös kahvi. Nyt törmäsimme reissun ensimmäiseen kahviannokseen, jota Juha ei pystynyt juomaan. Kahvin maku muuttui vinkeämmäksi, mitä enemmän kahvia joi ja lopulta se oli mahdotonta juotavaa.

Mystisen aamiaisen jälkeen palasimme majapaikkaan. Puolet joukkueesta suoritti aamupäivä torkun ja puolet joukkueesta naputti laitteiston kanssa. Virkistävän tauon jälkeen siirryimme paratiisisaarelle lautalla. Siirtymä paratiisisaarelle tapahtui lautalla. Lauttareissun aikana pystyi filosofisoimaan. Pystyi miettimään hiostavan uutta määritelmää. Hiostava keli on keli, jossa selässä syntyy ensin tippa, sitten toinen, lopulta tasainen noro joka valuu selkää pitkin kohti ja pitkin Grand Canyonia. Paidan kastuminen antaa vain väliaikaisen helpotuksen, sillä hiki valuu paitaakin pitkin alas.

Paratiisisaari muodostuu suurimmalta osin yksityisten omistamista tonteista ja Atlantis hotellin omistamasta alueesta. Loput saaren pinta-alasta on muiden hotellien/kansalaisten toimesta 100% prosenttista turistiloukkua. Hinnat hyppäsivät noin 100% korkeammalle kuin Nassaun saarella ja yleisesti meininki nousi noin 250% enemmän “turistilta rahat pois” toimeksi. Onnistuimme välttämään isoimmat turistien rahareiät ja siirtymään upealle hiekkarannalle, jossa loppuiltapäivä paloi vedessä lilluen ja kookospähkinästä drinkkejä juoden. 20€ sait juoda loputtomasti alkoholilla varustettuja juomia… se juju tässä tarjouksessa oli se että jossain vaiheessa iltapäivää juomia myyvä teltta vain katosi. Jos ehdit juomaan riittävästi, ennen kuin telttasi katosi – hienoa, jos et, sait pirun kalliit kookosdrinkit. Me ehdimme juomaan sopivasti, drinkit eivät muuttuneet halvoiksi, mutta eivät jääneet kalliiksi.

Lilluttuamme ja kärvennyttyämme riittävästi palasimme majapaikalle kävellen. Meinasimme käyttää lauttaa paluumatkaankin, mutta lautta ehti lähteä juuri nenämme edestä, joten päätimme kävellä takaisin kämpille. Kävely oli  todella kannattava. Saimme upeita kuvia paratiisisaaresta ja pääsimme näkemään hieman erilaista Bahamaa. Pääsimme näkemään sitä normaalien ihmisten Bahamaa, joka ei ole ihan niin siisti ja kaunis kuin turistialueet . Majapaikalle päästyämme koitimme saippuan ja makean veden avulla epätoivoisesti poistaa rannan hiekkaa varpaiden välistä, mutta mukanamme ei taida olla riittävästi saippuaa tai hanasta ei tule riittävästi vettä sen kaiken  poistamiseen. Epäilemme elämän saarella koostuvan jatkuvasta hiekan kanssa elämisestä.

Illan ohjelmaan kuului tislaamokierros. Tislaamo oli mennyt kiinni klo 18.00 ja me saavuimme pelipaikalle klo 19.15. Nyt reissun listalla on siis kaksi tekemätöntä tislaamoreissua. Tästä pettyneenä seikkailimme takaisin edellisenä iltana hyväksi havaitsemaamme ravintolaan juomaan pari drinksua. Matkalla löysimme rantarottakommuunin. Jäimme tarkkailemaan rottien toimintaa ja juttelemaan paikallisen henkilön kanssa. Rotat vaikuttivat symppikseltä ja niitä oli paaaljon. Illan ravintolassa kruunasi “Cuba Libre” pikkasen auringonlaskun jälkeen. Huomenna on edessä siirtyminen Kuubaan

Klo 03:30 *herätyskellon ääni*

Klo 03:45 “The Beach Boys – Kokomo”

Klo 03:46 “Älä soita noin lujaa! Sä herätä meidän olemattomat naapurit”

Aamiainen nautittiin lentokentällä loungessa. Varsinainen lentomatka meni vauhdikkaasti: Lento Charlotteen lähti 20 minuuttia myöhässä, lento Charlotesta Nassaulle lähti 20 minuuttia aikaisemmin kuin alkuperäisessä lentosuunnitelmassa. Charlottella suunnitellut ruokailut jätettiin väliin, koska boarding seuraavaan koneeseen oli alkanut jo ennen kuin me olimme edes lentokentällä. Ehdimme ottamaan alla olevan kuvan Charlottesta:

Kaikkien rouvien ja neitien tiedoksi lentokoneessa ei saa lakata kynsiä. Ei edes aviomiehen kynsiä. Jos kuitenkin ehdit lakkaamaan kynnet, ennen kuin lentoemo tulee asiasta sanomaan, myyntikatalogi on hyvä kuivausalusta.

Bahama!

Bahamassa toimintasuunnitelma oli seuraava:

1. Ruokaaaaa (ja drinksut)
2. Kahvia (lämpötila ei vaikuta kahvin juomiseen)
3. RANTAAAAAAA (ja drinksut ?)
4. Etsitään missä majapaikka oikeasti on (tässä vaiheessa Krista sai järkytykseen tietää, että en tiedä osoitetta majapaikkaan, tiedän vain GPS koordinaatit )

Nettiyhteyden laatu on reissun aikana heikentynyt heikentymistään. Lähdimme rajattomasta netistä Helsingistä, saavuimme data katolliseen yhteyteen jenkkeihin ja nyt olemme ilmaisten WLAN-verkkojen varassa kaksi päivää. Kuubassa paikassa tilanne menee vielä huonommaksi, olemme todennäköisesti maksullisen huonon WLAN-verkon varassa tai ilman verkkoa.

Vaihdoimme lounasmestan vessassa matkavaatteet rantavaatteiksi. Samassa syssyssä lätkimme kalkkilaivan kapteenille aurinkovoidetta sopivan rennosti kaikkiin paikkoihin mihin siveellisesti rasvaa pystyi ravintolassa laittamaan. Rasvan lätkintä onnistui hyvin, sillä vain vasen olkapää on pieneltä alueelta vähän palanut .

Rannalla lokoilun ja uimisen jälkeen lähdimme etsimään majapaikkaa. Majapaikkamme oli tasan niissä koordinaateissa missä sen pitikin olla. Paikan omistaja vaikutti aidosti yllättyneeltä, että löysimme paikan. Hän oletti meidän olevan muutaman korttelin säteellä hänestä siinä vaiheessa kun soitimme. Emme ole ensimmäinen vierailija tässä majapaikassa, joten taisimme olla ensimmäiset suunnistuskykyiset tai jos rehellisiä ollaan, ensimmäiset ylivertaista tekniikkaa käyttävät matkustajat.

Illan ohjelmaan kuului drinksujen juominen jossain kivassa paikassa, sekä tietenkin auringonlaskun aikaan jalat vedessä rantaa pitkin takaisin kävely. Illan kävelyllä bongasimme 2 rantarottaa! Ne vaikuttivat symppiksiltä näin muutaman metrin päästä tarkasteltuna. Pyrin pääsemään hali etäisyydelle yhden rotan kanssa.

Päivän agenda:

– Postitetaan nuotit Suomeen

– Käydään CNN:n tiloissa tai World of Coca-Colassa.

– Mennään panimokierrokselle

Yllättäen postitus onnistui yliopiston omasta postihuoneesta, joten postitus oli hoidettu jo ennen kuin olimme lähteneet kampukselta pihalle. Postihuoneesta pois tullessamme minun kello varoitti “Sudden thunderstorm!” (Google Now –palvelu). Taivas ei näyttänyt ukkosmyrskyn merkkejä sillä hetkellä, mutta menimme kuitenkin hakemaan sateenvarjot huoneesta. Ajattelimme kävellä konferenssihotelliin palauttamaan konferenssilätkämme kierrätystä varten, joten lähdimme kävelemään kampukselta hotellille. Noin 10 minuuttia käveltyämme tuuli yltyi hurjaksi, taivas näytti todella tummalta ja alkoi satamaan kaatamalla ja ukkostamaan.

Onneksi olimme vielä tässä vaiheessa ylipistorakennusten välissä! Tetsasimme johonkin rakennukseen suojaan tekemään uutta etenemissuunnitelmaa. Päätimme jättää lätkien palauttamisen iltaan ja siirtyä suoraan CNN tiloihin Uber-kyydin avulla.

Keskustaan päästyämme nälkä vaivasi jo 50% joukkueesta. Koska CNN tiloihin seuraava vapaa kierros olisi ollut vasta klo 17.00, päätimme hylätä koko CNN ja lähteä syömään, sillä toiveissa oli osallistua panimokierrokseen klo 17.30 alkaen. Keskustasta löytyi hyvä vietnamilaista ruokaa tarjoava ravintola, jonka ruoka oli erinomaista. Se ruoka oli niin kaunista ja hyvää, että Krista itki sitä syödessään tai sitten se oli vaan pirun tulista, paha mennä sanomaan näin vierestä katsottuna.

Tunteikkaan ruokailun jälkeen suuntasimme World of Coca-Colaan Olympia puiston läpi. World of Coca-Cola oli pelkkää kokista, niin kuin sopi odottaa. Tunteikasta mainontaa, 110 erilaista kuplivaa juotavaa maistettavana, 4D-leffaa ja kokista kämpälle vietäväksi saakka. Seikkailijoiden päästyä sopivaan sokerihumalaan oli aika hankkia kunnon humala SweetWater panimon panimokierroksella. Valitettavasti päivän ukkosmyrsky oli iskenyt panimoon pahasti. Panimo oli vailla sähköä ja sen vuoksi oli peruuttanut kaikki päivän kierrokset sekä pistänyt paikan kiinni. Onneksemme Uber-kuskimme tiesi ravintolan, josta sai panimon tuotteita ostettua. Loppuilta menikin baarissa pelaten pelejä ja maistellen SweetWater panimon tuotteita.

Suomen alkoholimainontarajoitteet ovat tarpeellisia. Kesken mukavan baari-iltamme ravintolan ohi meni kuorma-auto mainostaen Flat tire olutta. Koin pakottavaa tarvetta ostaa kyseistä tuotetta välittömästi. Onneksi sitä löytyi ravintolasta, joten paine pääsi purkautumaan luonnollisesti.

Ai, niin. Meidän majapaikan vieressä on CDC:n pääpaikka  – kaikkien maailmanlopun tautien lähtöpaikka!

Tämän päivän tarkoitus oli shoppailla! Puhtaasti shoppailla. Suomessa olemme koittaneet ostaa ekologisia vaatteita, mutta kaikkien vaatteiden ostaminen ekologisina (luomu/reilu/käytetty) ei vielä näytä olevan mahdollista. Joten nyt ostetaan normaaleja vaatteita. Päivään varattiin myös mahdollisuus käydä CNN tiloissa tai Coca Cola -maailmassa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Uberilla jälleen Lenox-kauppakeskukseen ostoksille! Juhan ostokset olivat ohi ehkä vartissa. Oudoimpia löydöksiä oli kasettisoittimet sekä naisten nykyaikaiset urheiluvaatteet. Kristan ostosten teon ajaksi istuin Star Bucksiin naputtelemaan tuplanäyttöineni. Tätä toistettiin iltapäivän ajan eri kauppakeskuksissa.

Keskellä päivää vaihdoimme kauppakeskusta ja siinä yhteydessä metsästimme ruokaa. Kohteena oli Juhan googlaama kasvisruokamesta, josta ei juuri tietoja löytynyt. Kaatosateessa seikkailimme parkkihalleissa ja etsimme ravintolaa. Löysimme rakennuksen, jossa ravintola Googlen mukaan oli. Kyseessä oli konttorirakennus. Aulavahti kertoi, että ettei koko rakennuksessa ole yhtään ruokaan liittyvää yritystä. Päätimme etsiä ruokapaikkaa perinteisin menetelmin. Satunnaisarvalla valittu paikka oli italiainen ravintola. Yllätyimme kovasti Juhan ruokavalinnan seuraamuksista. Ruokavalinta oli spagettia ja lihapulla. Tämän valinnan kanssa sai toisen annoksen mukaan kaupan päälle O_o. Juuri tällaisia tilanteita varten meillä on mukana ruoka-astia!

Shoppailujen jälkeen, viiden aikaan, CNN:n tahi Coca Cola Worldiin ei enää päässyt, joten menimme käytettyjen vaatteiden liikkeeseen shoppailemaan lisää! Päivän shoppailu lopetettiin Whole Foodsiin, josta suunnattiin majapaikkaan. Illallisena oli hyvää ilmaista spagettia ja lihapulla sekä kuohuviiniä.

Tänään aloitimme todella rauhallisesti. Kävimme syömässä yliopiston kahvilassa aamiaiset ja sen jälkeen tulimme majapaikkaan suunnittelemaan päivän toimintaa. Suunnitelmaksi muodostui käydä Martin Luther King Jr. muistopaikalla, tarkistaa eri ostoskeskussuositukset ostospäivää varten ja lopettaa ilta Lenox-aukiolle ilotulituksiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten tämän jälkeen otimme hyvät aamupäivän tirsat ja lähdimme liikkeelle vasta kahdentoista aikaan.

Kävellessämme keskustassa ihailimme kuinka siistiä täällä Atlantassa on. Ei roskia kadulla, ei kerjäläisiä, kodittomat siististi puistoissa puiden alla varjossa omissa oloissaan. Luettuamme rotusorrosta riittävästi, vedin ässän hihasta. Olin selvittänyt huippuarvostelun saaneen raakaruokaravintolan, joka olisi sopivasti oikean metrolinjan varrella ja kaikin puolin näppärästi saavutettavissa. Kyseinen ravintola oli West Endissä, jonne matkasimme metrolla. West End oli kokemus itsessään. 3 metropysäkkiä etelään ja meno on todella erilaista kuin keskustassa. Roskia on kaikkialla, kadulla on ihmisiä istumassa, talot on rämäisiä ja valkoihoisia oli ehkä yksi kymmenestä vastaantulevasta ihmisestä. Vain hieman alueesta huolestuneena matkasimme syvemmälle ja syvemmälle alueelle. Olin ravintolan arvostelujen vuoksi kuitenkin vahva uskossani, että tämä on kaiken vaivan arvoinen. Täytyy myöntää, että uskonpuute tuli allekirjoittaneelle kun näin ravintolan. “Sisään vaan, vaikkei seisoiskaan… :-I” Sisällä oli melkoisen hippimäinen ravintola, pieni ja … hippimäinen?. Arvottuamme jonkin aikaa, mitä syödä, valitsimme “Sample plate of everything” – annoksen. Pelkäsin, että onko siitä riittävästi kahdelle, joten kysyimme. Myyjän vastaus oli “oh, its enough, its plenty!”.

Ja se oli, se todellakin oli riittävästi. Kuvassa on se annos. Se vei kaksi lautasta ja siinä oli noin lautasen verran enemmän kuin mitä jaksoimme syödä. Lihansyöjänkin mielestä ruoka oli todella hyvää. Ruoka oli jopa niin hyvää, että otimme kaiken ylimääräisen mukaamme. Kannoimme sitä itseasiassa koko loppu päivän mukana. Kummankaan ei tarvinnut syödä mitään enää sinä iltana, sen verta tukevaa kamaa se ruoka oli.

Tiet tässä kaupungissa ovat hyvin vaihtelevan tasoisia. Alueella tasolla ei näytä olevan merkitystä tien kuntoon. Keskustassa voi korttelin erolla olla todella hyvää tietä ja käsittämätön kuoppa tiessä keskellä risteystä.

West End seikkailun jälkeen menimme metrolla kiertelemään kaupunkia ja kahvilleoluelle. Nestehukkaa piti korjata jollain muulla kuin kahvilla ensihätään. Kaupat tuli tarkistettua, jalkoja tuli lepuutettua ja sade tuli vältettyä pitkitetyllä lepotauolla. Siirtyminen varsinaiselle Lenox-aukiolle piti alunperin tehdä metrolla, mutta tulimme tarkastaneeksi Uberin hinnat ennen kuin otimme metron.Kahdelta hengeltä Uberilla matka maksoi 2.5$ kun metrolla matka olisi maksanut yhteensä 7$. Uberia on tullut käytettyä pääasiallisena kulkuneuvona tämän reissun aikana. Se toimii todella kauniisti ja on usein todella halpa. Matkojen hinnat ovat näillä pitkillä etäisyyksillä vaihdelleet kahdesta dollarista yhdeksään dollariin. Kuskien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.

Itsenäisyyspäivän juhlistuksia täällä Lenoxilla voisi kuvata termillä “parkkipaikkafestarit”. Sitä ne oli ainakin täällä. Lenox-aukio oli se paikka, minne meitä oli ohjeistettu menemään muiden toimesta, mutta täytyy sanoa, että eipä se kovin hääppöinen paikka ollut.

I

Ilta meni istuessa hotellin baarin patiolla ja juodessa alkoholijuomia. Puoli kymmenen aikaan alkoi 15 minuutin mittainen ilotulitus isoilla paukuilla, joita kansa jonkin verran hurrasi. Kun ilotulitus oli ohi, kaikki lyötiin pakettiin ja ihmiset lähtivät pois. Homman tiivisti aika kauniisti meidän paluumatkan Uberkuski “4th of July is, get some cocktails, look at the fireworks, go home”. Ilmeisesti tämä juhlapäivä on isompi juttu ihmisten takapihoilla tai pienemmissä kaupungeissa. Atlanta jätti tämän suhteen “MEH” –fiiliksen

Tänään lähdimme aamulla konferenssialueen lähelle aamiaiselle. Luonnollisesti aikataulu oli sen verran tiukalla taas, että minä jäin yksin maksamaan laskua. Harpisti oli vihdoinkin ajoissa päivän ensimmäisellä luennolla . Aikaisempina päivinä Krista on ollut harpistijoogassa aina ajoissa, mutta ekalla luennolla aina myöhässä. Harpistijoogaa ei ollut enää kolmantena aamua. Harpistijoogaajat eivät ilmeisesti ole maailman kovakuntoisimpia vuosienkaan joogatreenaamisen jälkeen. Eilen harpistijoogaohjaaja näytti esimerkin omaisesti erästä vaikean tason liikettä, jonka hän esittele olevan äärimmäisen haastava. käytännössä liike oli punnerrus. Vetäjä ei pystynyt tekemään tätä liikettä, eli käytännössä joogaohjaaja ei pystynyt tekemään yhtä polvet maassa punnerrusta ryhmän edessä. O_o

Aamupäivän aikana minä mursin Milnet:1 harjoituspalvelimen, kun taas Krista nautti konferenssin viimeisistä esityksistä.

Lounas oli harpistien yhteislounas konferenssitiloissa. Me söimme keskenämme ja valmistauduimme matkaamaan Georia Aquariumille. Kohde valittiin siksi, että harpistit olivat klo 15.00 menossa yhteisesti näihin paikkoihin. Ohjeistus, minkä saimme, oli “pidä konferenssipassi näkyvillä ja ilmesty portille klo 15.00”. Valitettavasti näillä ohjeilla emme löytäneet toisia konferenssilaisia akvaarion luona. Tämä oli hieman oletettavissa, joten aloitimme 30 minuutin jonotuksen 38 asteen lämmössä. Lipputiskien kohdalla litra vettä oli kadonnut ja nestevarannot olivat loppu.

Akvaarion sisällä toimintasuunnitelma oli seuraava:

– Saukot, sitten loput.

Kysyimme mustekalahatun omaavalta henkilöltä tietoja saukkojen sijainnista. Saukkoja löytyy kahdesta eri paikasta. Päätimme aloittaa kylmemmästä, koska siellä oli myös pingviinejä. Saukot olivat vauhdikasta kuvattavaa, jopa se joka nukkui selällään. Harmittavasti kaikki kuvat heistä olivat epätarkkoja. Toisella alueella olleet saukot nukkuivat meidän saapuessa paikalle. Pääsimme kuitenkin nauramaan yhdelle saukolle, jolla mikään ei ollut hyvin. Kohtuullisen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen hän onnistui tippumaan kaikkien muiden nukkuvien saukkojen päälle ja aiheuttamaan yleistä mielipahaa saukkojen keskuudessa. Krokotiili puolestaan nukahti kesken kuvausten. Sen silmät menivät hissukseen kiinni ja siihen se jäi nukkumaan.

Kävimme illan viimeisessä delfiiniesityksessä. Koitin saada meitä sijoittumaan etumaastoon, mutta Krista halusi taaemmas. Lopulta olimme rivissä seitsemän, joka oli vielä ensimmäisen kymmenen rivin sisällä eli kastumisalueella. Krista ei ollut innoissaan kastumisvaarasta. Valitettavasti emme kastuneet tässä esityksessä

Akvaarion jälkeen kävimme katsomassa Independence day 2 –leffa. Leffa ei ollut erityisen hyvä, mutta leffateatteri oli mahtipontinen ja vanhaan tyyliin rakennettu.

Heräsimme aamulla aikaisin, Krista häipyi harpistijoogaan ja minä aloitin metasploitin kanssa harjoittelun. Kuten aikaisemminkin, tapaamme lounaan ja illallisen puitteissa, illallinen tosin pitää sisällään cocktail tilaisuuden.

Krista sai eilen mahdollisuuden osallistua harppukiertueeseen täällä jenkeissä, mutta pikaisella matikalla saimme kasaan noin neljä tuhatta eri syytä olla osallistumatta kyseiseen kiertueeseen – niin mahtava kuin se olisikin.

Aamupäivä ja lounas meni eilisen kaavan mukaan. Kumpikin omalla suunnallaan ja lounas yhdessä. Kuten eilenkin, niin tänäänkin jälkiruoka syötiin esitystä kuunnellen.

Iltapäivällä, kun minun kahvihammasta alkoi kolottamaan, lähdin seikkailemaan yliopiston rakennuksien sisällä ja välillä kahvilaa metsästäen. Pihalla on sielua lannistava 33-35 astetta lämmintä ja suora auringonpaiste. Siellä ei kävele paikallinen ihminenkään. Seikkailtuani kahvinjanossa lähelle konferenssikeskusta huomasin, että kohta on tapaaminen taiteilijani kanssa ja lupasin olla cocktailtilaisuutta varten kauluspaita päällä. Niinpä tetsasin murhaavassa auringonpaisteessa, vailla kahvia takaisin, vaihdoin päälle farkut, kunnon kengät ja kauluspaidan. Nämä päällä tetsasin takaisin konferenssikeskukselle pikkasen sovitusta etuajassa.

Löysin harpistin koesoittamassa eri Lyon & Healyn harppuja. Koesoitoissa ja edustajien kanssa keskustellessa paloi niin runsaasti aikaa, että konferenssipaikka meni kiinni.

Kellon ollessa mitä se oli, totesimme että illallinen pitää siirtää lähelle illan konserttia. Tämänkin korjausliikkeen jälkeen tilaamiseen ja syömiseen jäi noin 30 minuuttia aikaa. Niinpä yhteinen illallinen näytti tältä:

Illallisen aikana Krista kysyi, josko haluaisin osallistua konsertin jälkeen myöhäisillan vastaanottoon, jossa olisi jotain pientä napoa. Tässä kohtaa omassa nupissa kuului “Its a trap!” ja kommentoin, että cocktailtilaisuudesta viisastuneena jätän tämän illan vastaanottotilaisuuden väliin. Tässä vaiheessa taitelija vasta tajusi, että hän kokonaan unohti cocktailtilaisuuden. Illallisen jälkeen erosimme taas, Krista mennen konserttiin ja myöhäisillan tapahtumiin, siinä missä minä jatkoin koneideni kanssa naputtelua…

Aamutoimien jälkeen kävelimme yhdessä konferenssialueelle. Harpisti jäi sinne klo 7 alkavaan harpistijoogatunnille. Olen miettinyt minkälaiset henkilöt vievät vessapaperia hotellin vessasta. Nyt tiedän, sen vie henkilöt jotka reissaavat ja majoittuvat dormissa, jonka varusteisiin ei kuulu vessapaperi. Vessapaperin hankkimisen jälkeen vähemmän musikaaliset ja vähemmän venyvät tiimin jäsenet palasivat takaisin dormeille metsästämään halvempaa aamiaista. Halvempi aamiainen löytyi kerrosta ylempää kuin edellisen aamun kalliimpi aamiainen. Toisena päivänä kaikki vaan on helpompaa kun on enemmän sinut ympäristön kanssa .

Minun ohjelmassa oli rentoutumista tietokoneiden kanssa. Konffausta, säätämistä, kiireetöntä tekemistä – niin ja pyykkäämistä… Sovimme Kristan kanssa lounas- ja illallistapaamisen, joista iltaan sisältyy myös musiikkiesitys.

Lounaalla selvisi kuinka riemuissaan harpisti on tuosta konferenssista. Lounaamme oli tehokas, niin tehokas, että jälkiruoka ja kahvi kannettiin ulos ravintolasta musiikkiesitysten luo. Harppuorkesteri (varmaan 10 harpistia), kahvia ja kakkua – kai sitä huonommankin lounastauon voi viettää.

Lounaan jälkeen oli edessä silkkaa riemua minulle. Tilaamani matkanäyttö tuli yliopistolle! Nyt voin työskennellä kahden näytön kanssa myös reissussa! \o/ Ihmettelen vain miksi en ole tätä aikaisemmin keksinyt.

Illallisen jälkeen oli luvassa 1.5 tunnin harppukonsertti, joka musikaalisesti oli näin asiaan perehtymättömänkin mielestä aika perhanan hyvä. Olen tähän mennessä nähnyt / kuullut ainakin 3 uutta tapaa saada uusia ääniä ulos harpusta. Aamulla vielä olin käsityksessä, että soittimesta saa ääntä pihalle soittamalla kieliä eri tavoin tai koputtelemalla/lyömällä kaikukoppaa. Nyt tiedän, että soittimesta saa ääntä irti

– pitämällä kynsiä kielen tiellä, josta syntyy vähän kuin heinäsirkan takajalkojen hankaamisääni tai jotain sellaista

– vetämällä viritysavainta pisin viritystappeja, josta syntyy jännä nakutusääni

– Laittamalla äänirauta kielien päälle ja sen jälkeen soittaen kieliä, josta syntyy helvetillinen räminä.

hulluinta koko hommassa on, että nuo kaikki äänet ovat sopineet kappaleisiin. Huomenna on saman toisinto. Krista on konferenssissa, minä nautin kiireettömästä harrastamisesta. Sunnuntaina pitää alkaa liikkumaan ja tekemään, ehkä keksiä meille iltaohjelmaa, joka ei sisällä harppumusiikkia.