Ensimmäinen autopäivä

Saaren teema, I heart ArubaHistoriallinen päivä. Ensimmäistä kertaa ikinä reissuillamme vuokrasimme auton käyttöömme. Auto on meillä käytössä 3 päivää.

Ensimmäinen pysähdyspisteemme auton kanssa oli lentokenttä. Sieltä hankimme dataliittymän takaamaan asioiden löytämisen. Bitin alettua kulkemaan siirryimme pääkaupunkiin kiertelemään ostoskeskuksia ja kauppoja. Tarkoituksemme oli löytää minulle uusi T-paita. Yksi neljästä T-paidastani piti jättää Kuubaan. Kyseessä oli vanha kiva paita, joka oli jo pahasti haalistunut. Kuuban jatkuva hikirääkki oli liikaa paidalle, eikä siitä saanut hajua pois edes pesulla.

Aruba näyttää olevan yhden tien varteen rakennettu. Länsirannikon tietä kun ajaa päätyy kaikkiin saareen kaupunkeihin. En edes huomannut kun vaihdoimme kaupunkia. En vielä tiedä mikä on saaren nopeusrajoitus, sillä en ole löytänyt kuin pari kolme nopeusrajoitusmerkkiä. Niitäkään ei ilmeisesti kauheasti kunnioiteta. Ruuhkaa täällä on kiitettävästi tämän yhden tien varrella pääkaupungin Oranjestad kohdalla.

Uuden paidan shoppailu oli yllättävän pitkä operaatio. Sopivan kokoista valkoista T-paitaa oli hankala löytää. Olin liikkeiden tarjontaan, sillä vasta kolmannessa liikkeessä oli sopiva paita. Kokonaisaika ostosoperaatioineen oli noin 30 minuuttia. Ostoskeskuksissa pomppiessamme törmäsimme laadukkaaseen hotelliin, jonne pystyi tulemaan sisälle veneellä.

Kunnon hotelli

Aruballa ei voi viettää päivääkään ilman rantaa, joten tämän päivän rantakohteenamme toimi Baby beach. Ranta oli hyvin, hyvin matala. Siitä johtuu sen nimikin. Siellä on niin matalaa, että siellä voi uittaa lapsia/vauvoja => Baby beach. Illan ruokana oli majapaikkamme pitsabuffee. Istuimme ylimääräisen parikymmentä minuuttia odottaen suklaapitsan ilmestymistä buffeeseen. Se oli odottamisen arvoinen Open-mouthed smile.

EpiläI heart ArubaIson tien varrella 1Ison tien varrella 2Ison tien varrella 3Lounaspaikka West DeckShoppailemassa

allasta ja merta

Krista valmistautumassa snorklaamaanEilen illalla olimme puhuneet siitä mitä voisimme tehdä tänään. Tänään ajattelimme ottaa lunkisti, lisää aurinkoa ja Piña Coladaa. Aamulenkillä kävimme etsimässä illan ravintolan ja lähimmän rannan. Emme löytäneet mitään hyvää rantaa lopulta, mutta löysimme kivan koiran. Rapsutimme häntä ja ihmettelimme merta laiturin nokassa hetken verran.

Kokkailemme itse oman aamiaisemme. Huoneessa on keittonurkkaus ja kaupasta löytyi sopiva määrä tarvikkeita aamiaisen tekoon, mukaan lukien kahvia! Kulinaristina ja ruuanlaiton amatöörinä voin jakaa muutaman matkakokin salaisuuden.
Yhden kananmunan kypsentäminen: 50 sekuntia mikroaaltouunissa isossa kupissa. Sikäli et halua kuin kerran pyyhkiä kananmunan räippeitä mikroaaltouunista, jo tokalla kertaa kannattaa käyttää toista lautasta astian kantena.
Munakkaan tekeminen: riko kolme mukaa isoon kuppiin. Vatkaa rikki, 45 sekuntia mikroaaltouunia, sekoita munia pieni hetki ja anna toiset 45 sekuntia mikroaaltouunia. Onneksesi munakas ei räiski yhtä paljon kuin yksi muna, joten unohtamasi kansilautanen ei harmita yhtään.
Mausteina ylähuuli on vahva ykkönen, kuola ja iso nälkä tiukasti kakkosena. Nauti!

Aamupäivällä olimme lähialtaalla Piña Coladamme kanssa juttelemassa ja köllimässä. Johtuen eilisestä ylikypsentämisestä, minulla tämä päivä meni aurinkorasvan ja paidan kanssa. Ylikypsentämisen välttämistä helpottaisi ihan pirusti, jos muistaisi laittaa aurinkorasvaa kaikkialle. Ilmeisesti otsani lähestyi huutavan punaista alta 30 minuutin. Kun minua informoitiin tästä, tajusin että en koskaan suojannut naamaani.

“Raskaan” Ceasar salaattilounaan jälkeen nukahdimme pariksi tunniksi.

Iltapäivällä ajattelimme lähteä testaamaan snorklausvälineitämme. Läheltä piti löytyä kiva ranta snorklaukseen. “Ohjeet olivat mene rakennukselle X, käänny vasemmalle, nähtyäsi “overpass” mene oikealle”. Matkalla paikalle löysimme putkien ylityksen, jonka takana näytti olevan polku. Se sopi termiin “overpass”, joten lähdimme seikkailulle. Seikkailtuamme läpi märän metsän löysimme pienen yksityisen pääsyn veteen. Valitettavasti täällä oli paljon hyttysiä, joten joudumme jättämään sen paikan. Matkattuamme rannan myötä löysimme oikean rannan ja harjoittelimme snorklausta jonkin verran.

OverpassMatka läpi metsän rannalleMatka läpi metsän rannalle 2

Illallinen tuli syötyä paikallisten suosiossa olevassa ravintolassa. Ravintolan toimintamalli oli omatakeinen. Ensin jonotetaan pääsyä tiskille 1. Tämä jono on pitkä, se voi kestää hyvinkin puolesta tunnista tuntiin. Tiskillä kerrotaan mitä tänään on saatu kiinni (kalaa ja/tai katkarapuja) ja sinä kerrot kuinka paljon grammoissa haluat mitäkin. Sen jälkeen menet istumaan ja tiskille 2 mistä saat juotavat. Ruokasi valmistetaan ja tuodaan pöytään sitten kun se on valmista. Pelimiehet menevät tietenkin ensin tiskille 2 ja virkistävät juomat kädessä jonottavat tiskille 1. Ruoka oli yksinkertaista, mutta silti maukkaampaa kuin Kuuban ruoka.

Zeerover ravintola 1Zeerover ravintola 2Zeerover ravintola 3Zeerover ravintola 4Matka ravintolaan

Aurinkolomavaihde silmään ja uima-altaalle

Matkalla Marina PirataanReissattuamme rankasti päätimme ottaa rennosti ja viettää uima-allaspäivän. Emme edes viitsi etsiä lähintä rantaa, käytämme lähintä vesiallasta.

Herättyämme kävimme lenkillä läheisellä kukkulalla. Kukkulan päältä löytyi ilmeisesti vapaana pyöriviä aaseja ja mahtavat näkymät.

Aamulenkin aasiAamulenkki 1Aamulenkki 2Aamulenkki 3Aamulenkki 4Aamulenkki 5

Lenkin jälkeen heitimme aurinkorasvat päälle ja lähdimme nauttimaan altaista ja auringosta. Ilta osoitti, että kalkkilaivan kapteenilla oli virheellinen käsitys ihonsa auringon kestävyydestä. Käsivarret, joita on rusketettu ja joiden kestävyyttä on rakennettu koko kesä, selvisivät päivästä ilman mitään ongelmia. Vatsan ja rinnan alue, jotka ovat olleet koko kesän paidan alla piilossa, eivät yllättäen kestäneet yhtä hyvin päivää uima-altaalla. Huomenna tilanne korjataan laittamalla enemmän aurinkorasvaa ja juomalla enemmän Pina Coladaa.

Club Arias 1Club Arias 2Club Arias 3Club Arias 4

Lomapäivä ei ole lomapäivä, jos emme kävele 15k-20k askelta. Niinpä illallispaikaksi tuli valittua hieman kauempana sijaitseva Marina Pirata. Matka sinne tehtiin virkistävässä iltatuulessa 27 asteen lämmössä auringon laskiessa. Matkalla löysimme tien sivusta rapujen valtakunnan. Ravut asustivat kuivalla maalla pienissä koloissa. Kummallakin oli jalassa 5 fingers kengät, joten olimme tuskaisen tietoisia siitä että varpaamme ovat rapujen pihtien napattavissa. Onneksi ravut pelkäsivät meitä enemmän kuin me heitä. Ravuista johtuen Aruban teiden vierestä löytyvät raadot eivät ole pörröisiä ja verisiä vaan palasissa olevia rapuja. Perille saavuimme auringonlaskun jälkeen, mikä loppujen lopuksi taisi olla hyvä asia. Paikka oli tajuttoman hienosti valaistu. Ruokailu tapahtui laiturilla, jonka alla oleva vesi oli valaistu sopivasti. Illallinen oli upea ja palvelu parasta mitä reissulla tähän mennessä on saatu.

RoadkillMarina Pirata 1Marina Pirata 2Marina Pirata 4Marina Pirata 5Marina Pirata 6

Aruba, Jamaica, ooh I want to take ya

Panamassa!Siirtymäperinteitä kunnioittaen heräsimme aikaisin aamulla. Niin aikaisin, että unohdin soittaa Beach Boysin Kokomo –kappaleen aamulla! Olimme Kuuban lentokentällä hyvissä ajoin. Kentällä huomasin, että oli huono idea laittaa reppu taksimme takaluukkuun. Koko ajomatkan polttoaineen käry oli ollut melkoinen, karvan vajaa siedettävä. Valitettavasti tuo pirteä käry seurasi minua vielä puoli päivää ja useita satoja kilometrejä, sillä reppu oli takaluukussa saanut ekstra annostuksen tuota käryä ja se käry oli tarttunut reppuun. Lentokentällä söimme kalleimman ja huonoimman lentokenttäaamiaisen ikinä. Aamiaisen hinta oli 13 CUC ja se muodostui kahdesta surullisesta panniinista, kahvista ja kuumasta vedestä.

Voi sitä riemua kun pääsimme Panaman lentokentälle. Nyt tajusimme kuinka paljon olimme kaivanneet takaisin länsimaihin. Koneesta ulostultuamme edessämme oli elektroniikkakauppa. Menin sinne välittömästi, katsomaan esineitä, koskemaan laitteisiin, imemään modernia tekniikkaa osmoosin avulla. Kävelimme kevein askelin pitkin Panaman lentokenttää ja söimme törkeän kalliin lentokenttäluonaan. Jokainen liike, jokainen arkinen paikka näytti niin hyvältä Kuuban jälkeen.

Kuuba oli kokemus. Näkemyksemme mukaan Kuuban voi tehdä kahdella tapaa. 100% turistina sisään ja isolla rahalla turistikohteissa. Silloin Kuuba on samanlainen kallis turistirysä kuin mikä tahansa muukin paikka pallolla. Ehkä jokin asia ei toimi, ehkä vessapaperi on yksinkertaista, mutta kulttuurishokki on minimaalinen. Rannat ovat todennäköisesti kauniita ja mielikuvien mukaista tunnelmaa on. Toinen ääripää on tehdä se mennen kuubalaisten keskelle, vähän niin kuin me teimme. Meno ja meininki on kovin erilaista. Esimerkiksi vessapaperi tuo mieleeni Matrix elokuvan “Do not try and find the toiletpaper, that’s impossible. Instead, only try to realize the truth… there is no toilet paper.” Silti, Kuuba oli kokemus, joka ei kaduta. Toisaalta, mitään välitöntä halua palata Kuubaan ei ole. Kauniita rantoja on muuallakin ja Kuuban tunnelma on nyt koettu.

Lento Panamasta Arubaan oli pykälän verran railakkaampi kuin mitä ajattelimme. Syy siihen oli lentoemossa:

Täysin kohtuullinen viskiannosJuha: Saisinko kahvia ja viskiä kiitos?
Lentoemo: Erikseen?
Juha: Kyllä, kiitos.
Lentoemo kaataa 2dl mukin kahvia ja 2dl lasin viskiä (sisältää neljä jääpalaa)

OK. Känniin siis!

Kristan tilaus sprite + viski tuotti saman tuloksen. Eikä siinä vielä kaikki minun osalta, sillä Krista tyytyi juomaan omasta annoksestaan noin 2 CL Smile ja juotti lopun mulle.

Seuraavat kaksi viikkoa paratiisisaarella, tai ainakin siltä se vaikuttaa näin juuri Kuubasta tulleena. Me saimme välittömästi samalla hinnalla paremman huoneen kuin mitä olimme varanneet. Vessapaperi on kaksikerroksista, huoneessa on ilmainen internet, pöytätilaa on tuplanäytöilleni Winking smile ja välittömästä läheisyydestä löytyy kaksi kappaletta uima-altaita.

Illan kruunasi kuohuviini uima-altaassa ja auringonlaskun jälkeen TV:n katsominen sängyssä Open-mouthed smile

Viimeinen taksimatka KuubassaMatkallaAruballa vihdoin

Viimeinen päivä Kuubassa

Matkalla oopperaanListasimme ennen reissua muutamia asioita, joita halusimme tehdä Kuubassa. Tänään oli viimeinen päivä tehdä niitä, joten päivästä muodostui pitkä ja vauhdikas.

Aloitimme tietenkin salsalla. Henkilökohtaisesti koin, että tahti millä salsaa meille opetettiin oli vauhdikas. Nyt kolmantena päivänä opimme vielä pari uutta askelkuviota. Tänään paikalla oli useampi henkilö opettelemassa tanssimaan, joten meillä oli vain yksi opettaja. Täytyy sanoa, että lämmitti kuulla vaihtelua palautteeseen “No! Men! Step 4 backward center forward center. Men! No stopping. Continue!”. Kristan saama palaute meni suurin piirtein näin “Woman! No! Like this. Woman! No! Relax! Men do, no woman!”. Tunnin viimeinen osa olikin vapaata tanssimista minun johdolla. Se meni kohtalaisesti! Löysin rytmin, vein Kristaa ja Krista seurasi! Saimme lopulta opettajalta ylävitoset ja ohjeet “Practice, practice, practice!”

Sovimme heti Kuubaan saavuttuamme, että lauantaina katsomme balettia. Lounaan jälkeen hankimme liput illan esitykseen, joka oli Don Quixote –baletti. Laskettuamme rahamme lähdimme miettimään, miten toteuttaa seuraava juttu listaltamme. Selvitimme viiden tähden hotellin aulassa netin avulla, mitä tunnin autokyyti vanhassa jenkkiraudassa maksaisi. Sitä voisi kysellä ihmisiltä, jotka sitä tarjoavat, mutta yleensä hinnat heittelevät ja niistä pitää neuvotella. Jotta voi neuvotella, pitää tietää mitä homma voisi maksaa Smile. Näyttää siltä, että autokyytiin on sovittu kuskien kesken hinnaksi 30$ tunnissa. Tähän yleisesti tunnettuun hintaan saimme tunnin ajelun avoautossa pitkin Havannaa. Automme oli vuoden –48 Chevrolet Fleetmaster. Avoauto takasi hyvän ilmavirran, joka taasen takasi sen, että emme haista jatkuvaa polttoaineen käryä.

Kyytimme 2KyytimmeAutokyytiAutokyyti 2Autokyyti 3Autokyyti 4Autokyyti 5Autokyyti 6John Lenon parkJohn Lenon park 2

Tunnin autokierroksen jälkeen oli korkeakulttuurin aika. Kristan johtamana menimme Kuuban “kauniiden taiteiden museoon”. Museossa oli tuhat ja yksi maalausta. Pika-analyysi on, että kansakunnan taitelijat ovat olleet ahdistuneita ja tehneet synkkää, synkkää taidetta vuosien 1900-1950 välillä. Ennen 1900 lukua taide oli klassista eurooppalaista eli ei sisältänyt painajaismaisia epämuodostuneita ihmishahmoja. Ilmeisesti näennäisen itsenäisyyden aikana 1902 eteenpäin, aina vallankumoukseen asti, elämä oli synkkää. Vallankumouksen jälkeiseen taiteeseen emme ehtineet tutustumaan.

Museon jälkeen oli aika tetsata takaisin majapaikalle syömään halpa ravintolaillallinen. Balettia varten laitettiin paremmat (ja lämpimämmät) vaatteet päälle. Siirtymä takaisin keskustaan tehtiin modernilla taksilla. Ero modernin taksin ja jenkkiraudan välillä oli todella iso. Jenkkiautotaksi on jenkkiautotaksi, mutta jatkuva bensan / öljyn käry käy nenän päälle. Ainut jäähdytys on ulkoilman virtaus ikkunoista sisään. Tätä sitten kun vertaa moderniin autoon, missä on mukavan hiljaista, viileää ja kivan tuoksuista, on vaikea nähdä syytä käyttää vanhaa autoa taksina ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Kuuban oopperan orkesterin harppuBaletti oli mielenkiintoinen Smile. Baletin kohtaukset menivät erilaisesti kuin Wikipediasta lukemamme. Balettitalo oli upeaa katsottavaa, myös sisältä. Baletin orkesterissa oli harppu, joka tietenkin oli välitön mielenkiinnon kohde. Harppu oli lievä järkytys. Kyseessä oli vanha, “kuubalaisittain” huollettu kapea kaikukoppainen pedaaliharppu. Sen parhaat päivät saattoivat olla silloin kun se oli vielä metsässä kasvavaa puuta tai ennen Kuuban vallankumousta. Baletin loppupuolella pääsimme kuulemaan pienen solistisen pätkän harpulla. Tippa nousi silmään siitä korvia repivästä äänestä, joka oli tuo pieni kiusattu harppu.

Huolimatta haastavasta kuubalaisesta kulttuurista viimeinen päivä Kuubassa oli hieno.

Ooppera 4Oopperassa 1Oopperassa 2Ooppera 3

Välipäivä Kuubassa

Kaatosade 2Eilinen huonovointisuus tuli takaisin aamiaisen jälkeen, joten päätimme ottaa päivän rennosti. Siirsimme salsatunnin lauantaille, jonka jälkeen päivä oli vapaa suunnitellusta ohjelmasta. Olimme huoneessamme ilmastoidussa tilassa ja nautimme kirjoista sekä leffoista.

Nyt olemme päässeet myös paikallisen kokiksen makuun. Sitä on tullut ostettua ainakin pari pullollista. Se antaa kivaa vaihtelua vedelle, niin kauan kun se on kylmää ja kun siinä vielä on hapot paikallaan. Juoman lämmittyä maku alkaa heikkenemään merkittävästi ja kaasujen poistuttua se on hirvittävää juotavaa.

Mikä on pelottavampaa kuin hautausmaa? Hautausmaa iltahämärässä! Illalla Kristan voidessa paremmin ajattelimme poiketa maailman toiseksi suurimpaan hautausmaahan. Keli näytti uhkaavalta, joten otimme mukaan sateenvarjot. Matkaa kun oli taitettuna vähän alta puolet alkoi satamaan pikkasen, sitten kohtuullisesti ja lopulta trooppisesti. Onneksi tässä vaiheessa olimme hautausmaan portilla. Sivuovi oli auki, joten menimme siitä sisään katoksen alle vartijan viereen. Vartija viittoi meidät istumaan ja pitämään sadetta, joka tässä vaiheessa tuli todella mahtavalla voimalla. Kanssamme katoksen alla piti sadetta vartija, sekä 9 kulkukoiraa. Siirryimme sisälle kun vesi alkoi tulvimaan korotetulle alueelle, jossa olimme. Sisällä selvisi, että hautausmaa on mennyt kiinni klo 18. Kello tässä kohtaa oli puoli kahdeksan. *hups* Open-mouthed smile

Tuntia myöhemmin ja sateen helpottaessa alkoi vedenpinta laskea. Lähdimme kävelemään takaisin majapaikalle kun katos ei enää ollut veden alla. Paluumatka piti sisällään nilkan syvyisten vesiesteiden ylittämistä ja kunnon sateessa kävelyä. Olimme märkiä, mutta iloisia kun lopulta pääsimme majapaikalle.

Juha ja paikallinen kola esittelyssäUhkaavan näköinen taivas Jose Martinin merkilläKaatosade 1Kaatosade 4Hautausmaa

Bussireissu Vinjalesiin

Parasta Pina Coladaa*beep* *beep* kello on 05:30. Aika herätä, nousta ja siirtyä hotelli Plazalle.

Kuuba on melko eloisa kuudelta aamulla. Monessa rakennuksessa oli työnteko käynnissä ja ovet auki kadulle. Ihan kuin sakki tekisi töitä aamuyöstä. Etenemistaktiikkamme ennen auringonnousua oli mennä isoja teitä pitkin. Emme paria poikkeusta lukuun ottamatta ole havainneet vihamielistä käyttäytymistä tai vihamielistä huutelua, mutta emme silti halunneet kävellä pimeitä pikkukujia pitkin suorinta reittiä hotellille. Tilanteen jännittävyydestä huolimatta aikaa löytyy selfien ottamiseen. Yllättävät äänet tosin aiheuttavat reaktioita.

Kuuba, aamu, Mikä toi ääni oliKuuba aamulla 1Kuuba aamulla 2

Hotellilta meidät piti, minun informaation mukaan, poimia 7.30. Noin 7.50 olin jo lievässä paniikissa. Mielenrauhaa saadakseni kysyin paikalle saaneelta henkilökunnan edustajalta tilanteesta. Hän teki tarkistussoitot ja pyysi odottelemaan. Bussi saapuu kun se saapuu.

Bussimatka oli silkkaa riemua. Ilmastointi piti huolen siitä, että hikoilu oli minimaalista. Ohjattu toiminta piti huolen siitä, että aivotoiminta oli minimaalista. Etukäteen määrätty ruokatauko piti huolen siitä, että ruokaa tulee. Etukäteen hankitut 10 peson pitsat pitivät huolen siitä, että nälkä ei ole karmiva kun lounasta saadaan Winking smile. Että rahaturistin elämä on helppoa!

Nyt pääsimme yllättäen tämän matkan ensimmäiselle tislaamokierrokselle. Tähän reissuun kuului bonuksena kierros rommitehtaalla. Vinjalesissa on rommitehdas, joka tekee rommia paikallisista Guava-hedelmistä. He tekevät kahta eri tyyppiä, kuivaa ja makeaa. Kuiva versio rommista vetää posket lommolle kun taas makea versio saa makeudellaan hampaat särkemään. Ei ihme, että merkki oli täysin tuntematon. Yhtään pulloa ei tullut mukaan.

Rommitehdas 1Rommitehdas 2Rommitehdas 3

Rommitehtaan jälkeen edessä oli sikaritehdas. Sikaritehtaassa ei saanut kuvata. Siellä sai vain pällistellä useita rivejä ihmisiä käärimässä sikareita. Yhteensä hallissa oli ehkä 70 työpistettä sikarienkäärijöille.Tässä kohtaa reissua Kristalla alkoi olemaan huono olo. Loppureissun verran hänestä oli veto poissa, mutta se ei estänyt häntä osallistumasta kaikkiin kohteisiin.

Sikaritehtaan jälkeen matka vei tippukiviluolaan. Luolassa pääsimme kävelemään, jonottamaan ja veneilemään. Smile Näitä ainutkertaisia kokemuksia oli samaan aikaan hankkimassa kolme muuta bussillista turisteja.

Tippukivi luola 1Tippukivi luola 2Tippukivi luola 3Tippukivi luola 4Tippukivi luola 5

Lounas oli perinteinen kuubalainen annos, mikä oli meille jo hyvin tuttu. Osalle retkeilijöistä annos oli täysin tuntematon. Salaatin virkaa tekee raastettu kaali. Riisiä ja mustia papuja on keko lautasella. Tämän parin lisäksi lautasella on varsinainen pääruoka, joka tällä kertaa oli possua. Keli ei ollut tukalan kuuma, vaikka ruokailu tapahtui ulkoilmassa.

Iltapäivän ohjelmassa oli visiitti tupakkamaatilalle, jossa pääsimme kuulemaan, miten tupakkaa kasvatetaan ja poimitaan. Samassa paikassa pystyi polttamaan ja ostamaan tilan omia sikareita. Jätimme sikarit väliin, niin maistamisen kuin ostamisen suhteen. 35 vuoden polttamaton putki yhä katkaisematta.

 Tupakkaplantaasi 1Tupakkaplantaasi 2Tupakkaplantaasi 3 ja opas tulkkaamassaTupakkaplantaasi 3Tupakkaplantaasi 4

Seuraavana paikkana oli “esihistoriallinen seinä”. Kyseessä on kallionseinä, johon on tehty TODELLA iso maalaus. Maalaus oli ehkä 70 metriä kertaa 100 metriä. Samaisesta paikasta sai parasta alkolitonta Pina Coladaa. Pina Colada maksoi, rommi ei. Rommipullo oli tiskillä ja siitä sai kaataa vapaasti omaan Pina Coladaan. Kristan versio Pina Coladasta maistui merkittävästi miedommalta kuin minun. Ilmeisesti aito kookosmehu ei ole tasalaatuista Winking smile.

Pre-historic wall 2Pre-historic wall panoraama 2Pre-historic wall

Loppureissu olikin kolme tuntia rauhallista ajamista takaisin Havannaan. Päivä oli todella virkistävä. Eksyimme hetkeksi turistien kuplaan, jossa on helppo elää ja jossa kaikki on etukäteen puolestasi päätettyä ja mukavan kevyttä pureksittavaa ettei kulttuurishokki pääse iskemään. Jatkuva ilmastointi tekee elämästä ilmeisen mukavaa. Huomenna on paluu takaisin meidän reissuarkeen, omatoimiseen seikkailuun.

BussireissuNäkymä Vinjalesiin Luovaa ongelman ratkaisua, sähköjohto vessanpöntön vetonaruna

31227 askelta, 24.03 kilometriä

Me & HavannaTämän aamun aamiainen oli omatoimiaamiainen. Oletetun bussireissun vuoksi olimme peruneet isännältä tulevan aamiaisen. Söimme mangoa kämpillä, jonka voimin lähdimme kaupungille metsästämään aamiaista minulle. Aamiainen muodostui paikallisesta avocadosta ja panniinista kadulla syötynä.

Aamiaisen metsästys 2Aamiaisen metsästys 1 

Aamiaisen jälkeen oli edessä taas tunti salsaa ankaran salsaopettajan käsissä. “No! Men. Number four backward, center, forward center”, “No! Listen to the music”, “No! Men, step zero, in place, no forward!”. Minun laskelmien mukaan Kristaa ei korjattu kertaakaan. Jos Krista teki virheitä, häntä on korjannut miesopettaja on korjannut häntä sen verta hiljaa, että minä en sitä kuullut. Minun saamani korjauksen raikui läpi koko paikan.

Positiivisella puolella, eiliset askeleet löytyy ja homma toimii. Negatiivisella puolella rytmi on yhä hukassa, mutta kuulemma feikkaan uskottavasti. Perjantaina taas jatketaan Smile.

Salsatunnin jälkeen olin kuin uitettu koira. Salsakoulussa ilmastointi oli täysillä, eli ikkunat ulkoilmaan oli auki. Ulkoilma on virkistävät “todella paljon” – täällä ei lämpötilamittareita ole. Verrattuna Atlantaan… ehkä vähemmän, mutta kosteampaan, niin penteleesti kosteampaa. Salsan jälkeen lähdimme metsästämään halpaa lounasta. Lounas piti koostua pitsasta sekä hedelmistä, mutta pitsan löytäminen salsasta väsyneille osoittautui hankalaksi. Epätoivon kasvaessa isoksi pysähdyimme yhdelle kiskalle syömään panniinit. Samassa kiskassa myytiin myös virkistystä parin peson hintaan. Minun oli pakko kokeilla sitä. Virkistys (oma käännös Winking smile) oli lasillinen paikallista kolaa jääkylmänä – voi sitä pientä taivasta! Tulen ostamaan näitä jatkossa, aina kun mahdollista. 10CUP:n panniinien voimalla löysimme pitsaa myyvän paikan. Katsokaapa kuvia, myynti tapahtuu omistajan olohuoneen läpi. Nämä kiskat ovat oikeasti omistajiensa keittiössä tai olohuoneessa. Tässä vaiheessa nuppiani pakotti sen verta, että oli pakko ottaa virkistävä sokerilitku eli kahvi. Ah, sitä sokerin määrää.

 Lounasmesta 2Lounasmesta 1

Ravitsevan lounaan jälkeen oli aika matkustaa päivän varsinaiseen kulttuurikohteeseen eli Fortaleza de San Carlos de La Canaba (joku päivä vaivaudun selvittämään mitä nämä ovat suomeksi). Matka sinne tapahtui lautan avulla. Lauttareissu on ehkä 10 minuuttia pitkä, mutta sitä ennen laukut tarkistetaan. Mitä niistä haetaan jäi meille ekalla kertaa epäselväksi. Onneksemme he eivät katsoneet repun jokaiseen taskuun. Alimmassa taskussa oli veitsi, jota käytämme hedelmäveitsenä.

Lautta 1Lautta 2Lautta 3Lautta 4

Vastarannalla meillä oli kännykän karttaohjelman mukaan edessä 2 kilometrin matka. Serpenttiinitietä olisi pitänyt mennä edes ja takas. Noustessamme mäkeä ylös huomasimme portin, joka oli auki. Minä katselin, että edessä olisi ehkä suora reitti sisään museoalueelle. Päätimme riskeerata ja menimme portista sisään.

portti tuntemattomaanOikopolku 1Oikopolku 2Oikopolku 3Oikopolku 4

Tämä osoittautui suunnattoman hienoksi oikoreitiksi. Leikkasimme luotisuoraan alueen sisälle. Matkalla tuli vastaan turisteille tarkoitettuja kylttejä, jotka kertoivat erinäisistä nähtävyyksistä matkan varrella. Päästyämme lipunmyyntipisteelle poikkesimme ensimmäisenä lähimpään kauppaan. Tarkoitus oli ostaa virvokkeita, esimerkiksi jäätelöä tai ihan mitä vaan viileää. Löytämämme kauppa oli tupakka- ja rommikauppa. Siellä oli mitä ihanin ilmastointi, joten jäimme hetkeksi liikkeeseen. Olimme virkistystä vailla, valmiina ostamaan joten poistuimme liikkeestä pienen rommipullon kanssa. Neljä askelta ovelta oikealle (salsaliike “Men! Forward. No! Listen to the music!”) ja korkki auki. Ihanan sitrusmaista, yllättävän heikosti janojuomana toimivaa tavaraa. Rommista virkistäytyneenä hankimme liput ja lähdimme tutkimaan linnoitusta. Linnoitus, kuten kaikki täällä, oli osittain rapistunut, osittain vastakorjattu ja osittain hyvin ylläpidetty. Meidän ollessa siellä toisella puolen salamoi ja satoi. Onnittelimme itseämme loistavasta paikkavalinnasta ja siemaisimme hieman rommia.

KiertotieYritimme poistua paikasta samaa kaunista reittiä pitkin kuin tulimme sisään. Nyt kun pääsimme portille, josta olimme tulleet sisään se oli ketjulla kiinni. Siitä ei kai olisi pitänyt pystyä kävelemään sisään alun perin. Onneksi läheltä löytyi paikallisten tekemä kiertotiepolku, jolla tämän ikävän esteen pystyi kiertämään.

Lauttaan mentäessä rommi osoittautui ongelmaksi. Rommipullo otettiin pois ja sanottiin, että “no!”. Olimme arvatenkin suunnattoman pettyneitä ja ihmeissämme. Vartijasetä huomasi muovipullomme ja näytti että sinne kaataminen olisi OK. Näinollen loput rommista kaadettiin tyhjään vesipulloon ja lasipullo jäi heille. Taas reppu tarkastettiin kaikkien muiden taskujen osalta, mutta ei “hedelmäveitsiosastolta”. Sikamaista säkää sanon minä Winking smile. Kyselimme illalla majapaikkamme omistajalta tästä toiminnasta ja hän sanoi, että turvallisuussyistä lasia ei sallita lautoilla. Outoa, mutta voi pitää täysin paikkaansa. Kuubassa kaikki on mahdollista.

Linnake 1Linnake 2Linnake 3Linnake 4Linnake 5Linnake 6

Salsaaaa

Paluumatkan kiinalainen kaariLähdimme aamulla poikkeuksellisesti taksilla vanhaan Havannaan. Taksin hinta täältä vanhaan Havannaan on merkittävästi vähemmän kuin sieltä tänne. Hinta oli 5 CUC majapaikastamme vanhaan Havannaan, kun vanhasta Havannasta majapaikkaamme se oli 12 CUC. Tavoitteemme oli 4 CUC, mihin ei päästy koskaan vanhassa Havannassa. Täältäpäin mentäessä, se oli OK.

Olimme Plaza hotellin aulassa sopivaan aikaan jonottaaksemme lippuja bussireissulle Vienalesiin. Olimme ehkä neljäs jonossa, mutta varaamamme aika ei riittänyt lähellekään. Yhtä asiakasta käsiteltiin ehkä 20 minuuttia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Meidän piti hylätä jonotus ja siirtyä salsatunnille.

Itsehän olen tanssilattian partaveitsi, joten salsa lähti välittömästi luonaaman. Muistin lähes aina lähteä oikealla jalalla, vasemmalle siirtyminen oli helppoa, oikealle mahdollista vain jos en ensin tajunnut että sinne piti mennä. Kääntyminen mihin tahansa suuntaan vaatii noin 110% huomiosta. Ja tämä ennen musiikin tuomista pelikentälle. Musiikki ja liike …. WOO! Rautakanki, rytmihirviö miettimässä miten ihmeessä jalkojen piti mennä ja miten kukaan löytää tästä musiikista rytmin? Disappointed smile Tunnin loppupuolella Kristan parina mentäessä homma alkoi jotenkin kulkemaan. Todellisuudessa tanssi kulki siinä määrin, että menemme huomenna uudestaan. En silti löydä sitä pirun rytmiä…

Lounas muodostui 10 peson pitsoista ja hedelmistä. Testasin samalla yhden peson kahvia. Kahvijuomat täällä ovat espressoa. Aamiaisella olemme saaneet aina hyvää espressoa, joten ajattelin koittaa katuversiota. Kadulla se espresso on täynnä sokeria. Sokeria on siinä niin paljon, että Kristankin mielestä se oli juotavaa. Hän ei edes pidä kahvista!

 Pizzalounas

Lounaan jälkeen edessä oli uusi jonotusyritys Plazassa. Jonottaessani Krista löysi suomalaismiehen miesten vessasta. Tässä hotellissa naisten vessa oli tarvikevarastona, joten naiset ilmeisesti käyttivät miesten vessaa. Smile Jonotuksemme meni mukavasti suomalaisten kanssa reissujuttuja vaihtaessa. Lopulta pääsimme ostamaan reissumme lippuja. Kello oli tosin yli klo 13:00, joten keskiviikolle emme voineet enää saada lippuja. Olimme hyvin varmoja siitä että neljän tähden hotelli Plazassa voisi sen bussikierroksen maksaa kortilla. Olimme väärässä. Heille käy vain CUC käteisenä. Meillä oli mukana euroja ja dollareita, koska ajattelimme vaihtaa valuuttaa joka tapauksessa. Krista jäi pitämään paikkaa ja minä lähdin vaihtamaan valuuttaa. Krista oli etukäteen selvittänyt pankin sijainnin ja olimme matkalla salsatunnille tarkistaneet sen paikkaansa pitävyyden. Nyt kun koitin mennä sinne, se oli aivan täynnä ihmisiä ja täysin erilainen kuin se Cadeca, missä me olimme tulopäivänä vaihtaneet valuuttaa. Käyttämäämme Cadecaan pääsi vain yksi henkilö kerrallaan ja se oli hyvin järjestäytynyt paikka. Tämän pankin edessä oli kaaos ja säätö, joten hylkäsin sen ja kaivoin kartasta seuraavan pankin tai Cadecan. Yksi tunti, kaksi pankkia ja kaksi Cadecaa myöhemmin minulla ei ollut kuivaa kohtaa vartalossani, mutta minulla oli muutama sata CUC:ta taskussa.

Bussireissun varaamisen jälkeen lähdimme kävelemään turistikadulle vanhassa Havannassa. Hinnat tällä alueella on hyvässä tapauksessa kaksi kertaa kovemmat kuin majapaikkamme lähellä, monessa kohtaa kolme kertaa kovemmat tai ruuan kanssa monta kertaa kalliimpaa. Esimerkiksi se 10 peson pitsa maksoi tuolla 3 CUC, eli noin 60 – 75 pesoa. Disappointed smile Ei ihme että tapaamamme suomalaispariskunta piti Kuubaa kalliina paikkana.

Nautimme rannan tuulista ja katsoimme torstain kohdetta Fortaleza de San Carlos de La Cabana. Mahtava linnake, joka kannattaa / pitää käydä katsomassa. Samasta paikkaa pääsi ihailemaan outoa jättisoihtua. Ukkosen jyrähtely sai meidät lähtemään vauhdikkaasti kohti majapaikkaa ja illallista. Onnistuimme välttämään sateen vaikka taivas näytti ihanan uhkaavalta

Krista ja Fortaleza de San Carlos de La Cabana takanaOuto tuliUkkosmyrsky tulossa

Illallisella ajattelimme hieman revitellä ja tilata alkuruokaa. Alkuruoka oli jännittävä. Se oli sekoitus Kallen mätitahnaa ja porsaan läskiä. Lisäksi annos oli toiselta puolelta lautasta kylmä ja toiselta puolelta kuuma. Emme tilaa samaa uudestaan. Illallisen jälkeen tuli harjoiteltua vielä salsaa huoneessamme. Tästä se lähtee, jollain tasolla.

KirjakauppatoriKuuban katuja 1Kuuban katuja 2Random aukioKalastajatRavintola, jota ei ole olemassa

Toinen päivä Kuubassa

KuubaPäivän agenda:

– Salsatunnin varaaminen

– Bussin reissu “Havannasta ulos” varaaminen

– 10 CUP:n pitsan maistaminen Smile

– Internetin käyttäminen aamutuimaan (iltaisin se ei onnistu, liikaa käyttäjiä puistossa)

Internetin käyttöön, Salsakoulun etsimiseen sekä Huanin kanssa jutteluun Havannan ulkopuolisista mahdollisuuksista meni koko aamupäivä. Päädyimme lounastamaan ihan majapaikan nurkilla, ekana päivänä löytämässämme pitsapaikassa. 10 CUP:n pitsa ei ole järin iso tai kulinaristinen ihmeteos, mutta ruoka täällä Kuubassa ei ylipäätään ole kulinaristisesti kovin kummoista. 10 CUP:n pitsoja voi ostaa vaikka 2 kappaletta kompensoidakseen kokoa, sillä 10 CUP on noin 50 senttiä. Tulen todennäköisesti syömään näitä pitsoja aina välillä Smile.

Internetiin pääsee WLAN:lla internet-puistoista sekä korkean tason hotelleista. Nämä paikat tarjoavat siis WLAN yhteyden, sitten tarvitaan vielä käyttäjätunnus ja salasana, joka ostetaan pienestä kioskista. Internet yhteyttä ostettaessa pitää vilauttaa passia, joten käyttö on aika vahvasti sidottu henkilöön Smile. En ole huomannut mitään häiriöitä salatussa liikenteessä, joten vaikuttaa siltä että ei täällä hirveästi manipuloida verkkoliikennettä. Internet yhteyden käyttöä vain seurataan. Olen parina aikaisempana iltana koittanut käyttää vieressä olevaa internet puistoa, mutta silkan ihmismäärän vuoksi en ole päässyt edes kirjautumisportaaliin. Vanhassa Havannassa löysimme nettipuiston, jossa oli vähän ihmisiä ja saimme testattua miten nettiyhteys saadaan oikein aikaiseksi.  Niinpä ajattelimme koittaa aamulla käyttää nettiä meidän alueella ja sehän toimi Smile.

Internet puisto ja JuhaInternetin käyttöä läheisessä puistossa

Lähtiessämme kaupungille poikkesimme viereiseen kauppaan ostamaan vettä. Olimme ostaneet sieltä vettä ensimmäisenä päivänä ja paikka vaikutti hyvältä. 1.5 litran vesipullo maksoi silloin 0.80 CUP. Krista näki leivoksen, joka oli 0.2 hinnaltaan ja ajatteli, että nyt saadaan yhdellä CUP:lla kivasti leivos ja vettä. Eri myyjä, eri päivä ja näemmä valuutta. Kun Kristalla oli leivos kädessä myyjä ilmoitti hinnan olevan 1 CUC. Koska leivos oli kädessä ja myyjän ilme oli penseä, näemme parhaaksi maksaa yhden CUC tarvikkeita. Emme tienneet lähellä yhtään toista kauppaa, joka myisi vettä ja veden me oikeasti tarvitsimmekin. Aina, aina pitää kysyä uudessa paikassa ja ilmeisesti vanhassa paikassa, jos myyjä on vaihtunut mitä valuuttaa me joudumme käyttämään.

Mennessämme kohti Salsakoulua menimme taas oli jännän näköisen alueen. Tällä kertaa sain suostuteltua Kristan tulemaan kanssani sisälle ottamaan kuvia ja ihmettelemään mikä tämä alue on. Eilinen veikkauksemme oli jokin urheilukenttä, mutta paikka olikin entinen uimahalli. Siellä asui nykyään myös hevosia O_o.

Mystinen uimahalliMystinen uimahalli 2Mystinen uimahalli 3Mystinen uimahalli 4Mystinen uimahalli 5 - HevosetMystinen uimahalli 6Mystinen uimahalli 7

Salsakoulu löytyi helposti. Huomenna meillä on tunnin mittainen yksityistunti salsan saloista. Jos homma tuntuu kivalta, otamme lisää. Salsan jälkeen menimme vallankumouksen museoon ihmettelemään mitäs täällä on oikein tapahtunut. Museo oli maan tapaan karu, osa esineistä puuttui ilman seiltystä ja emmekä loppujen lopuksi ole paljoa fiksumpia sen suhteen mitä täällä vallankumouksen jälkeen / yhteydessä oikein tapahtui. Museo muodostuu kuvista ja hyvin lyhyistä kuvateksteistä kuten “kuva: Castro puhumassa kolmen miehen kanssa” – “Teksti: Castro antamassa ohjeita hyökkäykseen paikaan XYZ”. Seuraavassa kuvassa olisi todennäköisesti ruumis ja teksti vallankumoustaistelija XXX kuoli taistelussa. Näistä kuvista ja teksteistä voi päätellä suurin piirtein miten homma eteni ja vähän siitä mitä Castro lopulta antoi kansalle (koulutuksen, maat viljelijöille tms.). Jatkamme museoiden läpikäyntiä ja netistä informaation lukemista yrittäessämme saada tolkkua tästä Smile. Ihmisille puhuisimme, mutta kielimuuri on vahva Smile.

Vallankumousmuseo 3Vallankumousmuseo 4Taksipiste - moderneja ja vanhoja autoja sekaisinVallankumousmuseo - Castron sytyttämä muistotuliVallankumousmuseo 0Vallankumousmuseo 1Vallankumousmuseo 2

Illan suulla etsimme turisti-infoja ja tapaa saada bussikierros/esittely Havannan ulkopuolisista alueista. Turisti-infot olivat jo kiinni, eikä niissä ollut aukioloaikoja määriteltynä. Plaza Hotellin aulasta löytyi tiski, mistä voi ostaa bussikierroksia kunhan tulee ennen klo 13 ostamaan  bussikierroksen seuraavalle päivälle.

Taksipiste - moderneja ja vanhoja autoja sekaisinHistoriallinen Havanna 2RoskisHistoriallinen Havanna 1