Ensimmäinen konferenssipäivä

Welcome harpistAamulla heräsimme Juhan hämmästykseksi klo 8 herätyskello sointiin. Oletin, että heräisimme ehkä klo 4 aamuyöstä, jonka jälkeen kumpikaan ei saisi unta. Toki yöllä herättiin parikin kertaa, mutta uudelleen nukahtaminen onnistui ongelmitta.

Aamutoimet/vessatoimet muuten vaativat vessan lukitsemisen niin omalta puolelta kuin vastakkaiselta puolelta. Vessa on jaettu kahden huoneiston välillä. Jännittävää on se että emme ole vielä keksineet miten vessan oven saa lukkoon ulkopuolelta, niin että viereisestä huoneesta ei pääse meidän huoneeseen, mutta pääsee vessaan. Tällä hetkellä tilanne on ratkaistu pitämällä olemattomat naapurit pois vessasta.

Aamupäivän hommina oli selvittää aamiaisen sijainti, pyykkäyksen mahdollisuudet, Juhalle prepaid SIM kortti T-mobilelta sekä kulkumetodi. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin kävellä -  se ei mahdollista kuin konferenssin ja majapaikan välillä. Etäisyydet on pölöjä! Seuraava ajatus oli polkupyörä. Pyörällä pääsee nopeasti, täältä löytyy jopa pyöräkaistoja. Niinpä googlasimme pyöränvuokrausta. Kysyimme pyörän vuokrauksesta myös respasta. Sieltä saimme osoitteen yhteen liikkeeseen ja ehdotuksen käyttää Uberia kävelyn sijaan. Uberneitsyinä ajattelimme koittaa Uberia. Runsaan säädön jälkeen Uber saatiin toimimaan Windows Phonella (joka oli ainut laite, mikä saatiin kiinni yliopiston WLAN verkkoon siihen hätään) ja kyyti tilattua. Ohjeistetulla paikalla ei ollut polkupyöräliikettä tahi T-mobilea, mutta oli AT&T sekä aina järjettömän kuuma (33 astetta). AT&T prepaid on nyt käytössä T-mobilen sijaan, polkupyöriä ei ole ja joukkue etenee pitemmät matkat Uberin avulla. Tässä lämmössä pyöräily taitaisi lähennellä itsemurhaa.

Konferenssitilojen lähellä on Kristan unelmapaikka. Ekologinen irtokaman ja luomuruuan supermarket. Sieltä ostettiin pikku naposteltavat sekä lounas, jonka jälkeen siirryttiinkin itse konferenssiin.

Konferenssissa itsessään tuli tiimin kuunneltua pari tuntia harppumusiikkia sekä käytyä pikaisesti vilkuilemassa myyntiosastoja. Sen jälkeen hajaannuimme, Juha noutamaan treenivarusteet ja Krista tekemään harppukonferenssijuttuja.

Illan kohokohtana oli allekirjoittaneella Magatreenit. Magatreeneissä oli 3 muuta henkilöä ohjaajan lisäksi. Ohjaaja kertoi sakille että heillä on käymässä vieras Suomesta, johon yksi rivissä oleva reagoi hyvin voimakkaasti ja kysyi uudestaan että mistä minä tulen. “Finland” tuli toistettua, jonka jälkeen mies sanoi minulle “Tervetuloa treeneihin, mä olen Markus”. Tästä “hieman” hämmästyneenä kiitin englanniksi, jonka jälkeen treenasin tunnin Markuksen kanssa. Hän on suomalainen töissä täällä jenkeissä. Aivan mahtavaa sattumaa! Sain mieheltä kyydin takaisin majapaikkaan ja saan häneltä mahdollisesti kyydin lauantain treeneihin! \o/

Jenkkiaamiainen yliopistollaKristan taivas, lajitteluhuoneAamuselfie dormissaHarppukonferenssin paikkaIrtokama-luomukauppa (Medium)Eka uber reissu!Harppukonferenssi musiikkiharjoitusSelfie konferenssin aulastaNäkymää paikaltaJuha ja Markus, tulossa treeneistä

Matkustusta 25 tuntia ja silti perillä keskiviikkona

Herätys klo 04:30, ulos kämpästä 05:10. Lentokentällä vähän jälkeen kuuden.Aamun shampanjat lentokentällä Lentokentällä on pari muutakin ihmistä. Tänään testataan ensimmäistä kertaa Finnairin kultatasoa, sen suurin etu pitäisi olla business –luokan check-in sekä loungeihin pääsy niin minulle kuin Kristalle riippumatta siitä mitä lipussa lukee. Jännyyttä tarkastuksiin lisää metallinen purkki sekä metallinen juomapullo, kumpikaan ei ole aikaisemmin koittanut viedä näitä läpi lentokentältä käsimatkatavaroina – kumpikaan esineistä ei osoittautunut ongelmaksi Helsinki-Vantaalla tai Heathrowlla.

Reissun kuuluu, oleellisena osana, kuohuviinin kanssa kilistely aina kun mahdollista. Kuohuviini mielessä Finnairin loungessa käytiin seuraava keskustelu aamulla seitsemän aikaan:
– Hei. Saisinko pari lasia kuohuviiniä?
– Hei. Meillä on shampanjaa, käviskö se?
– :)  :)  🙂 tottakai

Jos tästä nyt jotain valitettavaa hakemalla hakee, niin tästä on paha parantaa juomien suhteen.

Lento Suomesta Lontooseen meni nopeasti kummankin nukkuessa. Heathrowlla meillä oli 7 tuntia aikaa tapettavana. Aikaa tapettiin luonnollisesti kiertämällä kaikki liikkeet läpi sekä maistelemalla viskiliikkeiden tarjontaa. Pääosa ajasta tuli oltua loungen sisällä syömässä, juomassa ja hyödyntämässä nettiä. Tässä kohtaa selvisi myös iso ero matkustajien välillä. Siinä missä minä synkkailin git-repoja Krista järjesteli meille rentouttavaa yllätyshierontaa.  Lentokoneeseen oli hyvä nousta koodit synkattuna ja rennoksi hierottuna… Mental note to self – aika parantaa omaa toimintaa ihan eri tasolle.

Atlantassa agenda oli selvä: “taxilla yliopistolle ja päät tyynyyn”. Yliopistolle päästyämme olimme olleet matkassa 25 tuntia ja olimme yhä keskiviikon puolella. Aikavyöhykkeet on mystisiä Smile

Aamun ensiselfieKuohuviinit HeathrowllaLontoo, Big Pen ja meTrivial pursuitin tuloksetAtlantaAtlanta lentokenttä vihdoin perillä