Ensimmäinen päivä

Aamulla kello soi klo 8.00, ensimmäisiä elonmerkkejä kämpässä oli 8.30. 9.15 kaikki tietokoneeni sammuivat ja viimeiset pakkaukset sekä kämpän siivous alkoi.
Kahdentoista aikoihin kävin heittämässä avaimeni Jarnolle, samoin jääkaapin sisällön. Pakkaus meni loppupeleissä hyvin kivuttomasti ja kämpän siivouskin eteni. Tosin otimme sen verta rauhallisemmin että edellisenä iltana päätetty klo 12 lähtöaikana ei täsmännyt. Ennen lähtöä tarkistin tandemin paineet, vaihdoin oman juomapullotelineeni, joka oli käytännössä täysin irti, toisen pyöräni telineeseen ja korjasimme Kristan satulan oikealle korkeudelle.
Tarkka lähtöaikamme oli 13.52. Huomasin välittömästi että pyörämme oli hutera! Ikinä ei ole tandemimme vaappunut niin pahasti kuin liikkeelle lähtiessämme. Ajoimme ulos kaupungista ja tutkimme peräkärryä. Huomasin että sen pikakiinnitys oli yhtä löysä kuin ripulipaska. Suoristin kärryn renkaan ja kiristin sen uudestaan, samalla tasapainotin kärryn kuormaa uudelleen. Huomasin myös, että peräkärryn nivelen tappia saattoi kiristää ja kiristin sitä aikalailla, se oli myös löysä. Tämä vähensi vaappumista aikalailla, mutta laite vaappui yhä. Ajoimme silti ~40 kilometriä Kuhankuonon kansallispuistolle (Nimi on muistin varainen, saa korjata!) ja siellä tasoittaaksemme vaappumista siirsimme tarikalla olleet Halti-laukut eteen. Tämä tasoitti riittävästi vaappumista, loppuvaappuminen johtui varmaankin kärryn huonosta pakkaamisesta. Tuolla viritelmällä työstimme kohti Säkylää, jossa klo 18.30 poikkesimme Säkylän varuskunnan sodeen halvoille munkeille ja kahville! Kotiin saavuimme 20.30. Kotona suoritimme sarvien säätöä ja toinenkin juomapulloteline vaihdettiin.
Koska pyörällä polkiessa on aikaa ajatusten harhailuun, syntyy minulle usein ihmeellisiä hajatuksia (harhailevia ajatuksia) ja ajattelin jakaa niitä loppumaailmalle.
Hajatus
Tunnistakaapa mainos…
Pahoittelemme viivästystä. Etukumimme puhkesi, 2. kuski sanoi itsensä irti, avustajat ovat amatöörejä, mutta onneksi 1. kuski on aito ja ihana Leivo.
Tandem – jotain ihan muuta.
Jep, ei kovin tasokasta, mutta mitä voi odottaa?
Kannisto! 45 kilometrin päässä Turusta 204:sta pitkin löytyy kyltti Kannistontie.
Mäntysaari! 22 kilometrin päässä Turusta Paattisilla on Mäntysaarentie -kyltti.
Pojat, tiedätte mitä tehdä!
Ensimmäisen päivämme keli oli lähes täydellinen ajokeli, ainut valittamisen aihe löytyy tuulesta ja tuulen voimakkuutta pahensi huono pakkaus. Illan päätös oli myös täydellinen sillä Mirjan luona meitä odotti grilliruokaa, suihku ja pehmeä sänky.
Huomenna aamupäivällä kohti Tamperetta, arvioitu etäisyys 80 kilometriä. Tampereella tulemme viipymään 2 yötä, koska meille on luvassa Särkäniemessä pieni huvipuistokeikka. Aiomme myös täydentää varusteluamme hieman, joskin tavaraa taitaa jo nyt olla liikaa mukana. Kevyesti se pyörä silti liikkuu.

Viimeinen päivä kotona

Leivo.org – Content

Tämä päivä on ollut yhtä juoksemista, toivoa, epätoivoa, epäonnistumista ja onnistumista. Lopussa kiitos seisoo, “The final product is a reason to celebrate” ;). Meillä on peräkärry, tavarat mahtuvat toistaiseksi mukaan, tunnelma on kiireetön.
Ensimmäiseksi tahdon kiittää Jarnoa ja Timoa, ilman teitä meillä ei olisi peräkärryä. En tiedä kuinka kiittää teitä riittävästi.
Sitten päivän tarinaan.
Aamu alkoi hitaasti, mutta sai vauhtia kun Jarno saapui vähän jälkeen yhdeksän ja alkoi arvioimaan urakkaa jota tarvitaan tandemin muutamiseksi peräkärryä varten. Arvio oli positiivinen. Heti kättelyssä huomasimme, että ruuvien reikien etäisyyden mittaaminen on mahdotonta, sillä tarakka on kiinni torg-ruuveilla, eikä meillä ollut avaimia niiden avaamiseen.
Valitsimme Motonetin kohteeksemme, tavoitteena oli torg-avaimet, mutterit ja poranterä joka tarvitaan reijän luomiseen. Liikkestä löysimme torg-avaimet, mutta huomasimme, että peräkärryn mutterit ovat oudolla kierteellä ja yleispultit eivät sovi tuohon kierteeseen. Pienen puhelinsoiton jälkeen saimme liikkeen josta voisi löytyä sopivat pultit. Jätimme poranterän ostamatta, sillä se olisi turha ostos jos sopivia pultteja ei löydy.
Pulttinurkasta löytyi sopivat pultit ja sopivia ruuveja, joita tarvittiin lattaraudan kiinnittämiseen. Olin täynnä uskoa onnistumisesta, mutta todella nälkäinen joten poikkesimme Hampaalle syömään.
Hampaalta Bauhaussiin ja sieltä 10 euron (!) lattarautatanko josta sahasimme ehkä 10 % pois, sen verta me tarvitsimme sitä tankoa. Koska en omista rautasahaa ja Bauhaussin sahat olivat kalliita, suuntasimme takaisin Motonettiin josta ostimme poranterän ja sahan. Meidän karusta työskentelyoloista löytyy kuvia täältä. Kauhukseni sain huomata, että porakoneen tehot ja terän kestävyys loppuivat kesken. Emme saaneet tarvittavaa reikää aikaiseksi. Hetken homma näytti loppuvan taas aivan loppumilleille. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme aikaiseksi pari hataraa mahdollisuutta, josta toinen Timo. Tartuin Timon mahdollisuuteen. Matkalla Timon luo poikkesin Vesan luo, jonka avulla sain GPRS-asetukset läppäriini. Klo 17.15 Timo oli saanut tehdyksi sopivat reijät ja tandemini oli valmis peräkärrylle. Klo 18.10 minulla oli peräkärry. Heitin peräkärryn omistajan tandemilla juna-asemalle josta hän matkusti takaisin kotiin.
Loppuilta onkin ollut rauhallista pakkaamista, kuten jo totesin kaikki näyttää hyvältä – toistaiseksi.
Huomenna siivoamme ja lähdemme liikkeelle, ensimmäinen etappi on kotipaikkakuntamme Huittinen. Arvioitu etäisyys on 100 km.

Niin lähellä

Mökkireissu oli mitä rentouttavin, kiitos siitä ystävät hyvät! Nyt kamat on jotenkin saatu taas kämppään. Todella suuri pettymys iski illalla kun lähdin hakemaan peräkärryä. Sopimus oli kunnossa, kärry oli pieni ja söötti, mutta kiinnitysruuvit ovat väärää kokoa joten kärryä ei saa kiinni tandemiimme.
Huomenna koitamme Jarnon kanssa katsoa josko saisimme luotua jostain lisäpalat tandemiin, joihin peräkärryn saisi kiinni. Vaikea uskoa, että homma saataisiin enää pelastettua.

Bonussektori

Leivo.org – Content

Sain tänään vahvistuksen siihen, että saamme peräkärryn vuokralle koko kesäksi. Kärryn kanssa tandemin pituus on karvan vajaa 4 metriä, mutta koko homman pitäisi olla kevyempi ajaa. Tuon kärryn saaminen oli kuin osuminen bonussektorille. Eniten tuota sikamaista tuuria kuvastaa se että minä en itse sitä pyytänyt, vaan sitä tultiin tarjoamaan minulle.
Korjasimme Jarnon kanssa telttakepit, se tehtiin ilman kunnon työkaluja, kyseenalaisissa olosuhteissa ja onnistuimme vieläpä. Nyt telttakin on “kuin uusi”. Projektikuvia löydät täältä. Kaikkea sitä saa kyhättyä kyseenalaisissa olosuhteissa :-).
Viikonlopuksi katoan tutkan alle, palaan asiaan maanantaina joka onkin viimeinen päiväni Turussa ennen lähtöä.

Viime hetken hankinnat

Tutustuin Pirkan Pyöräilyssä Ismo nimiseen henkilöön joka on tandemoinut vähän enemmänkin ja hän antoi viime hetken ohjeita minulle koskien reissuamme. Pääasiassa hän korjasi sadevarustustamme ja tänään sain ostettua viimeisetkin sadevarusteet, eli sadesuojat kengille.
Nyt kun kaikki tarvikkeet on kasassa on enää tarpeen tunkea kaikki tarvikkeet laukkuihin poislukien Kristan henk. koht. tavarat jotka ovat hänen mukana Kälviällä. Jotenkin on epäuskoinen olo siitä, että saan nuo kaikki tarvikkeet pakattua laukkuihin ja että laukut vielä mahtuisivat pyörän päälle fiksusti.
Kiire alkaa myös pukkaamaan päälle. Vielä tarvisi saada tämä netti-osuus toimimaan ja sitten tarvisi saada pari tietokonetta viimeisteltyä. Myös viikonlopun LAN-mökki-tapahtumaan tarvisi saada pari konetta pelikuntoon. Käytännössä minulla on enää huominen aikaa ja sitten alkaakin viikonlopun tapahtumien järjestäminen. Toisaalta mikään ei voita viime hetken kiirepakkaamista maanantaina.

Varusteet

Muistan kun vuonna 2002 Krista voitti trangian itselleen. Hän harmitteli sitä miksi hän voitti sellaisen kun hänellä ei ole mitään käyttöä moiselle. Nyt 2004 olemme iloisia, että hän voitti sen :). Meillä oli 02.03.2004 seuraavat varusteet käsillämme:

  • Tandem
  • Teltta, Kristan vanha kupoliteltta, ajaa yhä asiansa
  • Makuupussi 2x, Kristalla oma vanha ja minulla vanhemmilta saatu tosi vanha
  • 2x pyörälaukut. Krista oli saanut 1997 Ahvenanmaan reissulle pyörälaukut. Ne olivat vanhat, mutta palvelevat yhä tarkoitustaan.
  • Iso määrä sekalaista pikkutarviketta

Ensitöiksemme aloimme metsästämään pyörälaukkuja ja etutelinettä tandemiin. Koska meillä on käytössä vain yksi pyörä, meillä on vain 4 laukkupaikkaa, 2 eteen ja 2 taakse. Ensimmäinen kyselykierros paljasti meille, että etulaukut (vedenpitävät Ortlieb:t) + pyöräteline + etulaukku sarviin kiinni maksaa noin 200 euroa. Takapuolemme irvisti ja kasvomme pysyivät vakaina. Poistuimme liikkeestä.
Onnistuin lopulta löytämään halvemman vaihtoehdon etulaukkutelineille ja kun teetimme pienen muutostyön Kristan vanhoissa pyörälaukuissa, saimme ne sopimaan etutelineille.

Suurinosa tarvikkeistamme ostettiin lopulta Partiovarusteesta. Ostimme sieltä Haltin etulaukun, Haltin takalaukkupaketin, jossa oli 2 pyörälaukkua ja niitä yhdistävä tarikalle tuleva näppärä repunkaltainen laukku, kompassin, trangiaan polttoainetta ja turvapullon polttoaineelle. Myöhemmässä vaiheessa Krista osti sieltä itselleen uuden makuupussin ja tämän ansiosta minä sain Kristan vanhan makuupussin.
Viikkoa ennen reissulle lähtöä hankimme vielä 2 kappaletta Ortliebin vedenpitävää varustelaukkua, pyöräilysadeviitat sekä sadesuojat kengille. Syy siihen, että nämä hankinnat tehtiin näinkin myöhässä oli se, että saimme Huittisissa ollessamme hyviä suosituksia :). Sadeviitat eritoten ovat osoittautuneet joka euron arvoisiksi.
Viimeinen asia jonka saimme oli onnenkantamoisella saatu peräkärry. Atte ja minä ajoimme Pirkan pyöräilyssä tandemillamme ja tämä herätti Ismon huomion. Ismo tulikin keskustelemaan meidän kanssa parin etapin ajan ja sain häneltä paljon ohjeita reissuumme liittyen. Ismo tarjoitui myös vuokraamaan peräkärryn käyttöömme koko kesäksi.
Mitä isoja tarvikkeita loppujen lopuksi hankimme lisää?

  • Etulaukku, sarviin kiinnitettävä
  • Etupyörätelineet
  • Pyörälaukku-setti
  • Uusi makuupussi
  • Ortlieb varustepusseja 2kpl
  • Pyöräilysadeviitat ja sadesuojat kengille

Koitan saada jossain vaiheessa aikaiseksi täydellisen listan meidän tarvikkeista tälle reissulle. Huomaatte, että otimme aikalailla tavaraa mukaan, varmana myös täysin turhaa tavaraa.

Iso ratas pyörähtää

Saimme Tandemin omaksemme 02.03. 2004. Olimme aikaisemmin sopineet, että tandemin hankinta on se käännepiste jonka jälkeen emme enää peräänny. Tandem on kallein yksittäinen hankinta minkä teimme tämän reissun nimissä. Nyt kun iso ratas oli pyörähtänyt liikkeelle, aloimme todenteolla tekemään reissua mahdolliseksi.

Aloimme harjoittelemaan pyörän hallintaa, käymällä kaupassa ja ajamalla nurkkarallia. Nurkkarallissa nopeus on pieni, tilanteinta on paljon ja pyörän hallintaa oppii pakostakin. Toisaalta voisi ajatella, että aiheutamme vaaratilanteita, mutta kumpikaan meistä ei ole niin huono kuski. Huhtikuussa aloimme systemaattisen kunnonkohotuksen. Poljimme ympäri Turun lähikuntia ja Turkua. Ensimmäisen harjoitteluviikon aikana huomasimme, että kuskin paikka on vähän liian korkea Kristalle ja näin ollen Krista ei pystynyt antamaan juuri lainkaan apua polkemiseen. Tandem liikkui tuolloin noin 20 kilometrin tuntinopeutta ja minä olin joka pikku lenkinkin jälkeen aivan lopussa. Kun minusta tuli kuski, huomasin että minun on huomattavasti keveämpi polkea ja tandemin keskinopeus keskinopeus nousi lähelle 25 kilometriä. Kun minä olen kuskina on tandemin penkki niin alhaalla kuin mahdollista, jolloin pyörä on sopivan kokoinen minulle. Jos pyörä olisi ollut yhtään isompi, olisimme olleet isoissa ongelmissa.

Aikavälillä 02.03 ja 31.5. 2004 ajoimme pyörällä lähes 1300 kilometriä. Valitettavasti aloitimme matkojemme systemaattisen kirjaamisen vasta 1.4. alkaen joten kirjanpidossamme näkyy vain noin 1000 kilometriä. Taulukon löydät täältä.

Kunnonkohottamisen lisäksi aloimme hitaasti lisäämään tietämystämme reissaamisesta. Ensin lähdimme liikkeelle maalaisjärjellä. Mietimme mitä tarvikkeita tarvitsisimme, miten etenisimme, missä nukkuisimme jnpp. Arvioin alkuun ajonopeudeksemme 20-25 kilometriä tunnissa, arvioin myös että etenisimme helposti 100 kilometriä päivässä, jos ei enemmänkin. Nämä arviot perustuivat muistelmiini vuodelta 1997 jolloin saatoin päivässä polkea 200 kilometriä ja 50 kilometriä oli pieni, alta kahden tunnin, rykäisy. Nämä arviot olivat arvatenkin virheellisiä, se selvisi meille kun teimme ensimmäisen koeajon lähes täydellä lastilla 6.5. ja 7.5. Taulukosta näet, että vauhtimme oli aika kova, mutta se matkustaminen ei ollut hauskaa tai mukavaa mitenkään. Tästä päättelin, että nopeuttamme pitää tiputtaa ja päivämatkana 50 kilometriä on jo mukava matka, 100 kilometriä alkaa olemaan ehdoton huippu. Lukiessani Hepon sivuja, noin viikkoa ennen matkalle lähtöä, olettamukseni saivat vahvistuksen.
Krista huolehti (jälleen kerran) kaikesta fiksusta tiedon hankkimisesta. Hän lainasi kirjastosta kasapäin kirjoja, jotka edes jollakin tapaa liittyivät reissaamiseen tai vaikkapa autiotupiin. Hän myös luki suurimman osan näistä kirjoista, luullakseni, kun minä taas luin vain pari ja silmäinen paria muuta. Näistä kirjoista löysimme listoja tarvikkeista joita olisi syytä olla mukana tälläisillä matkoilla. Käytimme niitä hyödyksemme pakatessamme. Hepon sivuilta löytyvä lista toimi meidän viimeisenä varmistuksena ja sen pohjalta tehtiin vielä eräitä varaosa hankintoja.

Aloitus

Koko syksyn ja joulun ajan ideaa ylläpidettiin ja minä koitin elää säästeliäästi, sovimme, että helmikuussa lähdemme selvittämään tandemin hankintaa ja jos tandemin hankimme, emme enää peräänny.
Helmikuussa kun aloimme pyörää metsästää selvisi meille hyvin nopeasti, että tandemin ostajat ovat harvassa ja vielä harvemmassa ovat liikkeet jotka tarjoavat asiakaspalvelua ihmisille jotka ovat kiinnostuneet tandemista.
Kohtelu liikkeissä oli kovin kovin tylyä ja ensimmäisessä liikkeessä jossa kysyimme tandemia saimme myyjältä vastaukseksi:”Paljonko teillä on rahaa?”. Ensimmäiset tandemit joita meille tarjottiin maksoivat 2600-2800 euroa. Aivan liian kalliita meidän budjettiin. Olin ajatellut, että kyllä tandemi maksaa vähintään 1000 euroa, mutta lähes kolminkertainen hinta ei tullut edes mieleen. Toinen liike antoi meille ohjeet löytää tandem itse netistä, hakea siis valmistajan sivuilta malli jonka hän sitten voi tilata itselleen ja myydä meille, mutta itse hän ei suostunut käsiään likaamaan.
Etsimme netistä hartaasti, kävimme kysymässä liikkeestä lisää apuja, sanoja, linkkejä jotain! jonka pohjalta työskennellä. Suurin kiitos tandemin löydöstä kuuluu Kristalle joka jaksoi surffata ja etsiä. Hän löysi Helsinkiläisen liikkeen jolla voisi olla tandemeita, vieläpä kohtuu hintaisia, vähän yli tuhannen euroa. Kun soitin liikkeeseen, vastasi puhelimeen avulias mies joka kertoi paljon tandemista ja siitä kuinka heillä löytyy liikkeestä yksi laite. Innostuimme todella, nyt olisi mahdollista päästä kokeilemaan tandemia, EDES NÄHDÄ yksi laite ennen kuin hankimme moisen. Järjestin meille kyydin Helsinkiin ja kun pääsimme liikkeeseen siellä tunnelma oli toinen. Heillä ei olekaan mitään tandemia, he voivat tilata 2600-2800 arvoisia tandemeita, jos haluamme.
Helsingin-reissun päätyttyä tylysti Krista jatkoi netissä surffailua ja löysikin fillari-lehden sivuston, josta löytyi suuri lista pyöristä. Tästä listasta löysimme tandemin jonka hinta oli 1650 euroa ja joka tuntui meille sopivalta. Tämän tandemin tietojen kanssa kävelin liikkeeseen sydän täynnä toivoa. Liikkeestä soitettiin maahantuojalle joka kertoi tylyn tarinan:”Ei oo, ei tuu”, mutta maahantuojalta kerrottiin myös, että yksi pyörä oli myyty Kauhajoelle ja meille annettiin yhteystiedot. Silmittömän pettyneenä menin kotiin, sillä meille oli jo selvinnyt, että liikkeet ostivat tandemeja tilaustyönä, joten Kauhajoelle soittaminen tuottaisi hyvin suurella todennäköisyydellä vesiperän. Soitin piruuttani ja meillä kävi tuuri. Heillä oli yhä tuo tandem ja myyjä oli ensimmäinen henkilö jolta saimme todellista asiakaspalvelua. Hän järjesti pyörän kuljetuksenkin tänne Turkuun ja hintaa saimme tingattua 100 euroa.