Ajoaika: 2 h 10 min Sähkökilometrit: 42 km Keskikulutus: 8.4 l / 100km Sähkökulutus: 0,98 kWh / 100 km Huippunopeus: 200 km/h Kokonaiskilometrit: 1132 km
Aamu alkoi kuudelta leirintäalueella. Siirryimme hiljaa kokkaamaan aamiaista sisäleikkialueen viereen. Veikko vietti kaksi tuntia iloisesti leikkien lelujen kanssa. Aamupäivällä leirintäalueella raikasi välillä huudot: “ISÄÄ!” “VEIKKOO!” “ISÄÄ!” “VEIKKOO!”, kun me paikansimme toisiamme.
Aamun leikkien jälkeen oli isän seikkailun aika, mikä oli taas vaellusta puistossa. Tällä kertaa puisto osoittautui olevan puisto! Heti kun päästiin autosta pihalle ja isällä oli reppu kädessä, kuului pojasta “seikkailulle!” ja sormi osoittaa metsäpolulle. Nyt aletaan olemaan oikeassa asenteessa! Puistosta löysimme pari katsomisen arvoista paikkaa, joista toinen oli kiipeilemisen arvoinen. Kivien yli, ympäri ja ali mentiin monta kertaa. Safkat autolla ja on aika siirtyä takaisin Saksaan noutamaan Krista.
Päästyämme Saksan puolelle välittömästi autoja vaihtoi oikealle kaistalle ja lähti vetämään lujaa. Oli aika tarkistaa auton sotahuuto, painaa GTE nappia ja liittyä hupiin. 200 km/h oli huiput mitä otin, enemmänkin olisi päässyt. Jarruttelu paljasti, että jarrut on huonossa hapessa. Jarruteltaessa auto värisee hieman. Aika viedä auto huoltoon, taas.
Sä tiedät olevasi Saksassa kun ajeltuasi riittävästi 200 km/h vaihdat takaisin oikealle kaistalle ja lasket vauhdin 120 km/h, jossa vaiheessa takana oleva matkailuauto alkaa saamaan sinua kiinni. Nämä menee matkailuautolla, pyörät peräkoukussai, 160 km/h täällä. I LOVE IT!
Krista napattiin mukaan Dörpenistä ja reissaajat matkasi Bourtange Fortress Museumiin. Kannattaa vilasta kartasta miltä paikka näyttää ilmasta käsin. Päivä oli kuuma, joten seurue tankkasi nesteitä ja jätskiä. Paikka ei ole järin suuri, mutta siellä olisi ollut useita museita joita käydä katsomassa. Aikuisilla tuolla olisi mennyt iloisesti monta tuntia, pienen kanssa museot eivät olleet optio.
Halusin nähdä tykit ja meillä kävi odottamaton säkä. Siellä oli näytös käynnissä ja pääsimme näkemään musketin lataamisen ja ampumisen (ilman kuulaa), samoin pienen tykin. Veikko säpsähteli ja aikuiset nauttivat paukkeesta. Tuli jopa videoitua tapahtuma. Toinen kierros kahvilassa ja paluumatka saattoi alkaa. Pienin seikkailija oli aika valmis seikkailuviikonlopusta. Viimeinen leikkipaikka pysähdys kesti ehkä vartin, jonka jälkeen pieni mies halusi kesätalolle.
Viikonloppu oli erittäin positiivinen kokemus, onnistuminen kaikilla alueilla, jopa illalla. Pieni mies nukahti normaalilla aikataululla ja aikuiset saivat rauhassa purkaa auton ja valmistautua arkeen. Näyttää siltä, että kaksi yötä on aikalailla maksimi seikkailuviikonlopun mitta.
Ajoaika: 1h 59 min Sähkökilometrit: 30 km Keskikulutus: 6.5 l / 100km Sähkökulutus: 0.5 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 957 km
Mistä aloittaa? Tätä kirjoittaessa on kaunis juhannusilta leirintäalueella Hollannissa. Takana on yli 21k askelta. Joista monta tuhatta on tallattu pieni mies hartioilla, silti olen hyvässä tikissä puoli kymmeneltä illalla.
Ehkä aloitan toteamuksella, että härkäparina tämä reissaaminen on alkanut toimimaan, ainakin jos kohteina on leikkipuistoja ja eläintarhoja. Riittävästi minulle, että pysyn kiinnostuneena sekä järjissäni ja riittävästi pienelle miehelle, että hän on väsynyt illalla. Toinen merkittävä tekijä lienee, se että mahdollistan onnistumisen myös väsyneenä. Koitan jokaisessa tilanteessa kun olen energinen valmistella meidät seuraavaan vaiheeseen, niin pitkälle kuin mahdollista. Näin tehden, onnistun vaikka olisi väysynyt – suurin osa työstä on tehty jo.
Eilen ilalla paljastui, että pojan jaloista irtoaa James Brown funk tason haju. Pieni mies ei voi käyttää lenkkareita ilman sukkia. Kemiallinen sodankäynti autossa kuuluu isän yksinoikeuksiin.
Majoittumisparkkisen vieressä oli kahvila, jonka aukioloajat olin selvittänyt etukäteen. Se oli minun aamuvessani. Lähden olettamuksesta, että pienen pojan pottailu parkkipaikalla on vielä hyväksyttävissä, mutta isomman pojan pottailusta tulee sanomista. Aamiaisen virittelyssä meni 2 tuntia, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kahvilaan. Kahvilassa kävimme läpi paikan ja päästin Veikon irti leikkinurkkaukseen. Oma rauhallinen vessahetkeni katkesi kun vessasta kuuluu “öö, öm, öm”. Avaan oven ja siellä on pieni mies auto kädessä. Vietin lopun pönttöojan paikallista paloautoa ihastellen… Kahvia, pillimehua ja pikku munkkeja junassa, oli kakkosaamiaisemme.
Aamun leikkipuisto löytyi parkkipaikan toiselta puolen. Siellä vietimme puolen tuntia kiipeillen, kaivaen hiekkaa ja laskien liukumäkiä. Sitten oli luvassa isän osuus, eli tien toisella puolella oleva puisto. En ollut mitenkään valmistautunut tähän, muuta kuin katsonut kartasta että siinä on puisto. Eka reitti sinne päätyi isoon porttiin, jossa on museohintoja. Museo ei ollut mielessäni, joten poistuimme tältä ovelta ja kiersimme 5 minuuttia toiselle sisäänkäynnille. Sielläkin oli ovi kiinni, ihmettelin, että onko puisto vielä kiinni? Onko niin, että 10 lauantaiaamuna puisto olisi kiinni? Mikä keskuspuisto se on? Noh, soitin ovikelloa ja sieltä vastattiin. Englantini osoittautui ylivoimaiseksi, mutta saimme välitettyä tiedot, että a) haluaisin poikani kanssa katsoa puistoa b) kyseessä on museopuisto ja olemme väärällä ovella. Ystävällinen nainen kuitenkin päästi meidät sisään ja pyysi että tulisimme maksamaan lipun. Ohjeistus oli “menkää oikealle ja sitten tulee vettä, sitä ei tarvi ylittää.” OK. Tässä on kartta, olemme punainen piste, minne piti mennä?
Tutkimme museoaluetta puoli tuntia koettaen löytää noilla ohjeilla paikkaa, mihin piti mennä. Onko se ravintola? Se on veden vieressä, se olisi looginen paikka? Onko sei Eingang? …ei? Sinne matkalla on monta vesiestettä, jotka pitää ylittää…. lopulta päädyin kysymään virallisen lätkän kantajalta. Oikea vastaus on Eingang, pääsimme sinne lukittujen porttien kautta. Siellä leikimme hetken hiekkalaatikolla ja kävelimme läpi koko puiston taas. Se oli hieno löytö ja sen jälkeen pääsimmekin siirtymään lounaalle.
Lounaaksi olin ajatellut tuoreita vihanneksia jnpp, eli Subwayta. Sinne kesti yllättävän kauan päästä, sillä tietyöt esti menemästä Googlen ohjeiden mukaan. Lounaan jälkeen oli edessä puolentoista tunnin siirtymä Hollantiin, jonka pienen miehen piti nukkua liki kokonaan. Valitettavasti hän veti torkut Subwayta etsiessä ja pysyi hereillä yli tunnin ajomatkasta. Jos aloin kuuntelemaan audiokirjaa takapenkillä alettiin protestoimaan, joten iloista poppia kuunneltiin koko matka. Hollannissa istuin tunnin parkkipaikalla lukemassa kirjaa, kun pieni mies nukkui päiväuniaan.
Matkan aikana siirsimme takapenkiltä hatun etupenkille. Alamme saamaan venyvyyden siihen kuntoon, että pystymme siirtämään tavaroita toisillemme vaikka olemme selätysten. 2 peiliä tietenkin auttaa asiaa.
Jossain kohtaa matkaa, Saksan puolella, tuli se ihana kolme harmaata raitaa -kyltti. Ajattelin, että nyt mennään, mutta letkan nopeus ei muuttunut. Epäröin, pysyin letkassa. 10 minuuttia myöhemmin paikallinen bemmi ja mersu tuli ja meni, jossa kohtaa autossa oli Full Metal Jacket “war face kohtaus“. Huusin autolleni, “show me your warface!” ja painoin kaasua – MERSUN PERÄÄN! Auton kaikki 1.4 litraa “murisi” – “Bullshit! Let me see your real warface!” kuski huutaa popin yli -> GTE nappi ja sähkömoottori apuihin. Murina ei juurikaan parantunut, mutta vauhti kasvoi. Valitettavasti yli 160 ei päästy ennen kuin nopeusrajoitukset tulivat taas vastaan. Mää tarvin sen V8n takaisin…
Välipalaa auton takaluukussa ja nokka kohti Wildlandsia. Eläimiä, liukumäkiä, eläimiä, kiipeilypaikkoja, eläimiä, kiipeilypaikkoja. Välissä jätskiä, pillimehua, kahvia ja runsaasti vettä. Paljon jäi vielä näkemättä ja hyvä niin, voimme palata tännekin myöhemmin :).
Puoli kuusi olimme matkalla leirintäalueelle ja kuudelta pieni mies oli hiekkalaatikossa ja välillä trampalla tyytyväisenä kuin vain pieni mies voi olla. Pastaa iltapalaksi, kumpikin suihkuun ilmanlaadun parantamiseksi ja autoon vain pienten protestien jälkeen lepäilemään. Yhä aikuisella on enemmän paukkuja kuin pienellä, joten kuten aikaisemmin totesin, tämä alkaa luonaamaan. Kello on kymmenen, joten nyt lienee isänkin aika mennä nukkumaan.
Ajoaika: 50 minuuttia Sähkökilometrit: ???? Keskikulutus: ?? l / 100km Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 844 km.
Juhannus. On aika härkäparin lähteä kahdestaan seikkailulle. Isä-poika seikkailuviikonloppu. Äiti pääsee vuorostaan rentoutumaan viikonlopun verran. Sunnuntaina tavataan Dörpenissä, josta lähdetään viikonlopun viimeiselle nähtävyydelle.
Suunnitelmani on yksinkertainen: Ruokaa, leikkipuisto, tappavan tylsän asian vilkaisu, ruokailu, nukkumisen aikan siirtyminen huvipuisto/zoo/leikkipaikkaan, iltapäivä siellä, yöt nukutaan autossa.
Suunnittelin kaiken käytännössä tänään aamulla, kun Krista oli Veikon kanssa kaupassa. Sitten yhteinen kahvihetki kahvilassa, arkisia askareita, lounasta, unta palloon pienimmälle & leffaa isoimmille.
Kahvilassa oli iso myyntipuoli ja siellä oli myynnissä viskiä! En ole moista ennen nähnyt ja koska hinta oli ~30€, pullo lähti mukaan silmää räpäyttämättä.
Arkisissa askareissa oli renkaan paikkausetin ostaminen. Olin ottanut moisen mukaan. Olin tarkastanut, että siellä on kaikkea, liimatuubi on paksuna, paikkoja on, vääntimet löytyy yms. Tuubiin oli näemmä tullut reikä ja se oli kuivunut. Tuubi rutistui kasaan kuin kokeellinen sukellusvene – toki vähemmän dramaattisin seuraamuksin, eikä liimaa tullut. Arkisissa toimissa Saksani alkaa toimimaan. Kriittistä tässä on se, että olen etukäteen päättänyt mitä sanon, milloin sanon ja tehnyt selvitystyötä. Lausun sanani haluamani ajankohtan ja pidän “tonnin seteli ilmeen“, kun natiivi höpöttää jotain skriptiini kuulumatonta. Pidän skriptini ja poistun. Tällä tapaa olen saanut mm ostettua renkaan paikkaussetin ilman ongelmia.
Iltapäivä! Miehinen seikkailu voi alkaa. Veikko auttoi pakkaamisessa minkä pystyi. Oma reppu mukaan, reppuun villakerrasto ja vespullo (noin pieni mies sen sanoo…). Tällä kertaa osattiin odottaa hieman paremmin. Keskustelu siitä ketkä lähtee matkaan ja mitä äiti tekee piti käydä useaan kertaan. Lopulta autossa istui, vain vähän etujassa, pieni innokas seikkailia Virgil rotta sylissään.
Matkamme ensimmäinen etappi oli Tier- und Freizetpark Thule. Täällä tulikin vietettyä kolme tuntia, poistuimme kun pakko oli. Alueesta jäi runsaasti näkemättä. Suosikkilaitteeksi paljastui juna. Veikon mukaan ihmiset lauloivat tosi paljon yhdessä tietyssä laitteessa. Isän korvaan se kuulosti kovasti kiljumiselta, mutta toiseelta isä ei ole kovin musikaalinen. Pässiaitaus oli aivan kultaa. Kengurut on kummankin mielestä parasta karvaista eläintä mitä löytyy, heti rottien jälkeen. Kengurut eivät jakaneet pienen miehen intoa ja päättivät poistua aitauksen toiseen laitaan kiljuvan pienen pojan juostessa kohti. Leijonat säväytti isää ja apinat puolestaan viihdytti. Veikko on alkanut hahmottaa kuvaamisen taikaa ja hän pyysikin eläintarhakierroksen aikana useamman kuvan otettavaksi.
Alueelta poistumisen jälkeen oli aika vetäistä illallinen nassuun. Ruokailussa tähtään minimaaliseen laittovaatimukseen. Parasta on jos voin välttää jopa veden lisäämisen, että riittää vain lämmittäminen. Tänään illalliseksi oli tuorepastaa ja patonkia. Kumpikin veti sitä hartaudella nassuunsa auton takaluukussa istuen.
Illan nukkumapaikaksi olin valinnut Cloppenburgin keskustasta löytyvän matka-autoille tarkoitetun parkkipaikan. Täällä voi tyhjentää wc-kasetin ja olla parkissa, mitään muita palveluita täällä ei ole – vitoselle kunnolla vastinetta.
Pakkausvirheitä on osoittaunut olevan useita, mikään ei ole missiokriittinen. Pimennystä varten minulla on kaksi mustaa lakanaa mukana, mutta unohdin lakanan, sillä nukumme peiton kanssa, joten minulla on yksi musta lakana millä peittää takaikkunoita. Tosin, etupenkit / etuikkuna oikeasti pitää peittää, sillä siellä ei ole mitään tummennusta, joten ei ole pimennysverhoja – pakkausvirhe 1. Tyyny puuttuu minulta – pakkausvirhe 2. Ilmapumppu puuttuu patjojen tukevoittamiseen – pakkausvirhe 3.
Pimennyshaasteita huolimatta nukutusoperaatio onnistui nappiin! Ainakin toistaiseksi. Veikko nukahti samoihin aikoihin kuin kesätalolla. Ilta on tosin nuori ja vaikka mitä voi tapahtua yön aikana. Aika kömpiä auton taakse itsekin nukkumaan. Ikkunat vaan kiinni ja toivoa, että pieni mies ei herää siihen ääneen.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 744 km
Hotelliaamut on kyllä mukavia, siitä ei pääse mihinkään. Hengailimme hotellihuoneessa, pääasiassa sängyssä aamiaiseen saakka, mikä oli harmittavan myöhään kahdeksalta.
Aamiaisen jälkeen käytiin pyörimässä hetki hotellin edessä aukiolla hätistelemässä puluja, ihastelemassa moottoripyörää ja pomppimassa kiikussa. Aamupäivän ohjelma oli suunnattu pienelle miehelle, joten menimme takaisin leikkipuistoon.
Lounasaikamme on pahasti pielessä saksalaisessa kulttuurissa. Sunnuntaina klo 11 aikaan on aamiaista tarjolla, lounasta alkaa saamaan 13 aikaan, ehkä, jossain 12 jälkeen. Näinollen meidän lounas koostui toisesta aamiaisesta hobittien tyyliin. Tässä alkaa omanlainen miinakenttä hahmottumaan, aamiaista on tarjolla 8-12, lounasta ehkä 12-14 ja ei mitään 14-17. Oma aikataulu on: aamiainen klo 6, lounas klo 11, iltapäivän välipala ~14 ja päivällinen ennen viittä. Ero on aika mahtava ja vaatii selvästi enemmän suunnittelua kuin mihin olemme varautuneet.
Iltapäivällä oli äärimmäisen harvinainen istu puistossa ja lue kirjaa -hetki vanhemmilla. Toki, hetki syntyi koska pieni mies ei saanut nukahdettua. Lopulta puolentoista tunnin yrittämisen jälkeen edessä oli pieni puistolenkkikärryissä, jonka aikana pieni raportoija sammahti.
Päivän pääohjelma oli prinssin museossa käynti. Veikon kanssa taidetta tuli katsottua “Löytyykö tästä lintu/lammas/koira/hevonen/lehmä?” -mallilla, jolloin taidemuseo toimi yllättävän hyvin. Okei, kerran meinasi käydä huonosti ja poika vetää taulun alas seinältä, mutta mitään ei ehtinyt tapahtumaan – korkeintaan taulu heilahti….
Museon jälkeen kello olikin jo paluuhetken verran, joten hotellilta reput mukaan, jätskit naamaan ja menoksi. Junassa päivällinen ja pyöräillen kohti taloa. Olimme sen verta hyvässä ajassa paikalla ja pienessä miehessä sen verta virtaa, että otimme puolen tunnin pysähdyksen merirosvopuistossa. Tänään oli se päivä kun köysirata korkattiin. Toinen poika, ehkä vuoden tai kaksi vanhempi näytti mallia ja sitten mentiin perässä. Vaikuttaa siltä, että uusi suosikkijuttu on löydetty.
Alamme saamaan hieman tätä reissaamisesta haltuun. Nyt illalla kämpillä pieni mies sammahti liki välittömästi kun sänkyyn oltiin päästy. Helposti puoli tuntia etuajassa normaalista uniajasta ja vanhemmat – vanhemmat jaksavat tehdä omia juttuja kuten lukea kirjaa tai blogata tai muita tärkeitä asioita. 🙂 yli 17 000 askelta takana, eikä tunnu missään.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 744 km
Aamulla kuudelta ylös vaikka nuorin protestoi. Rento aamiainen, viimeiset pakkaukset ja pyörillä liikkeelle. Ensimmäinen matkaetappi oli Augustfhen, jossa vaihdoimme pyörät junaan. Junalla 30 minuuttia, joka meni ohi aivan liian nopeasti – hädin tuskin ehdimme napostelemaan smoothiet, ja olimme Oldenburgissa.
Aamupäivä oli varattu shoppailulle. Roskaton kauppa – irtokarkkia ja jotain muuta hyödyllistä, vaelluskauppa – yksi kaasupurkki lisää mukaan ja sitten piti käydä syömässä, mutta ennen sitä tuli pienen miehen matkamittari täyteen ja piti päästä tekemään pienen miehen asioita. Onneksi vieressä oli Waffenplatz – aukea – jonka lastenliike antaa lasten ajella kahdella pienellä potkuautolla ja toinen pikku lapsi oli yhteistyöfiiliksissä. Autoilla sekoilua, vesilähteessä sekoilua, lintujen perässä juoksemista, juoksemista vailla järkeä. Jahka isoin energia oli saatu kulutettua pystyttiin pomppimaan isien kanssa kiikussa. Sitten taas koohellettiin.
Koohelluksen jälkeen kaikki oli hyvin nälkäisiä. Kaukaa viisas Krista oli selvittänyt meille torilta ruokapaikan ja pääsimme napostelemaan kukin omaa lämmintä keittoaan. Ruokailutaon jälkeen jatkui shoppailu vielä vähän. Kristalle teetä, minulle uusia T-paitoja.
Tämä tuntuu toisinnolta Ranskan reissuun. Tällä kertaa tosin vain T-paitani oli siinä kunnossa, että liki kaikki piti uusia kolmen viikon armottoman reissukäytön jälkeen. Tämä johtuu siitä, että hieman ennen reissuunlähtöä jouduin uusimaan pitkähihaiset ja farkut kotimaassa. Tällä kertaa selvisin ilman tulkkia ja muotiapua, T-paidat on helppo ostaa vaikka ei osaa kieltä, eikä miesten osastolla turhaan pyöri apulaisia.
Shoppailun yhteydessä tuli huomattua, että kaupungilla on runsaasti sateenkaarilippuihin pukeutuneita tyyppejä ja merkittävän osa ihmisistä oli poikkeavan värikkäästi pukeutuneita. Tänään täällä oli Pride-kulkue. Sitä tuli seurattua etäältä pariin otteeseen. Kulkue starttasi kun Veikko ja isä nukkui päiväuniaan linnan puistossa. Tallensin vähän etäältä iloista poppia videollekin.
Kun koko joukkue oli herännyt, oli aika siirtyä leikkipuistoon, missä tulikin vietettyä hyvä hetki iltapäivästä. Loppuaika päivästä meni siirtymiseen hotellille ja illalliseen.
Sängyssä maatessa, hyvin väsyneenä, kello näyttää että yli 20 000 askelta on käveltynä. Tämä taitaa olla kesäreissun uusi ennätystä.
Kaupunkia tuli siis kaikenkaikkiaan katseltua aika hyvin. Veikkokin sammahti ajoissa hotellissa, vaikka valoa on runsaasti ja paikka on uusi. Ei mitään ekaan telttayöhön verrattavissa olevaa. Reissaaminen paranee koko ajan, jaksaa enemmän, nukkuu paremmin. Kone tuntuu lähtevän käyntiin.
Ajoaika: 6 min Sähkökilometrit: 3 km Keskikulutus: 0.0 l / 100km Sähkökulutus: 22.2 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 744 km
Aikaisin ylös ja töihin. Aamupäivällä vieraiden ollessa aamiaisella huomasin, että luurin takalasi alkaa oikeasti pahasti repsottaa. Puhelimeni yksi nurkka kolahti tiililattialle MökkiLAN 70 reissulla. Vika näytti olevan esteettinen, joten en tehnyt sille mitään 7 kuukauteen. Pari viikkoa ennen kesän reissua päätin koittaa saada takalasin vaihdetuksi, sillä huomasin että se on noussut vähän irti. iTapsa ei saanut uutta lasia ajoissa paikalle, joten homma jäi. Ajattelin, että taklataan asia kun pääsen takaisin Suomeen ja julkaisematon Samsung Fold 5 kiiltää jo silmissä. Se, että tämä luuri on kestänyt minun käsittelyä kohta kolme vuotta ja Veikon rajoitettua käsittelyä pari vuotta kertoo miten hyvin taittoluuri kestää käyttöä. Anyhooo, nyt oli pakko teipata luuria, jotta takalasi pysyy paikallaan siihen saakka kunnes Suomessa korjaan luurin.
Krista ja Veikko kävi vieraista huolimatta perinteisellä torikäynnillä. Tällä kierroksella mukana oli myös lyhyt apteekkikierros sekä auton tarkistus. Veikkokin viihtyi apteekissa jättimäisen toteemipaalun(?) kanssa. Auton tila piti fyysisesti tarkistaa, sillä luvattua soittoa ei ollut kuulunut. Riemuksemme auto oli valmis, joten iltapäivätiimille tuli nakki noutaa se pois. Ilmastointilaitteeseen oli vain lisätty kaasuja/nesteitä. \o/
Testini auringonkestävyyden suhteen ovat nyt valmiit. Napostelemalla päivittäin betakaroteenia kestän aurinkoa, kuin vanhoina hyvinä aikoina. Auringossaolo muodostuu ongelmalliseksi vasta kun olen ollut syömättä 3 päivää betakaroteenia. Näimmä tulen napsimaan sitä kesät läpeensä tästä eteenpäin – ei huono kompromissi, verrattuna siihen että viime vuodesta alkaen en pystynyt auringossa kovin kauaa olemaan.
Miesten hurja iltapäivä alkoi torkuilla. Veikon herätessä isä kömpi pojan viereen sänkyyn ja iltapäivätorkkuja jatkettiin vielä yhdet 45 minuuttia. Tästä täysin virkistyneenä lähdimme noutamaan autoa. Autokorjaamon vieressä oli hevosia laiduntamassa, joten nouto kesti useiden minuuttien sijaan kymmeniä minuutteja meidän ihastellessa hevosia, autojen huoltoa sekä jäteöljyn noutoa.
Illalla oli edessä vieraiden hyvästely ja rauhoittuminen.
Arki on asettumassa erittäin mukaviin uomiin. Tätä myöten päivittäinen blogaus jää huomisen jälkeen pois ja siirtyy taas viikkosummauksiin sekä viikonloppuisin päivittäisiin seikkailupäivityksiin.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 741 km
Lenkkipäivä, joten heräsin viideltä ja jolkotin pihalla olevan kustomoidun Volkswagen Caddy ja teltan ohi juoksulenkille. Vieraidemme auto on juuri sellainen, mistä olemme puhuneet. Pieneen runkoon tehty nousukatolla varustettu retkeilyauto. Se mahdollistaisi taas autossa nukkumisen, jota kovasti kaipaamme.
Aamupäivällä vieraat ja muu perhe vietti riemukasta aikaa. Veikon metelistä päätellen siellä leikittiin jotain kivaa palapelien kasaamisen lisäksi.
Iltapäivällä miesjoukkue pisti hösseliksi. On aika tutustua Barsseliin. Olin katsonut valmiiksi meille puiston – kaupugintalon puiston. Se osoittautui työmaaksi, kohde oli niin iso pettymys, että en edes tajunnut ottaa siitä kuvaa. Otin samantein suuntiman kohti uutta kanaalia ja seurasimme sitä. Kanaalissa näin ensimmäistä kertaa ikinä luonnossa vapaana olevan kilpikonnan. Meni heti uskoa, että se oli elossa. Veikko ei pystynyt hahmottamaan kilpikonnaa lumpeiden seasta. Kanaalin lähellä oli myös paikallinen nähtävyys, kurjille tehty pesäpaikka. Meillä meni hetki löytää se. Kurkia sai ihastella pitkän matkan päästä tekemässä kurkijuttuja omassa pesässään. Ihmettelimme näitä lintuja hyvän hetken ja sitten jatkoimme kaupunkiin tutustumista jaloin.
Tämä paikka on niin pieni. Hokasin, että kurkipiste on ihan sen autohuoltamon vieressä, joka on itseasiassa kohtuu lähellä kesätaloa kun menee toista kautta. Tepastelimme kohti kaupunkia ja löysimme keilahallin! Kävimme tutustumassa sinne ja pelasimme jopa parin euron edestä flipperiä. Se oli yllättävän koukuttava isommalle miehelle, pienempi kyllästyi kolmannen pelin kohdalla.
Ilta jatkoi samaa arkista rutiinirataa. Muusikot soittivat, söimme, juttelimme, Veikko nukutettiin, juteltiin lisää, Veikko heräsi, kävi vessassa, liittyi mukaan syömään, Veikko nukutettiin, juteltiin lisää. Arki on aika mukavaa rutiinia 🙂
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 741 km
Rutiinit on hyvästä. Pieninkin seikkailuja erityisesti tykkää rutiineista. Olemme takaisin talolla, päivä kulkee ennustettavaa polkua pitkin. Isän kanssa ylös ennen kuutta ja siitä päivä liikkeelle tuttuja uomia pitkin.
Tänään meidän luokse saapui pari Kristan tuttua, Anna ja Paul musisoimaan pariksi päiväksi. Veikko on ollut erittäin hyväkäytöksinen, vieraskorea, pieni mies. Tämä tarkoittaa siis sitä että aikuiset puhuu paljon kielellä jota hän ei ymmärrä ja leikkii vähemmän hänen kanssa, toisaalta nyt hänellä on Bert ja Ernie mokkelot, joiden kanssa tutkia maailmaa.
Iltapäivällä naiset soittelivat harppuja ja miesten kesken lähti käyntiin autoleikit kolmeen pekkaani, sekä … luonnollisesti… matka merirosvolaivapuistoon. Siellä esiteltiin Paulille paikkoja, kiipeiltiin ja leikittiin hiekalla.
Illalla aikuiset ovat jutelleet kovasti mukavia. Huomenna lisää samaa: soittoa, todennäköisesti 2x harppu & sello, auto- & puistoleikkejä ja unta palloon.
Ehkä joku muistaa myös ottaa kuvia. 😀 Päivän ainut kuva on Veikon itsensä pyytämä, hänen kiivettyään tolpan päälle.
Ajoaika: 6 minuuttia Sähkökilometrit: 3 Keskikulutus: 0.0 l / 100km Sähkökulutus: 16.7 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 741 km
Laiska herääminen, vanhempien toimesta ja vastalauseista muodostuva herääminen pienimmältä – ihan niin kuin unta puuttuisi…
Aamupäivällä Krista ja Veikko purki reissukamat ja sitten oli aika pakata taas koko perhe autoon. Auton ilmastointi pitää ikävää ääntä, eikä viilennä merkittävästi, joten auto pitää viedä huoltoon.
Yleensä, kun miehet menee autokorjaamoon, ne puhuu asiaa huoltomiehen kanssa, mies miehelle. Minä, minä värvään naiset puhumaan puolestani. Tänään olin prepannut Kristaa ja hän on selvittänyt sanat etukäteen. Niinpä minä pidin Veikkoa sylissä ja Krista selitti saksaksi huoltomiehelle ongelman. Minä pääsin pitämään pärrrrr äänen kuvastaakseni mitä ääntä ilmastointi pitää. Lopputulos oli
Auto jää, tättärää Nyt kun miettii, ni tää on järkevää Luonto kiittää, saadaan talous elpymään kun auto jää ref: Auto jää
Iltapäivällä miehet pistivät ranttaliksi ja menivät merirosvolaivapuistoon. Siellä siirrettiin hiekkaa, kiivettiin hieman, mutta puhti oli poissa. Takaisin kesätalolle, ruokaa, kauppareissu ja jo kauppaan mentäessä pienen pojan silmät seisoi päässä, mutta “ei nukuta”. Paluumatkalla kaupasta pelkäsin että pieni mies simmahtaa, mutta onneksi ei.
Tänään oli ehkä reissun nopein nukutus, poika itseasiassa itse halusi nukkumaan. Illalla voisi vaikka tehdä jotain, jos itse jaksaisi.
Ajoaika: 1h 15 min Sähkökilometrit: 22 km Keskikulutus: 5.6 l / 100km Sähkökulutus: 0.9 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 738 km
Awww yesss… Uusi päivä, taapero herättää koko teltan ja ruuanlaiton aikana koko leirintäalueen leikkiessään kuskin penkillä. Hän näet päätyi nojaamaan rattiin ja tööttäisi kiitettävän pitkään, useita kertoja, seitsemän jälkeen, sunnuntaiaamuna. Aamun aikana leirintäalueelta kuului muitakin tööttäyksiä, joten omalaatuiseksi tätä temppua ei voi kuvata.
Suomessa Veikko elää hobittien elämää, ainakin aamiaisten osalta. Kaksi aamiaista arkipäivisin on perusjuttu. Veikko ja minä katselimme kateellisina leirintäalueella liikkuvia ihmisiä, joilla oli pussi kädessä. Sunnuntaisin tällä leirintäalueella saa tuoreita leipiä. Krista tiesi tästä ja kysyi haluammeko tilata niitä. Vastasin silloin ei, mutta nyt alkoi kadouttaa. Kristan torkkuessa Veikko ja minä menimme tarkastamaan olisiko leipiä mahdollista ostaa näin sunnuntaiaamuna. Riemuksemme paljastui, että moinen on mahdollista, joten kakkosaamiainen oli miesten kesken rannalla marmelaadileipiä möyssyttäen.
Päivän ohjelma oli yksinkertainen, aamulla leirintäalueella, päivätorkut, leirin purku ja Wilhemshaveniin akvaariota tutkimaan.
Wilhemshavenissa parkkeerasimme noin kilometrin päähän akvaariosta. Ensimmäinen asia mäen toisella puolen oli leikkipuisto. Pieni mies lähti kädet ja jalat heiluen taaksepäin katsomatta juoksemaan. Alueella vietettiin sopiva tovi, jonka jälkeen poistuminen sieltä oli kovin raskasta.
En muista, että Saksassa olisi aikaisemmin ollut ruokailuaikatauluihin liittyvä ongelma. Nyt olimme saman ongelman äärellä kuin Ranskassa: 14.30 – 18 ei ole ruokaa tarjolla, keittiöt on kiinni. Niinpä päädyimme erääseen kahvilaan syömään sitä mitä tarjolla oli. Salaattia, jonkinlainen uuniperuna ja hot dogeja.
Veikko bongasi katumuusikot ja kirmasi kuuntelemaan heitä saatuaan syötä. Heidän musiikkinsa oli mukavaa kuunneltavaa, joten syötyämme liityimme Veikon seuraan ja kuuntelimme hetken musiikkia.
Päivän pääkohde eli akvaario oli hyvä kohde koko perheelle. Siellä oli hyvä esittely, runsaasti katseltavaa jopa pienelle miehelle. Akvaarion erinäiset kalat saivat paljon tuijotusta osakseen. Merihevosen pongaus aiheutti kiitettävän kovaäänistä huutoa, hylkeet sen sijaan eivät aiheuttaneet mitään reaktiota vaikka kuinka uivat edestä ja kävivät meitä ihmettelemässä. Tunnin patikoinnin jälkeen lähdimme takaisin kohti autoa. Pieni mies jaksoi kävellä ja pääasiassa juosta koko matkan takaisin leikkipuiston motivoimana.
Paluumatkan alussa pieni herra nukahti liki välittömästi, mikä oli odotettavissakin. Valitettavasti hän heräsi pikkasen ennen kesäasunnolle pääsyä ja tästä alkoikin talolla nukahtamishaasteet. Blogia kirjoiteltiin illalla 21:30, pojan vielä pyöriessä sängyssä…
Vaikka viikonloput vaikuttavat olevan hyvin rasittavia fyysisesti, ne itseasiassa rentouttavat hyvin paljon allekirjoittaneen päätä. Töissä on sen verta iso operaatio meneillään, että arkipäivisin on vaikea päästää siitä irti. Viikonlopun aikana ei tullut kertaakaan mietittiä työasioita.
Ajoaika: 2 h 10 min
