Wilhelmshaven part 2

2023-06-11

Ajoaika: 1h 15 min
Sähkökilometrit: 22 km
Keskikulutus: 5.6 l / 100km
Sähkökulutus: 0.9 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 738 km

Awww yesss… Uusi päivä, taapero herättää koko teltan ja ruuanlaiton aikana koko leirintäalueen leikkiessään kuskin penkillä. Hän näet päätyi nojaamaan rattiin ja tööttäisi kiitettävän pitkään, useita kertoja, seitsemän jälkeen, sunnuntaiaamuna. Aamun aikana leirintäalueelta kuului muitakin tööttäyksiä, joten omalaatuiseksi tätä temppua ei voi kuvata.

Suomessa Veikko elää hobittien elämää, ainakin aamiaisten osalta. Kaksi aamiaista arkipäivisin on perusjuttu. Veikko ja minä katselimme kateellisina leirintäalueella liikkuvia ihmisiä, joilla oli pussi kädessä. Sunnuntaisin tällä leirintäalueella saa tuoreita leipiä. Krista tiesi tästä ja kysyi haluammeko tilata niitä. Vastasin silloin ei, mutta nyt alkoi kadouttaa. Kristan torkkuessa Veikko ja minä menimme tarkastamaan olisiko leipiä mahdollista ostaa näin sunnuntaiaamuna. Riemuksemme paljastui, että moinen on mahdollista, joten kakkosaamiainen oli miesten kesken rannalla marmelaadileipiä möyssyttäen.

Päivän ohjelma oli yksinkertainen, aamulla leirintäalueella, päivätorkut, leirin purku ja Wilhemshaveniin akvaariota tutkimaan.

Wilhemshavenissa parkkeerasimme noin kilometrin päähän akvaariosta. Ensimmäinen asia mäen toisella puolen oli leikkipuisto. Pieni mies lähti kädet ja jalat heiluen taaksepäin katsomatta juoksemaan. Alueella vietettiin sopiva tovi, jonka jälkeen poistuminen sieltä oli kovin raskasta.

En muista, että Saksassa olisi aikaisemmin ollut ruokailuaikatauluihin liittyvä ongelma. Nyt olimme saman ongelman äärellä kuin Ranskassa: 14.30 – 18 ei ole ruokaa tarjolla, keittiöt on kiinni. Niinpä päädyimme erääseen kahvilaan syömään sitä mitä tarjolla oli. Salaattia, jonkinlainen uuniperuna ja hot dogeja.

Veikko bongasi katumuusikot ja kirmasi kuuntelemaan heitä saatuaan syötä. Heidän musiikkinsa oli mukavaa kuunneltavaa, joten syötyämme liityimme Veikon seuraan ja kuuntelimme hetken musiikkia.

Päivän pääkohde eli akvaario oli hyvä kohde koko perheelle. Siellä oli hyvä esittely, runsaasti katseltavaa jopa pienelle miehelle. Akvaarion erinäiset kalat saivat paljon tuijotusta osakseen. Merihevosen pongaus aiheutti kiitettävän kovaäänistä huutoa, hylkeet sen sijaan eivät aiheuttaneet mitään reaktiota vaikka kuinka uivat edestä ja kävivät meitä ihmettelemässä. Tunnin patikoinnin jälkeen lähdimme takaisin kohti autoa. Pieni mies jaksoi kävellä ja pääasiassa juosta koko matkan takaisin leikkipuiston motivoimana.

Paluumatkan alussa pieni herra nukahti liki välittömästi, mikä oli odotettavissakin. Valitettavasti hän heräsi pikkasen ennen kesäasunnolle pääsyä ja tästä alkoikin talolla nukahtamishaasteet. Blogia kirjoiteltiin illalla 21:30, pojan vielä pyöriessä sängyssä…

Vaikka viikonloput vaikuttavat olevan hyvin rasittavia fyysisesti, ne itseasiassa rentouttavat hyvin paljon allekirjoittaneen päätä. Töissä on sen verta iso operaatio meneillään, että arkipäivisin on vaikea päästää siitä irti. Viikonlopun aikana ei tullut kertaakaan mietittiä työasioita.

Leave a Reply