Month: August 2018

2018-08-17

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 8970 km

 

Heräsimme kuudelta hotellista. Aamulenkin vedimme Gamla Stanissa koittaen löytää kunkkua itteään. Lenkin jälkeen oli edessä hotellin aamiainen. Luksuksesta nautittiin tunteja, aina aamiaisajan loppuun saakka. Aamiaisen jälkeen rentouduimme huoneessamme. Minä tutkin miksi kotijärjestelmistäni lähes kaikki oli pimeänä, vain varajärjestelmät ja reitit kotiin toimivat, mutta mikään muu laitteistostani ei ole hengissä.

Kymmenen aikaan oli aika poistua hotellista. Minä lähdin tapaamaan työkavereita, jotka olivat luvanneet näyttää hyvän ravintolan. Kolmasosa päivästä meni työkavereiden kanssa jutellessa ja ihastellessa meidän uutta Tukholman konttoria. Krista kävi tällä välin tekemässä ekologisia shoppailuja.

Päästyämme irti muista henkilöistä tapasimme Kristan kanssa Cykelcafé Le Mond. Kyseisessä kahvilassa on tullut istuttua paljon. Se on melkein jokaisen, jos ei jokaisen, Ruotsireissumme pysähdyspiste. Teimme siellä viikkokatselmoinnit ja Suomeen tulemisen valmistautumiset. Tässä kohtaa pystyin sanomaan, että jotain hyvin pahaa on tapahtunut minun IT räkilleni. En pysty käynnistämään sitä takaisin henkiin.

Emme halunneet syödä laivalla, joten ennen laivaan menemistä lähdimme metsästämään ravintolaa. Juoksimme sateessa ravintolasta toiselle. Löysimme huonoja vaihtoehtoja tai täynnä olevia. Lopulta löysimme paikan mikä näytti sopivalta reissun lopetuspisteeltä: Crepelä! Creperie Fyra Knop. Päätimme tämän vuoden reissumme syömällä vielä kerran Ruotsissa crepejä.

Ruokailun jälkeen oli edessä laivaan ajaminen. Jonottaessamme laivaan nautimme Netflixistä tabletin avulla. Netflix-sarjan äänet olivat poikkeuksellisen muhkeita, sillä tällä kertaa käytimme auton äänentoistoa apuna. Illan laivareissu meni kuten suomalaisille kuuluu. Hytin kautta tax freehin, tax freestä hyttiin juomien kanssa ja hytistä laivan baariin. Otimme hyvin lyhyen kaavan ja siirryimme nukkumaan hyvissä ajoin 🙂

 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2018-08-16

Ajoaika: 6 tuntia

Keskikulutus: 11.9 l/100km

Keskinopeus: 97 km/h

Kokonaiskilometrit: 8970 km

Heräsimme kuudelta uimahallin parkkipaikalta. Uimahalli aukeaa vasta puoli seitsemän, joten tein itselleni pienen munakkaan. Siirryimme uimahalliin heti sen avauduttua. Krista kävi uimassa, minä nautin saunasta ja suihkusta. Puoli kahdeksan aikoihin lähdimme matkaan kohti Tukholmaa. Meidän piti mennä Juutinrauman sillan yli, mutta olin lyönyt Google mapsille maaliksi Tukholman, enkä katsonut reittiä sen tarkemmin. 20 minuuttia matkaa tehtyämme huomaan, että ohjeistuksessa on laivan kuva. Mainitsin tästä Kristalle, joka teki vastaavan reittihaun Google mapsilla ja päätyi siihen, että me olemme oikeasti menossa lautalla emmekä sillalla. Silta on tässä vaiheessa jo liian kaukana, joten päätimme mennä lautalla. Lautta oli hyvä tauko ajeluun :). Lautalle mennessä auto pukkasin/napsahti pikkasen pysähdyttäessä. Tästä alkoi selvitys: jarrut vai vaihteet. Ruotsin puolella pääsimme testaamaan moottoritienopeuksista pysähtymisen ja samalla saimme selville vian: jarrut jää kiinni rajusti/kovasti jarrutettaessa. *huhhuh* *huhhuh* – halpaa korjattavaa verrattuna vaihteistoon. 🙂

Auton syntilista on aika hyvä jo: vuotava tankki, rikkinäinen pakoputki, jarrut jumittaa ja iskarit on väsähtäneet. Tänään auto alkoi vilkuttaa määräaikahuoltoa. Huoltoaika on jo varattu Suomesta 🙂. Kotiin autolla päästään, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Auton kunnossa ero viime vuoteen on todella suuri, viimeksi piti lisätä pikkasen öljyä – tällä kertaa autoa pitää rempata isolla kädellä.

Hurautimme Ruotsin läpi Ranskasta aloittamallamme taktiikalla – minimimäärä pysähdyksiä. Olimme Tukholmassa ennen neljää iltapäivällä. Olemme kävelleet kiitettävästi Tukholmassa – merkittävä osa siitä turhaan, sillä tavoittelemamme liike oli tänään poikkeuksellisesti kiinni. Etelä-eurooppalaiseen tyyliin tästä kerrottiin käsin kirjoitetulla lapulla liikkeen ovessa. Runsaan kävelyn jälkeen illan leffasuunnitelmat vaihtuivat “sängyssä Netflixiä” -toteutukseksi.

2018-08-15

Ajoaika: 7 tuntia 20 minuuttia

Keskikulutus: 12.8 l/100km

Keskinopeus: 92 km/h

Huippunopeus: 200 km/h

Kokonaiskilometrit: 8388 km

 

Herätys kuudelta, auton pakkaus ja aamiaiselle klo 06.30 kun aamiainen aukesi. Miehistö on 75% hereillä ja 50% hyvin energisenä. Vähän jälkeen seitsemän olimme autossa ja matkalla kohti Köpenhaminaa. Kuski heitti ehdotuksen: jos vedetään tiukkoja taukoja aina kahden tunnin välein ja syödään ajaessa, me voitaisiin olla Köpisessä ennen viittä. Pelkääjän penkiltä ei tullut ihan 100% suostumusta, mutta ei välitöntä tyrmäystäkään. Niinpä matkasimme hyvää vauhtia vailla turhia taukoja kohti Köpenhaminaa. Jossain kohtaa ylitimme Saksan rajan. Kuskilla kesti hetki tajuta, että olemme Saksassa. Kun Saksa saatiin sisäistettyä, kuskilla nousi mieliala suunnattomasti. Tarvitaan vain yksi, yksi liikennemerkki. Se maaginen liikennemerkki, joka sanoo että nopeusrajoitukset loppuvat ja riemu voi alkaa. Ja se merkki löytyi…

Kuski painoi tallan pohjaan, jonka seurauksena bensaletkut täyttyivät bensasta. Runsas, ah niin runsas, polttoaineen syöttö sai rikkinäisen pakoputken kirjoittamaan ison shekin, jonka auton moottori kiltisti lunasti. V8:n murina läpi rikkinäisen pakoputken 200 kilometrin tuntinopeudessa on mahtavaa kuultavaa. MÖRINÄÄ, “PÖTPÖTYSTÄ”, kun kaasusta joutuu päästämään, ja lisää MÖRINÄÄ. Kuskin tunnelma oli taivaissa, kun tähän liitettiin Frog leap studion metalliversiot poppikappaleista.

Kuskin piti hemmetin hyvissä energioissa MÖRINÄ, rokki, kahvi ja huoltoasemalta löydetty Saksan lahja maailmalle Scho-ka-kola kofeniinisuklaa! Pelkääjä joutui pelkäämään kuskin vauhtia sekä adrenaliinin, kofeiinin ja suklaan aiheuttamaan ylinerginsyyttä, kun oltiin auton ulkopuolella.

Valitettavasti näyttäisi siltä, että muutama auton hevonen jäi kuolleena Montpellierin nyrkkipajan pihalle. 200 km/h nopeudessa kierrokset olivat selvästi korkeammalla kuin viime vuonna. Onneksi autossa on sen verta hevosia, että muutaman menetys ei ole kriittinen auton normaalille toiminnalle.

Saksan iloittelu päättyi lautalle, jossa istuimme puoli tuntia. Lauttaa odotellessa söimme melonia ja lautalla vedimme pasta bolognesen nassuun. Lautalta jäi kyytiin vain suklaata, viskivalikoimassa ei ollut mitään säväyttävää ja konjakkivalikoima oli (naurettavaa) tunnettuja isoja merkkejä. Köpikseen saavuttaessa auto pukkasi tai “napsahti äänekkäästi” kahdesti pysähdyttäessä. Nyt iso kysymys on, että onko vaihteisto heittämässä lusikan nurkkaan vai … VAI… kuumeniko jarrut niin paljon että ne nappasi kiinni ja auto nytkähti jarrujen vääntyessä auki. Tämän hetken fiilis on, että jarrut taisi kuumeta niin paljon, että ne nappasi kiinni. Jarrupalat ehdittiin vaihtamaan Suomessa ennen lähtöä, mutta levyjä ei, levyissä voisi olla sanomista. Toivottavasti, toivottavasti vaihteistossa ei ole mitään vikaa.

Köpiksessä vedimme samaan paikkaan parkkiin kuin aikaisemminkin. Lähdimme heti suunnistamaan Dispensaryn suuntaan saatuamme auton parkkiin. Poikkesimme ensin sushille, sillä lounas oli ollut hyvin kevyt. Vietimme Dispensaryssa hyvin rattoisan illan, baarimikkokin muisti meidät toukokuulta. Suurin osa kuvista on Dispensaryn vessan seinältä. Siellä on laatutekstiä 😄. Kellon lähestyessä ysiä irtosimme paikasta ja matkasimme takaisin autolle. Autolla rentouduimme vieä katsomalla yhden jakson hömppää Netflixistä.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2018-08-14

Ajoaika: 59 minuuttia

Keskikulutus: 13.2 l/100km

Keskinopeus: 44 km/h

Kokonaiskilometrit: 7711 km

 

Heräsin kuuden jälkeen ja hipsin alas viettämään oman rauhallisen aamun, Kristan nukkuessa iloisesti. Puoli yhdeksän maissa Krista oli lenkki valmiina, joten kävimme heittämässä Arnhemissa pienen lenkin. Lenkin jälkeen kävimme yhteisellä (toisella 🙂 ) aamiaisella ja sen jälkeen erosimme tekemään omia juttujamme. Minä istuin hotellin aulassa työpöydällä naputtelemassa tietokonetta ja Krista huoneen ikkunalaudalla tekemässä jotain. Päivä meni uskomattoman nopeasti ohi.

Iltapäivän ohjelmana oli tavata Kristan harppututtu. Menimme hänen luoksi kolmeksi. Hänellä oli pari kissaa, harppujen, aviomiehen ja lapsen lisäksi, joten vietimme iltapäivän kokonaan takapihalla rupatellen niitä näitä. Jossain vaiheessa iltaa sain syliini karvaisen lämpöpatterin, joka nukahti silitykseen. Kivan koti-illallisen ja parin viinipullon jälkeen taistelimme tiemme takaisin hotellille. Onnistuin silittämään karvaista lämpöpatteria niin hyvin, että se seurasi meitä autolle saakka, mutta ei lähtenyt mukaan 🙁

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2018-08-13

Ajoaika: 5 tuntia 6 minuuttia

Keskikulutus: 11.6 l/100km

Keskinopeus: 68 km/h

Kokonaiskilometrit: 7630 km

 

Tiesimme jo illalla että yöllä alkaa sataa, joten valmistauduimme sen mukaiseksi. Säilyimme kuivana ja yö oli kohtalaisen mukava nukkua. Aamulla hyppelin yksikseni tunnin ennen kuin Krista heräsi kosteaan aamuun. Tein aamiaisen autosta käsin, sillä märkä maa on laavaa ja siihen ei kosketa. Positiivista oli lämpötila, toisin kuin viime yönä, tänä yönä lämpötila ei laskenut. Koko aamu oli 20 astetta lämmintä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille / kävelylle vaellusvarusteissa. Aamun ajan on tihkuttanut tai pikkasen ropissut, joten varustauduimme pieneen sateeseen. Kuvia ei tullut otettua kuin pari, sillä puhelin sammui varoittamatta kun akkua oli jäljellä noin 30% . Akku on ilmeisen huonossa kunnossa…

Lenkin jälkeen pakkasimme auton siirtymää varten. Kunnon kaatosade alkoi minun käydessä huoltorakennuksessa. Niinpä vietimme 20-30 minuuttia niin, että Krista oli autossa sateensuojassa ja minä huoltorakennuksessa. Minä katsoin sateelliittikuvia sateesta, jotta tiesin kannattaako odottaa vai lähteä tekemään jotain hyvin märkiä peliliikkeitä. Sateellittikuvien mukaan kannatti odottaa, eikä ne väärässä olleet. 🙂

Ajo Hollantiin vei yllättävän pitkän aikaa ja lähellä Arnhemiä alkoi sataa aivan käsittämättömästi. Moottoritiellä kovapäisimmät ajoivat 70 km/h, monet hyvin hyvin paljon hitaammin. Välillä ei nähnyt mitään ellei hidastanut vauhtia 30 km/h, vettä vaan tuli! Ajoimme auton järkyttävässä kaatosateessa suoraan hotellin autoparkkiin. Harvoin olemme olleet näin kiitollisia sisäparkkitilasta. Hollannissa meillä oli kaksi tavoitetta. Toinen on tavata Kristan tuttavaa, toinen on ostaa hemmetin halpaa viskiä. Löysimme jopa Makron, jossa tuota myydään. Matka liikkeeseen vei yllättävän pitkän aikaa kahdesta syystä.

Ajoimme lätäköstä läpi, kun vaihtoehtoja ei ollut. Koko auton pohja kastui lätäköstä läpimentäessä. Auto toimi sen jälkeen ihan hyvin… Luultavasti pakoputkeen ei mennyt vettä. Liikkeessä meille paljastui, että kyseessä on tukkuliike. Tarvitsisimme tukkurikortin, että voisimme ostaa sen. Miehistöstä ei löytynyt energiaa riittävästi ongelman ratkaisemiseen vaan palasimme hotelllille, josta lähdimme metsästämään ravintolaa. Krista halusi syödä thaikkuruokaa, joten metsästimme thaikkuravintolaa. Ensimmäiseen pääsimme pikku tihkusateen aikana, mutta liike oli kiinni, koska henkilökunta oli lomalla. Emme päässeet kovin kauas tästä ravintolasta kun alkoi järkyttävä kaatosade. Olimme eri liikkeiden markiisien alla suojassa odottelemassa sateen heikkenemistä. Kun sade heikkeni sen verta että ~100 metrin siirtymä minimaalisella kastumisella oli mahdollista, me lähdimme liikkeelle. Sekin paikka oli kiinni, henkilökunta lomalla. Siirryimme seuraavan sadesuojan alle katselemaan mihin mennä. Seuraava thaikkupaikka oli 600 metrin päässä. Katsoimme Facebookista ja Googlesta löytyykö kommentteja ja/tai viestejä kyseisestä paikasta lähiajoilta, jotta tiedämme että he ovat auki. Löytyi viestintää, joten lähdimme liikkeelle. Vaikka sade oli kevyempää olin silti hyvin märkänä ravintolassa. Söimme liikaa hyvää safkaa. 🙂 Ilta päättyi vatsa täynnä hotellin sängyssä Netflixiä katsellen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2018-08-12

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit: 7285,05 km

Heräsin kuudelta pirteänä kuin peipponen. Näyttää siltä, että itse alan olemana melko hyvin palautunut autokoittelemuksista. Aamukin oli pirteä! Yhdeksän astetta lämmintä. Pääsin kaivamaan laukustani pitkähihaisen ja housut. Ehdin aamulla blogaamaan, lukemaan uutisia todella hyvän pätkän ja tekemään viikkokatselmoinnin ennen kuin Krista heräsi. Krista heräsi vasta kun aloin tekemään aamiaista puoli yhdeksän aikaan. Vatsani ei kestänyt yhtään enempää odottamista.

Aamiaisen jälkeen kävimme lenkkeilemässä Monthermessä. Kävimme hieman eri suunnalla kuin eilen ja pääsimme toteamaan kylän olevan “yllättävän iso”. Todellisuudessa kylä on hyvin pieni – ei vaan niin pieni kuin oletimme.

Aamupäivällä huomasimme, että pari päivää parkissa + jatkuva laitteiden latailu taitaa syödä auton akun varauksen. Lakkasimme lataamasta laitteita, mutta käynnistys saattaa silti vaatia apuvirtaa… Kroonisen virtapulan vuoksi pyysimme, ensimmäistä kertaa ikinä, leirintäalueella sähkökytkentää. Auton vieressä oli kaikki akut ja laitteet latauksessa. Onneksi otin La Rochellessa hankkimani jakajan mukaan, sen USB-pistokkeet tuli todella tarpeeseen.

Päivän isoon ohjelmaan kuului pyykin pesu, osa 2. Me kumpikin rakastamme Five fingers kenkiä ja käytämme niitä aina kun on mahdollista, mikä tarkoittaa että ne kengät on jalassa hyvin paljon. Kenkien ainut haittapuoli on niiden ominaisuus toimia YK:n kieltämänä kemiallisena joukkotuhoaseena muutaman päivän käytön jälkeen. Kenkiä voisi verrata sukkiin, mitkä hikoilevat useita päiviä kengän sisällä, mutta mitä ei vaihdeta. Haju muuttuu pahasta, järkyttävän kautta silmiä kirvelevään muutaman päivän käytön jälkeen. Kenkiä on pakko pestä säännöllisesti, jalkoja joka ilta. Autoepisodin vuoksi meidän kengät eivät olleet päässeet pesuun riittävän aikaisin. Eilen kengät oli jo YK:n kieltolistalla, josta päästiin päivän isoon ohjelmaan – pyykin pesuun, joka on siis kenkien pesu + jos jotain muuta ylimääräistä sattuu olemaan vielä pesemättä ekalta kerralta.

Seurue vietti päivän muut osuudet jakautuneena kahteen leiriin. Toinen leiri käytti aurinkosuojana autoa ja toinen makasi auringossa. Lopputulos oli kaksi rentoa lomalaista. Niin rentoja, jopa että illalla lähdimme kävelemään Monthermeniin. Kävelimme aikaisemmin bongaamamme rappuset ylös mäen puoleen väliin, jossa istuimme ja katselimme maisemia hyvän hetken. Virkistävän kävelyn jälkeen palasimme leiriin pistämään kamoja kasaan. Yöllä on luvassa sadetta, joten kaikki on pitää pakata auton sisälle.

[Best_Wordpress_Gallery id=”219″ gal_title=”Montherme, 2018-08-12″]

2018-08-11

Ajoaika: 3 minuuttia

Keskikulutus: 15.6 l / 100 km

Keskinopeus: 3 km/h

Kokonaiskilometrit: 7285,05 km

Heräsimme ehkä lähempänä kahdeksaa. Virittelimme aamiaisen puisen pöydän ääressä.  Toisessa päässä oli saksalaisia vanhempia miehiä moottoripyöräreissullaan tekemässä samaa. Aamiaisen jälkeen röhnötimme autolla. Krista halusi lähteä lenkille kartoittamaan läheisen kaupungin, joten lähdin mukaan. Montherméssä ei ihan kauheasti ole kierrettävää, mutta kiersimme suurimman osan. Lenkin tiukka paikka tuli paluumatkalla. Krista oli ajatellut juosta ympyrämäisen lenkin, mutta hän jotain oli nähnyt sillan siellä missä siltaa ei ole. Niinpä lenkkimme puolessa välissä, yhä väärällä puolella jokea, katsoimme karttaa. Vaihtoehdot olivat:

Luonnollisesti valitsimme vaihtoehdon 2, muut vaihtoehdot oli liian paljon työtä. Lenkin jälkeen ostimme lisäöitä tälle leirintäalueelle ja siirsimme autoa 50 metriä, uuteen parempaan paikkaan. Päivä on kulunut auton ympärillä leirintäalueella rentoutuessa niin paljon kuin on inhimillisesti mahdollista. Illalla söimme iltapalaa viinin kerta katsellessamme auringon laskevan. Auringon laskettua täällä tulee melkoisen viileä. Nyt ollaan löydetty loma 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”217″ gal_title=”Montherme, 2018-08-11″]

[Best_Wordpress_Gallery id=”215″ gal_title=”Ajopäivä läpi Ranskan, 2018-08-10″]

2018-08-09

Ajoaika: 2 tuntia 58 minuuttia

Keskikulutus: 14.3 l / 100 km

Keskinopeus: 37 km/h

Kokonaiskilometrit: 6453 km

Kahdelta yöllä oli kriisipalaveri. Kumpikin oli hereillä, stressaamassa. Kävimme tilannetta läpi loogisesti, pahimmillaankin auton hajotessa, otamme julkiset käyttöön ja lennämme takaisin Suomeen. Pahinkaan ei ole mahdoton. Auto kuitenkin toimii, pakoputki on toistaiseksi riittävässä kunnossa tankki on tunnettu paholainen. Neljältä yöllä palaveri on ohi ja jossain vaiheessa aamuyötä kaikki onnistuvat nukkumaan taas.

Nousimme kahdeksan aikaan. Aika rakentaa rutiinit takaisin kasaan. Tiimihengen kautta voittoon. Lähdimme lenkille Montpellieriin. Lenkin jälkeen aamutoimet ja hotelliaamiaiselle – pitkälle hotelliaamiaselle. Aamiaisen jälkeen huoneessa blogausta, lukemista, rentoutumista kunnes lähdimmme noutamaan Janikaa ja hänen opastuksella tutustumaan paikalliseen pikku kaupunkiin nimeltä Saint-Guilhem-le-Désert. Lähtiessämme hotellillta melkein paskoimme housuun kuullessamme tiukassa mutkassa autoja väistellessämme uuden jännittävän äänen auton takaa. Äänen lähteeksi paljastui hyvin nopeasti takaa mennyt ratikka. Kumpikin hengähti vapautuneena. Moinen reaktio kertoo kuinka tiukalla kummankin luotto autoon on. Saint-Guilhem-le-Désert oli kovin ihastuttava pieni kaupunki, jossa kävimme syömässä ja kävelemässä. Matka sinne oli mielenkiintoisen kiemurainen ja samalla hyvä stressitesti autolle. Kaikki toimii, pakoputken äänenvoimakkuus vaihtelee kovemmasta hiljaisemmaksi. Logiikkaa tai syytä tuolle äänen vaihtelulle ei ole vielä löytynyt. Kaupunki oli täynnä pikkukujia ja vuoristomaisemia sekä erilaisia vaelluspolkuja. Kaupunkivierailu jäi kuitenkin harmittavan lyhyeksi, sillä tarvitsimme illan huomiseen reissuun valmistautumiseen ja hyvissä ajoin nukkumaanmenemiseen.

Kävimme kahdestaan illalla Montpellierissä kävelemässä ja nauttimassa yhdet drinksut. Kertasimme vielä pahimman / parhaimman tilanteen. Tarkistimme että tiimi toimii ja palasimme hotellille rentoutumaan hömpällä, kirjoittamaan blogia ja vihdoin juomaan viskiä. Tiepalvelun toimintamalli on selvitetty, tavoitekaupunki on päätetty. Loma-asenteella eteenpäin, auto hajoaa jos hajoaa ja tilanne käsitellään jos sellainen tulee eteen. Meidän homma on lomailla olosuhteista riippumatta.

[Best_Wordpress_Gallery id=”213″ gal_title=”Montpellier, 2018-08-09″]