Ajo Köpikseen

2018-08-15
Ajoaika: 7 tuntia 20 minuuttia
Keskikulutus: 12.8 l/100km
Keskinopeus: 92 km/h
Huippunopeus: 200 km/h
Kokonaiskilometrit: 8388 km
Herätys kuudelta, auton pakkaus ja aamiaiselle klo 06.30 kun aamiainen aukesi. Miehistö on 75% hereillä ja 50% hyvin energisenä. Vähän jälkeen seitsemän olimme autossa ja matkalla kohti Köpenhaminaa. Kuski heitti ehdotuksen: jos vedetään tiukkoja taukoja aina kahden tunnin välein ja syödään ajaessa, me voitaisiin olla Köpisessä ennen viittä. Pelkääjän penkiltä ei tullut ihan 100% suostumusta, mutta ei välitöntä tyrmäystäkään. Niinpä matkasimme hyvää vauhtia vailla turhia taukoja kohti Köpenhaminaa. Jossain kohtaa ylitimme Saksan rajan. Kuskilla kesti hetki tajuta, että olemme Saksassa. Kun Saksa saatiin sisäistettyä, kuskilla nousi mieliala suunnattomasti. Tarvitaan vain yksi, yksi liikennemerkki. Se maaginen liikennemerkki, joka sanoo että nopeusrajoitukset loppuvat ja riemu voi alkaa. Ja se merkki löytyi…
Kuski painoi tallan pohjaan, jonka seurauksena bensaletkut täyttyivät bensasta. Runsas, ah niin runsas, polttoaineen syöttö sai rikkinäisen pakoputken kirjoittamaan ison shekin, jonka auton moottori kiltisti lunasti. V8:n murina läpi rikkinäisen pakoputken 200 kilometrin tuntinopeudessa on mahtavaa kuultavaa. MÖRINÄÄ, “PÖTPÖTYSTÄ”, kun kaasusta joutuu päästämään, ja lisää MÖRINÄÄ. Kuskin tunnelma oli taivaissa, kun tähän liitettiin Frog leap studion metalliversiot poppikappaleista.
Kuskin piti hemmetin hyvissä energioissa MÖRINÄ, rokki, kahvi ja huoltoasemalta löydetty Saksan lahja maailmalle Scho-ka-kola kofeniinisuklaa! Pelkääjä joutui pelkäämään kuskin vauhtia sekä adrenaliinin, kofeiinin ja suklaan aiheuttamaan ylinerginsyyttä, kun oltiin auton ulkopuolella.
Valitettavasti näyttäisi siltä, että muutama auton hevonen jäi kuolleena Montpellierin nyrkkipajan pihalle. 200 km/h nopeudessa kierrokset olivat selvästi korkeammalla kuin viime vuonna. Onneksi autossa on sen verta hevosia, että muutaman menetys ei ole kriittinen auton normaalille toiminnalle.
Saksan iloittelu päättyi lautalle, jossa istuimme puoli tuntia. Lauttaa odotellessa söimme melonia ja lautalla vedimme pasta bolognesen nassuun. Lautalta jäi kyytiin vain suklaata, viskivalikoimassa ei ollut mitään säväyttävää ja konjakkivalikoima oli (naurettavaa) tunnettuja isoja merkkejä. Köpikseen saavuttaessa auto pukkasi tai “napsahti äänekkäästi” kahdesti pysähdyttäessä. Nyt iso kysymys on, että onko vaihteisto heittämässä lusikan nurkkaan vai … VAI… kuumeniko jarrut niin paljon että ne nappasi kiinni ja auto nytkähti jarrujen vääntyessä auki. Tämän hetken fiilis on, että jarrut taisi kuumeta niin paljon, että ne nappasi kiinni. Jarrupalat ehdittiin vaihtamaan Suomessa ennen lähtöä, mutta levyjä ei, levyissä voisi olla sanomista. Toivottavasti, toivottavasti vaihteistossa ei ole mitään vikaa.
Köpiksessä vedimme samaan paikkaan parkkiin kuin aikaisemminkin. Lähdimme heti suunnistamaan Dispensaryn suuntaan saatuamme auton parkkiin. Poikkesimme ensin sushille, sillä lounas oli ollut hyvin kevyt. Vietimme Dispensaryssa hyvin rattoisan illan, baarimikkokin muisti meidät toukokuulta. Suurin osa kuvista on Dispensaryn vessan seinältä. Siellä on laatutekstiä 😄. Kellon lähestyessä ysiä irtosimme paikasta ja matkasimme takaisin autolle. Autolla rentouduimme vieä katsomalla yhden jakson hömppää Netflixistä.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.