Siirtymä Hollantiin

2018-08-13
Ajoaika: 5 tuntia 6 minuuttia
Keskikulutus: 11.6 l/100km
Keskinopeus: 68 km/h
Kokonaiskilometrit: 7630 km
Tiesimme jo illalla että yöllä alkaa sataa, joten valmistauduimme sen mukaiseksi. Säilyimme kuivana ja yö oli kohtalaisen mukava nukkua. Aamulla hyppelin yksikseni tunnin ennen kuin Krista heräsi kosteaan aamuun. Tein aamiaisen autosta käsin, sillä märkä maa on laavaa ja siihen ei kosketa. Positiivista oli lämpötila, toisin kuin viime yönä, tänä yönä lämpötila ei laskenut. Koko aamu oli 20 astetta lämmintä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme lenkille / kävelylle vaellusvarusteissa. Aamun ajan on tihkuttanut tai pikkasen ropissut, joten varustauduimme pieneen sateeseen. Kuvia ei tullut otettua kuin pari, sillä puhelin sammui varoittamatta kun akkua oli jäljellä noin 30% . Akku on ilmeisen huonossa kunnossa…
Lenkin jälkeen pakkasimme auton siirtymää varten. Kunnon kaatosade alkoi minun käydessä huoltorakennuksessa. Niinpä vietimme 20-30 minuuttia niin, että Krista oli autossa sateensuojassa ja minä huoltorakennuksessa. Minä katsoin sateelliittikuvia sateesta, jotta tiesin kannattaako odottaa vai lähteä tekemään jotain hyvin märkiä peliliikkeitä. Sateellittikuvien mukaan kannatti odottaa, eikä ne väärässä olleet. 🙂
Ajo Hollantiin vei yllättävän pitkän aikaa ja lähellä Arnhemiä alkoi sataa aivan käsittämättömästi. Moottoritiellä kovapäisimmät ajoivat 70 km/h, monet hyvin hyvin paljon hitaammin. Välillä ei nähnyt mitään ellei hidastanut vauhtia 30 km/h, vettä vaan tuli! Ajoimme auton järkyttävässä kaatosateessa suoraan hotellin autoparkkiin. Harvoin olemme olleet näin kiitollisia sisäparkkitilasta. Hollannissa meillä oli kaksi tavoitetta. Toinen on tavata Kristan tuttavaa, toinen on ostaa hemmetin halpaa viskiä. Löysimme jopa Makron, jossa tuota myydään. Matka liikkeeseen vei yllättävän pitkän aikaa kahdesta syystä.
  1. Tietöiden vuoksi jouduimme käyttämään kiertotietä
  2. Kiertotiestä useita metrejä oli tulvan alla.
Ajoimme lätäköstä läpi, kun vaihtoehtoja ei ollut. Koko auton pohja kastui lätäköstä läpimentäessä. Auto toimi sen jälkeen ihan hyvin… Luultavasti pakoputkeen ei mennyt vettä. Liikkeessä meille paljastui, että kyseessä on tukkuliike. Tarvitsisimme tukkurikortin, että voisimme ostaa sen. Miehistöstä ei löytynyt energiaa riittävästi ongelman ratkaisemiseen vaan palasimme hotelllille, josta lähdimme metsästämään ravintolaa. Krista halusi syödä thaikkuruokaa, joten metsästimme thaikkuravintolaa. Ensimmäiseen pääsimme pikku tihkusateen aikana, mutta liike oli kiinni, koska henkilökunta oli lomalla. Emme päässeet kovin kauas tästä ravintolasta kun alkoi järkyttävä kaatosade. Olimme eri liikkeiden markiisien alla suojassa odottelemassa sateen heikkenemistä. Kun sade heikkeni sen verta että ~100 metrin siirtymä minimaalisella kastumisella oli mahdollista, me lähdimme liikkeelle. Sekin paikka oli kiinni, henkilökunta lomalla. Siirryimme seuraavan sadesuojan alle katselemaan mihin mennä. Seuraava thaikkupaikka oli 600 metrin päässä. Katsoimme Facebookista ja Googlesta löytyykö kommentteja ja/tai viestejä kyseisestä paikasta lähiajoilta, jotta tiedämme että he ovat auki. Löytyi viestintää, joten lähdimme liikkeelle. Vaikka sade oli kevyempää olin silti hyvin märkänä ravintolassa. Söimme liikaa hyvää safkaa. 🙂 Ilta päättyi vatsa täynnä hotellin sängyssä Netflixiä katsellen.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.