Koko päivä kului sitten Tampereella. Aloitimme päivän tavoitteena minun polven tarkistus, varmistus että se kestää matkaa ja tarvittavan tuen hankinta. Lähdimme aamulla ennen kymmentä kohti YTHS:ää jossa pääsinkin näppärästi sairaanhoitajan tarkastukseen joka toivoi että olisi voinut lähettää minut fysioterapeutille. Valitettavasti heidän fysioterapeutti on pitkällä sairaslomalla, koko kesän. Sain sieltä harsotuen jalkaani ja pari tablettia kipuun. Huomasimme, että pyörästämme on 4 pinnaan poikki. Lähdimme kohti Koskikeskusta hakemaan minulle polvitukea ja kysymään liikettä jossa saisimme pyörän korjattua nopeasti. Minulla on pari varapinnaa, joten en saisi pyörää itse korjattua. Koskikeskuksessa minulle tuli kuitenkin epävarma olo ja kävin varaamassa itselleni ajan siellä olevasta klinikasta. Sain ajan ortopedille 13:sta. Krista onnistui löytämään pyöräkorjaamon joka pystyisi parissa tunnissa tekemään tarvittavan homman. Lähdimme sinne, koska kello oli vasta 11. 🙂
Pyöräkorjaamossa selvisi ikäviä asioita. Korjaaja ilmoitti, että koko takavanne on vääntynyt, pinnojen vaihto ei korjaisi ongelma, ne katkeisivat kohta uudestaan. Pyörään tarvitaan uusi takavanne. Meillä ei hirvittävästi ollut vaihtoehtoja, pyöräämme uusittiin takavanne ja takajarrupalat jotka olivat ihan loppu. Minä olisin tarkistanut ne jarrupalat vasta Jyväskylässä. Ilmeisesti 1600 kilometriä on aikalailla maksimi yksille jarrupaloille.
Ortopediltä sain kuulla positiivisia asioita, jalassani ei ole mitään varsinaista vikaa, minulla on vain ylirasitusta jonkin lihaksen kiinnityspisteessä. Ainut hoito olisi lepo ja pieni lääkitys. Ilmoitin tarpeestamme liikkua joten hän neuvoi että vaimoni polkisi hieman voimakkaammin ja että etenisimme rauhallisemmin. Lääkitys on kohtalaisen jytyä. Parin tabletin jälkeen kipu on lähes täysin poissa ja kun antaa jalan lämmitä rauhassa eikä käytä paljoa voimaa on jalan käyttö täysin ongelmatonta.
Pyörän ja minun huoltamisen jälkeen kello oli kuitenkin jo puoli kolme joten päätimme jäädä vielä päiväksi Tampereelle. Matkaa Vilppulaan on kuitenkin 100 kilometriä ja koska etenemme rauhallisemmin minun ja pyörän takavanteen säästämiseksi tarvimme moiseen matkaan koko päivän.
Huomenna siis uusi yritys lähteä kohti Vilppulaan. Tarkoituksemme on lähteä aamutuimaan liikkeelle jotta saavumme ihmisten aikaan perille.

Nyt muistuu pari asiaa eilisestä. Kävimme suihkussa Ortlieb-pussimme kanssa. Se oli likainen ja kaipasi pesua. Myös uusin keksintömme jäi sanomatta. Hankimme eilen letkun jonka avulla voimme imeä vettä pyörälaukuissa olevista pulloista ottamatta niitä pois. Helppoa uudelleen tankkausta tien päällä.
Tampere vaikuttaa ihan kivalta paikalta, mutta tamperelaiset eläimet ovat outoja. CityOrava(tm) näytti meille takapuoltaan kun koitin kuvata sitä, samoin Särkänniemessä ollut marsu kuten myös silkkikana. Liekö tämä takapuolen vilauttaminen paikallinen tapa?
Olen kuulemma täysi turisti kun heilun kamerani kanssa Tampereella kuvaten mitä milloinkin. TOTTAKAI olen täysi turisti, lomalla sitä tässä ollaan :).
Jalka tosiaan aiheuttaa pientä ongelmaa, mitä ilmeisimmin kevyt rasitusvamma mikä korjaantuu jonkinlaisella polvituella. Käyn huomenna YTHS:llä vahvistamassa tämän, sen jälkeen ostan polvituen ja matkaan mars.
Tänä aamuna meitä ei herättänyt kello, ei ollut kiirettä mihinkään. Söimme aamiaisemme ja lähdimme jalan kaupungille. Lähtöpisteemme oli jossainpäin Peltolammia, joten päivän mittaan tuli käveltyä jonkin verran. Suoranaiseksi lepopäiväksi tätä ei ainakaan sen puitteissa voi kutsua. Shoppailimme jonkin verran kaikkea pientä tarviketta joka tuli mieleen ja neljän aikaan suunnistimme Särkänniemeen. Siellä tuli käytyä vain kolmessa laitteessa joista Tornado väänsi minun vatsaani ihan riittävästi. Taidan olla liian vanha moiseen hupailuun. Nyt Marian luona suunnittelemassa huomista reittiä ja huoltamassa Marian konetta :). Huominen tavoitteemme on Vilppula, etäisyysarvio on 100 kilometriä. Saas nähä.
Maria ja Antti ajoivat illan päätteeksi tandemillamme koelenkkiä. Meno näytti siltä kuin he olisivat aikaisemminkin polkeneet tandemilla toisin kuin eräs tuntemamme pariskunta.

No niin, nyt on ensimmäinen sadepäivä koettu. Lähdimme kohti Tamperetta 13:12 ja saavuimme perille 20:35. Matka oli lyhyempi kuin Turusta Huittisiin, lähdimme aikaisemmin, mutta silti saavuimme samaan aikaan perille. Voimamme kuluivat aivan eri tavalla tuolla reitillä. Reitillä oli oma vaikutuksensa, mutta niin oli sateellakin. Sade vaikuttaa suunnattomasti motivaatioon, alkuun se oli hauska, sadevarusteemme piti hyvin lämpöä ja vettä, mutta pitemmän päälle sade alkaa harmittamaan. Päivän päätteeksi huomasimme, että sadevarusteemme pitää kaiken veden. Myös hien, kengät ovat siis täysin märät sadesuojista huolimatta. Saimme Marialta jalkatalkkia, tarkistamme kuinka hyvin se pitää jalat kuivana. Muuten, Sarkolan ahde – se ei ole mitään, moni muu mäki oli pahempi kuin Sarkola, tosin jos takaisin koittaisi mennä niin se olisi hirvittävä. Tämä Tampereen puoli mäestä oli huomattavasti helpompi.
Näimme Askon Vammalassa, kun pysähdyimme hetkeksi Superin pihaan pitämään sadetta. Sanokaa sille terkkuja.
Laukkumme tuntuvat pitävän hyvin sadetta, ei mitään ongelmaa sen puolesta siis. Ikävämmällä puolella on se, että vasenta jalkaani alkoi särkemään vähän jälkeen puolen välin. Vamma on sama joka minulla oli yli vuosi sitten kun olin vielä mäkkärissä töissä. Nyt uskon vakaasti, että kyseessä on psykologinen vamma, mutta saattaapi olla, että pääsen todistamaan väitteeni että poljen vaikka hampaat irvessä pohjoiseen näkemään yöttömän yön.
Ai niin! Käytännön järjestelyt osoittavat, että meidän on syytä siirtää kännykän aukioloaikaa 16-18:sta 19-21:n, tämä siksi että olemme näköjään vielä pyörän päällä 18:kin aikaan.
Kello on nyt 22:48 ja aivot alkavat hiljalleen pistää hanttiin. Pari kuppia kahvia ei tunnu piristävän sentin vertaa. Menen nukkumaan.

Aamulla kello soi klo 8.00, ensimmäisiä elonmerkkejä kämpässä oli 8.30. 9.15 kaikki tietokoneeni sammuivat ja viimeiset pakkaukset sekä kämpän siivous alkoi.
Kahdentoista aikoihin kävin heittämässä avaimeni Jarnolle, samoin jääkaapin sisällön. Pakkaus meni loppupeleissä hyvin kivuttomasti ja kämpän siivouskin eteni. Tosin otimme sen verta rauhallisemmin että edellisenä iltana päätetty klo 12 lähtöaikana ei täsmännyt. Ennen lähtöä tarkistin tandemin paineet, vaihdoin oman juomapullotelineeni, joka oli käytännössä täysin irti, toisen pyöräni telineeseen ja korjasimme Kristan satulan oikealle korkeudelle.
Tarkka lähtöaikamme oli 13.52. Huomasin välittömästi että pyörämme oli hutera! Ikinä ei ole tandemimme vaappunut niin pahasti kuin liikkeelle lähtiessämme. Ajoimme ulos kaupungista ja tutkimme peräkärryä. Huomasin että sen pikakiinnitys oli yhtä löysä kuin ripulipaska. Suoristin kärryn renkaan ja kiristin sen uudestaan, samalla tasapainotin kärryn kuormaa uudelleen. Huomasin myös, että peräkärryn nivelen tappia saattoi kiristää ja kiristin sitä aikalailla, se oli myös löysä. Tämä vähensi vaappumista aikalailla, mutta laite vaappui yhä. Ajoimme silti ~40 kilometriä Kuhankuonon kansallispuistolle (Nimi on muistin varainen, saa korjata!) ja siellä tasoittaaksemme vaappumista siirsimme tarikalla olleet Halti-laukut eteen. Tämä tasoitti riittävästi vaappumista, loppuvaappuminen johtui varmaankin kärryn huonosta pakkaamisesta. Tuolla viritelmällä työstimme kohti Säkylää, jossa klo 18.30 poikkesimme Säkylän varuskunnan sodeen halvoille munkeille ja kahville! Kotiin saavuimme 20.30. Kotona suoritimme sarvien säätöä ja toinenkin juomapulloteline vaihdettiin.
Koska pyörällä polkiessa on aikaa ajatusten harhailuun, syntyy minulle usein ihmeellisiä hajatuksia (harhailevia ajatuksia) ja ajattelin jakaa niitä loppumaailmalle.
Hajatus
Tunnistakaapa mainos…
Pahoittelemme viivästystä. Etukumimme puhkesi, 2. kuski sanoi itsensä irti, avustajat ovat amatöörejä, mutta onneksi 1. kuski on aito ja ihana Leivo.
Tandem – jotain ihan muuta.
Jep, ei kovin tasokasta, mutta mitä voi odottaa?
Kannisto! 45 kilometrin päässä Turusta 204:sta pitkin löytyy kyltti Kannistontie.
Mäntysaari! 22 kilometrin päässä Turusta Paattisilla on Mäntysaarentie -kyltti.
Pojat, tiedätte mitä tehdä!
Ensimmäisen päivämme keli oli lähes täydellinen ajokeli, ainut valittamisen aihe löytyy tuulesta ja tuulen voimakkuutta pahensi huono pakkaus. Illan päätös oli myös täydellinen sillä Mirjan luona meitä odotti grilliruokaa, suihku ja pehmeä sänky.
Huomenna aamupäivällä kohti Tamperetta, arvioitu etäisyys 80 kilometriä. Tampereella tulemme viipymään 2 yötä, koska meille on luvassa Särkäniemessä pieni huvipuistokeikka. Aiomme myös täydentää varusteluamme hieman, joskin tavaraa taitaa jo nyt olla liikaa mukana. Kevyesti se pyörä silti liikkuu.

Leivo.org – Content

Tämä päivä on ollut yhtä juoksemista, toivoa, epätoivoa, epäonnistumista ja onnistumista. Lopussa kiitos seisoo, “The final product is a reason to celebrate” ;). Meillä on peräkärry, tavarat mahtuvat toistaiseksi mukaan, tunnelma on kiireetön.
Ensimmäiseksi tahdon kiittää Jarnoa ja Timoa, ilman teitä meillä ei olisi peräkärryä. En tiedä kuinka kiittää teitä riittävästi.
Sitten päivän tarinaan.
Aamu alkoi hitaasti, mutta sai vauhtia kun Jarno saapui vähän jälkeen yhdeksän ja alkoi arvioimaan urakkaa jota tarvitaan tandemin muutamiseksi peräkärryä varten. Arvio oli positiivinen. Heti kättelyssä huomasimme, että ruuvien reikien etäisyyden mittaaminen on mahdotonta, sillä tarakka on kiinni torg-ruuveilla, eikä meillä ollut avaimia niiden avaamiseen.
Valitsimme Motonetin kohteeksemme, tavoitteena oli torg-avaimet, mutterit ja poranterä joka tarvitaan reijän luomiseen. Liikkestä löysimme torg-avaimet, mutta huomasimme, että peräkärryn mutterit ovat oudolla kierteellä ja yleispultit eivät sovi tuohon kierteeseen. Pienen puhelinsoiton jälkeen saimme liikkeen josta voisi löytyä sopivat pultit. Jätimme poranterän ostamatta, sillä se olisi turha ostos jos sopivia pultteja ei löydy.
Pulttinurkasta löytyi sopivat pultit ja sopivia ruuveja, joita tarvittiin lattaraudan kiinnittämiseen. Olin täynnä uskoa onnistumisesta, mutta todella nälkäinen joten poikkesimme Hampaalle syömään.
Hampaalta Bauhaussiin ja sieltä 10 euron (!) lattarautatanko josta sahasimme ehkä 10 % pois, sen verta me tarvitsimme sitä tankoa. Koska en omista rautasahaa ja Bauhaussin sahat olivat kalliita, suuntasimme takaisin Motonettiin josta ostimme poranterän ja sahan. Meidän karusta työskentelyoloista löytyy kuvia täältä. Kauhukseni sain huomata, että porakoneen tehot ja terän kestävyys loppuivat kesken. Emme saaneet tarvittavaa reikää aikaiseksi. Hetken homma näytti loppuvan taas aivan loppumilleille. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme aikaiseksi pari hataraa mahdollisuutta, josta toinen Timo. Tartuin Timon mahdollisuuteen. Matkalla Timon luo poikkesin Vesan luo, jonka avulla sain GPRS-asetukset läppäriini. Klo 17.15 Timo oli saanut tehdyksi sopivat reijät ja tandemini oli valmis peräkärrylle. Klo 18.10 minulla oli peräkärry. Heitin peräkärryn omistajan tandemilla juna-asemalle josta hän matkusti takaisin kotiin.
Loppuilta onkin ollut rauhallista pakkaamista, kuten jo totesin kaikki näyttää hyvältä – toistaiseksi.
Huomenna siivoamme ja lähdemme liikkeelle, ensimmäinen etappi on kotipaikkakuntamme Huittinen. Arvioitu etäisyys on 100 km.

Mökkireissu oli mitä rentouttavin, kiitos siitä ystävät hyvät! Nyt kamat on jotenkin saatu taas kämppään. Todella suuri pettymys iski illalla kun lähdin hakemaan peräkärryä. Sopimus oli kunnossa, kärry oli pieni ja söötti, mutta kiinnitysruuvit ovat väärää kokoa joten kärryä ei saa kiinni tandemiimme.
Huomenna koitamme Jarnon kanssa katsoa josko saisimme luotua jostain lisäpalat tandemiin, joihin peräkärryn saisi kiinni. Vaikea uskoa, että homma saataisiin enää pelastettua.

Leivo.org – Content

Sain tänään vahvistuksen siihen, että saamme peräkärryn vuokralle koko kesäksi. Kärryn kanssa tandemin pituus on karvan vajaa 4 metriä, mutta koko homman pitäisi olla kevyempi ajaa. Tuon kärryn saaminen oli kuin osuminen bonussektorille. Eniten tuota sikamaista tuuria kuvastaa se että minä en itse sitä pyytänyt, vaan sitä tultiin tarjoamaan minulle.
Korjasimme Jarnon kanssa telttakepit, se tehtiin ilman kunnon työkaluja, kyseenalaisissa olosuhteissa ja onnistuimme vieläpä. Nyt telttakin on “kuin uusi”. Projektikuvia löydät täältä. Kaikkea sitä saa kyhättyä kyseenalaisissa olosuhteissa :-).
Viikonlopuksi katoan tutkan alle, palaan asiaan maanantaina joka onkin viimeinen päiväni Turussa ennen lähtöä.

Tutustuin Pirkan Pyöräilyssä Ismo nimiseen henkilöön joka on tandemoinut vähän enemmänkin ja hän antoi viime hetken ohjeita minulle koskien reissuamme. Pääasiassa hän korjasi sadevarustustamme ja tänään sain ostettua viimeisetkin sadevarusteet, eli sadesuojat kengille.
Nyt kun kaikki tarvikkeet on kasassa on enää tarpeen tunkea kaikki tarvikkeet laukkuihin poislukien Kristan henk. koht. tavarat jotka ovat hänen mukana Kälviällä. Jotenkin on epäuskoinen olo siitä, että saan nuo kaikki tarvikkeet pakattua laukkuihin ja että laukut vielä mahtuisivat pyörän päälle fiksusti.
Kiire alkaa myös pukkaamaan päälle. Vielä tarvisi saada tämä netti-osuus toimimaan ja sitten tarvisi saada pari tietokonetta viimeisteltyä. Myös viikonlopun LAN-mökki-tapahtumaan tarvisi saada pari konetta pelikuntoon. Käytännössä minulla on enää huominen aikaa ja sitten alkaakin viikonlopun tapahtumien järjestäminen. Toisaalta mikään ei voita viime hetken kiirepakkaamista maanantaina.