2017-07-04

Faktat
Ajoaika: N/A
keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
kokonaiskilometrit: 3417km

Heräsin aamulla ikävään fiilikseen oikeassa silmässä. Sitä on ollut muutamana aamuna aikaisemminkin, mutta se on mennyt ohi aamutuntien aikana joten laitoin sen allergian piikkiin. Tänä aamuna se ei enää onnistunut. Silmä on selvästi tulehtunut. Aamiaisen jälkeen kyselin isännältämme Lucalta suositusta silmälääkäristä. Nyt kun ollaan Italiassa lääkärijututkaan ei ole ihan triviaaleja .

Sain paikan nimen (Ospedale Oftalmico) ja osoitteen (joka oli väärin ), sekä ohjeet mitä sanoa "Ask for Pronto Soccorso Ofalmico”. Näillä varustettuina lähdimme Kristan kanssa kohti Torinoa. Ensipysähdys oli tietenkin TIM:n liikkeessä. Olin valmistautunut tekemään töitä puoli tuntia autossa, mutta Krista oli liikkeestä ulkona alta 10 minuutin. Torinossa parkki löytyi kohtalaisen helpolla ja kohtalaisen läheltä sairaalaa. Krista lähti ostoksille, minä lääkäriin.

Ensimmäisenä selvisi tietenkin, että osoite oli väärä. Katu oli oikein, mutta numero oli pielessä kolmella korttelilla. Olin henkisesti varautunut moneen mystiseen juttuun, joten tämä oli pientä ja hyvä helppo aloitusongelma. Itse sairaalassa info-tiskin henkilö ei puhunut englantia, mutta “Pronto Soccorso Ofalmico” –lauseen sanominen sai aikaan viittelöintiä ja “sinestra” sanan ainakin. Vasemmalle siis! Sieltä löytyi jonotushuone, jossa sai lapun itselleen. Yhdeksän henkeä oli jonossa ennen minua, joten sain heistä pääteltyä miten tila toimii. Ensin mentiin terveydenhoitajalle, joka kyselee peruskysymykset – englanti toimi riittävän hyvin. Sitten odotetaan vuoroa lääkärille. Lääkäri ilmeisesti tulee hakemaan tilasta ja huutaa nimeä. Tuttua kauraa! Välillä joku kuulutus, mutta ei siitä italiasta mitään selvää saanut. Tein töitä koneella ja luotin koktailiefektiin. Se toimi, mutta mutta… Kaiuttimista kuului “italiaa, italiaa, italiaa, Leivo, italiaa, italiaa”. Nousin ylös, kävelin kohti terveydenhoitajan luukkua, hän viittelöi menemään oikealle. Lähdin menemään taakse ja oikealle. Siellä toinen asiakas viittelöi minulle oven josta ilmeisesti piti mennä. Oven toisella puolen oli käytävä ja siellä numeroituja huoneita. Kaikki ovet auki oli käytävälle auki. Pää ovesta sisään ja “Leivo?”. “No!” (Kaikuja Kuubasta…). Seuraavasta ovesta “Leivo?” “Si!”. Lääkärin kanssa homma kulki riittävän hyvin englanniksi. Silmätulehdus, tippoja viikon verran – kuulostaa tutulta. Saan laput ja ohjeet mennä takaisin aulaan keltaiselle laatikolle ja kun olen maksanut tulla takaisin lääkärin luo. Errr… Asia selvä? Aulaan ihmettelemään. Löydän kolme keltaista automaattia, jotka kukin näyttää syövän lappuja missä on viivakoodi. Valitettavasti minun lapuissa ei missään ole viivakoodia. Niinpä laskulappu kädessä menin takaisin infotiskille. Osoitin laskua ja näytin olevani hämilläni. Infohenkilö ei koittanut edes selittää, vaan hyppäsi tuoliltaan, tuli ulos kopista ja käveli kanssani kysyen “Banco card?” – Johon minä “No. Euro.”. Tällä informaation vaihdolla päästiin ensimmäisen keltaisen maksulaitteen luo. Siihen hän napautti laskun summan (25€) ja osoitti rahaluukkua. Setelit kun laittoi sisään laite tulosti kuitin. Kuitin kanssa takaisin lääkärin luo – paitsi että ovi on nyt lukossa…. Vierestä löytyi ovikelloja kolme. Niistä toista painaessani kuulin surinaa ja ovi oli auki! Lääkäri repi kuitin kahtia ja lähetti minut ulos. Onnistunut sairaalakeikka! \o/

Joskus opin vielä ottamaan kuvia näistä tilanteista ja paikoista. Ne automaatit oli toivottomia ymmärtää ilman että osaa italiaa ja olen melko varma että mikään määrä italiaa ei olisi auttanut minua ymmärtämään sitä laitetta omin nokkineni. Myönnän, että muut osuudet olisi mennyt paremmin jos osaisin kieltä, mutta hyvin englannillakin pärjättiin!

Apteekin kautta autolle Kristaa odottamaan. Sitten kämpille ja töitä tekemään. Aamulla ostamamme TIM:n liittymä oli kummankin hämmästykseksi aktivoitunut ilman säätöä! Töitä tehtiinkin iltamyöhään, jotta neljän tunnin lääkärikeikka ei syö kohtuuttomasti työaikaa – raportteja pitää kirjoittaa, ei ne itsestään synny (vielä).

2017-07-03

Faktat
Ajoaika: 1h 40 min
Keskikulutus: 13.1
Keskinopeus: 42 km/h
Kokonaiskilometrit: 3417km

Klo 06:00 kännykkä soi! Hyvää huomenta suomalaiset! Tikkana ulos autosta, puskaan ja ratin taakse. 06:10 olimme köröttämässä kohti Torinoa. Aamulla, kun poliisit puuttuu, kuuluu vuoristokylissä ajaa nk v**un lujaa. Koitin ensin mennä nopeusrajoitteiden mukaan. Siitä seurasi välitöntä perässä roikkumista ja päättömiä ohituksia, todella päättömiä. Niinpä koitin seurata virtaa ja korotin vauhdin 20 km/h yli nopeusrajoituksen. Nyt ohittelu oli jo “maltillista” tai “järkevää”, mutta systemaattista. Jatkuva ohittelu + kahvittomuus aiheutti tilanteen, jossa kuski rapistui italialaisten tasolle. V8 murisi, meno ohi “rempseää” ja pelkääjän penkiltä kuului kommenttia: “Kuski menettää oikeutensa mutista italialaisista ajotavoista, jos se itse sortuu samaan”. Kuski ymmärsi yskän ja rauhoitti ajamisen suomalaistyyliseksi. Tästä seurasi luonnollisesti perseessä roikkujien ja ohittelijoiden ajotyylin jatkuva kommentointi. Olimme asunnolla hieman ennen kahdeksaa ja töissä yhdeksältä.

4G data oli loppumaisillaan perjantaina. Toinen SIM-korteista oli jo pimeänä, mutta toinen toimi vaikka 0GT oli dataa käytettävissä. Tuo tilanne oli ollut päällä jo pari päivää, joten en antanut sen häiritä. Perjantaina kävin ostamassa uudet SIM-kortit ja minulle luvattiin, että ne tulee lauantaina tulille. Nyt kun niitä olisi tarvinnut, kumpikaan ei toiminut. Päivän työt tehtiin kännykän 4G:n yli kaistaa säästellen. Työpäivän jälkeen Leiniin setvimään tätä asiaa. Hieman yli tunnin säädön jälkeen, mikä piti sisällään runsaasti Google translaten käyttöä päästiin seuraavaan tulokseen.

1. TIM international 30GB kortteja saisi kai myydä vain yhden per asiakas (se selittää miksi toinen toimi ja toinen ei)
2. He eivät voi myydä minulle enää uusia eikä systeemi suostu toimimaan passini kanssa (invalid document

He eivät myöskään pystyneet myymään minulle mitään muuta liittymään, niinpä tämän pitkän odottelun jälkeen sain perjantaina maksamani rahat takaisin ja kovasti pahoittelua, mutta en paikallista data yhteyttä. Huomenna menemme ostamaan yhden data kortin Kristan passin kanssa.

Me käytämme keskiarvolta liki 2 GB dataa päivässä. 50% menee töihin ja 50% menee hupi/henkilökohtaiseen käyttöön. Käyttöni työpuolella ei ole raskasta tällä hetkellä. Jonkinlaisia toimenpiteitä pitää tehdä, jos yhdellä 30GB SIM-kortilla pitää pärjätä kuukausi.

2017-07-02

Faktat
Ajoaika: 2h 54 min
Keskikulutus: 14.3 L/100km  
Keskinopeus: 34 km/h
Kokonaiskilometrit: 3263 km

Krista nukkui pitkään, minä koitin olla herättämättä häntä. Jossain kahdeksaan jälkeen tein jotain mikä herätti hänet. Aloitimme rauhallisen aamun. Krista lähti lenkille, minä aloin tekemään aamiaista trangialla ja polttoaineen jämillä. Tavoitteeni oli olla hyvin tehokas polttoaineen käytön suhteen, sillä polttoaine on lähes täysin loppu. Aamiainen onnistui, polttoainettakin jäi kärpäsen kusen verran jäljelle. Kristan lenkin jälkeen järjestelimme hetken autoa. Emme ole vielä ehtineet lukemaan kirjoja, joten päätimme että hetki on nyt. Jäimme leirintä alueelle makaamaan autoon ja lukemaan kirjoja.

Cue MUSIC! “Your mission, should you choose to take it, is to cook fresh pasta. Your fuel will self-destruct in 30 seconds”. Lounaaksi luvassa oli tuorepastaa ja salaattia. Haasteena oli polttoaine. Sitä oli noin kärpäsen kusen verran jäljellä. Vettä pastan kypsentämiseen laitettiin kattilaan hyvin, hyvin vähän. Polttoaine riitti nippanappa pastan lämmittämiseen. Tortsan (Torinon tuttavallinen nimi) ostoslistalle tuli juuri kaasupoltin ja kaasua trangiaa varten.

Maha täynnä ajoimme Nizzaan ja lähdimme tutustumaan Nizzan vanhaan kaupunkiin sekä läheiselle vuorelle. Vanha kaupunki on turistirysä™. Kauppoja, ravintoloita silmän kantamattomiin. Kadut ja rakennukset on vanhoja,mikään muu ei. Läheinen vuori(mäki) oli vanha linnoitus. Tutkimme paikkaa hetken ja otimme asiaan kuuluvat turistikuvat.

Rantaa kävimme vain vilaisemassa sillä kuskin tehot alkoi olemaan vähissä. Lopulta hieman ennen kuutta hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Italiaa ja Leiniä. Miehistö oli yllättävän väsynyt kevyestä päivästä Nizzassa. Tunnelin läpäistyämme sovimme, että jos löydämme menomatkalla näkemämme ilmaisen parkkipaikan pysähdymme sinne juomaan viiniä ja nukkumaan. Puoli yhdeksän aikaan löysimme paikan. Kaupungin nimi on Vernante. Kävimme pikkasen kävelemässä kaupungissa. Ilta viimeisteltiin autossa viinin kanssa. Nyt on aika mennä nukkumaan, huomenna pitää ajaa aamulla Torinoon. Tuntuu hienolta elää näin huolettomasti

2017-07-01

Faktat
Ajoaika: 3h 41min
Keskikulutus: 14.1 l/100km 
Keskinopeus: 29 km/h
Kokonaiskilometrit: 3148 km

Voi vitsit mikä päivä! Aamulla herätys upeasti ennen seitsemää. Yö oli hyvin viileä. Yön jäljiltä voimme sanoa, että Kristan toinen makuupussi on työnsä tehnyt ja ansaitsee päästä roskiin. Kyseinen makuupussi on noin 20 vuotta vanha ja se näkyy muumuassa siinä, että jalkopäässä on nyt halkea. Jaloille tuli hilppasen viileä jossain vaiheessa yötä.

Aamutoimien sijaan lähdimme aamulenkille. Juoksimme keveysti kylässä nauttien pienistä kujista, sika upeista vuorista ja upeista vanhoista taloista. Löysimme lenkillä myös hevosen keskeltä kylää. Se pällisteli meitä yhtä paljon kuin me sitä

Aamiainen on kärsivällisen miehen hommaa. Käytössämme on trangia ja vähän polttoainetta. Laskeskelimme jälkikäteen että croisanttien lämmittaämiseen, kahvin ja teen tekemiseen, sekä kananmunien paistamiseen taisi mennä puolitoista tuntia. Se aika meni maisemia ihastellen ja ylipäätään paikasta nauttien. Enää ei ollut edes kylmä. Seureen urokset oli miehekkäästi valmistautunut rannalla patsasteluun. Se tarkoitti muunmuassa sitä, että yhtään pitkähihaista paitaa ei ole mukana. Suomalaista miehellä ei ole kylmä  noin 10 asteen lämpötilassa t-paidan kanssa. Asenne on pakattu mukaan, enempää ei tarvita.

On pakko olla hankkinut itselleen sopiva auto, kun odottaa aamulla sitä hetkeä, että saa käynnistää auton ja kuunnella sen menoa kivisillä pikku kaupungin kaduilla. Lähdimme rennosti matkaan, tarkoituksena pysähtyä jonnekin ostamaan lounasta ja jos hyvältä näyttää niin pysähtyä tien sivuun katsomaan maisemia. Ehkä puoli tuntia ajettuamme tuli eka pysähdys. Kiipesimme mäkeä alas joen ääreen katsoman jylhiä maisemia ja kuuntelemaan veden pauhausta. Se kuva missä on ryteikköä ja kiviä, se on otettu siitä kohtaa mistä me tulimme alas. Tungimme raa’asti puskasta läpi päästäksemme veden ääreen.

Ajoimme hieman improvisoidulla suunnitestuksella ja päädyimme Mentonin kaupunkiin. Tässä vaiheessa seurue oli hieman känkkäinen energian puutteen vuoksi, joten kävimme kaupassa ja torilla ostamassa ruuat. Sitten ajoimme ylös vuorille pistämään trangiaan tulet ja lämmittämään vedet pastalle. Ruuan jälkeen tulikin väsy ja nukuimme auton peräkontissa luukku auki puun varjossa varmaan tunnin. Herättyämme olikin jo kohtuullisen kuumaa, joten suunnistimme suoraan biitsille. Biitsillä pystyi nauttimaan kylmästä merestä, välittömässä läheisyydessä näkyvistä kukkuloista ja kauempana näkyvistä vuorista. Kaiken kaikkiaan kovin virkistävä ranta.

Rannan jälkeen suuntasimme kohti Monacoa. Monacossa oli tarkoitus käydä Monte Carlon Casinolla, mutta meillä oli suunnattomia ongelmia löytää parkkipaikkaa ja Casinolla oli jokin poikkeusliikennejärjestely. Poliisit olivat katkoneet tien ja tehneet esteet. Niinpä Monaco kuvamme on Kristan lennosta ottama

Monacosta vihdoin Nizzaan. Nizzassa tavoitteenamme oli syödä Lucan ystävän ravintolassa, sekä toimittaa ravintoloitsijalle kirja. Bongasimme ravintolan nopeasti ja koska se ei ollut vielä auki lähdimme tutkimaan lyhyesti vanhaa kaupunkia. Vanhassa kaupungissa ensitöikseen tuli ostettua kunnon löntti enmuistamitä, sitä valkoista juttua missä on rämmäleitä. Toi mitä Krista pitää käsissään.

Sitä söimme ja kävelimme pisin kaupunkia. Eräässä kohtaa allekirjoittaneella alkoi hieman ilma kiertämään. Muutaman hiljaisen tappajan jälkeen sanoin Kristalla suurinpiirtein näin “mennään oikealle, tästä älä pysähdy, mun perässä tulee paha haju”. Sanoin tämän yhden ravintolan kohdalla, missä tarjoilijat oli pihalla ja katsoi meitä. Suomenkieli on ihanan harvinainen ja täydellinen salauskieli. Sitä tottuu siihen, että voi laukoa juttuja eikä kukaan ympärillä tiedä yhtään mitään. Muutaman askeleen jälkeen huomasimme ravintolan mainoksen. Se on suomalaisten ravintola täällä Nizzassa. Tarjoilijat todennäköisesti ymmärsi 100% siitä mitä sanoin ja haistoi 90% siitä mitä tarkoitin. Nauroimme tätä Kristan kanssa ravintolan mainoksen kohdalla jonkin verran.

Illan kohokohtana oli ravintolailta ulkona Lucan ystävän ravintolassa. Syömme kadulla, kuten paikalliseen tapaan kuuluu. Katselin tarjoilijan toimintaa ja sanoin Kristalle, että ei kai se tule tuon ruokalistaTAULUN kanssa tänne? Tuli se. Se kävi taulun läpi kanssamme englanniksi ja jätti sen tuolin nojalle siihen, jotta voimme päättää mitä tilata.

Pastaa tuli tilattua ja se oli hyvää. Ruokailun jälkeen ajoimme naatteina vuorille leirintäalueelle. Krista on jo sammahtanut, minä taidan mennä vielä pihalle istumaan viskilasi kädessä muistelemaan ja pohtimaan takana olevaa upeaa päivää.

2017-06-30

Faktat
Ajoaika: ??
Keskikulutus: ??
Keskinopeus: ??
Kokonaiskilometrit: 3044 km

Nollasin trippimittarin! Prkele, unohdin nollata muut mittarit – eikä tripilläkään tee mitään reissun dokumentoitia varten .

Torinoon on saapunut Suomen kesä 17-25 astetta lämmintä, sataa, ukkostaa ja salamoi. Niinpä päätimme jättää Italian ankeahkon kelin taakse ja lähteä Nizzaaaaaaan! Työpäivän jälkeen lähdimme tikkana keittiöön syömään. Sitten suihkuun, sitten kamojen pakkausta, sitten isännän kanssa juttelua. Leinissä piti käydä ostoksilla… lopulta olimme lähemmäs seitsemää varsinaisesti liikkeellä. Leinistä ajaa Nizzaan neljä ja puoli tuntia. Meillä ei ollut majapaikkaa valmiina, eikä meillä ollut suurempaa suunnitelmaa.

Auton nokka kohti Ranskaa ja ihan heti kun Krista oli saanut puhelut ja sähköpostit hoidettua hän alkoi tutkia majoitusta. Kristan nerokas idea oli jättää matkalyhyeksi. Ajaa lähelle Nizzaa, ehkä tunnin päähän ja mennä leirintäalueelle siellä. Nerokasta sanoin minä! Heti kun olimme päässeet Torinon ruuhkista irti oli aika mennä lähimpään huoltoasemaan pakolliselle ihmisten huoltotauolle. Hieman houkutti ottaa olutta mukaan kohtuu hintaan kun sitä olisi irronnut.

Tahtoisin sanoa, että ajo Ranskaan oli tapahtumaköyhä, mutta ajamme Italiassa. Nämä pikku perkeleet roikkuu puskurissa kuin räkä viiksissä. Kun Torinon lähellä tuli jyrkkä jarrutus 110 km/h 20km/h takana oleva kuski meinasi osua perseeseen. Hän jarrutti minkä hädissään pystyi ja lopulta joutui tunkemaan viereiselle kaistalle, jotta hän ei paukauttanut mun perseeseen. Minä osasin varoa häntä ja koitin jarrutella jo etukäteen, koska google varoitti äkkijarrutuksesta. En silti pysty paikkaamaan muutaman metrin virhemarginaalilla toimivan italiaisen kuskin auton jarruja. GRRRR! Noh, hieman myöhemmin minä nohevana miehenä näytin miten suomalaiset liittyy vauhdilla moottoritielle! Leikkasin tyylikkäästi ja vauhdilla mustan auton eteen, jonka katolla oli siniset vilkut … Siellä viittelöitiin MELKOISESTI, mutta vilkut eivät syttyneet , joten mitään pahaa ei tullut tehtyä, eihän?

Vuoristo, AC/DC ja V8:n murina viihdytti meitä yli pari tuntia. Kun saavuimme Ranskan puolelle tajusimme, että meilä ei ole juurikaan vettä mukana, joten pysähdyimme lähimpään kylään tankkaamaan vettä lähteestä. Kylässä kuski tajusi kuinka väsynyt hän on, joten päätimme pysähtyä nukkumaan seuraavalle leirintäalueelle.

Puoli kymmeneltä tällä leirintäalueella ei ollut kukaan meitä rahastamassa. Tarkistimme muilta alueelta olevilta miten homma toimii. Kuulemma aamulla tulevat rahastamaan. Heitimme auton parkkiin ja lähdimme veden ääntä kohti kun vielä hetken oli valoisaa.

Hetki sitten istuin tähtitaivaan alla ja söin trangialla lämmitettyä tuorepastaa. Koitin ottaa itsestäni masentunutta/surullista/pettynyttä kuvaa kuvastamaan tätä trangiaruuan todellisuutta, mutta oikeasti ei harmita yhtään, mikä näkyy kuvissa. Nauroin aina!

Olemme Ranskassa, vuoristossa, vailla huolen häivää. Fiilis on upea. sanoinkuvaamaton. Nyt ollaan tekemässä sitä miksi tänne etelään ajettiin.

2017-06-29

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Täällä on viileää, sillä tarkoitan ~20 astetta lämmintä. Itseasiassa elämä on kovin mukavaa lämpötilan puolesta. Tilanne eläinten kanssa on kehittynyt huonompaan suuntaan. Kuisti on menetetty tapaus. Kuistilla elää kissat ja koirat. Ne on merkannut kuistin karvoillaan. Niitä on tuoleilla, pöydällä, oven nurkissa sekä kaikkialla minne voi astua ihminen tai eläin. Niiden karvat tarvitsisi saada pois jotenkin, sillä nyt ne tarttuu kuistilta mukaan ja tulee sisälle. Valitettavasti meillä on vain yksi harja, jota käytetään sisätiloissa, joten sillä harjaaminen ei tule kyseeseen. Pitää kysellä ulkoharjaa talon omistajilta. Jokin sellainen pitää olla, sillä tuo karvameri on ilmestynyt ajanmyötä.

Kotiimme olisi pitänyt tulla kuituyhteys tällä viikolla. Se ei tulekaan, koska “asentaja sattumoisin loukkasi itsensä tuntemattomasta syystä viime viikonloppuna” . Asennus on siirtynyt viikolla eteenpäin. Pikaista paranemista asentajalle ja silleen.

Täällä väännetään yhä pitkää työpäivää, klo 18 on hetki jolloin työpäivä vihellettiin poikki. Ilta taittui RisiKo!a pelaten. Eka peli keskeytettiin luovutukseen, samoin toka pelikin. Kolmen tunnin pelaamisen jälkeen toinen osapuoli oli ihan valmis pelistä.

Viikonlopun matkakohde on päätetty. Nizza! Lähdemme menemään sinnepäin huomenna työpäivän päätteeksi. Tässä on suunnitelma, tässä on valmistautuminen. Huomenna matkaan!

2017-06-28

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Täälläkin on huonot kelit! Mitä hittoa? Täällä on mukavan lämmintä, sellaiset 20-25 astetta, sataa ja ukkostaa. Tuntuu Suomen kesältä.

Päivä meni rutiinilla, aamutoimet, työpäivä – joka voisi jatkua ihan niin pitkään kun mies haluaa/jaksaa. Nyt ylitöitä ei nyt tehdä, nyt ollaan Italiassa. Erikseen on poikkeustilanteet, joita tuntuu pukkaavan päälle vaikka on Italiassa.

E1-leirillä tuli selvästi esille venyvyysongelma. Asiaa on nyt lähdetty korjaamaan lisäämällä aamurutiineihin venyttely ja ryhtymällä työskentelemään seisoen. Kummankin määrää nostetaan hitaasti ylöspäin. Aloitetaan helpoista voitoista ja rakennetaan sen päälle – perustemppu itsensä hakkeroinnissa.

Onneksi täällä on mahtava kirjavalikoima, sillä pöytää ei juuri muuten saa korotettua. Aamulla kasataan kirjat kuvan mukaisesti. Parin tunnin jälkeen kirjat poistetaan ja työskennellään aikaisemmalla tavalla.

Sateisen illan viihteen tarjosi RisiKo! Tai tuttavallisemmin Risk! –peli. Kristan italiankielen taito on jo jonkinmoinen. RisiKo!:n ohjeet olivat italiaksi, joka oli liian vaativaa Kristan kielentaidolle. Ohjeet löytyivät internetistä, joskin tämä RisiKo! on niin vanha, että se ei ihan täsmää annettuihin sääntöihin yksiköiden puolesta. Emme antaneet tämän häiritä. Improvisoimme tankit ja hevoset toisista väreistä. Usean tunnin pelaamisen jälkeen peli jouduttiin jättämään kesken, mutta sitä jatketaan huomenna. Ilmeisesti Kristan huomiset suunnitelmat menivät uusiksi, sillä tämä peli pitää pelata loppuun saakka. Kristalla on muuten käsittämätön noppasäkä, ihan käsittämätön noppasäkä.

2017-06-27

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Olin takaisin Volpianossa keskiyön aikaan. Krista ystävällisesti nouti minut lentokentältä. Aamulla tuli herättyä heittämällä ennen herätyskellon soittoa. Itseasiassa luulin, että en ollut laittanut herätystä oikein. Kännykkä hälytti kiltisti kello 6 aamulla. Korjattujen aamutoimien kautta tekemään töitä.

Lomakausi näyttää olevan kiireinen kausi, tekemistä riitti aina klo 18 saakka. Lounastauko meni puhelimessa ja läppärillä naputtaen. Krista soitti vastaavasti klo 18 saakka.

Ilta on vain lötkötetty ja koitettu palautua reissusta. Hieman koitettiin viikonloppua suunnitella. Lopputulokseen ei päästy, auki on suuntaan sekä mahdollisesti maa (!), johon mennään mennään. Yllättävän arkista elämä täällä – melkein kuin kotiin olisi tullut.

SIM-korteista alkaa taika loppumaan, niin datan kuin ajan puolesta. Pitää käydä hankkimassa niitä kohta lisää tai keksiä miten tälläisen saa uusittua. Kaiken järjen mukaan tämä pitäisi saada uusittua jotenkin…

26-06-2017

Herätys, pakkaus, aamiainen, bussi salille. Aamu on vain hieman erilainen kuin aikaisemmin. Salilla muut treenasivat tekniikoita joissa yleisimmin tehtiin virheitä tasokokeessa. Tein muistiinpanoja ja seurasin. Kymmeneltä kättelin ohjaajat poistuin hotellille hakemaan kamani ja palautteeni. 

Palaute oli hyvä. Alussa oli fiilis puolessa välissä palautetta tuli taikalause, jonka olin kuullut jo kerran aikaisemmin kun sain hylsyn G5. Tiesin että palautteen lopussa saan hylsyn. Sain seitsemän minuuttia aikaa hyväksyä virheen. Olin jo eilen suunnitellut korjaavia toimia tällä aihealueella. En vain tiennyt että se oli niin heikolla tasolla että se kippasi tasokokeen. 

Kamat kantoon ja junaan. Ehdin nippanappa junaan. Siitä eteenpäin aikataulu ei yhtään helpottanut. Israelin lentokenttä on tehottoman turvatarkastuksen toinen tuleminen. Myönnän että fiilikseni saattoi värjätä arvioitani pikkasen negatiivisen puolelle, mutta silti. Jonotin puolitoista tuntia henkilön luo, joka kysyy klassiset kysymykset “oletko pakannut itse” yms ja sitten laittaa viivakoodit kamoihin. Sen jälkeen jonotetaan varsinaiselle tiskille, joka laittaa viivakoodit kamoihin. Sitten on turvatarkastus, jossa työntekijöillä ei ole kiire, eikä suunnaton motivaatio. Loppujen lopuksi olin kaikista turvatoimista läpi kolme tuntia myöhemmin. Boarding oli juuri alkanut kun pääsin sisälle ostosalueelle. Juosten hakemaan viski. Sen luurin kantamisesta viikon verran sai 42$ rahaa tax free shoppiin, joten viski oli pakko saada. Nälkä oli järkyttävä, koska olin syönyt aamiaisen yli 8 tuntia aikaisemmin. Niinpä ostin vielä leivän – nopeasto. “kassa perkele, nopeasti nyt!”  Maksa tänne, nouda tuolta. – ARGH! Ison tiskin toiseen laitaan huutamaan, että haluan sen leivän. “It must be warmed” – “No no no no no I don’t care. Give it to me cold” – “I can’t. It must be warmed. 2 minutes” – “My flight is Boarding. I’m in a hurry!” – “This is the final boarding call for flight Alitalia 807 to Rome” – (PERRRRRRKELE) – vihdoin (lämmin)  leipä, juoksua ja toiseksi viimeisenä koneessa. 

Lennon ajan suunnittelin korjaavia toimenpiteitä. Tekemistä riittää tulevalle vuodelle. 

Roomassa turvatarkastukseen. Unohdin vyön päälle,  joten jonon taakse ja vyö yksinään korille ja uudelleen jonotus… Kun pääsin metallinpaljastimesta läpi, turvamies on ekalla laatikollani. Se viski… Se on turvapussissa, joten ei hätää. Menin hänen luo, koska hän viittelöi lähestymään.  En jäänyt odottamaan vyötäni läpivalaisusta – virhe. Nyt minulla ei ole vyötä. Joku otti sen laatikosta sillä välin kun olin sivussa pullotarkastuksessa. Ngggghhh! Rooman kentällä suunnittelin venyttelyä, miten lähden sitä lisäämään, millä aloitan. Pitää ottaa vielä pariin kaveriin yhteyttä ja kysellä hieman lisävinkkejä. 

Nyt viimeinen hyppy Torinoon ja kämpille.