Kesä 2019

2019-06-11

Ajoaika:  N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3549 km

Tänään aamulla heräämisen jälkeen, ennen aamiaista (!), oli joogasessio. Youtube-ohjaajan avustuksella aamukuntoiluna oli 30 minuuttia joogaa. Se oli hyvin herättävää. Kyseinen video oli vähän edistyneemmille. Siinä mentiin hyvää tahtia asentoja eteenpäin, mikä ei sinällään ollut ongelma. Hengitykseen, näin ekalla kertaa, ei ehtinyt pahemmin keskittymään vaikka se kuulemma oli se pointti. Vasta lopussa mentiin pykälän verran HC liikkeisiin. Veikkaan, että loppuviikosta saan kuitenkin 

^ liikkeen tehtyä. Eihän minulta puutu kuin kyky

1. laittaa jalat noin solmuun 
2. istua lotus-asennossa jalat noin solmussa
3. siirtyä käsillä seisontaan suoraan lotusasennosta

Yks kohta per päivä ja perjantaina toi asento tulee ihan ongelmitta….

Työpäivää väritti jatkuva nettiyhteyden kanssa tappelu. Sain varayhteyden toimimaan riittävän hyvin kun kävin heittämässä mokkulan ulos rappusille. Siihen siirryin iltapäivällä ja sen jälkeen nettiongelmat oli takana. Palavereissa tuli vain yksi minuutin pätkäisy. Työpäivä oli niin mielenkiintoinen, että unohdin/lykkäsin lääkärille soittoa. Aloitin kyllä kaikki muut toimet, peruuttelin lomat, kamojen siirron Suomesta jnpp. Huomenna soittelen läpi lääkäreitä, joita tänään listasin valmiiksi.

Ilta tuli tehtyä kämpillä erinäisiä pieniä hommia. Miespuolinen osa joukkueesta lähti hakemaan jotain syötävää huomiselle aamulle. Kaupungista löytyy ainakin kolme 20-22 saakka auki olevaa kauppaa. Valitsin niistä NORMA-nimisen kaupan. Kyseessä oli mystisin kauppa tähän mennessä. Se oli pikku kauppa missä on periaatteessa kaikkea. Siellä on niin paljon kaikkea erilaista, että siellä ei oikeastaan ole mitään kunnolla. Sain lopulta sieltä käsiini vain kananmunia, esimerkiksi Coca Colaa tuosta kaupasta ei saanut :D. Tästä kaupasta kovasti hämmentyneenä päätin koittaa toista lähellä olevaa kauppaa REWEä. Se oli enemmän sen kaltainen kuin pitääkin. Sieltä löytyi loput ostoslistan kamoista. Polkupyörän lukko on ainut mikä enää puuttuu, mutta täällä muutkin tuntuvat jättävän pyörän lukitsemattomana kaupan eteen, joten se lukko ei ehkä ole pakollinen.

Tämän paikan jätteen käsittely voisi olla A-luokkaa, mutta isännän puolesta meillä on käytössä vain yleisroskis. Teemme itse lajittelumme Italiatyyliin ja kuskaamme ne julkisiin, avoimiin lajitteluroskiin. Biojätteen puolella meillä on käynyt säkä. Täältä löytyy kaksi kappaletta samanlaisia kompostoreita kuin mitä me saimme isännän hankkimaan Ranskassa. Biojätepuoli on siis tuttua ja helppoa – sitä meiltä tuleekin heittämällä kaikkein eniten. Merkittävin yksittäinen biojäte lienee kahvinpuru :D.

2019-06-10
Ajoaika: 1 tuntia, 17 minuuttia
Sähkökilometrit: 55 km (53% matkasta)
Keskikulutus 3.8l / 6.2 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 3549 km

Arkinen aamu. Puolet joukkeesta lähti sängystä kuin rusakko levolta, toinen puoli eteni zombiemaisesti. Aamu saatiin kuitenkin starttaamaan. Klo 7 toinen oli jo täysillä työn touhuissa, toinen pihalla kävelemässä.

Työpäivä meni tehokkaasti ja vauhdikkaasti ohi. Täällä Saksassa on pyhä päivä ja meillä kävi pieni mittavirheen paholainen ruuan suhteen. Niinpä tänään on vedetty inspiraatiota Kuuban ruokavaliosta: pääruokana on riisiä ja papuja, tomaattien sekä avocadon kera. Iltapäivällä oli lättyjä riisin, papujen, tomaatin ja valkohomejuuston kanssa. Lätty-riisi-papu-valkuhomejuusto on muuten hyvä kombo! Huomenna on luvassa lisää samaa villiä ruokaa, sillä kumpikaan ei aio uhrata työpäivästään tuntia kaupungilla käymiseen.

Päivällisen jälkeen pakkasin kamat ja valmistauduin illan treeneihin. Luvassa oli puhdasta minä-treeniä eli treenipartneri ei treenaa vaan vain minä treenaan. Harvinaista herkkua! Sali oli mielenkiintoisen karu! Magavarustelu A-luokkaa, mutta muu osuus olikin sitten hieman heikompaa. Salilla ei ole pukuhuonetta! Eikä mitään sen mukana tulevia asioita – kuten vessaa tai mitään erillistä paikkaa missä vaihtaa vaatteita. Kannattaa siis ensi kerralla ilmestyä paikalle treenivaatteet päällä, muuten niitä saa vaihtaa salin lattialla muiden ihmetellessä. 😀 Salilla ei ole tatamia, se on kova lattia. Sinne voidaan vetää pari 1m x 2m mattoa pehmikkeeksi, mutta sen enempää ei irtoa pehmikkeitä. Mahtavaa! Kaatumistekniikat tehtiin tietenkin kovaa lattiaa vasten >:-), itse itseään käskien,

Treenin tavoitteena oli katsoa mikä on kyljen kunto. Puolentoista tunnin treenin jälkeen kylki rohisee, sekä hieman pistää. Se ei tule kestämään E1-leiriä. Huomenna alkaa Allgemeinmedizinerin löytäminen ja siltä lääkärintodistuksen saaminen + jatkotutkinnat, jotain tuolla kyljessä on rikki. Nyt on kaksi lääkäriä, kahdessa eri maassa, röntgenin ja ultraäänen kanssa todenneet, että mitään kriittistä ei ole rikki. Minä voin todeta, että ei se kunnossakaan ole. Asiaa pitää siis tutkia. Samalla E1 leiri ja Israel osuus täytyy peruuttaa mahdollisimman nopeasti. Uusi E1-leiri tähtäin on viimeistään Marraskuussa Saksassa. Tämä pakotettu tauko antaa Magamielessä lisää aikaa treenata ja terävöittää tekniikkaa. Reissumielessä tämä antaa lisää aikaa Saksaan tutustumiseen, ehkä rentoutumisiin illalla. Arki toimii, vaeltaminen toimii, treenaus on ainut osa-alue mitä tuo kylki ei kestä. Treenausta voidaan lykätä, tasokoe voidaan tehdä myöhemmin – kaikki on hyvin. 🙂

Nyt kun asiaa ajattelee, niin huomisesta työpäivän ajasta palaa hyvä aika lääkärijuttujen selvittämiseen ja todennäköisesti siinä ehtii sitten kaupassakin käymään, samalla kun käy lääkärillä.

2019-06-09

Ajoaika: 1 h 40 min
Sähkökilometrit: 44 km (33% matkasta)
Keskikulutus: 8.0 l/100km, 0.8 kWh/100km
Kokonaiskilometrit: 3445 km

Hotelliaamut on luksusta. Me heräsimme iloisesti tietenkin kuudelta, mutta emme nousseet sängystä vasta kuin seitsemältä aamiaiselle – jonkun muun valmistamalle aamiaiselle. Aamu oli muutenkin todella hyvä, kesäflunssa on ohi elämä voittaa taas. Vietimme pitkän rennon aamiaisen. Söimme hyvin, luimme uutisia. Lopulta kömmimme takaisin hotellihuoneeseen lukemaan kirjaa ja mielikuvaharjoittelemaan Magaa. Vääntäydyimme ulos hotellista tasan klo 11, mikä oli uloskirjautumisaika :).

Jätimme auton hotellin pihaan parkkiin ja lähdimme jalan tutustumaan Füllerin kaupungin vanhaan keskustaan / jalankulkualueeseen. Tavoitteena oli löytää lounaspaikka. Hotellilta emme saaneet apuja lounaspaikan suhteen, sillä me höpsöt suomalaiset haetaan ruokapaikkaa aivan liian aikaisin paikallisiin nähden. Pikainen tutkimus paljasti, että 11:30 voisi löytyä ruokaa. Sitä ennen ehdimme tappamaan aikaa kurkkien eri liikkeiden sisään. Löysimme myös liikkeen missä tehdään käsityönä, pitkän kaavan mukaan, aitoja, perinteisiä nahkashortseja. Ne on mittatilaustyötä, nahan saa valita itse, kaiverrukset metalliosiin saa valita, metallityyppejä on muutamia. Kaikki tämä tulee tietenkin hieman maksamaan. Hinnat alkaen malli oli 290€, se oli teollisesti tehty, ei mittatilaustyötä, mutta kuitenkin. Varsinaiset mallit alkoivat 1000€ ja malli, joka iski herran silmään oli 3000€ hinnaltaan. Tästä hinta lähti vielä ylöspäin materiaalivalintojen mukaan. Tilausaika moiselle mittatilaustyölle oli vuosi. Jätimme shortsit tilaamatta, lähinnä tuon vuoden odotuksen vuoksi, hinta ei ollut tekijä ;). Hinta oli täysin kohtuullinen ottaen huomioon ajan mitä tuollaisen tekemiseen kului.

Shoppailuhetken jälkeen ravintolat olivat jo auki. Löysimme kävelykadulta pyötiä vailla ilmiselvää ravintolaa. Pöydillä oleva menu kuitenkin vakuutti meidät, joten päätimme istua pöytiin ja katsoa ilmestyykö jostain tarjoilija. Emme ehtineet montaa minuuttia istumaan kun tarjoilija pölähti pihalle hotellista. Olimme hotellin ravintolassa, minkä yksi pöytäsetti on kävelykadulla. Söimme villisikamakkaraa ja hapankaalia. Annos oli hyvin onnistunut.
Ruokailun jälkeen Krista sai hyvän idean. Sen sijaan, että siirrämme auton, voisimme vuokrata, samasta hotellista missä söimme lounaan, polkupyörät ja pyöräillä Marienbrückeen. Idea kuulosti loistavalta, eikä flunssa haitannut, joten vuokrasimme pyörät. Ehdimme ulos Füllerista kun paljastui, että Kristan pyörässä ei toimi vaihteet. Hänellä oli käytettävissään vain pienin vaihde. Matka Marienbrückeen oli kuitenkin pyöräosuuden verran pääasiassa alamäkeä, joten minä vedin Kristaa kevyesti mukana. Näin pystyimme etenemään hyvää vauhtia. Jätimme pyörät heti kun löytyi pyöräpalkki ja aloitimme kävelyn taas ylös vuorenrinnettä. Marienbrückestä saa eri näkymän  Neuschwansteinin linnaan. Se on vähän niin kuin sen takana. Kyseessä on vanha silta yli putouksen :).Kävelimme rivakasti rinnettä ylös vanhaa metsäpolkua pitkin. Päästyämme ylös meitä odotti pitkä jono. Hetken ihmettelimme sitä ja menimme jonon hännille. Tämä jono varmaankin vie sillalle? Jonotettuamme useita sekuntteja hollantilainen mies ilmestyi taaksemme ja kysyi, että mihin ihmiset jonottavat. Pääsekö tästä sillalle? Vastasimme, että luulemme heidän jonottavan sillalle ja siksi me jonotamme. Tästä lähti käyntiin ainakin puolen tunnin mittainen mukava keskustelu. Mies kertoi kävelleensä meidän perässä mäen ylös ja että hänen vaimo + loppuperhe tulee hevoskärryllä. Meidän ollessa muutaman henkilön päässä vuorostamme sillalla hollantilainen tajuaa, että hänellä ei ole perhettään mukana. Puhelin ei toimi tällä korkeudella enää ja kun näin lähellä ollaan siltaa, niin hän päättää meidän kanssa tulla sillalle. Perhe varmaan saa hänet kiinni sitten kun pääsevät ylös. Tässä kohtaa erkanimme ja aloitimme kuvaamisoperaatiot sillalla. Näkymät olivat todella upeat. Suosittelen tätä siltaa ja Neuschwansteinin linnaa, jos ei ole aikaa käydä kaikkea läpi. Jos näiden kahden välillä joutuu valitsemaan, suosittelen tätä siltaa yli linnan. Menimme sillan yli toiselle puolelle, mutta emme lähteneet kiipeämään ylös mäkeä, sen sijaan palasimme takaisin samaa reittiä kuin tulimme. Paluumatkalla vaihdoimme vielä muutamia sanoja mukavan hollantilaisen kanssa. Hän ei ollut löytänyt perhettään vieläkään ja aikoi ilmeisesti jäädä sillalle heitä odottamaan – saattaa tulla pitkä odotus 😄

Loppupäivä oli paluumatkaa takaisin kämpille. Ensin kävellen alas mäkeä, sitten polkupyörillä ylös Fülleriin, siellä etenemistyylin vaihto autoon, jolla päästiin Bad Saulgauliin saakka. Meno ja tulomatkan erot ovat melkoiset. Tulomatka 147 kilometriä, 2h 47 minuuttia, polttoaineen kulutus 4,5 litraa sadalla. Paluumatka baanaa pitkin takaisin 1h 40 min, 136 kilometriä ja polttoainetta paloi 8 litraa sadalla – 6,615 litraa versus 10,88 litraa. Ero on melkoinen! Jos haluaisi ekologisesti ajaa, pitäisi pysyä siellä  ~100km/h ajonopeuksissa. 🙂

Viikonloppu on ollut äärimmäisen lataava. Todellinen, kunnollinen irtiotto työarjesta. Bonuksena kämpillä työpisteelläni oli kolme kuollutta kärpästä! Tanssin voitontanssin niiden haudalla, joka on biojätepurkki. Ne kärpäset pääsi sisään kämppään perjantaina ja riivasi minua koko työpäivän. Koitin olla zen ja olla välittämättä niistä, mutta ne onnistuivat pörräämään sen verta, että tappaminen kävi mielessä. Nyt täällä on siunattu hiljaisuus, missä kuuluu Cherry MX blue kytkimien pauke minun naputellessa tietokoneella.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-08

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3292 km

Herätys kuudelta autosta. Keuhkot silkkaa murhaa. Flunssa on nyt keuhkojen kiusaamisvaiheessa. Yö nukuttiin lämpimästi, mutta se ei helpottanut flunssaa. Aamiainen tehtiin ja syötiin kaikessa rauhassa. Sitten lähdimme jonottamaa lippuja. Olimme lipumyynnillä klo 06.55 ja olimme jonossa sijalla 7. Lipunmyynti alkaa vasta klo 7.30. Pohdimme hetken pystyisimmekö tekemään älykkäämpää jonotusta, mutta meillä ei ollut omia tuoleja mukana ja lähettyvillä olevat penkit näyttivät sellaisilta, että niitä ei saa siirtää. Päädyimme istumaan perseellemme maahan ja tekemään viikkokatselmointia. Ehdimme kumpikin tekemään omamme juuri ja juuri kun lipunmyynti alkoi. Tässä kohtaa jono takanamme oli jo kymmeniä ihmisiä pitkä. Saimme liput 07:37 ja siinä määräytyi päivän järjestys.

09:15 Schloss Neuschwanstein
11:50 Schloss Hohenschwangau
XX:XX (iltapäivä): museo

Onnellisena saalistamme palasimme autolle kakkosaamiaiselle. Kakkosaamaisen jälkeen alkoi käveleminen Neuschwansteinin linnalle. Kävely on kohtalaisen pitkä ja kohtalaisen jyrkkä. Matkaan kului 30 minuuttia. Johtuen flussasta aloitin alhaalla t-paidassa, pitkä hihaisessa, kuoritakissa ja kaulahuivissa. Huipulla menin T-paidan kanssa. Takki ja paita oli tarpeettomia. Varsinainen kierros oli samankaltainen kuin Versaillesissa. Seuraamme opasta ja kuuntelemme ääniopastusta laitteesta. Linna on mahtava, ulkoa päin ehkä kauniimpi kuin sisältä, mutta mahtava sisältä silti. Kaikki seinämaalaukset ovat kuin uusia, todella, todella hyvässä kunnossa ja niitä on paljon. Kuvia niistä ei tietenkään saanut ottaa. Neuschwansteinin museokauppa oli upea. Se oli niin upea, että kumpikin tuli ostaneeksi sieltä tuliaisen. Minä en ole vielä päättänyt onko ostokseni minulle vai annanko sen jollekulle.

Linnan jälkeen vaelsimme takaisin autolle, jossa söimme salaattilounaan. Aamun aikana parkkipaikalle oli ilmestynyt Fiat X1/9 seura ja niiden autot. Ne autot pisti jonkin verran silmään parkkipaikalla! Salaattilounaan jälkeen edessä oli välitön siirtyminen seuraavalle linnalle Hohenschwangauhun. Täällä olimme 20 minuuttia etuajassa, joten ehdimme käymään läpi museokaupan. Tämä museokauppa jätti hyvin kylmäksi verrattuna Neuschwansteinin kauppaan. Ehdimme ihastelemaan hieman myös puutarhaa ennen kuin lähdimme varsinaiselle linnakierrokselle. Täälläkin oli edessä sama diili. Rauhallisen tasaiseen tahtiin liikumme huoneesta toiseen ja välillä väistämme toista ryhmää. Ryhmien välillä on 5 minuuttia eroa. Opas oli hyvä, linna mielenkiintoinen, mutta siellä olisi helposti viettänyt kaksi kertaa enemmän aikaa kuin mitä nyt pystyi.

Toisen linnan jälkeen olimme valmista kauraa. Menimme autolle ottamaan välikuoleman. Nukuimme siellä yli pari tuntia. Sen jälkeen salaattia ja hedelmiä taas nassuun, kupit kuumaa ja nokka kohti museota. Museo oli moderni rakennus ja käsitteli pääasiassa Ludwigin II (linnan rakentaja) suvun haaroja. Kirjoittaisin mielelläni haarojen nimet ja silleen, mutta ei mitään toivoa että muistaisin niitä nimiä saati osaisin kirjoittaa. Päivän kahden linnan nimet on pelkkää mössöä minun päässä, en varmaan henkeni uhallakaan pystyisi niitä sanomaan huomenaamulla. Museossa olimme sulkemiseen saakka, eli kello viiteen asti.

Museon jälkeen menimme hotelli Mülleriin oluelle ja lukemaan kirjoja. Rentouduimme oikein urakalla. Hyvän rentoutumisen jälkeen oli edessä lämmin illallinen auton perässä. Keittelimme itsellemme hyvät setit makaroonia. Krista tuunasi ominaan, minä suolasin omani. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ilta päättyi hotelli Fantasiaan. Pehmeässä sängysäs, peittojen alla on hyvä lukea kirjaa ja blogata. Maisemat ikkunasta ovat upeat ja ne näkyy sängystä :). Huomenna otetaan laiska aamu ja nautitaan muiden tekemästä aamiaisesta. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-07

Ajoaika: 2 tuntia 47 minuuttia
Sähkökilometrit: 71 km (48% kilometreistä)
Keskikulutus: 4.5 l/100km, 4.1 kWh/100km
Kokonaiskilometrit: 3292 km

Aamulla rauhallinen herääminen. Päivä on täynnä odotusta. Kumpikin liikkuu kuitenkin rauhallisesti aamun. Jakautuminen taas kahtia, toinen kävelylenkille toinen mielikuvaharjoitteilla Krav Magaa. Flunssa on pykälän verran parempi, mutta ei missään nimessä parantunut kummallakaan. Rauhallisesti siis otetaan.

Työpäivä menee menestyksekkäästi kummaltakin. Krista otti ensimmäisen ikinä Skype-harppu-koulutussession. Sen operaation ajan minun netin käyttö oli kuristettuna aivan minimiin. Minä tein verkotonta kehitystyötä, mikä sopi päivän toimiin todella hyvin. Käsittääkseni Skype-sessio meni erittäin putkeen. Kumpikin halusi jatkaa työpäivää vielä neljän aikaan, mutta olimme sopineet lähtevämme kohti Hohenschwangauta heti miten neljän jälkeen. Lounaskin oli tehty tuplakokoisena, jotta päivällisen tekoon ei kuluisi turhaan aikaa. Tavaroiden pakkaukset oli tehty torstaina ja viimeistelty aamutoimien aikana. Olimme ennen viittä autossa ja valmiina matkaan.

Ensimmäinen pysäkkimme oli posti Bad Saugalissa. Google mapsin mukaan postitoimisto löytyi Lidlin ja jonkun toisen ison kaupan pihalta. Emme nähneet mitään ilmiselvää postia, kun kruisailimme autolla parkkipaikkaa ympäri. Niinpä jatkoimme matkaa kohti seuraavaa paikkaa Ravensburgia! Kaupungin nimi on jostain syystä kovin tuttu meille… Ravensburg kiinnostaa meitä, koska siellä on …. roskaton kauppa! Kauppa oli juuri siinä missä Google kertoi sen olevan ja se oli lähes yhtä loistava kuin italialaiset tai ranskalaiset vastineensa. Ainut iso miinus tälle paikalle on se, että täältä ei saa viiniä, olutta eikä koktaileja omiin asiohin. Itseasiassa sieltä ei saa mitään alkoholituotteita. Vain osa joukkueesta oli pettynyt tähän. Ravensburg vaikuttaa mahtavalta kaupungilta ja on vain 30 kilometrin päässä meistä. Niinpä sovimme, että tulemme käymään täällä jossain vaiheessa ihmettelemässä.

Ravensburgista matka alkoi kohti varsinaista viikonlopun kohdetta Hohenschwangauta. Täällä viikonlopun aikana tulemme ihastelemaan erinäisiä linnoja. Olin valinnut meille satunnaisen pisteen kartalta, jotta Google ajattaisi meidät eteläistä maisemarikasta reittiä, eikä pitkin moottoriteitä. Piste C osoittautui puhtaalla säkällä äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Siellä oli pieni paikka, missä oli ISOT Islanninponi kisat. Poneja oli mäet ja tasangot täynnä. Hevosihmisiä oli melkein yhtä paljon kuin poneja. Kisana tässä vaiheessa iltaa oli jonkin tyyppinen, tietyssä muodossa juokseminen aikaa vastaan. Pisteitä sai siitä miten hyvin pysyttiin muodossa ja missä ajassa tuon suoran pätkän pystyi etenemään. Päätimme jäädä katsomaan kisaa hetkeksi ja ostaa hieman syötävää teltasta. Päädyimme “makkara ja ranskalaiset” annokseen, sekä kahviin. Kristan tehtyä tilaus saksaksi, häneltä kysyttiin punainen vai valkoinen. Hän välitti kysymyksen minulle suomeksi, johon vastasin … errr… valkoinen! Tämä välitettiin saksaksi eteenpäin ja jäimme miettimään mitä tuli valittua. Annoksen saatuamme saimme selville, että valitsimme makkaran. Saimme valkoisen makkaran. Se oli syötävissä ja ihan OK makuinen. Ruokailuamme häiritsi ammattilaiskerjääjä, joka lepuutti suloista kuonoaan reittäni vasten ja hyvin, hyvin hillitysti kerjäsi ruokaa. Valittevasti tällä kertaa se ei tuottanut tulosta. 🙂 Ihasteltuamme kisaa hetken verran, jatkoimme matkaa kohti lopullista pistettä.

Hohenschwangaussa maisemat ovat upeat. Kävimme kävelemässä ja ihmettelemässä maisemia pari tuntia ennen kuin asettauduimme autoomme yöksi. Olemme parkkiksella, jonka pysäköintiautomaatti on rikki. Lähes jokaisella muulla autolla on lappu ikkunallaan. Lapussa lukee montako yötä he ovat maksaneet. Emme puoli kymmenen aikaan löytäneet ketään kenelle maksaa, joten meillä ei ole mitään. Katsotaan tuleeko yöllä joku tarkastamaan tai kyselemään. Jos tulee, minä hoidan ja maksan. Aamulla me etsimme (lippujen jonottamisen jälkeen) henkilön/paikan minne voimme parkkimme maksaa.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-05

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamut mennään nyt yksin, toinen lenkillä, toinen syömässä. Toinen syömässä, toinen mielikuvaharjoittelemassa. Epäsynkka jatkuu kunnes viikon buranakuuri on ohi. Aamurutiinit ovat palanneet lenkkiä vaille paikalleen, aamiainen & uutiset. Elämä on arkista. 🙂

Täällä toripäivä on keskiviikkopäivä. Tori aukeaa kello kahdeksan, joten olimme siellä pikkasen jälkeen kahdeksan. Ensin kierretään tori ympäri ja listataan, mistä ostetaan mitäkin. Sitten alkaa jo pari kesää tuttu operaatio: Krista puhuu ja muuli hiljaisena pakkaa sekä kuskaa tavaraa. Muulin elämä on helppoa ja yksinkertaista, muuli tykkää siitä. 🙂 Keskusteluja käydään suomeksi kyllä, mutta varsinaisessa ostotapahtumassa muuli on hiljaa. Saksalaiset ovat todella sinut omien pakkausten kanssa, itseasiassa sitä oletettiin. Kaikki punnittiin isoissa astioissa vaaoissa ja niistä astioista ne kaadettiin suoraan asiakkaan omaan pussiin tai purkkiin. Jopa voin ostaminen purkkiin onnistui ilman tarpeettomia selityksiä. Se oli yllättävintä muulille. Torireissu oli nopeasti ohi. Lähes ostokset oli tehty roskatta, vain pasta tuli muovipussissa.

Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi ja työpäivän päätteeksi olimme päättäneet mennä keskustaan yhdelle kylmälle. Heti kun työpäivä loppui lähdimme reippaasti keskustaan. Keli oli kuuma ja juotava viileää. Kerrassaan virkistävä kokemus. Tätä pitää tehdä enemmänkin, juoma vaihdetaan, mutta konsepti toimii. Ensi kerralla luetaan ehkä kirjaa tai pällistellään aukeeta. Yksien jälkeen poljimme takaisin kotiin syömään ja tekemään työpäivän tunnit täyteen.

Lähempänä seitsemää illalla oli aika lopettaa työt ja rentoutua. Toinen grillasi itseään auringossa ja luki vuosia vanhaa saksalaista naistenlehteä. Toinen taasen nyppi kivityksien välistä pois rikkaruohoa ja haravoi takapihaa hyvin varovasti, keskivartaloa rasittamatta. Jossain vaiheessa iltaa kumpikin oli saanut noista viristystoiminnoista tarpeeksi ja vaihtoi tekemistä. Toinen torkkui ja toinen luki kirjaa. Puoli yhdeksän aikoihin alkoi kuulumaan ukkosen jyrinää. Vartti vaille yhdeksän oltiin Suomen kesämoodissa: vettä tulee ja aurinko paistaa. Lämpötilakin laskeutuu kotimaisiin lukuihin. Tässä vaiheessa siirryimme illan lopputoimiin eli blogaamaan ja rentoutumaan hieman lisää 😄

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-04

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamut ovat nyt hetken erilaisia. Krista käy lenkillä, minä syön aamiaista. Aamulla tuli säädettyä talon WLAN:n kanssa. Tabletti, Kristan luuri sekä Kindle ei yksinkertaisesti pääse internetiin talon WLAN:n kautta. Minulla on yksi oma extender mukana, mutta se ei tuonut pelastusta hommaan. Vika on jotenkin siinä miten yläkerrassa jemmassa oleva ADSL purkki antaa tietoja alaspäin. Aamun säädön jälkeen oli jäljellä blogaus ja työpäivä.
Työpäivä meni ripeästi ohi, ilman minkään asteen raportoitavaa tapahtumaa.

Työpäivän jälkeen lähdin ripeästi kävelemään keskustaan, sillä talon vajasta löytyvien polkupyörien renkaat ovat täysin tyhjät. Keskustasta homma oli hakea 4G purkki ja hieman ruokaa. Sain 4G purkin mielenkiintoisen järjestelyn avulla. Täällä maassa prepaid liittymillä ei saa dataa paljon paskaakaan, enkä voi saada natiivin liittymää, koska minulta puuttuu saksalaiset pankkitiedot. Joten firman vuokrasi minulle 4G purkin, jossa on heidän SIM-kortti sisällä. Nyt meillä on rajaton 4G verkko. Bad Saulgau on Saksan mittakaavassa jumalan selän takana ja se näkyy 4G verkon siirtokapasiteetissa. Sisäänpäin saa 3-8 megatavua sekunnissa, mutta ulospäin lähtee 8-18 megatavua sekunnissa.

Saksalaiset on todella ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Ehdin nippanappa liha- ja leipäkauppaan. Nämä kaksi kauppaa jakaa saman tilan keskenään. Kukaan ei puhu merkittävää määrää englantia, mutta halu ymmärtää on suuri. Ensiksi halusin 400 grammaa jauhelihaa. Englanti ei toiminut, joten näytin kännykästä käännöksen. “OK” kuuluu toiselta puolen. Minä näytän neljää sormea. Tiskin toiselta puolen nyökätään ja sanotaan jotain saksaksi. Hän lähtee tekemään jauhelihaa. Käännyin 180 astetta ympäri ja menin leipäkauppaan, eli huoneen toiselle puolelle. Näytin seinällä olevaa tummaa leipää ja sanoin “that one”. Vanhempi rouva seurasi sormeani ja osoitti puolestaan yhden leivän pieleen oikealle. Minä sanoin “Nein” ja osoitin vasemmalle. Rouva osoitti haluamaani leipää sanoin “Da, Si, yes”. En tiedä, miksi “Da” tuli pihalle. Rouva tällä välin oli ottanut leivän käteensä ja näytti veitsellä eri osia leivästä. Minä näytin isoa mittaa kahdella kädellä, toivoen välittäväni “koko leipä”. Viesti  ymmärrettiin ja leipä pakattiin pussiin. 3 € ja jotain… Ymmärrän saksaksi kymmentä pienemmät luvut. Annoin 50€ ja kysyin “is this OK?” “Ja, Ja” vastataan sieltä ja vaihtorahat tulivat. “Danke, tyyyssss” suusta ulos ja kääntyminen 180 astetta ympäri, jonka jälkeen eteninen lihakauppaan, eli huoneen toiselle puolelle. Täällä oli jauheliha saatu jauhettua. Seuraavaksi oli edessä pihvin saanti, koitin englanniksi “Steak” ja näytin rauhanmerkkiä, eli kahta sormea. Tämä ei tuottanut merkittävää tulosta, joten käytin kännykkää ja käänsin sen saksaksi “Steak” …. … näytin sen rouvalle ja sieltä tuli takaisin “Pork?” johon vastain “JA!”. Sillä välin kun rouva nouti possupihvit, otin vielä tiskille kananmunat. Lopputulos oli toivottu, kaikki hymyilivät kauheasti ja fiilis oli loistava. Ensi kerralla koitan selittää, että haluan tavarat purkkiin ilman pusseja. Siitä tulee vielä hauskaa.

Reissun jälkeen kämpillä oli luvassa HAJU, kun otin Five fingerssit pois jalasta. Niitä ei ole pesty vielä reissun aikana ja SEN HUOMAA. Haju oli niin FUNKY, että James Brownkin jää toiseksi. Sijoitin hajupommit vessaan lavuaariin likoamaan. Pesin niitä minkä voin, jotta niitä voisi käyttää vielä huomenna, ennen kuin ne menee pesukoneeseen. Kävin itse myös suihkussa, sillä kengät eivät haise yksin pahalle. Kämpän suihku on saksalainen “Der suihku”. Sen suihkun paine auttaa räjäyttämään lian iholtasi pois. Suihkupäässä on vieläpä kaksi vaihtoehtoa, painepesu ja vesileikkaus-moodi. Tätä suihkua käyttäessään ekalla kertaa oppii kunnioittamaan vesihanaa. Vesihanaa raotetaan ihan vähän auki, jolloin suihkun paine on ihmillinen.

Suihkun raikkaana aloimme kunnostamaan polkupyöriä. Kauppareissuni aikana talon omistajien isovanhemmat olivat poikenneet ja päästäneet Kristan lukittujen ovien taa hakemaan pumppuja. Pyörät olivat hyvässä kunnossa. Laitoin renkaisiin ilmaa ja kiristin jarruvaijerit. Pikaisen huolto-operaation jälkeen kävimme tutustumassa Bogenweileriin, mikä on se kylä jossa asumme. Täällä on noin 460 ihmistä, mutta näillä on kaikkea, mukaan lukien kaupungintalo 🙂

Illan viihteenä oli Kristan järjestemä viskitasting! Olemme onnistuneet keräämään neljä eri pulloa viskiä. Iltamyssyjen jälkeen oli hyvä mennä sänkyyn blogaamaan, lukemaan ja nukkumaan.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-06-03

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamu alkoi merkittävästi eri tavalla kesämme majapaikassa. Krista lähti lenkille ja minä söin rauhallisen aamiaisen. Aamiaisen jälkeen pakkasin kaiken mitä voisin tarvita sairaalassa, mukaan lukien työläppärin, sillä luvassa olisi kuulemma paljon odottamista. Ennen kuin lähdin sairaalalle tarvitsin oireet takaisin. Rennon sunnuntain ja parin yön jälkeen vasen puoli oli oireeton. Niinpä viimeinen asia talolla oli kunnon pikajumppa, peruspunnerruksia, yhden käden punnerruksia, päällä seisonta punnerruksia (seinä apuna) ja Krista makaamaan päälle, jotta saadaan hengitys raskaammaksi hetkeksi. Sitten reipas kävely sairaalaan ja tadaa, pieni rohina on paikallaan.

Sairaala oli mielenkiintoinen paikka. Ensimmäinen ajatus, kun saavuin paikan eteen, oli “Tämä ei ole sairaala, tämä on jokin kylpylän kahvila tai vastaava”. Kiersin sen ja kävelin ylösmäkeä karttakyltille. Kyllä tämä on sairaala, kyllä se kahvila on sisäänmenopiste. Kahvilan kautta sisään siis! Sisääntuloaulasta löytyi selvä vastaanottotiski. Sinne kännykkä valmiina tulkkaamaan, mutta ensin englanniksi:
“Do you speak english?”
“No”
“Well, then we have a problem :). I have a problem in my left lung.”
“Hmm… I … Go up und <saksaa, saksaa, saksaa>” *kääntyminen ympäri, selkä minua päin ja vasen käsi osoittaa vasemmalle”
“Left?”
“Yes”
“OK! Danke!”
Löysin varsinaisen respan vain pikkasen seikkailemalla. Tässä respassa englanti ei ollut aivan mahdoton asia, mutta eipä kukaan nuorista hoitajista osannut kunnolla englantia. Vanhemmat hoitajat puhuivat ja ymmärsivät englantia kohtuullisesti. Toinen sairaalassa asiakkaana oleva auttoi nuoria hoitajia toimimalla tulkkina hetken verran. Kiitin häntä runsaasti. Täällä maassa on “oma lääkäri” -järjestelmä, eli minulla pitäisi olla jossain joku oma lääkäri, mitä minulla ei ole. Tämä lääkäri sitten lähettäisi minut eri sairaaloihin eri tarpeita varten. Tämä sairaala missä nyt olin oli erikoistunut sisäelimiin. Pienen säätämisen ja odottamisen jälkeen pääsin vanhemman naislääkärin käsittelyyn, joka tarkisti, että englanti on ainut yhteinen kielemme (ranska, espanja ja saksa olisivat käyneet myös). Hänen kanssaan pääsimme varsinaisessa hommassa eteenpäin. Keuhkojen kuuntelu, ultraäänellä tarkastus ja lopulta rintakehän röntgen. Kävin kolmessa eri paikassa neljän tunnin aikana. Välillä minulle annettiin saattajaksi nuori hoitaja, jonka hommana oli selittää minun asiani seuraavalle luukulle, koska minä en sitä pystynyt tekemään. Lopputulos: Ei ilmaa, ei nesteitä, eikä reikiä väärässä paikassa. Ilmeisesti minun pari kuukautta sitten saama otteluvamma ei koskaan parantunut kunnolla. Olisi pitänyt levätä enemmän ja ilmeisesti popsia enemmän kuin yksi burana, kun lääkäri niitä minulle alunperin määräsi. Nyt jotkin kalvot tuolla vasemman keuhkon ympärillä on ärtyneitä/tulehtuneita ja siksi rasituksessa ilmenee minun havaitsema rohina (lääkäri ei sitä kuule). Lepoa ja ibuprofeiinia, sillä se tokenee. Jos ei, traumaosastolle (eri sairaala?) kuvattavaksi seuraavalla tapaa.

Tepsuttelin takaisin kämpille ja matkalla peruutin tämän viikon Krav Maga treenit ja ohjaukset. Tällä viikolla fyysinen treenaus korvataan mielikuvaharjoittelulla. Ensi maanantaina käydään Stefanien kanssa kunnon raju treeni läpi. Jos rohina tulee takaisin tai keuhko rajoittaa toimintaa, perun E1 leirin. Sitä varten tarvitsee hankkia oma lääkäri, joka kirjoittaa sairastodistuksen. Sen todistuksen avulla perun E1-leirin ja luulen saavani rahani takaisin. Seuraava E1-leiri on syksymmällä Euroopassa ja se asettuu uudeksi tähtäimeksi. E1 rääkki on sen verta kova, että kehon pitää olla lähtökuopassa kunnossa, sillä se tulee aika kuluneena pihalle siitä rääkistä :D.

Toinen puoli työpäivästä kului normaalisti töitä tehden. Paikan internetyhteys on hidas, mutta vakaa. Palaverien pito onnistuu ongelmitta, isojen data määrien siirtoon tarvitaan vain vähän enemmän aikaa. Tiistaina saan vuokrattua T-mobilelta WLAN/4G tukiaseman, jolla saan varayhteyden itselleni kasaan, sekä toivottavasti merkittävästi nopeamman nettiyhteyden.

Illalla aloimme tutkimaan talon pihan käyttökuntoon saattamista. Ensimmäinen askel oli nurmikon leikkuu. Otan levon vakavasti, joten minun hommani oli poimia risuja ja tutkia maasto. Krista ajoi nurmikon, joka tässä kohtaa muistutti enemmän heinäpeltoa kuin nurmikkoa. Illan päätteeksi talon etupuoli näytti jo paikalta missä voi grillaantua auringossa ja nauttia etelän auringosta. 🙂

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}