Tilapäinen urheilutauko

2019-06-03

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3143 km

Aamu alkoi merkittävästi eri tavalla kesämme majapaikassa. Krista lähti lenkille ja minä söin rauhallisen aamiaisen. Aamiaisen jälkeen pakkasin kaiken mitä voisin tarvita sairaalassa, mukaan lukien työläppärin, sillä luvassa olisi kuulemma paljon odottamista. Ennen kuin lähdin sairaalalle tarvitsin oireet takaisin. Rennon sunnuntain ja parin yön jälkeen vasen puoli oli oireeton. Niinpä viimeinen asia talolla oli kunnon pikajumppa, peruspunnerruksia, yhden käden punnerruksia, päällä seisonta punnerruksia (seinä apuna) ja Krista makaamaan päälle, jotta saadaan hengitys raskaammaksi hetkeksi. Sitten reipas kävely sairaalaan ja tadaa, pieni rohina on paikallaan.

Sairaala oli mielenkiintoinen paikka. Ensimmäinen ajatus, kun saavuin paikan eteen, oli “Tämä ei ole sairaala, tämä on jokin kylpylän kahvila tai vastaava”. Kiersin sen ja kävelin ylösmäkeä karttakyltille. Kyllä tämä on sairaala, kyllä se kahvila on sisäänmenopiste. Kahvilan kautta sisään siis! Sisääntuloaulasta löytyi selvä vastaanottotiski. Sinne kännykkä valmiina tulkkaamaan, mutta ensin englanniksi:
“Do you speak english?”
“No”
“Well, then we have a problem :). I have a problem in my left lung.”
“Hmm… I … Go up und <saksaa, saksaa, saksaa>” *kääntyminen ympäri, selkä minua päin ja vasen käsi osoittaa vasemmalle”
“Left?”
“Yes”
“OK! Danke!”
Löysin varsinaisen respan vain pikkasen seikkailemalla. Tässä respassa englanti ei ollut aivan mahdoton asia, mutta eipä kukaan nuorista hoitajista osannut kunnolla englantia. Vanhemmat hoitajat puhuivat ja ymmärsivät englantia kohtuullisesti. Toinen sairaalassa asiakkaana oleva auttoi nuoria hoitajia toimimalla tulkkina hetken verran. Kiitin häntä runsaasti. Täällä maassa on “oma lääkäri” -järjestelmä, eli minulla pitäisi olla jossain joku oma lääkäri, mitä minulla ei ole. Tämä lääkäri sitten lähettäisi minut eri sairaaloihin eri tarpeita varten. Tämä sairaala missä nyt olin oli erikoistunut sisäelimiin. Pienen säätämisen ja odottamisen jälkeen pääsin vanhemman naislääkärin käsittelyyn, joka tarkisti, että englanti on ainut yhteinen kielemme (ranska, espanja ja saksa olisivat käyneet myös). Hänen kanssaan pääsimme varsinaisessa hommassa eteenpäin. Keuhkojen kuuntelu, ultraäänellä tarkastus ja lopulta rintakehän röntgen. Kävin kolmessa eri paikassa neljän tunnin aikana. Välillä minulle annettiin saattajaksi nuori hoitaja, jonka hommana oli selittää minun asiani seuraavalle luukulle, koska minä en sitä pystynyt tekemään. Lopputulos: Ei ilmaa, ei nesteitä, eikä reikiä väärässä paikassa. Ilmeisesti minun pari kuukautta sitten saama otteluvamma ei koskaan parantunut kunnolla. Olisi pitänyt levätä enemmän ja ilmeisesti popsia enemmän kuin yksi burana, kun lääkäri niitä minulle alunperin määräsi. Nyt jotkin kalvot tuolla vasemman keuhkon ympärillä on ärtyneitä/tulehtuneita ja siksi rasituksessa ilmenee minun havaitsema rohina (lääkäri ei sitä kuule). Lepoa ja ibuprofeiinia, sillä se tokenee. Jos ei, traumaosastolle (eri sairaala?) kuvattavaksi seuraavalla tapaa.

Tepsuttelin takaisin kämpille ja matkalla peruutin tämän viikon Krav Maga treenit ja ohjaukset. Tällä viikolla fyysinen treenaus korvataan mielikuvaharjoittelulla. Ensi maanantaina käydään Stefanien kanssa kunnon raju treeni läpi. Jos rohina tulee takaisin tai keuhko rajoittaa toimintaa, perun E1 leirin. Sitä varten tarvitsee hankkia oma lääkäri, joka kirjoittaa sairastodistuksen. Sen todistuksen avulla perun E1-leirin ja luulen saavani rahani takaisin. Seuraava E1-leiri on syksymmällä Euroopassa ja se asettuu uudeksi tähtäimeksi. E1 rääkki on sen verta kova, että kehon pitää olla lähtökuopassa kunnossa, sillä se tulee aika kuluneena pihalle siitä rääkistä :D.

Toinen puoli työpäivästä kului normaalisti töitä tehden. Paikan internetyhteys on hidas, mutta vakaa. Palaverien pito onnistuu ongelmitta, isojen data määrien siirtoon tarvitaan vain vähän enemmän aikaa. Tiistaina saan vuokrattua T-mobilelta WLAN/4G tukiaseman, jolla saan varayhteyden itselleni kasaan, sekä toivottavasti merkittävästi nopeamman nettiyhteyden.

Illalla aloimme tutkimaan talon pihan käyttökuntoon saattamista. Ensimmäinen askel oli nurmikon leikkuu. Otan levon vakavasti, joten minun hommani oli poimia risuja ja tutkia maasto. Krista ajoi nurmikon, joka tässä kohtaa muistutti enemmän heinäpeltoa kuin nurmikkoa. Illan päätteeksi talon etupuoli näytti jo paikalta missä voi grillaantua auringossa ja nauttia etelän auringosta. 🙂

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.