juha

Tänään heräsimme aikaisin, jotta ehdimme siivoamaan asunnon kunnolla ennen kuin lähdemme vielä viimeisen kerran tapaamaan italialaisia. Aamulla kävimme kävimme Francescon asunnolla. Asunto ei ollut kovin paljoa muuttunut siitä kun Juha sen viimeksi näki, vaikka töitä asunnon eteen oli tehty vuoden verran :). Kaikki muutostyö oli tapahtunut pinnan alla. Francescon asuntotarkastuksen jälkeen lähdimme hänen vanhempiensa luo syömään lounasta. Lounaalla tapasimme vielä kerran Beatricea lukuunottamatta kaikki. Kerroimme italialaisille että meidän pitää olla viimeistään neljältä takaisin kämpillä pakkaamista varten. Tämä siksi että olimme oppineet jo sen että heille annetut ajat eivät ikinä pidä. Sanoimme myös että junamme lähtee 18.00, kun se oikeasti lähti klo 18.55. Lounaan jälkeen hyvästelimme Francescan ja Guiseppen. Francesco toi meidät takaisin Guiseppen asunnolle.
Kuuden aikoihin olimme saaneet asunnon siivouksen viimeisteltyä, tavarat pakattua ja Guiseppelle hankittua kaktuksen riesaksi. Francesco oli luvannut tulla ennen kuutta hyvästelemään meidät. Hän tulikin viisi minuuttia ennen kuutta ja heitti meidät juna-asemalle. Hän olikin selvittänyt että juna lähtee vasta 18.55, joten pyysimme häntä jäämään kanssamme kahville. Hän itseasiassa oli kertonut kaikille muillekin että juna lähtee vasta 18.55. Niinpä kesken kahvituokiomme asemalle ilmestyi Francesca ja Guiseppe sanomaan vielä kerran hyvästit.
Junamatka meni ongelmitta. Matkasimme siis Ternistä Rooman lentokentälle. Rooman lentokentällä ei ollut kovin vaikeaa löytää Suomeen lähtevän lennon selvitysjonoa. Se oli ainut jono missä oli blondeja ja paljon. Oli äärimmäisen mukavaa kuulla ympärillä puhetta jota itsekin ymmärsi vaivatta. Valitettavasti saavuimme lentokentälle niin myöhään, että suurin osa tax free kaupoista oli kiinni. Kiertelimme niissä parissa jotka olivat auki vain todetaksemme että emme saa ostaa tupakkaa. Lohdutuspalkitona itselleen Juha onnistui löytämään Bowmore 12 vuotiasta viskiä.
Olimme Suomessa vähän vajaa neljä. Olimme jo Italiassa tutkineet erilaisia (huonoja) vaihtoehtoja joilla pääsisimme Turkuun niin hyvissä ajoin että Juhakin ehtisi töihin. Totesimme että nopein tie Turkuun menisi bussilla, mutta bussille pääseminen ajoissa vaatii useita paikallisbusseja, ratikkaa, kävelyä ja silti se menee tiukille, yksikin virhe ja bussi ehtisi lähteä ennen meitä. Toinen vaihtoehto olisi taksi. Koitimme saada paria henkilöä jakamaan taksia kanssamme, mutta he halusivat jäädä odottamaan bussia. Kävellessämme kohti taksijonoa nuori pariskunta joka oli ottanut taksin kysyi haluaisimmeko jakaa sen? TOTTA KAI! Kiitos taksin ehdimme hyvissä ajoin Helsingin keskustaan bussiasemalle, josta otimme aikaisimman mahdollisen bussin kohti Turkua. Koko yön aikana saimme nukuttua ehkä puolitoista tuntia. Olimme Turussa puoli kahdeksan ja meitä vastassa oli Jarno. Jarnon kyydillä pääsimme nopeasti kotiin ja Juha pääsi vielä nopeasti töihinkin.

Ja he olivat väsyneitä päivän loppuun saakka…

Today we woke up early so we had enough time to clean the appartment before we go to see the italians for the last time. In the morning we went to see Francescos house. The house had not changed a lot from the last time Juha saw it, even though they had worked with this house for a year. All the changes had been done inside the walls.
We returned to Francescos parents house for the lunch. There we saw for the last time Francesca and Guiseppe. Beatrice ofcourse wasn’t there. We told to them that we have to be back at Guiseppes house latest at four and that our train would leave at 18.00 although it really left at 18.55. After the lunch we saied goodbyes to Francesca and Guiseppe and returned to Guiseppes house.
Around six we had given the final touch to the appartment, packed our stuffs and gotten a cactos for Guiseppe. Francesco came as promised to the house five minutes before six to say goodbye. He drove us to the train station and we told him that the train would leave at 18.55, so won’t you join us for coffee. He had checked the train tables and knew that our train left at 18.55. Apparently he had told this to other also, because when we were drinking our coffee Francesca and Guiseppe arrived to say goodbye one more time.
Our train trip went without problems. At the Roman airport it wasn’t too hard to find the queue for finnish flights. The queue was the only queue with blond people in it. Unfortinately we were at the airport so late that almost everyone of the taxfree shops were closed. We circled our in the few stores that were open and found out that we are not allowed to buy tobacco. Juha consoled him self by buying a bottle of Bowmore’s 12 year old Whisky.
We were in Finland little bit before four in the morning. We had studied in Italy all the different options on getting to Turku. They were all bad. The best one would require us to change local busses several times take a tram and walk and if we would miss even one change we would be too late. Our best option was to take a taxi. We got lucky because a young couple wanted to share a taxi with us. With that taxi we made it to the central busstation in time and hopped on the first bus to Turku. We arrived in Turku at 7.30. Jarno was waiting for us in the busstation. He took us home and took Juha to work. With these arrangements Juha was happily in work perfectly in time and he had gotten to sleep around one and half hours during the night.

Tänään heräsimme aikaisin. Syynä aikaiseen herätykseen oli junalippujen ostaminen juna-asemalta. Varauduimme tunnin jonotukseen :). Asemalla pystyimme onneksemme toteamaan että jonoa ei käytännössä ole. Saimme junalippumme nopeasti ja helposti.
Italialaisten piti noutaa meidät kahdentoista aikaan, mutta käytännössä meitä tultiin hakemaan puoli yhdeltä ja yhden aikoihin olimme liikkeellä kohti päivän päämäärää eli Assisin läheltä löytyvää vuorta. Söimme lounaan hyvin tuulisella paikalla vuoren rinteellä. Lounaan jälkeen kävimme läheisessä San Francescon luostarissa. Luostarikeikan jälkeen aloimme vaeltamaan polkuja pitkin kohti vuoren huippua. Vaellus oli todella mukava ja pitkä. Lähdimme takaisin päin Vasta kuuden jälkeen.
Auringon laskiessa ehdimme vielä käymään viereisen kylän kirkolla. Pimeän tultua lähdimme paluumatkalle. Paluumatkan varrella poikkesimme hieman syrjäiseen, mutta hyvin täynnä olevaan, ravintolaan syömään pitsan. Olimme majapaikallamme yhdentoista jälkeen.

Today we woke up early. The reason for this early wake up call was traintickets. We were prepared to queue for one hour for the tickets. Luckily there was practically no line at the trainstation.
The italians were supposed to pick us up at noon, but in reality they appeared at half past noon and around one we were ready to go to Assisi and the mountain near it. We ate our lunch at a very windy place in the mountains. After the lunch we went to an abby of Saint Francisco. After the abby we went to the path to the mountains. It was a nice long walk and we left the top of the mountain at six in the afternoon.
When the sun set we visited a church in the Assisi. After the sun set we left back. On our way back we stopped to a remote restaurant for a pizza. Altough the restaurant was remote it was full of people. We were back at Guiseppes house after eleven.

[Best_Wordpress_Gallery id=”32″ gal_title=”30.08.2006″]

Tänä aamuna Juha onnistui tekemään kahvia oikein. Kolmas aamu ja kolmas yritys tuotti expressoa. Nyt kun kahvi onnistui, ilmeni toinen ongelma. Siihen pitäisi lisätä niin paljon maitoa että se kylmentää koko kahvin. Korjaavana liikkeenä huomenaamulla myös maito lämmitetään!
Aamupäivällä menimme Francescan avustuksella shoppailemaan Ternin keskustaan. Shoppailulla tarkoitamme Juhalle vielä pari postikorttia (ARGH!) ja pari tuliaista. Luonnollisesti ostimme myös paikallista miestä väkevämpää, sekä viiniä.
Iltapäivällä lähdimme Francescan johdolla etsimään erakkoluostaria. Erakkoluostarit sijaitsevat vuorilla ja niille on hankala päästä. Valitettavasti Francesca oli viimeksi käynyt tuolla pari vuotta sitten, joten hän ei ollut aivan varma miten sinne päästään. Kävelimme puolitoista tuntia hienoissa vuoriston rinteellä sijaitsevissa metsissä. Loppujen lopuksi meitä ei ollenkaan harmittanut että emme löytäneet luostaria, meistä oli hienoa päästä kävelemään pitkästä aikaa sellaisessa maastossa. Kävelyreissun jälkeen Francesca esitteli meille erään syrjäisen, mutta nätin kirkon. Tämän jälkeen lähdimme Beatricen luo (aivan toiselle puolen Terniä) viettämään iltaa. Olimme pyytäneet kevyttä illallista ja pelejä. Italialaisten kevyt illallinen kestää yli puolitoista tuntia :). Niinpä pelit alkoivat vasta kymmenen jälkeen illalla, mutta kestivät kivasti keskiyölle saakka.

This morning Juha managed to get expresso out of the coffee machine. Third morning and third try was successful. Another problem arised. Juha wants to add so much milk to the coffee that it gets cold. Tomorrow morning Juha will heat up also the milk!
In the morning we went to shop with the assistance of Francesca. By shopping we mean that we bought some postcards for Juha (ARGH!) and a couple of survenears. We also both some liqueds and wine :).
In the afternoon we went to search a very remote monastry. Unfortinately Francesca had last been there two years ago so she wasn’t so sure about the path. We ended up walking an hour and a half in forests around the mountain. At the end we were very happy to walk again in that kind of woods. After the walking trip Francesca showed us a remote but lovely little church.
After that we went to other side of Terni, to Beatrices house. We had requested for a light dinner and games. The italian light dinner takes over one and a half hour. So the games started after ten o’clock in the evening, but lasted all the way to the midnight.

[Best_Wordpress_Gallery id=”31″ gal_title=”29.08.2006″]

Heräsimme vasta kymmenen jälkeen, koska eilinen ilta oli mennyt pitkäksi. Italialaiset ja Juha tarkistivat eilen illalla bussiaikataulut tätä päivää varten. Bussi vesiputoukselle jolla meidän piti mennä lähti klo 10.30. Päätimme jättää sen väliin ja panostaa aamiaiseen :). Lähdimme vesiputoukselle (cascata delle marmore) vasta klo 11.45 bussilla. Yrittäessämme päästä vesiputoukselle meille selvisi että alue on maksullinen. Lippuja pystyi sentään ostamaan ihan kohtalaisen läheltä porttia, noin 200-300 metrin päästä :).
Vesiputouksella tuli käytettyä aikaa pari tuntia, jonka jälkeen kiiruhdimme bussipysäkille. Valitettavasti bussi ei tullut siihen aikaan kun oletimme. Tutkittuamme aikataulua uudelleen, huomasimme että olemme katsoneet sitä väärin. Seuraava bussi tulee vasta tunnin kuluttua. Koska vesiputous oli sammutettu (JEP!) jäimme pysäkille odottelemaan bussia, Krista lukien ja Juha torkkuen. Bussi tuli hieman myöhässä ja veti runsaasti ohi pysäkin. Se ei välttämättä olisi pysähtynyt lainkaan jos Krista ei olisi heiluttanut sille hurjasti. Unesta suoraan juoksuun oli Juhan tapa päästä bussiin.
Illalla meidän piti mennä vuorille, mutta keli oli sen verta epävakaa, että menimme viettämään iltaa läheiseen kaupunkiin nimeltään Montefranco. Söimme ja juttelimme aina kymmeneen saakka illalla.

Because yesterday ended quite late we woke up after ten. We had checked last evening that a bus to the waterfall leaves at 10.30, but we had to skip it :).
We went to the waterfall (cascata delle marmore) with 11.45 bus. The waterfall is a tourist area and it costs to get in, which we found out at the gate. The ticket stand was 200-300 meters away hidden in a parking lot :).
We used two hours in the waterfall and rushed back to the bus stop. Unfortinately we had interpered wrongly the time schedule and we had to wait for an hour for the correct bus. We decided to wait for it at the bus stop because the waterfall had been turned off (YEP!). Krista read and Juha slept during this time. The bus came just a little bit late and didn’t stop at the bus stop. It might have not stopped at all, if Krista hadn’t waved at it. Juha woke up and ran to the bus.
In the evening we were supposed to go to the mountains, but the weather was unstable so we went spend the night in a near by city, named Montefranco. We ate and talked up till ten in the evening.

[Best_Wordpress_Gallery id=”30″ gal_title=”28.08.2006″]

Päivät Italiassa alkavat myöhään, kuten tämäkin. Juha pääsi aamiaisella testaamaan taitojaan kahvinkeitossa. Guiseppe oli esitellyt eri kahvinkeittomahdollisuudet, mutta mikään niistä ei ollut aikaisemmasta tuttu. Niinpä Juha valitsi napolilaisen tavan joka oli hyvin lähellä suomalaista tapaa. Lopputuloksena oli pienoinen suttu ja hyvin voimakasta kahvia pari suomalaista kuppikokoa. Aamiaiseksi me söimme suomalaista puuroa, jota olemme kantaneet mukana nyt 28 päivää. Tämän jälkeen meillä on jäljellä sitä vielä yksi annos per nenä.
Päivällä kävimme lounaalla Francescon vanhempien luona. Lounaan jälkeen Krista soitteli hieman pianoa. Sitten lähdimme käymään eräässä entisessä luostarissa. Juha tunnisti käyneensä siellä viime vuonna, mutta pimeään aikaan.
Ilta ja yö kului tavaten eri italialaisia henkilöitä. Lopulta päädyimme Beatricen ystävän syntymäpäiville, jossa söimme ja juhlimme aina keskiyölle saakka.
Tällä kaikella iltasyömisellä ja liikunnanpuutteella saamme hyvin nopeasti takaisin kaikki Itävallassa karistamamme kilot. 🙂

The days in Italy start late and this one wasn’t an exception. In morning Juha got to test his skills on coffee making. Guiseppe had shown all the possibilities to make coffee, but none of them were familiar to Juha. So he chose the Naples way which somehow resempled the finnish way of doing the coffee. The out come was a small mess and some very strong coffee. For the breakfast we had finnish pourage, which have carried for 28 days with us. After this we still have one dosage per person left.
We had our lunch at Francescos parents house. After the lunch Krista played some piano. Then we visited an old appy. Juha recognized it, he had been there one year ago but in night time.
The evening passed by meeting some italians. Eventually we ended at Beatrices friends birthday party, where we ate and talked to midnight.
With all this night eating and lack of movement we will surely get back the weigth we lost in Austria.

[Best_Wordpress_Gallery id=”29″ gal_title=”27.08.2006″]

Aloitimme päivän niin aikaisin kuin se on Italiassa mahdollista, eli siinä kahdeksan jälkeen paikallista aikaa. Krista tarkisti pakkauksensa ja suuntasi rannalle viimeistelemään rusketustaan. Juha taasen koitti nukkua pitkään ja tehdä blogin. Vain jälkimmäinen näistä onnistui, sillä Kristan pakkaaminen ei ollut hiljaista.
Tapasimme uudelleen aamiaisella puoli yksitoista. Aamiaisen jälkeen Krista kävi (viisaasti) vielä altaassa virkistäytymässä. Lähdimme Marontista bussilla Ischia Portoon, josta veneellä Napolin satamaan. Satamasta otimme taxin. Ennen taksiin astumista kysyimme taxin hintaa. Menomatkalla taxi oli maksanut 12 euroa, nyt se maksoi 15 euroa. Hyppäsimme taksiin ja lähdimme kohti juna-asemaa. Matkalla Krista näki takapenkillä hinnaston ja laskeskeli että sen mukaan matkan pitäisi maksaa 10.50. Tiedustelin tästä asiasta kuskilta englanniksi, joka vastasi takaisin jotain meidän matkalaukuista englanniksi. Juna-asemalla kysyin uudelleen paljonko matka maksoi ja tällä kertaa hinta oli tippunut 12 euroon. Tyydyimme siihen, koska olimme maksaneet saman summan menomatkasta :).
Juna-asemalla jouduimme jonottamaan hyvän hetken kansainväliselle lippuluukulle, jolla työskentelevä italialainen ei puhunut englantia. Onneksi osasimme toimittaa asiamme myös italiaksi.
Junamme lähti 50 minuuttia myöhässä, koska sen veturi hajosi heti asemalle. Ensimmäisellä veturilla juna ei koskaan liikahtanutkaan. Matkasimme muuten ykkösluokassa. Paikkojemme löytäminen oli myös mielenkiintoinen episodi. Junan ensimmäinen vainu oli 2. luokan vaunu nro 6, sitten tuli 1. luokan vaunu nro 2, vaunu 3 ja ravintolavaunu, sitten 2. luokan vaunut 4,5,6,7,8,9,10 ja 11. Koska numero kuutosia oli kaksi ajattelimme että ensimmäinen kuutonen olikin ykkönen, vaikka onkin 2. luokan vaunu. Istuessamme hetken paikallemme vaunussa nro 6 tuli könduktööri joka neuvoi meidät vaunuun numero 2 :). Moni italialainen oli taas hyvin ärtynyt tästä vaunuselkkauksesta.
Juna pysähtyi myös Rooman juna-asemalle, joka viime vuonna oli toiminut yhden yön majapaikkanani. Tämän traumaattisen välipysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa samalla junalla kohti Ortea.
Ortessa meitä oli vastassa Francesco, joka vei meidät autolla Guiseppen luo. Guiseppen luona meitä odotti tyylikkäästi palvelijaksi pukeutunut Guiseppe. Parvekkeella oli katettuna romanttinen kynttilöillä varustettu pöytä kahdelle. Istuttuamme alas ja maistettuamme viiniä ilmestyi Francesca soittaen viulua. Hetken verran muutama päivä sitten unelmoimamme illallinen oli totta. Illallinen ei kuitenkaan ollut kahdelle, vaan illallinen oli meille kaikille. Illallinen oli pitkä ja hyvä. Illan päätteeksi me pääsimme näkemään heidän tekemään videokuvakoosteen häistämme. Se oli upea.

Our day started as early as it is possible in Italy, meaning around eight in the morning. Krista checked her package and headed to the beach to give the final touch to her tan. Juha on the other hand tried to sleep late and do the blog. On the latter he was successful but the former wasn’t possible because Krista made a lot of noice with her packing.
We met again for breakfast around half eleven. After the breakfast Krista (wisely) took a refreshing dip in the pool. From Maronti we took a bus to Ischia Porto, from where we took a boat to Naples harbour. From the harbour we took a taxi to the trainstation. On our way to Ischia the taxi costed 12 euros, now when we asked the price it cost 15 euros to get to the trainstation. We jumped in and during the trip Krista noticed the price list and counted that the trip should cost 10.50. I mentioned this to the driver who replied in italian something about the luggage. At the trainstation I asked again how much the trip cost and this time the driver sayed 12. We payed the 12 because we had payed that before. 🙂
In the trainstation we lined to the international ticket counter and when we got to the counter we found out that the sales person didn’t speak english O_o. Luckily we were ready to make the order also in italian.
Our train left 50 minutes late because the engine of the train broke down. They had to switch it and it took 50 minutes. We also had problems with the correct place. We had first class tickets and we were supposed to be in the first VAUNU. The first VAUNU was number 6 and it was second class. The second VAUNU was first class and number two, the third was first class and number three, then began the second class VAUNUT from 4 to 11. There were two number sixes to we though the first one is number one eventhough it says it’s second class. We had sat for a while before a conductor came and told us that we should be in the second VAUNU. This got a lot of italians little bit angry.
The train also stopped at Roman main trainstation, where I last year spent one night. After this traumatic stop we moved on to Orte.
Francesco was waiting for us in Orte and drove us to Terni and to Guiseppes house. Guiseppe was waiting for us dressed with style as a servent. The the balcony there was a table for two, with candles. After we sat down and tasted the wine Francesca appeared. She played with her violin a lovely song. For a while the dream we had wrote about two days ago was reality.
At the end the dinner was not for two, but for six. It was very good and long. At the end of the evening we got the see a small movie that they had made from the pictures from our weddings.

[Best_Wordpress_Gallery id=”28″ gal_title=”26.08.2006″]

Viimeinen kokonainen päivämme Ischiassa oli hieman pilvinen. Tästä syystä Juha aamiaisen ja blogaamisen jälkeen uskaltautui rannalle Kristan seuraan ilman aurinkovarjoa suojanaan vain runsas kerros aurinkorasvaa. Rannalla pelasimme shakkia ja viimein uskaltauduimme testaamaan rannalla kiertäviä hierojia. 5 euron hieronta ei ole kovin pitkä ja heidän käyttämä hierontaöljy on kovin voimakasta. Myöhemmin meille paljastui siitä myös muita ominaisuuksia.
Vietimme koko päivän rannalla, sillä aurinko ei paistanut kovin voimakkaasti. Pelasimme shakkia, kävimme uimassa ja kävimme kevyellä lounaalla. Iltapäivällä uskaltauduimme testaamaan Grabbia. Olemme viikon seuranneet miestä joka menee pitkin rantaa ja huutaa Grabbi. Hän myy jotain syötävää. Nyt tiedämme että se on munkki ja se on hyvää. Aina kuuteen saakka illalla olimme rannalla. Siinä viiden jälkeen Juhan selkä alkoi tuntua hieman epämukavalta ja noin kahdeksan aikaan, kun pakkasimme rinkkoja, pystyimme helposti päättelemään sen palaneen. Ilmeisesti hierontaöljy oli poistanut kaiken aurinkorasvan, tarkoittaen että Juhan selkä oli täysin vailla suojaa keskipäivän auringossa (joka oli pilvien takana) muutaman tunnin. Ouch.
Illalla Krista keskusteli muiden majapaikalla olevien kanssa italiaksi Juhan antaessa taustatukea lausunnassa ja sanoissa. Krista edistyy hirvittävää tahtia italiansa kanssa. Illallisemme saimme lahjaksi isännältämme Peppeltä. Tahdomme kiittää Peppeä vielä kerran! Hyvän illallisen ja pitkän italiankielisen keskustelun jälkeen lähdimme kävelylle ja tulimme kävelleeksi Paradiselle saakka, jossa otimme lasit viiniä ja pitsan puoliksi.
Huominen kuluu taas lähes kokonaan matkustaessa.

Our last full day in Ischia was a little bit cloudy. Thats why Juha after the breakfast and blogging dared to go the beach with out the sun umbrella. The only protection againts the sun was good layer of sun lotion. On the beatch we played chess and finally dared to try the 5 euro massage. It wasn’t wery long and the oil they used was very strong.
We spend the whole day on the beach, because the sun wasn’t shining so hot. We played some more chess, went swimming, read about Pompey and went for a light lunch. On the afternoon we dared our selfs to test some ‘Grabbi’. For the entire week we have seen a man going around the beach yelling ‘Grabbi’. We knew he sold something eatable. Know we know that it was a familiar food to us (I don’t know it’s name in english). We were on the beach to six o’clock in the evening. It was around five that Juha’s back started to feel little bit uncomfortable and around eight we could definedly say that it was burned. Apparently the massage oil had removed the sun lotion from Juhas back which means that his back was without any protection under the sun few hours. Ouch.
In the evening Krista had long conversations in italian with the other residents. Juha gave her background support with pronanciation and words in general. Krista is making a lot of progress with her italian. Ouch dinner was a gift from our host Peppe. We want to thank him again for that! After a good dinner and a long italian conversation with another table, we headed for a walk and ended up walking all the way to Paradise where we had a glass of wine and a half of pizza per person.
Tomorrow we will travel almost all day.

[Best_Wordpress_Gallery id=”27″ gal_title=”26.08.2006″]