juha

Aikainen herääminen, pirusti “maaliskuu kärpäsiä” ovella odottamassa. Ne purevat pikku kärpäset, joista olemme maininneet, ovat nimeltään maaliskuu kärpäsiä. Miksi? Koska niitä on TODELLA paljon silloin. Rennon aamiaisen jälkeen lähdimme suunnistamaan Pebble rannan ohi vesirajaa seuraten. Ajatuksenamme oli matkata kohti seuraavaa rantaa. Matkaa sinne olisi ilmeisesti jonkin verran.

Rantakivikko on hyvin karkeaa, kooltaan vaihtelevaa ja värikästä. Kuvista näkee tilanteen paremmin. Matkasimme tuolle toiselle rannalle liki tunnin verran. Matkalla kohtasimme kiviä ja hyvin säilyneitä rapujen raatoja. Luulimme yhtä niistä elossa olevaksi. Juha halusi testata onko se elossa, mutta järkimiehenä ennen testiä otti kuvan olennosta. Testi oli “tiputa pieni kivi olennon päälle”. Olento hajosi tästä todella pahasti. Mitä tehdään? – Otetaan kuva. 😀

Seuraava ranta oli mitäänsanomaton. Sieltä löytyi kyltti, joka kertoi että ranta on siivottu viime vuonna. Krista löysi myös pulloviestin. Luimme sen yhdessä. Se oli 14 vuotiaan lapsen tekemä pulloviesti. Pistimme sen takaisin pulloon ja jätimme muiden löydettäväksi. Viestin idea oli ketjukirje nääs.

Palasimme takaisin hotellille ja koska reissumme oli kestänyt niin kauan että lounastarjoilu oli ohi, söimme lounaaksi kookoksen ja viimeiset appelsiinimme. Iltapäivä meni kirjoja lukien ja Juhan hartioita polttaen. Näemmä reppu kulutti pois aurinkorasvan olkapäiltä…

Ilta meni Kristan excel kotitehtäviä tehden…. Huomenna tähtäämme taas kävelemään, nyt “back beachin” ohi. Rantakävelyllä rankalle luonnolle joutuu alistumaan sopivan vähän. 😉

Early morning, lots and lots of “march flies” waiting us by the door. Those biting little flies which we’ve mentioned before are called march flies. Why? Because there is SHIT loads of them during march. After a relaxing breakfast we started heading to Pebble beach and past it following the water line. Our goal was to get to the next beach. It should take some time to get there.

The rocky beach is very coarse, the rocks come in all shapes, sizes and colors. See the pictures for better idea. We travelled to the other beach nearly an hour. On our way there we saw lots of rocks and well preserved crab corpses. We though one of them was alive. Juha wanted to test whether it is alive or not. Being a rational person that he is he took a picture of the creature before the test. The test was “drop a small stone on it”. It smashed completely under the stone.  What do you do? – Take a picture 😀

The next beach wasn’t anything worth seeing. We saw a sign that told us that the beach was cleaned last year. Krista found a bottle with a note in it. The message was from a 14 year old kid. We read it and placed it back to the bottle for others to find. The idea of the message was to create a chain letter.

We returned back to the reserve and since our trip took so long that there was no lunch option left we ate a coconut and rest of our oranges for lunch. Afternoon went by reading books and burning Juha’s shoulders. Apparently the backpack had rubbed the sun lotion from his shoulders…

In the evening we did Krista’s excel homework. Tomorrow we’ll plan to walk again, this time past “back beach”. You don’t need to find with the nature so much when you are doing the beach walk. There seems to be less of lethal things there 😀

 

 

Aamuaurinko herättää täällä vaikka kuolleet. Aamiaisen jälkeen konsultoimme paikallisia työntekijöitä siitä minne kannattaisi mennä. Vaatetusta vahvistimme melkoisesti, lenkkarit, sukat, farkut ja mahdollisesti T-paita. Juotavaksi 5 litraa vettä.

Ohjeistuksen pohjalta Pebble rannan kautta löytyisi helpompi ylösmenoreitti kivelle, josta näkisimme kivasti yli saaren. Koska saari on täysin luonnonsuojelualuetta helpompi reitti tarkoittaisi silti viidakossa rämpimistä. Rohkeina ja hyvin hyvin motivoituneina lähdimme Pebble rannalle. Ensimmäinen ongelma oli että rannalta käsin emme nähneet kohdekiveä. Tämä on ongelma koska puut ovat niin korkeita että itse metsässä ei näe mitään muuta kuin puita. Suuntaminen on kovin vaikeaa heikon näkyvyyden vuoksi. Maalia näkemättä valitsimme kuitenkin entisen kuivuneen puron ja lähdimme kiipeämään ylöspäin.

Viidakko oli uskomaton viidakko. Emme nähneet kovin pitkälle eteen- tai taaksepäin. Maasto oli erittäin rankkaa. Jaloissa oli kymmeniä purevia kärpäsiä. Aloimme nähdä puissa ikävän näköisiä isoja hämähäkkejä. Eräällä juomatauolla Juhan päällä oli yllättäen kymmeniä vihreitä muurahaisia. Hieman ahdistuneena päätimme jatkaa matkaa sillä olimme jo noussee 110 metriä meren pinnasta. Runnoimme tiemme huipulle jossa maasto ja kasvillisuus helpotti. Valitsimme suunnan X josta lähdimme etsimään isoa kiveä jonka päältä näkisimme saaren kauniisti. 5 minuuttia siihen suuntaan ja Juha siirsi kasvia joka poltti kättä ja sen jälkeen osui vatsaan farkkujen yläpuolelle. Karmean poltto ja uskomaton harmistus pukkasi päälle. Otimme pari huonoa kuvaa huipulta ja lähdimme takaisin sillä Juhan iho poltteli melkoisesti. Paluumatkaan kului merkittävästi vähemmän aikaa, mutta olosuhteet olivat yhä huonot. Krista kaatui muutamia kertoja ja sai pieniä naarmuja. Päästyämme takaisin Pebble rannalle Juhan farkut olivat hiestä läpimärät ja jalat aivan uuvuksissa. Nopea siirtyminen hotellille, uima-altaaseen ja syömisen kautta nukkumaan. Ekasta kerrasta jäi käteen fiilis että “pikkasen liikaa luontoa”. 😀

Iltapäivä meni nukkuessa ja ilta tehdessä Kristan excel läksyjä. Yhä 11 tuntia myöhemmin Juhaa polttelee kasvin pistot. Tuska on jo vähenemään päin, punotus sekä jäljet ovat kadonneet. Seuraavaksi koitamme rantakävelyä, emme nouse metsään vaan kierrämme pitkin rantoja. 🙂

The morning sun would wake even the dead. After the breakfast we asked from local workers where we should go. We added up our clothing quite a lot shoes, socks, jeans and a possible T-shirt. We took 5 liters of water with us.

Based on instructions we would have a easier clime in front of us if we would go through the Pebble beach. We were aiming to a rock which would give us a view over the island. Since the island is completely natural reserve even the easier path would mean fighting through the jungle.We were well motivated and feeling brave when we headed out to Pebble beach. Our first problem was that we didn’t see the rock we were aiming at from the beach. This is a problem since the trees are so high that once you are in the forest you can’t see anything else but the trees. Aiming at anything is really hard since you can’t see very far. Even though we didn’t see the rock we chose a dried up creek and started climbing up.

The jungle was a REAL jungle. We could not see very far either forward or backward. Terrain was very rough. Our feed had tens of biting flies. We started seeing big nasty spiders in the trees. On one drinking pause suddenly tens of green ants dropped on Juha. Feeling oppressed we still decided to climb up since we we’ve already climbed 110 meters from the sea level. We made our way to the top where the terrain and the flora started to ease up. We chose direction X and headed that way to find the big rock from which we could see the island beautifully. After 5 minutes of working our way to that direction Juha hit a plant that burned his hand and then hit his stomach little bit over the jeans. Horrible burn and displease was on Juha. We took couple of bad pictures from the top and headed back since Juha’s skin was burning pretty badly. Going down took a lot less time but the conditions were still bad. Krista few few times and got few scratches. Once we got back to the Pebble beach Juha’s jeans were soaking wet sweat and his feet were trembling and tired. We moved quickly to the hotel and jumped to the pool. After the lunch we went to sleep for the afternoon. Our first trip to the wild part of the island was over and we were thinking ”little bit too much of nature”. 😀

Afternoon was spent sleeping and the evening was spent doing Krista’s excel homework. Still 11 hours later the stings from the plant burn Juha’s skin. The pain is less and the read color and the bumps are gone. Next we’ll try the beach walking, we won’t climb up to the forest. Just walk around the beaches.

 

Aikaisista aamuista huolimatta emme tänään päässeet vaelteluun saakka. 🙂 Krista halusi harjoitella snorklausta vielä kerran tutuilla vesillä. Aamiaisen jälkeen suuntasimme eilen löytämille kiville lueskelemaan ja sulattelemaan aamiaista. Kahdentoista maissa menimme snorklaamaan. Tällä kertaa Kristalla oli sopivan kokoinen uimapuku ja Juhan puku oli vain vähän tiukka 🙂 Lounaan jälkeen chillailimme, Krista siirtyi aurinkoon lukemaan ja Juha auringosta tarpeeksi saaneena katseli Jackassin ensimmäistä tuotantokautta!

Tällä saarella on runsaasti eläviä luontokappaileita, jos tämä ei aikaisemmin ole tullut selväksi. Eri kokoiset liskot, linnut ja pässit/pukit/sarvelliset lampaat ovat arkipäivää. Sitä luulisi että kun lintu (tuttavallisesti Luikun serkku (näimme samanlaisia KL:n lintupuistossa)) tepastelee ravintolassa hygieniataso ei ole aivan kohdallaan. Tämä ei pidä paikkaansa! Luikut näet suorittavat siivouspalvelua. Jos tapat purevan pörräisen ja jätät sen sopivasti lattialle kiitollinen Luikku tulee ja siivoaa sen pois! Ja näin hygieniataso paranee :D. Luikut tosin tuntuvat kerjäävän surullisilla silmillään. Juha uskoo että ne pyytävät ketsuppia.

Koko päivä kului siis lukien, auringossa maaten, uiden, katsellen, lukien, varjossa maaten, syöden, lukien. Huomenna lähdemme aamiaisen jälkeen vaeltelemaan saarelle!

Even though we wake up early we just didn’t have the time to explore the island today :). Krista wanted to practice snorkling once more in a familiar water. So after the breakfast we headed to the rocks we found yesterday to read and digest our breakfast.  Around noon we went to snorkle. This time Krista wore the proper size swimming suit and Juha’s suit was just a little bit tight :). After the lunch we chilled out. Krista went to read in the sun and Juha, having had enough sun, went to look Jackass first season!

This island had a lots of lively creatures, if this wasn’t clear before. Lizards of different sizes, birds and rams/goats/sheep’s with horns are seen daily if not hourly. One would think that having a bird (we call them Luikkus cousin(thin little creature, we saw birds kinda like these in KL birdpark) walking around the restaurant is not good for the hygiene. This assumption would be wrong! Luikku, you see, is doing cleaning service. If you kill a biting little fly and leave it clearly to the floor a thankful Luikku will appear and clean it away! And so the hygiene level increases :D. Luikku seems to beg with it’s sad little eyes. Juha believes they are requesting ketchup.

So the entire day went by reading, lying in the sun, swimming, looking, reading, lying in the shadows, eating and reading. Tomorrow we will leave to explore the island right after the breakfast!

Aikaisin herääminen ei täällä tuota mitään ongelmaa. Heräsimme kumpikin puoli seitsemän aikaan. Koska paikka oli hyvin rauhallinen jäimme istumaan rannalle hyväksi toviksi. Lopulta menimme pienille välitirsoille odottamaan aamiaismahdollisuuksia.

Aamiainen oli positiivinen yllätys kahdessa mielessä. Ensimmäinen yllätys oli että manneraamiainen oli ilmainen, joskin hyvin rajoittunut. Toinen iloinen yllätys oli että kun Krista pyysi hedelmiä, hän sai sen vähän mitä paikalla oli tarjota :).

Aamupäivällä seikkailimme valmista polkua pitkin isolle kivelle saaren yhteen kärkeen. Sieltä avautui upeat näkymät! Jäimme sinne istuskelemaan. Krista otti aurinkoa ja Juha kuunteli kirjojaan. Kyllästyttyämme kyseiseen paikkaan palasimme takaisin rannalle lukemaan (Kristakin tahtoi kirjan :).

Täällä on palmuja ja palmuista tippuu kookoksia. Täältä löytyy myös ilmiselvä kookoksen avaamiseen pyhitetty paikka. Olemme ajatelleet ottaa tavaksi syödä kookos ennen lounasta. Se tarkoittaa että etsimme moisen maasta. Sopiva kookos hölskyy kun sitä ravistelee! Sitten sille annetaan sopiva määrä VÄKIVALTAA! Jonka jälkeen hiestä tippuva työntekijä voi nauttia virkistävää kookosmaitoa. Maidon loputtua loput patoumat puretaan itse pähkinään. Kohtuuttoman väkivallan jälkeen palkintona on hyvää kookosta. ]:-]

Iltapäivän käytimme Pebble rannan tarkistamiseen. Sinne oli polku valmiina. Polku vain oli niin umpeen kasvanut että alkupään löytäminenkin vei vartin. Metsässä seikkailemisen jälkeen paljastui ranta täynnä kiviä. Tulemme palaamaan tuonne paikkaan snorklausvarusteidemme kanssa. Valitettavasti tällä reissuilla Krista joutui käyttämään kenkiään ensimmäisen kerran, joten viikko ilman kenkiä ei onnistunut :D.

Illan aikana Juha tutustui paikan työntekijöihin, sillä hän on pimpannut paikan verkon langattomaksi omalla tukiasemallaan. Meidän piti matkustaa etäisimmälle saarelle riutan reunalle, jossa kännykkäverkko ei toimi, jotta saimme ilmaisen langattoman verkon aamiaispöytään ;D. Toinen mestan työntekijöistä on melkoinen kuvaaja ja näytti ottamiaan kuvia tältä saarelta. Kuvien perusteella Juha haluaa koluta koko saaren. Kunnon kengät jalkaan, vettä, snorklausvarusteet ja kunnon kamera mukaan. Tämä on todella uskomaton paikka!

Waking up early is not a problem in here. We woke both at half past six. Since the place was very quiet we stayed on the beach and enjoyed the morning for a while. Finally we went and had a small nap while waiting for the breakfast to come up.

Breakfast was a positive surprise in two ways. First of it seems that the continental breakfast is free, albeit a bit limited. Second happy surprise was that when Krista requested fruits she got all what they had, which wasn’t much. 🙂

The morning was used by walking up a made up trail to a huge rock on one corner of the island. From there you had a beautiful sight over the sea. We staid there for couple of hours. Krista took sun and Juha listened to his books. After we got bnored with that place we headed up to the beach to read. (Krista wanted her book 🙂

Palm trees grow here and you get coconuts from those trees. You can also find a place clearly dedicated to open these nuts. We think we’ll start eating coconuts before lunch. This means that we have to find one from the ground. If the coconut is proper you can here water inside it when you shake it! Then you apply appropriate amount of VIOLANCE! The sweat dripping worker is rewarded with coconut milk. When you ran out of milk you work rest of your issues with the nut and hopefully that cracks is to pieces. After this act of uncalled for violence you are rewarded with coconut meat!

The afternoon was spent checking out the Pebble beach. A ready made path exists for this beach also. The trail had so much stuff growing on it that it took us 15 minutes to find the starting point! After a wild walk in the forest we met a beach full of rocks. We will be returning to this beach with our snorkling gear. Unfortunately this trip required Krista to use her shoes so a week without shoes is not possible. 😀

During the evening you got familiar with local workers because he has pimped the local network to be wireless with his own wireless station. We had to travel to the farthest island on the reef, where cell phones don’t work, so we could get a free WI-FI at our breakfast table ;D. One of the workers on this place is a quite the photographer and he showed his pictures from this island. Based on those pictures Juha really wants to walk all around the island. Proper shoes, water, snorkling gear and a proper camera is needed. This place is really incredible!

 

Heräsimme murhaavan aikaisin, eli 5.30. Bussimme kohti Shute satamaa lähti 6.07 matkaan Airlie Beachilta. Meille oli kerrottu että Scamper niminen vene vie meidät saarelle ja se lähtee noin kello seitsemän. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja Juha ehti syömään aamiaisen satamassa upeissa olosuhteissa. Kellon vierähtäessä vartin yli seitsemän Juhaa alkoi hieman hermostuttaa. Krista alkoi keskustella muiden kanssa ja selvisi että toisille oli kerrottu lähtöajan olevan 7.30. Juuri silloin paikalle saapuville oli kerrottu sen olevan 8. 🙂 Niinpä Juha haki kahvia itselleen. Kahdeksalta hyppäsimme baattiin ja lähdimme kohti saaria. Joukossamme oli pari joka meni telttailemaan sekä trio joka meni telttailemaan. Me olimme ainut pari joka meni kiinteään asutukseen. 🙂

Hook Island on iso saari jossa on pieni vanha lomakohde. Itse lomakohde on parhaat päivänsä nähnyt, mutta luonto ja auringonpaiste korvaavat puutteet. Luvassa on saarella vaeltelua (lähes koko saari on luonnonsuojelualuetta), snorkailua rajattomasti (olemme suurella riuttalla) sekä aurinkoa ja kirjoja. Tänään olemme ottaneet pienet maistiaiset kustakin osa-alueesta ja lupaavalta näyttää!

Kun suljet suihkukopin oven ja huomaat oven takana olevan kaksi isoa liskoa, voit olla varma että teidän kaikkien päässä liikkuu samat ajatukset. “IIIIIK IIIIK IIIIK! Mitä TUO täällä tekee?”. Juhan kohdatessa tämä tilanne hän ehti poistua suihkukopista ennen kuin liskot ehtivät. Seuraava koppi oli vapaa 😀

PS. Täällä ei ole puhelinverkkoa, ainut kommunikaatioväylä on tämä blogi! Kommentteja tekstiviestien sijaan!

We woke way too early at 5.30. Our bus to Shute Harbor took us at 6.07 from Airlie Beach. We were told that a boat named Scamper will take us to the island and it will departure around 7.00. We were well ahead on the docks and Juha had his breakfast in fabulous morning conditions. When clocked passed 7.15 Juha started to get nervous. Krista started discussing with others and she found out that the others had received a different information. They had been told that the boat departures at 7.30. Persons just arriving at the docks were told that the boat departures at 8. 🙂 So Juha went to get some coffee. At eight we jumped on the boat and started towards the islands. We had a couple and a trio who were dropped to different islands to camp. We were the only ones going to have a roof on top of us.

Hook island is a big island with an old vacation resort. The resort has seen its best days but the nature and the sunshine make up for it. We’re looking to walk around the island (natural park covers almost the entire island), snorkling to our hearts content (we are at the great reef) and sun bathing and books. Today we have tasted every part of our plans and it’s looking good!

When you are closing the door of the shower and you notice two lizards behind the door you can be sure that all three of you are thinking the same. “IIIK IIIIIK IIIIIK! What is THAT doing in here?”. When Juha faced this situation he was faster than the lizards to change showers. Luckily the next one was vacant 🙂

PS. There is no cellular network here so the only communication tool is this blog! Comments instead of messages!

Heräsimme aikaisin aamulla eli 6.00…6.30:tä ehtiäksemme kiireettä 8.50 lähtevälle lennollemme kohti Brisbanea. Roger ja Patricia tulivat saattamaan meitä ja nauttimaan aamukahvinsa lentokentälle. Olen aina ihmetellyt niitä matkustajia joita pitää kuuluttaa erikseen. Mitä on tapahtunut että olet niin myöhässä koneesta? Meille kävi niin että luulimme portin aukeavan kello 8.35. Joimme kahvia ja sanoimme hyvästejä julkisella alueella 8.35:n saakka, jonka jälkeen lähdimme kohti turvatarkastuksia. Canberran kenttää korjataan tai laajennetaan ja julkisella puolella kuului koko ajan porakoneiden ja työmaan ääniä. Metelin vuoksi kuulutuksista ei saanut mitään selvää. Kun olimme suljetulla puolella niistä sai hyvin selvää ja kuulutus kuului: “This is the last call for passengers K Leivo and Juha Leivo. Please proceed to gate number 5”. Onneksi olimme suhteellisen lähellä porttia ja ehdimme koneeseen vain pienen juoksemisen jälkeen :D.

Saavuimme Brisbaneen kello 9.25. Australia on siitä jännä maa että eri osavaltiot ovat eri ajassa riippuen siitä onko jollain osavaltiosta kesäaika käytössä. Näin ollen Canberra ja Brisbane ovat tunnin eri ajassa :-I. Brisbanessa meillä oli 7 tuntia aikaa ennen seuraavaa lentoamme. Aiomme hyödyntää tämän ajan käymällä kaupungilla jaloittelemassa, joten kumpikin sai valita yhden paikan. Juha valitsi erään kaupunkipuutarhan ja Krista valitsi taidegallerian.

Puutarha oli hieno väriloistoltaan, mutta kuvat kertovat siitä paremmin :). Krista valitsema kohde olikin suljettu, joten menimme suoraan lounaalle. Lounaan jälkeen eksyimme kirjakauppaan. Krista jäi lukemaan tunniksi raakaruoka keittokirjoja ja Juha löysi viskikirjan, joka tuli kaupasta mukaan rantaluettavaksi (+ kirja toimii hyvänä ostoslistana ;).

Lentomme Proserpineen meni ilman dramatiikkaa. Proserpinen lentokenttä on niin pieni että ihmiset odottivat pihalla häkissä pääsyään koneeseen kun me kävelimme häkin ohi koneesta ulos. Meidän matkatavarat tulivat auton peräkärryssä terminaalin päähän ulkoilmaan meitä odottamaan :D. Proserpine onkin sitten jo niin korkealla Australiassa että olemme takaisin Kuala Lumpur fiiliksissä. 30 astetta lämmintä ja kosteaa kuin työmiehen kainalossa.

Lentokentältä ystävällinen bussi vei meidät tänne Airlie Beachille jossa yövymme lyhyen yön. Meillä kävi tuuri ja saimme näimme neljän hengen huoneen omaan käyttöömme. Huomenna matkaamme kohti lomasaarta ja riuttoja 🙂

Waroituksen sana, nettiyhteys on jo täällä Airlie Beachilla hankala saada aikaiseksi. Kohteessa on nettiyhteys, mutta “sen saatavuus on rajattua”. Emme vielä tiedä mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

We woke early meaning 6.00…6.30 so that we can catch our plane to Brisbane at 8.50 without a hurry. Roger and Patricia came to escort us and to have their morning coffee at the airport. I’ve always wondered those travelers that need to be called out for. What has happened that has made you so late? What happened to us was that we thought the boarding time was 8.35. So we were drinking coffee and saying our goodbyes up to 8.35 and only then we started to head out to the security checks. Canberra’s airport is under repairs and on the public side you could hear all the time the drilling and the noise of the workers so you really could not hear the announcements. When we were at the closed side we could hear them well and the message was “This is the last call for passengers K Leivo and Juha Leivo. Please proceed to gate number 5”. Luckily we were quite close the gate and had to run only a little bit :D.

We arrived in Brisbane at 9.25. In Australia the different states might have time difference depending on whether or not one of them is in summer time. This means that Canberra and Brisbane have one hour time difference :-I. We had 7 hours in Brisbane. To kill that time each of us got to choose a place to go to. Juha chose one city garden and Krista chose an art gallery.

The city garden was colorful, but the pictures will tell more :). The art gallery Krista chose was closed, so we skipped it and went strait for lunch. After the lunch we got lost in a  book shop. Krista read over an hour different raw food cook books and Juha found himself a book about whisky. The whisky book is now with us as Juha needs something to read on the beach (+ it’s good to have a shopping list 😉

Our flight to Proserpine was less dramatic. Proserpine’s airport is so small that people who were boarding the place waited their turn in a cage on the backside of the terminal. We walked by them when we came out of the plane. Our luggage came on a trailer to the end of the terminal. They were outside waiting for us :D. BTW, Proserpine is so high up in Australia that it is like Kuala Lumpur all over again. It’s 30 degrees hot and as moist as in workers arm pit.

From the airport a friendly bus took us to Airlie Beach where will spend a quick night. We got lucky and we got a four bed room just for our selves. Tomorrow we head out to the vacation island.

As a word of warning the internet connectivity is getting harder to get, even in Airlie Beach. At our final destination they do have internet, but access to it is limited. We don’t know what that means in practice.

Koska tänään oli viimeinen päivä Canberrassa Juha halusi vielä kerran koittaa löytää kenguruita. Kenguruita näkee parhaiten aamutuimaa, joten tähtäsimme aikaiseen herätykseen. Niinpä heräsimme 6.00, 6.30, 7.00, 7.15, 7.30, 8.00 sekä 8.30. Vietimme rauhallisen aamun sillä yhdeksän aikaan ei enää ollut kiire :). Aamun aikana Juha väkersi muutamia panoraamakuvia Krista kirjoittaessa postikortteja. Yhdentoista aikaan saimme Patricialta kyydin läheiselle puistolle, jossa voisi pongata kenguruita.

Aamupäivän keli oli hyvin pilvinen ja suhteellisen viileä (vain 23-26 astetta) pakkasimme mukaan runsaasti vettä ja kevyesti aurinkovarusteita. Kahdeltatoista aurinko porotti kauniisti lähes täysin kirkkaalta taivaalta ja 12.20 alkoi jo ahdistaa sillä pakkauksissamme ei ollut aurinkorasvaa. Vaihtoehtomme oli saada jostain aurinkorasvaa tai poistua alueelta, niinpä kyselimme muilta puistossa olleilta aurinkorasvaa. Kolmannella kertaa tärppäsi. Aurinkorasvan voimin jatkoimme matkaa etelän suuntaan ja HA! Juha pongasi korvien heiluntaa piiiiitkän matkan päästä. Valitettavasti nämä villit kengurut olivat aidan väärällä puolella ja pelkäsivät meitä kuin ruttoa. Vain yksi pari jäi kuvausetäisyyden päähän, mutta halimaan heitä ei päässyt.

Iltapäivä meni luonnollisesti työviikon päättävällä perjantai oluella Patrician ystävien kanssa eräällä klubilla. Ensiyrittämällä emme päässeet sisälle, sillä Kristalla ei ollut henkkareita mukana. Patrician ystävä kuullessa tästä alkoi tapahtua, hän kävi sisällä antamassa rakentavaa palautetta jonka jälkeen meidän sisäänpääsy ilman henkkareita ei ollut mikään ongelma :D.

Ilta, aivan yömyöhään saakka, tuli vietettyä Patrician naapurin luona grillaten. Pakkasimme rinkkamme yhdentoista jälkeen yöllä hieman väsyneinä. Kaikki on luultavasti mukana huomisaamun aikaista lentoa varten 🙂

Since today was our last day in Canberra Juha wanted to have one last try in finding kangaroos. Kangaroos can be best seen in the early morning so we aimed for a early wake up call. So woke up at 6.00, 6.30, 7.00, 7.15, 7.30, 8.00 and 8.30. We spent a nice morning since after nine we weren’t in a hurry ;). During the morning Juha build up some panorama pictures while Krista wrote post cards. At eleven Patricia took us to a nearby park where we might see some kangaroos.

Morning was very cloudy and quite cool (only 23-26 degrees) so we packed a lot of water and some gear for sun protection. At noon the sun was shining from almost completely clear sky and 12.20 we were getting worried since we didn’t have any sunscreen with us. Our options were to get some sunscreen or get away from the park, so we started asking from others if they had any sunscreen with them. Third time was the charm. Now protected we carried our exploration to south and HA! Juha saw ears wiggling from faaaar far away. Unfortunately these wild kangaroos were on the wrong side of the fence and were afraid of  us like had the plague. Only one couple stayed at picture shooting range, but still too far for a hugging attempt.

Afternoon went naturally with the Friday after work beer (or wine) with Patricia’s friends at a club. On our first try we were not allowed to come in since Krista didn’t have her ID card with her. When Patricia’s friend heard about this things started to happen. She went in a gave some constructive criticism after which we didn’t have any issues getting in without any ID. 😀

Evening, all the way to the night, was spent at Patricia’s neighbors. They were having a barbeque evening. We were quite tired when we packed our backpacks after eleven. I believe we have everything we need for our early flight tomorrow 🙂

Heräsimme kohtuullisen aikaisin, mutta vietimme todella rauhallisen aamun, jonka aikana varasimme viimeisetkin lentomme. Nyt reissumme on paria majoitusta vaille valmis. Rauhallisen aamun jälkeen lähdimme kohti Parlamenttitaloa. Sen mahtava lipputanko saattaa näkyä jossain kuvissamme, se näkyy kaikkialle Canberrassa.

Magpie on muuten lintu joka pyrkii tappamaan sinut, mutta vain osan ajastaan. Ilmeisesti nämä siivekkäät pikku paholaiset ovat parin kolmen kuukauden verran hengenvaarallisia, lailla suojattuja, kiusankappaleita. Alhaalta löytyy kuvakin moisesta. Itse pidin niitä ihan OK lintuina, mutta nyt ovat vaarattomia. Ne vain tarkkailevat ja etsivät heikkoja yksilöitä. Ehkä Hitchkokin leffa pohjaa näihin kavereihin. 🙂

Parlamenttitalo oli hieno nähtävyys. Otimme siellä lyhyen (40 min) opastetun kierroksen. Reissun päätteeksi menimme kattotasanteelle patsastelemaan ylväinä :). Knoppitietona mainittakoon että parlamenttitalon kaupasta Juhalle jäi käteen sikamakea kravatti! Sieltä suuntasimme Belconnenin ostoskeskukseen, jossa ikkunaostiskelimme ja söimme lounaamme.

Ilta meni näppärästi Australia – Suomi trivial pursuit kisassa joka päättyi lopulta tasapeliin. Pelin kysymykset olivat liian aussipainotteisia, muuten Suomi olisi voittanut helposti ;).

We woke up fairly early, but we spent a really peaceful morning. During the morning we also booked our last flights. Our trip is now almost complete, we are missing only couple of hostels. After the peaceful morning we head out to the Parliament house. It’s mighty flag pole might be seen in some our pictures since it can be seen all around Canberra.

Magpie is a bird that tries to kill you, but only some of the time. Apparently these winged little devils are lethal two to three months of the year, but they are protected by the law. You should find a picture of one those at the bottom of the page. I thought they are quite OK birds but they are now harmless. They are observing and spotting out the weak ones. Perhaps Hitchkoks movie is based on this fellows. 🙂

Parliament house is a great place to see. We took a short (40 min) guide tour in there. To finish the visit we went to the roof top and posed some. 🙂 As a useless fact I need to tell you that Juha grapped a nice tie for him self from the store of the parliament house! From there we travelled to Belconnen shopping mall where we did some window shopping and had our lunch.

Evening passed by while we played Australia – Finland trivial pursuit contest. It ended in a draw. The games questions where way too Australia centric, otherwise Finland would have won the contest hands down! 😉

Heräsimme aamulla aikaisin, eli Juha 6.00 ja Krista 6.30. Juha heräsi aikaisemmin koska hänellä menee meikkauksen kanssa merkittävästi pidempään :). Aikaisen herätyksen syynä oli matka rotarien aamukokoukseen. Oli hieno nähdä akateemisen maailman ulkopuolella muodollinen kokous. Krista piti pienen puheen kokouksessa kertoen mitä on tapahtunut näiden 9 vuoden aikana. Tänään Rogerilla oli vapaapäivä ja hän vietti sen meidän kanssa paikkoja kierrellen.

Rotarikokouksen jälkeen yritimme tehdä hotelli-, hostelli- ja lentovaraukset. Valitettavasti mokkula nettiyhteys pätki täysin, joten saimme varattua vain hotellit ja hostellit. Suunnitelma A on siis vahvistettu ja toimii! Puhelinsoittojen jälkeen siirryimme sotamuistomerkillelle, jonka puistossa koitimme mokkulan toimivuutta uudelleen. Koska verkko toimi hyvin saimme myös lennot varattua.

Näiden aussien sotamuistomerkki on käsittämättömän iso kompleksi. Osallistuimme siellä 90 minuutin opaskierrokselle ja raapaisimme hädintuskin pintaa. Ilmeisesti kaikkialla, missä tehtiin jotain merkittävää, oli aussisotilas paikalla, aina 🙂 Eri esineet ja näyttelytilat sisälsivät omia erikoisvideoita upeine valoefekteineen. Kyseiseen paikkaan pitäisi palata uudelleen, sillä pelkästään videoiden katseluun menisi päivä tai kaksi.

Uuvuttavan reissun jälkeen palasimme kahvilan kautta Rogerin ja Patrician talolle. Tunnin tirsojen jälkeen olimme sopivan väsyneitä matkustamaan Rogerin kanssa hänen firmalleen ottamaan Patricia kyytiin. Heidän kanssa matkustimme näkemään heidän poikaansa Thorbenia ja hänen perhettään. Illan kruunasimme upealla illallisella ravintolassa. ‘

Valitettavasti kenguruhavaintojen mahdollisuus on pienentynyt suunnattomasti. Samalla halaamisyritykset ovat muuttuneet vaikeammiksi. Koska seuraavaksi matkustamme koralliriutalle kenguruaikani alkaa kutistua kovasti. Sydneyssä teen viimeisen epätoivoisen yrityksen kohti häkkiin jääneitä kenguruja!

We woke early in the morning, meaning Juha at 6 AM and Krista at 6.30 AM. Juha woke earlier since it takes him much longer to do the make up than Krista. 🙂 Reason for the early wake up call was our trip to rotary meeting. It was great to see a formal meeting outside the academic world. Krista held a small speech during the meeting in which she told what had happened to her during the last 9 years. Today Roger had his day off so he spend it with us circulating different places.

After the rotary meeting we tried to do all the hotel, hostel and flight bookings. Unfortunately our dongle connection was losing a lot of packets so we got to book on the hotels and the hostels. Plan A is confirmed and working! After the phone calls we moved to the war memorial. It had a nice park where we tested our dongle connection again. Since we got a good connection we booked our flights.

The aussies war memorial is an incredible  huge place. We took part in a 90 minute guided tour and barely scratched the surface. Apparently everywhere where something remarkable was done there as an Australian soldier on the location, always. 🙂 Different objects and spaces had their our special videos with magnificent light effects. We should get back to that place again, since watching the videos alone would take a day or two.

After an exhausting trip we returned to Rorger’s and Patricia’s house, before that though we had our lunch in a cafeteria. After an hours nap we were properly tired to travel with Roger to his company to pick up Patricia. With all on board we travelled to meet their son Thorben and his family. The evening was topped of with a lovely dinner in a restaurant.

Unfortunately changes to spot kangaroos have dropped down dramatically. At the same time attempts to hug the furry things have turned harder. Since the next thing will do is to travel to the great reef my kangaroo time is shrinking fast. I’ll make my last desperate attempt in Sydney against the trapped kangaroos!