2022-07-22

Viimeinen päivä… Samanlainen kuin muutkin päivät? – Jep, ja juuri se tekee tästä niin penteleen rentouttavaa.

Taapero ihastuttaa tarjoilijoita juosten ja huutaen. Hän on kovin näkyvä persoona, ilmeisesti positiivisella tavalla, ja blondi pieni poika lätsä päässä on vaan söpö.

Päivän tutkimusjuttu oli käydä rannan toisessa reunassa olevilla kalliolla. Miehet kiipesi ylös, naiset meni maata pitkin. Näkymät oli hyvät, keskustelut loistavat ja pieni mies oli hartioilla hyvin tyytyväisenä mukana.

Altaalta poistuessamme jätimme liki kaikki matkalla saamamme allastarvikkeet seuraaville. Tänään tänne on ilmestynyt paljon suomalaisia. Niinpä pääsimme välittämään saamamme lelut seuraavalle lapsiperheelle, joka sattui olemaan suomalainen. Lopun kokoelma oli ihan kiitettävä, pari isoa kelluntavälinettä ja läjä hiekkaväleinä + poikia kietovan “limaisen” keltaisen … Jutun 😀 (tuotenimi oli Slime), auto siellä oli… Yksi pallo meni jo aikoja sitten.

Päivän viimeisenä aktiviteettina pieni poika päätti kesken drinksujen lähteä juoksemaan. Tämä on normaalia toimintaa ja siitä seuraa vain, että aikuinen lähtee perään. Tänä iltana pieni mies meni monta rappusta ja juoksi pitkän pätkän suoraan, vain pari kertaa pysähtymällä ihmettelemään jotain, leikkikentälle. Vietimme siellä miesten kesken hyvän 20 minuuttia kiipeillen, juosten ja palloa potkien. Sitten olikin jo korkea aika siirtyä syömään ja sitä myöten pienen miehen yöpuulle.

Pienimmän tuhistessa sängyssä pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme drinkeille. Huomenaamulla on aikainen lähtö ja paluu takaisin Suomeen. Ensi yö vietetään taas omassa sängyssä.

2022-07-21

Toiseksi viimeinen päivä täysihoidossa. Emme viitsineet lähteä tutkimaan minnekään, joten hotellille jäimme. Täällä elämä on niin helppoa. Päivässä on kolme hetkeä aikuisille ja kun kummankaan ei tarvi kokata tai järjestellä mitään, voimme keskittyä lukemiseen, asioiden pohtimiseen ja arjen sulavoittamiseen. Aamulla tunti omaa aikaa per vanhempi, taaperon päiväunet ja taaperon iltaunien jälkeen hetki ennen omia unta.

Aamulla lähdimme pojan kanssa rannalle rakentamaan kuoppaa ja kävelemään meressä, sillä taaperoaltaalla ei ollut ketään. Veikko on viimeiset pari päivää halunnut taaperoseuraa kovasti vanhempien kanssa leikkimisen sijaan. Rannalla oli onneksi muita pieniä, joiden lähellä saattoi häsätä omia asioita.

Päiväunien aikaan aikuisilla oli aquagymiä ja punttisalia. Jommankumman pitää pitää itkuhälytintä välittömässä läheisyydessä ja aquagymissä se ei onnistu, joten punttisalilla päivystettiin itkuhälytintä. Punttisalin jälkeen allekirjoittaunut kävi rentoutumassa tunnin mittaisessa hieronnassa, jonka voimin jaksoinkin iltapäivän taaperon tahdissa.

Iltapäivällä, ruokailun jälkeen, lähdimme hakemaan miesten kesken kahvia. Matkalla törmäsimme pariin italialaiseen poikaan, jotka potkivat palloa. Pienin miehistä innostui suunnattomasti pallosta ja italialaiset pojat ottivat riemulla pikku blodin peliin mukaan. (Italiaiaset pitävät ihan julmetusti blondeista, ne ovat harvinaisia ja kauniita ihmisiä ihan vaan tukan värin vuoksi). Yli puoli tuntia meni palloa potkiessa ja taaperoidessa (keskittyminen petti, tossa on asia X) ja taas palloa potkiessa. Jossain kohtaa leikkimistä isäkin sai kahvinsa.

Iltapäivän uintiosuus tehtiin taaperoaltaassa, joka oli piukassa muita pieniä ihmisiä. Ennen viittä taapero nousi tomerasti ylös altaasta, näytti isälle isän “pieni hetki merkkiä” (etusormi pystyyn) ja lähti menemään. Äiti lähetettiin perään ohjeistuksella “seuraa poikaa, sillä on agenda”. Poika juoksi allasravintolaan osoittelemaan ruokaa. Oli ruokatauon aika.

Viiden ja kuuden välissä alkoi taaperon rajaton energia loppua. Tämä ilmenee muunmuassa kaatumisina altaaseen, joista päästään ylös vain jos vanhempi nostaa jaloilleen.

Illan ruokailun jälkeen vähän vajaa seitsemän taapero juoksee itse omaan sänkyynsä nukkumaan. Ei tarvi maanitella, ei tarvi nukuttaa, poika on valmis.

2022-07-20

Tänään oli minun viikottaisen paheen, lenkin vuoro. Lenkkeilyä pitää tehdä harvoin ja nauttien, sillä se kuuluu kategoriaan “kuluttaa varaosia”. Lenkkeily on niin mieltä piristävää.

Päivä koostui normaaleista asioista, rannalla kuopan kaivuusta, urheilusta pienimmän päivätorkkujen aikana, lisää kävelyä altaalla, sitten taas kuopan kaivuuta rannalla. Tänään vihdoin toinen perhe otti kuoppani haltuun meidän poistuttua ja jatkoi sen kaivamista \o/

Illallla oli luvassa hampurilaisillallinen. Sitä odotellessa Krista kävi joogassa ja minä laittamassa pienen miehen untenmaille. Illallinen oli hyvä, seurue jakautui kahtia näiden bonusillallisten suhteen. Ekalla viikolla oli kreikkalainen ilta, josta Krista piti ja tällä viikolla oli hampurilaisillallinen, mistä minä taasen pidin enemmän.

Arki on kaukainen muisto. Täysihoitoa on vielä jäljellä pari päivää, elämä ei kauheasti paljon mukavampaa voisi olla.

2022-07-19

Täydellistä lomaa, sitä tämä lienee. Muut huolehtii ruuasta, siivoamisesta, aktiviteeteista. Itse täytyy huolehtia vain siitä että taapero syö ja nukkuu kellon mukaan. Jos häneltä kysytään, koskaan ei olla oltu liikaa altaalla tai menossa ja leikkimässä.

Päivällä, pojan nukkuessa, kävimme punttisalilla vetämässä Kristan suunnitteleman nopean treenin. Teki hyvää treenata, erittäin hyvää. Tämä todennäköisesti tuntuu seuraavana päivänä.

Illalla kävimme taas drinkeillä. Tällä kertaa kannoin taskussani viskilasia. Kävin jo aikaisemmin selvittämässä, että he eivät suostu kaatamaan minun viskilasiin viskiä. Baarissa se viski tulee avoimessa matalassa lasissa. Pöydässä kaadoin sitä viskilasiin. Samalla selvisi, että yksi annos on noin 1 desi. :D. Vaikuttaako lasi paljon? – Kyllä, hyvin paljon. Juotuna viskilasista viski maustuu hyvältä, ok halpa viski, mitä mielellään juo. Juotuna avolasista … Joo, viskiä. Juotuna pitkästä muovilasista jäillä: hirveää tärpättiä. Annan arvosanaksi 6/10. Joisin, kun “ilmaiseksi” saa.

2022-07-18

Normaali aamu ja rauhallinen lähtö kohti Rhodoksen kaupunkia. Ennakoimme, että pieni mies ottaa liki välittömästi aamunäpändeerit. 12 minuutta lähdön jälkeen takapenkillä katsottiin nahkaverhoja.

Päivän ensimmäinen etappi oli Jumbo, mikä on ilmeisesti liki legendaarinen ja iso lasten lelukauppa. Sieltä saa muutakin, mutta pääpaino on lasten leluissa. Liike oli rakennettu kuin Ikea, sieltä ei päässyt pois kuin kävelemällä koko lakfan läpi. Jossain 20 minuutin kohdalla silmiä alkoi särkeä se värien ihmemaa, mikä on ikuisuuteen jatkuva leluosasto. Lopulta pääsimme vesileluosastolle, jossa miesosasto oli vesipyssyjen perään kuolaamassa. Pyssyt jäivät kuitenkin hyllyyn, sillä perusteella, että pieni mies ei (vielä) pidä lainkaan vesisodasta. Kellukkeiden kohdalla kuitenkin käteen jäi jotain! Lahjana saatu kalakelluke sai reiän ja upposi altaan pohjaan iso mies mukanaan. Reikä ei ollut paikattavissa, joten kala päätyi roskikseen. Kala olisi ansainut viikinkihautajaiset, mutta roskiksen tuikkaaminen tuleen ja heittäminen altaaseen olisi vähimmilläänkin aiheuttanut isoa pahennusta. Anyhoo! Isolle miehelle löytyy taas kelluke, millä kellua lasten altaan syvänteen mahtavissa aalloissa.

Aikataulut olivat taas ilmeisen optimistiset alkuperäisessä suunnitelmassa. Lelukaupan jälkeen oltiin taas isosti aikataulusta jäljessä ja piti keksiä uusi lounaspaikka ASAP. Sellainen löydettiin 10 minuutin ajomatkan päästä. Istuimme pöydän ääreen valmiina tilaamaan kun pienen häsläyksen jälkeen selviää että paikalla ei ole sähköjä. Odottelimme hetken sähköjä tulevaksi, kun muut ruokailijat poistuivat ravintolasta. Sitten rakas vaimoni tajusi kysyä tarjoilijalta mitä voisi saada ilman sähköjä. Salaattia ja munakasta, kuului vastaus. Sellaista seurueelle! Kana-ja kasvissalaatin jälkeen aikuiset olivat täynnä. Pieni mies veti hyvällä halulla munakkaasta puolet, sekä isän salaatista keitetyn kananmunan.

Lounaalla otettiin myös suunniteltiin reitti vanhaan kaupunkiin. Samalla selvisi, että allekirjoittaneen SIM-kortti kuoli, sillä liittymä siirretiin yrityksen hallusta henkilökohtaiseen haltuun 18.7. klo 11:14. WOOO! Uusi SIM-kortti on hotellilla tunnin ajomatkan päässä. Adapt, improvise, overcome. Krav Maga ryn eSIM-kortilla on 11 GT tiedonsiirtokapasiteettia, joten siirsin datat menemään sen kortin läpi ja tilanne oli taas hallussa.

Rhodoksessa halusimme tutustua vanhaan kaupunkiin ja “Palace of the Grand Master of Knights” -museoon, joka on bysanttisen ajan museo. Ajatus oli, että Veikko nukkuisi museon viileässä ilmassa kärryssä ja me saisimme tutustua museoon rauhassa. Mikään suunnitelma ei selviä kolhuitta kohdaessaan todellisuuden ja kaikki taaperoon liittyvät suunnitelmat jäävät bussin alle kohdatessaan todellisuuden. Aikataulua ei oltu saatu kirittyä kiinni siinä kohtaa kun vihdoin saimme unelmaparkkipaikan aivan vanhan kaupungin vierestä.

Vanha kaupunki on ykkösluokan turistirysä. Kauppaa kadut täynnä ja siellä missä ei ole kauppoja on ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Tungimme niistä läpi museolle ja koko tämän ajan taapero seurasi silmä kovana menoa. Museossa ei voi kulkea kärryn kanssa, joten ideamme kuoli heti portille. Siirryimme Kristan mahdollistamana ravintolaan syömään jätskiä ja nukuttamaan pienintä. Onneksemme pienen ähellyksen jälkeen hän suostui nukahtamaan.

Taaperon herättyä oli aika palata takaisin museoon ja lähteä sitä tutkimaan. Uusina vanhempina, emme heti sisäistäneet tämän idean haasteita. Taapero pieni haluaa koskea kaikkea ja jos mahdollista syödä niitä mihin on koskettu. Museot ovat erityisesti suunniteltu taaperoita varten. Mihinkään ei saa koskea, mitään ei saa syödä ja minnekään ei saa mennä. Museossa käytetiin 45 minuuttia, missä vuorotellen toinen vanhempi sai ihastella museon juttuja ja toinen ihasteli sekä vahvasti ohjasi taaperon toimintaa.

Illalla pienimmässä oli vielä runsaasti energiaa ja sängyssä kikkailtiin aika hyvä määrä ennen kuin simmahdettiin. Illalla oli klo 19 viinimaistelu, mihin aikuiset olivat suunnitelleet menevänsä vähän viinejä maistelemaan. 19:30 isä oli aika varma, että maistelut oli tässä kun hän pääsi huoneesta itkuhälytin käynnissä liikkeelle.

Vaan ei, maistelu ei ollut edes alkanut. Meidän ohjattiin sisään ravintolaan, missä ihmettelimme että mikä on homman nimi. Viinit on avaamattomina pöydällä, kukaan ei näytä kuuluvan viininmaisteluun. Päätimme että kasilta heitämme hanskat tiskiin, jos mitään ei ole tapahtunut. 19:50 eräs hotellin työntekijä availi pulloja ja rupesi kaatamaan. Hän toi lasit meille, jonka jälkeen pöydistä nousi lopulta 5 muuta henkeä hakemaan viiniä. Kuulemma viiniedustaja on myöhässä ja tämä ravintolatyöntekijä ei voinut odottaa enempää. 10 minuuttia myöhemmin itse edustaja saapui ja alkoi oudoin viininmaistelu, mitä olen nähnyt.  Istuimme pöydässä, joimme lasit tyhjäksi, samoin italialaispari. Heiltä haettiin tyhjöt lasit pois…. Mitään muuta ei tapahtunut, eikä ohjeistusta ilmeisesti tullut. Odotimme mielenkiinnolla, että lähestyvätkö he itse edustajaa vai lähestyykö edustaja heitä vai kuinka tässä tulisi toimia. Lopulta pitkän epäröinnin jälkeen he menivät edustajan luo, jolloin me pomppasimme perään. Sitten sai lisää viiniä ja hyvin lyhyttä juttelua. Tällä tapaa toimittiin parin, kolmen lasin verran. Viini oli hyvää, seura parasta ja ilta kaunis.  Kovin kiva tapa päättää päivä, vaikka emme päätyneet viiniä tilaamaan tai ottamaan lisää vaikka sitä kovasti tarjottiin.

2022-07-17

Kaikki se tavanomainen, aamiainen, hetki omaa aikaa kummallekin vanhemmalle, paljon allasaikaa, taaperon menemisen seuraamista ja lopulta illalla rauhallinen yhteinen hetki. Päivässä on useita hetkiä, jolloin loma tuntuu täydelliseltä, kuten silloin kun istuu lasten altaassa jäinen juoma kädessä hierontaa saamassa ja seuraa pienen miehen pikku auton pöristelyä altaan reunaa pitkin, tai kun illalla lopulta istutaan kahdestaan ravintolassa syömässä pelkästään jälkiruokia, joiden seurana on lasi tai kaksi valkoviiniä. Kovin, kovin rentouttavaa.

Rentoutumisesta huolimatta mies-osastolla on jo menojalkaa vipattanut ainakin puolitoista päivää, joten miesten ääniylivoimalla päädyimme siihen, että maanantaina mennään taas. Kohteena Rhodoksen kaupunki. TUI järjestää sinne bussimatkoja, mikä oli meidän ensisijainen menotapa. Sitten selvisi, että bussissa istutaan 2h per suunta. 2h per suunta ei ole tehtävissä taaperon kanssa, yksinkertaisesti, ei ole tehtävissä. Niinpä suunnitelma B, auton vuokraus ja sillä eteneminen. Huomenna, yhdeksän jälkeen mennään taas!

Mainitsin että menemme käsimatkatavaroilla. Mielenkiintoista tässä pakkauksessa on, että Veikon pakkausta 90 % on kestovaippoihin liittyviä imuja. Tänään on reissun toinen pyykkipäivä, joten respaan matkasi hyvä lasti kestovaippojen, vain järkyttävästi haisevia, imuja. Homma toimii paremmin kuin kotona, pesu on vain niin paljon mukavampaa 😀

2022-07-16

8. päivä. Tänään aamulla sanoimme heipat anopille aamiaisen yhteydessä. Toinen viikko mennään kolmistaan.

Tänään otimme vielä rennommin kuin aikaisemmin. Syömistä, veden ja kivien kanssa lutraamista. Iso kuoppa jnpp…

Pieni mies harrastaa täällä pottasafaria. Potan pohjassa ei ole liukuesteitä ja vessan lattia on kiveä. Potan päällä istuessa potalla voi matkata eteenpäin, jos jaloilla sopivasti vetää. Voin sanoa, että nauroin ääneen, kun vessasta seikkaili pikkasen ulos potta ja kaksi jalkaa ennen kuin safarimies vedettiin takaisin vessaan. “Safarien tulee rajoittua vessaan”

Kehoni on aina koittanut kertoa, että aurinko ei ole minua varten. En rusketu, vaan palan hyvin helposti. Olen oppinut kulkemaan varjoissa ja käyttämään aurinkorasvaa. Silti matkat viime vuosina ovat vieneet minua aina vain aurinkoisempiin paikkoihin. Nyt olla että iho iski uuden vaihteen silmään. Oireet ja reaktio auringonvaloon täsmää valoihottumaan, joten eilen shoppailtiin hydrokortisonin vastiketta ja tänään aamulla pitkähihaisia paitoja. Tästä päivästä eteenpäin kuljen pitkähihaisissa paidoissa ja silti kädet on rasvattuna aurinkoravalla. Pitää kotiin päästyä käydä lääkärillä vahvistamassa arvaukseni, sillä jos arvioni on oikeassa, tämä muuttaa vaatetustani ja pakkausta jonkin verran.

Lomafiilis on huipussaan, nyt kun päivän päätteeksi kädet ovat normaalit. Huomenna vielä rentoillaan hotellilla, mutta sitten lähdetään taas johonkin. Tähän täysihoitoon voisi ihastua kovastikin, tämä helpottaa taaperon kanssa arkea tajuttomasti.

2022-07-15

Kovan reissupäivän jälkeen on luonnollisesti välipäivä. Välipäivänä mennään leikkialueen, ruokapaikkojen, huoneen, altaiden ja meren väliä.

Eri paikoissa vietetään eri määrä aikaa lomalla lokoille. 🙂 Rannalla pääsin toteuttamaan itseäni ja kaivamaan kolmiosaisen todella ison kuopan. Veikko arvosti suunnattomasti.

Tuliaisiakin tuli ostettua. Veikko onnistui tänään samaan silkalla energisellä söpöydellä vesipullon pullomieheltä ja tikkarin apteekkarilta. Nyt pieni on päässyt tustumaan tikkareihin. Käyttöliittymä on hyvin ymmärrettävissä oleva ja maku ilmeisesti kovin palkitseva.