Uncategorized

Leivo.org – ContentHeräsimme aikaisemmin kuin koskaan, jo klo 7.30. Heti herätyksestä saakka tunnelma oli mukavan kireä, selvä merkki siitä että reissu olisi hyvä jo lopettaa 🙂
Noh joo, Päivän suunnitelma oli yksinkertainen mennään Heinolaan ja sitten katsellaan läjäpäin taloja. Luulin, että homma olisi helppo. 38 taloa ja kaksi naispuolistaihmistä mukana. Fysiikkani pitäisi pelastaa minut tältä, ts. he väsyvät ennen kuin minä väsyn. Kuinka moni arvaa kumminpäin tässä kävi? Kun taloja oli 13 jäljellä aloin laskemaan niitä…
Koko reissu oli kovin yksinkertainen; isoja teitä pitkin seuraavaan kaupunkiin, joten matkoilla ei nähty mitään. Heinolassa taas nähtiin ja paljon, olimme lähes 8 tuntia messualueella ja kävimme läpi 37 taloa 38:sta. Syy tähän oli se, että yhteen ei päässyt sisään, se ei ollut valmis.
Nyt olemme Huittisissa, auto on imuroitu, tavarat on tuotu taloon sisälle ja rotat kiehnaa sylissä (oikeasti ne on kaapissa piilossa). Huomenna minä matkaan Turkuun ja niin reissu on lopullisesti päättynyt. Krista jää vielä vähäksi aikaa Huittisiin.

Luulimme että eilen satoi Helsingissä paljon, vaan olimme väärässä. Tänään satoi vielä enemmän. Itseasiassa satoi niin paljon, että alkuperäiset suunnitelmamme peruuntuivat.
Alkuperäinen suunnitelma sisälsi kierrosta Suomenlinnassa, syömistä Kreikkalaisessa ravintolassa nimeltä Minos ja kierroksen Arabian tehtaalla, tämän jälkeen siirrymme Lahteen leirintäalueelle. Tämä kaikki uuden matkakumppanimme Mirjan kanssa.
Päivä alkoi sillä että hajaannuimme kahtia, minä lähdin etsimään Bebekiä, tämän piti olla helppo homma ja Krista lähti kohti keskustaa shoppailemaan. Sovimme, että tapaamme kahvilassa kahdentoista maissa bussiaseman lähellä. Mirja saapuu Helsinkiin kahdeksitoista joten koko lössi olisi kasassa. Valitettavasti ulkona satoi paljon ja kastuin reisiä myöten matkalla Bebekiin jonka hakemiseen menikin puolen tunnin sijasta lähes tunti. Minun onnekseni hakemaani tarviketta oli vielä yksi buteli jäljellä ja se oli 5 senttiä kerrottua hintaa halvempi. Wipii. Olin siis myöhässä tapaamisesta ja märkä. Pari puhelinsoittoa korjasi myöhästymisongelman.
Kahvilla keskustelimme eri vaihtoehdoista ja Mirjan ja minun vaatimuksista johtuen päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Seuraavaksi siis suunnistimme kohti autoa jonne jätimme Mirjan kamppeet ja itsemme. Olimme vielä enemmän märkiä kuin aikaisemmin ja minun sateenvarjo vuoti, joten autossa päädyimme että emme sittenkään lähde Suomenlinnaan kierrokselle vaan menemme sisätiloihin eli Arabian tehtaille kiertämään.
Kiertoreissu Arabian museolla maksoi euron per opiskelijanenä ja 2 euroa per aikuinen nenä. Tällä välin sade lakkasi, huomasimme sen kun tulimme ulos, mutta kello oli jo niin paljon, että Suomenlinnan kierrokselle ei ehditä. Siispä syömään. Auto takaisin samaan parkkipaikkaan parkkiin ja suunnistamaan etukäteen tarkkaan valitulle ravintolalle. Paikalle päästyä meille ilmeni, että he ovat lomalla…
Sitten etsittiin vapaamuotoisesti seuraava ravintola ja päädyimme Himalaya-ravintolaan. Ruokaa maisteltuamme huomasimme, että se ei sopinut meidän kenenkään makuhermoihin.
Jakaannuimme kahtia, Krista ostoksille ja me loput hakemaan kamppeita. Tällä välin sade alkoi taas ja voimakkaana. Krista kastui, eikä saanut ostoksiaan. Nyt olemme Lahdessa lämpimässä mökissä yöpymässä. Huomenna on luvassa matkan viimeinen varsinainen piste Heinolan asuntomessut.

Heräilimme siinä kymmennen maissa ja juttelimme Villen ja Kaisan kanssa mukavia. He kuitenkin lähtivät arkiaskareihinsa jo kahdentoista aikaan ja me jäimme heidän asuntoon ihmettelemään päivän suunnitelmaa.
Sadekeli oli kurja, se rajoitti selvästi tekemisiämme, mutta päädyimme pitkän neuvottelun jälkeen seuraavaan. Menemme katsomaan yhtä Helsingin tärkeimmistä turistikohteista eli Hämähäkkimies 2 – elokuvaa. Tämän kulttuurituokion jälkeen suunnistamme kansallismuseolle jonka jälkeen lorvimme kaupungilla ja Krista tekee ikkunaostoksia, ehkäpä pari oikeaa ostosta, minä manaan turhaa kävelyä ja vaatteiden katselua ja tämän jälkeen kello onkin jo niin myöhä että palaamme takaisin Villen ja Kaisan luo.
Suunnitelmamme piti kutinsa ja päivästä tuli hauska, joskin raskas kaiken kävelyn vuoksi. Kansallismuseossa olisi pystynyt kuluttamaan enemmänkin kuin 2 tuntia jonka olimme sitä varten varannut. Tarvii palata sinne joskus.
Huomenna suunnitelmissa on mennä Suomen Linnaan ja … en muista enempää 🙂

Heräsimme kahdeksalta, mutta minä nukutti niin että siirsin kellon herättämään 8.30. Muutenkin minun koko aamu oli kovin kankea, mutta syy siihen selvisi kun aloin kuuntelemaan radiota, on unikeon päivä. Ei ihme että nukuttaa.
Lähdimme kohti Loviisaa tavoitteenamme löytää siirtolohkarekirkko. Tämä osoittautui haastavaksi ja vaikka ajoimme ainakin puolituntia kyseenalaisen pientä metsätietä emme löytäneet kirkkoa. Saatoimme olla lähelläkin, paha sanoa, mutta mitään ohjeita emme löytäneet missään vaiheessa.
Hukkareissun jälkeen suuntasimme kohti Porvoota, jossa parkkeerasimme auton ja kävelimme hieman. Nättiä aluetta tuo Porvoo ja täynnä turisteja tähän aikaan vuodesta näemmä.
Porvoon jälkeen koitimme löytää erästä uimarantaa jossa voisimme syödä, mutta uimarannankin löytäminen osoittautui vaikeaksi emmekä löytäneet sitäkään lopulta. Mitä me onnistuimme löytämään oli maksullinen parkkipaikka metsän siimeksessä, keskellä ei yhtään mitään. Emme kuitenkaan olleet halukkaita selvittämään mikä siellä maksaa tai syömään siellä joten jatkoimme ruokapaikan etsimistä ja lopulta päädyimme jonkin ison ja sillä hetkellä tyhjän rakennuksen takapihalle syömään. Ruokailun jälkeen lähdimme kohti Helsinkiä ja sen isoja kauppoja.
Ensimmäinen maalimme oli Ikea, joka löytyikin hämmästyttävän helposti. Kierreltyämme ja kaarreltuamme hetken päädyimme siihen että emme osta mitään kaunista, hyödyllistä ja kiva huonekalua vaan jatkamme matkaa lähes tyhjin käsin. Seuraava suuri kohde oli Stockmannin varastomyymälä joka oli hämmästyttävän pieni. Löysimme liikkeen vähän kuin vahingossa, minä tähtäsin huoltoasemalle, mutta ajoin ohi ja päätin kääntyä seuraavassa pihassa joka sattui olemaan Stockmann. Käytämme kaupassa tankkasimme auton ja lähdimme kohti Helsingin isäntäämme eli Villeä.
Illan aikana etsimme parkkipaikan autolle, grillasimme ja pelasimme scramplea, jossa minä pentele hävisin.
Huomenna luultavasti kiertelemme Helsingissä ja katselemme jotain, riippuu paljolti keleistä.

Heräsimme taas mukavan aikaisin, minä heräsin itseasiassa puoli tuntia Kristaa aikaisemmin kasatakseni edellisen päivän weblogin. Olimme jälleen kerran tien päällä kymmenen aikaan. Ensimmäinen maalimme oli Ukonhaudat, mutta koska yöllä oli satanut eikä selviä viittoja löytynyt posottelimme niistä tyylikkäästi ohi. Pysähdyimme Lappeenrannan lähellä huoltoasemalle, lisätäkseni eiliseen listaan huoltoaseman hyötypuolia, niitä löytyi vielä pari tänään lisää. Huoltoasemalla voi usein jos ei aina ladata laitteita, siellä voi myös tankata tarvittaessa vesipulloja. Lappeenrannassa kävimme myös kaupassa ja Krista pongasi Hiekkalinnan mainoksen. Pienen hakemisen jälkeen löysimme Hiekkalinnan ja, voi pojat, se on iso ja taidokkasti tehty. Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Tutkimme myös muuta osaa Lappeenrannasta. Tutkailtuamme riittävästi päätimme lähteä hakemaan lounaspaikkaa. Lounaana oli minun murinoista huolimatta keittoa joka oli tehty tuoreista vihanneksista ja jauhelihasta, ylijääneitä vihanneksia on kilokaupalla ja kannamme niitä nyt mukana… Kaippa nekin tulee syötyä 🙂
Ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti etelää, mutta koska autossa oli hävyttömän kuuma, pysäytin auton uimarannalle jossa kävimme välittömästi virkistäytymässä.
Virkistymisen jälkeen oli luvassa naisen parasta ystävää, timantteja. Tai lähelle sitä ainakin, kartalta löytyi Jalokivikylä ja Jalokivimuseo joissa kävimme tiirailemassa. Jälleen kerran jätimme maksulliset osuudet väliin, mutta jos haluaa jotain koristetta itselleen ostaa, tuo on se paikka. Tämä paikka löytyy Ylämaasta, itärajan tuntumasta.
Seuraava kohteemme oli Vaalinmaa, josta pasautimme nätisti läpi sen kummemmin sitä ihmettelemättä. Näin lähellä Venäjää en koskaa aikaisemmin ole ollut. Seuraava kohde oli hankala päättää, kartalta löytyi useita eri vaihtoehtoja, lopulta päätimme käydä Heponiemen louhoksella ja Salpausselän Bunkkerialueella. Näistä ensimmäinen, eli louhos, oli todellinen antikliimaksi. Vanha, sammaloitunut kallion reuna jossa oli isoja murikoita ja yksi taulu jossa oli hieman tekstiä paikan historiasta. Wipii, onneksi tuo oli kohtalaisen hankala löytää.
Bunkkerialue sen sijaan olisi ollut mielenkiintoinen, mutta se meni kiinni jo kello kuusi ja me olimme siellä hieman jälkeen kuuden. Teimme kuitenkin omatoimisen kierroksen alueella, tosin lähes jokainen bunkkeri oli lukittu kiinni. Komentobunkkeri oli jostain syystä auki ja kävin pikkasen matkaa sen sisäpuolella, kauas ei uskaltautunut mennä. Palattuamme parkkipaikalle huomasin vähän kärpäsen paskaa isomman kyltin joka ilmoitti että alueella asiaton oleminen on kiellettyä. *viheltelyä* Iloisena asiana voimme ilmoittaa, että kierros alueella opiskelijalle maksaa vain yhden euron.
Seuraava kohteemme olikin Hamina jonka keskusta-alueella pörräsimme hetken. Pikku kylärundin jälkeen suuntasimme Kotkaan jossa nyt olemme. Kävimme vilkuilemassa vanhaa asuntomessualuetta ja kävelimme hetken keskustassa. Nyt lähden keittelemään nuudeleita trangialla. Nyppikää siitä.

Heräsimme hiljaa klo 8.00 ja aloimme tekemään aamutoimiamme syvässä hiljaisuudessa. Koitimme kovasti olla herättämättä Jukkaa ja hänen perhettä ja he koittivat kovasti olla heräämättä tai ainakin pysyä teltan sisällä. Olimme valmiina vähän ennen kymmentä, poistuessamme poikkesimme moikkaamaan toisella leirintäpaikalla olleita melojia. Hekin olivat lähdössä sillä eilen kertomani sääennuste lupasi sadetta maanantaille ja ukkosta & pilviä tälle päivälle.
Leirintäkamamme painoivat niin paljon, että päätimme palata vanhaa (tuttua) ja lyhyempää reittiä takaisin autoille ja autoille päästyämme Krista oli ihan naatti. Minä kävin kuluttamassa ylimääräistä energiaani luontopolulla ja tällä polulla minä viimeisen kerra käytin aurinkolasejani. Nyt ne ovat varmassa tallessa paikassa nimeltä “hukassa”.
Poistuimme parkkialueelta ja törmäsimme lossiin, en ole koskaan ajanut lossiin joten hermoilin hieman, mutta se oli yllättävän helppoa :). Lossin jälkeen pistäydyimme läheisellä huoltoasemalla. Huoltoasemalla poikkeamisessa on monta hyvää asiaa kuten kahvi, WC ja päivän lehdet. Se oli tämä huoltoasema jossa huomasin, että aurinkolasini oli hukassa. Palasimme takaisin parkkipaikalle hakemaan niitä, mutta yllättäen lasejani ei löytynyt. Sydän syrjällä lähdin kohti Savonlinnaa.
Savonlinna vakuutti minut välittömästi sinne saapuessani. Ylittäessäni isoa siltää näin Olavinlinna. Todella hieno rakennus, sinne on pakko päästä ja sinne lopulta pääsimme. Hienoa Olavinlinnassa on se, että he ovat huomioineet opiskelijat, pääsimme sisään kohtuullisella 3,5 eurolla sierainpari. Esittelykierros Olavinlinnassa oli hieno ja meidän oppaamme oli hämmästyttävän pirteä, ei liian pirteä, mutta mukavan pirteä.
Olavinlinnan jälkeen pistäydyimme syömään pieneen, mutta mukavaan pitseriaan nimeltä Fiesta. Siellä sai 5 eurolla koko setin, salaatin, pitsan ja kahvin/teen. Pitsan kokokin oli kohtuullinen.
Savonlinnnasta siirryimme eteenpäin ja ajoimme Punkaharjulle jossa pysähdyimme ihmettelemään Luostoa, mutta tulimme sinne 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja päätimme että 6 euroa (per jalkapari) lenkistä museossa on liikaa, joten jatkoimme matkaa pysähdellen tienpientareelle ihastelemaan maisemia vähän väliä. Lopulta päädyimme yhä Punkaharjulla sijaitsevalle uimarannalle jonka lähimaastossa oli restauroituja juoksuhautoja. Selvitettyäni kioskin ryöstöhinnat tyydyin ostamaan kupin kahvia lämmittämään itseäni ennen uintia. Uinnin jälkeen kiersimme juoksuhaudoissa ja sen jälkeen lähdimme etenemään kohti Patsaspuistoa.
Patsaspuisto on jonkun henkilön piha, joka on täynnä patsaita. Niitä on todella paljon, niin paljon että Krista hermostui kun kuvasin niitä… Puiston jälkeen kohti Imatraa ja Imatran puroa, sillä koski oli nyt puron veroinen. Koska oli jo hyvin myöhä päädyimme yöpymään Imatralla.

Heräsimme aikaisin aamulla lämpimään auringonpaisteeseen. Tehokkaasti tehty & syöty aamiainen takasi meille lentävän lähdön. Ensimmäinen kohteemme oli Lintulan luostari, mutta matkalla sinne pysähdyimme tankkaamaan ja kävimme läpi kyläpahasen pikku toritapahtuman, siihen kului noin 2 minuuttia.
Lintulan luostarin luona Krista valaisi minua korrektista vaatetuksesta ja muusta huomioonotettavasta asiasta, jotka lopulta nuristen hyväksyin. Luostari oli pienimuotoinen, mutta koin matkamuistomyymälän paikkaa “alentavaksi”. Jätimme paikallisen luontopolun väliin ja lähdimme kohti Rontopuistoa. Rontopuisto oli pieni alue kosken vieressä, jossa oli jonkun sepän tekemiä hahmoja. Hahmot on tehty kettingistä. Otin kuvan jokaisesta, ne olivat todella hienoja. Sieltä suuntasimme kohti Valamon luostaria, joka paljastui todelliseksi turistirysäksi. Koska näin usean miespuolisen henkilön hiihtävän sisään shortsit jalassa vaihdoin itsellenikin moiset, ilma oli todella lämmin. Kun pääsimme portille nunna-vaatteissa oleva vanha naishenkilö pyysi minua pistämään päälleni vaatteita jotka olisivat yli polven… Palasin takaisin autolle vaihtamaan housut jalkaan ja mutisin autolla asiallisen määrän asiallista tekstiä. Valaman luostari oli aikaimoinen pytinki, mutta siitä jäi kovin kaupallinen mielikuva. Poistuimme kohtalaisen kierroksen jälkeen paikalta ja etenimme muutaman satametriä pistääksemme trangian pystyyn. Pikaruokatauon jälkeen lähdimme etenemään kohti Konneveden luonnonsuojelualuetta tavoitteenamme itse alue ja sieltä löytyvät luolamaalauksen.
Paikanpäällä paljastui että alueella on todella tyylikäs (suosittelemme) luontopolku ja aloitustaulut neuvoivat varusteiksi myös kumisaappaat (10 pistettä taulujen tekijöille). Ehdimme matkata polkua alle kilometrin kun kohtasimme miehen joka kysyi meiltä aiommeko leiriytyä alueella. Vastasimme, että emme. Hän sanoi hakevansa leirikamppeita ja heitti, että jos meitä huvittaa voimme auttaa. Kieltäydyimme auttamasta häntä hyvässä hengessä. Matkasimme jonkin verran eteenpäin ja tulimme poikenneeksi leirintäalueelle. Alue näytti niin hyvältä, että päätimme yöpyä siellä ja lähteä auttamaan miestä tavaroidensa kannossa. Hän oli kovin yllättynyt kun saavuimme takaisin parkkipaikalle ja ilmoitimme auttavamme häntä. Siinä kun me pakkasimme omia tarvikkeitamme ilmestyi paikalle pariskunta, joka oli matkalla lukitun portin takana oleville maille. Mies jota olimme tulleet auttamaan, meni juttelemaan heille hetkeksi ja sai järjestettyä meille ja meidän tarvikkeille soutuvenekyydin tänne leirintäalueelle. Otimme kyydin vastaan kiitollisina. Vene paljastui sen verta raskaaksi, että lopulta sitä souti yhteistyössä minä ja mies (joka tästä eteenpäin on Jukka).
Olemme nyt täällä leirintäalueella, keskellä luonnonsuojelualuetta ja valmiina nukkumaan. Huomenna menemme Savonlinnaan ja etenemme sieltä jonnekin.

Tänään heräsimme aikaisin puhelin herätykseen. Olimme liikkeellä jo kello 10, kohteenamme Kuopio. Alunperin tarkoitus oli kiertää yhden nähtävyyden kautta ja sitten ylittää Kallavesi-lautalla, mutta nämä jäivät toteuttamatta sillä koitimme ehtiä katsomaan jotain puhallinsoitinorkesteria johon emme lopulta kuitenkaan ehtineet.
Kouvolassa kävimme ostoksilla ja kävimme myös pienellä kauppakadulla nimeltä Pikku Pietari. Sieltä löytyi myös mielenkiintoinen “pajatso”. Maitotonkan pohjalla oli shottilasi ja tonkka täynnä vettä, tonkan kyljessä oli lupaus siitä että jos saat rahan osumaan lasiin saat kolikon arvon kymmenkertaisena takaisin. Pakkohan tuota oli koittaa, sinne meni 30 senttiä…
Poistuimme Kuopiosta vasta iltapuolella ja koitimme löytää “Luola”-nähtävyyttä, mutta sinne ei ollut kylttejä emmekä jaksaneet näin myöhään lähteä sitä metsästämään.
Huomenna matkaamme luostareille ja läjälle nähtävyyksiä. Tarkoitus olisi möys huomenna herätä aikaisin, sillä luvassa olisi paljon nähtävää. Voisimme myös ensimmäisen kerran tankata auton 🙂