Ajoaika: 6 minuuttia Sähkökilometrit: 3 Keskikulutus: 0.0 l / 100km Sähkökulutus: 16.7 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 741 km
Laiska herääminen, vanhempien toimesta ja vastalauseista muodostuva herääminen pienimmältä – ihan niin kuin unta puuttuisi…
Aamupäivällä Krista ja Veikko purki reissukamat ja sitten oli aika pakata taas koko perhe autoon. Auton ilmastointi pitää ikävää ääntä, eikä viilennä merkittävästi, joten auto pitää viedä huoltoon.
Yleensä, kun miehet menee autokorjaamoon, ne puhuu asiaa huoltomiehen kanssa, mies miehelle. Minä, minä värvään naiset puhumaan puolestani. Tänään olin prepannut Kristaa ja hän on selvittänyt sanat etukäteen. Niinpä minä pidin Veikkoa sylissä ja Krista selitti saksaksi huoltomiehelle ongelman. Minä pääsin pitämään pärrrrr äänen kuvastaakseni mitä ääntä ilmastointi pitää. Lopputulos oli
Auto jää, tättärää Nyt kun miettii, ni tää on järkevää Luonto kiittää, saadaan talous elpymään kun auto jää ref: Auto jää
Iltapäivällä miehet pistivät ranttaliksi ja menivät merirosvolaivapuistoon. Siellä siirrettiin hiekkaa, kiivettiin hieman, mutta puhti oli poissa. Takaisin kesätalolle, ruokaa, kauppareissu ja jo kauppaan mentäessä pienen pojan silmät seisoi päässä, mutta “ei nukuta”. Paluumatkalla kaupasta pelkäsin että pieni mies simmahtaa, mutta onneksi ei.
Tänään oli ehkä reissun nopein nukutus, poika itseasiassa itse halusi nukkumaan. Illalla voisi vaikka tehdä jotain, jos itse jaksaisi.
Ajoaika: 1h 15 min Sähkökilometrit: 22 km Keskikulutus: 5.6 l / 100km Sähkökulutus: 0.9 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 738 km
Awww yesss… Uusi päivä, taapero herättää koko teltan ja ruuanlaiton aikana koko leirintäalueen leikkiessään kuskin penkillä. Hän näet päätyi nojaamaan rattiin ja tööttäisi kiitettävän pitkään, useita kertoja, seitsemän jälkeen, sunnuntaiaamuna. Aamun aikana leirintäalueelta kuului muitakin tööttäyksiä, joten omalaatuiseksi tätä temppua ei voi kuvata.
Suomessa Veikko elää hobittien elämää, ainakin aamiaisten osalta. Kaksi aamiaista arkipäivisin on perusjuttu. Veikko ja minä katselimme kateellisina leirintäalueella liikkuvia ihmisiä, joilla oli pussi kädessä. Sunnuntaisin tällä leirintäalueella saa tuoreita leipiä. Krista tiesi tästä ja kysyi haluammeko tilata niitä. Vastasin silloin ei, mutta nyt alkoi kadouttaa. Kristan torkkuessa Veikko ja minä menimme tarkastamaan olisiko leipiä mahdollista ostaa näin sunnuntaiaamuna. Riemuksemme paljastui, että moinen on mahdollista, joten kakkosaamiainen oli miesten kesken rannalla marmelaadileipiä möyssyttäen.
Päivän ohjelma oli yksinkertainen, aamulla leirintäalueella, päivätorkut, leirin purku ja Wilhemshaveniin akvaariota tutkimaan.
Wilhemshavenissa parkkeerasimme noin kilometrin päähän akvaariosta. Ensimmäinen asia mäen toisella puolen oli leikkipuisto. Pieni mies lähti kädet ja jalat heiluen taaksepäin katsomatta juoksemaan. Alueella vietettiin sopiva tovi, jonka jälkeen poistuminen sieltä oli kovin raskasta.
En muista, että Saksassa olisi aikaisemmin ollut ruokailuaikatauluihin liittyvä ongelma. Nyt olimme saman ongelman äärellä kuin Ranskassa: 14.30 – 18 ei ole ruokaa tarjolla, keittiöt on kiinni. Niinpä päädyimme erääseen kahvilaan syömään sitä mitä tarjolla oli. Salaattia, jonkinlainen uuniperuna ja hot dogeja.
Veikko bongasi katumuusikot ja kirmasi kuuntelemaan heitä saatuaan syötä. Heidän musiikkinsa oli mukavaa kuunneltavaa, joten syötyämme liityimme Veikon seuraan ja kuuntelimme hetken musiikkia.
Päivän pääkohde eli akvaario oli hyvä kohde koko perheelle. Siellä oli hyvä esittely, runsaasti katseltavaa jopa pienelle miehelle. Akvaarion erinäiset kalat saivat paljon tuijotusta osakseen. Merihevosen pongaus aiheutti kiitettävän kovaäänistä huutoa, hylkeet sen sijaan eivät aiheuttaneet mitään reaktiota vaikka kuinka uivat edestä ja kävivät meitä ihmettelemässä. Tunnin patikoinnin jälkeen lähdimme takaisin kohti autoa. Pieni mies jaksoi kävellä ja pääasiassa juosta koko matkan takaisin leikkipuiston motivoimana.
Paluumatkan alussa pieni herra nukahti liki välittömästi, mikä oli odotettavissakin. Valitettavasti hän heräsi pikkasen ennen kesäasunnolle pääsyä ja tästä alkoikin talolla nukahtamishaasteet. Blogia kirjoiteltiin illalla 21:30, pojan vielä pyöriessä sängyssä…
Vaikka viikonloput vaikuttavat olevan hyvin rasittavia fyysisesti, ne itseasiassa rentouttavat hyvin paljon allekirjoittaneen päätä. Töissä on sen verta iso operaatio meneillään, että arkipäivisin on vaikea päästää siitä irti. Viikonlopun aikana ei tullut kertaakaan mietittiä työasioita.
Ajoaika: 39 min Sähkökilometrit: ?? Keskikulutus: ?? l / 100km Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 654 km.
Aamu Schortensin viereisellä leirintäalueella alkoi märkänä ja viileä, taivast täynnä pilveä. Minua jännitti minkälainen päivä on luvassa?
Jotkut asiat tulevat kuin vanhasta muistista kuten aamiaisen tekemään leirintäalueella. Se onnistui täydellisesti vaikka aamiainen oli pikkaisen erilainen suhteessa aikaisempiin vuosiin. Veikko jopa auttoi tiskauksessa.
Aamupäivä käytettiin leirintäalueeseen tutustumiseen, energia ei ollut ihan täysissä kenelläkään edellisen illan nukkumishaasteiden jälkeen. Lopulta tutkinta päättyi leirintäalueessa kiinni olevalle rannalle, josta löytyi kiipeilytelineitä ja heikkalaatikko.
Yhdeltätoista aamulla lämpötila oli noussut yli 25 asteen ja minua alkoi taas jännittää minkälainen päivä on tulossa? Ruokailu tapahtui hikoillen, päiväunet teltassa – hikoillen. Tässä kohtaa jo oli selvää, että päivä tulee olemaan raskas. Meillä on paljon muistettavaa vanhoista opituista jutuista ja Veikko tuottaa satunnaistapahtumia tasaista tahtia.
Iltapäivällä tuli malliesimerkki vanhojen sääntöjen muistamisesta. Juha istui auton takana ja noustessaan ihmetteli miksi perse on märkä? Krista sanoi, että hän rikkoi vanhaa sääntöjä, jonka hän muisti vahingossa kastellessaan auton perän: “Auton sisällä ei saa kaataa vettä”. Sääntö on olemassa syystä, tästä virheestä oli jo kerran opittu ja oppi unohdettu. Näitä sattumia on luvassa paljon lisää.
Wilhemshavenin tutkiminen ja ensimmäinen leirintäalue viikonloppu oli viikonlopun tavoite, joten jatkoimme suunnitelman toteuttamista. Auto liikkeelle ja kohti Wilhemshavenia! Tutkimissuunnitelmia korjattiin alaspäin. Tavoite: “Löydetään kahvila ja juodaan kahvit & pillimehu” – se riittää tutkimiseksi. Unohdetaan pitkät kävelyt yms.
Lyösimme ihan unelmaparkkipaikan – varjossa, leikkipuiston vieressä, kyseenalaisella alueella – tämä viimeinen kohta selvisi vasta 10 minuuttia myöhemmin. Siitä lähdimme kävelemään Juhan etukäteen selvittämään alueeseen. Osumamme alue, ei ole sitä kauneinta Saksaa tai Wilhelmshavenia, mutta 25 minuutin tarpomisen jälkeen löysimme kahvilan, joka oli sopivan turistinen. Samalla pääsi ihastelemaan juna-aseman/kauppakeskusken vieressä olevaan suihkulähdettä jonka kanssa ryhmämme riehakkain päätyi tekemään lähempää tuttavuutta. Suihkulähteessä tuli testattua tuliterää lapiota veden kanssa, heikkaa ei hyvästä yrityksestä huolimatta saatu irti penkin alta.
2019 tämän auton kanssa iso ongelma oli se että auton missään pistokkeessa ei ole virtaa, kun autosta on virta poissa päältä. Luurien & läppärin akkujen lataus oli oikea ongelma. Tänä vuonna laitteiden akkujen lataustaso on kaukana listan pohjalla – joskaan latausta ei voi unohtaa. Suurin haaste on miten saadaan virta riittämään aikuisissa.
Wilhelmshavenissa tuli lopulta käveltyä reilu tunti, leikittyä leikkipuistossa reilu tunti. Kävelyajasta liki koko ajan kannoin Veikko hartiarepussa. Kuntoni on päässyt selvästi heikentymään sitten 2019. 13 lisäkilon kantaminen tunnin verran melkein 30 asteen kuumuudessa oli oikeasti raskasta. 2019 vuoden kunnolla tuo olisi ollut lämmittelyä, sitten aloitellaan tappelutreeni.
Kello on yhdeksän illalla leirintäalueella olin aivan liian katki kirjoittamaan blogia tai tekemään mitään ylimääräistä. Veikkokin suostui nukahtamaan aika nopeasti.
Päätöksiä/oppeja
Telttaviikonloppuisin Veikon nukkumaanmeno aika on runsaasti myöhemmin, ehkä 21 tms. Heräämme tästä riippumatta kuuden jälkeen, jos aikuiset ei herää, pieni mies herättää.
Aivan hemmetisti ruokaa ja vettä – koko ajan, ihan koko ajan.
Hyvin yksinkertaisia ja lyhyitä tavoitteita, ainakin tässä vaiheessa kun rakennamme tapoja ja leirintälogistiikkaa.
Kuntoiluun on syytä panostaa viikonloppujen ulkopuolella
Ajoaika: 1h 15 min Sähkökilometrit: 38 km Keskikulutus: 2.7 l / 100km Sähkökulutus: 10.4 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 626 km
Viikkokatselmointiaamu. Saadakseni perspektiivä vietin päivän kaksi ekaa tuntia leipomon kahvilassa tekemässä viikkokatselmointia. Tulos oli hyvin energisoiva ja tällä virralla mentiin iloisesti iltapäivään saakka.
Kristalla ja Veikolla oli kirpparikäynti, mistä hankittiin hieman lisää housuja miehelle. Housuista tuntuu hajoavan polvet aika nopeaan tahtiin tai sitten ne suttaantuu, joka tapauksessa näitä tuntuu kuluvan.
Iltapäivällä miesten vuoro alkoi kertomalla Veikolle, että tänään lähdetään seikkailuviikonloppuun. Pieni mies oli täpinöissä samantein ja oikaisi pakkauksen mennen suoraan autoon istumaan omalle paikalleen. Vähän jännittää, että olettaako hän seikkailuviikon lopun olevan kuten viime viikonloppu, eli koko päivä jossain lastenpuistossa.
Usean tunnin pakkaaminen, ruuanlaitot, vessatauot ja kaupassa käynti olivat testasivat kovasti pienen miehen kärsivällisyyttä. Lopulta kuudelta illalla olimme valmiita lähtemään matkaan. Vain kerran piti palata talolle ennen kuin pääsimme todella matkaan – kaikki hatut oli jääneet talolle. Virgil, reissurotta, syliin ja seikkailu voi alkaa.
Nyt oli ensimmäinen pitempi ajo, mikä ei ajoittunut uniaikaan. Koko seurue pääsi hyvässä hengessä ja hereillä perille saakka. Tulimme huomanneeksi, että auton keskustelun sisältö on muuttunut melkoisesti. Nyt juttelemme hieman reissusuunnitelmista, töistä, jostain yleisestä ja paljon “lehmä!” “traktori!” “hevonen!” sekä kuuntelemme takapenkin vastauksia kuten “iso traktori” “pakettiauto” yms.
Leirintäalueella saimme leirin pystyyn kohtuu nopeasti. Koko operaation isoin haaste on pienen miehen yöunet. Kello on varttia vaille 10 illalla, eikä pieni mies ole vielä saanut nukahdettua. Silmät punaisena, välillä itketään, välillä nauretaan, häsätään ja käännellään, mutta nukkumaan ei pysty. Huomisesta tulee rankka. Toivottavasti tämä korjaantuu la-su välisenä yönä nopealla nukkumisella. 😐
alustalla maatessa kuulemme toisista teltoista samaa taistelua. Illan vessakäynti paljastaa samaa tapahtuvan pitkin poikin puistoa
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 569 km
Tänään oli toiminta-aamupäivä. Torstaisin on aina toiminta-aamupäivä, sillä torstai on toripäivä. Krista ja Veikko ovat jo onnistuneet saamaan torin hyvin haltuun ja kaikki kahden kojun kaikki myyjät, yhteensä 4 henkeä, tuntee suomalaisen kaksikon hyvin. Veikko saa systemaattisesti banaanin hedelmämyyjältä ja se syödään hyvällä halullla.
Pillimehun ja teen jälkeen kaksikko otti kierroksen nro kaksi kirjastossa. Kierros nro yksi oli Veikon ja minun kesken hyvin laihoin tuloksen. Kierroksella kaksi kielimuuri oli merkittävästi matalampi ja asioita alkoi tapahtumaan ja selviämään. Kristalla on nyt paikallinen kirjastokortti, kolmannes kirjastosta on lastenosastoa, kirjastossa ei ole yhtään vieraskielistä kirjaa eli kaikki on saksaksi. Mielenkiintoista on myös se, että arvon kirjastorouvat eivät saaneet Kristan lainaamia kirjoja naputeltua tietokoneelle, vaan päätyivät kirjoittamaan ne Kristan kirjastokorttihakemuksen takapuolelle. He eivät myöskään tiedä koska kirjasto siirtyy kesäaikaan. Tämä tieto olisi oleellista, koska kesäaikaan siirryttäessä kirjasto on auki vain yhtenä päivänä viikossa hyvin rajatuilla tunneilla. Ilmeisesti vielä ei ole päätetty olisiko kesäaika heinäkuu vai elokuu vai kuinka…
Krista on löytänyt sisäisen Macgyverinsä. Hän on vahvistanut radion signaalia metallisella muusinuijalla. Tämän pienen viritellyn jälkeen radio on kuulunut häiriöttä ja kirkkaasti.
Täällä kelit ovat alkaneet olemaan lämpiä. Radler alkaa tuntumaan enemmän ja enemmän hyvältä idealta nestehukkaa välttääkseen. Isoin haaste on saada pieni mies juomaan myös… vettä.
Iltapäivällä miehet olivat taas merirosvopuistolla, jossa Veikko saavutti seuraavan kiipeämismeriitin. Nyt kiivettiin ensimmäisen verkkorakenteen päälle. Mielenkiinnolla seuraan päädytäänkö sen ison verkkohäkkyrän yläpäätyyn kesän loppuun mennessä.
Illalla oli tutustumisseikkailun vuoro. Krista oli selvittänyt että täällä on jokin vanha tuulimylly. Tuulimyllyn läheltä löytyi polku pieneen poukamaan, jossa oli runsaasti sammakoita. Nautimme heidän konsertista ja yhdestä alkoholittomasta radlerista. Myllylle saavuttua näimme että se oli korjauksen alla, siitä ei pahemmin nähtävää irronnut. Veikolla sen sijaan kävi sikamainen säkä, sillä puisto oli leikkikentän vieressä, joten leikkikentälläkin tuli vietettyä pieni hetki.
Huomenna auto starttaa ja viikonloppuseikkailu odottaa.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 569 km
Rutiinia, rutiinia – päivät koostuvat siitä ja pienistä seikkailuista + suunnittelusta.
Arjen rutiiniin tuo poikkeuksia poltergeist, joka asustaa induktioliedessämme. Ruuanlaiton jälkeen syödään, sen jälkeen tiskataan – kesken tiskauksen poltergeist alkoi piipittämään induktiohellaa. Sen päällä ei ole mitään, mitään ei ole roiskunut sen päälle ruokailun aikana, ruuanlaiton aikana ei ollut ongelmaa. Vasara tulee mieleen, mutta rätti on lähempänä, joten hivelin sillä hellaa, varmistin että lähellä ei ole mitään ja jatkoin tiskaamista. Piippaus lakkasi jossain kohtaa. Pitää ehkä ostaa joku hajukynttilä ja tunnelmavalaistusta, josko sillä saisi tuon pidettyä tyytyväisenä…
Poikien kesken käytiin merirosvolaivan viereisellä puistolla, leikkimässä veden sekä hiekan kanssa ja kiipeilemässä. Tällä kertaa pieni herra testasi taitojaan kiipeämällä puolipallomaista tiilestä tehtyä … ? kalaa ? suihkulähdettä? Parin yrityksen jälkeen sormet löysivät riittävästi tarttumapintaa ja ylös päästiin!
Illalla perheen kesken käytiin tulvamuureilla kävelemässä. Tämä on Kristan selvittämä lähialueen juttu. Tarkoitus on avata hieman pelikenttää, tutkia lähimaisemia nyt kun arki on vahvasti rutinoitua. Tulvavallilla tuli käveltyä ja heiteltyä heinäpalloja johonkin ojaan sitä tahtia kun pienin seikkailija niitä minulle toi.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 569 km
Arki pyörii jo samaa tuttua rundia pitkin. Veikolla yksi riemukohta on tulla noutamaan minun lounaalle. Hän tietää jo katsoa vasenta näyttöä, jossa todennäköisesti on palaveri käynnissä. Poika ilmaan, heilutus ihmisille ja “isä tulee kohta”.
Iltapäivällä jätkät ajatteli lähteä …… merirosvolaivapuistoon! Tämän paikan säähän on vielä hieman tottelemista. Pihalla tuntui siltä, että voisi laittaa shortsit päälle – aurinko paahtaam sitten tuli pieni tuuli ja hyytävä kylmyys, ehkä pitkähihainen mukaan olisi sittenkin se oikea valinta. Merirosvolaivapuistossa oli armoton auringonpaiste. Shortsit olisi ollut se oikea varustus, eikä sitä viilentävää tuulta ollut missään – onneksi en pakannut pitkähihaista mukaan.
Useampi testi osoittaa, että kestän aurinkoa taas vanhalla tavallani – eli muutun valkoisesta punaiseksi käymättä ruskean kautta. Aurinkoallergia/herkkyys on siis taklattavissa syömällä betakaroteenia \o/.
Puistossa hokasin myös mielenkiintoisen yksityiskohdan liittyen kännykkäliittymiin. Meillä Suomessa on nopeusrajat ja rajattomat datamäärät, täällä on datamäärät ja rajoittamattomat nopeudet. Minulla on 2. SIM korttina Telian SIM kortti, jolla on koko ajan hyvä kuuluvuus ja usein 4G verkko saatavilla. Se on halvin mahdollinen Telian liittymä, missä on hitain mahdollinen yhteys. Täällä… täällä siinä on 11GB datamäärä rajoitus, johtuen roaming tilanteesta, mutta ei nopeusrajoja! Hyvä kuuluvuus, ei nopeusrajoja == voitto. Siirsin datayhteyteni 2. SIM päälle.
Johtuen telttailusta ja pakottavasta tarpeesta olla varmoja hyvästä yöpaikasta, joudumme suunnittelemaan matkoja pidemmälle kuin seuraavaan viikonloppuun. Käytännön minimi on kaksi viikkoa. Tänään suunniteltiin puolentoista viikon päästä olevaa viikonloppua. Kaupunkiloma olisi edessä, hotelliyötä väliin. Koitamme tasapainoilla telttaöiden ja hotelliviikonloppujen kanssa. Aina välillä “pientä luksusta”. Suurin haaste on suunnitella riittävän vähäinen määrä tekemistä.
Täällä kelit ovat olleet lämpimät jo parin päivän ajan, joten tänään illalla lähdettiin jätskille. Reissusuunnitelmat tehtiin pyörän päällä ja jätskin äärellä.
Ajoaika: 1 minuutti Sähkökilometrit: 0 Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 569 km
Teltassa herääminen. Nukuin tunnin pitkäksi, jotta en suotta herättele muuta perhettä kun poistun teltasta. Aamiainen lautaselle ja koneen naputtelemaan.
Päivä meni rutiinilla ja iltapäivällä oli miesten toimintahetken aika. Tänään piti purkaa teltta, sillä pian sataa ja tänään oli nurkonleikkuu. Näitä ennen kuitenkin miehinen kaupassa käynti, merirosvolaivahetki ja kenttälounas.
Illan äksön alkoi puoli kuuden aikaan. Olin saanut tingattua itselleni talon ruohonleikkuun. Se aiheutti hieman hämmennystä isännässä, mutta Krista selitteli asian puolestani oikein ja kertoi, että 2019 kun edellisen kerran olimme Saksassa olin tingannut saman etuuden itselleni. Kotona Suomessahan en juuri jaksa nurtsia leikata, mutta täällä on eri tilanne 😀
Suomuseosta olisi voinut päätellä että olemme suon tai rämeen päällä. Emme vain tienneet / ymmärtäneet kuinka paljon suon päällä olemme. Tänään saimme infoa, että auto kannattaa siirtää tuosta kohtaa missä se on parkissa, se kohta on suota ja se auto tulee uppoamaan sinne kiinni kun alkaa satamaan. :-O Pihassa on ilmeisesti useampi tällainen kohta, joten meille osoitettiin minne auton voi turvallisesti parkkeerata.
Voi pojat, mikä säkä! Päältä ajettava ruohonleikkuri! Nappikuulokkeet, kuulosuojaimet, audiokirja päälle ja pärinä käyntiin. Rentouttavan puolitoista tuntisen jälkeen piha oli ajettu. Kerrassaan onnistunut tinkaus!
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 569 km
Aaahhhh. Laiska sunnuntaiaamu. Nukuimme niin pitkään kuin pystyimme – ihan kaikki, sitten kuin pienin energiapatteri heräsi me kaikki nousimme. Hän oli täynnä kahjoa energiaa.
Päivän suunnitelma oli yksinkertainen: Aamupäivällä merirosvolaivaa, iltapäivällä suo museota.
Merirosvolaivalla Veikko suoritti seuraavan kiipeilyhaasteen. Merirosvolaivan verkkotikkauden kautta kiivettiin laivaan. Koska pienen miehen mitta ei riitä kunnolla verkkotikkailta puomille, isä oli paikalla antamassa käsille lisäkiinnityspisteen – varsinaisen kiipeilytyön teki poika itse – mukaan lukien puomilla tasapainoilun.
Tällä reissulla osa blogin tapahtumista on saneltua lähellä sitä hetkeä. Kehittelin itselleni puheesta tekstiksi viritelmän. Siinä on kello, palvelin, bash & python-koodia ja pilvipalvelua käytössä. Olen käyttänyt sitä nyt muutaman viikon ja alan tajuamaan, että tajunnanvirta on hyvin vaikeasti ymmärrettävää. Jos vaan puhuu muistiinpanon, sitä saa oikeasti koittaa purkaa kun sen kuuntelee uudestaan. Järkevän äänimuistiinpanon tekeminen näyttää olevan taito. Olenkin siirtynyt jo miettimään tuleeko tästä järkevä muistiinpano, samalla kun valmistaudun puhumaan kellolleni. Jostan syystä näppäimistöllä / kynällä tehtynä muistiinpanot on koherintimpia, ehkä kyseessä on median hitaus tai sitten sekin on opittu taito.
Iltapäivän museo oli hitti monella tapaa. Ensinnäkin tuohon suuntaan oleva kylä – näitä ei kyllä oikein erota toisistaan mikään selvä raja, on kivemman näköinen. Tulen menemään sinne Veikon kanssa, tutkimaan alueita, löytämään uuden leikkipuiston. Museokäynti oli vauhdikas, tekstejä ei ehtinyt kääntelemään suomeksi. Pientä miestä piti vahtia koko ajan ja silti meinasi käydä hullusti parikin kertaa. Kohokohdiksi mainittakoon suossa(?) kävelyn, sekä ulkoilma osuus museosta, jossa oli mahtavia laitteita, keppihevosia, liituja ja puujalat. Mitä museosta opittiin? Ilmeisesti tämä alue on ollut tosi iso alue turpeen nostolle. Sitä on ollut täällä paljon ja sitä on täältä otettu paljon. Nämä kanaalit on kai sitten suo-ojia, osa on pieniä jokia. Mene ja tiedä, ehkä tämä selviää jossain vaiheessa.
Illalla aikuiset oli aikalailla katki ja pieni mies täynnä virtaa. Virtaa koitettiin polttaa käymällä jaloittelemassa, niin että pieni mies saa pyöräillä. Törmäsimme naapuriimme, joilla on 1 kk nuorempi tyttö. Nämä kaksi potkupyöräilivät vierekkäin, peräkkäin, kilpaa ja ihmetellen. Kielimuuria on välissä heilläkin, mutta hippa ja sen variaatiot on selvästi helposti ymmärrettävissä oleva leikki ilmankin yhteistä kieltä.
Tässä oli paljon uutta, paljon kehitettävää, että viikonlopuista saadaan lataavia tai ainakin sellaisia, että vanhemmat ei ole ihan katki kun on nukutuksen aika. Kokonaiskuva on kuitenkin erittäin positiivinen, tästä tulee vielä loistava kesä.
Ajoaika: 1h 21 min Sähkökilometrit: ??? Keskikulutus: 6.2 l / 100km Sähkökulutus: ??? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 569 km
Aamulla heräsimme teltasta, ekä yö takana! Krista oli energinen ja valmiina seikkailupäivään, miehet olisivat seikkaileet vielä tunnin, kaksi, ehkä kolme unten mailla.
Kristan energisyys sai meidät liikkeelle hitaasti lämmeten. Aamiainen, auton pakkaus ja musiikki nosti tunnelman seikkailupäivään sopivaksi Veikolle. Veikko rutisti seikkailurotta Virgiliä (ref Danten inferno) ja matka voitiin aloittaa.
Ensimmäinen pysäkki oli teekauppa 20 minuutin päässä talolta. Sinne päästyämme Virgil oli Veikon tiukassa unihalissa. Alueella oli hyvä 4G peitto ja ilma oli hyvin viileä, joten jätimme pienen miehen torkkumaan autoon, Dormi ohjelma vahtimaan ja kävimme teekaupassa kahdestaan.
Päivän varsinainen kohde oli Kristan löytämä maatilateemainen leikkipuisto (Landerlebnis Janßen). Täällä vietettiin koko päivä poislukien päivätorkku yrityshetki. Päivätorkkujakaan ei herra meinannut pystyä ottamaan auton peräkontissa, lopulta pienet torkut saatiin käymällä tekemässä ajolenkki.
Kiipeilyä, ajamista, laskemista, ihmettelyä, auringon kestävyyden testausta. Siitä meidän päivä koostui.
Paluumatkalla minäkin jo rentouduin, soitin hyvää poppia ja mietin, että V8 pitää hankkia takaisin. Veikkokin osaa jo pyytää, että “isä lujaa”, vaikka kunnon vauhteja ei olla vielä hänen nähden menty.
Illan kruunasi jätskihetki paluumatkalla. Jätskivalintamme olivat After Eight, Creme Brulee ja toi vihreä. Jätskipaikalla toinen todella iso bonus oli vesisuihkut, jossa jo leikki kaksi lasta. Kun jätskiä oli syöty tarpeeksi pieni herra liittyi vesileikkiin mukaan.
Illalla kaikki olivat hyvin katki. Veikkokin nukahti telttaan vain tunnin häsäyksen jälkeen. Minun vastuulla oli kaiken purku ja kahdeksalta illalla olin aivan valmis menemään telttaan. Edes nuorten biletys ei häirinnyt tai saanut liikettä aikaan minussa. Tiellä meni läjä nuoria vetäen mukanaan kärryä, joka oli kuin pieni baaritiski, poppi soi ja tarjouilua on. Sitä vedettiin mukanaan ja välillä pysähdyttiin … hengailemaan baarissa?… sitten taas vedettiin sitä kärryä eteenpäin ja puhuttiin iloisesti. Kai sitä noinkin päivän askeleet saa kasaan? Sitten alkoi blogaaminen. Blogaus keskeytyi kun Veikko heräsi, juoksin telttaan herraa rauhoittamaan ja rauhotuin itsekin niin paljon, että sinne jäin.
Ajoaika: 6 minuuttia
