LaRochelle2018

Ranskalainen arki

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-27
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Ylös, aamianen, patongin noutolenkki, töitä. Aamut ovat rutinoituneet kovin ranskalaisiksi. Tuntuu mahtavalta juosta hakemaan patonkia. On tylsä juosta patonki kädessä takaisin. On mahtavaa syödä tuoretta pantonkia kahvin kera. Aamut ovat yhtä vuoristorataa tunteiden puolesta.
Joudun jatkokehittämään työpistettäni. Tämän paikan tuolit ovat OK lyhyt aikaiseen istumiseen, mutta eivät toimi pitkässä käytössä. Lonkkien kanssa on ongelmia. Niinpä tein itselleni seisomapisteen. Se toimii, se korjaa tuoliongelman ja antaa mahdollisuuden kehittää parempaa ryhtiä. Hyvää taukojumppaa tulee aina kun vaihdan takaisin istumaversioon edes hetkeksi.
Täällä lämpötila on lähtenyt hissuukseen karkaamaan lapasesta. Nyt pikku kaupungin mittarit näyttivät 37.5 astetta lämmintä. Asunnon ilmastointi ei pysty enää kompensoimaan tätä kuumutta. Its getting hot in here, so take of all your clothes! Tämä alkaa hetki hetkeltä muistuttamaan enemmän ja enemmän viime kesän Torino reissua.  Raikas, tähän saakka nauttimani, tuulikin on lakannut. Jäljellä on vain tuskainen kuumuus. Postiiviisella puolella on se, että nyt en pala, ei tossa auringonpaisteessa pysty olemaan niin kauaa. Toisaalta Krista koittaa raportoida, että kauppareissulla niskani olisi palanut. Kieltäydyn uskomasta.
Ilta menikin mässytellessä ja tämän viikon teemaa toistaessa. Kristalle konttorihommia, minulle säätöä. Illan aikana pääsimme toistamiseen todistamaan että vuokranantajamme on aloittanut kompostin käytön! Yksi kompostoiva perhe lisää maailmassa 🙂

Iso, pimeä tunneli

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-26
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Raikkaasti ylös, aamiaiselle, uutisille ja sitten lenkille. Aamulenkki vei kanaalia pitkin isolle, pimeälle tunnelille. Kävimme ihastelemassa tunnelin alkua, sitten juoksimme läheiselle kuntoilupuistoille. Kuntoilupuistossa tehtiin yleiskuntoilua ja ennen kaikkea minun oikealle kädelle fysioterapeutin ohjeistamia vahvistusliikkeitä. Se pitää kuntouttaa parempaan treenikuntoon kuin mitä se oli ennen leikkausta. Kuntoilun jälkeen ihastelimme paikallisia mopoja. Uskaltauduimme silittämäänkin niitä! Ne pöllyää ! Pöllyää isosti kun niitä rapsuttaa. Ne myös tykkää tosi paljon aidan tältä puolelta löytyvästä ruohosta. Sitä on hyvä syöttää niille.
Työpäivä meni raikkaan vauhdikkaasti ohi. Ruokailut, aamiaista lukuunottamatta, on siirtynyt ulos. Keli on lämmin, mutta tuulinen – niin kovin tuulinen.
Illan ohjelma minulle oli vihdoin sen synkän, pitkän tunnelin läpikävely. Otin mukaan vettä, otsalampun sekä olkalaukun, koska ajattelin tunnelin jälkeen istua ja hengailla toisessa päässä.
Tunneliin meneminen oli hienonen itsensä ylittäminen – kyllä toisen pään valo näkyy, mutta silti. Otin otsalampun käteen ja lähdin kävelemään. Käveltyäni pienen ikuisuuden verran iski pieni jännä päällä. Lampun valovoima hyytyy, selvästi hyytyy – voi perse. Erityisesti kun Krista kysyi ennen kuin lähdin, että “Onhan siinä virtaa?” – “On. on”… Voi perse, perse. Otin kännykän esille ja tarkistin, että sen ledi pystyy näyttämään edes jotain – toimii. Talsittuani muutaman minuutin – pienen iäisyyden – eteenpäin tajusin, että lampun valovoima ei enää laske. Se näennäinen valovoiman laskeminen johtui siitä että olin niin syvällä tunnelissa, että päivänvalo ei enää auttanut. Tunnelissa käveleminen oli teknisesti helppoa, hankalinta oli olla jännittämättä. Matkan varrella tuli vastaan erilaisia viemäreitä, jotka toivat vettä ylhäältä käsin – jokainen niistä oli synkkä vankila sille joka sinne tippuu ylhäältä. Toinen mahdollisuus on että kukin reikä oli reikä jonnekin sanoinkuvaamattomaan ja kalterit olivat suojelemassa meitä niiltä – tai toisinpäin. Loppupuolella vettä tuli useammasta eri suunnasta, sitä tursusi tunnelin reunasta läpi, tippui katosta ja ruiskui seinän alalaidasta. Kaikki tämä oli onneksi hyvin vähäistä.
Tunnelista ulospäästyäni fiilis oli mahtava. Jostain syystä tunnelin sisällä olin hikoillut kuin pistetty sika, vaikka siellä oli viileämpää kuin ulkona. Jäin hengailemaan tunnelin toiseen päähän yläreunalle ja katselin kun paikalle ilmestyi ensin yksi kalastaja, sitten toinen ja ennen poistumistani vielä pari lisää. Rauhallinen hengailupaikkani oli mennyttä. Ilta tuli vietettyä asunnolla säätäen palvelimia. Krista oli tämän koko episodin ajan ollut kotona tekemässä konttorihommia.

[Best_Wordpress_Gallery id=”165″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-26″]

Arkea, aurinkoa piilossa kämpillä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-25
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Aamu, aamulenkki, maanantaiaamun kauhistukset. Juoksinko turhaan astia kädessä kylälle? – Kyllä! Lihakauppias on lähtenyt kesälomalle, ja vaikka ei ole olisikaan, maanantaisin he pitää välipäivän. Hieromme silmiämme kun suklaaputiikki on jo auki, vaikka kello on 7.15 – eihän se koskaan ole näin aikaisin auki. Jatkamme matkaa kohti meidän vakiopagetteriaa ja ja (!) SE ON KIINNI! Sekin on kiinni maanantaisin! Sen takia! Sen takia se suklaaputiikki on auki. Haemme patonkimme sieltä ja aamu on pelastettu. Otimme samalla, kun kerran suklaakaupassa olimme, itsellemme iltapäivän kahvihetkeen jotkut kivat pikku leivokset – pakko oli! Takaisin ei voi juosta tyhjän astian kanssa eikä patonki sinne mahtunut.
Loppupäivä menikin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Töiden jälkeen minä kävin ostamassa lihaa läheisestä ruokakaupasta. Polkupyörän vaiheet toimivat kuin ajatus. Sitten kun saan isännältä jotain millä poistaa rasva satulan varresta saan sen satulan pysymään ylhäällä. Siinä on jostain käsittämättömästä syystä jotain rasvaa, eikä sitä saa kiristettyä millään pysymään missään korkeudessa tai olemaan kääntymättä. Krista teki konttoritöitä koko illan ja minä, minä säädin kotona olevien palvelimien turvakopiointia kuntoon. Pihalla on tajuntaa sulattavat 29 astetta lämmintä, kun tulee. Kun ei tulee hattu sulaa päähän. Onneksi talossa on ilmastointi.

Rentoutumista turismin sijaan

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-24
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Heräsimme aikaisin, mutta liikuimme rauhallisesti. Aamulla oli luvassa sunnuntaitori. Saavuimme kylämme torille yhdeksän jälkeen ja aloimme ostelemaan. Lihatiskin kesähessu oli valmistautunut. Hän hymyily, ei punastunut ja heitti itsevarmasti:”Hi, how are you today?” – Tästä käynnistyi kahden toisiaan 100% ymmärtävän miehen keskeinen kaupankäynti. Minä vastasin kohteliaasti kysymykseen “Good, and you?” samalla ojentaen astian. Hän vastasi “Good. The usual?”, johon minä, luonnollisesti, “Yes”. Hänen tehdessään töitä minä kaivoin rahat valmiiksi. Kun hän ojensi purkkia, minä ojensin rahoja. Häneltä tuli sanat “Perfect! Have a nice day” ja minulta “Merci. Aurevuo!”. Kumpikin hymyily kuin Naantalin aurinko koko myyntitapahtuman ajan. Krista käyttää sanastoaan merkittävästi paremmin ja kyselee aina ostellessaan jonkin uuden asian nimeä ja käyttää aikaisemmilla kerroilla opittuja sanoja. Myyjä kehuu niin penteleesti ja avuliaasti auttaa uusien sanojen oppimisessa. Ostoskokemus on todella lämmin ja mieltä ylentävä. Minulla oli edessä uusi kohde: pastatiski. Menin tiskille, “Bonjour” ja pohtimaan. Tiskiltä kuuluu, “Bonjour” ja “ranskaa, ranskaa, englese” tms, johon minä “Yes, I unfortunately speak only english”, jonka jälkeen myyjä vaihtoi hyvin sujuvaan englantiin ja kysyi tiedänkö miten homma toimii. Olen veteraani pastatiskillä, teinhän tätä samaa Italiassa useamman kerran, joten homma meni rivakasti – englanniksi.
Erittäin mieltä ylentävän torikierroksen jälkeen kävelimme asunnollemme. Samalla suunnittelimme loppureissumme rakenteen suurpiirteisesti. Reissua on niin vähän jäljellä! Emme ehdi kaikkialle! Otamme mitä ehdimme 🙂.
Nyt olemme todella kotiutuneet. Arki on rentoa, meillä on kummallakin sen verta rento fiilis, että ideat lentää, omat jutut kiinnostaa ja homma tuntuu olevan hanskassa. Näemmä tähän tilaan pääsemiseen tarvitaan yksi kuukausi paikan päällä eloa.
Iltapäivällä teimme omia juttujamme. Minä rakentelin kotilabraani eteenpäin, Krista luki kirjaa. Pätsäsin WLAN-tukiaseman firmwaren, viritin kikkailu VPN:t Kristalle – kaikenlaista. Suunnitelmissa oli, aamulla vielä, mennä torneille tai bunkkeriin La Rochellessa, mutta meillä oli niin kivaa tehdessämme omia juttujamme, että päätimme jättää moisen kuntoilun väliin. Suunnittelimme kuitenkin illalla menemämme The Corriganssiin sessiota kuuntelemaan, mutta kun lähdön hetki oli lähellä kummallakin oli vieläkin kivaa oman säätönsä kanssa, joten jätimme senkin väliin.
Lopulta päädyin tuunaaman käyttämäni polkupyörän vaihteistoa. Rakensin adhoc polkupyörän tuunauspisteen. Tavoitteena oli saada takarengas, polkimet ja vaihteet pyörimään vapaasti – onnistuin.

[Best_Wordpress_Gallery id=”163″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-24″]

Juhannusshoppailua?

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-23

Toinen meistä mieluummin korventuu ja toinen taasen mieluummin paleltuu

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Eilisen shoppailun tulos jäi vähän laihaksi, joten tämä päivä aloitettiin heti vahvasti shoppailulla. Tämä tarkoitti sitä että jaksoimme raahautua ulos talosta jo vähän ennen yhdeksää. Aamun Google mapsin avulla tehty tiedustelu vahvisti yleistä ymmärrystämme. La Rochellessa kaikki kaupat on joko keskustassa sillä yhdellä alueella, missä olemme jo pyörineet, tai yhdessä kauppakeskuskeskittymässä. Koska kauppakeskus on matkalla La Rochellen keskustaan aloitimme sillä.
Shoppailu on täällä niin mukavaa kuin se voi olla. Myyjät aidosti koittavat keskustella, tarvittaessa englanniksi, ja auttaa. Toki he puhuvat suoraan päätöksentekijälle, eli Kristalle ja Kristan ohjeistaessa heitä puhumaan minulle, he puhuvat ensin minulle ja sen jälkeen Kristalle. Kenelläkään ei ole epäselvää kuka lopulta päättää ja kuka lopulta maksaa laskun. Shoppailu oli tällä kertaa ihanan miehisen tehokasta – heti kättelystä löytyi oikeaa kokoa ja oikeita vaatekappaleita.
Onnistuneen shoppailun jälkeen matka jatkui keskustaan. Toiseksi aamiakseksi Krista ajatteli mennä keskustasta löytyvälle torille. Hän oli haaveillut syövänsä ostereita torin vilinää katsoen ja minä olin haaveillut juovani olutta samalla tapaa. Niinpä päivän kakkosaamiainen muodostui Kristan ostereista ja minun oluesta. Kumpikin oli osaansa tyytyväisiä.
Ostereiden jälkeen lähdimme hakemaan oikeaa ruokaa. Oikea ruoka oli pitsaa tänään, sillä pitsaperjantaina jäi pitsat saamatta. Pitsojen jälkeen vaeltajat alkoivat hyytymään ja siirtyivät “läheiselle” puistolle ottamaan päivätorkut. Tämä kaupunki on hyvin turvallinen ja rento. Tänään torilla näemme kun polkupyörä jätettiin lukitsematta. Torkkuminen jossain puistossa ei ole yhtään pelottavaa. Minä olen torkkunut sataman portailla, puiston penkillä, betoniaidan päällä – melkein missä sattuu. Tämä on selvästi turvallisemman ja rennomman oloinen kuin viime kesän sijaintimme Italiassa. Toisaalta ihmiset täällä eivät tunnu ihan yhtä juttelevilta ja lähestyttäviltä kuin Italiassa.
Iltapäivätorkkujen jälkeen meidän piti mennä katsomaan La Rochellen kolmesta tornista toinen, mutta Kristan shoppailut olivat vielä vaiheessa ja yhteinen linjauksemme oli, että shoppailu ja tornikierros ei mahdu samaan päivään. Niinpä torkuilta noustuamme menille läheiseen kahvilaan ottamaan vähän kuumaa juotavaa ja sokea koneeseen. Sen jälkeen siirryimme takaisin “ostosalueelle”. Krista lähti shoppailemaan ja Juha veti perseen penkkiin kahvilaan. Näin paloi iloisesti pari kolme tuntia.
Ennen kuin lähdimme palaamaan takaisin päin nautimme keskipäivällä torilta ostamamme paikallisen herkun. Tämä osoittautui jonkinlaiseksi makeaksi “pullaksi/kakuksi” tms. Ei ollenkaan pöllömpi, itseasiassa loistava kahvin kanssa.
Päivä on lämpötilallisesti ollut hyvin jakomielitautinen. Menet aurinkoon ja aivot sulaa, olet varjossa ja perse jäätyy tuulen vuoksi. En ole vielä löytänyt sitä täydellistä sijaintia, missä jonkin raajan korventuminen kompensoisi kivasti muun kehon jäätymistä. Aurinkorasvahälytys toimi. Tänään mikään paikka ei palanut, vaikka olimme auringon alla yhtä paljon tai enemmän kuin eilen.
Nyt kun shoppailu on suurimmalta osin ohi voimme keskittyä turistina olemiseen. Huomenna jotain nähtävyyksiä, ja tori, aamutori.

[Best_Wordpress_Gallery id=”161″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-23″]

Juhannuksen emuloimista La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments

2018-06-22

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3416 km

Meidän ajatus oli herätä aamulla reippaasti ja lähteä La Rochelleen katsomaan kaupungin heräämistä ja sen jälkeen käydä shoppailemassa. Erityisesti minun vaatteet on loppuunkuluneet. Aikaisemmasta työpäivästä La Rochellessa tiesin, että kaupunki herää siellä yhdeksän aikaan. Lähdimme pyöräilemään kaupunkiin puoli kahdeksan aikaan, niin että olimme jälkeen kahdeksan sataman lähettyvillä.
Keli aamulla oli kuin Suomessa Juhannuksena – 12 astetta lämmintä ja pirun kylmä tuuli. Hyvä että kännykkä ei sanonut “12 degrees, feels like midsummers eve”. Löysimme kahvilan, joka tarjoili juomat keraamisissa kupeissa. Täällä yllättävän paljon myydään kahvia/teetä kertakäyttökupeistä, liikkeessä ei ole yhtään oikeaa mukia. Turhan roskaamisen vastustajina moisia paikkoja pitää välttää, vaikka kahvihammasta kovasti kolottaa.
Toisen (hobbitti) aamiaisen jälkeen lähdimme shoppailemaan. Melkein koko vaatevarastoni pitää uusia. Vain ne, mitkä ostin Suomessa ennen lähtöä on käyttökelpoisia läpi kesän, muut on jo nyt hajonneet/kulahtaneet tai ei varmasti kestä läpi kesän edes kulahtaneina. Vaatteiden ostaminen ei missään nimessä ole suosikkihommaani. Vaatteiden ostaminen maassa minkä muoti ole kotimaan kaltainen on karvan vajaa järkyttävää. Mielenkiintoisesti, oikean mittaisia – eli riittävän lyhyitä – farkkuja ei vaan löytynyt ekan päivän yrittämisellä. Itseasiassa ekan päivän tulokset olivat kohtalaiset laihat. Siinä missä vaateostoksilla ei onnistuttu viini-, viski- ja kalenteriostoksissa taasen onnistuttiin täydellisesti.
Mielenkiintoisesti englanti ei ole missään nimessä ongelma. Niissä liikkeissä missä ensimmäinen myyjä ei osannut englantia, hänen noutama toinen myyjä osasi. Joka paikassa hyvää palvelua, joka paikassa englanniksi. Hinnat kerrotaan minulle usein ranskaksi ja sen jälkeen näytetään kassalta. Vastaavasti olen oppinut olemaan tavaamatta esimerkiksi nimeäni tai sanomatta numeroita, ne on syytä kirjoittaa puhelimeen ja näyttää. Hyvin samanlaista kuin Italiassa, ranskankielen puute aiheuttaa vain vähäistä ongelmaa.
Vaateostosten jälkeen oli edessä tarvikeostoksia. Krista tarvitsi jotain kirjakaupasta ja Juha löysi kirjakaupan vierestä ison elektroniikkaliikkeen. Jakaannuimme kahtia. Krista löysi suomalaista tavaraa ja tarvitsemansa tarvikkeet, Juha ei löytänyt mitään mielenkiintoista ja vietti suurenosan ajastaan polkupyörien lähellä puunalla auringon suojassa kuuntelemassa kirjaa. Sitten kun se väsytti liikaa, Juha siirtyi läheiselle penkille torkkumaan.
Päivän shoppailu lopetettiin juomien hankkimiseen (no okei, pantonkia ostettiin kanssa). Ardbegin An Oa, on silkkaa nektaria – Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytettyä Ardbegiä, taatulla turpeisuudella ja savulla. Match made in heaven – makea pehmeä alku, mausteinen mukava, pyöreä maku ja savuinen, turpeinen, pippurin loppu, joka viipyy suussa ihanan pitkään. Voisin juoda sitä pullon suorilta ja nauttia joka hetkestä. Tällä hetkellä, jostain syystä, Pedro Ximenez viimeistellyt viskit uppoavat minuun melkein poikkeuksetta. Löytämämme punaviinikin on hyvää, mutta ei se viskiä ole.
Shoppailun jälkeen poljettiin asunnolle pikku iltapäivä torkuille. Loppuilta on mennyt rentoutuessa ja tutkiessa (nestemäisiä) ostoksia.
Itseasiassa koko päivä on ollut hyvin aurinkoinen, mutta todella tuulinen. Lämpötila parhaimmillaankin kiipesi vain 23. Aurinkorasvasta huolimatta olen onnistunut polttamaan niskani. Aivan käsittämätön mesta. Kaikki palamiset ovat olleet hyvin pieniä tähän mennessä, mutta tämä on huono trendi. Tilanne korjataan laittamalla luuri hälyttämään tasaisin aikavälein, jolloin lisätään aurinkorasvaa.
Kelin puolesta paikka on muistuttanut kovasti suomalaista Juhannusta – kylmää ja tuulista, tosin tämän paikan standardien mukaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”159″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-22″]

La vie en rose

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-21
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Juhannusaaton aatto, rauhallinen aamu ei lenkkiä, ei patonkia 😞 . Oikea käteni ei kestä kuntoilupohjaista Magaa vielä. En oikein näe miten pystyn noita treenejä tekemään kevyesti, joten jäljelle jäävä peliliike on pitää taukoa treeneistä ainakin viikko ja sitten katsoa kestäisikö tuo käsi edes yhden tunnin viikossa sitä. Paluu aamulenkkeihin näyttää olevan edessä.
Työpäivä oli työpäivä, mutta ilta, ilta oli jotain muuta. Olimme jo aikaisemmin viikolla sopineet, että Juhannus vietetään La Rochellessa. Tutustutaan kaupunkiin, hengaillaan lähialueella ja nautitaan elämästä. Aaton aattona lähdimme siis yhdessä kohti La Rochellea, tutustumaan kaupunkiin itsenäisesti. Kristalla oli asioita, joita hän halusi ostaa ja minulla oli kirja mitä minä halusin lukea. Emme päässeet yhdessä edes La Rochelleen saakka, sillä puolessa välissä minä huomasin jättäneeni ääneni, karttani, rahani, korttini sekä sen kirjan kotiin, toisin sanoen minun puhelin on yhä olohuoneen sohvalla. Sovimme minne jätämme polkupyörät La Rochellessa ja erkanimme omille teillemme.
La Rochellessa oli selkestäi tavallinen torstai-ilta. Joka nurkasta löytyi jos jonkinlaista musiikkibändiä. Illan aikana näimme rumpaleita, laulukuoroja, tanssiesityksiä, pikku tyttöjä ison saksofonin kanssa, heavy metal bändin – mitä selvästi kuuluu perinteiseen ranskalaiseen katumusiikkiin. Normaali torstai-ilta – näin tulkitsimme nykyisellä Ranskan ymmärryksellämme ;).
Täällä ravintolat näyttivät futista TV:stä, tykillä – mitä nyt nurkista löytyy ja ihmiset istuivat katsomassa matsia pöydät täynnä olutta.
Krista ei löytänyt sitä mitä oli hakemassa, minä löysin käytetyn IT tavaraa myyvän liikkeen. 90€ minulla olisi pari pientä näyttöä käytetävissäni. Kaapelointi olisi ainut ongelma.
Tänään tajusimme olleemme reissussa jo kuukauden päivät. 1/3 reissusta on takana! Mihin aika oikein kuluu?!
Kun tuli aika syödä, Krista tuli hakemaan minua sataman askeleilta lukemasta kirjaa. Löysin aivan täydellisen askeleen, missä lukea kirjaani ja katsoa kaupunkia. Söimme kunnolla ravintolassa “ravintolakadulla”.
Ruokaillessamme minä päätin 100% ranskalaiseksi – koska menukin oli 100% ranskaksi.  Otin rohkeasti alkupalaksi “Honey roasted goat dung and pine nutes” – konekäännettyä ranskasta englanniksi. Ranskalainen keittiö on hyvä, ne saa vuohen lannankin maistumaan hyvältä – oikein hunajaa oli sitten niin maan penteleesti.
Meidän riemuksi lähellemme tuli ranskalaiseen tyyliin pukeutunut hanuristi. Mies esiintyi todellisella ilolla ja esityksensä aikana soitti muunmuassa hyvin tunnettuja ranskalaisia klassikko kappaleita kuten Despacito, Game of Thrones tunnusmusiikki ja jotta ilta olisi täydellinen, ennen kuin meidän ruokailu oli ohi sieltä tuli La vie en rose! Olin aivan lumoutunut herran esiintymiseen ja kappalevalintaan. Parasta ruokailumusiikkia ikinä!  Ranskassa, vanhalla kivikadulla, syömässä ulkoilmassa ja ranskalainen hanuristi soittaa sekä laulaa La vie en rose -kappaletta – en keksi miten illan olisi voinut paremmin lopettaa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”158″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-21″]

Ranskalaiset aukioloajat

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-20
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Nyt ollaan aamuissa tehokkaita. Kumpikin salamana ylös kuudelta ja nopean aamiaisen jälkeen oli edessä patonkiaamulenkki. Ajoitimme aamulenkin niin, että olisimme 7.30 lihakauppiaan luona. Hänen kauppansa aukeaa klo 7.30. Lihakauppias ilmestyi liikkeeseensä karvan ennen puolta ja alkoi kaikessa rauhassa sisällä järjestelmään liikettä asiakkaita varten. Kun kerran ovet eivät olleet auki, me menimme toriaukealle/kirkon laidalle kuntoilemaan. Lähempänä kasia lihaa oli saatavilla liikkeestä. Samanlainen päivän aloitus on eräässä toisessa patonkikaupassa. Myyjä ilmestyy “avaamisaikaan” tai vähän sen jälkeen paikalle ja alkaa työstämään paikkaa myyntikuntoon. Tämän kun yhdistää eiliseen toritoimintaa alkaa paljastumaan ranskalaisten työmoraali :). Me koitamme kompensoida tätä olettamalla, että paikat ovat auki aikaisintaan puoli tuntia kerrotun aukioloajan jälkeen. Maassa maan tavalla ja silleen.
Törmäsimme muuten MÖLKKYyn ilmoitustaululla! Todella jännä nähdä moinen peli täällä. Vielä jännempää oli nähdä, että ö oli saatu tulostettua oikein! 🙂
Työpisteeni on viimeisen parin viikon aikana osoittautunut kestämättömäksi. Tänään ennen työpäivän alkua työpiste meni vaihtoon. Keittiön pöytä siirtyi makuuhuoneeseen ja työpöytäni siirtyi keittiön pöydäksi. Tarvitsemme toimivaa keittiöpöytää vähemmän kuin toimivaa työpistettä – merkittävästi vähemmän.
Illan viihteenä oli kompostin kasaaminen ja käyttöönotto. Komposti on pohjaltaan avoin. Vuokratalomme piha on kiveä, kauttaaltaan. Päädyimme ostamaan turvetta ja suojapressua. Toivomme, että suojapressu estää biojätteen/mullan sekoittumisen pihatien kiviin. Aika kertoo kuinka tuossa käy. Se biojäteastia on tilavuudeltaan valtava. Katsotaan kuinka paljon meistä jää biojätettä 2kk jälkeen. Tavoitteenamme on saada omistajat käyttämään tuota myös.
Täällä on ilmeisesti päästy ohi sateisista keleistä. Seuraavan 10 päivän ennuste on silkkaa auringonpaistetta. Lämpötila tulee heilumaan 23-29 asteen välillä. Suora auringonpaiste on murhaava, ehkä jopa murhaavampi kuin viime kesän Italian paahde.
Käteni on taas vailla tarpeetonta kipua, joten ilta vietettiin treenaten Krav Magaa lähisalilla. Treenien alkua odotellessa minulle tuli puhumaan yksi uusi treenaaja. Hän tervehti minua englanniksi ja sanoi että hän tekee töitä suomalaiselle firmalle. Olin välittömästi kiinnostunut. Hän tekee töitä Wärsilällle :). Hän ei ole käynyt Suomessa, mutta on käynyt Ruotsissa. Magan kautta näyttää löytävän hyvin Suomiyhteyksiä. 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”155″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-20″]

Miettimistä La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-19
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Kumpikin ponkkasi pystyyn kuudelta. Hieman ennen torille lähtöä Juha muisti, että tänään piti mennä aamutorille jonnekin “kauas”. Krista tulkitsi tilannetta erittäin fiksusti ja päätyi ehdottamaan, että hän menee yksin käymään torilla. Kristan ollessa torilla, minä olin aamulenkillä. Kävin ihmettelemässä tunnelin toista päätä uudestaan. Kyltit paskana, mutta niistä voidaan tulkita
“Vaara. Lamppu pakollinen” sekä “…… omalla vastuulla”
Lupaa hyvää.
Italiassa opimme olemaan torilla juuri kun tori aukeaa tai jopa hieman aikaisemmin. Myyjät myivät iloisesti meille, emmekä olleet muiden shoppaajien tukkona. Ranska on eri maa, eri peto. Tori aukesi seitsemältä, myyjät ilmestyivät paikalle seitsemältä. Sitten he alkavat pistämään myyntipistettään pystyyn. Ranskassa myyjät eivät suostuneet myymään mitään ennen kahdeksaa. Täällä noudatetaan outoja myyntisääntöjä. Krista käytti luppoajan tutustuen siihen kaupunkiin. Täällä on näitä pikku kyliä parin kilometrin päässä toisistaan. Kaupungista löytyi vielä pystyssä oleva puhelinkoppi, joka oli tosin nykyään vapaa kirjasto.
Työpäivä meni kummallakin rattoisasti ja kun se oli ohi, oli minun aika lähteä pohtimaan ja filosoifoimaan luontoon. Ilta tuli vietettyä kanaalin äärellä istuen, miettien, lukien kirjaa ja kirjoitellen. Tulevina iltoina tullaan istumaan lisää kanaalin äärellä miettimässä, kerta ei riitä lähellekään. Kelit ovat A-luokkaa ja näyttävät pysyvän sellaisina pitkän tovin. Krista vietti illan soitellen ja ihmetellen erinäisiä TV-sarjoja asunnolla. Se osottautui näppäräksi asiaksi, sillä isäntämme toimitti meille meidän uuden kompostin. Se ei näytä ihan siltä mihin olemme Suomessa tottuneet. Ensimmäisenä iskee silmään se että siitä puuttuu kansi tai pohja. Kasaamme sen huomenna, silloin tiedämme enemmän.
Aikaisemmin hankkimani WLAN-toistin tarvii fimware päivityksen ja sitä varten tarvin kaapelin.  Valitettavasti pakannut yhtään (!) verkkokaapelia mukaan. Kysyin onko omistajalla lainata yhtään. Sain tämän, hänen ainoan verkkokaapelin lainaan. Hän ei ole varma toimiiko se. Testaan huomenna
Sain parsittua kuvat ja videon paikalleen sunnuntain tapahtumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”153″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-19″]

Le Mans krapulassa

LaRochelle2018 juha Comments

2018-06-18

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3416 km

Arkiaamu lähti liikkeelle edes jotenkin vain toiselle meistä. Toinen heräsi pari tuntia myöhemmin. Hänen päivänsä on mennyt kuin olisi tokenemassa pienestä krapulasta. Le Mans jätti jälkensä?

Maanantai oli muuten tavallinen arkipäivä. Töitä, arkiaskareita. Oikea käteni otti nokkiinsa Le Manssista jossain määrin. Luulen, että se johtui siitä että kantelin lauantaipäivän tuoleja kummassakin kädessä, välillä pitkiäkin aikoja. Se + edellisen viikon Magailu on todennäköisesti käden oireiden aiheuttajana. Tästä syystä tänä iltana ei käynyt treeneissä. Toisaalta Le Manssin kuvat ja videot on käsittelemättä, joten tekemistä tälle illalle löytyi enemmän kuin jaksoin tehdä. Purin 17. päivän kuvat sekä uudelleenpakkasin videot, tuuppasin ne youtubeen ja liitin ne oikean päivän blogitekstiin. Huomenna käsittelen sunnuntain kuvat ja videot.

Nyt kun Le Mans on takana voimme todeta, että paljoa paremmin emme olisi voineet hommaan valmistautua. Parannusta seuraavaan kertaan voi tehdä vain kustannuksissa ja siinäkin vain vähän. Kustannusrakenne meni näin:

Pääsyliput 164 € (2x General admission, ei voi välttää 😄 )
Parkkipaikka 15 € (Arnage -kulma, 100% rahan arvoinen, pitää toistaa)
Majoitus: 150€ (2 yötä, AirBnB, 5km radalle matkaa – tästä voi säästää, ottamalla kauempaa tai menemällä leirintäalueelle)
Ruokailu: ~40-50€ (eväät koko ajalle, tästä on paha säästää)
Tietullit: 31,40€ (voisi koittaa kiertää, mutta se lisää aikaa)
Bensa: ~120 €

Ainut suoranainen säästöpiste olisi majoitus ja vähemmän polttoainetta kuluttava auto. Nyt tiedämme mitä lysti ensi kerralla kustantaa.

Maanantai-ilta oli siis pitkään kaivattu rauhallinen ilta. Kumpikin luki jotain, katsoi TV-sarjaa, söi ja lepäsi. Huomenna voi taas aloittaa tekemisen 🙂 – Juhannuskin on ihan nurkilla.