juha

Tänään alkoi viimeinen pätkä matkan yksinäistä osaa. Olen L.A.ssa yksin kolme päivää ja sitten Krista saa  minut kiinni.
Saaristen isännöinti oli mahtavaa loppuun saakka. Päivän lounaan valmistelun aikana kyselin voinko auttaa jotenkin johon vastattiin “Well, you can help yourself to beer if you like”. Kiitos Saariset, meno oli mahtavaa!
Lentokentällä baarissa istuessani vieressä oleva britti kysyi olenko paikallisia, johon vastasin että en ole, olen lomailemassa. Tämän jälkeen hän arveli minun olevan toinen britti, johon jouduin toteamaan että olen suomalainen. Juttelimme niitä näitä oluen äärellä kunnes tuli aika lähteä. Englannin lausunta rupee sujumaan kohtuu hyvin, sanastoa saisi vieläkin kasvattaa.
Buffalo – Chicago lento tapahtui pienimässä matkustamassani purkissa ikinä. Minä olin hattu päässä liian pitkä käytävälle O_o. Onneksi lento oli hyvin lyhyt, sillä reppuni ei mahtunut ylös eikä se mahtunut kunnolla edessä olevan penkin alle. Polvet leuassa virheellisessä törmäysasennossa mentiin se lento. Chicago – L.A. lennon matkustamon päälentoemo tai mikä lie ei viettänyt ihan parasta työpäiväänsä. Lennon kestoksi hän kuulutti 3 tuntia ja leffaksi Star Wars – in to darkness. Minä mietin, että ei… se lento kestää 5 tuntia ja mennään kahden aikavyöhykkeen yli ja Star wars leffa on tylsä, se on varmaan joku niistä uusista. Mitä tuli ulos näytöistä oli Star trek – in to darkness, mikä taasen oli mielenkiintoista katseltavaa :).
L.A.ssa ehdin soittaa Kristalle juuri ennen hänen lentoa ja ilokseni löysin matkatavarahihnalta makuupussini. Taksilla hotellille/hostelille, huomenna tutkimaan kaupunkia.

Päivä oli varattuna omatoimikierrokselle Buffalon keskustassa. Aamulla sain ohjeistusta näkemisen arvoisista paikoista ja pyöräreiteistä. Tarkentavat kysymykset auttoivat haarukoimaan miten polkupyöriin suhtaudutaan ja miten minun tulisi edetä. Arvelin käyttäväni paaaaljon luuria, joten tyhjensin reppuni tein siitä akkupaketin niin luurille kuin itselleni: 3 litraa vettä ja 1.6 kiloa akkuja (näyttö ja näppis vaan painaa) :). Ensipysähdys oli heti kadun päässä, jossa pikainen toinen aamiainen, jotta varmasti jaksaa. Siellä tajusin että notta hetkonen, luuri osaa neuvoa perille helposti. Näinollen, valitsin Google mapsin kohteeksi Christiinan soutuseuran, menotavaksi valitsin pyöräily ja laitoin popin korville. Softan ohjeistus oli ihanan toimivaa, ainoastaan yksi risteys sai minut sekaisin, sillä kartalla se näyttää pykälän erilaiselta kuin todellisuudessa.

Kaupungin tyylikkäimmäistä nähtävyydestä taistelee mielessäni City hallin katselutasanne ja vanha päärautatieasema. City hall on niin korkea rakennus, että se näkyy lähes kaikkialta kaupungista. Sen katselutasanteelta näkee kaikkialle ja sieltä katsottuna mahtavat valtatiet näyttää hienolta. Ne valtatiet ei näytä lähempää tarkasteltuna läheskään yhtä hienoilta :). Vanha rautatieasema on syrjässä ja sinne pääsin vasta illalla, sillä isäntäväki ei suositellut alueella pyöräilyä edes päiväsaikaan. Kyseinen rautatieasema on mahtavan kokoinen ja täysin rappeutunut, se hylättiin käytöstä vuosikymmeniä sitten. Urban exploring kohteena se olisi unelma, mutta auringon laskiessa tuolla alueella päätimme jättää sen väliin ;).

Illallinen haettiin lähellä tulleesta burritoautosta ja se syötiin nurmikolla. Todella hyvää burritoa ja kerrankin järkevä määrä, tuosta tuli vain todella täyteen ei ylitäyteen.

Los Angelesista lähdemme Kristan kanssa ohjatulle kierrokselle, jossa muunmuassa käydään Grand Canyonilla. Sitä varten ja vain sitä varten tarvitaan makuupussit. Suunnitelmamme on ollut hankkia ne täältä jenkkilästä ja jättää ne tänne jenkkilään. Niiden hankinta aloitettiin tänä iltana puolituntia ennen kuin ensimmäinen löytämämme liike meni kiinni ja ne saatiin ostettua liikkeestä 10 minuuttia sen kiinnimenon jälkeen. Kyseessä on halvat, joskin hieman isot makuupussit, jotka toivottavasti pitävät riittävästi lämpöä, sillä en tiennyt, enkä ollut selvittänyt mitä lämpötilaa niiden tulisi kestää. Viikon kuluttua nähdään ryssinkö pahasti.

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”20″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Päivän suunnitelma oli Niagara ja koko päivä tähän kului. Niagaraa katsottiin kahdesta eri suunnasta, useissa eri valaistuksissa ja tekniikkahammasta tyydyttääksemme tehtiin pieni visiitti Niagaran voimalaitoksella. Päivän aikana tuli otettua runsaasti kuvia ja opeteltua kameran eri asetuksia ja kykyjä ottaa kuvia mm. vähäisessä valossa.
Kun kerran veden ääressä ollaan pitää miehen kastua, valitsin Cave of the Winds nähtävyyden kasteluvaihtoehdokseni. Kyseessä on kävely ihan putouksen äärelle, jossa pääsee kokemaan veden voiman kun se osuu läheiselle kivelle ja siitä roiskuu päällesi. Suosittelen ja kameralla olisi hyvä olla vesisuojaus :). Virkistävän kastelun jälkeen siirryimme käymään voimalaitoksella, jossa tuli ihasteltua vähän jumalattoman kokoista voimalaitosta. Siitä matka jatkui eteenpäin ja tyssäsi lähes 45 minuutiksi kun puristimme itsemme Canadan puolelle, minä jouduin myös jaloittelemaan läheiseen konttoriin hakemaan leiman passiini. \o/ taas yksi leimattu sivu lisää.
Kanadan puolella oli aika poiketa syömään ja syömisen yhteydessä pääsin näkemään jotain käsittämättömän hienoa: MUSTA ORAVA. Linssilude suostui myös kuvaankin :). Ruokailun jälkeen menimme Canadan puolelle putouksia jossa pääsimme katsomaan paikan hämärtymisen, pimenemisen ja lopulta valaistumisen. Putoukset ovat todella hienon näköiset yöllä. BTW, Kanadan puoli on melkoinen turistiloukku, miniVegas yöllä. Siellä voisi viettää yön neon valojen loisteessa :).

[ngg_images source=”galleries” container_ids=”19″ display_type=”photocrati-nextgen_basic_thumbnails” override_thumbnail_settings=”0″ thumbnail_width=”240″ thumbnail_height=”160″ thumbnail_crop=”1″ images_per_page=”20″ number_of_columns=”0″ ajax_pagination=”1″ show_all_in_lightbox=”0″ use_imagebrowser_effect=”0″ show_slideshow_link=”1″ slideshow_link_text=”[Show slideshow]” template=”/www/juha.leivo.org/wp-content/plugins/nextgen-gallery/products/photocrati_nextgen/modules/ngglegacy/view/gallery.php” order_by=”sortorder” order_direction=”ASC” returns=”included” maximum_entity_count=”500″]

Lauantaiaamu alkoi rauhallisesti, ainakin vanhempien henkilöiden toimesta. Kaikilla oli syystä tai toisesta lyhyt yö takana ja aamiaisoptioita ihmetellessä päädyimme baageleihin. Miehet lähtivät ruuan noutoon siis. Neljä taloa alaspäin ja kadun yli ravintolaan baagelia tilaamaan. Baageli näyttää viattomalta ja pieneltä verrattuna esimerkiksi vohveleihin, joita koitin voittaa NYkissä kolme kertaa. Baagel kuitenkin pakkaa penteleesti syötävää pekonin, kananmunien, juuston ja pinaakin avulla. Onneksi baagel oli niin viattoman kokoinen kuin se oli, sen jälkeen ei muuta tarvitse syödäkään muutamaan tuntiin.
Minun piti käydä parturissa juuri ennen matkaan lähtöäni, mutta en lopulta sitten mennyt. Niinpä nyt oli tilanteessa, jossa tukka alkaa olemaan tarpeettoman pitkän. Arvelin että Lasse käy joskus parturissa, joten täällä Buffalossa olisi hyvä käydä parturissa. On parempi käydä parturilla, jota kaveri suosittelee jotta on joku jolle valittaa jos parturi vetelee kampauksen hirveäksi ;). Luottoa kasvatti se, että Lasse lähti itsekin parturoitavaksi. Lassen suosittelema parturi oli miehekäs, miesten parturi. Yksi leikkuutuoli, yksi mies, muutama tuoli seinän vieressä hiljaista jonotusta varten. Hinnasto kattaa kolme kohtaa: leikkuu, leikkuu pesulla ja parran trimmaus. Lähes koko ajan paikassa oli neljä henkeä jonossa, silti tilassa ainoat puhujat olivat minä ja Lasse, kaikki muut lukivat miehisiä lehtiä. Kun vuorosi tulee toiminta on yksinkertaista. Parturille sanotaan hiljaa mitä halutaan, parturi vahvistaa lopuksi hiljaa oliko tämä hyvä ja muun ajan lätty on kiinni. Aikaa tähän toimenpiteeseen ei myöskään kulu liikaa. Lopulta maksetaan ja poistutaan eleettömästi.
Iltapäivä vietettiin ihaillen omaa lyhennettyä tukkaa ja opiskellen CISSP:n ylläpitoa varten. Pihalla satoi, joten etniset karnevaalit jätettiin väliin :), pihalla olisi voinut tanssia salsaa ja kaikkea muuta kivaa sateessa. Illan ohjelmana oli komediaa. Ensiyritys vei improvisaatio-ohjelman luo, mutta paikka oli täysi, joten lähdimme katsomaan standuppia paikallisessa standup mestassa. Ennen liikkeellelähtöä piti ottaa mukaan vähän käteistä. Mikä olisi jenkkimäisin tapa ottaa käteistä mukaan? DRIVE THROUGH ATM. Näiltä löytyy sellainenkin ihmetys ja sen käyttäminen on melkein yhtä näppärää kuin ylipäätään asioiden tekeminen auton ikkunan kautta. Ulottuminen eli oikealle etäisyydelle ajaminen on kriittinen tekijä. Me käytimme tuollaista, enkä silti ole vakuuttunut idean toimivuudesta. Illan standup setti oli hyvä ja pääesiintyjä oli John Heffron.

[Best_Wordpress_Gallery id=”53″ gal_title=”07.09.2013″]

Ensimmäinen päivä Buffalossa alkoi kiertämällä lähialueita ympäri ja tutustuen Buffalon ilmeeseen. Buffalo on täynnä viktoriaaniasia talo ja näemmä hyvin jakautunut. Liikuimme tänään vain hyvillä alueilla :). Miehitykseen kuului 2 vuotias August joka määräsi hieman tahtia. Lähiötarkastelumme kääntöpisteenä oli lasten leikkikenttä, jossa pääsin seuraamaan muunmuassa kersantti Kittyn toimintaa. Lauma pikku lapsia leikki sotaleikkejä ja ainakin yhdellä heistä oli sotilasarvo ja tämä oli pikku tyttö, jolla oli pehmolevy kissa.
Päivän nähtävyytenä oli modernin taiteen museo, jossa myös lounasteltiin. Taidemuseo oli kuten muutkin taide museot, mutta tämän museon mielenkiintoinen yksityiskohta oli että sen vastuullinen henkilö on suomalainen Janne Siren. Paluumatkalla August sammahti, joten me poikkesimme läheiseen kahvilaan. Koska kahvit oli jo juotu modernissa taidemuseossa välitön tarve nesteille oli korvattu, mutta pikku miehen nukahtaminen piti kapitalisoida, joten olutta ja rauhallista keskustelua :).
Illalla tutustuin Lassen ja polkupyörän avulla alueen baareihin. Useita baareja, paaaaljon hipstereitä, musiikki kovemmalla kuin Suomessa ja hyvää olutta tai kuten eräässä paikassa Margaritoja tuopeittain – siellä ei voinut viipyä liian pitkään. Mahtui väliin viskiäkin, mutta alueen tarjonta olis perusbaaritasoa. Eräässä baarissa pyöri myös elokuva tanssilattialla, illan leffana oli from dusk till dawn.

[Best_Wordpress_Gallery id=”52″ gal_title=”06.09.2013″]

Aamulla aikaisin liikkeelle Jukan luota, jotta vältämme aamuruuhkan. Kiitos Jukalle vielä kerran kuskaamisesta! DC:n juna-asemalta ostin itselleni täysmittaisen Subway leivän minimimäärällä nesteitä, näin siksi että eilen valmistaudun reissuun ostamalla pussin pähkinöitä ja pullon viskiä. Minua neuvottiin Christinan ja Lassen toimesta varustautumaan matkaan ruualla, sillä junan tarjoilut ovat heikot, siksi ostin pussin pähkinöitä. Matkustan yli 12 tuntia junassa ja aamulla olin sitä mieltä että pähkinät saattaa olla vähän liian vähän :).
Junamatkan aikana on tullut työstettyä CPE pisteitä CISSP tutkintoa varten ja kuunneltua paljon musiikkia. Maisemiakin on tullut katsottua jossain vaiheessa, mutta mitään kummallista siellä ei ollut ellei huomioida sitä että olen käynyt nyt Amsterdamissa ja Roomassa matkalla Buffaloon… Istuminen on ollut hyväksi jaloille, keho pääsee lepäämään samalla kun nukun huonosti istuen :).
Istuessa on ollut helppo miettiä DC:n ja NY:n eroja. Käynti kummankin juna-asemalla vahvisti näkemystäni. DC on siisti, turvallinen kuin mikä tahansa Euroopan kaupunkin, kuin Helsinki. Kaikkialla elämä on hyvää ja kaunista. NY:n juna-asema on rapistunut, pimeä, haiseva, siellä on kodittomia ja se tuntuu jumalattoman isolta. Siellä alkoi jännittämään 5 minuutin jälkeen, koska en vielä ollut löytänyt tietäni takaisin Amtrakin lähtöpisteille. Seikkailin jossain ihmepaikassa, jonkun toisen junafirman tiloissa, luulisin. NY on jännittävä, pelottava, haiseva, epälooginen siinä missä DC on kaunis, hajuton ja siisti. Nykissä Magatekniikatkin oli epäpuhtaita ;). Nykiin tulen vielä palaamaan toistamiseenkin.

Aamun uutiset oli melko mielenkiintoiset: Microsoft osti Nokian luuripuolen. Median huuto kuului tänne asti, jopa niin hyvin että isäntäni Jukka tiesi kutsua minua Microsoftin työntekijäksi heti aamutuimaan :). Noh, en anna tämän vaikuttaa sentin vertaa menooni täällä.
Päivän suunnitelmana oli Segway turistikierros D.C.:ssä. Sitä ennen otimme sisätilavierailuna Kongressin kirjaston. Sen paikan koristusten kanssa ei ole säästelty, keskiverto italialainen kirkkokin kalpenee kaiken sen koristelun, marmorin ja kattokirjoitusten rinnalla. Löytyi sieltä kirjojakin ja ilmeisesti siellä on myös mahdollista lukea niitä, sillä lukutilassa oli muutama ihminen lukemassa.
Lounas hankittiin autosta ja syötiin ulkoilmassa puun juurella. Lounasseurana toimi myös orava, joka tuli melkein silitysetäisyydelle. Hän kierteli, kaarteli, odotteli ja katseli meitä hyvän aikaa. Meiltä ei kuitenkaan herunut ruokaa hänelle. Tosi lähellä kyllä oli etten antanut :).
Päivän kohokohta Segway rullaus alkoi mielenkiintoisesti, nimenhuudossa ensimmäinen huudettu henkilö on Julia. Minä arvasin sen välittömästi olevan Jukka ja pienen selvittelyn jälkeen selvisi että Jukkaahan sillä haettiin. Jukan ulkomuodosta opas päätteli että hän luki ja lausui nimen väärin… Segwaylla rullaaminen on sikasiistiä, mutta yllättävän raskasta, erityisesti jalkapohjille. Segwaylla näet seisot koko ajan jalkojesi päällä ja se alkaa vähän ajankuluttua tuntumaan. Opas kutsui tätä tunnetta Segfeetiksi. Suosittelen kovasti lenkkiä, lähinnä Segwayllä ajelun vuoksi :). Muuten lenkki on se standardi turistinähtävyyskierros: Mennään kohteelle, kuunnellaan hyvä esitys siitä, otetaan kuva (jos Segwayn päältä uskalsi) ja siirrytään seuraavaan paikkaan.
Illan ohjelmana oli Krav Magaa paikallisen KMG salin kanssa. Vaikka olimme käyneet syömässä Segway ajelun jälkeen ja levänneet istumalla mahtavassa ruuhkassa tunnin verran olin ilmeisen vähillä virroilla liikkeellä salin kohdalla. Tällä salilla onnistui hyvin minun ohjaajastatuksen piilottaminen ja koska nuppi ei toiminut ihan täysillä kierroksilla. Alkulämmöissä tein hassuja juttuja, kuten väärinpäin asioita tai väärään suuntaan. Minua neuvoi tekemään asioita oikein yksi P1 tason kaveri, joka selvästi halusi ottaa minut siipiensä suojaan. Lyöntiharjoittelussa hän huomasi että ehkä hänellä ei olekaan annettavaa alkulämpöjen korjauksia enempää :). Riemukseni varsinaisessa tekniikkaosuudessa minua tultiin korjaamaan tekniikkavirheestä ja ihan syystä. Syyllistyin kyseiseen virheeseen, koitin oikaista tekniikassa saadakseni paremman nopeuden. Liika nopeus on ollut ongelmanani koko reissun ajan.
Ilta oli nopeasti ohi, sillä treenien jälkeen minulla ei ollut suuremmin virtaa. Niin vähäinen oli virran taso, että jätin hattuni salille. Tajusin sen Jukan pihassa. Teimme järjestelyjä ja huomenna illalla saan hattuni takaisin.

[Best_Wordpress_Gallery id=”46″ gal_title=”03.09.2013″]

ps. otsikko viittaa elokuvaan UP.