Matkustusta yli 24 tuntia ja vihdoin Chile

image

Koko maanantai meni matkustaen, ihan rehellisesti matkustaen. Lentokoneessa istumista, lentokentällä istumista, lentokoneessa istumista, bussissa istumista, metrossa istumissa, kävelemistä ja vihdoin hostel 🙂
New Yorkissa meillä oli 3 tuntia aikaa ja meidän piti joka tapauksessa kävellä ulos ottamaan liput ja sitten tulla takaisin sisään, joten ajattelimme mennä istumaan pihalle ja ottamaan happea. Istuimme ja söimme kolmen neidin vieressä, jotka puhuivat espanjaa tai portugalia keskenään. Jossain vaiheessa keskusteluyhteys aukesi ryhmien välille ja paljastui että he ovat sisarukset Braziliasta. Kaksi asuu nykyään New Yorkissa ja yksi oli paluumatkalla Brysselistä kotiin vaihdolla New Yorkissa. Vaihdossa oli tunteja aikaa, joten hän tapasi siskonsa ja he pitivät pienen piknikin. Saimme heiltä paikkoja joissa käydä Riossa ja yhteystiedot, jotta voimme pyytää heiltä apuja. He soittavat sitten Rion kavereilleen ja hommat hoituu :D. Mielenkiintoista, sikamielenkiintoista.
Chilen lentoa varten olimme muuttaneet useamman webbisivun PDF:ksi ja valmistelleet materiaalia mitä lukea. King Kong leffan loppuosa jäi Juhalta näkemättä ja seuraavan kerran valoa silmissä oli kun lentoemäntä kysyi haluatko aamiaista. Nyt on kello 23 illalla ja materiaalit ovat vieläkin pääosin lukematta… Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty ja se riittää.
Chilen lentokenttä (SIR! TAXI!) on yksi (TAXI! TAXI!) ärsyttävimmistä (SIR, SIR, TAXI! SIR SIR, TAXI!) paikoista, heti Intian (TAXI! TAXI!) perässä kakkosena. Metrossa on kuulemma tungosta ruuhka-aikaan, mutta Kristan mielestä aamu ei ollut paha. Olin itse jo hieman huolissani, mutta tungos oli tehtävissä. Otin jopa kuvan siitä – tosin luurilla. Metrosta kun ulos pääsi, ensimmäinen asia mihin kiinnitin huomiota oli koirat. Laskin 6 kulkurikoiraa käveltyäni 3 askelta kadulla. Sitten huomasin Andit rankennusten välistä. Nätti, mutta ei Grand Canyon tajunnan räjäyttäjä, tosin nyt ollaan kaukana keskellä kaupunkia eikä tasanteen reunalla fiilistelemässä.
Päivän oleelliset asiat oli hoidettu kun SIM-kortti datayhteyksillä oli hankittuna ja vatsa oli saatu täytettyä lähes sokkona tehdyllä ateriatilauksella. Sitä on oppinut olemaan odottamatta liikaa kun tilaa kielellä, jota ei ymmärrä listalta jotain mitä luulee tietävänsä syötäväksi. Tarkentaviin kysymyksiin vastataan sillä ainoalla sanalla, jonka ymmärsi tarjoilijan oletetusta kysymyksestä. SÖKFHASFI vino? – Vino. Potatos SAFJKLSFI? – errr.. Potatos? Tilaukset olivat jättimenestys, Krista sai vegeaterian minä lohiaterian. Ruokajuomana viiniä ja hinta yhteensä 10 euroa. Alan pitämään tästä paikasta.
Nyt on edessä eka kerta kun datan siirrosta pitää välittää. Prepaid liittymän lisälataus antoi käyttöön 150 megaa dataa ja verkkoyhteys on epävakain tähän mennessä. Luuri ei tykkää yhtään siitä, sen softat sekoilee, luuri kuumenee ja akkua palaa kun dataverkko melkein toimii. Kun liikkumakyky oli taattu ja Juhan toinen puoli aivoista saatu taas kiinni verkkoon siirryimme hostellille nukkumaan. Torkkujen jälkeen lähdimme tapaamaan Kataa, Kristan kaveria täällä Santiagossa, jonka kanssa palaamme takaisin Suomeen. Matkalla sovittuun kohtaamispaikkaan osuimme kunnon ruuhkaan metrossa ja henkilökohtainen koskemattomuusalue oli useita senttejä osasta kohtaa vartaloa. Lämpö nousee ja taskussa olevasta kamasta pidetään muuten kiinni. Reppua en halua ottaa mukaan, en noin ruuhkaiseen metroon, mutta toisaalta tarvin veden ja akut, notta jotta nähtäväksi jää miten toimin. Katan kanssa ilta meni ravintoloita kiertäen, kuulumisia ja kulttuuritietoa vaihtaen.

Päivän kuvat

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.