juhajuha

Rentoutumista turismin sijaan

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-24
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Heräsimme aikaisin, mutta liikuimme rauhallisesti. Aamulla oli luvassa sunnuntaitori. Saavuimme kylämme torille yhdeksän jälkeen ja aloimme ostelemaan. Lihatiskin kesähessu oli valmistautunut. Hän hymyily, ei punastunut ja heitti itsevarmasti:”Hi, how are you today?” – Tästä käynnistyi kahden toisiaan 100% ymmärtävän miehen keskeinen kaupankäynti. Minä vastasin kohteliaasti kysymykseen “Good, and you?” samalla ojentaen astian. Hän vastasi “Good. The usual?”, johon minä, luonnollisesti, “Yes”. Hänen tehdessään töitä minä kaivoin rahat valmiiksi. Kun hän ojensi purkkia, minä ojensin rahoja. Häneltä tuli sanat “Perfect! Have a nice day” ja minulta “Merci. Aurevuo!”. Kumpikin hymyily kuin Naantalin aurinko koko myyntitapahtuman ajan. Krista käyttää sanastoaan merkittävästi paremmin ja kyselee aina ostellessaan jonkin uuden asian nimeä ja käyttää aikaisemmilla kerroilla opittuja sanoja. Myyjä kehuu niin penteleesti ja avuliaasti auttaa uusien sanojen oppimisessa. Ostoskokemus on todella lämmin ja mieltä ylentävä. Minulla oli edessä uusi kohde: pastatiski. Menin tiskille, “Bonjour” ja pohtimaan. Tiskiltä kuuluu, “Bonjour” ja “ranskaa, ranskaa, englese” tms, johon minä “Yes, I unfortunately speak only english”, jonka jälkeen myyjä vaihtoi hyvin sujuvaan englantiin ja kysyi tiedänkö miten homma toimii. Olen veteraani pastatiskillä, teinhän tätä samaa Italiassa useamman kerran, joten homma meni rivakasti – englanniksi.
Erittäin mieltä ylentävän torikierroksen jälkeen kävelimme asunnollemme. Samalla suunnittelimme loppureissumme rakenteen suurpiirteisesti. Reissua on niin vähän jäljellä! Emme ehdi kaikkialle! Otamme mitä ehdimme 🙂.
Nyt olemme todella kotiutuneet. Arki on rentoa, meillä on kummallakin sen verta rento fiilis, että ideat lentää, omat jutut kiinnostaa ja homma tuntuu olevan hanskassa. Näemmä tähän tilaan pääsemiseen tarvitaan yksi kuukausi paikan päällä eloa.
Iltapäivällä teimme omia juttujamme. Minä rakentelin kotilabraani eteenpäin, Krista luki kirjaa. Pätsäsin WLAN-tukiaseman firmwaren, viritin kikkailu VPN:t Kristalle – kaikenlaista. Suunnitelmissa oli, aamulla vielä, mennä torneille tai bunkkeriin La Rochellessa, mutta meillä oli niin kivaa tehdessämme omia juttujamme, että päätimme jättää moisen kuntoilun väliin. Suunnittelimme kuitenkin illalla menemämme The Corriganssiin sessiota kuuntelemaan, mutta kun lähdön hetki oli lähellä kummallakin oli vieläkin kivaa oman säätönsä kanssa, joten jätimme senkin väliin.
Lopulta päädyin tuunaaman käyttämäni polkupyörän vaihteistoa. Rakensin adhoc polkupyörän tuunauspisteen. Tavoitteena oli saada takarengas, polkimet ja vaihteet pyörimään vapaasti – onnistuin.

[Best_Wordpress_Gallery id=”163″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-24″]

Juhannusshoppailua?

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-23

Toinen meistä mieluummin korventuu ja toinen taasen mieluummin paleltuu

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Eilisen shoppailun tulos jäi vähän laihaksi, joten tämä päivä aloitettiin heti vahvasti shoppailulla. Tämä tarkoitti sitä että jaksoimme raahautua ulos talosta jo vähän ennen yhdeksää. Aamun Google mapsin avulla tehty tiedustelu vahvisti yleistä ymmärrystämme. La Rochellessa kaikki kaupat on joko keskustassa sillä yhdellä alueella, missä olemme jo pyörineet, tai yhdessä kauppakeskuskeskittymässä. Koska kauppakeskus on matkalla La Rochellen keskustaan aloitimme sillä.
Shoppailu on täällä niin mukavaa kuin se voi olla. Myyjät aidosti koittavat keskustella, tarvittaessa englanniksi, ja auttaa. Toki he puhuvat suoraan päätöksentekijälle, eli Kristalle ja Kristan ohjeistaessa heitä puhumaan minulle, he puhuvat ensin minulle ja sen jälkeen Kristalle. Kenelläkään ei ole epäselvää kuka lopulta päättää ja kuka lopulta maksaa laskun. Shoppailu oli tällä kertaa ihanan miehisen tehokasta – heti kättelystä löytyi oikeaa kokoa ja oikeita vaatekappaleita.
Onnistuneen shoppailun jälkeen matka jatkui keskustaan. Toiseksi aamiakseksi Krista ajatteli mennä keskustasta löytyvälle torille. Hän oli haaveillut syövänsä ostereita torin vilinää katsoen ja minä olin haaveillut juovani olutta samalla tapaa. Niinpä päivän kakkosaamiainen muodostui Kristan ostereista ja minun oluesta. Kumpikin oli osaansa tyytyväisiä.
Ostereiden jälkeen lähdimme hakemaan oikeaa ruokaa. Oikea ruoka oli pitsaa tänään, sillä pitsaperjantaina jäi pitsat saamatta. Pitsojen jälkeen vaeltajat alkoivat hyytymään ja siirtyivät “läheiselle” puistolle ottamaan päivätorkut. Tämä kaupunki on hyvin turvallinen ja rento. Tänään torilla näemme kun polkupyörä jätettiin lukitsematta. Torkkuminen jossain puistossa ei ole yhtään pelottavaa. Minä olen torkkunut sataman portailla, puiston penkillä, betoniaidan päällä – melkein missä sattuu. Tämä on selvästi turvallisemman ja rennomman oloinen kuin viime kesän sijaintimme Italiassa. Toisaalta ihmiset täällä eivät tunnu ihan yhtä juttelevilta ja lähestyttäviltä kuin Italiassa.
Iltapäivätorkkujen jälkeen meidän piti mennä katsomaan La Rochellen kolmesta tornista toinen, mutta Kristan shoppailut olivat vielä vaiheessa ja yhteinen linjauksemme oli, että shoppailu ja tornikierros ei mahdu samaan päivään. Niinpä torkuilta noustuamme menille läheiseen kahvilaan ottamaan vähän kuumaa juotavaa ja sokea koneeseen. Sen jälkeen siirryimme takaisin “ostosalueelle”. Krista lähti shoppailemaan ja Juha veti perseen penkkiin kahvilaan. Näin paloi iloisesti pari kolme tuntia.
Ennen kuin lähdimme palaamaan takaisin päin nautimme keskipäivällä torilta ostamamme paikallisen herkun. Tämä osoittautui jonkinlaiseksi makeaksi “pullaksi/kakuksi” tms. Ei ollenkaan pöllömpi, itseasiassa loistava kahvin kanssa.
Päivä on lämpötilallisesti ollut hyvin jakomielitautinen. Menet aurinkoon ja aivot sulaa, olet varjossa ja perse jäätyy tuulen vuoksi. En ole vielä löytänyt sitä täydellistä sijaintia, missä jonkin raajan korventuminen kompensoisi kivasti muun kehon jäätymistä. Aurinkorasvahälytys toimi. Tänään mikään paikka ei palanut, vaikka olimme auringon alla yhtä paljon tai enemmän kuin eilen.
Nyt kun shoppailu on suurimmalta osin ohi voimme keskittyä turistina olemiseen. Huomenna jotain nähtävyyksiä, ja tori, aamutori.

[Best_Wordpress_Gallery id=”161″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-23″]

Juhannuksen emuloimista La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments

2018-06-22

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3416 km

Meidän ajatus oli herätä aamulla reippaasti ja lähteä La Rochelleen katsomaan kaupungin heräämistä ja sen jälkeen käydä shoppailemassa. Erityisesti minun vaatteet on loppuunkuluneet. Aikaisemmasta työpäivästä La Rochellessa tiesin, että kaupunki herää siellä yhdeksän aikaan. Lähdimme pyöräilemään kaupunkiin puoli kahdeksan aikaan, niin että olimme jälkeen kahdeksan sataman lähettyvillä.
Keli aamulla oli kuin Suomessa Juhannuksena – 12 astetta lämmintä ja pirun kylmä tuuli. Hyvä että kännykkä ei sanonut “12 degrees, feels like midsummers eve”. Löysimme kahvilan, joka tarjoili juomat keraamisissa kupeissa. Täällä yllättävän paljon myydään kahvia/teetä kertakäyttökupeistä, liikkeessä ei ole yhtään oikeaa mukia. Turhan roskaamisen vastustajina moisia paikkoja pitää välttää, vaikka kahvihammasta kovasti kolottaa.
Toisen (hobbitti) aamiaisen jälkeen lähdimme shoppailemaan. Melkein koko vaatevarastoni pitää uusia. Vain ne, mitkä ostin Suomessa ennen lähtöä on käyttökelpoisia läpi kesän, muut on jo nyt hajonneet/kulahtaneet tai ei varmasti kestä läpi kesän edes kulahtaneina. Vaatteiden ostaminen ei missään nimessä ole suosikkihommaani. Vaatteiden ostaminen maassa minkä muoti ole kotimaan kaltainen on karvan vajaa järkyttävää. Mielenkiintoisesti, oikean mittaisia – eli riittävän lyhyitä – farkkuja ei vaan löytynyt ekan päivän yrittämisellä. Itseasiassa ekan päivän tulokset olivat kohtalaiset laihat. Siinä missä vaateostoksilla ei onnistuttu viini-, viski- ja kalenteriostoksissa taasen onnistuttiin täydellisesti.
Mielenkiintoisesti englanti ei ole missään nimessä ongelma. Niissä liikkeissä missä ensimmäinen myyjä ei osannut englantia, hänen noutama toinen myyjä osasi. Joka paikassa hyvää palvelua, joka paikassa englanniksi. Hinnat kerrotaan minulle usein ranskaksi ja sen jälkeen näytetään kassalta. Vastaavasti olen oppinut olemaan tavaamatta esimerkiksi nimeäni tai sanomatta numeroita, ne on syytä kirjoittaa puhelimeen ja näyttää. Hyvin samanlaista kuin Italiassa, ranskankielen puute aiheuttaa vain vähäistä ongelmaa.
Vaateostosten jälkeen oli edessä tarvikeostoksia. Krista tarvitsi jotain kirjakaupasta ja Juha löysi kirjakaupan vierestä ison elektroniikkaliikkeen. Jakaannuimme kahtia. Krista löysi suomalaista tavaraa ja tarvitsemansa tarvikkeet, Juha ei löytänyt mitään mielenkiintoista ja vietti suurenosan ajastaan polkupyörien lähellä puunalla auringon suojassa kuuntelemassa kirjaa. Sitten kun se väsytti liikaa, Juha siirtyi läheiselle penkille torkkumaan.
Päivän shoppailu lopetettiin juomien hankkimiseen (no okei, pantonkia ostettiin kanssa). Ardbegin An Oa, on silkkaa nektaria – Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytettyä Ardbegiä, taatulla turpeisuudella ja savulla. Match made in heaven – makea pehmeä alku, mausteinen mukava, pyöreä maku ja savuinen, turpeinen, pippurin loppu, joka viipyy suussa ihanan pitkään. Voisin juoda sitä pullon suorilta ja nauttia joka hetkestä. Tällä hetkellä, jostain syystä, Pedro Ximenez viimeistellyt viskit uppoavat minuun melkein poikkeuksetta. Löytämämme punaviinikin on hyvää, mutta ei se viskiä ole.
Shoppailun jälkeen poljettiin asunnolle pikku iltapäivä torkuille. Loppuilta on mennyt rentoutuessa ja tutkiessa (nestemäisiä) ostoksia.
Itseasiassa koko päivä on ollut hyvin aurinkoinen, mutta todella tuulinen. Lämpötila parhaimmillaankin kiipesi vain 23. Aurinkorasvasta huolimatta olen onnistunut polttamaan niskani. Aivan käsittämätön mesta. Kaikki palamiset ovat olleet hyvin pieniä tähän mennessä, mutta tämä on huono trendi. Tilanne korjataan laittamalla luuri hälyttämään tasaisin aikavälein, jolloin lisätään aurinkorasvaa.
Kelin puolesta paikka on muistuttanut kovasti suomalaista Juhannusta – kylmää ja tuulista, tosin tämän paikan standardien mukaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”159″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-22″]

La vie en rose

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-21
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Juhannusaaton aatto, rauhallinen aamu ei lenkkiä, ei patonkia 😞 . Oikea käteni ei kestä kuntoilupohjaista Magaa vielä. En oikein näe miten pystyn noita treenejä tekemään kevyesti, joten jäljelle jäävä peliliike on pitää taukoa treeneistä ainakin viikko ja sitten katsoa kestäisikö tuo käsi edes yhden tunnin viikossa sitä. Paluu aamulenkkeihin näyttää olevan edessä.
Työpäivä oli työpäivä, mutta ilta, ilta oli jotain muuta. Olimme jo aikaisemmin viikolla sopineet, että Juhannus vietetään La Rochellessa. Tutustutaan kaupunkiin, hengaillaan lähialueella ja nautitaan elämästä. Aaton aattona lähdimme siis yhdessä kohti La Rochellea, tutustumaan kaupunkiin itsenäisesti. Kristalla oli asioita, joita hän halusi ostaa ja minulla oli kirja mitä minä halusin lukea. Emme päässeet yhdessä edes La Rochelleen saakka, sillä puolessa välissä minä huomasin jättäneeni ääneni, karttani, rahani, korttini sekä sen kirjan kotiin, toisin sanoen minun puhelin on yhä olohuoneen sohvalla. Sovimme minne jätämme polkupyörät La Rochellessa ja erkanimme omille teillemme.
La Rochellessa oli selkestäi tavallinen torstai-ilta. Joka nurkasta löytyi jos jonkinlaista musiikkibändiä. Illan aikana näimme rumpaleita, laulukuoroja, tanssiesityksiä, pikku tyttöjä ison saksofonin kanssa, heavy metal bändin – mitä selvästi kuuluu perinteiseen ranskalaiseen katumusiikkiin. Normaali torstai-ilta – näin tulkitsimme nykyisellä Ranskan ymmärryksellämme ;).
Täällä ravintolat näyttivät futista TV:stä, tykillä – mitä nyt nurkista löytyy ja ihmiset istuivat katsomassa matsia pöydät täynnä olutta.
Krista ei löytänyt sitä mitä oli hakemassa, minä löysin käytetyn IT tavaraa myyvän liikkeen. 90€ minulla olisi pari pientä näyttöä käytetävissäni. Kaapelointi olisi ainut ongelma.
Tänään tajusimme olleemme reissussa jo kuukauden päivät. 1/3 reissusta on takana! Mihin aika oikein kuluu?!
Kun tuli aika syödä, Krista tuli hakemaan minua sataman askeleilta lukemasta kirjaa. Löysin aivan täydellisen askeleen, missä lukea kirjaani ja katsoa kaupunkia. Söimme kunnolla ravintolassa “ravintolakadulla”.
Ruokaillessamme minä päätin 100% ranskalaiseksi – koska menukin oli 100% ranskaksi.  Otin rohkeasti alkupalaksi “Honey roasted goat dung and pine nutes” – konekäännettyä ranskasta englanniksi. Ranskalainen keittiö on hyvä, ne saa vuohen lannankin maistumaan hyvältä – oikein hunajaa oli sitten niin maan penteleesti.
Meidän riemuksi lähellemme tuli ranskalaiseen tyyliin pukeutunut hanuristi. Mies esiintyi todellisella ilolla ja esityksensä aikana soitti muunmuassa hyvin tunnettuja ranskalaisia klassikko kappaleita kuten Despacito, Game of Thrones tunnusmusiikki ja jotta ilta olisi täydellinen, ennen kuin meidän ruokailu oli ohi sieltä tuli La vie en rose! Olin aivan lumoutunut herran esiintymiseen ja kappalevalintaan. Parasta ruokailumusiikkia ikinä!  Ranskassa, vanhalla kivikadulla, syömässä ulkoilmassa ja ranskalainen hanuristi soittaa sekä laulaa La vie en rose -kappaletta – en keksi miten illan olisi voinut paremmin lopettaa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”158″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-21″]

Ranskalaiset aukioloajat

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-20
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Nyt ollaan aamuissa tehokkaita. Kumpikin salamana ylös kuudelta ja nopean aamiaisen jälkeen oli edessä patonkiaamulenkki. Ajoitimme aamulenkin niin, että olisimme 7.30 lihakauppiaan luona. Hänen kauppansa aukeaa klo 7.30. Lihakauppias ilmestyi liikkeeseensä karvan ennen puolta ja alkoi kaikessa rauhassa sisällä järjestelmään liikettä asiakkaita varten. Kun kerran ovet eivät olleet auki, me menimme toriaukealle/kirkon laidalle kuntoilemaan. Lähempänä kasia lihaa oli saatavilla liikkeestä. Samanlainen päivän aloitus on eräässä toisessa patonkikaupassa. Myyjä ilmestyy “avaamisaikaan” tai vähän sen jälkeen paikalle ja alkaa työstämään paikkaa myyntikuntoon. Tämän kun yhdistää eiliseen toritoimintaa alkaa paljastumaan ranskalaisten työmoraali :). Me koitamme kompensoida tätä olettamalla, että paikat ovat auki aikaisintaan puoli tuntia kerrotun aukioloajan jälkeen. Maassa maan tavalla ja silleen.
Törmäsimme muuten MÖLKKYyn ilmoitustaululla! Todella jännä nähdä moinen peli täällä. Vielä jännempää oli nähdä, että ö oli saatu tulostettua oikein! 🙂
Työpisteeni on viimeisen parin viikon aikana osoittautunut kestämättömäksi. Tänään ennen työpäivän alkua työpiste meni vaihtoon. Keittiön pöytä siirtyi makuuhuoneeseen ja työpöytäni siirtyi keittiön pöydäksi. Tarvitsemme toimivaa keittiöpöytää vähemmän kuin toimivaa työpistettä – merkittävästi vähemmän.
Illan viihteenä oli kompostin kasaaminen ja käyttöönotto. Komposti on pohjaltaan avoin. Vuokratalomme piha on kiveä, kauttaaltaan. Päädyimme ostamaan turvetta ja suojapressua. Toivomme, että suojapressu estää biojätteen/mullan sekoittumisen pihatien kiviin. Aika kertoo kuinka tuossa käy. Se biojäteastia on tilavuudeltaan valtava. Katsotaan kuinka paljon meistä jää biojätettä 2kk jälkeen. Tavoitteenamme on saada omistajat käyttämään tuota myös.
Täällä on ilmeisesti päästy ohi sateisista keleistä. Seuraavan 10 päivän ennuste on silkkaa auringonpaistetta. Lämpötila tulee heilumaan 23-29 asteen välillä. Suora auringonpaiste on murhaava, ehkä jopa murhaavampi kuin viime kesän Italian paahde.
Käteni on taas vailla tarpeetonta kipua, joten ilta vietettiin treenaten Krav Magaa lähisalilla. Treenien alkua odotellessa minulle tuli puhumaan yksi uusi treenaaja. Hän tervehti minua englanniksi ja sanoi että hän tekee töitä suomalaiselle firmalle. Olin välittömästi kiinnostunut. Hän tekee töitä Wärsilällle :). Hän ei ole käynyt Suomessa, mutta on käynyt Ruotsissa. Magan kautta näyttää löytävän hyvin Suomiyhteyksiä. 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”155″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-20″]

Miettimistä La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-19
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Kumpikin ponkkasi pystyyn kuudelta. Hieman ennen torille lähtöä Juha muisti, että tänään piti mennä aamutorille jonnekin “kauas”. Krista tulkitsi tilannetta erittäin fiksusti ja päätyi ehdottamaan, että hän menee yksin käymään torilla. Kristan ollessa torilla, minä olin aamulenkillä. Kävin ihmettelemässä tunnelin toista päätä uudestaan. Kyltit paskana, mutta niistä voidaan tulkita
“Vaara. Lamppu pakollinen” sekä “…… omalla vastuulla”
Lupaa hyvää.
Italiassa opimme olemaan torilla juuri kun tori aukeaa tai jopa hieman aikaisemmin. Myyjät myivät iloisesti meille, emmekä olleet muiden shoppaajien tukkona. Ranska on eri maa, eri peto. Tori aukesi seitsemältä, myyjät ilmestyivät paikalle seitsemältä. Sitten he alkavat pistämään myyntipistettään pystyyn. Ranskassa myyjät eivät suostuneet myymään mitään ennen kahdeksaa. Täällä noudatetaan outoja myyntisääntöjä. Krista käytti luppoajan tutustuen siihen kaupunkiin. Täällä on näitä pikku kyliä parin kilometrin päässä toisistaan. Kaupungista löytyi vielä pystyssä oleva puhelinkoppi, joka oli tosin nykyään vapaa kirjasto.
Työpäivä meni kummallakin rattoisasti ja kun se oli ohi, oli minun aika lähteä pohtimaan ja filosoifoimaan luontoon. Ilta tuli vietettyä kanaalin äärellä istuen, miettien, lukien kirjaa ja kirjoitellen. Tulevina iltoina tullaan istumaan lisää kanaalin äärellä miettimässä, kerta ei riitä lähellekään. Kelit ovat A-luokkaa ja näyttävät pysyvän sellaisina pitkän tovin. Krista vietti illan soitellen ja ihmetellen erinäisiä TV-sarjoja asunnolla. Se osottautui näppäräksi asiaksi, sillä isäntämme toimitti meille meidän uuden kompostin. Se ei näytä ihan siltä mihin olemme Suomessa tottuneet. Ensimmäisenä iskee silmään se että siitä puuttuu kansi tai pohja. Kasaamme sen huomenna, silloin tiedämme enemmän.
Aikaisemmin hankkimani WLAN-toistin tarvii fimware päivityksen ja sitä varten tarvin kaapelin.  Valitettavasti pakannut yhtään (!) verkkokaapelia mukaan. Kysyin onko omistajalla lainata yhtään. Sain tämän, hänen ainoan verkkokaapelin lainaan. Hän ei ole varma toimiiko se. Testaan huomenna
Sain parsittua kuvat ja videon paikalleen sunnuntain tapahtumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”153″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-19″]

Le Mans krapulassa

LaRochelle2018 juha Comments

2018-06-18

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3416 km

Arkiaamu lähti liikkeelle edes jotenkin vain toiselle meistä. Toinen heräsi pari tuntia myöhemmin. Hänen päivänsä on mennyt kuin olisi tokenemassa pienestä krapulasta. Le Mans jätti jälkensä?

Maanantai oli muuten tavallinen arkipäivä. Töitä, arkiaskareita. Oikea käteni otti nokkiinsa Le Manssista jossain määrin. Luulen, että se johtui siitä että kantelin lauantaipäivän tuoleja kummassakin kädessä, välillä pitkiäkin aikoja. Se + edellisen viikon Magailu on todennäköisesti käden oireiden aiheuttajana. Tästä syystä tänä iltana ei käynyt treeneissä. Toisaalta Le Manssin kuvat ja videot on käsittelemättä, joten tekemistä tälle illalle löytyi enemmän kuin jaksoin tehdä. Purin 17. päivän kuvat sekä uudelleenpakkasin videot, tuuppasin ne youtubeen ja liitin ne oikean päivän blogitekstiin. Huomenna käsittelen sunnuntain kuvat ja videot.

Nyt kun Le Mans on takana voimme todeta, että paljoa paremmin emme olisi voineet hommaan valmistautua. Parannusta seuraavaan kertaan voi tehdä vain kustannuksissa ja siinäkin vain vähän. Kustannusrakenne meni näin:

Pääsyliput 164 € (2x General admission, ei voi välttää 😄 )
Parkkipaikka 15 € (Arnage -kulma, 100% rahan arvoinen, pitää toistaa)
Majoitus: 150€ (2 yötä, AirBnB, 5km radalle matkaa – tästä voi säästää, ottamalla kauempaa tai menemällä leirintäalueelle)
Ruokailu: ~40-50€ (eväät koko ajalle, tästä on paha säästää)
Tietullit: 31,40€ (voisi koittaa kiertää, mutta se lisää aikaa)
Bensa: ~120 €

Ainut suoranainen säästöpiste olisi majoitus ja vähemmän polttoainetta kuluttava auto. Nyt tiedämme mitä lysti ensi kerralla kustantaa.

Maanantai-ilta oli siis pitkään kaivattu rauhallinen ilta. Kumpikin luki jotain, katsoi TV-sarjaa, söi ja lepäsi. Huomenna voi taas aloittaa tekemisen 🙂 – Juhannuskin on ihan nurkilla.

Kestävyysajon huumaa, osa 2

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-17
Ajoaika: 4 h 45 min
Keskikulutus: 12.8 l / 100km
Keskinopeus: 67 km/h
Kokonaiskilometrit:  3416 km
Nukuimme mahdollimman lähelle aamiaista, koska eilen meni yli keskiyölle ennen kuin nukuttiin ja koska emme halunneet suotta aiheuttaa meteliä ennen kuin on ihan pakko. Aamiaisen jälkeen edessä oli blogaus. Puhelinverkon datayhteydet eivät toimineet auttavasti, edes muutaman kilometrin päässä radalta aamulla kahdeksalta – koko verkko oli vaan tukossa. Kuvien perkaamiseen olisi voinut käyttää aikaa vaikka kuinka, mutta säästin sen homman La Rochelleen.
Ajattelimme hieman toistaa eilistä mallia ja mennä ensin Mulsainne -kulmaan katsomaan ajoa ja lopettaa katsominen Arnage -kulmaan. Emme tosin halunneet siirtää autoa välissä, joten ensin ajaisimme auton parkkiin Arnage kulmaan ja sitten käyttäisimme busseja siirtyäksemme takaisin Mulsainneen. Asiaa pureksittuamme hieman, siirtyessämme kohti Arnagea ja parkkia, totesimme että ei jaksa. Mennään Arnage -kulmaan, löydään perseet penkkiin ja Le Mans 24h -radio korviin. Otetaan rennosti, nautitaan metelistä, selostuksesta ja vauhdikkaista autoista.
Kumpikaan meistä ei seuraa mitään urheilulajia, kumpikaan ei ole aikaisemmin välittänyt moottoriurheilusta. Olemme F1:stä seurannut Häkkisen aikaan, mutta niin taisi tehdä kaikki suomalaiset. Le Manssiin menimme vain koska Juha oli ihan täpinöissään siitä yhtenä aamuna tunnin verran. Tapahtuman aikana olemme ihastuneet Le Mans -kisaan/tapahtumaan. Paikalla oleminen on sanoinkuvaamatonta. Se vaan tuntuu eeppiseltä. Tuntuu kuin olisi tehnyt jotain mahtavaa, vaikka on vain istunut radan vieressä ja katsonut autojen menoa.
Pari tuntia heilahti ohi vauhdikkaasti. Sinä aikana vaihdoimme sijaintia Arnage-mutkassa kerran. Kahdentoista aikaan revimme itsemme vastahakoisesti irti radan reunasta ja palasimme autolle syömään. Rata on “kivenheiton päässä” ruokailupaikastamme, joten moottorin jylinä kuuluu sinne saakka helposti. Auton radio pauhasi karvan vajaa täysillä, jolloin siltikin vain toinen meistä kuuli radiosta jotain, kun söimme auton takana lounastamme.  Lounaan jälkeen linnoittauduimme Arnage -mutkaan istumaan lopuksi kolmeksi tunniksi. Istuimme vierekkäin, tuplakuulonsuojaus toisessa korvassa ja Le Mans -radio nappi + peltori toisessa korvassa. Keli on oli sen verta hyvä, että Juhan nuppi paloi onnistuneesti. Hattu kun ei mahtunut peltorien kanssa päähän.
Eilisestä hämärä/yö-osuudesta, jota katsoimme pari kolme tuntia, pitää sanoa vielä jotain. On todella siistiä katsella illan tummetessa kuinka hissukseen autojen punahehkuiset jarrulevyt alkaa näkymään. Mitä pimeämmäksi ilta kehittyy sitä paremmin ne levyt näkyvät. Ne on todella, todella punaiset. Osassa autoissa on sikamakeat valot – yöllä ne näyttää järjettömän siisteiltä kaiken sen mahtavan metelin lisäksi. Kun ilta tummenee entisestään alkaa LMP autojen pakoputken päässä näkymään liekkejä. Lopulta pimeässä ensin näkyy todella kirkkaat etuvalot, sitten sivuprofiilissa punahehkuiset jarrulevyt, LMP autoissa sinistä liekkiä pakoputken päästä ja auton ohimentyä takaapäin näkyy korin valaistus. Se on mahtava valoshow kehoa värisyttävillä ääniefekteillä.
Meillä kävi sikamainen aloittelijan säkä vaatetuksen suhteen. Kannoimme mukanamme koko ajan farkkuja, shortseja, pitkä hihaista ja takkia. Lauantaipäivän menin shortsi & t-paita linjalla yli 25 asteen lämmössä, kun taas yöllä mentiin farkut, pitkä hihainen ja takki päällä ulkoilman ollessa 15 asteista.
Tapahtumasta poistuminen tapahtui rivakasti. On vaikea uskoa, että siellä on tuhansia/kymmeniä tuhansia ihmisiä paikalla. Liikennejärjestelyt toimivat saumattomasti. Olimme La Rochellessä The Corriganissa jo klo 19.00. Tällä kertaa luvassa ei ollutkaan perinteistä sunnuntai-illan sessiota, sillä alueella oli joku tapahtuma. Kadut olivat täynnä ihmisiä syömässä ruokaa ja kojuja myymässä ruokaa. Siellä myytiin jopa 3€ olutta. The Corriganing omistaja on kyllä asiakas edellä menemä mies. Kun tulimme tiskille, hän kertoi että täällä sisällä on baarihinnat, mutta jos haluatte 3€ olutta sitä on myynnissä tuolla pihalla. Myyntipiste ei käsittääkseni ollut hänen.
The Corriganssin yksien jälkeen tulimme kämpille, jossa purimme kamoja hieman paikoilleen ja lysähdimme nukkumaan. Le Mans 24h -oli pirun mahtava tapahtuma.
Kuvat lisään illalla, vanhoihin blogiviesteihin tuli lisättyä valmiiksi prepattua kamaa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”151″ gal_title=”Le mans, 2018-06-17-2″]

Kestävyysajon huumaa, osa 1

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-16
Ajoaika: 1 h 4 min
Keskikulutus: 16.6 l/100km
Keskinopeus: 25 km/h
Kokonaiskilometrit: 3072
Aloitimme päivän kuiskimalla ja olemalla mahdollisimman hiljaa. Aamianen oli tarjoiltuna talon puolesta, joten päivä alkoi helposti. Koitin tehdä ystävyyttä talon pupun kanssa, mutta pupuun ei ystävystytä nopeasti. Sen ensimmäinen olettamus on, että sinä syöt sen. Synkkä ja syvä on pupun epäluottamus muihin olentoihin ja ihan syystä.
Täältä voi katsella mihin viittaan: Le Mans Circuit Map & Guide https://goo.gl/maps/eWRPENcdhqu
Aloitimme päivän ajamalla lähelle Mulsainne -kulmaa. Siinä on kauppa ihan vieressä, joten heitimme auton siihen ja aloimme ihmettelemään miten sinne alueelle pääsisii. Juhan tavoitteena oli ehtiä katsomaan klo 9:ltä alkanut lämmittelykierrosta. Kaupalle päästyämme taustalla kuului koko ajan urheiluautojen moottorin meteli. Se itseasiassa kuului jo majapaikallammekin. Veikkailun ja seikkailun pohjalta onnistuimme löytämään Zone A viitteitä, joita seurasimme hieman epäuskoisesti. Lopulta aikamoisen kävelyn jälkeen löysimme perille Mulsanne kulmaan. Ehdimme katsomaan pari kierrosta lämmittelyä. Tässä vaiheessa seureen meno vasta rentoutui ekan kerran. Olimme täysin tietämättömyydestä päässeet tilanteeseen, missä me olimme katsomassa Le Mansin radan äärellä autoja menemässä todella, todella lujaa. Saatuamme ensimaistin aloimme suunnittelemaan menemistä konkreettisesti. Automme ostettu parkkipaikka on Arnage-mutkassa, joten halusimme siirtyä sinne mahdollisimman pian. Siellä haluamme katsoa 11.30 alkavaa kisaa, joka oli joku Euroopan tason kisan. Palasimme autolle ja teimme päivän lounasleivät kaupan parkkipaikalla auton takaluukussa.
Google mapsin navigointi on tietoinen kaikista estetyistä teistä ja toimii täydellisesti navigointityökaluna täällä Olin aidon yllättynyt. Ihmiset käyttäytyivät hyvin rauhallisesti. Autolla ajaminen oli rennompaa täällä rallikansan tukkimilla tiellä kuin Italiassa aamulla tyhjällä tiellä. Liikennejärjestelyt on parasta A-luokkaa.
Arnage mutkaan otimme mukaan tuolimme ja kylmät oluet&kokiset. Ehdimme kivasti katsomaan klo 11.30 kisaa. NYT, NYT oltiin kisapaikalla! Autojen ajaessa mutkasta läpi niiden moottorin jyrinä on niin mahtava, että keskusteleminen siinä metelissä on mahdoton auton mennessä ohi. Tuo ei ihan välitä sitä miehisen metelin määrää oikein. Niiden autojen moottorin äänen tuntee kehossaan! Keuhkot värisee siinä rytynässä. Krista aloitti keskustelut vieressä olevan britin kanssa, joka vaikutti Le Mans veteraanilta. Hän kertoi meille miten autoja tunnistetaan, missäpäin kannattaa olla, miten kauan hän on tehnyt tätä (vuosikymmeniä). Kuuntelimme mielenkiinnolla ja saimme paljon hyviä vinkkejä. Tunnin kisan oltua ohi siirryimme autolle syömään lounasta. Trangia ulos takaluukusta, tuolit alas ja ruuanlaittoon. Emme olleet missään nimessä ainoat parkkipailla syövät henkilöt ja meidän ruokailuasetelma oli köykäinen verrattuna osaan harrastajista.
Olimme fantasioineet olevamme starttia varten pääsuoralla, mutta olimme auttamattoman myöhässä lähdössä pääsuoraa kohti. Arnagesta koitimme lähteä kohti Porsche mutkaa, mutta linja-autossa istuessamme tajusin että minun kännykkä on autossa latauksessa! Ulos bussista ja juoksuun!!!! En silti ehtinyt ajoissa takaisin, joten odotimme pienen hetken seuraavaa bussia. Koitimme hyväksyä sitä faktaa, että startti katsotaan Porsche mutkasta. Matka Porsche mutkalle vei 20 minuuttia, saapuessamme parkkipaikalle starttiin oli enää 20 minuuttia aikaa. Alue oli tuntematon, hätä suuri ja kisa alkaa ihan JUST! Seurasimme massaa, otimme rivakkaa askelta ja kävimme henkisesti synkällä puolella ennen kuin löysimme paikan radan reunalta. Ehdimme pari minuuttia ennen lähtöä paikalle. Seurasimme lämmitelykierroksen ja kisan startin Porsche mutkista. Verrattuna Arnageen ja Mulssaineen Porsche mutkat jätti meidät kaksi kylmäksi. Tässä kohtaa mennään lujaa, mutta autot on sen verta kaukana että murina ei pärisytä keuhkoja eikä tässä nähdä jarrutuksiakaan. Katsoimme kisaa parista eri paikasta käsin Porsche mutkan varrelta.
Aika tuolla radan vierellä menee lähes yhtä lentäen kuin autot. Olimme aina tunnin kerrallaan noissa pysähdyspisteissä emmekä edes huomanneet ajankulua. Se oli pääsyy siihen miksi startti katsottiin Porsche mutka ja vaikka Porsche mutka ei vakuuttanut yhtä paljon kuin kaksi edellistä kulmaa vietimme silti, vahingossa tai hurmiossa, siellä tunnin. Matkamme rataa ympäri jatkui ja siirryimme kisakylään. Kisakylässä saimme vihdoin ostettua virallisen opastuksen ja etsittyä mitä autoja seurata. Listamme kärjessä on auto nro 52, yksi kuskeista on Toni Vilander, seuraavana #8 Fernando Alonson vuoksi, sitten #80 Christina Nielsenin vuoksi ja pimeän tultua #66, sen valaistus näytti törkeän hyvältä. BTW, tanskalaisilla on joku pakottava tarve näyttää olevansa tanskalaisia. Eri leirintäalueilta voit pongata tanskalaiset helposti, sillä niillä on lippu korkeimmalla, niiden teltan katto on kokonaan Tanskan lippu, auto on täynnä Tanskan lippuja ja jos olisi mahdollista henkilö itse olisi heiluva Tanskan lippu. Emme ole vielä selvittäneet miksi näin – ehkä Christinan vuoksi.
Kisakylä oli kuin perusfestari mesta. Etsimme itsellemme pari eri katsomispistettä ja löimme tuplakuulonsuojauksen päälle. Täällä miehekäs meteli oli kuultavissa ja tunnettavissa. Oluttölkki kädessä pärisi autojen tahtiin, keuhkot värisi autojen tahtiin ja fiilis tärisi autojen tahtiin. Virittäydyimme Le Mans 24h radiotajuudelle ja istuimme kuunnellen selostusta ja seuraten autoja. Jossain kohtaa lähempänä kuutta pidimme seuraavan ruokataukomme. Aamulla tehdyt patongit, korjaan leivät, oli päivällisenä. Meillä on niitä pa… leipiä 6 kpl. Päivällisemme muodostui puolikkaasta sellaisesta per nenä + omat täytteet. Kumpikaan ei saanut syötyä yhdellä istumalla omaansa loppuun. Meillä on riittävästi leipää. Koitetaan oppia tästä jotain. Ruokailun jälkeen edessä oli lisää kisakylää, se on sitä mitä voisi odottaa, kauppoja myymässä krääsää, autoja ja simulaattorikokemuksia, karnevaalilaitteita sekä tietenkin paljon oluttelttoja.
Sitten legendaarinen Dunlop silta. Siellä istuimme tunnin tahi kaksi taas. Edessämme istui polttarisakki. Sankarin hommaksi tuli jossain vaiheessa löytää naisia ja saada heidät hurraamaan Englannin puolsta. Krista pääsi hurraamaan Englannin puolesta outo hattu päässä. Polttarisankari oli puettuna rallityttö hameeseen ja yläosaan. Häneltä puuttui vain meikkaus. Vastineeksi tästä yllättävästä Englannin kannustamisesta Krista päätti auttaa miestä mäessä ja tarjoitui laittamaan hänelle huulipunaa. Hän oli ensin hieman hommaa vastaan, mutta koko muu polttarisakki oli vahvasti meikkaamisen kannalla, joten huulipunaa miehelle laitettiin. 😄
Dunlopissa ollessamme alkoi keli jo viilentymään, joten poikkesimme vessaan vaihtamaan minulle shortsit farkkuihin laittamaan Kristan päälle kaikki mitä kannossa oli. Halusimme kiertää koko radan, joten siirryimme seuraavalle bussille, joka vei meidät takaisin aamun aloituspisteellemme Mulsainne-kulmaan. Bussissa seurue rupesi jo torkkumaan hieman. Muilsainnessa päätimme hypätä suoraan seuraavaan bussiin ja matkata Arnagelle keittämään kahvit  ja teen.
Autolla heitimme lisää vaatteita päälle ja teimme kuumat juotavat. Arnage kulmalle oli tullut PAAAALJON enemmän ihmisiä. Tungimme itsemme joukkoon ja seurasimme kisaa puolitoista tuntia tästä nurkasta käsin. Pääsimme näkemään miten maisema tummeni ja lopulta yökisaa. Lähdimme puoli kahdentoistamaissa hyvin valmiina nukkumaan takaisin kohti majapaikkaamme. Saavuimme oven eteen tasan samaan aikaan kuin isäntäperheemmekin. – Hassu yhteensattuma.
Verkko täällä on niin heikkoa, että tulen lisäämään kuvia tähän blogipostaukseen maanantaina viimeistään.

[Best_Wordpress_Gallery id=”149″ gal_title=”Le mans, 2018-06-17″]

Kohti Le Manssia!

LaRochelle2018 juha Comments
2018-06-15
Ajoaika: 3:43
Keskikulutus: 12.8
Keskinopeus: 75 km/h
Kokonaiskilometrit: 3072
Aamulla kuntoilua ja Le Mans aika-ajo II katsomista kännykästä. Kahvitauolla Le Mans aika-ajo II katsomista kännykästä. Lounaalla Le Mans 24 -podcastin kuuntelua. Työpäivän jälkeen Le mans aika-ajo II katsomista, talon siivoamista ja auton pakkausta.
Klo 17.00 ajo kohti Le Mansia. Autossa … tietoturvapodcasteja! Wooo! Krista soitti pari puhelua ja “pedaalitti” nuotteja. Kun hän oli kykenevä kuuntelemaan asioita, Le Mans 24 -podcastin kuuntelua. Kaiken tämän jälkeen, meillä ei ole mitään käryä mitä me ollaan tekemässä. Meillä on riittävästi patonkia ja jonkin verran muuta ruokaa. On mahdollista, että tulimme ottaneeksi liikaa leipää. Fun fact! Patonki != Leipä. Ne on samannäköisiä, tehty samasta jauhosta, varmaan täysin samalla tapaa, mutta leipä on … kaks kertaa (?) paksumpi. Todennäköisesti meillä on liian vähän majoneesia, eikä liikaa leipää.
Ranskassa on ilo ajaa verrattuna Italiaan. Nämä patonginpurijat ajavat ennustettavasti. Toki, toki täältä löytyy aggressiivisia kuskeja, siinä missä muistakin tolkun maista (Italia on eri juttu), mutta ne on harmittomia ja niillä vaikuttaa olevan pieni koppero autona. Kuskin täytyy raivonpuuskassaan painaa se kaasupoljin lattiamatosta läpi, jotta se auto kiihtyy edes hieman. Toisaalta sen raivon saattaa aiheuttaa se toivoton litranen kone, jolla koitetaan 90 km/h nopeudessa pujahtaa rekasta ohi kun vastaan tulee liikennettä tasaisena virtana.
Illan ylläri tuli vastaan Le Manssissa. Majoituksemme osoite on väärin AirBnB:n ilmoituksessa. Olimme keskellä Le Manssia, osoitteen mukaisessa paikassa, eikä siellä ollut sopivan näköistä maisemaa, saati oikeannäköistä taloa. Viesti ja puhelu selvittää tilanteen, isäntä on kirjoittanut osoitteensa väärin (tarkkaanottaen katuosoite oikein, mutta KAUPUNKI on väärä). Luulimme olevamme 3.6 kilometrin päässä radan pääsisään käynniltä, kun oikeasti olemme 5 kilometrin päässä tasan toisessa päästä rataa. Isäntämme oli kovasti, kovasti pahoillaan tästä virheestä, jonka hän on tehnyt. Mekin olimme kohtalaisen kettuuntuneita tästä, mutta päätimme olla antamatta tämän pilata kokemustamme. Rata on yhä lähellä, liikumme kuitenkin minun autolla ja olemme varanneet parkkipaikan etukäteen. Homma on OK. Itseasiassa homma on hieman paremmin kuin OK. Koska ajoimme Le Mansin keskusta tänne pikku kaupunkiin, ajoimme läpi radan! Ajoimme sen osuuden läpi, mikä siitä radasta on normaalia tietä. Fiilikset oli aika hyvät siinä kohtaa. Vauhtia siellä ei voinut ottaa, mutta ajosta sai aina kiva näkymän siihen rataan 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”147″ gal_title=”Le mans, 2018-06-15″]