Auton testaamista Saksan baanalla

2019-05-21

Ajoaika: 8 tuntia, 25 minuuttia
Sähkökilometrit: 198 km
Keskikulutus 7.5l / 0.1 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 1538 km
Huippunopeus: 230 km/h (auton mittari, ei GPS vahvistettu)

Aamu alkoi poikkeuksellisen myöhään, 06:45. Myöhäinen aamu oli ajosta ja MökkiLAN:sta palaamista yhä. Krista oli suunnitellut aamulenkin reitin, joten lähdimme reippahasti lenkille. Lenkin päätteeksi tai aikana emme pystyneet kuntoilemaan, sillä emme löytäneet mitään kivaa paikkaa missä kuntoilla + se mitä löydettiin oli mahdottoman liukas sateesta, emmekä pystyneet sitä kuivaamaan.

Aloitimme päivän reissuosuuden pysähtymällä Ezentan konttorilla. Nixu osti Ezentan parin viime kuukauden aikana. Katsoin silloin, että heidän konttori osuu suoraan minun reitin varrelle. Tänään tein yllätysvierailun kyseiselle konttorille. Oli mahtavaa kertoa olevani suomalainen nixulainen, joka päätti poiketa ohimenomatkalla. Ohimenomatka vaati lisäselittelyjä, luonnollisesti. Kiva keskustelun aloittaja. Sain pikaisen esittelyn konttorista ja puoli tuntia heilahti ohi huomaamatta kahvia hörppien ja eri henkilöille esittäytyen.

Seuraava reissun kohteena piti olla eilen Dispensarysta saatu Saksavinkki, Whisky Krüger, mutta asetellessani naviointia huomasin, että se on auki seuraavan kerran klo 10.00 keskiviikkona, keskiviikon ollessa se merkitsevä sana. Päätimme aloittaa Saksan läpi runttaamisen. Koska kesän lomapäivät ovat yllättävän kortilla, joudumme tekemään Torinoon etenemisen osissa. Tänään ajoimme noin puoleen väliin Saksaa Malsfeldiin. Täällä työskentelemme huomisesta alkaen loppuviikon ja kun perjantai tulee, aukeaa baana taas. Matka jatkuu kohti Torinoa muutamalla pysäkillä.

Autossa koko seurue on pitänyt itsestään selvänä ja ymmärtänyt heti että Saksan läpi ajettaessa ei säästellä bensan kanssa. Autossa on GTE namiska, sitä kun painaa auto jäykistää itseään, muuttaa polttoaineen syöttöprofiileja, ottaa sähkömoottorin polttomoottorin rinnalle käyttöön, muuttuu herkemmäksi kaasun suhteen ja ylipäätään muuttuu merkittävästi sporttisemmaksi. Se ei tule lähellekään rakkaan Audin sporttisuutta, mutta on se jotain. Saksan baanalla selvisi seuraavia faktoja autosta

  • 1.4 litraisen turbobensakoneen saa hetkeksi viemään 40 litraa sadalla, kun seisoo kaasupolkimen päällä
  • Vakionopeuden säätimen maksimi on 160 km/h. Tämä on ikävää, sillä kruisailunopeuteni on 170 km/h => pakko painaa kaasupoljinta => kun kerran siihen kosketaan, niin kosketaan syystä => kruisailunopeus oli 200 km/h, aina kun liikenne antoi anteeksi
  • Auton maksiminopeus ei olekaan 225 km/h. 230 km/h saatiin tauluun ja auto olisi vielä mennyt, mutta loppui tila kesken. Auto ei kiihtynyt enää millään tapaa merkittävästi, mutta se vielä kiihtyi. Maksimit on pakko hakea.
  • Adaptiivinen vakionopeuden säädin on silkkaa KULTAA pitkillä ajomatkoilla ja erityisesti Saksan moottoritiellä, missä nopeusvaihtelut ovat merkittäviä.

Matkan aikana pysähdyimme pari kertaa syömään. Tuunatun keittiön käyttö on niin mukavaa, että siitä on yhä syytä mainita. Kolmannella kerralla tiedämme mitä keittiöltämme haluamme ja tuunasimme sen sen mukaiseksi. Sitä on riemu käyttää. Muutenkin, kaikki tämä leireily, ruuanlaitto, tauotus, matkavirikkeet jnpp sujuu kuin tanssi, kuin olisimme tehneet tätä ennenkin.

Jokaisella taukopaikalla oli mahdollisuus sähköauton lataamiseen, mutta kertaakaan emme sitä onnistuneet tekemään. Tanskassa olisi ollut nerokas ja hieno systeemi. Easypark-pysäköintiohjelmalla olisi voinut ladata sähköä tolpasta, jos se olisi toiminut. Ekassa paikassa auto antoi vikavaloa kun koitti laittaa johtoa kiinni. Tokassa paikassa Easypark antoi virheviestin (-1). Tämän pohjalta pystyin helposti päättelemään vian olevan “jokin”. Kaiken kaikkiaan nerokas systeemi, olen jo nyt fani. Sitten kun se toimii, olen myyty koko konseptille.

Saksassa tähdet asettuivat tasan oikein kustannustehokkaan ajon suhteen. Bensa oli kalleinta tähän mennessä (1,714 € per litra), samoin sähkö oli kalleinta tähän mennessä (5€ latauskerta) – tällä olisimme saaneet noin 10 km sähköä, koska olisimme ladanneet vain ruokatunnin verran – jätimme väliin. Tätä korkeampaa hintatasoa tasapainottamaan bensankulutus on luonnollisesti korkeampi kuin missään muualla, sillä on pakko ajaa nilkalla kun vakionopeudensäädin ei toimi yli 160 km/h nopeuksissa.

Olemme illan päätteeksi saapuneet taloon, joka toimii meidän majapaikkana seuraavat kolme päivää. Kumpikin on ajosta rupeamasta aika väsynyt, kuski tosin menee vielä adrenaliinin voimalla hyvän hetken, sillä ihan viimeisiä 5 kilometriä lukuunottamatta auton nopeus oli siellä180-200 km/h viimeiset 200 kilometriä. Mites pelkääjä ajonopeuteen tähän suhtautui? Hän osoitteli vauhdikkaita Audeja ja Bemareita, sanoen “seuraa noita”, aina kun minä en tajunnut mennä riittävän lujaa 😀

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.