juhajuha

Täysin erilainen arkipäivä La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-23
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Heräsimme kuudelta kuistilta. Nukuimme yön pihalla, makuupusseissa. Olemme vuosia puhuneet siitä, että kun minulle vihdoin ostetaan uusi makuupussi, sen tulisi olla sellainen makuupussi minkä vetoketju sopii Kristan makuupussin vetoketjuun, jotta saamme ne yhteen ja saamme aikaan yhden pariskuntamakuupussin.
Minun vanha makuupussi korvattiin viime syksynä, reissumme jälkeen, uudella. Krista kovasti suositteli tätä ostamaani makuupussia, silloin kun olimme ostamassa sitä. Nyt paljastui, että rouva oli ollut etukäteen liikkeessä sovittamassa omaa makuupussiaan eri makuupussien kanssa ja tiesi – tiesi – että nämä kaksi sopivat yhteen. En silloin, enkä vielä tänä päivänä, huomannut tätä manipulointia. Minua on viety kuin pässiä narussa aikanaan.
Pariskuntamakuupussi on juuri niin mahtava kuin olen aina luullut! Siellä on tilaa! Mystisesti siellä on tilaa vielä aamullakin! Tämä ei aina pidä paikkaansa sängyssä, missä tila loppuu minun puolelta, jos se jostain loppuu.
Virkistävän yön jälkeen, tipahdimme rutiineihin. Juoksimme patongin, aloitimme työt. Patongin kanssa meillä on mielenkiintoinen haaste. Yksi on lähes aina liian vähän, mutta kaksi on aina liikaa. Yksi patonki ja yksi minipatonki on myös liikaa. Uunituore patonki on tosi herkkää tavaraa katoamaan, mutta tunnin vanha on jo eri tavalla riittoisaa. Ranskalaiset on hyvän äärellä hakiessaan kahdesti päivässä leipää.
Koitimme, parhaamme koitimme, töiden jälkeen. Yritimme päästä rantaan, mutta realiteetit eivät olleet meidän puolella. Kaupassa oli pakko käydä ja minun Krav Maga treenit alkoi jo seitsemältä, joten rantaan ei yksinkertaisesti voinut ehtiä. Käytimme vapaa-ajan suunnitellaksemma kaikenlaista tekemistä tuleville illoille ja viimeiselle viikonlopulle. Heitin Kristan keskustaan mennessäni treeneihin. Krista varaili viikon ohjelmaa meille ja muuten vaan rentoutui keskustassa.
Illan treenit meni hyvin. Treenit on hyvä paikka purkaa turhautumista, stressiä ja vähän kiukkua. Minulla ei ole mitään treenivaatteita mukana. Treeneissä päälläni on normaalit shorsit, normaali paita, joten aloittelijat usein luulee minua aloittelijaksi. Muut tietää jo paremmin. Tänään en ollut sellaisella tuulella, että olisin osannut olla kiltti ja, valitettavasti, yksi isompi aloittelija käyttäytyi kanssani huonosti, josta seurasi pari “etäisyys ja voimankäyttömittavirhettä” minun puolelta. Onneksi vahdoimme pareja ja pääsin treenaamaan muiden kanssa, ennen kuin olisin telonut miestä oikeasti. Tänään pääsin harjoittelemaan vauhdikkaasti ja kovaa Cerilin kanssa. Cerilistä on tänä kesänä tulossa ohjaaja, joten pystyin ottamaan merkittävästi kovemmin kuin aikaisemmin. Käteni tuntuu kestävän jo aika hyvin riehuntaa. Huomenna on tuttuja mustelmia säärissä ja käsivarsissa.
Treenien jälkeen noudin Kristan kaupungilta ja palasimme takaisin kotiin. Edessä on uusi yö pihalla, tänä yönä kello soi yhdeltä yöllä, jotta voimme nauttia tähtitaivaasta :). Ehkä tänään ei ollutkaan täysin erilainen arkipäivä La Rochellessa, mutta huomenna on! Kaksi yötä ulkoilmassa aiheuttaa varmasti toimintaa.

Konjakkivalaistuminen

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-22
Ajoaika: 2h 2 min
Keskikulutus: 12.4 l/100km
Keskinopeus: 73 km/h
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Aamu alkoi aamutiimillä kuudelta. Aamutiimi koitti olla hiljaa keittiössä tehdessään aamiaista, mutta se oli täysin tarpeetonta. Varttia yli kuusi ilmestyi bilesakki viereiselle aukiolle ja piti sellaista meteliä että oksat pois. Ilmeisesti kukaan nukkuvista ei kuitenkaan herännyt siihen sakkiin, joten aamutiimi lakkaa olemasta yli varovainen aamuisin. Muut nousivat siellä kasin ja ysin välissä, sillä ysiltä piti lähteä. Syy aikaiseen lähtöön oli pieni virhe Juhan osalta. Kavereidemme piti lähteä viimeistään kymmenelta, jotta he ehtivät palauttamaan vuokra-autonsa määräaikaan mennessä, joten Juha oli varannut Konjakin mestarikurssin Kristalle ja Juhalle sunnuntaiaamuun klo 10.00. Tripadvisor näytti reittiä pyydettäessä sen olevan Cognacissa, lippu sanoi kurssin olevan viereisessä kaupungissa, ihan omassa syrjässään olevassa paikassa nimeltä Le Relais de Saint Preuil. Sinne ajaa Cognacista puolituntia, joten päätimme lähteä matkaan yhdeksän aikaan. Kamat, halaukset, hyvästit ja matkaan mars.
Mestarikurssi oli yksityiskurssi meille kahdelle – muita ei kurssilla ollut. Virallinen ohjelman mitta on 2.5 tuntia, pitää sisällään konjakin historian, konjakin tekemisen, konjakin haistelemisen ja luonnollisesti maistelemisen. Esitys oli parasta A-luokkaa, nyt tuli tietoa, nyt tuli ymmärrystä. Esityksen järjestys muuttui hieman, kun yleisö lämpeni esitykselle. Esittämämme parin kysymyksen jälkeen paras vastaus kysymykseen saatiin maistamalla ensimmäistä konjakkia. Kun maistelu alkoi, alkoi kysymykset ja keskustelu todenteolla. Isoin, ehdottomasti isoin löytö oli seuraava:
Isot merkit tavoittelee minimiaikaa kullekin ikämääritteelle, eli
VS: minimi 2 vuotta, isot brandit 2.5-3 vuotta
VSOP: minimi 4 vuotta nuorimmalle nesteelle sekoitteessa (keski-ikä  on siis korkeampi)
XO: minimi 6 vuotta (usein seassa on kohtuullisesti vanhempaa, kuten 20 vuotiasta tms)
Extra: minimi 6 vuotta, mutta parempaa laadultaan kuin XO.
Nyt jos tätä verrataan sitten viskiin, missä kohtuullisen viskin startti-ikä on siellä 10 vuotta, niin selviää miksi viski on poskettomasti parempaa kuin isojen brändien konjakki. Ikä ei suoraan määrää laatua, mutta se pehmentää sitä juomaa merkittävästi. Tällä tiedolla varustettuna tulen käyttämään isojen brändien VS sekä VSOP:ta tärpättinä, sikäli joku minulle moisen pullon vaikkapa lahjoittaa. XO:ta juodaan irvistellen. Taon sanaa isot brändit, koska KOSKA pikku tislaamot, joita on parisen sataa ja jotka vastaavat noin 2% konjakin myynnistä pelaa ihan eri säännöillä. Ne ei voi kilpailla bränditunnettavuudella, joten ne kilpailee laadulla. VS ja VSOP on siellä samassa ikäluokassa kuin vastaavat viskit ja hinta on yhä kuitenkin siellä isojen brändien tasolla tai TAI halvempaa (!). Eli, siis, melkein mikä tahansa konjakki, mikä ei ole isoa brändiä, on todennäköisesti hyvää. Maistelussa oli erästä pientä paikallista tislaajaa. Hänen VS, VSOP ja XO oli tarjolla. Niistä VS pyyhki lattiaa eilisen Otardin Extralla. Hänen nuorin konjakki oli jo niin hyvää – ja pullo maksoi 31 euroa ja kyllä, sellainen on mukana. Muita olisi mukana myös, mutta niitä ei ollut myynnissä ja tilan oma myynti oli tänään kiinni. XO:ta olisin ostanut heti pullon, sekin olisi ollut alta satasen. Olen nyt kiinnostunut tuntemattomien merkkien konjakeista. Niiden VS:kin voi olla todella, todella hyvää – se voi olla huonoakin, mutta isot brändit on aina huonoa. Meidän mestarisessio kesti yli kolme tuntia, eikä kysymykset vielä olleet loppuneet kun tilaisuuden vetäjä pisti homman pakettiin :).
Ostimme konjakkia ja poistuimme etsimään paikkaa jossa valmistaa lounaamme. Päädyimme tekemään lounastamme viinipeltojen keskellä pienellä pysähdyspaikalla. Maistemat olivat upeat, todella upeat. Ruokailtuamme lepäilimme hetken puun varjossa ennen kuin lähdimme kohti La Rochellea. Ilta tuli vietettyä talolla, emmekä lopulta
  • menneet suppailemaan Cognaciin
  • lähteneet La Rochelleen rannalle
  • menneet sessiolle Corriganssiin
Illan hämärtyessä olimme pettyneitä itseemme. Missä on spontaanisuus? Missä on halu mennä? Missä on hullun tekemisen mieninki? Hulluttelu? Onko meistä tullut vihdoin ranskalaisia?! Antaudummeko välittömästi näemmäisen vihollisen/uhkan/vaivan edessä? Tämä on korjattava, alkaen nyt. Ensimmäinen korjaava liike on sängyn siirtäminen uuteen paikkaan:

[Best_Wordpress_Gallery id=”189″ gal_title=”Cognac, 2018-07-22″]

Jutustelua Cognacissa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-21
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4677 km
Aamutiimi on yhden miehen tiimi, vaikka menin nukkumaan viimeisten joukossa, olin ensimmäisenä pystyssä. Aamulla ehti hyvin tekemään aamiaisen, lukemaan uutiset ja blogaamaan ennen kuin kukaan muu hiipi alas – aamuisin on ihanan rauhallista 🙂
Päivän ohjelma oli melko yksinkertainen, meille oli varattuna yksi konjakkitislaamon esittely. Yhdentoista aikoiin hipsimme ulos talosta ja lähdimme tutustumaan Cognacin vanhaan keskustaan merkittävästi lämpimämmässä kelissä kuin eilen illalla. Ensimmäinen havainto oli Cognacin väkimäärän vähyys verrattuna kaikkiin muihin paikkoihin, joissa tähän mennessä olemme olleet. Kaduilla on vähän ihmisiä, tungosta ei ole ellei itse sitä tee. Päämäärättömän vaeltelun tavoitteeksi otettiin illan ravintolan löytäminen ja pöydän varaaminen. Lounasravintolan päätimme ottaa lennosta, kun sellaisen löydämme.
Päätimme vetää alkuruuaksi hieman oistereita, koska niitä saa halvalla kauppahallista. Otimme 12 kappaletta oistereita omiin purkkeihin ja siirryimme joen rannalle maistelemaan niitä. Oisterit upposivat kansaan, mutta eivät olleet yleisön suosikki. Meidän ruokailupaikan vieressä oli upean näköinen ravintola, josta naiset kävivät varaamassa meille pöydän illallista varten.
Lounasravintolaa varten vaeltelimme takaisin Cognacin vanhaan osuuteen. Lounaamme venyi sen verta hyvin, että päivän varsinaiseen ohjelmaan, eli tislaamokierrokseen meinasi tulla kiire. Olimme vain 10 minuuttia etuajassa paikalla. Kävimme kierroksemme Château Royal de Cognac:ssa. Siellä valmistetaan Baron Otard konjakkia. Kierros oli sisällöntään kevyempi kuin viskitislaamokierrokset, mutta avasi kohtalaisesti konjakin tekemisen saloja. Selitykset eivät olleet yhtä tarkkoja kuin mitä viskitislaamokierroksilla olemme nähneet. Lopussa oli, luonnollisesti, maistelu. Vain yksi seurue oli ottanut  Heart of the Château -maistelupaketin, mikä pitää sisällään tislaamon parhaat tuotteet. Onneksi olimme panostaneet firman parhaisiin, sillä konjakki, verrattuna edes keskimääräiseen viskiin, on melkoisesti viinaisempaa ja terävämpää. Konjakin eri versiot, nuorimmasta vanhimpaan, menee VS, VSOP, XO ja Extra. Baronin VS on loistavaa esimerkiksi auton moottorin osien putsaamiseen. VS ei ollut osa meidän maistelusettiä, mutta onneksi osa peruskierrokseen osallistuneista ei juonut omiaan, joten pääsimme maistamaan sitäkin tärpättiä. VSOP oli jo juotavalla sektorilla, jos ei välitä alkoholin poltosta. VSOP:n 50-60€ hintaluokassa on kymmeniä viskejä jotka desinfioi tällä juomalla lattiaa. XO oli ensimmäinen konjakki, jota seurue voisi suositella juotavaksi ja Extra oli jo hyvää, mutta ei liki 400€ edestä hyvää. Viskit vs konjakit neljän referenssikonjakin jälkeen: 5-0, viskien eduksi. Arvatenkin konjakit jäivät lahjaliikkeen hyllyille.
Tislaamokierroksen jälkeen vaeltelimme joenvartta pitkin puistoon torkkumaan. Tässä vaiheessa naisten riveistä kuului kommenttia “ton täytyy olla mielettömän mielenkiintoista, puhe ei lakkaa lainkaan.”. Miespuoliset ovat jatkaneet IT:stä puhumista, aina kun mahdollista. Aihealueet vaihtelevat, mutta ulkopuoliselle se taitaa kuulostaa aivan samalta koko ajan. Epätoivossaan naiset halusivat puhua jostain mistä hekin jotain ymmärtäisivät, joten puhuimme hyvän hetken autoista – kukaan seurueesta ei tiedä niistä paljoa. Puistossa otimme kivat parin kymmenen minuutin torkut, ennen kuin lähdimme takaisin kaupunkiin siiderille. Lämpötila alkoi olla kohdillaan, joten jäähtyäkseen seurue poikkesi ravintolaan juomaan siideriä. Ranskalaisten siiderikulttuurin itsejulistettuna ammattilaisena, olin lievästi pettynyt kun saimme laseja, emme mukeja, siiderimme juomiseen. Muu seurue ei näyttänyt tästä välittävän, saati huomaavan tätä juoma-astiaetikettivirhettä.
Ilta päättyi päivällä varaamamme ravintolaan, jossa söimme erittäin hyvin. Edellisen yön vähäiset yöunet, päivän talsinta ja loistava, tunteja kestänyt illallinen tainnutti seurueen, joten palasimme hytisten majapaikalle nukkumaan. Täällä lämpötila laskee todella nopeasti kun aurinko on laskenut, merkittävästi nopeammin kuin La Rochellessa tai Pariisissa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”187″ gal_title=”Cognac, 2018-07-21″]

Viikon kohokohdat ja kohti Cognacia

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-20
Ajoaika: 1h 28 min
Keskikulutus: 12.3 l/100km
Keskinopeus: 68 km/h
Kokonaiskilometrit: 4677 km
Tiistaina iltapäivällä matkasimme vihdoin La Rochellessa olevaan toisen maailmansodan aikaiseen Natsien bunkkeriin. Toisen maailman sodan aikana La Rochelle oli saksalaisten hallussa, jolloin he rakensivat salaisen sukellusveneiden komennusbunkkerin hotellin alle. Kyseinen bunkkeri unohtui muutamaksi vuosikymmeneksi ja on nykyään museo. Paikka oli mielenkiintoinen ja englanninkielen ääniopas hyvin kattava. Ranskaksi paikasta olisi saanut merkittävästi enemmän irti, mutta äänioppaan kanssa ei jäänyt mitään epäselväksi.
Matkalla bunkkerille törmäsimme outoon näkyyn. La Rochellessa kanaali on päästetty kuivaksi. Lutra lutra oli pienessä lammikossa keskellä kanaalia selkä täysin kuivana mussuttamassa sitä ainoaa kosteaa vesikasvia, mikä oli jäljellä. Emme nähneet kuin yhden Lutran. Vesi oli niin matalalla, että näin Lutran kokoisen kalan uivan siellä. Huomioitavaa tässä on, että siitä vedestä ei näe läpi. Näkyvyys on Aurajoen näkyvyyden tasolla. Palatessamme bunkkerireissulta kanaali oli jo täynnä vettä ja Lutrat jaa iloisesti lutraamassa veden kanssa.
Krista oli silmäillyt jo viikkoja yhtä museota La Rochellessa. Se on niin hyvä museo, että se on erikseen mainittuna meidän matkailukirjassakin. Torstaina oli vihdoin sen museon vuoro. Krista poikkesi museoon, minä yritin löytää yksivärisiä T-paitoja. Museokierros oli halpa ja nopea. Vakiosisältö oli rempan alla, joten sinne ei päässyt ja vaihtuva esittely, joka oli auki, oli jotain modernia kuvataidetta. Valitettavasti museo on tässä kunnossa koko kesän. Rasti vihkoon – museossa käyty.
Perjantaina oli edessä matka Cognaciin. Luvassa on viikonloppu suomalaisten ystävien kanssa. He ovat lomalla Ranskassa ja sattumalta samalla suunnalla, joten sovimme viettämämme yhteisen viikonlopun Cognacissa. Perjantai-iltaan olimme varanneet pöydän paikallisesta krepelästä. Krepelässä syödään Krepejä! Kukin tilasi oudon krepen itselleen ja nautti jokaisesta palasta. Nyt kun tietää mitä ostaa, ne maistuu niin paljon paremmalta. Jälkiruokien kohdalla ilmestyi eroja. Muut tilasivat jälkiruokakrepen, mutta Juha, nähdessään jäätelöannoksen “Eversti”, tilasi jäätelöä. Eversti on limejäätelöä ja vodkaa. Se annos on kirjaimellisesti tasan sitä mitä nimi sanoo. Tilasimme myös paikallista siideriä. Siiderin tilattuamme meidän pöytään tuotiin teekupin näköiset mukit ja pullo siideriä. Muun seurueen odotellessa muita laseja, Juha kaatoi siiderit kaikkien mukeihin. Muut eivät olleet ollenkaan vakuuttuneita, että nyt meni oikeaa nestettä oikeaan mukiin, mutta ilta osoitti Juhan ranskalaisen kulttuurin mestariksi tai sitten tarjoilia oli kohtelias, sillä mitään muita laseja tai kuppeja ei meille tuotu. Ruokailun jälkeen koitimme kävellä Cognacissa ennen auringonlaskua, mutta shortsit ja T-paita oli aivan liian vähän siihen keliin. Palasimme majapaikkaan lisäämään vaatteita, ilmeisesti ajatuksena lähteä takaisin ulos. Jäimme kuitenkin lopulta pöydän ääreen maistelemaan viskiä, kunnes seurueen jäseniä alkoi tippumaan nörttipuheen taivuttamana sänkyyn. Kaksi sankaria jatkoi keskustelua virtualisoinnista ja erinäisistä teknisistä ratkaisuista yhteen saakka yöllä, jossa kohtaa yhteistuumin päättivät pitää tauko keskustelusta.

[Best_Wordpress_Gallery id=”185″ gal_title=”Cognac, 2018-07-20″]

Yhden miehen vapaapäivä

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-16
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Perjantaina töissä lähettämääni sähköpostiviestiin tuli out of office -vastaus jokaiselta viestiketjussa olevalta. Päätin sen jälkeen polttaa vähän tuntipankin plustunteja pois ja pitää maanantain vapaana.
Eilisillan ruokamyrkytys piti päivän suunnitelmat sopivan avoimena. Meno ei ollut ihan vakain mahdollinen aamulla. Olin jo eilen todennut haluavani selvitättää mitä kanaalireittimme vieressä menevän harjanteen päällä on. Sinne menee välillä ihan selkeitä reittejä sisään. Niinpä aamulla lähtiessäni kohti La Rochelleä käännyin heti kun oli mahdollista metsään ja harjanteen päälle. Selkeästi se reitti oli tarkoitettu pyörällä ajettavaksi, joskus kauan sitten. Nyt siellä mahtui kasvien lomassa juuri ja juuri menemään. Reitti oli todella mahtava. Valitettavasti pyörästä ei ollut tuohon maastoon laisinkaan vaikka se maastopyöräkaterogiaan menee. Vaihteet eivät toimi riittävän vakaasti, takakumpi ei pidä kunnon paineita ja satula laskee itsekseen. Nautin silti, sen minkä pystyin, maastopyöräilystä. Matka kämpältä La Rochelleen vei ainakin kaksi kertaa normaalin verran minun seikkaillessa harjanteen päällä puiden lomissa. Toinen aamiainen tuli hoidettua matkalla. Luulin ajavani sellaiseen pikku pörriäisten pilveen, mutta ajoinkin hämäkin seittiin, johon oli tarttunut todella paljon pikku pörriäisiä. Mies, kypärä, lasit ja polkupyörä peiteltiin hämähäkin seitillä ja kuolleilla pikku kärpäsissä – taisin päästä viimeisistä eroon vasta suihkussa.
La Rochellessa etsin Urban exploring paikkaa, mutta en löytänyt yhtään keskusta-alueen läheltä. Päädyin Mcdonalsille syömään lounasta – halusin ottaa varman päälle vatsani suhteen. McDonalsilta ajelin läpi kaupungin puistolle, jonka löysimme aikaisemmin, mutta emme ehtineet tutkia. Siellä luin kirjaa, torkuin ja mietin syntyviä syviä kunnes tuli nälkä. Kävin kaupungissa syömässä burgerin ravintolassa, jonka jälkeen tiesin, että en ole menossa illalla treeneihin.  Vatsa murahti ruuasta siihen tahtiin, etten uskaltanut lähteä kuntoilemaan. Pyöräilin kämpille valmistautumaan viikonlopun Cognac reissuun.
Päivä oli hyvin rentouttava, tuli urheiltua ja nähtyä uusia paikkoja, mutta ennenkaikkea rentouduttua omaan rauhalliseen tahtiin.

Allez les bleus!!

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-15
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Päivän ilmiselvä agenda oli mennä La Rochellen keskustaan nauttimaan jalkapallon juhlahumusta. Emme seuraa futista tai urheilua ylipäätään, mutta Le Manssin pohjalta oletimme massatapahtumassa fiiliksen olevan avain huippuluokkaa.
Keräsimme itseämme liikkeelle hyvin laiskasti aamupäivällä. Olemme tulossa vanhaksi! Vähän kuntoilua ja vähän valvomista näkyy selvästi vaihdikkuudessa seuraavana päivänä. Kävimme silti torilla Dompierre-sur-merissä. Tämä lieni viimeinen kerta kun käymme sunnuntaitorilla. Pitää lähettää terkkuja, jotenkin, sille lihatiskin myyjälle, joka joutui kesän alussa opettelemaan käyttämään englantia kanssani. Meillä on niin hauskaa nykyään. Myyjä ja asiakas kumpikin hymyilee kuin Naantalin aurinko ja vaihtaa vain kuulumiset, sekä astian – tilausta tai maksua ei tarvi sanoa, sillä kumpikin tietää mitä tässä tapahtuu.
Annan Googlen rakennella aikalinjaa menostani, jotta voin itse katsoa missä sitä on tullut oltua ja pyörittyä. Tänään Google kysyi onko kotiosoitteeni vielä oikein :D. Ilmeisesti en ole pitkään aikaan enää pyörinyt taloni nurkilla ja Google huolestui.
Olimme keskustassa kolmen aikaan iltapäivällä. Halusimme olla pari tuntia etuajassa. Emme olleet lähellekään riittävästi etuajassa ollaksemme suurimpien fanien suosimissa paikoissa. Löysimme kuitenkin kivan ravintolan juuri siltä alueelta, mistä halusimmekin ja sielläkin meno räjähti kattoon aivan odotetusti.
Pelin seuraaminen oli mahtavaa, yleisö lauloi, hurrasi ja oli 110% täpinöissään. Mielenkiintoisesti, sali oli vain hiljaa kun vastapuoli teki maalin, ei buuausta, ei mitään tunteenpurkausta, vain hiljaisuutta.
Meidän vieressä oli pari saksalaista nuorta naista. He olivat paikalla ilmeisesti, koska peliä kuuluu seurata. Peli ei kiinnostanut heitä pätkääkään, luurin räpläys kylläkin ja välillä piti jakaa Instgramissa “OMG Super MM Worldcup” -teksteillä varustettuja kuvia. Se hurja kontrasti heidän kuvien, tekstien ja näkemäni todellisuuden välillä oli mielenkiintoista havaittavaa.  Sitä joutui miettimään omaa ajankäyttöä ja kommunikaatiota erinäisissä tilanteissa. Haluan tallettaa mahtavat hetket kuvana tai videona, joten hetki pitää käyttää siihen että ei ole läsnä vaan keskittyy kuvaamaan. Toisaalta en ehdi Facessa kirjoittelemaan kuin tauoilla ja ennen peliä. Nautin aidosti tilanteesta ja se toivottavasti näkyi naamasta. Toki blogi on aina hieman positiivisempi kuin todellisuus, tai tarkemmin kiukuttelu jätetään kirjoittamatta – ellei se ollut tosi hauska kiukutte. Ikinä se kontrasti ei saa olla noin käsittämätön kun se oli niillä nuorilla naisilla.
Siirryimme ottelun jälkeen kansan juhlahumuun kadulle. Sakki hyppi satama-altaaseen volteilla, vaatteetta päällä tai minimissään alushousulla varustettuna. Meno oli hyvin riehakasta ja ystävällistä. Tööttäyksiä, huutoa, riemuitsemista. Me seurasimme menoa liittymättä siihen hyvän hetken ja seitsemän aikoihin siirryimme hipsteralueelle syömään. Siellä alkoi myös minun vaikeudet, pieni ruokamyrkytys. Kumpikaan ei keksi että mikä sen aiheutti. Se määräsi illan (ja tulevan yön) tahdin.
Olin kuitenkin sen verta hyvässä kunnossa, että kävimme ruokailun jälkeen The Corriganssinssa yksillä kuuntelemassa sessiota. Ajatus oli koittaa auttaisiko digestiivi vatsan väänteisiin – valitettavasti apu oli tilapäinen.
Kaupungilla liikkuessa homman nimi oli töötätä/huutaa/tehdä ääntä jotenkin kun muut tööttäili. Niinpä päädyimme kilittämään polkupyöriemme kilikelloja vastauksena tööttäyksiin. Pääsimmepä pyöräilemään ihmisaallostakin läpi. Yksi jätkäsakki muodosti jonon ja aloitti mahtavan hurraamisen meidän lähestyessä pyörillä. Vastineeksi kilitimme kellojamme minkä pystyimme. Saapuessamme kohdalle jätkät tekivät aallona hurrasivat lujaa – johon me luonnollisesti liityimme. Siitä eteenpäin ajoimme hieman hölmistyneinä – “Mikä se oli? Mihin tuli osallistuttua? Mitä ne huusi?”. Krista koitti vastaavasti huudatusta ja kilitystä vastaantulleisiin mummuun ja pappaan. Mummu oli hölmistynyt ja pappa hyvin tyrmistynyt. Nooooh, aina ei voi voittaa.
Krista jätti polkupyörän makuuhuoneen ikkunan eteen, jotta hän voi kilittää kelloa jos/kun auto menee ohi ja tööttäilee. Hän ei kuitenkaan käyttänyt tätä mahdollisuutta kertaakaan, vaikka kahdesti meni autoja ohi tööttäillen.

[Best_Wordpress_Gallery id=”183″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-15-2″]

Ilotulituksia La Rochellessa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-14
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Aamu meni tehdessä kaikkea pientä talon ympärillä. Siirsin autonkin pois asuntojen ajotieltä autotielle, jotta tänä viikonloppuna tehtävät työt meidän asunnon ajotien/pihan suhteen olisi mahdollisia. Olin aivan turhan proaktiivinen, aamupäivällä tuli viesti, että ei vaineskaan ei tänä viikonloppuna. Työt tehdäänkin ensi viikonloppuna. Noh, auto on nyt tien vieressä parkissa kunnes sitä tarvitaan.
Loppuosa mamupäivästä ja merkittävä osa päivästä meni kämpillä viileässä omia juttuja tehden. Krista soitteli ja minä hakkasin päätä seinään Hack The Boxin koneiden kanssa. Niissä riittää pureksittavaa minulle ennemmän kuin tämän hetken taidot mahdollistaa. Nyt pitää vaihdaa taktiikkaa, aika opiskella tiettyä aihepiiriä, harjoitella helpommilla kohteilla ja sitten palata raivolla HTB konetta hakkaamaan. Todella opettavaista ja pitkän päälle palkitsevaa, mutta voi vitsit että on turhauttavaa näin lyhyellä aikavälillä.
Illan ohjelman ehdotus tuli Alexikselta. La Rochellen keskustassa on ilotulitus yhdeltätoista illalla. Otimme sen illan kohokohdaksi ja päätepisteeksi. Iltapäiväksi menimme kahvilaan. Alexis kertoi meille ranskalaisesta kahviannoksesta/käsitteestä nimeltä Café gourmand annoksesta. Testasimme sitä hänen kanssaan ja minä ihastuin ideaan suunnattomasti. Iltapäivän kahvihetki muodostui kahvilassa Cafè ja Thé gourmandin nauttimisesta ja GTD viikkokatselmoinnin tekemisestä inspiroivassa ympäristössä. Sen myönnän, että kahvi (tai tee) ei ole parasta mahdollista vilvoketta nähin keleihin, mutta silti sitä on pakko juoda. Lämpötilat ovat sitä luokkaa, että hikoilen jatkuvasti. Selän puolella on pieni Niegaran putous, joka päättyy Grand Canyoniin. Täällä ilmaistointi ei ole mikään juttu tai edes mahdollista. Ravintoloiden kadun puoleinen seinä on täysin auki ja osa pyödistä on aina kadulla. Ilmastointi ei vain ole mahdollista.
Olimme sopineet tapaavamme Alexisin Kristan valitsemassa ravintolassa. Alexis kysyi meiltä varausta ravintolaan, onkin kuitenkin lauantai-ilta ja Francofolies on käynnissä. Ravintolat on varmasti ihan täynnä. Meille paikan varaaminen ei ollut tullut edes mieleen. Meidän suurin ongelma on ravintolojen aukioloajat. Haluamme syödä sellaisiin aikoihin, milloin ei vielä ole ruokaa tarjoilla. Nytkin halusimme syömään heti ravintolan auetessa eli seitsemältä. Alexis ystävällisesti teki meille varauksen. Samalla paljastui, että ainoat vapaat ajat ravintolaan oli juuri klo 19, avaamisaikaan. \o/ Tästä syystä meidän ei tarvi varailla mitään 😄
Ruoka ravintolassa oli loistavaa, kerrassaan loistavaa. Söimme ja hikoilimme ravintolassa pari tuntia. Jäähdyttelimme ulkoilmassa hetken ja etsimme baaria, jossa katsoa huominen futisottelu. Olimme etukäteen katsoneet Mc Nulty’s Irish sports barin. Kävimme siellä yksillä, mutta paikka ei päässyt jatkoon. Huomenna istumme jossain, ehkä kadulla katsomassa.
Täällä on muuten sotilasta ja poliisia runsaasti liikkeellä. Täällä pelätään niin paljon väkijoukkoon kohdistuvaa terrotistitekoa, että kaupungeissa ei ole yhtä isoa näyttöä mistä ottelua voisi katsoa. Sellaisia oli täällä ennen ja sellainen me nähtiin pystytettävän Torinossa viime kesänä. Viimeiset pari vuotta moiset ovat olleet kiellettyjä terroristiriskin vuoksi. Nyt ihmiset kerääntyvät baareihin ja kaduille katsomaan baarien ulkopuolella olevia (aivan liian tehottomia) televisioita.
Ilotulitus oli EEPPINEN. Uskaltaisin sanoa, että se oli liki yhtä iso kuin Turun uuden vuoden tykitys. Lähdimme keskiyön aikaan polkemaan takaisin asunnolle ja pääsimme nukahtamaan jo yhden maissa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”181″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-15″]

Viikko 28, elämää Ranskassa

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-13
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4577 km
Heräämme aamuisin säntillisesti kuudelta. Seitsemältä olemme juoksemassa joko kuntoilemaan ja sen jälkeen patonkikauppaan tai suoraan patonkikauppaan. Patonkikaupassa Krista vaihtaa lauseen tai kaksi kivan myyjän kanssa ja minä maksan hiljaa ostokset. Aamu on hyvin ranskalaista. Tämä osa kulttuurista on opittu.
Puhuttaessa ranskalaisesta kulttuurista pitää puhua (lisää) näiden aukioloajoista. Perjantaisin meillä on “pitsaperjantai”, eli perjantaina lounas on vuosia ollut pitsaa aina kun mahdollista. Kunnon suomalaiseen tapaan lounas syödään kello 11. Dompierre sur merin keskustassa on pitseria, se aukeaa kello 11.00. Riemuitsimme tiedosta, että pitseria aukeaa sopivasti lounasaikaamme, mutta unohdimme patonkikauppojen aamuista oppimamme asian. Liikkeen avausaika tarkoittaa kellonaikaa, jolloin työntekijät ilmestyvät paikalle ja samalla avaavat ovet. Se ei tarkoita, ei missään nimessä, että liikkeestä saisi mitään ruokaa pihalle vähän jälkeen yhdentoista. Eihän siihen aikaan ole pitsauuni edes päällä vielä! Höpsöt turistit! Pitsaa saa aikaisintaan kahdeltatoista, mutta sen tilata yhdentoista jälkeen. Pitsan saanti vaati siis kaksi käyntiä pitseriassa. Nyt luulen, että olemme sisäistäneet ranskalaiset aukioloajat. Peukkusääntö on “Älä mene liikkeeseen ensimmäisen aukiolotunnin aikana”
Pikku kaupungin pikku liikkeet on silkkaa mahtavuutta. Löysimme jo aikaa sitten tästä majapaikan läheltä ekologisen pastaliikkeen. Sen aukioloajat ovat hyvin rajatut, joten meillä kesti hyvä aika ennen kuin saimme ajat sopimaan. Asiakaspalvelu oli A-luokkaa, A.-.luokkaa. Saimme puhua rauhassa suomeksi, ihastella kaikkea samalla kun myyjä pysyi tiskin takana hiljaa. Vaihdoin hänen kanssa katseita ja hän oli hyvin iloinen sekä aidon hämmästynyt. Lopulta ostimme, omiin astioihimme, juustoa ja pastaa Kristan toimesta ranskaksi. Saimme kaupanpäälliseksi tiramisut per nenä. Hän jopa kyseli, onko meitä enemmän kuin me kaksi. Olisimme ilmeisesti saaneet koko sakille tiramisua. Meistä tuli välittömästi ja peruuttamattomasti vakioasiakkaita liikkeeseen. Palvelu on A-luokkaa.
Oikea käteni tuntuu kestävän yhdet Magatreenit viikossa hyvin. Voin käyttää kättä hyvällä nopeudella, voin tehdä joitakin punnerruksia. Padien pitäminen kirpaisee, jos toinen lyö lujaa, mutta tämäkin voidaan korjata elekommunikoinnilla – yhteistä kieltähän meillä ei ole. Treenaamista koitetaan tehdä hankalammaksi minulle. Ohjaaja ilmestyy aina välillä ohjeistamaan pariani hyökkäämään poikkeavalla tavalla. Tämä tekee hommasta mielenkiintoista. En missään nimessä ole “tasokoekunnossa”, tekniikoita puuttuu listalta läjä ja reaktiot on perusreaktiota – korkeampi kama vaatii miettimistä, mutta reagoin mielestäni aika hyvin uusiin haasteisiin. Ensiviikolla lisään treenimäärää kahteen treeniin viikossa.
Keskiviikkona tein ensimmäisen työpäiväni pelkästään seisten. En istunut työpäivän aikana muuta kuin syödessäni. Loppuviikko meni myös seisoen. Koitin tätä samaa viime kesänä Italiassa, mutta pääsin parhaimmillanikin vain 5 tuntiin. Keskiviikosta saakka olen tehnyt kaikki tietokonehommat, pois lukien tämän blogin kirjoittamisen, seisten. Tavoite on tehdä tästä pysyvä työasento. Jalkapohjat erityisesti huutaa hoosiannaa näin perjantai-iltana, mutta muuten seisominen on mennyt yllättävän kivutta.
Alamme olemaan saaneet riittävästi kämpällä latautumista. Iltaisin Krista on lukenut GTD kirjaa, minä olen tehnyt DR testejä kotilaitteistollani. Perjantaina oli  jo aitoa halua poistua kämpiltä, tutustua La Rochelleen. Perjantaina meidän piti mennä Bunkkeriin käymään, mutta joudumme lykkäämään sen ensi viikkoon. Bunkkeri on aito saksalainen toisen maailman sodan aikainen komennusbunkkeri. Vaihdoimme bunkkerin lennosta La Rochellen yhteen kolmesta tornista. Olimme jo käyneet yhdessä niistä, joten nyt oli aika käydä seuraavassa. Se ei osoittautunut niin helpoksi kuin luulimme. Täällä on jokin ulkoilmatapahtuma Francofolies. Festari? Leffatapahtuma? Jotain massiivista ja se esti pääsyn toiselle kolmesta tornista. Vaihdoimme suunnitelmia lennosta ja suuntasimme kolmannelle tornille, “Tower of lanter“. Majakkatorni oli onneksi Festari-alueen ulkopuolella ja saimme turisteltua siellä. La Rochelle vaan näyttää mahtavalta! Kerrassaan mahtavalta. Niin mahtavalta, että päätin polttaa keräämiäni liukumatunteja ja pitää tulevana maanantaina vapaapäivän.

[Best_Wordpress_Gallery id=”179″ gal_title=”La Rochelle, 2018-07-13″]

Versailles

LaRochelle2018 juha Comments

2018-07-08

Ajoaika: 4 h 56 minuuttia
Keskikulutus: 12.7 l/100km
Keskinopeus: 91 km/h
Kokonaiskilometrit: 4577 km

Herätys kuudelta, virkeänä kuin peippo vaikka toisin voisi luulla, sillä vastakkaisen puiston bileet lakkasivat vähän jälkeen viiden. Tiedän tämän, koska viideltä oli pakko käydä vessassa. Viime yönä Krista oli autoon päässeiden hyttysten uhri. Tänä yönä minä. Emme tiedä miten ne sisälle pääsi, mutta puremista päätelleen niitä pari täällä oli. Häiriöistä huolimatta yö oli hyvin leppoisa.

Teimme aamiaista kaikesta hiljaisuudessa. Seitsemän jälkeen paukutimme kaikki auton ovet kiinni poistuaksemme leirintäalueelta kohti Versaillesia. Versailles oli hämäävän lähellä. Olimme siellä todella hyvissä ajoin. Sunnuntaina ennen kahdeksaa ilmaisen parkkipaikan löytäminen ei ollut ongelma. Olimme jopa lippujonolla ennen kuin lippujono oli olemassa. Emme kuitenkaan olleet ensimmäisiä jonottamassa varsinaiseen Versaillesin palatsiin. Tässä vaiheessa, puoli tuntia ennen Versaillesin aukeamista, sinne jonotti jo neljä – viisi bussillista turisteja. Me kävimme pikaisesti katsomassa puistoa, jonka jälkeen myös lipunmyynnille oli muodostunut jono. Onneksi jono oli inhimillinen ja saimme liput kohtuullisella vartin jonotuksella. Tähän päättyi Versaillesin käynnin saksalainen säntillisyys. Tästä eteenpäin homma oli enemmän tai vähemmän sekoilua ja säätämistä.

Krista oli kuullut opastuksista. Lipunmyynnistä ei voi ostaa opastuskierrosten lippuja, niitä myydään toisella puolella aukiota. Opastettujen kierrosten lipunmyynnin löytäminen vaatikin jo vartin verran etsimistä ja tässä vaiheessa jo jono Versaillesiin on satoja ihmisiä. Opastetun kierroksen lipun ostaminen oli ihan yhtä sähläystä, ei meidän, vaan lipunmyyjien ja oppaiden toimesta. Saimme kuitenkin liput päivän ensimmäiseen, 10.30 alkavaan, opastettuun kirerokseen. Koska aikaa oli tässä vaiheessa vain 45 minuuttia, palasimme autolle päivän toiselle aamiaiselle ja pakollisille patonkiostoksille. Vaikka olemme turisteja, emme ole barbaareja. Osaamme ostaa patongin aamuulla, kuten natiivitkin.

Opastetulle kierrokselle pääseminen ei ollutkaan niin simppeliä kuin luulisi. Lipunmyyntihuoneessa meni pitkä tovi ennen kuin saimme jonkun kertomaan minne pitää mennä, että pääsee kierrokselle. Päästyämme varsinaiseen odotteluhuoneeseen huomasimme kaikkien muiden istuvan kuulokkeet korvilla. Ketään neuvovaa henkilöä ei löytynyt. Niinpä omatoimisesti otimme kuulokkeet, joita emme saaneet päälle. Lopulta löytyi joku henkilökuntaan kuuluva, jolta saimme uudet kuulokkeet (toinen oli oikeasti kuollut) ja ohjeet miten kuulokkeita käyttää. Juuri kun saimme kuulokkeet toimimaan, alkoi opastettu kierros. Enne varsinaista linnakierrosta oli vuorossa metallinpaljastin ja laukkujen läpivalaisu. Tähän tyssäsi Juhan seikkailu. Patongit olivat liikaa Versailesin turvajärjestelyille. Laukun kanssa ei voinut tulla läpi. Niinpä Juha juoksi äkkiä takaisin löytääkseen laukkuvaraston. Kun laukku oli onnistuneesti jätetty, piti ohittaa jonosta niin penteleesti ihmisiä ja tunkea taas metallinpaljastimelle. Leatherman Threat, känny ja vesipullo oli kovin tunnistettavia esineitä – minua tervehdettiin tuttavallisesti ja pääsin nopeasti palaamaan ryhmän luo.

Varsinainen kierros oli hyvin valaiseva. Versailles tuntui tässä vaiheessa hyvin tilavalta. Ihan niin kuin museokierrosten kuuluu olla. Kun ohjattu kierros oli ohi, olimme vapaita seikkailemaan palatsissa. Ohitimme siis sattumalta sen, nyt jo satoja henkilöitä, pitkän, auringonpaahteella murhaavan jonon. Versailles on yksi massiivinen jono. Myös sisällä. Tilat ovat eeppisiä, taulut jättimäisiä ja kattomaalaukset mahtavia. Ne on niin isoja, että niitä ei voi kännykkäkameralla kuvata. Ne ovat myös niin isoja, että niitä ei ehdi kunnolla sisäistämään väkijoukon viedessä jonoa eteenpäin. Pysähtyminen on liki mahdotonta. Eteenpäin on mentävä, halusit tai et. Vietimme Versaillesin parissa 8.15-15.45. Ainoat tauot välissä oli neljänkymmenen minuutin toinen aamiainen autolla, tunnin lounastauko ja kahdenkymmenen minuutin torkut varjossa – kyllä, olemme nyt nukkuneet myös Versaillesissa :). Ehdimme käymään kaikki palatsin tilat. Yhtään enempää ei olisi jaksanut. Katsomatta jäi siis puutarha kanaaleineen kaikkineen, pieni ja iso lisäpalatsi ja hevoset. Nuo loput on vähintään yhden toisen kokonaisen päivän mittainen tutkimusmatka.

Päästyämme ulos, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan takaisin La Rochelleen. Tällä kertaa kun ei ollut kiire, pysähdyimme syömään 2,5 tunnin ajon jälkeen. Blogi on poikkeuksellisesti saneltu. Mikä päästää blogaajan liki tunnin aikaisemmin nukkumaan.

[Best_Wordpress_Gallery id=”177″ gal_title=”Versailles, 2018-07-08″]

Pariisipyrähdys, osa 2

LaRochelle2018 juha Comments
2018-07-07
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:  4129 km
Heräsin yksin minuuttia ennen kuutta. Otin kamani autosta ja lähdin aamutoimille ihanan rauhalliseen leirintäalueeseen. Kuudelta kaikki paikat on vapaana ja on mahtavan hiljaista. Kirjoittelin blogin kaikessa rauhassa ravintolan pöydän ääreltä ja seitsemältä hipsin autolle aamiaista tekemään.
Olimme leirintäalueen kaupalla kahdeksalta ostamassa patonkia. Patonkia mussuttaen lähdimme kävelemään metroasemalle. Metroasemalla jakaannuimme. Krista lähti kohti päivän ensimmäistä harppukauppaa ja minä kohti Notre Damen Katedraalin torneja.
Jonottaminen on tuskatonta. Katedraalilla DuckTheLine käyntiin ja se kertoo lähialueella olevat jonot. Pitää siis fyysisesti olla siellä minne jonottaa tai huijata GPS dataa, että on siellä minne haluaa jonottaa. Sitten valitaan sopiva aika ja poistutaan. Minä valitsin ensimmäisen vapaan ajan mikä oli tunnin päästä. Siirryin jonottamaan läheiseen kahvilaan, jossa kahvia hörpsien aloin työstämään HackTheBoxin yhtä konetta. Homma meni sen verta mielenkiintoiseksi, että tajusin olevani vain muutaman minuutin päässä varatusta ajanhetkestäni. Päädyin juoksemaan Damelle, mutta ehdin varaamaani ajankohtaan.
Jonopaikkani vei minut Notre Damen Katedraalin tornien “museokauppaan” ja varsinaiseen lipunmyyntiin tornikierrokselle. Aha! Tämä ei ollutkaan ilmaista! Sikamaista :). Ostin iloisena 10€ lipun ja lähdin seikkailemaan. Minulla paloi aikaa kierrokseen yksi tunti. Tuli mentyä todella, todella monta porrasta todella kapeissa portakoissa. Missään kohtaa rappustossa ei mahdu kaksi henkilöä menemään rinnakkain. Näkymät olivat mahtavat, kello todella vakuuttava läheltä katsottuna.
Damen jälkeen oli edessä Kristan tapaaminen ja lounastauko. Kummankin aamu oli ollut hyvin onnistunut. Kristalla oli hauskaa, minulla oli hauskaa. Lounaamme erikoinen osa oli alkupalat. Kristalle luuydintä, minulle linssi+kananmuna+pekoni “salaatti”.
Ravintolalounaan jälkeen siirryimme läheiseen puistoon ottamaan iltapäivätorkut. Torkkujen jälkeen oli kahvin ja teen aika. Menimme läheiseen Starbucksiin, koska sieltä saa Coffe Filtre – normaali kahvia. On aina mielenkiintoista nähdä mitä ne kirjoittaa nimen kohdalle kun sanoo “Juha”, tällä kertaa saimme Youa. Kristalla oli listalla seuraava harppukauppa ja Juhalla Katakombit.
Minun toimintasuunnitelma oli sama, Katakombeille, duck the line ja hakkeroimaan. Katakombeilla Duck the Line näytti: 1615 henkilöä jonossa. Joo-o, morjes! En ole pääsemässä tänään sisään. Niinpä vaihdoin kakkossuunnitelmaan. Alan liikkumaan kohti kello 18 tapaamispaikkaa ja pysähdyn johonkin kivaan kahvilaan hakkeroimaaan. Suunnitelma B toimi todella hyvin. Kristan iltapäivä oli samalla tapaa onnistunut. Toisessa harppuliikkeessä ei ollut mitään ostettavaa nuottia, eikä siellä jaksanut soittaa harppujakaan. Niinpä Krista tuli minun luo. Söimme siellä ravintolassa kivat salaatit ja lähdimme tarpomaan takaisin leirintäalueelle.
*puuuh* päivä on ollut pitkä ja Pariisissa on kuuma. Hyvin seikkailleena on hyvä sammahtaa autoon yöksi.

[Best_Wordpress_Gallery id=”175″ gal_title=”Pariisi, 2018-07-07″]