Month: July 2016

Tänään se on! 10 vuotta täyteen hääonnea. Olemme koko matkan miettineet ,miten tätä päivää voisi juhlistaa. Keksimättömyydessämme olemme toistaneet toisillemme, että koko reissu on ollut tuon etapin saavuttamisen juhlimista – mitä se onkin ollut.

Kuten kaikki romanttiset päivät, tämäkin päivä alkoi herätyskellon soidessa 04:30 aamuyöstä. Majapaikassamme liikkui yksi täysin pölähtänyt henkilö ja yksi rivakkaliikkeinen tavaroiden pakkaaja. Ajatuksemme oli olla todistamassa auringonnousu Hooibergin päällä. Kyseessä on yksi Aruban korkeimmista paikoista. Vuoren juurelle pääsyä varten tarvitsimme taksikyydin. Taksin olimme ajatelleet löytävämme lähimmän hotellin edestä. Sieltä löytyi taksi, mutta taksikuski oli hyvin vastentahtoinen viemään meitä sinne ilman, että hän jää odottamaan meitä vuoren juurella ja tuo meidät takaisin. Hän jopa nauroi kun kerroimme tulevamme takaisin bussilla. Lopulta hän suostui meidät viemään vuoren juurelle, mutta koko taksimatkan hän kertoi meille kuinka huono idea tämä on. Kyseessä oli todennäköisesti rahastusyritys.

Vuori on varustettu portailla, joten sinne käveleminen oli helppoa. Juurelta huipulle kiipeäminen vei ehkä 20 minuuttia. Vuoren päällä on aistikkaasti useita radiomastoja. Niistä huolimatta löysimme kohtalaisen paikan aamiaisellemme. Auringonnousua emme nähneet kunnolla, sillä pilvet peittivät horisontin. Aamu oli kuitenkin hieno .

Vuorelta paluu sivistykseen tapahtui helposti, joskin märästi. Itse vuorelta tulimme kauniissa säässä alas, mutta vuoren juurelta oli 20 minuutin kävely bussipysäkille. Viimeiset 10 minuuttia ennen bussiin pääsyä edettiin kohtalaisessa sateessa. Sade täällä on enemmänkin virkistävää laatua, sillä lämpötila on kuitenkin 27-30 astetta. Ainut haitta on vaatteiden kastuminen ja se fakta, että minä olen sokerista tehty.

Oranjestadisssa joimme lämpimiä juomia Starbuckissa. Kuivuttuamme teimme yllättävän poikkeaman kukkakauppaan! Sieltä tarttui mukaan iso kukkakimppu Kristalle kannettavaksi. Aamun romanttisen seikkailun jälkeen matkasimme majapaikalle nukkumaan keskipäivän paahteen ohi.

Illan ainoaksi ohjelmaksi oli varattu romanttinen illallinen rannalla auringonlaskun aikaan. Ravintola oli kaukana, joten matkaan kului kiitettävästi aikaa. Tänä viikonloppuna oleva Love festivaali aiheutti myös ongelmia, sillä se vaikutti liikennejärjestelyihin meidän kannalta merkitsevästi. Eagle beach oli suljettu autoilta, joten pääsimme nauttimaan rantakävelystä puolitoista kilometriä päästäksemme ravintolaamme.

Auringonlasku oli upea, seura oli parasta ja ruoka hyvää.

Illan varsinainen yllätys oli paluumatkalla. Krista oli varannut meille kahdelle viimeiselle yölle majoituksen rantahotellista. Niinpä, minulle yllättäen, emme palanneet majapaikkaamme vaan öinen jääpalojen lainaaminen hotellin jääpalakoneesta muuttuikin kuohuviinin juomiseksi hotellihuoneessa

Päivän ohjelma oli yksinkertainen: 4 tunnin laivareikka snorklaamaan. Laivassa saa lounaan ja laivassa on avoin baari, joten pelisuunnitelmaa ei sitä pitemmälle kannattanut kehittää.

Reissu oli upea. Snorklaus alkoi Antilla–laivan tutkimisella. Saksalaisen laivanhylky oli hieman enemmän rannikolta ulkona, joten siellä tuuli aiheutti jo jonkinlaista aallokkoa ja meri hieman virtausta. Uskallauduimme kuitenkin snorklaamaan. Näky oli upea, merenkäynti siedettävä ja jännityskerroin oli korkea. Antilla on Karibianmeren suurin hylky ja todella näyttävä näky. Hylyn jälkeen matka jatkui takaisin lähemmäs saarta kahteen muuhun paikkaan snorklaamaan. Paikat heikkenivät tasaisesti mitä lähemmäksi rantaa siirryttiin. Antillan jälkeen tosin kaikki muu on vähän “Meh” . Viimeisellä snorkauspisteellä saatiin laivan köysi käyttöön ja riemu kattoon. Jokainen meidänkin seurueen jäsen kävi pari kertaa heilahtamassa mereen. Tyttömäinen kiljunta köysimatkan aikana sai yleisöltä runsaasti arvostusta.

Reissun jälkeen kämpillä alkoi virheellinen toiminta tulla selväksi. Aurinkorasvasta, varjoisasta sijainnista ja vaatteiden käytöstä huolimatta en käyttänyt riittävästi aurinkorasvaa. Aurinkorasvaa olisi pitänyt ilmeisesti tajuta lisätä selän puolelle jossain vaiheessa reissua. Yläselän ja vasemman olkapään iho paloi lievästi. Muistoja tuli mieleen 10 vuoden takaa Ischian saarelta. Noh! Aloeveeraa ja paita päälle loppuajaksi .

Illan ohjelma koostui Aloeveeran etsimisestä, rannalla kävelystä, illallisesta ja huomiseen aamuun valmistautumisesta. 

Maanantain bussimatkalla pohjoiseen bongasin tien vieressä olevan hylätyn hotellin. Tänään oli aika tutustua siihen. Kristan tavoitteissa oli kävellä koko Aruban hiekkarantapätkä etelästä pohjoiseen. Bongaamani hotelli oli koko hiekkaranta pätkän eteläpäässä, joten päivän suunnitelma oli selvä:

– Aamulla hylätylle hotellille

– Hotellin kiertämisen jälkeen kävellään koko ranta ylös takaisin majapaikalle

– Iltasuunnitelmat keksitään matkalla

Runsaaaaaasti aurinkovoidetta kehoon ja matkaan! Hotelli, jota päädyin tutkimaan oli Bushiri beach resort Aruba. Nyt löytyi ensimmäinen paikka mikä aiheutti jännitystä tutkijassa . Vain kerran reagoin runsaammin ääneen, joka aiheutui kookoksen tipahtamisesta tai jostain vastaavasta . Bushiri-hotelli oli valtion hotelli, jota käytettiin muun muassa hotellialan opiskelijoiden kouluttamiseen. Paikka meni kiinni 2000 –luvun alkupuolella ja on siitä saakka ollut tuhottavana. Sen sisällä on ollut useampi tulipalo sen jälkeen kun ihmiset ovat alkaneet paikkaa käyttämään muihin kuin hotellikäyttötarkoituksiin

.

Adrenaliinia aiheuttavan hotellikierroksen jälkeen etsin Kristan käsiin viereiseltä rannalta. Sitten alkoi rantakävely. Meille rantaa tuli käveltäväksi seitsemän kilometriä. Seitsemän kilometriä upottavaa paahtavaa hiekkaa armottoman auringon alla. Vieressä oleva lämmin meri soi nopean helpotuksen kun paahde kävi liian kuumaksi. Lounasta syötiin jossain päin matkaa rantaravintolassa. Lounaan jälkeen matkaa jatkettiin vielä Eagle beachille saakka, joka oli noin puolessa välissä matkaamme. Eagle beachilta löytyy puita, joiden varjoon menimme nukkumaan. Täytyy todeta, että elämässä on jotain hienoa kun herää hiekkarannalta puun varjosta.

 

Jäähdyteltyämme taas meressä saimme idean illan toiminnalle:

– syömään merkittävästi aikaisemmin

– Moomba beachille drinkeille ja tanssimaan.

Lähdimme jatkamaan rannalla kävelyä kohti majapaikkaamme. Syöminen jakautui kahtia. Minulla oli nälkä aiemmin, joten kun löysimme sopivan ravintolaan poikkesimme syömään. Krista ei vielä tässä vaiheessa iltaa halunnut syödä, joten hän vain join drinksun. Huomasimme ravintolan illan ohjelmassa olevan “free salsa class”. Suunnitelmat korjaantuivat välittömästi. Ensin tänne tanssimaan ja sitten Moomba beachille drinkeille. Ensin piti tietenkin käydä majapaikalla vaihtamassa vaatteet ja pesemässä merivesi pois. Ehdimme puoli yhdeksäksi paikalle takaisin ravintolaan, mikä oli tasan samaan aikaan kun salsatunnin piti alkaa. Kristalla alkoi olla jo melkoinen nälkä, mutta salsatunti olisi alkamassa ja tarjoilija oli hukassa, joten ruuan tilaaminen ei onnistunut. Minä päättelin salsatunnin olevan omatoimi-salsatunti, kun vartti oli kulunut, eikä tyhjää tanssilattiaa enempää salsatoimintaa ollut havaittavissa. Ruuan tilaus ei silti onnistunut, sillä tarjoilija oli hukkateillä. Salsaopettajakin ilmestyi paikalle ja vartin sisään oli saanut esityksensä kasaan. Niinpä yhdeksältä illalla alkoi salsatuntimme ravintolan tanssilattialla . Opetusta vedettiin isolle ryhmälle positiivisella hengellä. Palaute oli pelkästään positiivista, vaikka teimme virheitä. Tämä oli virkistävä muutos Kuuban palautetyyliin . Ylipitkän salsatunnin loputtua Krista poloinen oli aivan loppu. Edellisestä ruokailusta oli nyt hyvin, hyvin monta tuntia. Valitettavasti ravintolan keittiö oli salsatunnin aikana mennyt kiinni. Poistuimme ravintolasta ruuan toivossa kohti toisia ravintoloita. Olimme illan viimeinen asiakas jossain ravintolassa, vastaus kysymykseen “onko keittiö auki?” oli “hädin tuskin”, mutta se riitti meille. Ravittuna siirryimme Moomba beachille, missä jaksoimme istua yhden drinksujen verran ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla lähdimme rannalle juoksemaan ja uimaan. Vein aurinkorasvattomuustestit seuraavalle tasolle ja lenkkeilin ilman paitaa. Toistaiseksi en ole palanut . Testasin aamulla myös Leatherman Treadin uimakelpoisuuden. Se on täysin vedenpitävä. Tällä reissulla tuota rannekorua on tullut käytettyä useampaan otteeseen. Sillä on avattu pulloja (annoin sen hetkeksi baarimikolle, jonka oma avaaja oli hukassa), leikattu auki paketteja sekä rannenauhoja ja Kuubassa kiristetty ovenkahva takaisin käyttökelpoiseen kireyteen. Kaiken kaikkiaan kevyttä käyttöä, mutta kun sitä on käytetty, sitä on käytetty tarpeeseen . Riemuitsen hankinnasta joka päivä .

Tarkoitukseni oli lenkin jälkeen laittaa aurinkorasvaa. Unohdin aurinkorasvan täysin joten nyt olen mennyt kolme päivää ilman aurinkorasvaa ja ongelmia. WOOO! Aamulenkkimme jälkeen lähdimme keskustaan syömään sekä shoppailemaan. Tällä kertaa halusin saada kaikki edut, mitä aviomiesparka voi saada. Valitettavasti vain paremmissa kaupoissa huolehditaan aviomiehistä, joten sain ilmaiseksi vain yhden spriten ja yhden oluen – eri liikkeissä tosin. Virkistävän shoppailun jälkeen lähdimme lentokentälle postittamaan ylimääräisiä kamoja Suomeen. Tämän postituksen tarkoitus on vain tyhjentää reppua paluulentoa varten. Kentältä takaisin tullessa olimme vauhdikkaan bussikuskin kyydissä. Meno pikkutoyotalla oli reipasta, mutta siedettävää. Täällä kaikki bussit vie Oranjestadiin tai sieltä pois, joten mennäksemme lentokentälle tarvitsemme yhden bussin pohjaisesta Oranjestadiin ja sitten toisen bussin Oranjestadista lentokentälle. Meno etelään päin oli mukavaa kummassakin bussissa. Meno pohjoiseen päin oli hurjaa kummassakin bussissa. Siinä missä Toyota meni reippaasti, toinen tarvitsemamme bussi meni liki mielipuolisesti. Kuski veti jokaiseen mutkaan sen verta reippaasti, että edessä olevan penkistä piti pitää kiinni pysyäkseen istumapaikallaan.  

Matkustamisesta väsähtäneenä sammahdimme kämpille pieneksi hetkeksi. Illan huumaan lähdettiin silmät ristissä ja ribsit mielessä. Smokey Joessa oli “all you can eat ribs” –ilta. Kumpikaan meistä ei lopulta uskaltanut tuota ottaa, mikä oli oikeastaan hyvä. Kumpikin hädin tuskin jaksoi syödä yhden annoksen ribsejä. Ribsit sulateltiin kävelemällä läpi Hiltonin ja pimeiden rantojen kämpille nukkumaan. Joku ilta vielä jaksamme tutustua alueen iltaelämään.

Kapteenin päiväkirja:

Reissupäivä 27. Olen lopettanut aurinkorasvan käytön, läträäminen alkoi harmittaa. Tänään on jo toinen päivä seikkailua ulkoilmassa vailla aurinkorasvaa. Toistaiseksi palovammoja ei ole tullut. Ihoni on vaihtanut väriä. Asteikolla luontaisen vitivalkoisesta luontaisen mustaan, olen nyt väriltäni likaisen valkoinen vitivalkoisen sijaan. Kaikki näkyvät ihokarvani ovat valkoisia, kulmakarvat mukaan lukien. Hiukset olisivat valkoiset ilman hattua, nyt ne ovat vain vaaleat. Rantapummilookki täydellistetty.

———-

Aamulla pakkasimme kamamme hyvin rauhassa. Päivän ohjelmassa oli siirtyminen saaren eteläosan majoituksesta viimeisen lomaviikkomme majoitukseen saaren pohjoisosaan turistialueelle. Osa pakattavista tarvikkeista nautittiin, osalle sovittiin postitus kotiin. Nyt tiedämme mikä on turhaa repussa ja niiden ronttaaminen mukana harmittaa, joten postitamme ne pois.

Matka saaren pohjoisosaan tehtiin busseilla. Täällä on kahta tyyppiä bussia. On pieniä Toyotan minipakettiautoja, joihin tungetaan 12 henkeä sisään. Nämä vehkeet pyssää missä sattuu ja kyyti yhteen suuntaan maksaa 3 florenia tai 2 dollaria per naama. Näissä vehkeissä tunnelma on tiivistä, mutta niissä on ilmastointi. Sitten on meille tuttuja busseja, missä kyyti maksaa 5 florenia tai 3 dollaria per naama. Näissä vehkeissä ei ole ilmastointia. Ikkunaa revitään auki sen minkä voi ja ilmavirrasta nautitaan kuin koira.

Pohjoisosassa on kaikki turistit sekä kaikki kalliit hotellit. Täällä on yöelämää, täällä on rantamisuja. Täällä ollaan myös me pienessä AirBnB:n kautta bongatussa asunnossa. Majoituttuamme lähdimme tutustumaan läheisiin rantoihin ja hotelleihin.

Illan ruokailu tapahtui Smokey Joessa. Otimme alkuun ruokien kanssa vettä, mutta koska minä aloin väsähtää Krista kävi “vessassa” tilaamassa tarjoilijalta meille drinksut. Tarjoilija viritti minulle “waky waky" –drinkin, joka oli monenlaista erilaista rommia ja liiköriä. Se piristi jonkin verran ja mahdollisti illan rennon lopettamisen

Pöytäkirjaan merkittäköön tämä päivä ensimmäisenä Aruba-päivänä, jolloin emme käyneet uimassa meressä. Uimme kummassakin majapaikassamme altaissa, mutta se ei ole sama asia.

Meidän piti palauttaa auto noin yhdeksän aikaan aamulla, joten olimme laittaneet herätyksen paikalle ja nousimme klo 06:00. Syy aikaiseen nousuun oli vanha hylätty koulu. Hylätystä vesipuistosta innostuneena, kysyin perjantain reissun oppaalta oliko täällä jotain muita hylättyjä rakennuksia. Hän tiesi vanhan koulun, joka on ihan keskustan tuntumassa. Nyt oli viimeinen hetki vapaata liikkuvuutta auton kanssa, joten otimme aamureissun koululle. Krista jäi parkkipaikalle lukemaan kirjaa, kun minä lähdin tutkimaan koulua. Koulu oli aivan paskana jo, mutta graffititekstit olivat loistavia

.

Koulureissun grande final oli Kristan yllättäminen parkkipaikalla. Onnistuin lähestymään autoa niin, että rouva ei huomannut. Hiivittyäni auton vieren hipaisin vähän jalkapohjaa ja riemu oli taattua puolelle seurueesta.

Suurin osa päivästä tuli vietettyä omalla majapaikalla altaan ääressä lukemassa tai altaassa uidessa. Koska olemme Aruballa, iltapäivän rantareissu tehtiin Mangrove rannalle. Siellä tuli parissa eri kohdassa snorklailtua ja ihmeteltyä.

Sunnuntaisin täällä ei ole ihan mahdottomasti paikkoja auki, joten olimme sopineet etukäteen menevämme takaisin Zeerovers ravintolaan syömään. Paikan erikoisuuksiin kuului eeppinen jonottaminen pihalla, jotta sai ruokaa. Tätä jonoa varten Krista kaappasi mukaan meille kaksi kappaletta rantatuoleja. Jonotus meni leppoisasti rantatuoleissa istuen ja drinkistä nauttien. Useampi paikallinen poistuessaan ravintolasta hymyily meille ja ainakin kaksi kertoi että meidän jonotusidea oli loistava. Ehkä avasimme uuden trendin?

Perjantaina uiskennellessamme luonnonaltaassa kuulimme toisesta luonnonaltaasta. Sekin allas on vain autolla saavutettavissa, joten ajattelimme näin viimeisenä autopäivänä käydä siellä uimassa. Samasta paikasta löytyy entinen kultasulattamo (kuvien musta kivikasa) ja lähellä piti olla aasien rauhoitusalue.

Luonnonaltaalle pääsy, ne viimeiset 20 metriä, olivat niin hankalia, että elektroniikka jätettiin autoon. Luonnonallas kallion ja rannan välissä näkyy aaltoja sisältävässä kuvassa. Paikka oli upea, mutta siellä piti uida jatkuvasti tai kalat tulivat näykkimään jalkoja. Kaloja vältellessä piti vältellä myös muita turisteja, joita oli melkoisen paljon! Altaassa oli jatkuvasti vähintään neljä ihmistä meidän lisäksi. Moni myös hyppi altaaseen! Ainakin 50% meidänkin matkaseurueesta sortui hyppäämään altaaseen altaassa olijoiden paheksumana.

 

Uimisen jälkeen lähdimme metsästämään aasien rauhoitusaluetta. Alueen löytäminen osoittautui mahdottomaksi. Paperikartta sanoi paikan olevan toisaalla kuin digitaalinen kartta. Nojasimme paperikartan informaatioon, mutta emme silti löytäneet aaseja. Iltapäivän paahteen vältimme käymällä lounaalla ja shoppailemassa Oranjestadissa. Shoppailu meidän tapauksessa tarkoittaa siis liikkeissä käymistä, asioiden katsomista ja kommentoimista suomeksi, samalla kun myyjä koittaa epätoivoisesti keksiä olemmeko ostamassa jotain. Toistaiseksi minulle on tarjottu juotavia ja juttuseuraa samalla kun Krista on katsellut tuotteita. Tänään ensimmäistä kertaa minulle tarjottiin juotavaksi olutta O_o . Yllätyin ja petyin hieman, sillä jouduin jättämään ilmaisen oluen väliin autoilun vuoksi.

Päivän rantareissu muodostui snorklaamisesta Baby beachilla. Aloitimme snorklaamisen tiukilla torkuilla auringonvarjon alla. Snorklaaminen onnistuu nyt jo pikkasen paremmin ja uskaltauduimme lopulta syvemmille alueille ihmettelemään kalaparvea. Kaloja oli paljon. Syy siihen oli että, yksi snorkaalista ruokki kaloja ranskalaisilla!

Rantapummilookkini vain paranee. Eilisen avomaasturi ajelun aikana vasen käteni ilmeisesti sai muita ruumiinosia merkittävästi enemmän aurinkoa. Se on nyt väriltään pysyvän likainen ja punertava, mutta ei palanut. Se näyttää kovia kokeneen työmiehen kädeltä, kun sitä vertaa toiseen käteen. Oikea käsi näyttää vielä konttorirotan neitimäiseltä, joskin lievästi ruskettuneelta, kädeltä.

Illan kruunasi illallinen paikan laadukkaimmassa ravintolassa Flying Fishbonessa. Olimme ravintolassa auringonlaskun aikaan nauttimassa upeasta maisemasta ja hyvästä seurasta. Ravintolavarausta internetissä tehtäessä olimme rastineet “vuosipäivä” kohdan, joten jälkiruuan aikaan saimme “happy anniversary” lautasen, jossa oli jonkinlainen tähtisuihkejuttu ja pala suklaakakkua.

Heräsimme klo 05:00, koska meillä oli edessä useamman tunnin mittainen auringonnousu –reissu. Reissu koostui matkustamisesta luonnonpuistossa pienen maasturin kanssa.

Auringon noustua matkasimme luonnon altaalle. Kyseessä on luonnon muodostuma saaren läntisellä puolella. Mahtava meri tyynnytellään kivimuodostelmilla, jotka muodostavat pienen altaan. Uimme, kelluimme ja seurueen miespuoliset jäsenet hyppelivät ja kiipeilivät muodostelmilla. Näkymät merelle olivat henkeä salpaavat! Vaikea kulkuisen maaston ja ilmiselvän kosteuden vuoksi kamera (eli kännykkä) ei ollut mukana, joten vain mielikuvia tuli otettua .

Aruban luonnonpuisto on aavikkoa, joten emme pahemmin puistossa pysähdelleet. Seuraava pysähdyspiste oli luonnon luola. Luolaan on intiaanit tehneet piirustuksia ehkä noin tuhat vuotta sitten. Ilmeisesti luolaan kaivertaminen on ollut coolia myös kultakuumeen aikaan 1890-luvulla, sillä katossa on useampi raapustus siltä ajalta. Luolan ulkopuolella hoidettiin jalat lammessa, missä pikku ja isot kalat näykkivät veteen laitettuja ruumiin osia.

Ensimmäisen luolan jälkeen matka jatkui toiselle luolalle. Tässä luolassa asuu lepakot! Karvaisia pikku kavereita oli paikassa yhden supersankarin luomiseen tarvittava määrä. Näin ensiyrittämällä kenestäkään meistä ei tullut moista, ehkä meillä ei ole riittävästi rahaa tai ehkä syy on siinä, että kummankin vanhemmat vielä elävät.

Lepakkoluolan jälkeen ajelimme puistossa ja ihmettelimme meren pauhua. Aruballa ei olla päivääkään ilman rantaa, ei myöskään toimintapäivänä. Reissu päättyi Boca Grandi rannalle uimiseen ja snorklaamiseen.

Reissun päätyttyä kello oli vasta yksi päivällä, joten otimme pienet torkut majapaikassamme. Iltapäivä tuli vietetty shoppailemassa Oranjestadissa. Kummankin uimahousut alkavat vetää viimeisiään, joten on aika löytää uusia.

Päivän operaatio: Uimaan mahdollisimman monelle rannalle!

Luonnollisesti uimarantaoperaatio alkaa pohjoisimmasta nähtävyydestä, mitä saarelta löytyy. Kyseinen nähtävyys on Kalifornia-niminen majakka. Majakalla tajusimme myös, että ensimmäisestä reissuautostamme ei vielä ole yhtään kuvaa. Niinpä otimme kunnon poseerauksen auton ääressä.

Ensimmäinen ranta, jonka löysimme, oli luonnonsuojeluranta. Siellä oli vain sukeltajia ja pelikaaneja. Mitään ei saa tuoda, mitään ei saa viedä. Vesi oli kiviä ja matalikkoa, ei uimiskelpoinen. Ranta oli myös kiviä, ei auringonotto kelpoinen.

Niinpä siirryimme paikan parhaalle rannalle Arashi Beachille. Arashi beach oli upea! Snorklasimme, uimme, otimme häviävän hetken verran aurinkoa ennen kuin jatkoimme matkaa etelämpään.

 

Arashi beachin jälkeen siirryimme Palm beachille syömään ja uimaan. Ranta oli High rise hotellien vieressä. Siellä on kaikki palvelut ja upeat rannat.

Palm beachin jälkeen siirryimme ylemmäs rantaa pitkin Hadicurari rannalle. Siellä on ilmeisesti saaren parhaat tuulet, joten vesi oli täynnä erilaisia purjeita. Osa meni purjelaudalla, osa vesilaudan ja pienen varjon avulla. Vauhdikasta menoa! Tyydyimme seuraamaan menoa varjosta, kylmien juomien kera.

Tässä vaiheessa päivää Krista totesi, että alan näyttämään rantapummilta. Aurinko ja merivesi ovat saaneet naamani ahavoitumaan ja hiukseni vaalenemaan. En enää ole kalkkilaivan kapteeni. Nyt olen shortseja ja havaiji paitaa vaille kunnon rantapummi! Rantojen jälkeen kävimme hakemassa energiaa pienellä kahvitauolla. Kahvilasta tuli hankittua jätskiä, sillä Krista onnistui neuvottelemaan meille jätskiannokset kahvikuppeihin styroksiastian sijaan.

Matkalla Palm beachille olimme nähneet hajonneen vesipuiston. Krista suostui siihen, että minä voin käydä kuvaamassa paikan. Kristan jäi parkkipaikalle lukemaan kirjaa, kun minä lähdin seikkailemaan entiseen vesipuistoon. Näkymät oli mielenkiintoiset. Ainut harmittava asia oli tolkuton määrä pulloja. Paikassa käydään selvästi juomassa.

Ilta päätettiin ravintola-illalliseen auringonlaskun aikaan.