Month: August 2006

Itävallassa vietetyn ajan jälkeen olemme kumpikin hyvin hyvin väsyneitä. Kaikesta huolimatta nousimme aamulla innokkaasti jo seitsemältä pakkaamaan ja sen jälkeen matkaamaan kohti Munchenia. Matkaan ei tarvittu kuin kolme junanvaihtoa :).
Munchenissä meidän oikea ja alkuperäinen tarkoitus oli käydä Stranbergissä Horngacherin tehtaalla. Krista halusi testata Horngacherin harppuja, “ostomielessä” luonnollisesti. Mukavan testailun aikana aviomies nautti kupin kahvia ja arvosteli (asiantuntevasti) eri harpuista lähteviä ääniä. Emme kuitenkaan tilanneet rakkaalle vaimolle uutta harppua, sillä karvalakkimalli maksoi hieman yli 30 tuhatta ja siihen tulee vielä muutamalla tonnilla tarvikkeita päälle.
Tyhjin käsin palasimme Muncheniin jossa Juha vähemmän taitavasti luovi tiensä English Garden -nimiseen paikkaan juomaan olutta. Yksi puolen litran tumma olut teki hyvin tehtävänsä, sillä edellisen kerran tavaraa oli kurkusta mennyt alas liki 10 tuntia sitten. Oluet vatsassa ja askel (väsymyksestä) huojuen luovimme takaisin juna-asemalle. Seuraavaksi yövymme junassa, heräämme toivottavasti Pariisissa. Vive la France!

We were both very tired for all the time spend in Austria. Nevertheless we woke up at seven and after the breakfast we headed to Munchen. We needed to change trains only three times. Our real and original target in Munchne was Horngacher’s harp factory in Stranberg. While Krista tested the harps Juha drank coffee and enjoyed the music. We didn’t order a harp for the wife, mainly because the cheapest model cost 30 000 euros plus few thousand euros worth of accessories and transportation. The price didn’t shock us because we had found out these before hand.
Back in the Munchen we headed to a place called English Garden where we drank one half litre long dark beer. We had aten 10 ours ago, so the beer tasted great. Beer in our stomach we headed to the train station. The next night we will sleep in the train again and we’ll wake up in Paris. Vive la France!

[Best_Wordpress_Gallery id=”12″ gal_title=”10.08.2006″]

Tämä päivä alkoi kuten muutkin päivät, herätys klo 7.20 … 7.25 ja sitten kiireesti aamiaiselle. Aamiaisen aikana totesimme saman kuin aikaisemminkin, taas sataa. Iltapäiväksi kelin kuitenkin piti parantua. Odotimme majatalossamme puoli kahteentoista saakka ja lähdimme kohti seuraavaa kylää Westerndorfia josta olisi mahdollista vuokrata pyöriä. Unohdimme kuitenkin sen, että erikoisemmat liikkeet (pyöräkaupat, lihakaupat, konditoriot yms) menevät kiinni kahdeltatoista ja aukeavat vasta kello kolme. Olimme Westerndorfissa varttia yli kaksitoista, niinpä pyöränvuokraus muuttui pykälän hankalammaksi. Onneksi läheiseltä huoltoasemalta sai myös vuokrattua polkupyöriä. Hinta oli kaksi (2) kertaa kovempi kuin mitä meille oli kerrottu ja pyörät eivät olleet aivan priimaa. Pyöräilykypäriä huoltoasemalta ei löytynyt, joten jouduimme matkaamaan ilman niitä.
Polkupyörät saatuamme lähdimme kohti mäkiä. Juha oli pyörästä onnellisena suunnitellut menevänsä Hohen Salvea ylös puoleen väliin, sitten laskea läpi Brixen Im Thalen ja mennä vastakkaiselle vuorelle, kiertää sitä ja laskeutua sitten Westerndorfiin palauttamaan pyörät. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä vaimo ilmaisi intonsa ja väsymyksensä kun ensimmäistä vuorta oltiin kiivetty lähes neljäsosa ylöspäin. Niinpä reitti suunniteltiin uudelleen. Uusi reitti oli merkittävästi lyhempi ja sisälsi rankkaa maastopolkua runsaasti. Uusi reitti oli myös paremman puoliskon mieleen. Juha oli aikaisemmin tiedustellut oppaalta pyöräilläänkö täällä maastossa, johon opas oli vastannut että ei, se on liian vaarallista. Maastopoluilla pyöräily on vaarallista, sillä siellä on jyrkänteitä heti polun vieressä, juurakoita ja kohtuullisia pudotuksia. Loppupeleissä pyörämatkamme oli siis puolentoista tunnin polkeminen asvalttitietä ylös ja tunnin mittainen pyörän kantaminen, taluttaminen ja välillä polkeminen maastopoluilla. Väliin mahtui yksi tunnin mittainen liian iso lounas, Krista kun tahtoi järkyttävän kokoisen jälkiruuan. Jälkiruuan nimi on hukassa, mutta kyseessä on lautasellinen pannukakkua pieninä paloina tomusokeroituna. Annokseen kuuluu myös hyvä määrä omenahilloa.
Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Westerndorffiin palauttamaan pyörät. Paluureittimme muodostui 50/50 metsäpolku ja asvalttitie. Asvalttitieosuuteen kului ehkä 10% koko alastuloajasta.
Pyörien vauhdikkaan palautuksen jälkeen kiirehdimme majataloomme ja sieltä nopeasti syömään. Nyt syömisen jälkeen pakkaamme varusteitamme huomista lähtöä varten. Lähtö tulee tapahtumaan aikaisin aamulla. Kohteenamme on Munchen ja olutpuutarha…

Today started like all the other days, wakeup at 7.20 … 7.25 and then quickly to breakfast. During the breakfast we noticed that the weather was poor again. Our host told us that in the afternoon the weather should be better. So we waited to noon in the hotel and then we headed to Westerndorf. It’s the nearest city where we could get bikes. We had forgotten that all the special stores close at noon and open again at 15. Luckily we noticed that a gas station also rented bikes. They weren’t the best possible, but they were ok. Juha had planned a long good trip up one of the mountains, then down the same, up another and down that one back to the Westerndorf. We never made this trip because Krista informed that she is too tired and not so trilled about the trip when we had biked up one fourth of the first hill. We redesigned the trip. This time it contained hiking paths. Earlier Juha had asked from the guide that do people bike in the woods or in the paths in here. The guide had told Juha that no, its too dangerous. We can now agree, the little paths are too difficult and dangerous to bike. We had to carry our bikes a lot in the woods.
For the entire afternoon we biked and in the end we had to hurry back to the gas station and hurry again to the restaurant for our last good dinner in Austria.
Tomorrow we head to Munchen and beer gardens.

[Best_Wordpress_Gallery id=”11″ gal_title=”09.08.2006″]

Isäntämme on aina aamuisin antanut meille sääennustuksen ja joka aamu seuraavan päivän on pitänyt olla parempi. Tämäkin päivä alkoi sateella. Tänään oli vuorossa ohjattu kävely vesiputoukselle. Tälle kävelylle osallistui neljä henkeä. Sateiden vuoksi vesiputoukselle pääseminen ei ollutkaan niin helppoa kuin sen piti olla. Reitin aikana vuoripuroja piti ylittää pari kertaa, mutta sateen vuoksi ne eivät olleet kovin pieniä puroja. Sopivasti taiteilemalla selvisimme niistä kaikista. Sateilla oli positiivisetkin vaikutuksensa. Vesiputous oli nyt isompi ja näyttävämpi kuin kuivalla kelillä. Voimme suositella jokaiselle täälläpäin olevalle vesiputouksella käyntiä. Reitti on merkitty ja mukava kävellä. Vasta loppupuolella on luvassa polkua. Ilmeisesti vesiputouksen yläpäähän menee myös reitti, mutta se on huonokuntoinen ja hieman vaarallinen.
Nähtyämme putouksen palasimme yli puolentoistatunnin kahvitauon jälkeen takaisin Brixen im Thaleen. Alunperäinen suunnitelma oli levätä runsaasti, sillä eilinen oli rankka. Aurinko oli kuitenkin tullut esiin ja keli oli muuttunut mahtavaksi, joten lähdimme toteuttamaan Kristan toivomusta kiivetä Hohe Salvelle. Olimmehan koittanut kiivetä sinne jo pari päivää sitten. Huippu on lähes 1000 metriä korkeammalla kuin mitä lepopaikkamme on. Huipun korkeus on siis 1825 metriä. Kondoolilla pääsimme ensimmäiset 400 metriä ylöspäin, siitä eteenpäin patikoidaan. Meillä oli tiukka aikataulu. Aloitimme patikoinnin ylös noin kello 15 ja viimeinen kondooli lähtee liikkeelle kello 17.00. Opasteet kertoivat ylöskiipeämisajaksi puolitoista tuntia. Onnistuimme repimään itsemme ylös vuoren huipulle vähän yli tunnissa. Tuon aurinkoisen ja äärimmäisen kuuman kiipeilyn ansioista meillä on nyt nöyrän miehen rusketus kasvoilla. Poskipäistä ylöspäin kummankin naama on lievästi punainen, siitä alaspäin ei rusketusta ole juuri syntynyt. Nöyrän miehen rusketus syntyy kun kävelee nöyrästi katse alaspäin suunnattuna vuoren rinnettä ylös. Näin nyörempi mies välttää astumasta lehmän paskaan. Noinkin korkealta vuorelta pääsee hämmästyttävän nopeasti alas kun juoksee. Tulimme alas takaisin kondoolille noin puolessa tunnissa, aikaa jäi jäljelle runsaat 10 minuuttia. Jos olisimme myöhästyneet kondoolikyydistä, edessä olisi ollut noin tunnin mittainen patikointi alas.
Päivän päätteeksi, kaiken patikoinnin jälkeen ehdimme lepäämään useita minuutteja, mikä olikin tämän päivän päätarkoitus. Illemmalla kävimme vielä ravintolassa syömässä. Krista on koko ajan toivonut tuoreita kasviksia, niinpä ravintolassa hän ravintolassa tilasi salaattia. Viisastuneena edellisestä salaatista Krista tilasi sen tällä kertaa ilman kastiketta. Tämä tarkoitti sitä että jäljelle jäi vain lehtisalaattia. Kaikki muut salaattiainekset oli jo valmiiksi sotkettu kastikkeeseen.Huomenna on luvassa polkupyöräilyä pitkin maita ja mantuja. Huomenna kelin pitäisi olla taas parempi kuin tänään.

Our host has given us the weather forecast every morning and each morning the following day should have been better. Today like every other day started with rain. Today we went for a hike to a waterfall. Because of the rains the trip to waterfall wasn’t so easy. The road goes few times over a small mountain spring, but because of the rains these weren’t so small. We had to change the crossing point or cross the small river very carefully. On the positive side the waterfall was bigger and better looking due the rains.
The original plan was to rest this day, but during the hike to waterfall the weather got a lot better and Krista wanted to see the Hohe Salve mountain. The top of the mountain is over 1000 meter higher than out resting place. The top is at the hight of 1825 meters. We used a gondole to go up the first 400 meters and after that we hiked as fast as we could towards to top. We had only two hours time to until the last gondole ride down, after that we would have to walk down. It took us over an hour to climp up there. After spending some time on the top we ran down the mountain towards the gondole. We made it with 10 minutes time to spare. At the end of the day, after all the hiking we had several minutes time left to rest which was the main point for today.
In the evening we went to a restaurant. For all the time we have spend in Austria Krista has wanted fresh vegetables. Last time she got salad it had a lot of dressing on it, so this time Krista asked it with out the dressing. This ment that she got only green salad, nothing else.

[Best_Wordpress_Gallery id=”10″ gal_title=”08.08.2006″]

Aloitimme päivämme aikaisin seitsemältä. Aamiainen oli taas kiitettävä. Aamiaisen ja turhan ajan suttaamisen jälkeen lähdimme kiireen vilkkaa kohti juna-asemaa ja kohti Kirchbergiä. Olimme siellä hyvissä ajoin joten tutustuimme paikallisiin liikkeisiin ja kun meinasimme mennä vuokraamaan kävelykeppejä päivän patikkaa varten allekirjoittanut huomasi että infopisteen luota lähti epäilyttävästi päiväpatikoiksijoiden näköinen ryhmä liikkeelle vaikka kello oli vasta 9.20 ja patikan piti alkaa 9.30. Juoksimme ryhmän kiinni ja kysyimme viimeisenä olevalta henkilöltä että onko tämä se päiväretki joka lähtee 9.30, johon hän vastasi että on. Yhä epäröiden etsimme ryhmänjohtajan ja kysyimme häneltä samaa, hän vastasi että kyllä ja esitteli itsensä Mariaksi. Hämmentyneinä liityimme sakkiin.
Päiväreissu oli kevyt versio sateen vuoksi, pari tuntia ylös ja sitten tunnin oluttauko. Tässä kohtaa voidaan huomauttaa että olut on halvempaa kuin Coca Cola. Tunnin oluttauon jälkeen matkasimme kaksi tuntia alas, jonka jälkeen ryhmä hajosi. Olimme aikaisemmin aamulla ajatelleet skipata reissun jos keli on aivan kauhea ja mennä Kitzbüheliin uimaan. Nyt kun päiväkävely päättyi huonon kelin vuoksi jo kahden aikaan päätimme lähteä Kitzbüheliin uimaan. Kristan idea oli kävellä, matkaa ei kuitenkaan olisi enempää kuin 6 kilometriä. 6 kilometriä on hämmästyttävän pitkä matka kevyen vuorireippailun jälkeen, eikä niin hedelmäinen kuin olettaisi. Kristan mukaan matka oli mukava ja tuntui vain 6 kilometriltä. Mene ja tiedä.
Kitzbühelissa näimme upean Gondolireitin ylös todella korkealle vuorelle. Krista halusi vuoren päälle, eikä Juha kävelystä väsyneenä jaksanut vastustella. Ylösmenon verran vaimoa jännitti ja alasmenon verran aviomiestä jännitti, selkeä tasapeli. Ylhäältä näkymät olivat upeat, mutta alkuun niitä blokkasi mahtava sadepilvi. Ylhäältä katsellessamme löysimme myös kylpylän johon meidän oli tarkoitus mennä. Ennen tätä emme tienneet missä se oli.
Kylpylä oli monitasoinen järkytys allekirjoittaneelle. Ensisähellysten jälkeen lukitsimme kännykän, kameran ja rahat turvalliseen lokeroon. Otimme avaimet naisten ja miesten puolen pukuhuoneisiin. Valitettavasti Juha otti vahingossa perhepukuhuoneen avaimen, ne kun olivat miestenpuolen avainten jatkona, ei niin selvästi merkittynä. Nöyränä perhepukuhuoneessa Juha vahtoi nopeasti vaatteet ja siirtyi etsimään saunaa, joka oli se syy jota varten tuonne halusimme. Saunan haku tuotti hienoisen pettymyksen. Saunaa varten tarvittiin saunatiketti, jota meillä ei tietenkään ollut. Krista lähti ostelemaan moista kassalta (ihan sieltä aulasta käsin) bikinit päällä, pyyhkeeseen kietaistuna. Sen reissun tuloksena oli tieto että olemme ihan väärällä puolella, meidän on poistuttava sieltä ja tultava ulos, masettava lisää ja saamme saunapuolen pukuhuoneen avaimet. Seeeeeelvä. Vaatteet kainaloon, pyyhe ympärille ja aulaan maksamaan ja siirtymään seuraavalle puolelle.
Saunapuolelle siirryttäessä onnistuimme välttämään sen puolen henkilön, joka olisi antanut meille lisää pyyhkeitä ja neuvoja. Krista törmäsi tähän henkilöön ennen kuin löysi minut, joten kun kohtasimme hänellä oli meidän lisäpyyhkeet. Saunapuoli oli “hienoinen” järkytys. Sekasauna on tuttu kaikille karskeille suomalaisille, ei siinä mitään, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Yhteinen oleskelutila keskellä ja erilaisia “saunoja” sekä parit suihkutilat tämän oleskelutilan ympärillä. Kaikki alasti tai pyyhe lantioilla, muutamalla naisella hieman ylempänä. Yksikään sauna ei täyttänyt saunan kriteerejä (kuuma, vettä kiukaille, löyly!). Lähimmäksi saunaa päässyt huone tuuletettiin kun se kuumeni liikaa. Ikkunat ja ovet auki ja yksi mies heilumaan pyyhkeen kanssa siihen ovelle jotta saadaan viileää ilmaa sisään O_o. Aikamme epämukavasti “saunottua” pistäydyimme allaspuolelle, joka oli sitä mitä siltä voisi olettaakin. Sitten takaisin saunaosastolle ja junalla takaisin Brixen im Thaleen. Päivä on ollut pitkä, todella pitkä ja allekirjoittanut alkaa vasta hiljalleen pari tuntia saunatapahtumien jälkeen toipua siitä paikasta.

We woke up early, at 7 o’clock. After the breakfast we headed to Kirchberg. We where there early enought to explore some of the stores in the city. At 9.20 Juha noticed a group that looked too much like the dayhike group that we were planning to join leaving the tourist information. The hike was ment to start at 9.30. We ran after the group and asked from one of the hikers and from the teamleader that this really is the group that was ment to start at 9.30. It really was the group. Amazed we joined the group.
Due to the rain the hike was a light version. Couple of hours up the hill, an hour beerbreak and two hours down the hill.
We decided to walk to Kitzbühel to go for a swim. The distance was only 6 kilometers. I have to say that 6 kilometers is longer than you thought after a hike on the hills. Krista disagrees on this one.
In Kitzbühel we saw a magnificent gondole trip up to a really high mountain. Krista wanted to walk up, juha did not, so we ended taking the gondole. On the way up the wife was afraid and on the way up the husband was afraid. 🙂
The spa was a horrible experience in many levels to Juha. After the first hassle Juha had a key to family locker instead of a key to mens locker. Ashamed he changed his clothes in there and went to search for the sauna. He found the sauna and found out that we need a ticket for the sauna. Krista went to buy those for us and found out that sauna has another locker. We need to leave these lockers, go the lobby, get new keys and to the sauna lockers. All this we did with our swimming suits on…
Sauna was a shock also. We finnish people are used to mixed saunas, but this was something different. Different saunas weren’t even close to the sauna we have used to, but this wasn’t the problem. The main shock probably was the “lounge” where everyone was naked or wearing just a towel (around the waist, even the women). The age difference was huge, our age was (less than) half of the others.
The day has been long, really long and Juha has after two hours slowly started to recover from the sauna experience.

[Best_Wordpress_Gallery id=”9″ gal_title=”07.08.2006″]

Tilasimme eilen aamiaisen aika myöhäiseksi, kello kymmeneksi aamulla, mutta se osoittautui juuri passeliksi ajaksi, sillä kun kello herätti klo 9.00 sitä siirrettiin 30 minuuttia eteenpäin. Aamiainen oli sanalla sanoen loistava. Paria eri leipälajia, joiden päälle oli useita eri levitteitä ja juustoa sekä makkaraa. Mysliä, viiliä, muroja, hilloja, kahvia, teetä, appelsiinimehua. Mielestäni loistava. Tämä majoituspaikka on muutenkin luxus+ verrattuna edelliseen paikkaan ja hintaeroa on kuitenkin vain 4 euroa per henkilö per yö. Aivan varmasti sen 4 euron arvoinen.
Tänään meidän piti polkea pyörällä pitkin vuoria, mutta sadekelin vuoksi päätimme patikoida. Menimme gondoolilla ylös vuorta ja sen jälkeen kävelimme Filzalmzee -järvelle. Järveltä aikamme tutustuttuamme erinäisiin infopisteisiin lähdimme kiertämään toista vuorta teitä pitkin. Vuoren toisella puolella Söllissä kävimme kevyellä lounaalla. Lounaan ehdoton kohokohta oli Kristan tilaama vesi, se oli tiskiltä pöytään tullessa muuttunut olueksi. Lounaan jälkeen vaimon toiveesta kävelimme poskettoman jyrkkää vuorta ainakin 30 minuuttia ylöspäin. Koska tällä voimannäytteellä vuoren huippu ei kuitenkaan lähtenyt tarpeeksi päätimme jatkaa tietä pitkin takaisin gondoolille ennen kuin se pysähtyy tältä päivältä. Matkalla gondoolille oikaisimme aviomiehen toiveesta poskettoman jyrkkää vuorenrinnettä alaspäin. Tiet kun ovat sellaista spagettia joka menee edes takas vuoden rinnettä alaspäin.
Illallinen tuli syötyä paikallisessa ravintolassa, jonka me tilasimme jo aamiaiasella. Kahdeksalla eurolla sai nauttia alkukeiton, pääruuan ja jälkiruuan. Paheksumme ruuan hinta/laatu-suhdetta, joka tarjosi asiakkaalle kohtuutonta hyötyä :).(Itse suosittelisin sitä, mutta vaimon mielestä tässä tuli jo liikaa suositteluja yhdelle päivälle).

Today we slept late and went for breakfast at 10 o’clock. Yesterday we thought we’d go by bikes today, but the weather was so poor that we desided to walk. We took a gondole up the mountain and walked to a lake named Filzalmzee. After playing a little bit at the lake we went around another moutain. On the other side we took a small lunch break. The highlight for the lunch was water that Krista ordered. By the time it had gotten from the counter to our table it had turned to beer…
After the lunch we climbed up a very steep mountain because the dear wife wanted to. After 30 minutes of hard climbing the top of the mountain wasn’t even close so we desided to change our route towards the gondole before it would stop for today. On our way back we took a short cut trough a very steep mountain side because the dear huspand wanted so.
In the evening we dined at a local restaurant. The food was very good with very low price (because we ordered it in advance from out bed and breakfast).

[Best_Wordpress_Gallery id=”8″ gal_title=”06.08.2006″]

Yö meni junassa makuuvaunussa nukkuen. Meitä oli siinä huoneessa täysi latinki eli kuusi henkeä nukkumassa. (Oletettavasti) tanskalaiset ottivat miestä vahvempaa ja valvoivat johonkin saakka. Me nukuimme onnellisina lähes koko matkan Muncheniin saakka.
Munchenissä otimme uuden junan kohti Insbruchia, mutta matkalla Krista tajusi että ei meidän kannata mennä Insbruchiin saakka, vaan voimme jäädä pois jo Wörlg:n kohdalla. Tämä oli jo toinen oikaisu tällä matkalla, joten matkan pituudeksi tunneissa tuli lopulta noin 15 tuntia.
Olemme nyt Brixen im Thalessa Itävallassa. Tämä on ihastuttava pieni kaupunki laaksossa. Tulemme osallistumaan kahteen päivävaellukseen, vuokraamaan pyörät ja muutenkin tutustumaan Alpeihin. Tätä varten meillä on ne karmaisevat kengät.
Tässä vaiheessa joudun pahoittelemaan blogin miespuolisille lukijoille. Nämä sijainnit joissa olemme tähän saakka olleet ovat sen verta viileitä että vähäpukeisia naisia ei vain ole. Loppupuolella matkaa tulemme kuitenkin olemaan etelässä (mm. Italian rannikolla), joten kuvia on luvassa silloin!
Tänään kävimme hankkimassa kartat ja ilmoittautumassa (ilmaisille!) päivävaelluksille. Sen jälkeen lähdimme jalan patikoimaan isointa vuorta ylös tunnin verran, alastuloon meni vain puoli tuntia. Nyt olemme omassa huoneessa (!) syömässä ja menossa kohta nukkumaan.

We travelled by train the whole night and up to 11.20 the following day. We are now in Austria in a small city called Brixen im Thale.  This lovely little city is in a valley surrounted by the Alps. This is the reason we have the hiking shoes. We will be taking part in (free!) dayhikes.
Today we registered for the dayhikes and took one of our own. We walked up the highest mountain for one hour and come down half an hour. Now we are in our own (!) room and ready to sleep.
Päivän GPS koordinaatit: E: 23,24350 N: 47,27094

[Best_Wordpress_Gallery id=”7″ gal_title=”05.08.2006″]

Aloitimme päivän urheasti ja aikaisin 05:45. Nopean pakkaamisen jälkeen lähdimme liikkeelle kohti juna-asemaa. Yhdellä junalla ja yhdellä bussilla, olimme jo kymmenen aikaan Legolandiassa. Koko päivän tutkimme pienoismalleja ja kävimme erilaisissa laitteissa ja parissa 4D elokuvassa. Lähes kaikki laitteet olivat ilmaisia, maksulliset jätimme väliin. Ehdoton suosikkimme oli Power builder. Kyseiseen laitteeseen pääsee itse suunnittelemaan oman keiputuksensä. Kyseinen laite on myös ainut johon menimme kaksi kertaa. Päivä oli sadekuurojen täyttämä, mutta taktisilla laitevalinnoilla ja pienellä juoksulla selvisimme vain yhdellä (turhalla) kastumisella.

Nyt tiedän minne menemme, jonnekinpäin Itävaltaa. Junamatka on, jos ei ihan 20 tuntia, niin yli 12 tuntia ainakin. Tänä yönä nukumme samassa huoneessa, mutta se taitaa olla vähäinen lohtu sillä tuo huone on junan vaunu, eikä siellä taida yksityisyyttä olla luvassa.

Today for the whole day we were in the Legoland. We can recommend it even for the older onces. The rides and the miniatyres are enough for one whole day. This evening we will be sleeping in a same room, but that will probably be a small comfort because the room is a trains sleeping cabin. Train trip will be well over 12 hours, but not 20 hours.

Päivän GPS koordinaatit: E: 9,479 N: 55,491. Etäisyys kotiin 1197 kilometriä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”6″ gal_title=”04.08.2006″]

Aamu alkoi hieman myöhäisessä ja lunkisti. Olimme aivan liian hitaita liikkeellelähdön suhteen, joten emme lähteneet riskeeraamaan polkupyöräliikkeiden kanssa, sillä ne ovat sivukaduilla. Kävellessämme kohti kansallismuseota Krista halusi soittaa. Olimme eilen puhuneet tästä ja mielestäni olin pakannut kännykkäni päiväreppuumme. Tarkastuksen jälkeen minä juoksin, tapaamispaikaksi sovimme kansallismuseon. En löytänyt omaa kännykkääni ja juoksin ainakin 30 minuuttia. Hiestä märkänä toimitin varakännykän Kristalle, omaani en löytänyt. Tarkempi päivälaukun tutkiminen osoitti että allekirjoittaneen kännykkä olikin mukana, emme vain löytäneet sitä jemmasta ensimmäisellä kerralla. Emme mahtuneet klo 11 englanninkieliseen esitykseen, joten kiersimme omin nokkinemme paikan. Kulutettuamme kaksi ja puoli tuntia lähdimme kohti juna-asemaa, josta Krista salaillen hankki seuraavat junaliput. Minulle paljastettiin sen verta että pitää varautua 20 tuntia kestävään junamatkaan. Sieltä pikapikaa kohti Carlsbergin vierailiakeskusta. Kristakin nautti siitä reissusta. Vinkkinä matkailijoille, kierrokselle pääsee opiskelijahinnoin (25 kruunua) ja sillä saa 2 juomalippua, jotka voi käyttää kierroksen lopusta löytyvästä baarista. Ehkä halvinta olutta kaupungissa (kun hanasta valutetaan). Koska vaimo ei ole oluen ystävä joutui aviomies uhrautumaan ja juomaan kolme lasillista olutta sekä hörppimään neljännestä.
Paluumatkalla pummasimme kyydin junasta, sillä tähtäsimme takaisin kansallismuseoon ostamaan kirjaa, jonka Krista oli unohtanut. Juoksemalla kuin piru olisi meitä jahdannut ainakin vartin verran ehdimme 2 minuuttia vajaa sulkeminen sisälle. Krista ohitti vähäisin kommentein museon työntekijän ja meni ostamaan, kun minä taasen jäin työntekijän luo höpisemään mukavia, jotta Krista saisi ostettua kirjansa ennen sulkemista.
Kello oli kuitenkin vasta viisi illalla, joten lähdimme kohti kuninkaallista puistoa, jossa minä tein kuninkaallisen munauksen ja suttasin itseni sekä päiväreppumme jugurttiin. Puisto meni kiinni klo 18, joten siirryimme seuraavaan puistoon, jossa opettelimme pelaamaan backgammonia. Pelin jälkeen suunnistimme syömään kunnolla. Tässä kohtaa eilen kaupasta ostetut ruuat maksoivat itsensä takaisin. Eilinen illallinen, tämän päivän aamiainen ja päivällinen oli tehty leivistä. Säästetyillä rahoilla saimme kunnon ravintolaillallisen talon viinillä ja jälkiruualla. Hyvän illallisen jälkeen palasimme takaisin Hostelille nukkumaan, sillä herätys on huomenaamulla klo 5.45, juna kohti Legolandiaa lähtee klo 7!
Tänään _melkein_ bongasimme vapaan, toimivan citypyörän. Valitettavasti siihen ei saanut tungettua sisälle kolikkoa edes hyvällä määrällä voimaa, joten se ei irronnut kaiteesta.

Today we ran a lot… In the morning, after leaving the Hostel, we though that I have forgotten the cellphone to my backbag. I ran to get it, but didn’t find it. I ran back with the backup phone. After a better search we found out that I ran for nothing, my cellphone was in the backbag we had with us. We visited the national museum and after that the Carlsbergs visitor center. My dear wife doesn’t like beer, so I had to do what men do and drink all the beer that she couldn’t drink (2 drinks per person is included in the tour).
On our way back we took a train and didn’t pay for it, we returned back to the national museum after a long run. We made it with two minutes time for shopping. Krista wanted a certain book from the store.
The dinner was excellent. After two days of saving we went out and bought ourselfs a good dinner with wine and dessert. After that, we returned to the Hostel to sleep. Wake up at tomorrow is at 5.45, the train to Legoland leaves at 7.00.

[Best_Wordpress_Gallery id=”5″ gal_title=”03.08.2006″]

Eilen suunnittelimme tästä päivästä museopäivää, koska osa museoista on ilmaisia keskiviikkoisin. Tämä sopi myös kelin puolesta hyvin sillä lähes aamulla satoi kun liikuimme kohti ensimmäistä museoa ja pitkin päivää satoi kun olimme museoiden sisällä.
Statens Museom for Kunst (tms) oli suuri pettymys. Tanskalaisten omat museotavarat olivat piilossa ja esillä oli vain ranskalainen tauluesittely, outo näkymätön labyrintti (selvää ja turhaa “tilataidetta”) ja “patsaspuisto”. Se mitä varten sinne mentiin puuttui.
Silti siellä tuli käytettyä kiva määrä aikaa. Seuraavaksi suunnistimme syömään Ankaraan. Emme voi muuta kuin kehua paikkaa, sillä 39 kruunulla saa buffetpöydästä noutaa niin paljon kuin haluaa. Vesi maksaa sitten 15 kruunua per nenä…
Asemuseo (Tojhusmuseet) oli upea (ja ilmainen, näin keskiviikkoisin). Aseita ja historiaa oli niin runsaasti että allekirjoittanut hukkasi yli kaksi tuntia ja silti oli ehtinyt katsomaan vain puolet. Krista sen sijaan löysi mukavan syrjäisen paikan ja torkahti sinne ainakin tunniksi… Krista ei tämän torkun aikana oppinut tanskaa. Poikkesimme vieressä olevaan Christiansborg Palace -nimiseen paikkaan. Hetken mielijohteesta maksoimme 60 kruunua ja lähdimme kiireellä (30 minuuttia aikaa) tutkimaan “linnaa linnan päällä”. Valitettavasti kaikki liikkeet täällä tuntuu olevan auki 10-16, joten Carlsberg jäi käymättä tänään! Mutta! Huomenna, huomenna minä menen sinne. Palatsin jälkeen Kävimme vielä katsomassa pientä merenneitoa, joka ilmeisesti on kovin tärkeä juttu (ks. kuva ja päätä itse). Matkalla sinne poikkesimme paikkaan nimeltä Amalienborg palace ja sen vieressä olevaan Frederiks kirke:n. Matkalla tulimme myös poikenneeksi Copenhagen Admiral hotellin vessaan hakemaan vettä mukaan.
Sitten vapaa sana Köpenhaminasta ja sen maineesta. Luimme että paikka on pyöräilijän paratiisi jnpp… ilmaisia citypyöriä… Olemme tähän mennessä nähneet 6 citypyörää citypyöräparkissa, kaikki paskana eri tavoin. Yhtään pöyrää emme ole alle saaneet. Huomenna ehkä vuokraamme pyörän.
Kahdeksan aikaan illalla suurin piirtein kaikki paitsi baarit ja ravintolat ovat sulkeutuneet. Meillä on takana pitkä päivä (yli 10 tuntia liikkeellä…), joten palasimme Hostelliin iltapalalle ja parille korttipelille.
Huomenna olutta…

Today we walked a lot and spend a lot of time indoors, which was nice because it rained during the day several times. The first museum (Statens Museom for Kunst) was a huge disappointment there was nothing danish in there. The weapon museum (Tojhusmuseet) was a lot of fun, it took me over two hours and and still saw only half of it. During this time Krista took a little nap. We also visited a palace next to the weapon museum, but because everything seems to be open only 10-16 we didn’t have time to go to Carslberg today, we’ll see it tomorrow. We also visited one church and a mermaid statue.
Copenhagen has a reputation of bikers paradise. There should be free bikes, but so far we have seen 6 which all have been broken one way or another. Tomorrow we might rent a bike. Its eight in the evening and everything except the bars and restaurants have closed. So we returned to the Hostel and we are going to play card games.

[Best_Wordpress_Gallery id=”4″ gal_title=”02.08.2006″]