Heräsimme poikkeuksellisen aikaisin jo puoli yhdeksän aikaan. Syötyämme reippaasti aamiaista lähdimme kohti Konnevettä, tavoitteenamme pari luonnonnähtävyytenä olevaa koskea. Löysimme niistä toisen, mutta toista emme koskaan löytäneet. Näiden hutien jälkeen suuntasimme kohti uimarantaa joka sijaitsi Hankasalmella. Uimarannalla vietimme pari tuntia pelaten shakkia ja ottaen aurinkoa, keli todella helli meitä. Meille selvisi myös, että meidän shakkilauta on väärin tehty. Ruutu H1 pitäisi olla valkea (?), mutta meidän laudassa se on musta! Ajatella! Tämä selvisi meille kun meidän pelatessa shakkia eräs mies tuli katsomaan sitä ja ihmetteli hetken kuningattaren ja kuninkaan asettelua, sanoi että ne on väärinpäin, mutta sitten hän huomasi, että meidän lauta on väärin rakennettu! Tämä oli hänen mielestä kovin kovin harvinainen asia, tämä oli vasta toinen kerta hänen elämässään kun hän löytää moisen laudan. Valitettavasti me emme tienneet missä lauta oli tehty ja mistä se oli hankittu joten menetimme kiinnostavuuden hyvin nopeasti. Syynä saattoi myös olla meidän pelin tasottumuus.
Tänään emme käyneet muilla nähtävyyksillä, sillä emme löytäneet niitä. Jostain syystä reittimme nähtävyydet olivat hyvin piilossa, emme meinanneet löytää edes meidän majapaikkaamme tänne Jäppilän lähimaastoon.
Nyt saunottuamme yövymme kauniin järven rannalla pienessä mökissä. Huomisen pysymme myös täällä. Ylihuomenna matkaamme taas.

Heräsin aamulla vähän jälkeen viiden, oloni oli hassu. Tarkempi tutkinta osoitti, että oloni oli kostea, alushousuni on täysin läpimärät ja makuupussi on märkä… KRISTA! Teltta vuotaa! Pakkasimme kamppeemme ja siirryimme niin nopeasti kuin mahdollista autoon nukkumaan. Autosa nukuimme pyyhkeen ja yhden makuupussin turvin, sillä Kristan varusteet olivat kuin ihmeen kaupalla selvinneet täysin kuivina. Syy siihen, että telttamme kastui läpi oli se, että kumpikaan meistä ei uskonut että yön aikana sataisi, sillä ilta oli niin kaunis.
Pienen takaiskumme jälkeen heräsimme kymmenen maissa ja aamiaista tehdessämme alkoi aurinkokin paistaa. Saimme kuivateltua varusteitamme jonkin verran ennen kuin päätimme palata Tuuriin. Tuuriin palaamisen syynä oli tarvikkeiden puute. Meiltä oli puuro, sprii ja sulatejuusto loppumassa emmekä huomanneet niitä eilen ostaa. Kumisaappaat olivat myös listalla, mutta sopivaa kokoa ei vain löytynyt. Tuurin jälkeen suuntasimme kohti Julmavuorta. Julmanvuoren luokse pääseminen oli enemmän kuin haasteellista. Paikka on merkitty kyllä karttaamme, mutta mitään ohjeistusta paikanpäältä ei löytynyt. Lopulta pysähdyimme syömään ja huomasimme mahtavat kalliot, jotka näkyivät metsän lomasta. Pienen hakemisen jälkeen Krista onnistui löytämään polun kallioiden päälle. Uskomme nyt käyneemme Julmivuorilla. Seuraava tavoitteemme oli Hitonhauta. Hitonhaudan löytäminen oli hieman haasteellista, mutta lopulta löysimme tieviitat ja reitin. Voimme suositella kaikille Hitonhautaa, se on todella todella hieno. Varusteisiin tahtoisimme puuttua kuitenkin sen verta, että kunnon vedenpitävät vaelluskengät olisivat jälleen kerran hyvä varuste. Meillä kului Hitonhaudan perältä poistumiseen 25 minuuttia ja parkkipaikalle palaamiseen vielä ylimääräiset 10 minuuttia, joten tuolle reitille kannattaa varata 1,5 tuntia aikaa. Siellä on paljon kaunista ihmeteltävää.
Illan päätteeksi kävimme Suolahdella kahvilla, minun tavoitteenahan on juoda joka päivä kuppi kahvia uudessa paikassa. Kameralla tuli räiskittyä oikein urakalla kuvia Hitonhaudalla, harmi kun en voi niitä nyt teidän kanssa jakaa.
Huomenna matkaamme Jäppilään, kiertäen ensin parin kolmen luonnonnähtävyyden kautta.

Heräsimme aamulla tyhjään taloon. Isäntäväkemme oli poistunut viettämään arkiviikkoa. Me lähdimme hiljaksilleen liikkeelle, tarkoituksenamme on jatkaa pirullista linjaamme jonka aloitimme eilen. Tämän päivän päämääriin kuuluu mm. Pirunpesä joka on Euroopan suurin hiidenkivi. Valitettavasti Pirunpesään pääseminen maksoi 4 euroa joten päätimme ovelasti lähteä luontopolulle. Mitä me emme tieneet oli se, että “luontopolun” tekijällä oli ollut mennessään pirullinen virne ja kahluusaappaat, sillä tuo “luontopolku” koostui 1,3 kilometristä tietä (!) ja sen tasapainoksi ainakin 1,8 kilometristä (erään kyltin mukaan) puhdasta rämpimistä suopohjaisessa metsässä. Reitin kokonaispituus oli 3,8 kilometriä. Emme voi suositella tuota 3,8 kilometrin “luontopolkua” kenelläkään ja jos sinne menette kumisaappaat kuuluvat pakolliseen varustukseen.
Päästyämme ulos tuosta pirullisesta paikasta lähdimme kohti Yli-Vallia, mutta päätimmekin mennä Keski-Valliin jossa oli kylttejä Valliin, mutta onneksi lopulta päädyimme Ala-Valliin. Kekseliäitä veikkoja nämä eteläpohjanmaalaiset
Toinen pääetapeistamme oli Tuurin Kyläkauppa, jossa kuluikin hyvä aika ostellessa ja kierrellessä. Haaviimme tarttui pari mukia, minulla ei selvästikään ole vieläkään riittävästi erilaisia kahvimukeja, shampoota, ruokaa, Kristalle kengät ja kansio.
Olemme päätyneet Töysän lähimaastoon ja nyt alkaa kello olemaan sen verta että on aika alkaa pystyttämään telttaa.

Saavuin Turkuun 8.25 ja juuri silloin Turussa alkoi satamaan. Tandemimme sai vähän turpaansa kuljetuksessa, olihan se 10 tuntia bussissa. Kämppä näytti olevan hyvässä kunnossa, siistin sitä vielä hieman, sillä pyykkimme oli vielä kuivumassa. Haettuani kaikki mitä tarvitaan uuteen reissumme vaiheeseen, aloin katsomaan bussiaikatauluja ja huomasin, että bussini lähti juuri samalla hetkellä. Seuraava lähtisi 14.30 joten minulla oli noin 4 tuntia aikaa tapettavana. Päädyin lopulta kävelemään Tarun luokse kahville. Taru ystävällisesti tarjosi minulle leipääkin kun infosin, että olen viimeeksi syönyt neljän aikaan yöllä Närpiössä.
Saavuin Huittisiin 15.45 ja täällä satoi kaatamalla. Näyttää siltä, että kelit ovat kurjat kaiken aikaa. Huittisissa nukuin päivätorkut ja kävin kurkkaamassa vanhempiani. Aiomme ottaa lunkisti täällä Huittisissa hetken aikaa.
Aiomme viipyä Huittisissa jonkin aikaa ja suuntaamme täältä autolla sitten eteenpäin. Tämän Huittisissa vietettävän lepoajan verran minä päivitän tätä logia huomattavasti rauhallisempaan tahtiin, samalla tapaa kuin Rovaniemellä levätessämme.

Heräsimme tavallisilla aamutoimilla, eli 1 aikainen herätys ja 1 myöhäisempi herätys. Tavaroiden pakkauksessa käytimme uutta luovuutta sillä tänään on määrä toimittaa tandem Turkuun parkkiin, lopettaa sen liikkuminen kokonaan.
Poljimme Ouluun ilman karttaa ja minä suunnistin Oulussa ilman karttaa. Krista koitti takapenkiltä kertoa että minä menen minne sattuu, eikä minulla tosiasiassa ollut mitään hajua mistään. Minä tosin onnistuin päätymään turisti-infon kohtaalle, kuten oli fantasioinutkin. Kävin hakemassa sieltä kartan ja suuntasin sen avulla bussiasemalle. Bussiasemalla selvitimme tandemimme säilytyksen ja matkajärjestelymme. Porissa tiemme eroavat. Krista suuntaa kohti Huittista kaikkien kamojemme kanssa ja minä suuntaan kohti Turkua tandemin ja peräkärryn kanssa. Ne ketkä ennustivat, että lopussa tandemin polkee Turkuun vain yksi henkilö olivat oikeassa, onneksemme syy ei kuitenkaan ollut vihanpito tai muu vastaava :).
Bussimme lähtee vasta klo 22.00 joten lähdimme shoppailemaan Ouluun. Krista onnistui löytämään vaatteita sieltä useita kappaleita. Minä puolestani kiinnitin tarmoni ja huomioni seiniin. Oulun eri kauppojen seinät ovat nättejä, valkoisia pääasiassa. Jalkaani särkee jonkin verran pelkkä paikallaan olo, taitaa olla käsissä viime hetket lopettaa polkeminen ilman järkyttäviä vammoja.
Bussimatkamme oli kaikkea muuta kuin mukava. Emme saaneet nukuttua kunnolla, minun jalkani vihoitteli useamman kerran, sitä kun ei saa kunnolla suoraan bussissa. Sitten infoksi niille jotka ihmettelevät paikkalippuja busseihin, kyllä niitä saa, ne ovat turhia, turhia. Maksavat 2 euroa ja sillä saat tietyn paikan bussista, mutta ei ne ikinä tule niin täyteen eikä muutkaan niitä hanki joten miksi sinäkään?
Seuraavaksi parkkeeramme itsemme Huittisiin ja olemme siellä muutaman päivän lepuuttamassa itseämme ja sen jälkeen lähdemme autolla jonnekin.

Herätys 8.30 … 9.00 Krista siirtää tuota herätystä aina! Aina! Se olen minä joka laittaa kellon herättämään aikaisemmin. Nooh… Aamiainen kului omassa rauhassa sillä isäntämme lähtivät käymään Oulussa ja sanojensa mukaan ovat siellä koko päivän. He palasivatkin yllättävän aikaisin takaisin, todettuaan että keli oli liian viileä ja tarjoutuivat esittelemään meille Oulua ja tätä lähialuetta. Menimmekin läheiselle luontonähtävyydelle Kiiminkinjoen Koitelinkoskelle, josta löytyy kahvia. Minä onnistuin räiskimään siellä muutamia kuvia kamerallani ja koitan jossain vaiheessa työstää niistä yhtenäistä panoraamakuvaa. Maisemat olivat todella kauniin, harmi vain että ilma oli niin viileä, siellä olisi voinut mennä uimaankin.
Kivan kahvituokion jälkeen saimme pitkän esittelykierroksen Oulussa. Siellä olimme tosin koko ajan autossa joten en päässyt räiskimään kuvia Oulusta juurikaan. Huomenna menemme sinne pyörällä jossain vaiheessa, toivottavasti silloin pääsen napsimaan useita (turhia) kuvia. Sivuhuomatuksena voin mainita että kuva-kansiossani on vähän yli 150 kuvaa. Niistä parhaimmat ja järkevimmät pääsevät internettiin, kunhan taas pääsen kaistan ääreen.
Loppuilta onkin kulunut täällä mökillä syöden ja lukien, tunnelma on ollut mukava. Huomenna matkustamme Ouluun, polkemista tulee vielä 20 kilometriä, tämän pitäisi olla viimeinen siirtymä tandemillamme ainakin toistaiseksi. Oulusta hyppäämme bussiin ja päädymme jonnekin, päämäärä on vielä toistaiseksi tuntematon 😉

Heräsimme klo 8.00… 8.30… 8.50… tuntuu kuin jokin kuvio olisi syntymässä. Ripeästi aamiaiselle ja sen jälkeen tavaroiden pakkaukseen. Bussimme lähtee bussiasemalta 11.30 ja on noin 11.38 pysäkillä josta me koitamme nousta kyytiin.
Bussi saapui 11.43 ja oli aivan liian pieni tavaratiloiltaan meidän tarpeisiin. Kuski kertoi, että seuraava bussi lähtee asemalta 12.35 ja se on todennäköisesti isompi bussi. Päätimme käyttää luppoajan läheisellä huoltoasemalla. Asemalle päästyämme totesimme, että meidän on syytä syödä jotain aamiaisen lisäksi jos aiomme jaksaa loppupäivän. Maksettuamme 7,00 euroa kahdesta lihapiirakasta, kupista kahvia ja 4 desistä jaffaa aloimme kuluttaa aikaa. Minä seurasin seiniä ja sen sellaista ja Krista alkoi lukea lehteä. Pohjolan Sanomien sivulla 7 tuli yllätys vastaan, sivulla on juttu teltoista ja kuvassa on meidän teltta ja tandemi! Koitamme saada jostain käsiin tämän lehden :). Olemme ilmeisesti olleet kuvanoton aikaan Haaparannassa joten missasimme mahdollisen haastattelun (kyynel).
Seuraavaan bussiin mahduimme loistavasti ja Kristan käytyä epämääräinen keskustelu kuskin kanssa jättöpisteestämme pääsimme matkaan. Matkan aikana aloimme epäilemään päätepistettämme, se saattaisi olla liian kaukana ja kuinka ollakaan kun tuli päätepisteen aika, se oli liian kaukana. Bussipysäkiltä yöpymispaikallemme oli kartan mukaan noin 30 kilometriä, pyörän mittari täällä perillä näyttää 28 kilometriä. Poljimme matkan neljällä, kolmella ja kahdella jalalla. Matka meni ihan mukavasti, eikä minun jalkaani vihlaissut kuin pari kertaa oikein kunnolla 🙂 Ehkäpä voisimme jatkaa matkaa näin? Tuskin sentään.
Majapaikkamme on mitä ihanin järven rannassa oleva mökki. Isäntäperheemme asustelee itse isommassa mökissä, jossa on muuten paikan ainut sisävessa :). Iloisempana uutisena voin kertoa että Krista onnistui vihdosta viimein karistamaan talviturkkinsa pois. Minähän olen tehnyt sen jo useampaan kertaan ja jouduin nyt näyttämään mallia miehisenä miehenä.
Suunnitelmissa on pysyä täällä tämän yön lisäksi vielä yksi yö lisää ja sen jälkeen suunnistaa jotenkin Ouluun ja sieltä kohti Närpiötä ja tulisimme mielellämme käymään kylässä Jalasjärvelle. Jos Jalasjärvi lukee tätä, olisi kiva kuulla taas se puhelinnumero, minä olen onnistunut sen hukkaamaan.

Tänään heräsimme kun siltä tuntui ja lähdimme tekemään aamiaista mukavaan sisäkokkauspisteeseen. Saimme myös selville, että Tornion tuttumme eivät voi meitä majoittaa joten nukumme toisenkin yön teltassa.
Päivän tavoitteisiin kuului kahvin juonti ruotsalaisessa kahvilassa. Ensin suunnistimme kaupungin bussiasemalle selvittämään bussiaikatauluja huomisen siirtymistä varten ja sitten lähdimme ruotsiin. Päivä oli lämmin ja kostea, ukkosta enteilevä. ruotsin puolella löysimme infopisteen josta katsoin lähimmän kahvilan jonne menimme. Kahvila oli kaamea yllätys. Myyjänä oli vanha naisihminen joka (yllätys, yllätys) puhui suomea, jota ensitöikseni koitin. Heille kävi myös eurot, vaikkakin hinnat olivat kruunuissa. Otimme kahvia, kaakaota, munkin ja piirakan palan. Kaikki tämä maksoi 40 kruunua, eli minun laskuvoimillani (koska myyjä pyysi) 4 euroa. Maksoimme tämän ja kävimme istumaan. Ilmeisesti kahvila oli jonkin kirkon kahvila, julisteet olivat sen suuntaiset. Ikävin yllätys oli kuitenkin tulematta. Maistoin kahvia ja huomasin että se oli pikakahvia! En siis sitenkään saanut kunnon kahvia, vaan taas pikakahvia. Tämä kertoo varmasti jotain kaikista ruotsalaisista kahviloista. Kun olet käynyt yhdessä, olet nähnyt kaikki, enempää en asiaa todistele.
Epäonnistuneen kahvituokion jälkeen siirryimme takaisin Suomeen, jossa kahvikin on kunnon kahvia, ja menimme taidenäyttelyyn. Näyttely koski jotain ja minä kunnon “taiteenystävänä” en tajunnut suurimmasta osasta tauluista mitään. Taidetuokion jälkeen jalat olivat sen verta väsyneet, että pysähdyimme samassa rakennuksessa olevaan Tornion pääkirjastoon lukemaan hetkeksi. Tämä oli meidän onni, sillä kohta alkoi satamaan ja tuulemaan ennennäkemättömällä voimalla. Salmointia, ukkosta, sähkökatkos joka kesti yli tunnin… Odotimme kirjastossa kelin parantumista ja lähdimme sieltä kohti telttaamme. Nyt olemme syöneet niin hyvin kuin täällä voi syödä ja valmistaudumme viettämään kotoisaa, joskin hieman kosteaa, telttailtaa.

Henkilökohtaista-palsta
Etsimme kahta seikkailunhaluista henkilöä ottamaan osaa koko tai osaan matkastamme autolla. Toivottuja ominaisuuksia on kyky kustantaa omat kulut ja osallistua mahdollisiin polttoainemaksuihin ellei osallistujilla ole mahdollista tarjota neljän hengen kärryjä vetohevosineen. Oma teltta parantaa omia yöpymisoloja huomattavasti, kuten myös kyky puhua suomea.
Aiomme kiertää noin 3 viikkoa järvi-Suomea ja tälle osuudelle takapenkiltä löytyy tilaa, myös toivomukset omiin pysähdyksiin kuunnellaan, toimeenpanosta voidaan keskustella.
Otathan meihin yhtyettä välittömästi!
0700-0994196 (1e/min+pvm) rohkeaa kimppakyytiä.

Herätys 8.00 … Herätys 8.30, aloimme pakkaamaan hitaasti, mutta varmasti. Syötyämme aamiaisen kello oli 10.30 ja olimme valmiita lähtemään. Leikittelimme ajatuksella mennä ruotsin puolta aina Aavasaksalle saakka, mutta jätimme sen sittenkin väliin. En luottanut jalkaani riittävästi. Lähdimme matkaan reippaalla nopeudella, ilman ongelmia. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun meidän ei tarvinnut pysähdellä ihmettelemään jotain ääntä joka lähti pyörästä tai kunnostamaan jotain. Noin kahdenkymmenen kilometrin jälkeen polveeni iski raju kipu enkä pystynyt polkemaan. Kristan voimin siirryimme pienen pätkän ja saavuimme Napapiirin taukopaikalle. Taukopaikalla päätimme, ettemme voi jatkaa matkaa enää pyörällä. Jalkaani oli oikeasti särkenyt Rovaniemeltä lähdöstä saakka, mutta olin hampaat irvessä vääntänyt sillä meidät Pelloon ja Pellossa taas jalka tuntui olevan kunnossa. Mitä ilmeisimmin se ei ollut.
Taukopaikalta siirryimme bussilla Tornioon, jossa vietämme päivän tai kaksi tutustuen itse Tornioon ja sitten vielä Haaparantaan. Matkamme tänne leirintäalueelle oli siitä hauska, että bussi toi meidät aivan alueen portille saakka. Koska olimme ainoat matkustajat bussin kyydissä kuski päätti poiketa reitiltä sen verta, että heittää meidät suoraan leirintäalueelle. Bussin kääntyminen leirintäalueen edessä oli aikamoinen show ja meille hymyili moni henkilö 🙂
Nyt siis lakkaa reissumme tandemin kanssa. Pettymys on melkoinen (laimeasti sanottuna), tulimme polkeneeksi vain puolet harjoitellusta matkasta ja palkinnokseni sain rikkinäisen ? polven. Seuraavan viikon aikana todennäköisesti siirrymme hitaasti erinnäisten paikkojen kautta Huittisiin jossa vaihdamme kulkuneuvoa, otamme käyttöön auton. Auton kanssa reissaamme jonkin matkaa ja sitten lopetamme.
Jatkan silti login pitämistä loppuun saakka, vaikka tandem lakkaakin liikkumasta.