Lyhyt päivä Canberrassa

Aikaeron, matkustuksen ja yleisen nuutumisen vuoksi päätimme herätä sitten kun heräämme. Tämä tarkoitti että kiskoimme itsemme kovalla työllä ylös vähän ennen yhtä päivällä. Aamutoimien ja suihkun jälkeen päivään mahtui vain matkustaminen tapaamispaikalle, suunnitelmissa ollut visiitti kansalliseen taidemuseoon piti tiputtaa pois.

Meille oli annettu ohjeet tehdä oma aamiaisemme vapaasti keittiötä hyödyksi käyttäen. Tämä saattaa kuulostaa hienolta ja helpolta idealta, mutta pitkän linjan matkustajana tiesin heti yhden sudenkuopan; kahvinkeiton. Niinpä edellisenä iltana olin tiedustellut miten natiivit tekevät kahvinsa. Silti aamu viereessa keittiössä toisessa maassa on haasteellinen. Missä on sitä sun tätä? Miksi leivänpaahdin ei lähde päälle? Kuinka saan tulen (ja kaasun) pois päältä kaasuhellasta? Minne hävitän todisteet (kahvin purut) kahvin keitosta? Kun nämä kaikki pikku haasteet oli saatu selvitettyä Juhalla oli edessään aamiainen joka sisälsi kananmunia, pekonia, kahvia sekä paahtoleipää. Kristan aamiainen sisälsi kartan ja luultavasti hedelmiä…

Virkistävän aamiaisen jälkeen lähdimme talsimaan bussipysäkille. Matkustimme busseilla liki kaksi tuntia päästäksemme tapaamispaikalle “Civiciin”. Tuohon pariin tuntiin kuului pieni seikkailu Wodenissa ostoskeskusessa sekä pieni kävely Civicissä ulkoilmassa. Patrician kanssa matkustimme yliopiston ravintolaan missä tapasimme kaksi hänen ystäväänsä. Tuolla ravintolassa kuluikin loppu ilta rauhallisesti oluesta, viinistä, appelsiinimehusta ja naposteltavista nauttien. Sarjassa ennen kuulumattomia asioita: Minua hoputettiin vanhemman rouvan toimesta viimeistelemään olueni, jotta voin hakea seuraavan. 😀

Vielä lopuksi kenguruista. Olen melkoisen varma että natiivit pomppivat karvapallot ovat piilossa minun vuoksi. Mikään muu ei selitä 36 tuntia ja 0 havaintoa. Näen kylttejä jotka varoittavat kenguruista. Ihmiset puhuvat niistä, mutta en näe yhtään, en vaikka kuinka yritän. Yksi selitys on kenguruiden puutteeseen on että me olemme kaupungissa, toinen selitys on että kenguruilla on ruokaa metsissä juuri olleiden sateiden jäljiltä. Minä olen varma että kengurut pelkäävät haleja ja siksi eivät näyttäydy.

Due to time difference, travel and general doziness we decided to wake up when we wake up. This meant that we drag our selves up just a little bit before one pm. After morning activities and a shower we only had time to travel to our meeting point. We had planned to visit the national art gallery but that had to be dropped out.

We were given instructions to do our own breakfast using the kitchen. This might sound nice and easy, but as a long time traveler I knew one caveat before hand, how to make coffee? So last I asked how do the natives do their coffee. Still a morning in a strange kitchen in a foreign country is challenging. Where is everything? Why doesn’t the toaster start? How do I stop the gas and the flame on the stove? How do I dispose the evidence of making coffee? When all these little challenges were settled Juha had a breakfast made out of eggs, ham, coffee and toast. Krista’s breakfast included a map and probably fruits…

After the refreshing breakfast we head out to the buss stop. We travelled nearly two ours with the busses to get to the meeting point in Civic. During that two hours we had a small detour in Woden shopping mall and a small walk in Civic. With Patricia we travelled to a university restaurant where we met two of her friends. In that restaurant we spend the rest of the evening enjoying some beer, wine, orange juice and some snacks. In the series of things never happened before: I was rushed by an older lady to finish my beer so I could get another beer. 😀

Before I stop I have to say a word about the kangaroos. I quite certain that the native jumping fur balls are hiding because of me. Nothing else can explain the 36 hours and 0 sightings. I see signs that warn about kangaroos. People talk about them, but I can’t see one no matter how much I try. One explanation about the missing kangaroos is that we are in the city, another one is that they have plenty of food in the forests since it just rained a lot. I’m, however, convinced that kangaroos are afraid of hugs and there for won’t show them selves.

Wendy, Sue, Patricia and Juha Turistit Civicissä Canberrassa kadu kertoo mihin suuntaan katsoa! Juhan eka aussi aamiainen Krista aussihatussaan Juha aussihatussaan Bändi soittelemassa Yliopiston ravintolan ulkoilma osiossa

5 comments

En ole! Yksinkertainen ja hieno idea! Hemmetti sentään! Olisi pitänyt keksiä tuo itse. Nyt pitää vain keksiä mitä ne karvakasat haluavat…

Samalla tavalla siellä sitten niitä kenguruita kuin täällä hirviä, joista joka paikassa puhutaan ja varoitetaan, mutta kukaan ei niitä koskaan näe, paitsi ilta- ja aamuaikaan… Lycka till!

Itseasiassa tänään näin yhden hyvin hyvin kaukana! Huomenna kuulemma näen niitä varmasti. Kahtotaan! 🙂

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.