2018-06-17

Ajoaika: 4 h 45 min

Keskikulutus: 12.8 l / 100km

Keskinopeus: 67 km/h

Kokonaiskilometrit:  3416 km

Nukuimme mahdollimman lähelle aamiaista, koska eilen meni yli keskiyölle ennen kuin nukuttiin ja koska emme halunneet suotta aiheuttaa meteliä ennen kuin on ihan pakko. Aamiaisen jälkeen edessä oli blogaus. Puhelinverkon datayhteydet eivät toimineet auttavasti, edes muutaman kilometrin päässä radalta aamulla kahdeksalta – koko verkko oli vaan tukossa. Kuvien perkaamiseen olisi voinut käyttää aikaa vaikka kuinka, mutta säästin sen homman La Rochelleen.

Ajattelimme hieman toistaa eilistä mallia ja mennä ensin Mulsainne -kulmaan katsomaan ajoa ja lopettaa katsominen Arnage -kulmaan. Emme tosin halunneet siirtää autoa välissä, joten ensin ajaisimme auton parkkiin Arnage kulmaan ja sitten käyttäisimme busseja siirtyäksemme takaisin Mulsainneen. Asiaa pureksittuamme hieman, siirtyessämme kohti Arnagea ja parkkia, totesimme että ei jaksa. Mennään Arnage -kulmaan, löydään perseet penkkiin ja Le Mans 24h -radio korviin. Otetaan rennosti, nautitaan metelistä, selostuksesta ja vauhdikkaista autoista.

Kumpikaan meistä ei seuraa mitään urheilulajia, kumpikaan ei ole aikaisemmin välittänyt moottoriurheilusta. Olemme F1:stä seurannut Häkkisen aikaan, mutta niin taisi tehdä kaikki suomalaiset. Le Manssiin menimme vain koska Juha oli ihan täpinöissään siitä yhtenä aamuna tunnin verran. Tapahtuman aikana olemme ihastuneet Le Mans -kisaan/tapahtumaan. Paikalla oleminen on sanoinkuvaamatonta. Se vaan tuntuu eeppiseltä. Tuntuu kuin olisi tehnyt jotain mahtavaa, vaikka on vain istunut radan vieressä ja katsonut autojen menoa.

Pari tuntia heilahti ohi vauhdikkaasti. Sinä aikana vaihdoimme sijaintia Arnage-mutkassa kerran. Kahdentoista aikaan revimme itsemme vastahakoisesti irti radan reunasta ja palasimme autolle syömään. Rata on “kivenheiton päässä” ruokailupaikastamme, joten moottorin jylinä kuuluu sinne saakka helposti. Auton radio pauhasi karvan vajaa täysillä, jolloin siltikin vain toinen meistä kuuli radiosta jotain, kun söimme auton takana lounastamme.  Lounaan jälkeen linnoittauduimme Arnage -mutkaan istumaan lopuksi kolmeksi tunniksi. Istuimme vierekkäin, tuplakuulonsuojaus toisessa korvassa ja Le Mans -radio nappi + peltori toisessa korvassa. Keli on oli sen verta hyvä, että Juhan nuppi paloi onnistuneesti. Hattu kun ei mahtunut peltorien kanssa päähän.

Eilisestä hämärä/yö-osuudesta, jota katsoimme pari kolme tuntia, pitää sanoa vielä jotain. On todella siistiä katsella illan tummetessa kuinka hissukseen autojen punahehkuiset jarrulevyt alkaa näkymään. Mitä pimeämmäksi ilta kehittyy sitä paremmin ne levyt näkyvät. Ne on todella, todella punaiset. Osassa autoissa on sikamakeat valot – yöllä ne näyttää järjettömän siisteiltä kaiken sen mahtavan metelin lisäksi. Kun ilta tummenee entisestään alkaa LMP autojen pakoputken päässä näkymään liekkejä. Lopulta pimeässä ensin näkyy todella kirkkaat etuvalot, sitten sivuprofiilissa punahehkuiset jarrulevyt, LMP autoissa sinistä liekkiä pakoputken päästä ja auton ohimentyä takaapäin näkyy korin valaistus. Se on mahtava valoshow kehoa värisyttävillä ääniefekteillä.

Meillä kävi sikamainen aloittelijan säkä vaatetuksen suhteen. Kannoimme mukanamme koko ajan farkkuja, shortseja, pitkä hihaista ja takkia. Lauantaipäivän menin shortsi & t-paita linjalla yli 25 asteen lämmössä, kun taas yöllä mentiin farkut, pitkä hihainen ja takki päällä ulkoilman ollessa 15 asteista.

Tapahtumasta poistuminen tapahtui rivakasti. On vaikea uskoa, että siellä on tuhansia/kymmeniä tuhansia ihmisiä paikalla. Liikennejärjestelyt toimivat saumattomasti. Olimme La Rochellessä The Corriganissa jo klo 19.00. Tällä kertaa luvassa ei ollutkaan perinteistä sunnuntai-illan sessiota, sillä alueella oli joku tapahtuma. Kadut olivat täynnä ihmisiä syömässä ruokaa ja kojuja myymässä ruokaa. Siellä myytiin jopa 3€ olutta. The Corriganing omistaja on kyllä asiakas edellä menemä mies. Kun tulimme tiskille, hän kertoi että täällä sisällä on baarihinnat, mutta jos haluatte 3€ olutta sitä on myynnissä tuolla pihalla. Myyntipiste ei käsittääkseni ollut hänen.

The Corriganssin yksien jälkeen tulimme kämpille, jossa purimme kamoja hieman paikoilleen ja lysähdimme nukkumaan. Le Mans 24h -oli pirun mahtava tapahtuma.

Kuvat lisään illalla, vanhoihin blogiviesteihin tuli lisättyä valmiiksi prepattua kamaa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”151″ gal_title=”Le mans, 2018-06-17-2″]

2018-06-16

Ajoaika: 1 h 4 min

Keskikulutus: 16.6 l/100km

Keskinopeus: 25 km/h

Kokonaiskilometrit: 3072

Aloitimme päivän kuiskimalla ja olemalla mahdollisimman hiljaa. Aamianen oli tarjoiltuna talon puolesta, joten päivä alkoi helposti. Koitin tehdä ystävyyttä talon pupun kanssa, mutta pupuun ei ystävystytä nopeasti. Sen ensimmäinen olettamus on, että sinä syöt sen. Synkkä ja syvä on pupun epäluottamus muihin olentoihin ja ihan syystä.

Täältä voi katsella mihin viittaan: Le Mans Circuit Map & Guide https://goo.gl/maps/eWRPENcdhqu

Aloitimme päivän ajamalla lähelle Mulsainne -kulmaa. Siinä on kauppa ihan vieressä, joten heitimme auton siihen ja aloimme ihmettelemään miten sinne alueelle pääsisii. Juhan tavoitteena oli ehtiä katsomaan klo 9:ltä alkanut lämmittelykierrosta. Kaupalle päästyämme taustalla kuului koko ajan urheiluautojen moottorin meteli. Se itseasiassa kuului jo majapaikallammekin. Veikkailun ja seikkailun pohjalta onnistuimme löytämään Zone A viitteitä, joita seurasimme hieman epäuskoisesti. Lopulta aikamoisen kävelyn jälkeen löysimme perille Mulsanne kulmaan. Ehdimme katsomaan pari kierrosta lämmittelyä. Tässä vaiheessa seureen meno vasta rentoutui ekan kerran. Olimme täysin tietämättömyydestä päässeet tilanteeseen, missä me olimme katsomassa Le Mansin radan äärellä autoja menemässä todella, todella lujaa. Saatuamme ensimaistin aloimme suunnittelemaan menemistä konkreettisesti. Automme ostettu parkkipaikka on Arnage-mutkassa, joten halusimme siirtyä sinne mahdollisimman pian. Siellä haluamme katsoa 11.30 alkavaa kisaa, joka oli joku Euroopan tason kisan. Palasimme autolle ja teimme päivän lounasleivät kaupan parkkipaikalla auton takaluukussa.

Google mapsin navigointi on tietoinen kaikista estetyistä teistä ja toimii täydellisesti navigointityökaluna täällä Olin aidon yllättynyt. Ihmiset käyttäytyivät hyvin rauhallisesti. Autolla ajaminen oli rennompaa täällä rallikansan tukkimilla tiellä kuin Italiassa aamulla tyhjällä tiellä. Liikennejärjestelyt on parasta A-luokkaa.

Arnage mutkaan otimme mukaan tuolimme ja kylmät oluet&kokiset. Ehdimme kivasti katsomaan klo 11.30 kisaa. NYT, NYT oltiin kisapaikalla! Autojen ajaessa mutkasta läpi niiden moottorin jyrinä on niin mahtava, että keskusteleminen siinä metelissä on mahdoton auton mennessä ohi. Tuo ei ihan välitä sitä miehisen metelin määrää oikein. Niiden autojen moottorin äänen tuntee kehossaan! Keuhkot värisee siinä rytynässä. Krista aloitti keskustelut vieressä olevan britin kanssa, joka vaikutti Le Mans veteraanilta. Hän kertoi meille miten autoja tunnistetaan, missäpäin kannattaa olla, miten kauan hän on tehnyt tätä (vuosikymmeniä). Kuuntelimme mielenkiinnolla ja saimme paljon hyviä vinkkejä. Tunnin kisan oltua ohi siirryimme autolle syömään lounasta. Trangia ulos takaluukusta, tuolit alas ja ruuanlaittoon. Emme olleet missään nimessä ainoat parkkipailla syövät henkilöt ja meidän ruokailuasetelma oli köykäinen verrattuna osaan harrastajista.

Olimme fantasioineet olevamme starttia varten pääsuoralla, mutta olimme auttamattoman myöhässä lähdössä pääsuoraa kohti. Arnagesta koitimme lähteä kohti Porsche mutkaa, mutta linja-autossa istuessamme tajusin että minun kännykkä on autossa latauksessa! Ulos bussista ja juoksuun!!!! En silti ehtinyt ajoissa takaisin, joten odotimme pienen hetken seuraavaa bussia. Koitimme hyväksyä sitä faktaa, että startti katsotaan Porsche mutkasta. Matka Porsche mutkalle vei 20 minuuttia, saapuessamme parkkipaikalle starttiin oli enää 20 minuuttia aikaa. Alue oli tuntematon, hätä suuri ja kisa alkaa ihan JUST! Seurasimme massaa, otimme rivakkaa askelta ja kävimme henkisesti synkällä puolella ennen kuin löysimme paikan radan reunalta. Ehdimme pari minuuttia ennen lähtöä paikalle. Seurasimme lämmitelykierroksen ja kisan startin Porsche mutkista. Verrattuna Arnageen ja Mulssaineen Porsche mutkat jätti meidät kaksi kylmäksi. Tässä kohtaa mennään lujaa, mutta autot on sen verta kaukana että murina ei pärisytä keuhkoja eikä tässä nähdä jarrutuksiakaan. Katsoimme kisaa parista eri paikasta käsin Porsche mutkan varrelta.

Aika tuolla radan vierellä menee lähes yhtä lentäen kuin autot. Olimme aina tunnin kerrallaan noissa pysähdyspisteissä emmekä edes huomanneet ajankulua. Se oli pääsyy siihen miksi startti katsottiin Porsche mutka ja vaikka Porsche mutka ei vakuuttanut yhtä paljon kuin kaksi edellistä kulmaa vietimme silti, vahingossa tai hurmiossa, siellä tunnin. Matkamme rataa ympäri jatkui ja siirryimme kisakylään. Kisakylässä saimme vihdoin ostettua virallisen opastuksen ja etsittyä mitä autoja seurata. Listamme kärjessä on auto nro 52, yksi kuskeista on Toni Vilander, seuraavana #8 Fernando Alonson vuoksi, sitten #80 Christina Nielsenin vuoksi ja pimeän tultua #66, sen valaistus näytti törkeän hyvältä. BTW, tanskalaisilla on joku pakottava tarve näyttää olevansa tanskalaisia. Eri leirintäalueilta voit pongata tanskalaiset helposti, sillä niillä on lippu korkeimmalla, niiden teltan katto on kokonaan Tanskan lippu, auto on täynnä Tanskan lippuja ja jos olisi mahdollista henkilö itse olisi heiluva Tanskan lippu. Emme ole vielä selvittäneet miksi näin – ehkä Christinan vuoksi.

Kisakylä oli kuin perusfestari mesta. Etsimme itsellemme pari eri katsomispistettä ja löimme tuplakuulonsuojauksen päälle. Täällä miehekäs meteli oli kuultavissa ja tunnettavissa. Oluttölkki kädessä pärisi autojen tahtiin, keuhkot värisi autojen tahtiin ja fiilis tärisi autojen tahtiin. Virittäydyimme Le Mans 24h radiotajuudelle ja istuimme kuunnellen selostusta ja seuraten autoja. Jossain kohtaa lähempänä kuutta pidimme seuraavan ruokataukomme. Aamulla tehdyt patongit, korjaan leivät, oli päivällisenä. Meillä on niitä pa… leipiä 6 kpl. Päivällisemme muodostui puolikkaasta sellaisesta per nenä + omat täytteet. Kumpikaan ei saanut syötyä yhdellä istumalla omaansa loppuun. Meillä on riittävästi leipää. Koitetaan oppia tästä jotain. Ruokailun jälkeen edessä oli lisää kisakylää, se on sitä mitä voisi odottaa, kauppoja myymässä krääsää, autoja ja simulaattorikokemuksia, karnevaalilaitteita sekä tietenkin paljon oluttelttoja.

Sitten legendaarinen Dunlop silta. Siellä istuimme tunnin tahi kaksi taas. Edessämme istui polttarisakki. Sankarin hommaksi tuli jossain vaiheessa löytää naisia ja saada heidät hurraamaan Englannin puolsta. Krista pääsi hurraamaan Englannin puolesta outo hattu päässä. Polttarisankari oli puettuna rallityttö hameeseen ja yläosaan. Häneltä puuttui vain meikkaus. Vastineeksi tästä yllättävästä Englannin kannustamisesta Krista päätti auttaa miestä mäessä ja tarjoitui laittamaan hänelle huulipunaa. Hän oli ensin hieman hommaa vastaan, mutta koko muu polttarisakki oli vahvasti meikkaamisen kannalla, joten huulipunaa miehelle laitettiin. 😄

Dunlopissa ollessamme alkoi keli jo viilentymään, joten poikkesimme vessaan vaihtamaan minulle shortsit farkkuihin laittamaan Kristan päälle kaikki mitä kannossa oli. Halusimme kiertää koko radan, joten siirryimme seuraavalle bussille, joka vei meidät takaisin aamun aloituspisteellemme Mulsainne-kulmaan. Bussissa seurue rupesi jo torkkumaan hieman. Muilsainnessa päätimme hypätä suoraan seuraavaan bussiin ja matkata Arnagelle keittämään kahvit  ja teen.

Autolla heitimme lisää vaatteita päälle ja teimme kuumat juotavat. Arnage kulmalle oli tullut PAAAALJON enemmän ihmisiä. Tungimme itsemme joukkoon ja seurasimme kisaa puolitoista tuntia tästä nurkasta käsin. Pääsimme näkemään miten maisema tummeni ja lopulta yökisaa. Lähdimme puoli kahdentoistamaissa hyvin valmiina nukkumaan takaisin kohti majapaikkaamme. Saavuimme oven eteen tasan samaan aikaan kuin isäntäperheemmekin. – Hassu yhteensattuma.

Verkko täällä on niin heikkoa, että tulen lisäämään kuvia tähän blogipostaukseen maanantaina viimeistään.

[Best_Wordpress_Gallery id=”149″ gal_title=”Le mans, 2018-06-17″]

2018-06-15

Ajoaika: 3:43

Keskikulutus: 12.8

Keskinopeus: 75 km/h

Kokonaiskilometrit: 3072

Aamulla kuntoilua ja Le Mans aika-ajo II katsomista kännykästä. Kahvitauolla Le Mans aika-ajo II katsomista kännykästä. Lounaalla Le Mans 24 -podcastin kuuntelua. Työpäivän jälkeen Le mans aika-ajo II katsomista, talon siivoamista ja auton pakkausta.

Klo 17.00 ajo kohti Le Mansia. Autossa … tietoturvapodcasteja! Wooo! Krista soitti pari puhelua ja “pedaalitti” nuotteja. Kun hän oli kykenevä kuuntelemaan asioita, Le Mans 24 -podcastin kuuntelua. Kaiken tämän jälkeen, meillä ei ole mitään käryä mitä me ollaan tekemässä. Meillä on riittävästi patonkia ja jonkin verran muuta ruokaa. On mahdollista, että tulimme ottaneeksi liikaa leipää. Fun fact! Patonki != Leipä. Ne on samannäköisiä, tehty samasta jauhosta, varmaan täysin samalla tapaa, mutta leipä on … kaks kertaa (?) paksumpi. Todennäköisesti meillä on liian vähän majoneesia, eikä liikaa leipää.

Ranskassa on ilo ajaa verrattuna Italiaan. Nämä patonginpurijat ajavat ennustettavasti. Toki, toki täältä löytyy aggressiivisia kuskeja, siinä missä muistakin tolkun maista (Italia on eri juttu), mutta ne on harmittomia ja niillä vaikuttaa olevan pieni koppero autona. Kuskin täytyy raivonpuuskassaan painaa se kaasupoljin lattiamatosta läpi, jotta se auto kiihtyy edes hieman. Toisaalta sen raivon saattaa aiheuttaa se toivoton litranen kone, jolla koitetaan 90 km/h nopeudessa pujahtaa rekasta ohi kun vastaan tulee liikennettä tasaisena virtana.

Illan ylläri tuli vastaan Le Manssissa. Majoituksemme osoite on väärin AirBnB:n ilmoituksessa. Olimme keskellä Le Manssia, osoitteen mukaisessa paikassa, eikä siellä ollut sopivan näköistä maisemaa, saati oikeannäköistä taloa. Viesti ja puhelu selvittää tilanteen, isäntä on kirjoittanut osoitteensa väärin (tarkkaanottaen katuosoite oikein, mutta KAUPUNKI on väärä). Luulimme olevamme 3.6 kilometrin päässä radan pääsisään käynniltä, kun oikeasti olemme 5 kilometrin päässä tasan toisessa päästä rataa. Isäntämme oli kovasti, kovasti pahoillaan tästä virheestä, jonka hän on tehnyt. Mekin olimme kohtalaisen kettuuntuneita tästä, mutta päätimme olla antamatta tämän pilata kokemustamme. Rata on yhä lähellä, liikumme kuitenkin minun autolla ja olemme varanneet parkkipaikan etukäteen. Homma on OK. Itseasiassa homma on hieman paremmin kuin OK. Koska ajoimme Le Mansin keskusta tänne pikku kaupunkiin, ajoimme läpi radan! Ajoimme sen osuuden läpi, mikä siitä radasta on normaalia tietä. Fiilikset oli aika hyvät siinä kohtaa. Vauhtia siellä ei voinut ottaa, mutta ajosta sai aina kiva näkymän siihen rataan 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”147″ gal_title=”Le mans, 2018-06-15″]

2018-06-14

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Myöhään kukkuminen ei ole ongelma nousemisen suhteen, jos muistaa syödä illalla. Aikaisin nukkumaan meno ei pelasta aikaista heräämistä, jos ei syö illalla.  Ruokailu näyttää olevan vähintään yhtä kriittinen tekijä aamuheräämiseen kuin nukkumaanmenoaika.

Aamulenkkimme oli (luonnollisesti) patongin nouto. Tällä kertaa otimme vain yhden patongin. Huomenna joka tapauksessa haetaan lisää leipää Le Manssia varten, missä syömme, kuin barbaarit, päivän tahi kaksi vanhaa leipää tuoreen sijaan.

Eilen illalla melkin kohtaamani kanaalitunneli on ollut mielessä paljon. Aamulenkillä tuli otettua kuva kanaalitunnelin toisesta päästä. Tuonne tunneliin pitää kesän aikana mennä. Tunnelin tämä pää näkyy paljon paremmin tiistain blogitekstin pääkuvana. Siellä on varoitustekstit ja kaikkea. Silloin en sisäistänyt kuinka pitkä tunneli oli kyseessä.

Lounaalla Krista onnistui vihdoin kesyttämään isännillä olevan kissan. Asuntomme on tiukasti elukka vapaa alue. Niinpä Kristan rapsutus operaatiot tapahtuivat kuistin oven raosta :). Lopulta siellä leikittiinkin vähän. Kehrääminen jäi vielä saamatta, mutta eiköhän sekin sieltä tule ajan kanssa.

Työpäivän jälkeen oli Le Mans varusteiden pakkaus ja huomisen päivällisen valmistus. Tarkoituksemme on lähteä hyvin rivakasti täältä liikkeelle huomenna klo 16.00 aikaan. Kamat kuskataan autoon lounastauolla. Päivällinen syödään melkein liikkeestä. Olemme katsoneet youtubesta Le mans radan läpikäynnin ja kuunneet ihan hetken tapahtumaa kännykällä. Tästä on tulossa mielenkiintoista!

Treeneissä pääsin todistamaan taas sitä että kyllä ranskalaiset osaavat englantia. He vaan puhuvat sitä niin harvoin, että moni sana ei muistu mieleen. Olen jutellut niitä näitä useamman henkilön kanssa. Iso juttu on puhua hitaasti ja rauhallisesti – siitä erityisesti on tullut positiivista palautetta. Ranskan sanastoni on jo useita sanoja pitkä (sanat eivät ole kirjoitettu oikein, korkeintaan vahingossa, minä haen sitä miten suomalainen/minä lausuisin nämä): bonjour, merci, pardon, asi, ön, dö, trö, aurevuo. Kohta voisin oikeasti alkaa opettelemaan tätä kieltä.

[Best_Wordpress_Gallery id=”145″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-14″]

2018-06-13

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Aamulla oli pakko lenkkeillä pantongille. Tarkistin lähimmän patonkimestan, etäisyys kohtuullinen. Jos haluaa hupia elämäänsä, suosittelen katsomaan ranskankielisiä arvosteluja suomeksi koneen kääntämänä.

Valitsemamme mesta on saanut mm seuraavia arvosteluja

Joko ranskalaiset on pirun herkkiä suosittelemaan tai Googlen konekääntäjä ei ymmärrä ranskankielen negaatiota 😄

Bonuksena paikka ei ollutkaan auki tänään. Taululla luki, että keskiviikkoisin se on auki vain kuudelta illalla. Noh, juoksimme seuraavalle ja ostimme sieltä useita eri patonkeja. Parhaaksi osoittautui se, mikä tuli vahingossa ostettua! 😄 . Tänä aamuna tuli siis vihdoin juostua patonki kainalossa ranskalaisen pikku kaupungin kaduilla. Tästä se alkaa, ranskalaistuminen siis.

Työpäivän jälkeen oli edessä Le Manssiin valmistautuminen. Suunnittelimme päivällä safkat, katsoimme kartalla konkreettisesti etäisyyksiä. Lopulta edessä oli vain kauppaan meneminen ja tarvittavan safkamäärän ostaminen. Tarkoituksemme on olla mahdollisimman omavaraisia ja syödä omaa safkaa mahdollisimman paljon.

Illalla minä kävin Maga treeneissä ja Krista rentoutui asunnolla. Treenit olivat hyvää kardiotreeniä. Nyt sain hahmotettua harrastajien ja ohjaajien tasot. Harrastajat ovat alempia kuin P4, ohjaajat ovat G5, G3 ja G1 (tai G2). Käyn treeneissä kehittääkseni kunnon takaisin. Suurin haaste tulee olemaan tuon oikean käden sopiva rasittaminen. Tänään hakattiin tyynyjä, käsi kesti sen aika hyvin. Pitää silti tehdä teknisemmin ja vähemmän energisesti. Jos me suomalaiset ei kauheasti hävetä olla alasti (saunassa), niin ei ranskalaiset kauheasti huonommaksi jää. Tässä on kuva siitä urheilukeskuksesta, missä tämän päivän Magatreenit oli. Kuva on otettu miesten pisuaarilta. Näetkö naisten vessan oven?

Illan jännitystä sain siitä kun päätin paluumatkalla mennä kanaalin vierttä pitkin takaisin. En tullut ajatelleeksi yhtään tarkemmin sitä reittiä. Kymmenen minuutin jälkeen edessä häämötti pilkkopimeä tunneli.

Kirosin, mietin, ihmettelin ja lähestyin pyörällä kohti tunnelia. Olin jo sitoutunut pyöräilemään pilkko pimeässä tunnelissa tuntemattoman matkan kun viime hetkellä, juuri ennen tunnelia tuli näkyviin nousuluiskat ylös! HUHHUH! Pyöräilin luiskat ylös ja olinkin taas tutulla paikalla. Tuo tunneli ei meinaan ole mikään lyhyt tunneli. Se on itseasiassa pelottavan pitkä (linkki vie tunnelin alkuun, se puuttuva sininen pätkä on se tunneli) ja hyvin, hyvin pimeä. Kotona nukuttiin jo, joten blogauskin tapahtuu omassa rauhassa.

[Best_Wordpress_Gallery id=”143″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-13″]

2018-06-12

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Olen olkapääleikkauksen vuoksi ollut tauolla kunnon kuntoilusta ja treenaamisesta nelisen kuukautta. Leikattu olkapää esitti eilen illalla kirjaimellisesti äänekkäitä protesteja päivän toiminnasta. On jokseenkin pelottavaa kuulla ääniä omasta olkapäästä. Kohtuullisen treenin aiheuttama rasitus tuntui aika rajulta kuudelta aamulla. Onneksi Kristalla oli pieni motivaatiokeiju ja sai minutkin aamulenkille. Patonkia ei vieläkään tarvittu, mutta olemme nyt rakentaneet patonkikriisin. Huomenaamulla on pakko lenkkeillä patonkia. Tämän aamun lenkki vie meidät Lutra Lutrien kotimannuille, eli kanaalille. Olemme puhuneet jo viikon lenkkeilystä kanaalin äärellä ja tänään pääsimme vihdoin koittamaan sitä. Tulemme palaamaan sinne aina kun on mahdollista.

Aamun kruunasi eilen ostamani WLAN toistimen asennus. Nyt kantaa signaali kirkkaasti ja kauniisti läpi koko talon. Yhteyden laadun paraminen näkyi päivän palavereissa. Ei yhtään yhteysongelmaa, äänenlaatu kirkas ja vailla pakkauksen aiheuttamaa häiriötä. Toisaalta, kyseessä voi olla myös hyvä verkkopäivä ISP:llä. Katsotaan miten yhteys toimii tästä eteenpäin.

Krista on saanut vuorattua työhuoneensa välttävällä määrällä tekstiilejä. Kaikki irtoava vaate ja kangas on viety huoneeseen. Tämän seurauksen korviin ei enää satu. Sisustus on, Kristan mukaan, varsin moderni, ehkä jopa tyylitön. Tänään Krista kuittasi äänierityksen olevan valmis. Hän myös valmistui Turun Ammattikorkeakoulusta harpunsoiton opettajaksi.

Verkko on valmis, Kristan työhuone on valmis, Krista on valmis. Voimme julistaa kämpän valmiiksi kesän arkea varten!

Ilta vietettiin omia juttujamme tehden. Listassani oli alunperin lisää Krav Magaa, mutta olkapää selvästi tarvitsee ainakin yhden lepopäivän verran taukoa. Minä konfiguroin kotiverkkoni palvelimien turvakopiointia ja verkkorakenteita. Krista teki hänen konttoritöitään ja lueskeli kirjaa ilta-auringossa. Huomenna alkaa Le Mans:n valmistautuminen. Joka ilta jotain erilaista Le Mans -juttua ja huomenna Krav Magaa lähisalilla!

[Best_Wordpress_Gallery id=”141″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-12″]

2018-06-11

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Heräsimme aamulla kuudelta ajatuksena lähteä lenkille. Emme kuitenkaan lähteneet lenkille, sillä ulkona satoi. Lenkin korvasi sisätiloissa tehty jumppatuokio. Onneksi patonkia oli kaapissa sadepäivän varalle. Se ei ole 100% ranskanlaista, sillä se ei ole tuoretta, mutta me pohjoisen barbaarit voimme syödä vähän kuivempaakin patonkia.

Päivän agenda oli arjesta poikkeava. Tänään minun päiväni muodostui coworking -tilaan menemisestä. Tarvitsin printteriä ja halusin varmistaa hätätyöskentelypisteeni. Työpäivän jälkeen matkasin ostoksille ostoskeskukseen. Tarvikelistalla oli erinäistä kamaa Le Mansia varten ja kaikkea pientä mitä olemme huomanneet tarvitsemamme. Illalla oli luvassa La Rochelle Krav Maga debyyttini. Minun tehdessä kaikkea tätä Krista vietti kotityöpäivän.

Päivä alkoi isolla virheellä. Iso virhe oli koittaa mennä coworking -tilaan tasan yhdeksäksi. Sinne kestää ajaa 12 minuuttia autolla, kun ei ole ruuhka. 20 minuutta polkupyörällä, jos minä saan ajaa omaan tahtiini. Ilmeisesti nämä pikku patongin purijat, ihan jokaikinen, aloittaa työpäivän klo 09.00. Silloin tiellä on kaikki autot mitä lähikylistä ja La Rochellesta löytyy. 12 minuutin matkaan meni yli 30 minuuttia. Ehdin pitämään palaveirn autosta käsin (itseasiassa kun tuli puhevuoro vedin parkkipaikalle). Työtila oli kiva, erittäin kiva. Siellä on hyvä ryhmähenki, välttävä englannin osaaminen ja ihana työrauha. Tulostin toimii, internet on nopea ja kahvi kuuluu hintaan. Ihmiset koittivat puhua minulle vähäisellä englannin osaamisellaan ja minä koitin olla kovin kannustava. Kaikenkaikkiaan päivä meni todella hyvin.

Se että en puhu kieltä, en ymmärrä kulttuuri on oikeasti melko stressaavaa. Autolla tuolla liikenteessä ajaminen tässä vaiheessa reissua on stressaavaa, kaupassa käynti on hyvin stressaavaa. Periaatteessa se on hyvin hallittavissa oleva tilanne, mutta ei käytännössä. Kaikenkaikkiaan arki tässä vaiheessa reissua on hartioita kiristävän stressaavaa. Se helpottaa tästä, kunhan tähän kulttuuriin tottuu. Kauniit maisemat ja reissaamisen riemu kuitenkin helposti kompensoi kaiken alkuvaiheen stressin. Shoppailun jälkeen edessä oli ekat Magatreenit.

Paikalle meneminen on stressaavaa. Homma jännittää ja stressaa pirusti aina siihen saakka kunnes kumarretaan. Sen jälkeen stressi katoaa ja tekeminen alkaa. Ohjaaja ei kertonut muille minusta muutakuin että olen treenannut aikaisemmin ja että olen Suomesta. SWEET LORD! Hyvin harvoin pääsen treenaamaan ilman ohjaajastigmaa. Oi että oli riemu. Okei, salin treenaajat eivät ole G-tasoilla, ne on P-tasoisia. Minulla on mukana vain muna- ja hammassuojat, joten olen rivissä normaalissa T-paidassa ja geneerissä urheilushortseissa. Eka parini oli vuoden harjoitellut tyyppi. Hommana oli maassatappelun harjoittelu. Tyynynpitäjä istuu tyynyn kanssa hyökkääjän mahan päällä. Homman nimenä on hakata tyynyä muutama kerta, sillata tyyppi pois päältä ja hakata sen jälkeen sitä tyynyä, jonka pitäjä on nyt selällään lattialla. Muutaman lyönnin jälkeen oikeaoppinen poistuminen ja tekijän vaihto. Annoin paikallisen näyttää mallia. Suoristus oli … rauhallinen hyvä yritys. Sitten oli minun vuoro. Muutama napakka lyönti ja kunnon siltaus, mies lähti kuin leppäkeihäs, eikä pystynyt pitämään kiinni tyynystään, joten napautin pari kevyttä miehen munasuojiin ja poistuin oikeaoppisesti pystyyn. Parini naureskeli ja jatkoi naureskellen treenejä siitä eteenpäin. Siirtyessämme painimaan ohjaaja vaihtoi pariani hieman kokeneempaan kaveriin. Homman nimi oli painia, lähtö polvilta, ja kun kuuluu ÖÖÖN tai DÖÖÖ vastaavan luvun omaava henkilö tappelee magamaisesti eli menee silmiin, kurkkuun, munille yms ja lopettaa painin tyylillä. Uusi parini oli isompi, lihaksikas ja kokeneempi. Hän sai jopa osumia pari kertaa. Joudun pari kertaa koittamaan ennen kuin onnistuin saksaamaan miehen gaardista selälleen, mutta sitten kun onnistuin, onnistuin oikein kunnolla. En tiedä mitä oikein tapahtui, mutta mies lensi ja läsähti selälleen jonka seurauksena hän menetti taisteluhalujaan. Nykyisen parin toettua tuosta pari lähti taas vaihtoon ja entinen parini meni riemulla kertomaan seuraavalle vastustajalleni siitä mitä hänelle tapahtui. Vaikutti kovin iloisesti yllätetyltä. Illan viimeisen parin pistin ihan vaan solmuun useamman kuin kerran. Hänellä oli paljon intoa sekä notkeutta ja hyvin vähän painikokemusta. Lopputulos oli erinäisiä solmuja ja pari kertaa kuristin miehen hänen omalla kädellään. Minulle treeni oli kaikin puolin hyvin fyysisesti kohtuullisen raskas ja henkisesti hyvin rentouttava treeni. Ensitreenit salilla oli onnistuneet ;). Kaikki parini olivat ihan täpinöissään treenaamisesta minun kanssa. Kyselin asiasta enemmän ohjaajalta ja hän sanoi, että jokainen halusi treenata kanssani lisää. Tulen käymään parilla eri salilla, katsotaan löydänkö jossain vaiheessa pitempään treenanneita tyyppejä. Jos ei muuta, niin kesästä tulee hyvä fyysinen kuntoutustreeni.

Treenien jälkeen stressi oli kadonnut, mutta treenien riemuisassa temmellyksessä en pahemmin säästellyt alta 4kk sitten leikattua oikeaa olkapäätäni. Ajomatkalla takaisin, kun lihaksisto alkoi jäähtymään, käden eri osat ilmoittivat treenin olleen, ehkä pykälän, liian kova. Koitan ensikerralla ottaa karvan verran rauhallisemmin, jos painimme.

2018-06-10

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Rauhallisen, patongillisen, aamun jälkeen lähdimme käymään torilla. Torille toistamiseen meneminen oli hieman hermoja kiristävää, mutta itse torireissu oli aivan mahtava! Toreilla käydessämme tuppaamme jäädä myyjien mieleen. Emme puhu paikallista kieltä ja käytämme omia pusseja sekä purkkeja. Saamme hyvää palvelua, hymyilyä, lausuntaohjeita ja haluamamme tavarat omiin pusseihin tai ilman lisäpusseja.

Minä menin asioimaan, viime viikolla tutuksi tulleseen, lihatiskiin. Tervehdin nuorta myyjää englanniksi ja annoin metallipurkin. Metallipurkin nähdessään hän tunnisti minut ja valahti punaiseksi. Hänen, kuten muidenkin ranskalaisten, ongelma on englannin puhuminen. Häntä jännittää se, hän ei muista tai tiedä sanoja, mutta hän ymmärtää kohtuullisesti. Niinpä hoidimme kaupankäynnin minulle hyvin poikkeuksellisesti (ranskassa). Minä puhuin iloisen määrätietoisesti ja myyjä oli hyvin hiljaa, sanoen vain “kastiketta?” sekä “kiitos”. Hinta kerrottiin osoittamalla 🙂

Meidän kylmäkassi on osoittautunut liian heppoiseksi eristyksiltään. Totuimme viime kesänä ilmeisesti liian hyvään styroksilaatikkomme kanssa. Niinpä tällä kertaa lähdin ihmettelemään missä on tämän torin styroksiläjä. Se löytyi kalatiskin takaa. Löysin sieltä yhden mahdollisesti riittävän hyvän laatikon. Aloitamme sillä ja koitamme vaihtaa sen parempaan kun moinen tulee vastaan.

Torin jälkeen söimme talolla lounaan ja valmistauduimme päivän pääohjelmaan eli biitsillä makaamiseen. Kuvista näette meidän talouden kokkaustyylin erot. Hän joka viitsii ja hän joka ei. Toinen meistä tosin koittaa tuoda ranskan kulttuuria kokkauksiinsa patongilla ja viinillä. Viva la France!

Tämän paikan keli on ihanteellinen minulle, vähän kuin Aruban keli, mutta sateisempi. Täällä aurinko porottaa niin että aivot sulaa, mutta sitä kompensoi tasainen kiva tuuli, joka viilentää niin kivasti, että auringon paiste ei tunnu kuumalta. Tämän kääntöpuoli on se, että luontainen haluni välttää aurinkoa kuumuuden vuoksi ei herää, vaan vietän iloisia aikoja auringossa. Tämä taasen tarkoittaa, että Krista ruskistuu kauniin ruskeaksi ja minä kasvatan pisamia valkoiselle iholleni. Palamisen riski on myös melkoinen, sitä koitetaan kompensoida aurinkorasvalla, mutta levittämistyylini on “katkera” ja epätarkka, joten tässä vaiheessa kesää palovammoja syntyy ennen kuin sisäistän aurinkorasvan pakollisuuden.

Biitsit täällä ovat mahtavia. Olimme kahdessa eri paikassa grillaamassa ihoamme. Ensimmäinen paikka oli luonnon ranta. Täällä ranta oli melko kivikkoinen, mutta välistä löytyi hienoa hiekkaa, jonne parkkeerasimme. Syömään ja juomaan siirryimme La plage des Minimes rannalle, mikä on rakennettu ranta. Sieltä löytyi myös kahvilat ja ravintolat. Tankattuamme itseämme jätskillä ja lätyllä siirryimme rannalle. Minä luin kirjaa, Krista väikkäreitä. Menee hyvä hetki ennen kuin totumme tähän maisemaan. Ranta on pyörämatkan päässä, keskiaikainen vanha kaupunki on pyörämatkan päässä, maisemat on eeppiset, kanaali on mahtava. Täällä on vaikka mitä nautittavaa, sellaista pistä peräpuoli maahan ja nauti maailmasta paikkaa ihan kaikkialla. La Rochelleen tuleminen oli melkoinen lottovoitto näin reissumielessä.

Tänään olemme syöneet patonkia lisukkeena lounaalla. Päivällinen ja illallinen oli pelkkää patonkia. Olemme syöneet sitä kotona sekä rannalla. Voilla ja ilman. Ymmärrän miksi nämä pitävät siitä, ymmärrän jo nyt miksi syön sitä koko kesän. Talossa on sunnuntai-iltana sen verta runsaasti patonkia ja leipää, että maanantaiaamun lenkillä ei kannata lisää hankkia.

Ilta päätettiin The Corrigans baarissa jammaussessiota kuunnellen. Sunnuntai-illoista siellä on tulossa vakiojuttu – ihan hyvästä syystä. Paluumatkalla kohti kotia bongasimme pari kappaletta Lutra Lutra -elukoita. Näimme niistä vain pään vedessä. Olimme kumpikin nähnyt jotain aikaisemminkin kanaalissa, mutta tällä kertaa löysime myös taulun mikä kertoo mitä missäkin on.

[Best_Wordpress_Gallery id=”139″ gal_title=”Biitsipäivä, La Rochelle, 2018-06-10″]

2018-06-09

Ajoaika: N/A

Keskikulutus: N/A

Keskinopeus: N/A

Kokonaiskilometrit:  2698 km

Nukuimme myöhään ja lähdimme liikkeelle laiskasti. Edessä oli kokonainen päivä La Rochellen keskustassa hyörimistä. Tavoitteena oli käydä kirpparilla ostamassa tarvitsemiamme tavaroita, rentoutua kaupungilla ja ehkä käydä jossain nähtävyydessä. Meinasin syödä aamiaisen ulkona, mutta kun sain itseni ulos ruuan kanssa istumaan alkoi taivaalta tippumaan vettä. Näin jälkikäteen katsottuna, pihalla olisi voinyt hyvin syödä. Vettä tuli lopulta kirjaimellisesti vain muutama tippa.

Pyöräilimme upeassa kelissä kaupunkiin. Päivän sääksi oli ennustettu pilvistä, joten emme miettineet kauheasti vaatetusta. Olisi pitänyt… Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Aurinkorasva olisi ollut voittajan valinta, samoin hattu. Teemme tulevaisuudessa pilvisinä päivinä toisin :D.

Kirpputori osoittautui antiikkitavaroiden toriksi. Siellä ei ollut mitään tolkun hintaista tai hyödyllistä. Ollaksemme tehokkaita menimme Turisti-infoon (!) kysymään kirppistä. Krista hoiti homman kotiin ranskaksi. Täällä ei ole sellaista kirppistä mitä me etsimme. Perhana.

Sitten hortoiltiin keskustassa ihmetellen eri liikkeitä . Jossain vaiheessa joukkueelle oli päässyt syntymään kohtuullinen nälkä, joten suunnistimme The Corrigans baaria vastapäätä olleeseen 20 vuotta palkintoja saaneeseen ravintolaan. Ruoka oli erikoista, mutta hyvää. Otimme päivän annokset, Krista kalaa, minä possua. Homma hoidettiin Kristan toimesta ranskaksi.

Ruuan jälkeen piti käydä shoppailemassa ja kahvilla jossain, mutta joukkueen miespuoliset alkoivat hyytymään. Korjasimme tilanteen menemällä jollekin aukiolle nukkumaan. Minä varjoon kasvien alle ja Krista viereen lukemaan kännykällä jotain. Puolen tunnin virkistävän torkun jälkeen edessä oli kahvilassa GTD viikkokatselmointi. Kahvila oli merkittävä pettymys. Sieltä ei saanut kunnon kahvia, kaikki oli kertakäyttötavaroissa, Wi-Fi oli perseestä Huan Carlos sai surffata vain 15 minuuttia ja siellä oli vielä kuumakin. Teimme siellä kuitenkin kohtuullisen pitkään katselmointia. Saatuamme ajatukset järjestykseen lähdimme pihalle virkistävään ulkoilmaan. Juhan listalla oli La Rochellen kuumin nähtävyys “kolme tornia”. Kävimme tutustumassa näistä ensimmäiseen, isoimpaan ja kauneimpaan nimeltään “Tour Saint-Nicolas de La Rochelle“. Mahtavat näkyvät ja mahtava torni. Ennen torniin menoa tuli käytyä läpi vielä hieman roikkuvia asioita siinä tornin edustalla.

Tornissa tuli poltettua yli tunti kiertäen ja kuunnellen ääniopasta. Näkymät olivat todella mahtavat. La Rochelle on mahtavan näköinen vanha kaupunki. Keskustassa on nähtävää vaikka kuinka paljon. Sinne pitää palata uudestaan ja uudestaan.

Tornin jälkeen edessä oli paluu takaisin kämpille syömään ja lukemaan. Olemme löytäneet nyt ensimmäisen toimivan ja suoraviivaisen pyöräreitin juuri tuonne vanhan sataman sydämmeen. Hissukkseen, hissukseen alamme saamaan paikkaa haltuun.

[Best_Wordpress_Gallery id=”137″ gal_title=”La Rochelle, 2018-06-09″]