Friday, 2024-05-25

Ajoaika: 4h 58 min
Keskikulutus: 9.2 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1605 km

Leirintäalueella yllättävän hidas aamu. Ruokaa, eväitä, leikkejä, järjestelyjä, tuskailua autosta kuskin toimesta ja lopulta meni minuuttipeliksi päästä ulos alueelta. Klo 12:15 portit menee kiinni, klo 12:00 oli checkout. Ajoimme ulos alueelta parkkipaikalle pakkaamaan 12:13 – HUUH! Logistiikan kanssa on vielä tekemistä.

Aamulla suunnitelma oli vielä selvä, ensin Krista hänen harppuleirilleen, Veikko ja minä iltapäivällä shoppailemaan tarvikkeita ja illalla kohti Legolandiaa. Parkkipaikalla tavattiin moneen kertaan ajo-ohjeita harppuleirille. Viestin mukaan navigointia ei voi käyttää, sillä se koittaa ohjata tien kautta mistä ei pääse. Sen jälkeen oli läjä, käänny tästä, tule tosta, mene tuonne ohjeita. Waze + ohjeet ja luovaa tulkkausta, lähdimme liikkeelle toivoen tulevamme oikeasta suunnasta ja sittne selvitä ohjeilla perille. Matkaan mars! EI! Tarkistetaan öljytaso – öljyt onkin OK, eli se öljymäärän muutos johtui sen hetken parkista ja satuin vain katsomaan autoa. Vikalistatilanne

1) Toinen tupakansytytin – ongelma kierretty splitterillä
2) Öljyn taso laskenut – korjattu tarkistamalla kun auto on tasassa, ostan silti öljypurkin mukaan, selvitystyö on jo tehty
3) Jotain vinkunaa 1000-1500 rpm – ehkä hihna? Ei iso onglema?

Auto stressaa kuskia, silti isossa kuvassa kaikki vaikuttaa hyvältä. Matkaan! Auto tuntuu …. ei hyvältä, kuskia jännittää kovasti. Viimeiset kilometrit harppuleirille on hyvin huonokuntoista, vapaalla soralla varustettua soratietä. Auton äänet muuttuvat todella huonoiksi, selvästi tulee jotenkin renkaista – moottori ei ole tekijä – vapaalla rullaaminen ei vaikuta ääneen, vain vauhti. Kuskin jarrulevyssä on naarmuja ja jarrun laahaamisen kuulee, jotain on siellä metsässä.

Harppuleirillä oli pieni yllätys odottamassa allekirjoittanutta. Krista oli varannut minulle hieronnan. Kävin rentoutumassa hyvin rentouttavassa hieronnassa. Tämän rentouttavan poikkeaman jälkeen palatattiin arjen stressiin välittömästi. Autoja piti siirrellä, Jumperi oli tiellä siellä ja tiellä täällä, lopulta saimme purettua harpistin, harpun ja työlaukun pois autosta, auto pois tieltä ja kuski irvistellen liikkeelle. Meteli on kauhea, Legolandia unelmat taitaa jäädä – edessä on meno Tuttligelin huoltoasemalle nro 1. En enää uskalla ajaa autolla yli 60 km/h, ikkuna kun on auki kuulee jarrun laahaavan ja ajo on pelottavaa.

Proseduuri:
1) “Sprechen du englese?” – no?
2) Anna Deepl palvelun avulla käännetty esivalmistelu vikaselitys

Hallo!

Sorry, ich spreche kein Deutsch. Ich spreche Englisch und Finnisch. Deshalb wird dieser Fehlerbericht in dieser schriftlichen Form übersetzt. Wir können mein Telefon für Übersetzungen anzapfen oder Englisch sprechen.

Ich denke, es gibt zwei Probleme.

1) Irgendetwas schreit und verursacht eine leichte Vibration oder Unebenheit beim Fahren. Ich vermute die Bremse auf der Fahrerseite. Das Problem war heute und gestern bei Geschwindigkeiten über 60 mph spürbar. Heute nach der Fahrt auf einer unbefestigten Straße quietschte etwas.
2) Zwischen 1500-2000 U/min quietscht etwas im Riemen. Das fing gestern an.

Wir werden noch eine Woche in diesem Auto leben, wir sind auf dem Weg nach Italien. Ich bräuchte so schnell wie möglich eine Reparatur, um rechtzeitig dort zu sein. Ist es möglich, den Fehler zu finden und ihn eventuell hier zu reparieren?

Eka liike: Uskallan vielä ajaa noin 60km/h. – Emme voi huoltaa Citröeniä, aja eteenpäin Citröen liikkeeseen, pari kilsaa.
Toka liike: Uskallan ajaa noin 40 km/h – Ei ole aikaa huoltaa. Heidän kanssa alan keskustelemaan, tarvin jotain apua. Maksan ylitöistä, ymmärrän huonon hetken (2h ennen sulkemista perjantai-iltana). Yksi mies alkaa katsomaan autoa. Keskutelemme Deepl Android applikaation avulla. Hihnoissa ei havaita mitään ongelmaa, ei kuulu mitään. Ihmetellään eturengasta, ajetaan tontin ympäri, laahaus kuuluu. Heillä ei ole kykyä nostaa autoa, joten ihmetellään työnnellään katsellaan – jarru laahaa – pitää vaihtaa – he eivät pysty, koska eivät saa autoa ilmaan. He selvittävät 3 isompaa Citroen huoltoa, kukin tunnin päässä – ehdin yhteen niistä – ehkä. Mihin mennä? Mekaanikko koittaa miettiä, kysyn onko OK ajaa laahaavan jarrun kanssa, entä tärinä joka on nyt tullut mukaan? Tärinä? Se voi olla pyöränlaakeri sekä jarru, pitää nostaa että tietää kumpi – mihin mennä? Lopulta mekaanikko antaa liikkeen joka on 10 minuutin pääässä tässä kaupungissa, hän pystyy katsomaan alle, jotta tiedän miten pitkälle voin ajaa. Alkaa näyttämään siltä että Legolandia jää väliin, pientä miestä valmistellaan tähän, hän on saamassa ideasta kiinni.

Lähdetään kohti kolmatta liikettä, uskallan ajaa enää 20-30km/h, auto ei tunnu hyvältä, jotain on isosti pielessä. Lopulta pääsemme ehdotettuun liikkeeseen, 20 minuuttia ennen sulkuaikaa. “Emme huolla Citroenia” – “Pyydän, katsokaa auton alle, onko vika jarru vai pyöränlaakeri – tarvin tiedon, että tiedän voinko ajaa tai tilaanko hinauksen”. Olo on hieman epätoivoinen. Vanhalle miehelle selitetään, hän nousee ja lähtee autolle – avaimet käteen, koeajo liikkeelle – ensin ei mitään ääntä – merkitsevä katse mua kohti. Viiton avaamaan ikkunan, ilmastointi pois päältä ja valoista kun lähdetään kuuluu kun jarrulaahaa – sivukadulle, auton heijausta ja ajoa, meteliä, laahausta – ja kurvataan takaisin liikkeeseen. Auto montun päälle, ihmettelyä, kuskin nurkan nosto, huuto come! Menen katsomaan, kuskin rengas on lähtenyt irtoamaan – se heiluu nyt merkittävästi. PYHÄ PENTELE! Renkaat kiristetään, sitten koeajo ja kaikki ongelmat ovat kadonneet. Voi sitä helpotuksen määrää. Autosta viskipullo miehelle, kassan kautta ulos – 40€ huoltomaksu. Pihaan parkkiin ja päivällisen aika – aika kääntää pää kohti päivän muita tavoitteita.

Soitto leirintäalueelle – pääsen paikalle yöllä, kauppareissut, tankkaus ja yöajo – Legolandia seikkailu on taas mahdollinen.

23:30 olimme perillä leirintäalueen parkkipaikalla, tässä yövymme. Siirsin pienemmän nukkumaan sänkyyn ja kapusin viereen. Huhhuh mikä päivä!

Thursday, 2024-05-23

Ajoaika: 2 h 13 min
Keskikulutus: 9.5 l / 100kma
Kokonaiskilometrit: 1367 km

Pienen miehen johdolla herääminen klo 6:15. Toiveet siitä, että hän nukkuisi pitkään, koska eilen herra nukahti pari tuntia myöhässä, murskattiin. Noh… Ylös, ulos?! ja leikkipuistoon? Kristan löytämä yöpaikka oli hyvä! Rauhallinen ja leikkipuisto oli alta 200 metrin päässä. Kypärä, potkupyörä ja äidin kanssa matkaan!

Sillä välin autolla tehtiin aamiainen ja melkein onnistuneesti valmistauduttiin ajoon. Liikkkeelle lähdön jälkeen huomattiin, että Kristan kirja on takana sekä ÄÄNIERISTYS PUUTTUU kattoluukusta. 80-100 km/h “nilkuttaen” etsimme paikkaa mihin moottoritiellä voisi pysähtyä korjaamaan virheet. Eka taukopaikka oli suljettu, siellä oli nurmikonleikkuu käynnissä. Tokaan pääsi sisään, mutta se oli aivan täynnä rekkoja, vedimme omamme poikittain “parkkiin” pöydän eteen. Virheiden korjaus ja matkaan mars, mars.

Tässä kohtaa ajoneuvossa on ilmennyt vaivoja

• toinen tupakansytytin lakkasi toimimasta edestä => peruutuskamera tai navigointiluurin lataus on mahdollista, mutta ei sekä että
• Öljyn taso on laskenut – pitää näemmä selvittää mitä ja miten tähän lisätään
• Kuuluu jotain hihnavinkunaa kun kierrokset on noin 1000-1500

Näitä pitää ratkoa, jossain järjestyksessä… ja tekoälypalvelin on yhä saavuttamattomissa….

Aamupäivän ajo on yhä yllättävän kiristävä, lounaan kohdalla, vaikka olemme konsistentteja, alkaa tunnelma olemaan hieman tiukka. Pitää kehittää tähän jotain. Ajoimme taas tunnin, kielimatkaa kuunnellen – nyt pieni herra alkaa toistamaan italian kieltä (!) kielimatkan lasten kanssa. Lausunta on yhä haasteellista, mutta kieli on tarttumassa, pieni mies on saamassa konseptista ja tarpeesta kiinni (paremmin kuin iso mies….). Lounasta syötiin auringonpaisteessa ja isän määräyksestä kaikki murustavat jutut, kuten näkkärit, syödään ulkona – joskus istuen auton rappusilla.

Tavoitteemme on ajaa lähelle Tutlingelia, missä on Kristan seuraava harppukurssi. Teema alkaa tässä olemaan melko selvä 😀 – harppujutusta toiseen aina Cagliariin saakka – jossa on se pääasiallinen harppujuttu. Mihin me reissaisimme ilman harppujen soidinääntä? Ajatus oli mennä leirintäalueelle Tutlingeliin ja siitä sitten tiputtaa Krista kurssille. Kenellekään ei tullut mieleenkään etteikö siellä olisi leirintäaluetta tai että tähän aikaan vuodesta leirintäalueet eivät vielä ole auki…. Niinpä löysimme itsemme Naturcampin Bad Durrheimista iltapäivän päätteeksi. Täällä sateen keskellä vietämme leiripäivän ja yön. Sähköjen latausta, vessan tyhjennys, posliinivessa, blogaus, suunnittelu, blogaus, jumpat – herralle monta, monta jaksoa Pipsa possua, sillä tällä leirintäalueella ei ole sisäleikkipaikkaan.

Pipsaa tuli ilmeisesti riittävästi katseltua, sillä lähellä kello yhdeksäätoista herra kysyi voisiko hän mennä leikkikentälle (sateeseen) tutkimaan. Kristalla on parhaat sadevaatteet, joten hän ja Veikko lähti pihalle sateeseen “nauttimaan” leikkikentästä ja minä jäin blogaamaan. Lämpötila on sen verta viileä, että saatampa polkaista lämmittimen päälle yöksi…

Niin ja eka auton vaiva on ratkaistu, sytyttimen jakaja on siirretty takatilasta etutilaan, jolloin saamme taas edessä kaksi tupakansytytinjuttua käyttöön yhtä aikaa ajon aikana.

Wednesday, 2024-05-22

Ajoaika: 6h 59 min
Keskikulutus: 9.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1204 km
Huippunopeus: 152 km / h

Aamu Annan ja Paulin pihalla – viimeiset legoleikit, posliinivessa, suihku ja talon mukavuudet kunnes pääsemme Italiaan saakka. Tästä eteenpäin elämme autossa 8-9 päivää. Jumperin peruuttaminen pois pihasta ja kadulle täynnä autoja meni saumattomasti. Peruutuskamera on pakollinen että näin iso mörssäri saadaan mitää hajottamatta pienissä tiloissa liikkumaan – onneksi asensin sen keväällä. Edessä oli iso siirtymä, testipäivä ideaamme miten taitetaan pitkä matka.

Aamupäivä meni normaalin ohjelman mukaan, ajomatkalla pientä kitkaa, ratkaisuna takapenkille JBL kautin. Valmistautuminen on kaiken A ja O. Varaluurista Ylen kielimatkaa ja rauha on saatu maahan, paitsi että mutkassa JBL kierähtää pois pöydältä ja armoton itku alkaa. Kuski, rentona kuin viulunkieli, tekee peliliikkeitä ja poistuu isolta tieltä. PUUUUUUUH – parkkipaikalle! Kappas, aamun ajotunti on takana, kaikilla on nälkä – siksi viritetty tunnelma. Pelkääjä suunnittelee pysähdyspaikan. Kuski näyttää takapenkille, miksi työtasossa on lovia – niihin kuuluu laittaa roikkuvia asioita, kuten JBL – valmistautuminen on kaiken A ja O. Pelkääjän löytämä lounaspysähdyspiste oli täydellinen, leikkipaikka oven puolella, tilaa on kivasti.

Rauha saapui maahan, ruokaa valmistui samaa tahtia kuin leikkipuistoon hiekalle linnaa, tietä, kuoppia ja työkoneita. Ruoan jälkeen autossa sijoittauduttiin uudelleen. Takapenkille miehet, vetämään torkut ja naiset etupenkille ajamaan. Pieni herra vaikuttaa työstävän konseptia “me ja muut”. Tällä hetkellä jako on sukupuolten välissä. Hän on mies (pieni) ja haluaa olla miesten kanssa, kuunnella miesten musiikkia (poppia!) – ei naisten musiikkia (klassista ja/tai jotain ei-poppia), lukea miesten kirjoja (kirjat on jaettu naisten ja miesten kirjoihin, allekirjoittaneella ei ole ihan selvänä mikä on mikä ja miksi) ja ylipäätänsä tytöt/naiset ei saa tulla. Näen mahiksia HIT -kerhon pystyttämiseen, puumajamme, tosin, jäi Turkuun.

Päivän tavoite ja avain oli Salvin show room, jonne Krista oli varannut itselleen ajan. Tiputettuamme rouvan sinne miehet lähtivät leikkipaikalle. Olin valmistautunut hyvin, leikkipaikka oli vain muutaman sadan metrin päässä… Rein joen toisella puolen. Sinne pääseminen vaati 30 minuutin ketunlenkin takaisinpäin. Parkkipaikalla äidin valmistamat eväät nassuun – liian iso nälkä, ei pystynyt poistumaan autosta eväiden kanssa ja matkaan! Leikkipaikkoja oli itseasiassa kaksi, oikealle ja vasemmalle, pieni herra valitsi vasemmalle Rein joessa olevalle saarelle. Virta joessa oli sen verta hurjaa, että Veikko kysyy mihin tämä saapuu? Erittäin kovin virtaava joki oli konseptina liikaa, joten päädyimme yhteisymmärrykseen että … jaa-a, en ole ihan varma mihin tulokseen päädyimme.
Me miehet olemme pikkasen flunssaisia, joten virtaa ei ollut kummallakaan leikkipaikalla leikittiin hieman, mutta ei oikein, ei jaksanut. Sen sijaan herra treenasi oppimaansa voimasanaa “viherpippuri”. Sitä lausuttiin monella eri tapaa, työstäen painopisteitä. VIherpippuri. viherPippuri, VOI VIHERpippuri jnpp – aikalailla tunnin verran. Samalla taitettiin matkaa isän hartioilla ja etsittiin missä voitaisiin jaksaa leikkiä. Maauimala – joo, ehkä, mutta maksaa. Ei jaksa, ehkä kaupasta suklaata – jos sillä saisi virtaa! iso mies kuntoili ja siirsi pientä miestä 30 minuuttia hartioillaan. Suklaa piristi kummankin askelta ja “oikealla olleella” leikkipaikalla oli hiekkaakin – sinne jäätiin leikkimään. Lopulta tuli hetki siirtyä autolle – isän kotiverkon ongelmien debuggaus voisi alkaa – Turussa on Jarno matkalla kohti taloa.

Olin jo pari päivää ollut tietoinen, että en pääse kotiin kiinni. Siellä on tekoälypalvelimeni, minkä kadottaminen harmittaa (tahtoisin sanoa yllättävän, mutta ei tämä ole yllättävää) paljon. Vika on kodin päässä, tarvin sinne miehen paikalle ja Jarno ystävällisesti suostui tähän. Autolla oli äiti, ruuanlaitto, kauitin puhelu Turkuun ja isä, joka naputtaa koneella. Kohtuu nopeasti selviää, että vika on pahempi, tässä menee kauan. Peliliikkeitä mietitään ja tuloksiin päästään: Krista valmistelee Veikon unille, kuten sovittu ja lähtee ajamaan eteenpäin samalla kun minä selvitän kotiverkon ongelmia. Niinpä parin tunnin verran käytin etähallinan yli Jarnon läppäriä, joka oli kiinni verkossani ja selvitin mikä on ongelmana reitittimessä. Kotiverkon sydänkirurgiaa tehtiin autosta, joka eteni Saksan moottoritiellä 120 km/h kohti etelää. Turussa, taloni kellarissa istui mies, joka kolhittuaan päätään neljä kertaa hobiteille tarkoituetussa talossa, luovutti läppärinsä etähallinan minulle. Sen avulla pystyin tuikkimaan viikon vanhaa reititintä ja ihmettelemään mitä meni vikaan. Sain lopulta virheen selvitettyä ja korjattua tilanteen, mutta kotini kytkin pitää vielä rebootata ennen kuin kaikki laitteet nousevat henkiin.

Tänä iltana tehtiin pari ennätystä
1) Kristan ajoaika – yli 3 tuntia – ainakin 2 tuntia pitempään kuin koskaan aikaisemmin.
2) 152 km/h on Jumperin maksiminopeus – kas ne kolme harmaata viivaa riivaa minua ja kun hetki tuli, maksimit haettiin.

Auton huippunopeudesta voidaan lainata Kristaa “Tämä ei ole enää mukavaa ajoa.” – Olen samaa mieltä, 152 km/h (GPS mitattu) nopeudessa auto ei ole enää mukava ajaa. Nyt kun tämä on saatu systeemistä ulos, voimme pysyä siellä 120-130 km/h.

klo 23 aikaan olimme uimahallin pihassa Karlsuhessa. Sänky levitettiin, nukkuva sekä veltto Veikko siirrettiin sänkyyn ja aikuiset meni perässä. Onnistunut siirtymäpäivä takana!

Tuesday, 2024-05-21

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 701 km

Tänään nähtiin pienen herran nopein nousu. Muutama minuutti siitä kun on herätty herra on silmät kirkkaana päivävaatteet päällä valmiina poistumaan autosta. Ei kitinää, ei avunpyyntöjä vain 100% nopeaa suorittamista – miksi? Talon sisällä odottaa kaksi isoa laatikkoa leegoja. Pieni herra saatettiin sisään ja hänelle jätettiin radiopuhelin kommunikointia varten. Kun aamiainen oli valmis käytin radiopuhelinta kutsumaan pienen herran autoon syömään ja se pentele toimi! Ensimmäinen täydellinen onnistuminen radiopuhelimen kanssa.

Toinen iso onnistuminen tuli tuntia myöhemmin, pienen herran ollessa taas leikkimässä leegojen kanssa. Tiedon hänelle, että tulen kohta sisään ja hän tulee kanssani suihkuun. Radiopuhelin käyttö vastaamiseen on ollut vähän satunnaista, mutta tällä kertaa kaikki meni puikkoihin. Minä kuulen kysymyksen “Kuinka pitkän ajan päästä tulen?” – “5 minuutin kuluttua” – “OK”. Ensimmäinen täydellisesti onnistunut kaksisuuntainen keskustelu radiopuhelimen avulla. Herra alkaa olemaan valmis leirintäalueilla omatoimisiin seikkailuihin!

Päivä oli juttelua, leikkejä, harppukauppaa, nukkumista, linnassa käymistä, leikkistä, juttelemista. Veikko lienee Paulin suurin fani, häntä haluttiin leikkiin koko ajan. Illalla Anna ja minä kävimme Tai Chi -harjoituksissa Annan ryhmässä. Olin ehkä 20-40 vuotta nuorempi kuin muut ryhmässä, mutta tekonivelvertailussa olin selvästi keskiarvon yläpuolella!

Rutiinit ovat selvästi hakosella. Unohdin illalla blogata! Pitkähihainen paitani myös seikkailee jossain, käytän sitä harvoin, joten sillä ei ole vakioitunutta paikkaa ja se tuntuu hukkuvan koko ajan. Toivottavasti se on autossa, en löytänyt sitä taaskaan ja Anna ja Paulin talo on jo kaukana takana…

Monday, 2024-05-20

Ajoaika: 2h 39 min
Keskikulutus: 9,2 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 701 km

Yhteistyöaamu! Nyt on selvillä mikä on se aamurutiini mitä autolla tapahtuu, joten voidaan aloittaa optimoimaan – mitä tekee kukin ja missä järjestyksessä. Aamiainen on vakioitu, aamutoimet on vakiota, joten kysymys on asioiden lomittamisesta. 2.5h on lähtölukemat, katsotaan mihin se saadaan trimmattua. 1.5h pitäisi olla saavutettavissa, siinä ajassa pitäisi olla kokattu, syöty, tehty aamutoimet ja pakattu auto – kaikki vielä rennosti 🙂

Päivän agenda oli siirtyä Annan ja Paulin luo. He kävivät moikkaamassa meitä viime kesänä Saksassa, joten kun Hollannissa kerran ollaan, poiketaan samantein heillä.

Ajatus oli käydä ensin ruokakaupassa ja sitten standardi ajopäivä, 1h kovaa ajoa, sitten puolentoista tunnin ruokatauko + leikkihetki, päiväunet joiden aikana ajetaan 2h, joista Krista ajaa vähintään 20 minuuttia. Hieno suunnitelma, joten matkamusa soimaan ja kauppaan!

Kaupalla Krista huomaa, että tänään on pyhäpäivä: Kaupat on kiinni!?Mukautaumme sotasuunnitelma ja jätämme kauppareissun väliin – 1h ajo suoritus siis – kaikille ensin vähän naposteltavaa ja matkaan. Ajo meni … OK… parannettavaa on, mutta isossa kuvassa palikka toimi. Audiokirja pelasti pienen miehen päivää siihen saakka kunnes liikenneympyrässä JBL kautin pyöri pois pöydältä ja tippui lattialle. Seuraavalla kerralla se on kiinni herran pöydässä, tätä varten siinä on tiettyjä irtopalasia ruuvattuna. Tässä kohtaa oli myös tunti ajoa takana, joten navigoimme leikkipuiston viereen ja matkalla sinne bongasimme auki olevan kaupan, AH IHANUUTTA! Sinne ruokatunnin jälkeen.

Kaupalla jakaannuimme kahtia. Krista ostamaan ostokset, Veikko ja minä käymään vessassa. Vessareissulla bongasimme viinakaupan ruokakaupan sisätiloissa. Asioituamme poikkesimme miesten kesken sinne. Valikoima oli hyvä, erittäin hyvä, hintataso merkittävästi pienempi kuin Suomessa. Hyllystä löytyi Smokey monkey shoulder – mikä oli kohtuu halpa ja toivottavasti mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ehdimme hyvissä ajoin ennen Kristaa autolle. Krista kun tuli autolle hän aloitti: “Siellä on viinakauppa myös, missä näyttää olevan viskiä, haluatko käydä katsomassa onko siellä jotain hyvää?” – tiimi toimii! Vilautin ostoksiamme ja kiitin vinkistä – ei tarvetta kuitenkaan enempään.

Tänään päivätorkuilla koitin “takapenkin luksusta”. Menin Veikon viereen takapenkille ottamaan tirsat. Täytyy todeta, että tämä auto on mahtava. Niskatyyny, Veikon taso, keittiön taso muodostaa liki täydellisen makuuasennon! Ensikerralla otan vielä tyynyn alaselän taakse ja siinä voisi nukkua vaikka yön. Veikkokin oli ihan innoissaan takapenkin unikaverista. 20 minuutin tehotirsojen jälkeen olikin minun vuoro ottaa ajovastuu, juuri sopivasti ennen kuin liityimme moottoritielle.

Ilta on mennyt iloisesti Annan ja Paulin taloa ihmetellessä ja vaihtaessa kuulumisia. Pienin seikkailija on nauttinut pitkästä pätkästä leegoleikkejä. Kävimme myös tutustumassa Paulin autoon Veikon toiveesta ja siitä lähti liikkeelle läheisellä kentässä kivien kiipeilytelineiden päällä kiipeily.

Saturday, 2024-05-19

Ajoaika: 0 h
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit:

Me teimme sen, koko Wildlands on kierretty – eikä siihen mennyt tällä kertaa kuin 3 päivää ja kokonaisuudessaan 5 päivää. Ohjelmia emme ole vielä läpikäyneet, mutta koska ne puhutaan vain Hollanniksi, niiden anti jää hieman köykäiseksi.

Rauhallinen aamu, aamiainen ja kun auton ovi aukesi kuuluu “Minä kiipeän!”. Matkalla aamutoimille ihastelen pientä miestä istumassa korkealla ja katsomassa onko Leevi -kukko (hänen nimeämä) jossain näkyvissä.

Aamutoimien jälkeen härkäpari lähti seikkailemaan Wildlandsiin, kohteena hiekkapaikka ja kolmistaan pohjoinen, tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen. Päästyämme sisään Veikko halusi käydä katsomassa pingviinejä, joten kävimme kahdestaan pikkasen pohjoisessa ja siitten siirryimme hiekkasisäalueelle kiipeilemään ja syömään luonasta, äitiä odotellessa. Lounaan jälkeen jatkoimme kolmestaan alueen tutkimista.

Minun suunnitelmani, kävellä alueen sisällä isoa ympyrää (pohjoinen, safari, savanni, sisääntulo, pohjoinen) ja nukuttaa Veikko kärryynsä epäonnistui täysin. Pieni herra ei nukahtanut lainkaan ja päiväunet jäivät täysin väliin. Elä ja opi, ei tehdä tätä päiväunioperaatiota mielenkiintoisissa paikoissa….

Pohjoinen tutkittiin, siellä ei yllättäen ollutkaan paljon mitä ei oltu nähty. Pingviinejä, jääkarhuja, pöllö, pesukarhuja, RRRRRRRRRRRRRRRRROTTIA!, hylkeitä ja varmaan jotain muuta. Pohjoisen jälkeen käytiin kiertämässä vanhat hitit, eli sademetsä – mistä sai jätskiä. Sillä piti aloittaa, mikä tarkoitti ensin kiertämistä vastakarvaan, sillä jätskipiste on yksi viimeisimmistä paikoista myötäpäivään kierrettäessä. Paikan tuntemisesta on selviä etuja. Jätskit syötyämme palasimme takaisin alkupisteeseen ja kiersimme alueen myötäpäivään kuin jästit. Vuosi pienen miehen elämässä tekee paljon rohkeudelle. Tällä kertaa jeeppiin haluttiin mennä, eikä sieltä oikeastaan haluttu lähteä – vuosi takaperin jeeppi oli liian pelottava. Samoin kävi lautalla, nyt se ei ollut ongelma vuosi sitten oli.

Jokiristeily, päivällinen ja yritys hippaa hollantilaisen kanssa – ei onnistunut, mutta lintujen karkoittamiseen löytyi ymmärrystä. Useampi lapsi ymmärsi liittyä Veikon johdolla lintujen hätistelyyn ravintola-alueelta – osa jopa omatoimisesti ilman energisen sankarin mallisuorituksia. Sademetsäosuus päätettiin kiipeilyihin yläilmoissa. Viime vuonna tämä onnistui ongelmitta, samoin tänä vuonna. Apinoita, elefantteja, lintuja, käärmeitä – kaikkea nähty.

Majapaikalle pääsimme tällä kertaa hyvissä ajoin ja iltaa vietettiin koiraa viihdyttäen (pallonheittoa), pikkasen pakaten ja lopulta väsyneiden vanhempien leffa-iltaa viettäen. Huomenna on aika alkaa siirtymään taas. Matka jatkuu kohti Cagliaria, reittiharhautuksista 1/3 on takana.

Saturday, 2024-05-18

Ajoaika: 0 h
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 567 km

Tänään se alkaa, loma! Koko perheen loma. On myös edessä ensimmäinen päivä jolloin autoiluarjen aikatauluja saa hahmoteltua.

Ylös, aamiaista ja pelejä ja tavoiteliikkeelle lähtöaika klo 09:00. Ruokailun jälkeen piti käydä suihkussa ja aamutoimilla, joten samalla reissulla pojat ihmetteli aluetta. Veikko tutki leikattuja puunrunkoja ja jossain kohtaa hokasi, että ne tehty kiivettäviksi. Ylhäältä näki naapuritontille, missä jossain huuteli kukko. Emme valitettavasit bonganneet sitä. Aamun kiipeily ja rento lorvailu johti siihen, että taivoiteaikatauilussa ei pysytty – tietenkään, silti Wildlansissa oltiin härkäparina vain muutamia minuutteja avaamisen jälkeen. Polkupyörillä ovat penteleen näppärä siirtyä, ertyisesti Hollannissa

Konkari vie meidät ensin ihastelemaan pupuja, sitten aikalailla suoraan sisäpuistoon, missä on mahtava hiekkalaatikko. Aamupäivä vietetiin siinä rakennuksessa. Löysimme nakumyyrärotat, joita ihastelimme pitkän pätkän.

Lounastelu tapahtui ulkona, jossa meitä viihdytti posetiivari. Hänen soittolistansa oli sen verta hyvä, että pieni mies halusi käydä antamassa rahaa hänelle omatoimisesti. Tästä pyytettömästä operaatiosta hän sai posetiivarilta pieni määrän karkkia – riemu oli valtava!

Päivä jatkoi tasaista menemistään ja päivä unien aikana koko joukkue siirtyi takaisin sisälle Wildlansiin. Tämän päivän tavoite oli savanni. Se on viimeinen täysin tutkimaton alue – se on sisähiekkapaikasta eteenpäin sitä ei ole koskaan ohitettu hereillä olleen pienen miehen kanssa. Safariajelu oli hieno, menoa hidasti ihan loppumetreillä pieni kirahvi, joka ei halunnut väistää tieltä mihinkään.

Reissun ekat menopäivät on tiukkaa kunnon kannalta. Pari opetteleyötä takana – eli huonoa unta, yli 17000 askelta, mistä moni kantaen pientä miestä selässä ja 18.30 aikaan isompi mies on valmiimpi nukkumaan kuin pienempi mies. Taistelin yhdeksään saakka, taisteli että jaksoin blogata ja nyt menen sammumaan.

Friday, 2024-05-17

Ajoaika: 2h 40 min
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 567 km
Auton huiput: 135 km/h

Heräsimme aamulla jossain viiden ja kuuden välissä paikallista aikaa. Yö jäi alta kuuden tunnin mittaiseksi, mutta kaikilla oli hyvä energia. Aamiaisjärjestelyä pystyi ensimmäistä kertaa meidän Eurooppareissuilla tekemään auton sisällä ja verrattuna aikaisempiiin tämä on melkoista luksusta, vaikka vielä on matkaa matkailuauton keittiöön. Nyt voin kokkailla sisällä pöydän ääressä istuen trangiallamme ja syödä sisällä, ei haittaa jos sataa! Siinä missä edellisellä reissulla pieni mies toimitti arkikaaosta tällä kertaa herran käyttäytyminen on A-luokkaa. Ainoastaan monta, monta, monta kertaa toistuvat kysymykset haastavat vanhempien … keskittymistä esim aamiaisen tekoon.

Pääsimme puolentoista tunnin kuluttua heräämisestä tien päälle – aikalailla fantasioidussa aikataulussa. Ennen kuin lähdimme kohti Wildlansia tungin tyynyn ja viltin kattoikkunan reikään ja voila! Ajoäänet tippuivat dramaattisesti, nyt moottoritiellä ajaminenkin on mukavaa. Niinpä kuski hissukseen hiipi vauhtia ylöspäin, ensin 130 km/h – mikä on päiväsaikaan tien nopeusrajoitus – 10 km/h ylös eilisestä ja kolmen harmaan viivan ilmestyttyä hyvin maltillisesti kiivettiin vauhtia ylöspäin. Auto käyttäytyy mukavasti! Ajoäänellä on dramaattinen vaikutus siihen miltä auto tuntuu kohtuullisessa vauhdissa.

Renkaita oli kulutettu vähän runsas tunti kun takapenkin toiminta oli isossa riskissä muuttua silkasta ihmettelystä nukkumiseksi! Tässä kohtaa oli siis suunnitellun pysähtymisen aika! Emme voikaan ajaa suunniteltua pitemmälle! Krista huomasi että olemme Cloppenburgin lähellä – Cloppenburg oli yhtä merkityksellinen kuskille kuin taistelukypärä pululle, mutta onneksi 5 pisteen lisävihje tuli pyytämättä “Tämä on se kaupunki, missä te Veikon kanssa kävitte ulkomuseossa silloin kun olitte kahdestaan liikkeellä.” AI SE CLOPPENBURG! Mennään sinne! Mä tiedän hyvän parkkipaikan! Siellä on kaikkea, kahvila, leikkipuisto, kauppa, nukkumapaikka – ihan kaikkea.

Cloppenburg oli juuri niin kuin muistin, sitten kun tiesin mitä muistella. Tunnistin parkkipaikan heti kun löysin sen Googlen avulla! Siitä eteenpäin kaikki oli helppoa, tiesin missä on kauppa, missä on juna jossa söimme pikku munkkeja! Parkkipaikalla pakkasimme reppumme seikkailumoodiin ja lähdimme leikkipuistoon. Hiekkalinnoja, ritareita, kiipelilyä, vankilaa ja palokuntaa – kaikkea oli leikkipaikalla vähintään mielikuvituksissamme. Aikaa kului tehdessä tärkeintä: leikkiessä. Tämä tarkoitti ruokailun ajoitukseen liittyvää virhettä – ja isoa sellaista. Kauppareissu tehtiin nälissään ja ruokaa kokattiin “harmistuneena”. Muistuu taas mieleen, että kaikki pitää suunnitella ruokailun ympärille :).

Saksa on kyllä matkapuhelinverkkojen luvattu maa. Peitto on heikko, olematon monessa kohtaa ja vauhti on surullinen. Uudet pohjat pääsimme näkemään tänään kaupassa. Meitä edeltävä asiakas tarvitsi jotain puhelimestaan, mikä ei onnistunut kassalla, joten hän siirtyi ulko-oven viereen käyttämään luuriaan ja me muut odottelimme….

Kokkailun ja syömisen jälkeen lähdettiin pahasti fantasia aikataulusta myöhässä, mutta mielenkiintoisella twistillä. Krista oli kuskin penkillä – tällä reissulla Krista ajaa aina kun minä haluan torkkua 20 minuuttia. Olimme Emmenissä myöhässä aikataulusta pari tuntia. Jätin Veikon ja Kristan viettämään Wildlands päivää ja siirryin leirintäalueelle. Checkin osoittautui haastavaksi, se näemmä on tiettyinä tunteina auki, 17-19 tällä kertaa. Niinpä vedin parkkiin pihalle respan lähelle ja koitin tehdä töitä edes tunnin. Sen verta surullinen oli työsuoritus että päivä voidaan laskea hudiksi. Merkitään opituihin asioihin, että ajopäivät ei ole työpäiviä – liikaa voi sattua, aikataulut ei pidä.

Leirintäalue on hyvin rento. Checkin aikaan jostain päin tonttia vaelsi henkilö sisään, häntä ei erityisesti kiinnostanut kuka olin, ketkä kanssani yöpyy tai missäpäin paikkaa me yövymme. 3 henkeä maksaa 30€ per yö. Mitään lappuja ei kirjoitella, passia ei tarkisteta. Hoidin maksut ja parkkeerasin auton johonkin päin tonttia.

Kellon ollessa puoli yhdeksän kaikki ovat hyvin väsyneitä, mutta vain yksi henkilö nukkuu. Kohta niitä nukkuu kaksi….

Thursday, 2024-05-16

Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 398 km

Koko joukkue heräsi ennen seitsemää, koska yhdellä meistä oli vessahätä. Hätätilanteesta selvittyämme alkoi huoneessa härväily, hytissä aamiaisen syönti ja isän lähtö … töihin? – kyllä! Ylös, baarin viereen koulutusta kirjoittamaan.

Käsittämättömän tapahtumarikkaan puolitoistatuntisen jälkeen kohtasimme aamiaisbuffetissa. Miehille paljastui, että lapsille on omat värikkäät lautaset ja syömätarvikkeet. Sininen on päivän väri! Vaatteet, lautaset, muki!

Aamiaisen jälkeen jakauduimme taas kahtia. Ajatus lienee selvä: yksi tekee töitä, kaksi hupailee 3.5 vuotiaan tyyliin. Toimintapari tutustuikin toiseen perheeseen aamiaisen ja lounaan välissä. He istuivat meidän vieressä ruokailussakin. Lounaan päätteeksi Aavalta kysyttiin “Haluatko leikkipaikalle?”, hänen äitinsä toimesta. Välittömässä läheisyydessä ollut meidän poika huusi LEIKKIPAIKALLE! ja ampaisi matkaan reppu heiluen. En tiedä ehtikö hän leikkipaikalle saakka ennen kuin Krista sai hänet kiinni. Vauhti ja etumatka vähän enteili että ehti. Kristalla kun startissa oli vielä juominen kesken…

Toiset kävi saunassa, pelasi pelejä, jutteli ja leikki kun minä naputin koneella. Minulla oli rauhallinen, kuin Koronaa edeltävä reissupäivä. Oma rauha, omat jutut – ei valittamista!

Lopulta iltapäivällä kello löi neljä ja työn orja sai vaihtaa vapaalle. Shoppailua! Viime vuonna, samalla laivalla näin muumipaidan, jonka halusin ostaa. Valitettavasti silloin ei ollut oikeaa kokoa hyllyssä. Tällä kertaa oli! Ja paita oli jopa halvempi kuin mitä kyltissä luki! Elämä hymyily työn raatajalle.

Suihku, uusi paita ja kaikki kolme pääsivät leikkimään. Pallomeressä otettiin hiki pintaan, laitettiin aikuisia vankilaan, hypittiin laidoilta pallomereen ja juostiin lujaa. Tuttavaperheen kanssa juteltiin aina kun mahdollista, lapset tekivät juttujaan ja aikuiset jutteli.

Illallisella, ruokajonossa Krista pääsi juttelemaan italiaksi. Eräs italiainen oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Krista aina välillä puhui Veikolle italiaa ja Veikko toisti italiaa takaisin. Kristan Duo lingo-opit pääsi heti käyttöön ja keskustelu eteni hitaasti, yksinkertaisesti, mutta puhtaasti italiaksi! Olin kuin äimällä lyöty! Uskomatonta rohkeutta! Minä ymmärsin jonkin verran enkä luonnollisesti sanonut mitään. Veikko saatiin esittäytymään italiaksi ja kysymään kuinka menee. Lausunta osui sen verta kohdilleen, että italialainen ymmärsi. Upeaa! Minun tajunnan räjäytti se, että tämä italialainen on kotoisin… Calabriasta.

Kello on seitsemän illalla ja istun yksin blogaamassa, miettimässä päivän kulkua. On hienoa olla taas matkalla! Edessä on vielä illan siirtymä. Kokemuksesta tiedämme, että Hampurin ohi on hyvä ajaa illalla kun ei ole ruuhkia.

Vähän vajaa yhdeksän illalla pieni mies herätettiin ja siirrettiin autoon. Illan viimeinen operaatio oli puolentoista tunnin ajo ohi Hampurin, jotta vältämme sen ruuhkat. Moottoritiellä tuli vastaan ne tutut, legendaariset, kolme harmaata raitaa … eikä se aiheuttanut mitään toimia kuskissa, 120 km /h on meidän maksimiajonopeus. Siinä nopeudessa sisämeteli on melkoinen, epäilemme syylliseksi kattoluukkua ja huonoa hytin eristystä. Vähän vajaa 23 olimme Sottrumissa uimahallin parkkipaikalla yöpymässä.