Leegolandia

Saturday, 2024-05-25

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 1605 km

Tämä on se päivä. Tästä isä on puhunut. Täysin tuntematon juttu – Leegolandia. Aamulla, normaalien toimien lisäksi, kirjauduttiin leirintäalueelle. Legolandia aukeaa vasta klo 10, joten aamupäivä vietettiin leirintäalueella. Löysimme tekojärven ja kalat, joita erittäin varmasti ruokitaan paljon leivän kanssa. Mihin vain pysähtyi puhumaan ilmestyi iso määrä kaloja haukkomaan happea….

Lounaan jälkeen koitettiin päiväunia, mutta ei siitä mitään tullut. Isä preppasi, poika yritti nukkua. Preppiin kuului mm eväiden valmistaminen. Jos yksittäisellä sanalla kuvataan minun kokkaustaidoista, voidaan sanoa että ne on legendaariset. Kenttäkokkina kilpailen omassa luokassani. Tänään eväänä oli perunamuusi & nakit -lounaan jämät, hedelmiä, standardi annos rusinoita sekä isän cutting edge keittiöstä “dekonstrutoitua leipää”. Jyväleivän loput osat on hajonnut täysin murusiksi – murupussi tulee mukaan, samoin juusto- ja lihaleikkeitä. “Leipä” syödään ottamalla kourallinen leivänmurusia ja perään tungetaan kinkku, juusto ja salaattisiivu.

Vihdoin lyö kello 13 ja voidaan lähteä liikkeelle. Polkupyörällä kohti leegolandiaa!

Minulle kerrottiin eilen, että Leegolandia on huono paikka Veikon ikäiselle. Juuri mihinkään hupilaitteeseen ei pääse, koska ne on tehty isommille – tulee pettymystä ja siellä ollaan max 2h. En tästä ohjeesta huolimatta peruuttanut suunnitelmiani. Nyökkäilin naislaumalle ja otin vastaan heidän ehdottamia parempia paikkoja. Omaan rauhaan päästyäni unohdin tuon kaiken ja lähdin Veikon kanssa Leegolandiaan. Kummallakaan meistä ei ollut mielessä huvipuistolaitteet – meillä oli mielessä leegot.

Porteista sisään ja falsetissa kiljuen ekalle leegopatsaalle. Seuraava puoli tuntia meni Veikon kysyessä: “Milloin me leikitään?” ja sitten falsetissa kiljuen juosten seuraavan leegojutun luo ja huutaen “Tuu kattoon noita”, “Vene”, “Kato tota”. Lopulta “Milloin me leikitään?” kysymysten määrä suhteessa falsettikiljuntaan kasvoi kriittiseksi ja vein meidän Lego world -tilaan. Alkoi varsinainen tekeminen: leegoilla leikkiminen.

Palikoissa ei ollut lainkaan ukkeleita, totesi pieni herra.
Rakennetaan niitä, totesi iso herra
Ensimmäinen tilaus oli: “Tarvitaan äiti, isi ja Veikko”. Sitten tarvittiin “Mirja, Tarja ja pappa”, sitten talo, sitten juttuja, sitten auto, sitten lisää ukkeleita, kuten “Onni”

Painajaisbensaa saatiin kun tilaan ilmestyi KÄVELEVÄ KELTAINEN LEEGOPALIKKA. Tämä sekoitti herran plasmat ihan täysin. Isän sylin kautta saatiin rauha ja rohkeus takaisin maailmaan ja palikkakin tajusi poistua nopeasti. Tästä eteenpäin leikkejä tehtiin visusti ulospäin silmäillen – eikä turhaan, siellä nähtiin jossain kohtaa KÄVELEVÄ VIHREÄ LEEGOPALIKKA. Vei ehkä parikymmentä minuuttia ennen kuin leikki jatkui edeltävää tapaan. Leegopalikoiden ei kuulu kävellä.

Parini – kolmen tunnin jälkeen oli aika poistua syömään. Tämä oli sydäntä särkevää. Lopulta kompromissi oli syödä heti lasien edessä, jolloin nähdään että muut ei leiki meidän rakentamilla ukkeleilla. Lego world unohtui ruokailun ja leegorakenteiden ihastelujen välillä. Dekonstruktoitu leipä oli yleisöhitti, kourallinen leipää ja sitten juusto perään. Kourallinen leipää ja sitten lihaa perään, sitten vettä – se on yllättävän kuivaa – salaatti, leipää kourallinen. Muusia, hedelmiä ja leegojuttujen luokse juoksentelua. Saimme päivällisemme valmiiksi juuri kun iso paraati käveli meidän ohi, paraatin jälkeen oli aika mennä leegokauppaan.

“Saat valita yh…” “MÄ OTAN TÄN! Mitä sä otat?”

Kävelimme leegokaupasta ulos leegopaketin, parin Dublo ukkelin ja leegoadventtikalenterin kanssa ulos. Dublo ukkelit tuli heti leikkeihin mukaan, sillä seuraava pysäkki oli Ninjako maailmassa Dubloilla rakentaminen. Siinä ulkoilmassa rakennellessa taloja, talleja, TULININJAA ja isänkhamonin pyramidia kului puolitoista tuntia nopsaan. Sitten tuli aika tutkia loput alueesta ja siirtä leirintäalueelle jätskien kera. Lisää falsetissa kiljumista ja osoittelua kun leegorakennelmia ihasteltiin.

Lopulta minuutteja ennen sulkemisaikaa päivä päätettiin luvatuille jätskeille. Jätskit kädessä käveltiin ulos alueelta ja siirryttiin takaisin leirintäalueelle. Iltatoimien kautta nukkumaan. Vastarinta voitettiin olemalla huomioimatta pientä protestoijaa sillä jatkoin kodin verkkoyhteyksien debuggausta. Tällä kertaa Erja oli talossa fyysisen apuna. Tulos on kohtuullinen, VPN toimii ja LLM palvelin on taas saavutettavissa – merkittävä osa verkosta on kuitenkin hukkateillä – ihan niinkuin siellä olisi ylimääräinen DHCP palvelin, joka kylvää mystisiä IP osoitteita.

On aika kömpiä pienen miehen viereen nukkumaan. Huomenna todennäköisesti leikitään leegoilla – tosin Pipsa puisto on korteissa, jos herra muistaa sitä kysyä.