Ensimmäinen Insanityn osa takuuvaihdettu

Olen viimeiset pari kuukautta rakentanut keskitettyä ohjelmistonhallintaa kotiverkkooni, eli työstänyt Insanityn (ja kaikkien muiden koneiden myös) ohjelmisto puolta kuntoon.
Insanityn ensimmäiset LANit oli edessä 24.03., perinteikkään PääsiäisMökkiLANit. LANeja edeltävänä tiistaina testaillimme pelejä ja Insanity kaatui sammuen aina kun Heroes Of The Stormia (HOTS) oli pelattu 10-15 minuuttia. Kiroamisten kanssa aloin selvittämään vikaa laitteessa. Valitettavasti en saanut vikaa selvitettyä sinä iltana. Töiden aiheuttamat Helsinkireissut painoivat päälle ja ongelma saatiin selvitetty juuri ennen LANeille lähtöä. Päänäytönohjain on paskana. 2. näytönohjaimella pystyy pelaamaan peliä!
Ei muuta kuin rampautettu versio Insanitystä LANeille ja näytönohjain matkalla takuuhuoltoon. Pääsiäisen jälkeen Jimmsistä ilmoitettiin että näytönohjaimessa ei ole vikaa, se ei kaadu HOTSia pelattaessa. Ehdin vasta seuraavana lauantaina hakemaan ja testaamaan näytönohjainta noin tunnin verran kotona, ennen kuin työt veivät ulkomaille. Tuon tunnin aikana sain ajettua kohtalaisen määrän testejä. Testit osoittivat oikeaksi aikaisemman diagnoosini: näytönohjain on rikki. Parempien testausohjeiden kanssa tiputin näytönohjaimen samana lauantaina takaisin Jimmsiin. Ilokseni maanantaina sain kuittauksen, että totta tosiaan laite on rikki, uusi on noudettavissa. Nyt kun olen taas Suomessa voin noutaa näytönohjaimen ja parsia koneen kasaan. Seuraavaksi edessä on sleevaus.
Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että vaikka laite oli vielä viimeistelyä vailla se silti keräsi huomiota LANeilla. Kotelo on pirun onnistunut.
Mutta siis, alta 4kk vanha todella kallis kone ja ensimmäinen osa käynyt takuukäsittelyn läpi. “Living on the edge” 🙂

Ensivedos kaapeleiden kanssa

Kaapelointi on asia johon olen aina kiinnittänyt huomiota, jos en muun takia niin ilmavirtauksen vuoksi. Nyt on aika aloittaa seuraava vaihe Insanityn kanssa – siirtyminen oikeaan koteloon ja kaapelointi. Ensimmäinen erilainen osuus oli emolevyn kiinnittäminen koteloon. S frame ei virallisesti tue EATX emolevyä, joten siinä ei ole kiinnityspaikkoja oikeissa kohdissa. Onnekseni “yläreunan” ja toisen reunan kiinnityspaikat olivat oikeissa paikoissa, joten sain emolevyn kiinni kahdesta reunasta. Pistin emolevyn alle 4 ylimääräistä eristettyä ruuvia tukemaan emolevyä sieltä reunalta mistä tuki puuttuu. Lopputulos näyttää tältä:

Ruuvit

Tällä kertaa kotelon täydellisen avoimuuden vuoksi kaapelointi pitää tehdä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Aloitin sillä ymmärryksellä, että tulen kasaamaan koneen useampaan kertaan. Ensimmäisellä iltana kaapeloin koneen kokonaisuudessaan kahdesti. Kone ilman johtoja näyttää melko hyvältä :). Samalla pystyin varmistamaan, että vesijäähylle on tilaa 6cm, mikä on 1.1 senttiä vähemmän kuin alkuperäiset mittaukseni, mutta vielä tehtävissä – Näin uskon tässä vaiheessa.

Ilman johtoja

Ensikaapelointi

Tältä kaapelointi näytti ekalla kertaa. Tarkoitus oli testata, että kaikki toimii kotelon kanssa. Kuten kuvasta näkee kaapelointijälki on karmeaa. Loukkaus koteloa kohtaan!

2016-02-23-023

Kaapelien jemmaus

Nyt kun sain johtojen mitasta käsityksen, aloin sijoittelemaan niitä paremmin. USB-johdot ja äänipiuha pitää viedä emolevyn alta, joten purin kaiken taas irti johdottaakseni USB:n ja äänet uudelleen. Johdot osoittautuivat olevan millilleen oikean mittaisia. Lopputulos on hyvin siisti

USB-johdot

Lopputulos

Tämän jälkeen niputin näytönohjainten johdot yhteen, ohjasin emolevyn virtajohdot tulemaan yhdestä reiästä ja niputin virtajohdot yhteen nippuun. Lopputulos on siistein ikinä tekemäni kaapelointi ja samalla paskin. Tältä näyttää emolevyn puoli kotelosta:

Lopullinen kaapelointi

Miksi paskin? Koska allaoleva näkyy huoneeseen. Toisin kuin normaaleissa koteloissa, takalevyn kautta ohjatut kaapelit näkyvät sellaisenaan.

selkäpuoli

Seuraavaksi on edessä kaapeleiden sukittaminen. Jokainen johto sukitetaan erikseen ja nostetaan jonkinlaiselle kammalle / kanavalle jota pitkin ne matkustavat tuolla takapuolella kaikkien pällisteltävänä. Taustatyötä  on jo hieman tehty, värimaailma on päätetty. Nyt tilaillaan osia 🙂

Ensitestejä Insanityllä

Ajoin vielä ennen reissuunlähtöä pari testiä koneella:

3DMark (joo, ihan 3DMark ilman mitää sanoja tai vuosia)

Fire Strike 1.1: 16166
Sky Diver 1.0: 40586
Cloud Gate 1.1: 30044
Ice Strom 1.2: 96401

97% Firestrom tuloksista on heikompia kuin minun koneeni suoritus. Oculust Rift suositus speksit on 9271 pistettä.

Ajan Nightmarelle vastaavia testejä kunhan ehdin, jotta saan verrokkituloksia. Tässä esimakua:

Vasemmalla:Nightmare 4x 128 GB SSD kovalevy RAID 1+0:ssa serveri RAID-ohjaimessa kiinni 2010

Oikealla: Insanity 1x NVMe 512 GB SSD kovalevy 2016.

Nightmare HDDInsanity HDD

Ero on melkoinen.

VMware ESXi:n asennus kun 4 GB ei riitä

Tarkoitukseni on rakentaa yhdestä pöytäkoneesta ESXi virtualisointialusta, jossa välitän virtuaalikoneelle näytönohjaimen. Tarvitsen NVIDIA:n näytönohjaimia tiettyihin CUDA operaatioihin (hash:n laskeminen). Haluan säilyttää koneen normaalin käyttötarkoituksen, joten ESX asennetaan 2 GB USB-tikulle (tiukka minimi on muuten 1GB).

Kyseessä on vanha kone, jossa on 4GB muistia, ESXi 5.5:n minimivaatimusten mukaisesti. Vaan kun asennusohjelma on päässyt pitkälle, se ilmoittaa että

RAM

No perse! Mites tämä korjataan? Muuttamalla ESX:n vaatimuksia, seuraten tämän tyypin ohjeita: http://simon-simonnaes.blogspot.fi/2012/09/installing-esxi-5-on-less-than-2gb-ram.html

Tarkka tiedoston nimi 5.5:ssa on

upgrade_precheck.py
oikea rivi muuttaa on MEM_MIN_SIZE (4 * 1024) mitään –32 osuutta ei enää ole. Tästä aiheutui se minun ongelmani :-). Nyt on 2 GB USB-tikulla VMware ESXi 5.5 valmiina jatkotestejä varten. Nyt vain levytilaa sille ja homma on OK.

Virtualisointia Hyper-V:llä

Päivittäin leikin virtualisonitialustojen kanssa, joten ajattelin antaa Microsoftin Hyper-V:lle uuden mahdollisuuden. Edelliset yritykset alustan kanssa on mennyt metsään ja lujaa, mutta tällä kertaa ratkaisin palaset.

Voin sanoa, että alusta ei ole asennuksen suhteen lähelläkään VMWaren ESXi:tä, mutta kun sen saa pelittämään perushommat vaikuttavat yhtä helpolta. Tässä noottini miten yksittäinen laite saadaan Hyper-V alustaksi ja hallinta siihen kasaan:

Vaatimukset

  • Windows 8.1 työsema
  • Hyper-V asennusmedia
  • Ylimääräinen työasema, joka on Windows Server 2012 R2 yhteensopiva (64-bittiä, virtualisonti yms)

Asennus

Softan asennus on boottaa medialta ja jyrää levy. Tässä ei ole mitään kummallista. Se seuraava vaihe, tästä jotenkin hyödyllisen serverin saaminen on se varsinainen temppu.

Hyper-V:n Konfigurointi

  1. Aseta serverin nimi, aika, muut yleisasetukset kuntoon sikäli ne ovat pielessä
  2. Lisää paikallinen administrator käyttäjä, jollain kivalla salasanalla
  3. Salli etähallinta (helpottaa tulevaa copy-paste temppuilua) – Enable Remote Desktop
    • Miina nro 1, tämähän ei ole palomuurissa auki, joten se pitää erikseen sallia
      • Avaa cmd, kirjoita “powershell”
      • powershellissä
        • Enable-NetFirewallRule -DisplayGroup “Remote Desktop”
  4. Ota etäyhteys koneeseen
  5. Salli koneen varsinainen etähallinta (en ole vielä tarkistanut mitä näistä ei ehdottomasti tarvitse ajaa)
    1. avaa cmd, kirjoita “powershell”
    2. Powershellissä:
      • Enable-NetFirewallRule -DisplayGroup “Windows Remote Management”
      • Enable-NetFirewallRule -DisplayGroup “Remote Event Log Management”
      • Enable-NetFirewallRule -DisplayGroup “Remote Volume Management”
      • Set-Service VDS -StartupType Automatic
  6. Anna reboottia serverille.

Työaseman konfigurointi

  1. Hallintatyökalut tulee Windows 8.1:n mukana, ne pitää vain asentaa. Lisää Windowsin ominaisuus “Hyper-V Management tools”
  2. Miina nro 2, Hallintajärjestelmässä ei oe mahdollisuutta syöttää käyttäjätunnuksia, vaan yhteys muodostetaan tämän hetken käyttäjällä. Jos nykyinen käyttäjäsi ei täsmää serverin käyttäjään vaihtoehtoja on 2
    1. Muuta serverin käyttäjä identtiseksi
    2. Lisää omalle työasemalle sama käyttäjä kuin työasemalla
  3. Miina nro 3, hosts filu. Lisää serverin tiedot host filuun, muuten homma saattaa laueta virtuaalilevyjä lisätessä …
  4. Sikäli jouduit luomaan paikallisen käyttäjän, jolla ajaa Hyper-V Management ohjelmaa, sille kannattaa tehdä pikakuvake, jossa sisältönä on :
    • C:\Windows\System32\runas.exe /savecred /user:<käyttäjänimi> “mmc virtmgmt.msc”
  5. Miina nro 4, jos tämän jälkeen tulee “access denied” –virhe, tulee koneen DCOM asetuksia muuttaa hieman…
    1. aja dcomcnfg.exe ohjelma win+r käskyllä
    2. Mene Component Services –> Computers, sitten oikeaa nappia “My Computer” ja “properties”
    3. Esiin tulevasta ikkunasta mene COM- security taskulle
    4. Klikkaa edit limits Access Permissions osuuden alla
    5. Lisää ANONYMOUS-tunnukselle “remote access” like so:clip_image001

Ja nyt homma toimii! Ei muuta kuin säätämään! Smile

We at ghetto hosting…

image… we aim for the highest craftsmanship and the best possible work working environment.

Kun rahaa käytetään vähän ja kaikki on enemmän tai vähemmän närpitty kasaan metallijätelaatikoista, on jossain tilanteissa pakko vähän improvisoida. Puutalossa kun asun puuta on väistämättä käytettävissä. Verkkokalusto on vihdoin mahdollista siirtää kaapin sisään, mutta valitettavasti räkkihyllyjä minulla ei ole. Ripaa ja vaneerilevyä sen sijaan löytyy.

Leikkasin näppärästi parit rivat toimimaan vaakatasona, joiden päälle heitetään vaneerilevy verkkolaittelle. Koko setti on sen verta korkealla, että yhdellä mukana tulleella 4U:n kokoisella peitelevyllä saan sen nätisti jemmattua silmiltä, sen jälkeen kun peruskaapelointi ja laitteiden asennus on saatu tehtyä. Sitä ennen joudun kestämään omaa rumaa rakennelmaani.

Huomasin melko nopeasti, että hylly ei ole kovin vakaa. Kellarista onneksi löytyy minun paljon rakastamia kulmarautoja. Kaikki ne osoittautuivat väärän mittaisiksi, mutta olivat sentään oikeaan aikaan oikeassa paikassa, joten päädyin käyttämään yhtä niistä. Lopputulos on silmiähivelevän kaunis:

image

Ei kun kaapeloimaan Smile

Intra versio 3

Olen kolme viikkoa tuherrellut ja kaapeloinut, ihmetellyt sekä uudelleen tehnyt intrasuunnitelmaani. Tällä hetkellä intrani näyttää mielestäni hyvältä. Pääasiallinen ongelma on tekemisen priorisointi. Hacklabin kanssa tekisi mieli leikkiä, hakkerointihan oli se mitä haluan seuraavaksi opetella. Matka sinne on kuitenkin pitkä ja täynnä opettelemista – hirveästi opettelemista. Miksi? Koska ajatteluni menee suurinpiirtein näin:

– Haluan lisätä powershell skriptillä sisäiset CA:ni luotetuiksi Firefoxiin. Mitä tarvitaan?

1) Selvästi alempi ympäristö, sillä käytössä olevia “tuotantokoneita” ei sotketa harjoittelulla.

Mitä alempaan ympäristöön tarvitaan?

1.1) Tarvitaan ainakin testiAD ja ainakin yksi testityöasema. En oikeastaan haluaisi testiAD:ta intraan pyörimään, se ei vaan ole siistiä rakenteellisesti.Tarvitaan siis testiverkko.

Mitä testiverkkoon tarvitaan?

1.1.1) Testiverkon voisi tehdä täysin virtuaalisesti ja sitä varten rakentaa erillinen virtuaalinen reititin, jotta intrasta pääsee näppärästi kyseiseen verkkoon. Toisaalta VLAN:t on “aina” kiinnostanut minua ja nyt kun kerran verkkoa tarvii taas segmentoida miksi en samantein opettelisi sitä? Tehdään osittain fyysinen verkko, joka erotetaan VLAN:n avulla omaksi segmentiksi. Tästä on sitten riemua kun Wiresharkin kanssa ihmettelen verkkoliikennettä – minulla on VLAN liikennettä sitten katsottavana.

Paria viikkoa myöhemmin olen saanut rakennettua testiympäristön, joka on oman VLAN takana ja reititys toimii hienosti. Nyt itse powershell –skriptin tekoon? Näemmä ei. Windows ei lähtökohtaisesti aja allekirjoittamattomia powershell skriptejä. En halua rikkoa turvallisuusasetuksia joten, opetellaan allekirjoittaminen. Mitä allekirjoittamiseen tarvitaan?

2) Selvästi varmenne/varmenteita, mikä itsessään tarkoittaa CA:ta. Koska kyseessä on kehitysympäristö, tuotannon CA:t ei käy. Mitä tarvitaan CA:n luomiseen?

2.1) Luonnollisesti testi root CA tarvitaan, koska homma tehdään oikein.

2.2) Uusi Windows pohjainen Sub-CA, joka olisi rajattu ja tehty oikein sopivilla profiileilla. Tähän löytyykin jo pikkasen kokemusta, mutta homma on ISO.

2.3) Jos kerran vaivaudun skriptit allekirjoittamaan, samantein voisin opetella vähän versionhallintaa. GIT on kuulemma kova juttu…

Näin äkkiseltään nähdään, että tehdäkseni skripti, jolla saan Firefoxiin CA:n luotetuksi olen suunnitellut ja vain osin toteuttanut helvetin koneen, kuluttanut aikaa viikkoja, enkä ole vielä lähelläkään skriptiä. Mutta kun tämä on valmis moisen skriptin tekeminen, testaaminen ja käyttöönotto pitäisi olla helppoa. Isoa kuvaa ajatellen koko tämä paketti tietenkin antaa siihen tulevaan hacklabiin lisää sillä esimerkiksi VLAN-liikenteen tarkkaileminen on nyt mahdollista. Osaan tehdä alkeellisia VLAN konfiguraatioita reitityksellä ja kaikkea :-).

Perustavampaa IT:n virittelyä

Tiistaina minulle selvisi että en suunnitellut riittävän perusteellisesti maanantaina. Ajattelin rautaa, kaapeleita, dokumentaatiota, mutta mitä en ajatellut on sähköä. Tiistaina ajattelin sähköä.

Talosta lähti virrat yllättäen ja pyytämättä noin 30 minuutiksi. UPS:ni ovat vuosien varrella kuolleet ukkosmyrskyyn ja ikäänsä, joten IT-laitteet olivat täysin suojaamatta virtakatkoksilta. Olen jo aikoja sitten pohtinut UPS + aggregaatti yhdistelmää, mutta koska virrat eivät koskaan katoa talosta (hrrrhmm), niin moista ei ole tarvinnut tehdä, kunnes tuli vastaan tiistai 23.09. 2014. Ainut oikea tapa reagoida moiseen virtakatkokseen on rakentaa suunnitelma. Suunnitelma on seuraava:

Tunnistetaan kriittiset komponentit talosta

– Verkkolaitteisto
– TUPESXP004 primääri ESX-serveri

Verkkolaittesto tarvitsee oman UPS:sa ja ESX-serveri omansa. Vähän verkkoa kahlaamalla löysin sopivan hintaiset UPS:t laitteita varten. Pieninen mahdollinen,  http://www.jimms.fi/tuote/UPS-650, verkkovempaimia varten ja pykälää järeämpi, http://www.jimms.fi/tuote/UPS-850,  ESX-serveriä varten. Tämän pitäisi antaa minulle noin 20 minuuttia peliaikaa. Kumpikin laitteista voidaan konfiguroida sammuttamaan itsensä kun aikaa on liian vähän jäljellä.

Sitten se aggregaatti. Kaivelemalla verkkoa nopeasti hahmottui minimivaatimus ja lopullinen ratkaisu™.

Minimivaatimus

2kw yksivaiheaggregaatti, joka vetäistään käyntiin ja liitetään UPS:n päähän kiinni tuottamaan virtaa. Näin (toivottavasti) UPS:t siloittavat virtakuvion kauniiksi ja serverit sekä rokkaa kunnes polttoaine loppuuu.

Tässä vaiheessa kustannuksia syntyy noin 470€ ja ollaan ihan laillisessa asennuksessa. Mielenkiintoisesti (!) LAN-sakkimme kyky pelata vähempivirtaisessakin mökissä muuttuu todellisuudeksi.

Lopullinen ratkaisu

Asennetaan kolmivaihe kytkin talon virtakaappiin. Vivun kohta 1 ottaa virtaa valtakunnan verkosta, kohta 2 ottaa virtaa kolmivaiheaggregaatista, kohta 3 on off -kytkin. Aggregaatti pidetään irroitettuna, jotta salamat/ukkonen ei vie sitä mennessään. Kun virrat paukahtaa talosta eikä myrskyä aggregaatti kytketään talon seinään, rykästään käyntiin ja TADAA (!) koko talo on taas virroissa, niin kauan kun kunnes polttoaine loppuu. Kriittiset IT-laitteet selviävät virtatkoksesta UPS:n avulla ja muut vempaimet kestävät sen että virrat ovat hetken poissa. Asennuksen pitäisi olla laillinen Smile.

Hintaa kytkimelle syntyy 100-200 euron väliin asennuksineen. Kolmivaiheaggrekaatit tuntuvat heiluvan 650€ aina niin ylös kuin perse kestää.

Nyt kun suunnitelmat on kasassa, enää on herää kysymys koska toteutan edes minimivaiheen.

Kaikki uusiksi kellarissa?

Viime kevään aikana sain käsiini uutta serverirautaa, joka mahdollistaa järjestelmäni uudelleen suunnittelun. Minulle aukesi mahdollisuus suunnitella kaikki uudelleen, tehdä koko roska oikein™. Kuinka kauas, miten alkeisiin pitää palata, että voi tehdä kaiken oikein?

– Verkkorakenne uusiksi? Vanhassa on meriittinsä, mutta kaunistellaan sitä, tiivistellään sitä, tuskin yksinkertaistetaan. Ainakin loogista verkkorakennetta uusitaan ja kaapelointi ehdottomasti kaipaa järkeilyä. Jo lähtökohtaisesti täällä on 5 eri verkkoa, edellisessä suunnitelmassa niitä ei ollut niin montaa. Tarkkuutta voidaan parantaa – IP alueet voidaan trimmata, nyt osaan rakentaa reitittimiä, segmentointia voidaan tehdä ja ennen kaikkea dokumentaatiota voi parantaa.

– ESX palvelimet uusiksi? Kyllä! Tosin palvelimien kanssa on aloittava alempaa. Koska kyseessä on ihan uudet raudat puran ne palaksi, poistan ylimääräisiä kortteja, dokumentoin kaiken, trimmaan BIOS:n, poistan ylimääräiset verkkokortit, konfiguroin ILO:n, teen ehkä ILO VERKON (6 verkko)! Kaikenlaista tehtävää ennen ollaan edes virtualisointipalvelimen ohjelmiston tasolla.

– Serveriroolit uusiksi? Kyllä ja uusia servereitä, edellisen rakenteen suurin ongelma oli se että virtuaalikoneita ei turvakopioitu. Nyt uudessa rakenteessa virtuaalikoneilla on tärkeä rooli, niitä ei voi menettää, joten turvakopiointi pitää rakentaa.

Se kaikkein alhaisin piste, yhdistää koko operaatiota, on itseasiassa dokumentaation saattaminen kuntoon. Aikaisemmin elin harhassa että osasin dokumentoida, nyt kun katson tuota läjää vaihtevalla rakenteella tehtyjä vajaaksi jääneitä dokumentteja tiedän että en tehnyt riittävän hyvää jälkeä. Joten aloitetaan siitä: dokumenttipohjat kuntoon. Visiokartat rakenteille, kaikki tämä liitutaululla, eri papereilla ja päässä oleva “suunnitelma” pitää saada koherenttiin muotoon ja toteutumaan kellariin.

Miksi? Jotta voin rauhassa harjoitella hacklabissani järjestelmien murtamista.

Ilman näppistä matkaan

Olemme Kristan kanssa vuosia trimmanneet matkapakkauksia pienemmiksi ja pienemmiksi. Viime jenkkireissu oli pakkaamisen huipennus, kun noin 7 viikon reissun varusteet mahtui yhteen selkäreppuun. Tämän tempun jälkeen reissuun pakkaamiseen ei oikeasti kulu kauhean kauan aikaa. 🙂
Yksi minun pakkauksen suurimmista rajoitteista on ollut haluni ja tarpeeni kantaa riittävästi IT:tä mukana. Tällä kertaa pakkaus poikkeaa radikaalisti kaikista aikaisemmista reissusta – en kanna näppäimistöä mukana. Jopa tandemreissussa 2004 kannoin mukana läppäriä ja siten näppistä. Jenkeissä työjuhtana oli Padfone puhelimeni kaikilla herkuilla,  mihin kuuluu myös näppis. Uusin luurin viimeisimpään versioon viime talvena.  Valitettavasti uusissa versioissa ei enää ole omaa näppisoptiota. Padfone kuitenkin toimii loistavasti – konsepti on voittamaton etenkin kun on verkkorajoitteita. Tämä tuli Milanossa testattua kun kannoin mukanani erillistä tablettia (jossa oli näppis),  aina välillä jotain dataa oli jumissa väärässä laitteessa. Nyt pyrin leikkaamaan IT kuormaa ja näin ollen lähdin liikkeelle vain Padfonen ja Lumia 630 luurien kanssa. Sivuvaikutus tällä on että minulta puuttuu näppis. Homma hidastuu suunnattomasti, mutta tarkoitus on testata onko hidastus hyväksyttävissä.
Toinen jenkkireissulla validoitu idea jatkuva netti on netti suurella prioriteetilla listallani.  Goodspeed on nyt testissä. Idea on mahtava, nyt testataan käytännössä toimiiko se. Italia, täältä tullaan.