Paino ??.?
Lauantai eteni seuraavasti. Rauhallinen aamiainen hotellissa, jutellen toisen harrastajan kanssa niitä näitä. Puoli kymmeneksi salille ja 10-13 treeniä. 13-14.30 ruokatauko hyvässä seurassa. 14.30-19 ohjaajakoulutusta, eli treeniä. 19-21 tasokoe, jonka toiseksi viimeinen asia oli 2 minuutin otteluerä minua 10-15cm pitempää ja 45 kiloa raskaampaa tyyppiä vastaan. Painoero ei tullut läskistä vaan lihaksista ja siitä että mies on ISO. Asenteella ottelemaan ja 2 minuutin jälkeen melkein tajuttomana (viimeinen lyönti päähän vei minut maahan, mistä minut nostettiin ylös nopeammin kuin omin kumisin jaloin pääsin) riviin kuuntelemaan seuraavia ohjeita. 200 vatsaa ja 100 punnerrusta, saa suorittaa. Pikku kuntopiirin jälkeen oli luvassa palaute ja info siitä läpäisikö tason. G3 on nyt saavutettu. Yksi viskipullo on säästetty! 🙂
Olo kaiken jälkeen oli hyvin hakattu. Nilkutin hotelliin ja siitä syömään muiden ohjaajien kanssa ja sen jälkeen nukkumaan. Yö nukuttiin parissa osassa ja yön aikana paljastui että oikealla kyljellä ei voi nukkua, koska silloin oikeaa jalkaa särkee aivan liikaa.
Sunnuntain aamupäivän treenit saatiin parin 400 buranan avulla siedettäviksi. Iltapäivällä olinkin jo “notkea” itseni ja sain hyvän menon päälle treenien loppuosaan. Nyt illalla on luvassa venyttelyä ja irvistelyä kun kylmennyt lihaksisto huutaa.
Kokonaisuutena olo on hemmetin hyvä, tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain!
. Junamatkalla Lahteen aion lukea tasovaatimuksia, katsoa videoita ja tehdä mielikuvaharjoitteita ihan vain varmuuden vuoksi. Perillä pitää syödä hyvin ja rentoutua, sitten nukkua (hyvin) ja mennä leirille, suorittaa tasokoe ja sitten voitonjuhlat, jota seuraa sunnuntai, leiri ja sitten lopulta kotimatka.
Ai niin, sunnuntaina tein 100 punnerruksen haasteen nelosviikon testin. 61 punnerrusta meni putkeen. 
ja niin päin pois. Muut tuntuvat pitävän tätä diettiä munkin selibaattilupauksen tasoisena juttuna, sitä ei voi rikkoa vaikka mikä olisi. Kuten alussa totesin, tarkoitukseni ei ole tehdä arjesta vaikeaa. Syön tupareissa sitä mitä on tarjolla, selviän kaupungilla Subway-aterialla jos se on hinta/aika/tilanteen vuoksi se “paras” tai ainut ratkaisu. Koitan seurata ruokavaliota suurimman osan ajasta ja se näyttää tuottavan sen oikean tuloksen ja se mahdollistaa pysyvän muutoksen, mikä on se lopullinen tavoitteeni.
.
. Tätä kirjoittaessani ja noita lukuja katsellessani hymy nousee kasvoille. Olo on mahtava. Tähän tulokseen pohjaten jatkan treenaamista ja rasvan trimmausta. Mitä lähemmäs saavun 10% sitä hankalammaksi rasvan pudotus menee ja sitä helpommin menetän lihasmassaa, sillä keho ei halua luovuttaa viimeisiä energiavarastojaan. 
. 
, eikä nipotettu tai seurattu ruokavaliota. Ruokaa oli paljon ja se sisälsi paljon energiaa. Ruokailu oli mitoitettu kunnon vaelluksen mukaan. Meidän yhden yön vaellus oli kaiken kaikkiaan 18 kilometriä pitkä ja kevyin rinkoin. Energiaa oli siis enemmän kuin tarpeeksi. Lauantai-iltana iski karmea hinku syödä sipsejä, juoda olutta ja katsoa leffoja – “rentoutua kunnolla”. Kaupassa piti joka tapauksessa käydä, joten haaveiden toteuttaminen olisi ollut helppoa. Koko reissun ajan mietin kuinka pahasti se vaikuttaisi itseeni. Lopulta onnistuin vaihtamaan sipsit kanaan, mutta pari olutta meni kanan kanssa.